Tapahtui Turun SOPP:ssa 15.6.2012

10 kommenttia
 
Upea perjantai-iltapäivä, Turun kaunis Vähätori ja sen ympäristö, hengästyttävä määrä erilaisia pienpanimo-oluita ja niiden valmistajia, reittaajatovereita ja nykyisiä sekä entisiä kollegoita. Niistä oli Suuret Oluet Pienet Panimot festivaali omalta osaltani tehty. 

Tarina alkaa Raumalta tuona kauniina perjantaina. Aamusumpit kietaistuani nakkasin reppuun reissussa tarvittavat tarpeet. Vesipullon, reittausvihon olutarvioiden kirjaamista varten, hupparin, läppärin ja kameran. Autoon nousi lisäkseni viimeisillään raskaana oleva vaimoni sekä kaksi jo aiemmin syntynyttä junioria. Suuntana oli ensin eräs Raisiossa sijaitseva ruotsalaisomisteinen huonekaluparatiisi (lue: ostoshelvetti) ja eräs toinen suurehko Raisiolainen liikekeskus. Näistä välietapeista kunnialla suoriuduttuani vaimoni, tuo upea nainen, oli valmis heittämään minut viimeiselle pyhiinvaellukselleni nelihenkisen perheen isänä. Noin klo. 15.00 suunnaksi otettiin Turku ja kaupunginkirjaston edusta osoitteessa Linnankatu 2, jossa olin kuullut tarjolla olevan peräti useaa kotimaista mallasjuomaa.

Punaisen Ristin ensiaputeltta oikealla ja hautaustoimisto vasemmalla, kaikki mitä kunnon SOPP tarvitsee?


Ilma Suomen Turussa oli mitä mahtavin, +20 astetta ja tyyntä sekä puolipilvistä. Ei liian kuumaa eikä liian kylmää vaan just presiis oivallinen sää erinäisten mallastuotteiden nauttimiseen. Eräänlaisen epäsuhtaisen soikion muotoinen festivaalialue oli tietysti aidattu ja eri panimoiden katetut myyntipisteet sijaitsivat aidatun alueen reunamilla, jättäen alueen keskelle pienen aukean tilan festivaalin esiintymislavaa ja sen edustan yleisöaluetta varten. Maksettuani kahden euron lasipantin pääsin festivaalialueelle sisään. Alue oli pienempi mitä olin ennakkoon ajatellut ja illan edetessä tila kävikin melko ahtaaksi. Yleisöä riitti, eikä ihme kun otetaan huomioon festarin olutkattaus ja mahtavat ilmat. 

Ensimmäiseksi suuntasin Stadin tiskille moikkaamaan festareilla Stadin Panimoa edustaneen Oluton Oy:n päägurua Mika Silajärveä. Juuri ostoshelveltistä selvinneenä lienee tarpeeton mainita, että mieleni halaji viileää mallasjuomaa janoa sammuttamaan. Mika ystävällisesti laski tuoppini täyteen... vaahtoa! Stadin Helschin, tuo nerokkaasti nimetyn kölsch-tyylisen oluen kegi veteli viimeisiään. Kegin pohjat, sameat sellaiset, todettiin kuitenkin juomakelpoisiksi, mutta rahani eivät Mikalle tästä annoksesta kelvanneet. En kirjoitellut Helschistä makuarviota, koska se ei näin hiivaisena ollut aivan sellaista joksi valmistaja sen on tarkoittanut. Hyvää se kuitenkin oli, tasapainoista ja yllättävän sitrushumaloitua kölsch-tyyliseksi. Päässen maistamaan sitä uudelleenkin, sillä se on 4,5%, eli vähittäiskauppakelpoinen. 

Väenpaljoutta. Hienoa, että kotimainen olut kiinnostaa.

Stadin tiskiltä istumapaikkaa etsimään lähtiessäni poikkesin Vakka-Suomen tiskin kautta vaihtamassa tuoreimmat kuulumiset, tässä vaiheessa iltapäivää se vielä onnistui, sillä esiintymislava oli tyhjä ja aluekin vain puoliksi täynnä. Myöhemmin illalla musiikkiesitysten alkaessa ja väen lisääntyessä jutustelu eri panimoiden edustajien kanssa kävi vaikeaksi, sillä tiskillä oli jatkuvasti jonoa ja musiikin takia kuuluvuus huonohko. Pari kuukautta sitten vierailin Vakka-Suomen Panimolla ja sain maistaa Prykmestar Double IPAa suoraan tankista, ilman hiilihappoja tosin. Silloin maistui erittäin hyvältä ja panimomestarin kanssa oli juttua, että mikäli mahdollista, niin nähtäisiin Turun SOPP:ssa, jolloin pääsisin maistamaan olutta oikein kunnolla. Stadin Helschin jälkeen olikin odotetun Double IPAn vuoro. Oluen vahvuudesta johtuen valitsin pienemmän 0,2-litraisen annoksen, olihan tarkoitukseni maistella monia muitakin oluita ja selvitä illalla ilman nelivetoa takaisin kotiin. Vakka-Suomen myynnistä ja markkinoinnista vastaava Timo laski oluen tuopposeeni, mutta rahani eivät tällekään tiskille kelvanneet, väärä valuutta kenties? 

Prykmestar Double IPA oli odotetun tymäkkä. Makeudessaan hyvin paljon jenkkityylistä Barley Winea muistuttava ja lopussa erinomaisen katkera humalapommi. Oluesta tuli välitön mielleyhtymä Sierra Nevadan Bigfootiin. Lue kokopitkä arvio Olutoppaasta.

Double IPA:n jälkeen nappasin istumapaikkani viereiseltä Saimaan Panimolta minulle aiemmin maistamattoman Marsalkka ESB:n, joka olikin hyvin pitkälti tyylinsä kantaisää muistuttava, joskin hieman sitä marjaisampi brittityylinen olut. Saimaan oluista näyttävimmin esillä oli aiemmin tällä viikolla Helsingin Sanomien vehnäoluttestin voittanut Luomuvehnä, jota itsekin ylistin olutarviossani aiemmin. Luomuvehnä näytti myös myyvän hyvin, mikä oli mukava nähdä.

Panimoravintola Koulun tiski.

Tämän jälkeen mieleni teki jotain kevyempää, jotain simppeliä ja sessioitavaa. Päätin siirtyä Panimoravintola Koulun tiskille ja valita Koulun Kesäoluen, joka on suodattamaton wieniläistyylinen lager, eikä ollenkaan hullumpi sellainen. Kyseessä oli ensimmäinen olut, jota olin tältä turkulaiselta panimoravintolalta päässyt maistamaan. Hetken Koulun tiskin takana olleen herrasmiehen kanssa turinoituani törmäsin pariin kanssajuovoon, eli reittaustoveriin Olutoppaan loisteliaasta yhteisöstä. Nimimerkit Kiiski ja aperi olivat olleet paikalla jo festarin avauspäivänä torstaina, mutta maistamattomia oli jäänyt vielä perjantaillekin. Paikalle saapui myös blogistikollega Timpe, Oluenystävän Blogista, turkulaisia hänkin. Kiiski suositteli Tammelan Mustialassa sijaitsevan Kuninkaankartanon Panimon Tyyki 20 olutta, joka on 20-vuotiaan TyykiJazz tapahtuman nimikko- ja juhlaolut. Kävinkin tilaamassa annoksen tätä erinomaista 7,5% vahvuista portteria, joka makuprofiililtaan oli kevyen imperial stoutin luokkaa ja reiluine greippisine humalointeineen kuin Plevnan Siperian kadonnut pikkuveli. Todella hyvää! Tässä vaiheessa lavalla oli esiintynyt jo hetken aikaa jokin pohjanmaalainen trio, jossa oli viulisti, kitaristi ja vokalisti joka läpsytteli laulun ohessa pystybassoa. Bändi teki jutustelusta hieman hankalampaa, mutta varsinaisten konserttien volyymitasosta oltiin kuitenkin onneksi kaukana. Tiettyjen piirien mielestä musiikki ei olutfestivaaleille kuulu, itsekin voisin elää ilman, mutta satunnaisiin tiukan reittauksen sijaan iltaa viettämään tulleisiin musiikki tuntui saavan hieman lisää elämää.

Tyykiä nauttiessa paikalle paukahti pari entistä kollegaa viiden vuoden takaa, ajoilta jolloin olin itsekin panimoteollisuudessa töissä, silloin opiskelun ohessa. Loppuilta kuluikin pitkälti näiden veikkosten seurasta nauttien. Seurasta olikin tässä vaiheessa jaetun ilon lisäksi hyötyäkin, sillä alue alkoi olemaan tupaten täynnä ja kaikki istumapaikat varattuina. Yksin jos olisin ollut niin en olisi uskaltanut läppärin ja kameran kansoittamaa reppua jättää pöydän alle seuraavaa olutta metsästäessä, eikä kukaan olisi jäänyt pitämään paikkaakaan. Tymäkän Tyykin jälkeen suuntasin, kuten aina ennen uuden oluen hakua, lasinpesupaikan suuntaan. Lasinpesupaikkoja oli festarialueella tasan yksi ja siihen mahtui kaksi henkeä kerrallaan. Tuntui hieman alimitoitetulta, mutta toisaalta en kyllä joutunut siinä kertaakaan puolta minuuttia kauempaa jonottamaan. Osa kansasta näytti skippaavan lasinpesun kokonaan, mutta itselleni ei olisi tullut mieleen, varsinkaan tuon vahvan ja paahteisen Tyykin jälkeen. 

Mufloni Korsikalainen. Lakritsijuurella maustettu belgiale.

Falconer's Flight, kaunista on!
Otin suunnaksi Beer Hunter'sin tiskin, jossa päivysti itse omistaja ja panimomestari Mika Heikkinen. Tilasin lasin täytteeksi annoksen uutta Falconer's Flightia, joka on 4,5% Golden Ale. Myöhemmin minulle selvisi, että Falconer's Flight on itseasiassa humalalajike (Lisäys: Falconer's Flight on itseasiassa useasta eri humalajikkeesta yhdistelty pelletti ks. suregorkin kommentti alla) ja sitä tietysti tämän oluen valmistuksessakin oli käytetty. Porilaisella olutharrastajalla ja blogistikollegalla, suurjuovo ja reittausvisiiri TBonella, oli ollut Falconer's Flight humalasäkin Poriin saamisessa ratkaiseva osa. Säkki oli tarttunut matkaan jenkkilästä TBonen Panaman-matkan varrelta. Beer Hunter'sin tiskillä oli myös alustavasti juttua, että mahdollisesti voisin mennä sinnekin panimon puolelle päiväksi töihin, kuten aiemmin Vakka-Suomen Panimolle, siitä lisää myöhemmin jos homma realisoituu. Itse Falconer's Flight oli Beer Hunter'sin tapaan tymäkästi humaloitu olut, siinä oli eksoottista hedelmää ja havuisuutta. Todella kuiva ja nautinnollinen olut, juuri omiaan lämpimään iltaan. Falconer's Flightin kipattuani kipitin hakemaan seuraavaa Beer Hunter'sin tuotetta, joka oli 7,0%-vahvuinen Korsikalainen, belgityylinen lakritsijuurella maustettu olut. Siinä oli yllättävää hieman ruismaista maltaisuutta, kuivattua hedelmää ja havuista humalaa. Lakritsijuuri ilmeni maussa hienoisena lakritsaisuutena, joka olisi saattanut tulla maltaistakin. Korsikalaista tiskiltä hakiessa paikalle oli paukahtanut myös itse "The Humalasäkkimies" eli TBone, joka tässä vaiheessa kertoi minulle tuon jo aiemmin maistamani Falconer's Flightin tarinan.

Stadin Stadinus weizenbock
Korsikalaisen jälkeen suuntasin vielä kohti melkoisen ryysiksen keskellä vellovaa Stadin Panimon tiskiä. Stadi selvästi kiinnosti turkulaisia ja mikä ettei, olihan heillä sen verran vakuuttava olutlista tarjolla. Stadia edustavan Oluttoman Mika kertoi oluiden käyneen kaupaksi jopa odotettua paremmin, yksi pullotuote oli jo loppu ja pari muuta uhkasi loppua. Nappasin hupenevasta valikoimasta lasiini weizenbock-tyyliä edustavan Stadinuksen, jonka esikuvana ainakin nimen perusteella on toiminut legendaarinen Aventinus. Tällä kertaa sain huomaamattomasti ujutettua maksun, 6€ / plo, tiskin takana olleelle naishenkilölle samalla kun Mika kiireisenä kaatoi olutta lasiin. Kyllähän leipä on ansaittu hyvin tehdystä työstä. Stadinus oli Aventinusta selvästi tummempi, kuivempi ja jopa hieman paahteinen. Erittäin rusinainen ja kuivatun hedelmäinen tapaus. 

Tässä vaiheessa kello kävi jo puoli kahdeksan paremmalla puolella ja viimeinen bussi kohti kotia, eli Rauman suuntaan, oli lähtevä Turusta klo. 20.30. Asemalle on noin vartin kävelymatka, joten laskin aikaa olevan vielä yhdelle oluelle. Panostin loppuajan sosiaaliseen kanssakäymiseen, joten olueksi valikoitui jo aiemmin reitattu, eikä siksi muistiinpanoja vaativa erinomainen Prykmestar LuomuPils, jota on tullut Alkon valikoimistakin ostettua useasti. LuomuPilsin ja erinomaisen hauskan turinoinnin jälkeen olikin aika siirtyä kohti linja-autoasemaa ja Raumaa. Loppujen lopuksi maistissa tuli oltua jopa odotettua vähemmän, suurin kiitos siitä menee kahden desin maisteluannoksille. Kahden desin annos oli saatavilla kaikkien panimoiden hanatuotteille. Pullotuotteilla tilanne oli tietysti eri, mutta halutessaan pullonkin sai tietysti jakaa useamman henkilön kesken. Isompi hanavaihtoehto oli 0,4 litraa. Hinnat vaihtelivat hieman panimoittain ja oluittain, mutta keskimäärin pyörivät siinä 3,50€-7,00€ välissä, pienemmät annokset miedompia maksoivat tietysti vähemmän ja suuremmat annokset vahvempia enemmän. 

Tämä oli minulle ensimmäinen, muttei luultavasti viimeinen, SOPP kokemus. Tapahtuma paikanpäällä oli hyvin järjestetty, mutta tiedotuksessa mm. aukioloajoista ja olutlistoista olisi rutkasti parantamisen varaa. Aukioloajat vaihtelivat hieman ilmoittajan mukaan. Samaan aikaan käynnissä ollut Neitsytperunafestivaali alkoi perjantaina klo. 11.00, jolloin myös SOPP aukesi, vaikka SOPP itse tiedotti tapahtuman alkavan vasta 14.00. Olutlistoja ei ollut tälläkään kertaa netissä nähtävillä ennen tapahtuman alkua, mutta Beer Hunter's ja Stadia edustanut Oluton sentään tiedottivat omista oluistaan omilla facebook-sivuillaan. Lasinpesupaikkoja ja vesipisteitä voisi olla enemmän ja festivaalialue olisi saanut olla isompikin. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta SOPP:lle Turussa (sitten vuoden 2006, ks. jannek:n kommentti alla), joten ehkä suosio tuli hieman yllättäen, joka tapauksessa ensi vuonna voisi varata enemmän tilaa. Hieno tapahtuma kuitenkin kaikin puolin ja väenpaljoudesta huolimatta yleisfiilis alueella oli positiivinen. Ihmiset olivat tulleet viihtymään ja nauttimaan pienpanimo-olutta ajatuksella. Sivusta seuraten monet näyttivät kokeneen iloisia yllätyksiä maistaessaan ensimmäistä kertaa jotain todella eksoottista. Siihen tarkoitukseen nämä tapahtumat ovatkin omiaan, eli tuomaan kansan keskuuteen tietoisuutta suomalaisista pienpanimo-oluista itse panimomestareiden tai panimon muiden edustajien tarjoamina. Kokonaisuutena erittäin hienoa työtä Pienpanimoliitolta ja tapahtuman järjestäneeltä Lammin Sahdilta, eli käytännössä Pekka Kääriäiseltä. Suuret kiitokset ja ensi vuonna uudestaan!

10 kommenttia:

  1. Kiitos kattavasta esikatselusta tapahtumaan, katsotaan jos Helsinki tarjoaa samanlaisen kokemuksen. Nappasin ainakin hyviä vinkkejä tästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Pieni korjaus: SOPP oli nyt Turussa toista kertaa; ensimmäinen oli 2006 Koulun pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OK, kiitos korjauksesta. Monessa paikassa on puhuttu festarin olevan nyt ekaa kertaa Turussa, ehkä ekaa kertaa nykymuodossaan?

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Pieni kommentti: Falconer's Flight ei ole humalalajike, vaan eri humalalajikkeiden sekoitus :)

    "Hopunion LLC Falconer's Flight™ is a proprietary pellet blend comprised of many of the Northwest's most premier hop varieties including the highly acclaimed Citra™, Simcoe®, and Sorachi Ace along with experimental hops and numerous other NW varieties."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tästäkin korjauksesta. Panimomestarit tietää ;)

      Poista
    2. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Henkilökohtaiset viestit info-sivun sähköpostiosoitteeseen.

      Poista
  4. Kiitos erinomaisesta blogista! Vastikään löysin ja paljon mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistilla on moni arvostelu ja kommentti mennyt metsään.

      Poista
    2. Olet aivan oikeassa, kyllähän sitä puista ja havuista humalointia monista arvosteluistani löytyy.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.