Three Sheets to the Wind - Hieman pidempi pubikierros

2 kommenttia
 
Three sheets to the wind
The sheet is the rope attached to the clew of a sail used for trimming sail. If the sheet is quite free to flap without restraint, the sheet is said to be 'in the wind' and 'a sheet in the wind' colloquial nautical expression for being tipsy. Thus to have 'three sheets to the wind' is to be very drunk.
-Brewer's Dictionary of Phrase and Fable, Millennium Edition


Pete Brown
Pete Brownin kirjoittama vuonna 2007 julkaistu kirja Three Sheets to the Wind vei kirjailijan 13 maata ja 300 pubia kattavalle kierrokselle. Kirjan alussa Brown, joka työkseen markkinoi olutta, kertoo olevansa matkailijana ja olutharrastajanakin varsin kokematon, mutta niin vain veri vai pitäisikö sanoa miltei kyltymätön oluen- ja tiedonjano veti miehen maailmalle. Alaotsikko "One mans quest for the meaning of beer" kiteyttää homman aika hyvin, kirjassa on itseasiassa hyvin vähän mitään tarkkaa analyysiä eri maiden oluiden makuprofiileista, saati sitten suoranaisia olutarvoita, vaan Brown perehtyy enemmän kunkin maan olutkulttuuriin ja juomatapoihin. Sehän onnistuu tietenkin parhaiten vierailemalla mahdollisimman monessa hyvässä pubissa ja muutama panimovierailukin kirjan aikana suoritetaan.


'Fancy a pint?'
It's an innocent enough question. As invitations go, it's one of the most appealing I can imagine that involves remaining fully dressed. Every time someone asks me if I fancy a pint, it seems like a remarkably good idea, one that never loses its sheen as an original, inventive, exciting concept 
 -Pete Brown

Reissuillaan Pete kiersi kotimaansa Englannin lisäksi Tshekeissä, Espanjassa, Belgiassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Japanissa, Kiinassa, Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Ainoastaan Afrikka jäi mantereista siis kattamatta. Kirja on hyvällä huumorilla höystetty ja pubissa kuultuja tarinoita ja legendoja, sekä Petelle itselleen sattuneita kommelluksia viljellään runsaasti. Ajatelkaa, että esimerkiksi Japanissa työntekijä ja esimies voivat mennä töiden jälkeen oluelle ja työntekijä voi haukkua pomonsa aivan lyttyyn, mutta kun ollaan jälleen työelämässä, ei ko. tapahtuma vaikuta siellä millään lailla, koska työelämää ja vapaa-aikaa käsitellään Japanissa kuin erillisinä 'maailmoina'. En suosittele kokeilemaan vastaavaa meillä Suomessa. Matkalla Pete vaihtuvine kumppaneineen keskittyy pääasiassa paikallisiin oluisiin, mutta maistelee myös isojen panimoiden tuotoksia mitenkään erityisesti 'craft beer'-sceneä ylistämättä. Jokaisen maan oluthistoria niputetaan lyhyesti ja panimoteollisuudestakin mainitaan jokunen sana. Pääpaino on kuitenkin selkeästi Peten silmin nähdyssä ja koetussa oluen nauttimisen sävyttämässä matkailussa. Mukaansatempaavasti kirjoitettu ja hauska teos, josta voi oppiakin jotain.

Tämä kirja irtoaa sekä Play:stä että Amazonista alle kympillä. Suosittelen jos englanninkieli taipuu, sillä tätä ei ole suomennettuna saatavilla. Seuraavaksi jatkan Pete Brownin teosten lukemista käänteisessä järjestyksessä - Ensin Hops & Glory, josta aiemmin blogissa jo kirjoitin, sitten tämä Three Sheets... ja seuraavaksi 2003 julkaistu A Man Walks Into a Pub, jossa perehdytään brittiläiseen pubikulttuuriin.

Olutarvio: Brooklyn Local 2

0 kommenttia
 
Local 2
  • Panimo: Brooklyn Brewery
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alkoholipitoisuus: 9,0%
  • Saatavuus: Alko (12,90€ / 0,75l)
  • Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale

Reittausblogi selvittää, onko tämä oluiden Rolls-Roycena mainostettu olut aidosti Rolls-Royce arvonimen ansaitseva vai asettuuko se lähemmäs legendaarista Lols-Roycea. Olueen on lisätty perusraaka-aineiden lisäksi villikukkahunajaa ja tummaa sokeria ja se on pullossa jälkikäyvä. Pakkauksen ulkoasuun on selvästi panostettu ja iso pullo onkin varsin tyylikäs ilmestys. Vaikka olut onkin yhdysvaltalaisen panimon käsialaa, niin vaikutteet on haettu Belgian suunnalta ja niin käytetyt maltaat kuin humalatkin ovat eurooppalaisia. Minulla on tämä pullo ollut kellarissa lokakuun lopusta asti, jolloin olut tuli Alkoon myyntiin. Jätin silloin maistamatta, koska yleinen mielipide olutta maistaneilla oli, että kypsytys saattaisi parantaa olutta. Lisäksi hetki sen jälkeen paukahti jouluoluet kauppojen ja Alkojen hyllyille ja niin tämä kaunokainen "unohtui" kellariin. Ajattelin korkata pullon nyt sillä sitä saa vielä Alkon valikoimista lisää, jos se vaikka sattuisi osoittautumaan erinomaisen hyväksi. Mitään "ihan ok" tason olutta ei tällä litrahinnalla (17,20€) viitsi ostella. Kesällä 2009 Alko tarjosi tämän edeltäjää Local 1:stä, joka oli vaalea belgityylinen olut samassa vahvuusluokassa kuin tämä Local 2. Se aukesi iloisesti (ja LUJAA!) paukahtaen lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, joten nyt ajattelin varovaisuuden olevan paikallaan tätä avattaessa ja tottahan toki siellä pullossa painetta olikin sen verran, että jytky olisi tälläkin kertaa kajahtanut ellei varovaisuutta olisi noudatettu. Tämä siis varoituksen sanana, mutta mikäli naapurille haluaa mennä brassailemaan niin eikun pihalle tai parvekkeelle ja Local 2 reteästi paukahtaen auki.


Brooklyn Local 2 on väriltään tumman ruskea ja valoa vasten tarkasteltuna hieman kuparinen. Vaahto on runsas, tiivis ja kestävä. Tuoksu on makeahko, hieman sokerinen ja voimakkaasti kuivatun tumman hedelmäinen, mausteinen sekä hieman appelsiininen. Varsin aromaattinen tuoksu, jonka lopussa on vielä hieman kukkaista humalointiakin, maltaisuus esiintyy pääosin karamellimaisena. Maku on tuoksuun nähden yllättävän kuiva, eikä niinkään makea, mikä on hyvä juttu. Mausta löytyy tarkemmin eriteltynä tummia hedelmiä, hieman belgihiivaisuutta, kukkaisuutta ja toffeista / karamellimaista maltaisuutta. Maku kuivuu loppua kohti entisestään, eikä alkoholi maistu. Varsin hyvää ja helposti nautittavaa, mutta samalla hieman särmätöntä ja suutuntumaltaan yllättävän ohutta vahvuisekseen. Suutuntuman hieman vaahtoavaa hiilihappoisuutta joudun moittimaan, pehmeämpi ja matalahiilihappoisempi ote sopisi tämän tyyliseen olueen mielestäni paremmin. Pidin kuitenkin oluen kuivasta ja runsaan hedelmäisestä yleisilmeestä. Eli ennemmin kuitenkin se Rolls-Royce kuin Lols-Royce, vaikka huippuoluen arvonimeä en tälle pystykään myöntämään. Melko hyvää, muttei missään nimessä erinomaista. Luulen silti, että ainakin yksi pullo tulee ostettua lisää ja jätettyä kellariin vuosiksi makaamaan, josko hiilihappoisuus siitä laantuisi. Jos tummat belgit maistuu ja kukkarossa tuntuu liian täydeltä, niin suosittelen maistamaan.

Yhteenveto:  Kuivahko, tumman hedelmäinen ja kukkainen, mutta turhan suutuntumaltaan turhan ohut ja vaahtoava belgityylinen vahva ale.

Nautintasuositukset: Hieman viilennettynä.

ARVOSANA: 8-

    Olutarvio: Great Divide Belgica

    0 kommenttia
     
    Belgica
    • Panimo: Great Divide
    • Maa: Yhdysvallat
    • Alkoholipitoisuus: 7,2% 
    • Saatavuus: Ulkomailta
    • Oluttyyli: Belgityylinen ale / IPA

    Great Divide on Coloradon Denverissä majaansa pitävä huippupanimo, näin voin sanoa, vaikka tämä on vasta neljäs olut, jota heiltä pääsen maistamaan. Belgica on panimon sanojen mukaan belgityylinen IPA. Belgialaista hiivaa ja runsaalla kädellä humalia sekä vanhalta mantereelta, että jenkkilästä. Pullo on jo hieman iäkäs, sillä parasta ennen päiväksi on ilmoitettu 1-APR-2011, mutta ei se välttämättä näin vahvassa oluessa, joka on vieläpä pullossa jälkikäyvä (=hiivaa pullossa), haittaa. Tosin yleinen suositus IPA-tyylin oluille on nauttiminen mahdollisimman tuoreena, jolloin humalat ovat parhaassa iskussa. Great Dividen oluet olen tottunut näkemään tyylikkäissä pulloissa, eikä tämäkään poikkea totutusta linjasta. Tämä ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun Denverin äijät ovat lähteneet belgihiivalla leikkimään, blogissakin aiemmin arvioin Great Dividen Duvel-kopion Hadeksen, jossa on myös belgialainen hiivakanta panohommissa käytössä. Tässä samalla haluan toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää pääsiäistä, toivottavasti pääsitte, ellette nyt pukille, niin ainakin sinne mihin olitte menossa.


    Kaunis kultainen olut, jonka mittava saippuakuplainen vaahto on höttöistä ja pitsiä jättävää. Tuoksu on runsaan belgihedelmäinen, raikasta omenaa ja päärynää, sekä hieman hiivaisuutta, vaikka pullossa maanneet hiivat jätinkin kaatamatta. Humalointia ei tuoksussa ole kovin runsaasti, mutta raikas ja aromaattinen se silti on ja hyvin hyvin belgityylinen. Maussa pääsee humalointikin paremmin irti, aromaattista jenkkisitrusta ja eksoottista hedelmäisyyttä heti alussa ja myöhemmin belgityyliset päärynät ja kevyt mausteisuus. Kohtuullisen mukavasti katkeroakin lopussa. Yleisilme on hieman hapahko ja kuivahko. Muistuttaa jonkin verran Chouffe Houblonia, mutta miedommalla humaloinnilla ja runsaammalla hedelmäisyydellä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus maltillinen, 7,2% alkoholipitoisuudesta ei ole maussa tietoakaan, joten tämä on mielestäni erittäin herkullinen ja onnistunut keitos Denverin äijiltä. Mitään negatiivisia ikääntymisen merkkejä en havainnut, vaikka parasta ennen olikin jo ohitettu parilla viikolla, ehkä tuoreessa humalointi olisi ollut terävämpi, mutta en jää sitä haihattelemaan, sillä tässä on runsas hedelmäisyys mainiosti pinnalla ja maistuu juuri nyt todella hyvältä, I love it! Kippis lukijat!

    Yhteenveto: Monipuolisella ja runsaalla hedelmäisyydellä hurmaava belgityylinen olut jenkkilästä.
    Nautintasuositukset: 10-12 asteen lämpötilassa, jätä hiivat kaatamatta.

    ARVOSANA: 9

      Olutarvio: Tenute Collesi Imper Ale Bionda Ego

      1 kommenttia
       
      Imper Ale Bionda Ego
      • Panimo: Tenute Collesi
      • Maa: Italia
      • Alkoholipitoisuus: 6,0% 
      • Saatavuus: Alko (9,45€ / 0,5l)
      • Oluttyyli: Belgityylinen ale

      Italialaisen pienpanimon Tenute Collesin olut Imper Ale Bionda Ego on litrahinnaltaan Alkon toiseksi kallein tuote. Sen edelle menee ainoastaan Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition, jonka litrahinta on peräti 36,36€, mutta tässä on se erotus, että Imper Ale Bionda Ego on hyvin perinteinen witbier/vehnäolut ja Dark Horizon norjalaisen huippupanimon "klassikko jo syntyessään"-tyylinen uutuus (jota en tosin ole maistanut vieläkään, vaikka kellarista löytyy neljä putelia...). Hinta on mielestäni kohtuuttoman kova, mutta sillehän emme mahda mitään. Ihmetyttää lähinnä se, että mille segmentille tätä on suunniteltu myytävän. Reittaajat, such as myself, ostavat varmaan sen yhden "pakollisen". Normaalikuluttajat jättänevät hinnan takia hyllyyn, ellei viinipulloa muistuttava ulkonäkö satu houkuttelemaan tai kallis olut kiinnosta kuriositeettina. Viininharrastajia en usko oluen kiinnostavan, oli pullo miten näyttävä tahansa ja ainakaan tällä hinnalla. No, ostellaan tätä sitten "poistomyynnistä" vitosella, jos maku miellyttää. Alkohan alentaa tuotteiden hintoja, sen jälkeen kun ne ilmoitetaan poistuviksi. Itse esim. ostin jouluolutvalikoimassa ollutta Mikkellerin Santa's Little Helperiä "poistomyynnistä" johonkin kuuden euron hintaan, vaikka alkuperäinen hinta oli lähes 11€ / plo.

      Palaillaan takaisin käsillä olevan oluen pariin. Puteli etiketteineen on "naamioitu" näyttämään viinipullolta. Lasi on vihertävää ja korkki näyttää kauempaa katsottuna korkkikorkilta, mutta on kuitenkin kruunukorkki. Ei ihan perinteinen kruunukorkki kuitenkaan, sillä korkin alla on "kumitutti", jonka ilmeisesti ajatellaan parantavan tiiviyttä, en ole moista ennen nähnyt. Ihan näyttävä pullo, ei siinä mitään, mutta vastustamattomasti tulee tunne, että tässä yritetään pukea perusolut viinimäisen fiiniin ulkokuoreen ja snobailuhan ei ole oluelle ominaista, päinvastoin.


      Olut kaatuu lasiin utuisena ja kullankeltaisena. Vaahtoa muodostuu mukavasti, mutta se kuitenkin katoaa suurimmaksi osaksi melko ripeästi. Tuoksu on sitruunainen, vehnäolutmaisesti hiivainen ja banaaninen, vaikka kaadossa pyrinkin jättämään hiivat pulloon. Lisäksi kevyesti belgialaisille witbiereille tyypillistä korianterista mausteisuutta. Raikas ja hyvä tuoksu. Maku on myös vehnäolutmainen, joskin aluksi makeahko. Banaania, sitruunaa ja tuoksun tapaan korianterista mausteisuutta. Kevyt humalointi ja kuivuvan mausteinen jälkimaku. Raikas ja hedelmäinen maku. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus napakan raikas. Juotavuus, raikkaus ja nautittavuus on hyvä, mutta ei mitenkään erikoinen. Tällä hinnalla saa puolestani jäädä hyllyyn. Maitokaupan puolelta löytyy halvemmalla parempiakin vaihtoehtoja tälle, esimerkiksi La Trappe Puur ja Diamond Lente Blond.

      Yhteenveto: Raikas witbier/vehnäolut. 

      Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä. 

      ARVOSANA: 8-

        Robson's - Olutta Etelä-Afrikasta

        0 kommenttia
         
        West Coast Ale
        • Panimo: Robson's
        • Maa: Etelä-Afrikka
        • Alkoholipitoisuus: 5,0%
        • Saatavuus: Ulkomailta
        • Oluttyyli: American Dark Lager
        Durban Pale Ale
        • Panimo: Robson's
        • Maa: Etelä-Afrikka
        • Alkoholipitoisuus: 5,7%
        • Saatavuus: Ulkomailta
        • Oluttyyli: American Pale Ale

        Olen saanut käsiini kaksi olutta Etelä-Afrikasta, en ole ylipäätään Afrikkalaista olutta maistanut ennen, joten mielenkiinnolla kimppuun. Nämä kaksi olutta kulkivat Etelä-Afrikasta jotain reittiä Englantiin, sieltä Saksaan ja sieltä Suomeen, eli pitkä matka on takana, mutta parasta ennen päiväykset ovat kuitenkin vasta lokakuussa 2011, joten toivo hyvän olutnautinnon saavuttamisesta elää. Yleensä oluet, varsinkin tämän tyyliset, ovat parhaimmillaan mahdollisimman tuoreina. Raumalla oli sen verran mukavan näköinen iltapäivä, että päätin siirtyä takaterassille, jossa aurinko lämmitti jo kohtuullisen mukavasti vuodenaikaan nähden. Muutamia satunnaisia kylmiä tuulahduksia lukuunottamatta oli jo varsin keväinen fiilis. En osaa sanoa minkälainen olutkulttuuri Etelä-Afrikassa on, mutta veikkaisin, että Robson's, tai virallisesti Shongweni Brewery, on yksi maan harvoista ns. craft breweryistä. Afrikka-fiilistä hienosti välittävissä etiketeissä on ohjeistukset mm. siitä, että hiivat kannattaa kaadossa jättää pulloon ja siitä, että alkoholi lisää tapaturmariskiä. Pullot ovat Suomessa epätyypillisesti 0,34-litraisia.


        Auringon lämmittäessä mukavasti takaoikealta on aika kaataa Robson's West Coast Ale, joka on etiketin mukaan kuitenkin Californian Style Lager, lasiin. Vaikuttaa kyllä enemmän pintahiivaoluelta karamellisen makean ja hedelmäisen tuoksunsa perusteella. Ratebeer kertoo oluen olevan tyyliltään kuitenkin American Dark Lager. No tyylistä viis, olkoon pintahiivaa tai pohjahiivaa niin maku on ainakin mukava. Karamellista makeaa mallasrunkoa tukee kypsä hedelmäisyys, jossa on myös marjaisuuden sävyjä. Taustalla kurkkii jenkkkityylinen kevyt, mutta selkeästi erottuva humalointi. Nautittava olut, ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta nautittava. Matalahiilihappoisuus ja suutuntuma yleensäkin tuo tähän hieman samanlaisen yleisilmeen kuin joissakin Stadin Panimon pullotetuissa oluissa.


        Auringon jo väistyessä sivuun ja mittarin näyttäessä enää +7 lasiin kaatui vielä Durban Pale Ale, joka on 5,7% Pale Ale, jossa on käytetty peribrittiläistä hiivakantaa ja jenkkilän humalia Cascade ja Challenger. Etiketin ohje hiivojen jättämisestä pulloon otetaan totta kai huomioon kaadossa ja tuloksena on utuisen oranssinen ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksu on makeahkon karamellinen, kuten aiempi West Coast Alekin, brittityylistä toffeista mallasta ja jenkkityylin hedelmäisyyttä. Humalatkin hieman iskevät makeuden alta, mutta vain hieman. Maku on karamellisen makea, toffeinen ja hieman hedelmäinen, muistuttaa yllättävästi Fuller's E.S.B:tä. Lopun hedelmäinen humalointi jatkuu ilahduttavasti pitkälle jälkimakuun. Hiilihappoisuutta oli tässä West Coast Alea enemmän ja se auttoi pitämään raikasta yleiskuvaa yllä loppuun asti. Hyvä olut!

        Yhteenveto: Molemmat maistetut Etelä-Afrikkalaiset olivat nautittavia ja hyvänmakuisia oluita. Durban Pale Ale veti näistä kahdesta pidemmän korren, mutta suosittelen silti molempia, mikäli jossain vastaan tulee.

          Olutarvio: Hacker-Pschorr Hefe Weisse

          0 kommenttia
           
          Hacker-Pschorr Hefe Weisse
          • Panimo: Hacker-Pschorr (Paulaner)
          • Maa: Saksa
          • Alkoholipitoisuus: 5,5%
          • Saatavuus: Alko (3,30€ / 0,5l)
          • Oluttyyli: Hefeweizen (vehnäolut)

          Alkon kevään uutuuksiin kuuluu myös tämä saksalaisen vehnäolut, eli kansainvälisesti hefeweizen. Hinta on Alkon hintatasoon nähden varsin kelpo 0,5l pullolle. Hefeweizenit ovat yleensä melko yksinkertaisia, eikä oluttyylin sisällä eri oluissa ole mitään hirveän suuria eroja, jotkut ovat hieman hedelmäisempiä, jotkut happamampia, mutta pääpiirteet ovat yleensä samat. Itselleni on hefet maistuneet viime aikoina niinkin paljon, että viimeisen vuoden aikana on lasiini eksynyt 19 eri tyylin edustajaa. Hyvä hefe maistuu ympäri vuoden, mutta on parhaimmillaan keväällä ja kesällä. Ruokasuosituksiksi yleensä mainitaan salaatit ja kevyet kalaruuat. Ei ole tullut kokeiltua, mutta jonkin salaatin kanssa voisi joskus kokeillakin.


          Tämä kaatuu vehnislasiin hieman keskiverto hefeä oranssimpana ja tyyliuskollisesti runsasvaahtoisena. Tuoksu on kuin tyylin arkkityypistä, vehnää, happamuutta, hiivaa, banaanisuutta ja hieman purukumia, painottuen kuitenkin tällä kertaa enemmän hedelmäisyyden kuin happamuuden puolelle.  Tuoksuun nähden yllättävän kuivaksi ja happamaksi paljastuva maku on vain hieman banaaninen. Perusrunko on kuitenkin tuttua hefeä vehnineen ja kevyine hiivaisuuksineen. Suutuntuma on tässä itseäni miellyttävä ollen keskiverto hefeä kuivempi ja hapokkaampi. Jälkimaku jää hieman vaisuksi ja se onkin ainut purnaamisen aihe minkä tästä löytää. Hyvä, keskivertoa kuivempi hefe.

          Yhteenveto: Hyvä kuivahko vehnäolut.
          Nautintasuositukset: Viilennettynä lasista, kaada rohkeasti hiivat sekaan ja iso vaahtokukka.

          KOULUARVOSANA: 8+

            Rinnakkainvertailu: Marsalkka lagerit

            0 kommenttia
             
            Saimaan Olut muutti viime kuussa nimensä Saimaan Juomatehtaaksi ja samalla lanseerattiin uudella nimellä uusi tuotekattaus markkinoille Hartwa-Traden, eli Hartwallin jakelemana. Tämä tarkoittaa ilahduttavasti sitä, että oluita on nyt laajemmin saatavilla maitokaupoista. Päätin ottaa vertailuun aiemmat Saimaan Olut nimellä valmistetut lagerit, joita ovat Marsalkka Vaalea Lager, sekä Woima, joka on tumma lager ja Saimaan Juomatehtaan nimellä valmistetut uudet Marsalkka Vaalea ja Tumma oluet. Tarkoituksena on selvittää, onko reseptit uusittu nimen mukana, vai yritetäänkö tässä edetä ainoastaan uuden pakkauksen ja jakelijan voimin. Vanhemmat Marsalkat ovat 0,33l pulloissa ja uudet 0,5l tölkeissä, se on merkittävin ulkopuolinen ero. Toki ulkonäkö on logoa myöten muutenkin uudistettu. Ikäeroa tuotteilla saattaa tietysti jonkin verran olla, mutta en usko, että se radikaalisti vertailuun vaikuttaa, vaikka tuoreempi on yleensä parempi lagerien tapauksessa. Jännästi vanhemmalla nimellä valmistetussa pullo Marsalkassa on parasta ennen 09/2011 ja tölkissä 08/2011, liekö tölkitetyn oluen "elinaika" sitten lyhempi? Luultavasti. Kaikki vertailun oluet ovat täysmallasoluita, eli mallasta ei ole jatkettu tärkkelyksillä, riisillä, maissilla ym. Oluet eivät ole minulle ennestään tuttuja, vaan tämä on ensimmäinen kerta kun maistan näitä, eli siinäkin mielessä mielenkiintoinen iltama on luvassa. Pulinat pois ja lientä lasiin.


            Vaaleat Marsalkat (molemmat 4,6%) ovat ulkonäöltään lähes identtiset, tuoksultaan pulloversio paljastuu hieman metalliseksi ja diasetyylin sävyttämäksi ja tölkkiversio vihannes- ja yrttimäiseksi, eikä kumpikaan juuri raikkaudella juhli, mutta tölkkiversiosta erottaa kuitenkin hieman ruohoista humalointia, jota pulloversiosta ei löydy. Tuoksun osalta paremmuus on melko 50-50 ja oluiden reseptit vaikuttavat selkeästi erilaisilta. Pulloversion maku on itse asiassa varsin mukava, yllättävän hyvä tuoksuun nähden, siinä on runsaasti pehmeää maltaisuutta, hieman makeutta ja pikkiriikkinen humalan puraisu lopussa, pesee helposti suurten panimoiden lagerit maun osalta, eikä tuoksun diasetyylistä (=voin tuoksu) ja metallisuudesta ole tietoakaan. Tölkkiversio on maun osalta selvästi karkeampi ja tuoksun vihannesmaisuus jatkuu maussakin, muuten hyvin perinteinen vaalea lager, jonka makua on turha alkaa enempää kuvailemaan. Pulloversion suutuntuma on pehmeämpi ja vaikuttaa hieman täyteläisemmältä. Tilanne vaaleiden maistamisen jälkeen Pullo 1, tölkki 0. Nyt olen myös täysin varma siitä, että reseptiäkin on rukattu nimenvaihdon yhteydessä, valitettavasti näyttää menneen huonompaan suuntaan.


            Areenalle astelevat Tumma Marsalkka ja Woima, jotka ovat molemmat siis tummia lagereita. Reseptien näissä uskon olevan lähtökohtaisesti erilaiset, sillä Woiman alkoholipitoisuus on 4,4% ja Tumman 4,6%. Ulkonäöltään tölkkiversio on hieman pulloversiota tummempi ja vaahtoaa enemmän. Molemmat ovat väriltään tumman ruskeita ja punertavia, tölkkiversio on hieman tummempi. Tuoksuissa on selkeä ero, tölkkiversio on maittavan paahteinen ja humaloinninkin erottaa, sama hieman vihannesmainen vivahde kuin Vaaleassakin oli löytyy myös tästä, mutta miedompana. Pullosta putkahtanut Woima  on tuoksultaan selvästi happamampi ja vähemmän paahteinen, sekä humaloinniltaan miedompi. Tölkkiversion on maku on paahteisen maltainen, hieman savuinenkin ja etenkin lopussa kuivahko. Pulloversion maku on varsin lattea ja epänormaalisti hapan, hieman marjainenkin, lienee parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten, vaikka parasta ennen on 07/2011, ei pysty paria hörppyä enempää ottamaan, joten jätetään Woima sikseen. Uusi tölkkiversio sen sijaan paljastui itseasiassa varsin kohtalaiseksi tummaksi lageriksi, ei mikään Barock Dunkelin veroinen esitys, mutta positiivinen yllätys kuitenkin. Runsas paahteisuus, kevyt savuisuus ja kaiken kruunaava tuntuva humaloitu tekevät tästä nautittavan. Runko jää ohueksi, mutta niin se pakkaa tässä vahvuusluokassa jäämään aina. Tälläinen kuivempi tumma lager maistuu omaan suuhuni paremmin kuin Suomessa suuria määriä myyvä sakariinilla makeutettu Velkopopovicky. Tätä voisi ostaa uudelleenkin. 

            Pienpanimoiden ulosmyynti sallittava

            6 kommenttia
             
            On käsittämätöntä olutkulttuurin rampauttamista, ettei tätä itsestäänselvää asiaa ole täällä holhouksen ja kukkahattutätien luvatussa maassa vielä sallittu. Ajattelin lähettää tämän alla olevan kirjoituksen ainakin muutaman lähialueen lehden mielipidepalstalle. Lisäksi haastan jokaisen, joka kokee asian omakseen ottamaan osaa taisteluun, kynä on miekkaa mahtavampi, antaa mielipiteiden lentää. Liittykää vallankumoukseen suomalaisten pienpanimoiden puolesta! Levittäkäämme yhdessä hyvän oluen siementä sinnekin minne aurinko ei paista! Joo, lähti käsistä taas... mutta ymmärsitte varmaan pointin.
            Pienpanimoiden ulosmyynti sallittava
            Suomalaisille pienpanimoille on myönnettävä täysi oikeus myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille tilaviiniyrittäjien tapaan. Nykyisellään pienpanimoiden ulosmyyntiä rajoitetaan keinotekoisella 4,7%-alkoholipitoisuuden rajalla, jota vahvempia oluita ei saa myydä ollenkaan ja miedompiakin vain mikäli panimon tiloista löytyy kioski. Kioskin määritelmä täyttyy, kun myyntiin otetaan pari säilykepurkkia ja kissanruokaa, joita kukaan ei koskaan osta - turha ja naurettava laki, joka tulisi kumota samalla kun vapaa ulosmyynti sallitaan. Ulosmyynnin rajoittaminen vaikuttaa ennen kaikkea panimoiden elinvoimaisuuteen, mutta myös tuotekehittelyyn, joka kärsii rajoituksen seurauksena, sillä useimmat perinteiset oluttyylit eivät istu alle 4,7% vahvuusluokkaan, johon pienpanimoiden on nykyisellään käytännössä tähdättävä, mikäli tuotetta aiotaan saada kuluttajien nautittavaksi ravintolamyynnin ulkopuolellakin. Tällä hetkellä kovassa nousussa oleva lähiruokatrendi tukee osaltaan ulosmyyntioikeuksien sallimista ja lisäksi  paikallinen olut, joka ostetaan suoraan panimolta jättää huomattavasti pienemmän hiilijalanjäljen kuin muualta rahdattavat, useiden välikäsien kautta kulkevat veljensä. Ei 12 euron litrahintaan myytävällä 6%-vahvuisella oluella, joka haetaan suoraan panimolta, romahduteta kansanterveyttä, sen tietävät niin nykyiset, kuin tulevatkin kansanedustajat, mutta asia ei puhuttele suurta yleisöä, eikä sillä juuri ääniäkään kalastella, joten se ei myöskään toistaiseksi etene mihinkään. Toivottavasti tulevassa hallituksessa istuisi joku, joka ajaisi tämän asian läpi, ei siitä kenellekään haittaa olisi ja samalla nousujohteessa oleva olutkulttuurimme ottaisi jälleen pienen askeleen parempaan suuntaan.

            Harri Metsäjoki

            Olutarvio: Belzebuth Extra Forte

            2 kommenttia
             
            Belzebuth Extra Forte
            • Panimo: Brasserie Grain d'Orge
            • Maa: Ranska
            • Alkoholipitoisuus: 13,0%
            • Saatavuus: Ulkomailta
            • Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale

            Ranskanmaalta saapuu lasiini belgityylinen vahva ale Belzebuth, jonka voimakkuutta korostetaan nimessä Extra Forte maininnoin, nice. Sisällysluettelossa: Vesi, ohramallas, vehnä, riisi, sokeri ja humala, great. Epäilemättä myös hiivaa on käytetty, stunning. 

            Pullo on 0,25-litraisena sopivan kokoinen tämän vahvuiselle oluelle. Etiketissä lienee itse Belzebuth, joka pelottaa nopeaa känniä havittelevat alaikäiset pullon luota takaisin äidin kainaloon. Toisaalta  alkoholipitoisuutta mainostetaan pullon yläetiketissä suurella fontilla, ikään kuin se olisi tässä pääasia ja ehkä se onkin? En oikeastaan tiedä tästä oluesta etukäteen mitään, eikä panimokaan ole mitenkään tuttu, joten mielenkiinnolla oluen kimppuun.  


            Ulkonäöltään Belzebuth on vaalean kuparinen, täysin kirkas (suodatettu) ja niukkavaahtoinen. Tuoksussa on makeaa ja yksiulotteista sokerista mallasta ja omenaista hedelmäisyyttä. Jos nenän oikein lähelle tyrkkää, niin alkoholin polte tuntuu voimakkaasti. Alkoholinen maku on hieman hedelmäinen, maltainen ja makea. Alkoholi dominoi peittäen muita makuja alleen. Lopussa on mukavasti humalaa, joka hieman taittaa makeutta kuivempaan suuntaan, mutta jää jälkimakuunkin vielä makeutta ja alkoholin lämpöä. Pehmeä suutuntuma on alkoholisuudesta ja makeudesta johtuen tahmainen, lähes täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Suutuntuma taitaakin jäädä tämän oluen parhaaksi anniksi. Varsin tasapaksu ja yksiulotteinen vahva ale, joka on ainakin omaan makuuni aivan liian alkoholinen sekä tuoksultaan että maultaan. Tulipahan maistettua.

            Yhteenveto: Vahvasti alkoholinen ale.
            Nautintasuositukset: 10-12 asteisena lasista

            KOULUARVOSANA: 6½

              Olutarvio: Jack's Original Chili Beer

              0 kommenttia
               
              Jack's Original Chili Beer
              • Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas(?)
              • Maa: Suomi
              • Alkoholipitoisuus: 4,7%
              • Saatavuus: Lidl (1,99€/0,5l)
              • Oluttyyli: Aromatisoitu olut

              Lidlin valmistuttama chiliaromilla maustettu olut jatkaa ei-niin-hyvien oluiden iltaa Sinebrychoff Suklaisen jälkimainingeissa. Lidl on valmistuttanut oluen hyvin todennäköisesti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, jossa kauppaketjun talviolutkin on tehty. Tätä teoriaa tukee ensinnäkin tuoksun ja maun selvä hernekeittomainen tunkkaisuus, joka on ominaista Wirvoitusjuomatehtaan lagereille (poislukien Kievari Portteri ja toisinaan, jos tuuri käy, Kukko Vahva Pils). Toiseksi, olutoppaan foorumilla eräs olutriippuvainen (pun intended) havaitsi, että hänen pullossaan on Lapin Kullan korkki. Laitilassa pullotetaan 5,2%  Lapin Kullan longneck pulloja, joten melko varmalta näyttää. Toisaalta aivan sama missä tätä tehdään, sillä maku tunnetusti ratkaisee, siirrymme itse olutarvioon....


              Ulkonäöltään tämä olut on tyypillinen vaalea lager, jonka niukka vaahto nopeasti katoaa. Tuoksussa hernekeittomaista tunkkaisuutta ja miedosti, mutta selvästi jalapenoinen vivahde. Mallasta tuoksusta erottaa vain nimellisesti, humalaa ei ollenkaan. Mausta erottuu miedosti enemmänkin hedelmäiseltä vaikuttava, mutta epäilemättä chiliaromista peräisin oleva maku. Tulisuutta ei silti ole nimeksikään, eikä olematon humalointikaan puraise, joten vaisuksi jää. Ohut suutuntuma ei paranna asiaa. Helppo ja vaivaton juotava kuitenkin, chilivivahde luo tähän sen verran twistiä, että erottuu normilagerien joukosta hieman ja nimenomaan edukseen. En silti usko, että ostan toista kertaa. Huuhtoi hyvin alas samaisen tuotemerkin, eli Jack's Originalin, tuliseen dippikastikkeeseen dipatut Linkosuon valkosipuli ruissipsit.

              Yhteenveto: Pentti Peruslager, jossa mieto, mutta selvästi erottuva chiliaromi. Ei tulinen.

              Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä.

              KOULUARVOSANA: 6

                Olutarvio: Sinebrychoff Suklainen Lager 8,0%

                2 kommenttia
                 
                Suklainen Lager 8,0%
                • Panimo: Sinebrychoff
                • Maa: Suomi
                • Alkoholipitoisuus: 8,0% 
                • Saatavuus: Alko (1,93€/0,33l)
                • Oluttyyli: Aromatisoitu olut

                Kevätpäivä, joka vaikuttaa aivan syksyiseltä. Masentavaa. Onneksi valkealla ratsullaan paikalle ratsastaa auringonvalon tuoden Sinebrychoff jonka lähes 200-vuotinen perinne ohjaa heitä jatkuvaan uuden etsimiseen ja tinkimättömyyteen laadun, asiakkaiden menestyksen ja kuluttajan juomanautintojen puolesta.  Tällä kertaa nämä Carlsbergin talutusnuorassa kulkevat nerot ovat keksineet lisätä vahvaan lageriin väriainetta, sokerikulööriä ja suklaa-aromia. Lisäksi panemiseen käytettyä mallasta on jatkettu tärkkelyksellä. Todella innovatiivista ja laadusta tinkimätöntä. 

                Kuten tiedämme, niin Sinebrychoff Suklainen Lager on miellyttävästi keskitumma, suklaa-arominen olut. Sen samettisen pehmeä maku sopii talvikauteen, jolloin nautitaan maukkaita, tummia oluita. Houkutteleva tuoksu, viipyilevä vaahto ja maukas jälkimaku kruunaavat olutnautinnon...   


                BOLLOCKS!  

                Vahvasti alkoholinen, tärkkelysmäisen karkea ja makeahkon maltainen maku on vain etäästi suklainen. Hieman marjaista hedelmäisyyttä voi aistia, mutta raikkaus tästä on kaukana. Tuoksu on maun tavoin kaikkea muuta kuin suklainen ja alkoholi tunkee läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tahmainen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Saman panimon mainio, oikeasti perinteinen ja maukas olut Sinebrychoff Porter on enemmän suklainen kuin tämä ja muutenkin sata kertaa parempi, eikä hintaakaan ole kuin 6 senttiä tätä enemmän. Kuluttaja, jos etsit oikeasti hyvää olutta, älä osta tätä paskaa. 

                Yhteenveto: Vain etäisesti suklainen malt liquor, eli ns. viinalager.

                Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä ja kaada nyt edes lasiin.

                KOULUARVOSANA: 6