Liefmans Goudenband

0 kommenttia
 
Maanantaina palataan sorvin ääreen, joten tämä on kesälomani viimeinen bloggaus. Jatkossa tahti tulee varmasti hiipumaan, mutta yritetään pitää reitattavien juomien suhteen rima korkealla, kirjoitusten suhteen taso matalla ja mahdolliset vitsit kuivina. Kesäloman viimeiseksi nautiskeluolueksi säästelin kellarissa Liefmans Goudenbandia. Kyseessä on 0,75l pullo 8% vahvaa belgialea, joka on sekoitus panimon tiloissa ikäännytetystä (panimon sivujen mukaan 2 vuotta) ja tuoreemmasta pintahiivaoluesta. Itseasiassa kaikki Liefmansin oluet näyttävät olevan näitä blended aleja. Liefmans myös käsinpakkaa, eli käytännössä käärii kaikki oluensa paperiin, jossa on kaikki perinteisen etiketin tiedot, itse pullo on etiketitön ja ainoastaan parasta ennen päiväys löytyy korkkiin merkattuna. Omassa pullossani parasta ennen on annettu 07/2019, olettaisin parasta ennen päiväyksen asetetun 10 vuoden päähän pullotuksesta, joten omani on noin vuoden ikäinen.

Vaatteet päällä
Nakuna
 
Lasissa
ARVIO:
Goudenband on väriltään tumman ruskea ja hieman punertava (etenkin valoa vasten). Vaahto on keskikokoinen ja jättää laskiessaan hieman pitsiä. Tuoksu on aluksi happaman marjainen ja etikkainen. Löytyy myös omenaista pirteän kirpeää hedelmäisyyttä. Hieman lämmenneenä löytyy myös maltaisuutta. Hapan maku on omenaisen hedelmäinen, punaviinietikkainen, kirsikkainen, marjainen ja toisinaan löytyy myös vivahteina hieman tummaa hedelmäisyyttä, sekä karamellisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, maltillisesti hiilihappoinen ja lopussa melko kuiva. Monimuotoinen hapan ale.

Kouluarvosana: 9-

Hieno tapa päättää kesäloman reittaukset, monimuotoinen ja hitaasti nautittava elämys. Muistutti jonkin verran aiemmin nauttimaani Rodebach Grand Cruta. Toinen pullo jäi vielä kellariin, joten maistellaan myöhemmin uudelleen, mutta annetaan nyt ainakin pari vuotta aikaa kypsyä.

LINKKEJÄ:

Rochefort 6 vs Rochefort 10

2 kommenttia
 
Tänään testissä aitoja belgialaisia trappistioluita ja peräti kaksin kappalein, sillä aion maistella rinnakkain Brasserie de Rochefortin tuotteet Rochefort 6 ja Rochefort 10. Ilmeisesti numeroin ilmaistut nimet tulevat jonkin vanhan asteikon mukaan lasketusta alkoholipitoisuudesta. Alkoholipitoisuudet nykyasteikon mukaan ovat kutosessa 7,5% ja kympissä 11,3%. Näiden kahden välissä on vielä Rochefort 8, jonka vahvuus on 9,2%, mutta sitä ei ole tähän "hätään" korkattavissa. Luostarin munkit, joita Rochefortissa on noin 15 henkeä, panevat olutta sen verran, että saavat ylläpidettyä luostariaan ja tehtyä lahjoituksia haluamiinsa kohteisiin, eli voittoa ei ole tarkoitus tehdä. Alkon mukaan Rochefortin luostarin vuosituotanto on noin 1,5 miljoonaa litraa, ei kovin paljoa, jos verrataan esim. Sinebrychoffiin, jonka vuosituotanto on noin 400 miljoonaa litraa. Rochefort 6:sta on Suomesta saatavilla joistakin olutravintoloista, mutta Rochefort 10 löytyy myös Alkon valikoimista. Myös Rochefort 8 oli Alkon valikoimissa, mutta poistui sieltä aiemmin tänä vuonna. Wikipedian mukaan Rochefortin luostaripanimon oluttuotannosta 1% on Rochefort 6:sta (selittänee heikohkon saatavuuden), suurin osa Rochefort 8:aa ja loput Rochefort 10:tä. Huhujen (internetix!) mukaan kaikki oluet pantaisiin käytännössä samalla reseptillä ja vain alkoholipitoisuutta säädeltäisiin kandisokerin annostelulla. Ken tietää, mut ei kertonu... Rochefortin luostarin panimotiloihin on pääsy ainoastaan munkeilla (wikipedian mukaan) ja muutenkin panimotoimintaa pidetään melkoisesti vakan alla, sillä panimon sivuiltakaan ei ainakaan minun kielitaidollani (sivut belgiaksi, hollanniksi ja ranskaksi) löydy juuri mitään.

Rochefortin luostari (kuva luostarin sivuilta)
Olettaisin, että tänään maistelussa oleville 6:lle ja 10:lle on annettu parasta ennen päiväys 5 vuotta eteenpäin pullotuspäivästä. Jos tällä tavoin lasketaan niin, 6 on hieman yli vuoden ikäinen (BBE: 08/07/14) ja 10 n. 5½ kk ikäinen (BBE: 03/03/15). Kymppiä jäi kellariin vielä 9 pulloa, mutta tämä kutonen on ensimmäinen maistamani ja ainoa, joka minulla tällä hetkellä on. Kymppiä on tullut maistettua muutamaan otteeseen aiemminkin ja kymppiin palattanee vielä myöhemminkin, mutta ei enää tänä vuonna. Kenties sopiva tahti olisi kerran vuodessa, jolloin viimeinen kellarissa oleva puteli olisi saavuttanut jo kunnioitetun kymmenen vuoden iän...

Mutta asiasta kolmanteen, eli lähdetääs taas rinnakkainmaistelusta liikkeelle ja perinteiset olutarviot löytyvät jälleen jutun lopusta. Rochefort 6:sta tein uuden arvion, mutta kympistä pistän kuluvan vuoden huhtikuussa tehdyn arvion, sillä maistettu yksilö ei tunnu siitä ainakaan oleellisesti poikkeavan.

Veljet vierekkäin. Taustalla reittaajan paras ystävä :)

KOMMENTIT RINNAKKAINMAISTELUSTA:
Rochefort 6 on selvästi vaaleamman ruskea kuin isoveljensä. Vaahtoa muodostuu molempiin melko niukasti ja se on suurikuplaista, sekä melko nopeasti katoavaa. Kutosen tuoksu on vahvuudeltaan hieman heikompi kuin kympin, mutta molemmissa on samat elementit läsnä: kuivattuja tummia hedelmiä, rusinaa, yrttisyyttä. Kutosessa puumainen, maanläheinen humalointi erottuu selvästi, kympissä se hukkuu jonnekin voimakkaan yrttisyyden taakse lähes kokonaan, mutta kyllä se sieltäkin erottuu vaimeana. Maut ovat samansuuntaisia molemmissa oluissa, tuoksusta tutut ominaisuudet löytyvät maustakin kutosen ollessa selvästi kevyempi ja liukkaampi. Kympissä yrttisyys on paljon voimakkaampaa ja suutuntuma huomattavasti täyteläisempi. Vallan mainioita oluita molemmat!

ARVIOT: 

Rochefort 6:
Rochefort 6: Hiivat lasissa
R6 on tumman mahonginruskea ja hieman punertaviakin sävyjä voi havaita. Oluen sekaan kaatuu paljon melko suuria hiivaparttikkeleita (jos ne kaataa mukaan ja minähän kaadan). Vaahto on niukka, suurikuplainen ja katoaa nopeasti jättämättä jälkeäkään. Tuoksu on aluksi hyvin maanläheinen ja puumainen, myöhemmin huomasin tämän olevan humaloinnista. Tuoksusta löytyy tämän lisäksi reilusti maltaisuutta, yrttistä mausteisuutta ja lopusta hieman makeaa portviinimäisyyttä. Maku on hieman makea, maltainen, rusinainen, runsaasti tummia kuivattuja hedelmiä sekä hieman puumaisesti humaloitu ja loppua kohti kuivua jälkimaku, joka on suolaisen lakritsinen. Ei alkoholia.  Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeästi hiilihappoinen ja miellyttävä.

Kouluarvosana: 9

Rochefort 10:
Rochefortin luostaripanimon lippulaiva on väriltään syvän ruskea ja vaahtoa nousee jonkin verran, mutta se katoaa melko nopeasti ja vain hieman pitsiä jää koristamaan lasin reunoja. Tuoksu on todella voimakas, suorastaan jylhä: Massiivista maltaisuutta, yrttejä, hedelmäisyyttä ja rusinaa komppaa pehmeä, karamellinen pähkinäisyys. Myös alkoholin tuoksu nostaa päätään nuuhkaisun lopuksi (tämä lienee vain tuoreen yksilön ominaisuus?). Maku on voimakkaan tumman hedelmäinen, lakritsaa, yrttejä, mausteisuutta ja lisää lakritsaa, sekä lopuksi hieman anista. Luojaa lienee kiittäminen, että tuoksussa esiintyttä alkoholia ei esiinny maussa... ja tarkoitin tietysti tämän oluen luojaa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen, portviinimäinen ja silkkisen pehmeä. Jälkimaku kestää pitkään ja lämmittää mukavasti. Todella hyvä, tasapainoinen ja erittäin nautittava olut, eittämättä yksi parhaista.

Kouluarvosana: 10- (pitkin hampain pistän miinuksen, sillä täydellistä olutta ei kai ole olemassakaan, mutta jos on niin tässä ollaan ainakin lähellä. Toinen lähes yhtä hyvä maistamistani oluista on ollut norjalainen Nogne #100, jota myös saa Alkosta, kipin kapin A-kauppaan lukijat!)

Aivan loistavia oluita molemmat, myös Rochefort 8 on samaa sarjaa ja omissa kirjoissani kutosen kanssa tasoissa, kympin noustessa muiden yläpuolelle. Hieno panimo!


LINKKEJÄ:

Finlandia Sahti Strong

7 kommenttia
 
Sahti on ikiwanha suomalainen juhlajuoma, jota ensi kertaa maistelin noin vuosi sitten ja ihastuin heti. Tänään minulla on lasissa sahtia vasta neljättä kertaa, joten en voi pitää itseäni minään suurena sahtiguruna. Kaksi kertaa olen maistanut Finlandia Sahti Strongia, kerran Finlandia Sahtia ja tänään siis lasissa jälleen Finlandia Sahti Strong. Osasyy tähän lienee tämän hienon juoman hieman kehno saatavuus, varsinkin kun nautin juomani enimmäkseen kotona, enkä ravintoloissa. Alkosta saa ainoastaan Finlandia Sahtia ja Finlandia Sahti Strongia ja niitäkin vain joistain tietyistä Alkoista, sekä Lammin Sahtia, jota on ainoastaan Lammin Alkossa ja ostoerä on 10 litraa, eli 20 pulloa hintaan 162€ ja rapiat. Sahti pitää säilyttää kylmässä, joten kylmäkaappi on se paikka josta etsiä. Itse olen Finlandia Sahtiin törmännyt Porin Prisman Alkossa, Raision Myllyn Alkossa ja Lohjan Lohjantähden Alkossa ja aina on pullo lähtenyt mukaan. Tänään opin nettiä selaillessa sen verran uutta, että Finlandia Sahteja saa ostaa suoraan myös valmistajalta, eli Finlandia Sahti Ky:ltä Matkusta, joka on Forssasta 20 km pohjoiseen. Suoraan valmistajalta ostaminen tulee myös pari euroa halvemmaksi, sillä Strong versio 0,75 litraisessa pullossa maksaa valmistajalta ostettuna 6,80€ ja Alkosta 8,89€. Pitänee joskus poiketa jos ajelen seudulla. Tämänkertainen sahtikokemukseni sai alun kauniina maanantaipäivänä (eilinen), kun päätin, että nyt nousen heti aamulla auringon noustessa ratsuni selkään ja ajan Raisioon vain yksi asia mielessäni - Sahtia tänne ja heti! ...not. Todellisuus on tarua ihmeellisempi, sillä reissu Raisioon tapahtui vaimon ylipuhumana ja suuntautui Alkon sijasta Ikeaan, mutta selvisin ostoshelvetistä hengissä... Rahat meni ja sälää tuli, mutta sitten auto kohti kauppakeskus Myllyä, sisälle Alkoon ja suunta suoraan kylmäkaapille... "Luojan kiitos täällä on sahtia!" En tuossa tilanteessa puntaroinut sekuntia kauempaa, otanko normin vai strongin.

Finlandia Sahteja saa vähemmän tyylikkäässä 0,75l muovipullossa, mutta ulkonäön ei pidä tässä tapauksessa antaa hämätä, sillä sisältö on hyvää.


Finlandia Sahti Strongia lasissa

Arvio:
Finlandia Sahti Strong, on tummanruskea, samea ja täysin vaahdoton. Tuoksu on todella makean banaaninen, myös kypsää mansikkaa löytyy, sekä lopussa pieni katkeron häivähdys, joka tulee luultavasti tähän käytetystä katajasta, vaikka myös humalaa on käytetty. Kokonaisuutena tuoksu on voimakas ja hyvin hedelmäinen. Maku on todella hedelmäinen ja makea. Banaani on päällimmäisenä ja kypsä mansikka siinä sivussa. Myös katkeruutta tulee hieman lopussa, mutta makeus ja hedelmäisyys pysyvät päällimmäisinä. Suutuntuma on täysin hiilihapoton ja melko täyteläinen. 10% alkoholipitoisuudesta huolimatta alkoholi on esillä ainoastaan jälkimaussa ja sielläkin vain etäisesti, pääasiassa alkoholin tuntee vain yleisenä lämmittävyytenä. Loistava, perinteinen ja ennen kaikkea suomalainen juoma.

Kouluarvosana: 9-

Ostakaa ihmiset ihmeessä sahtia, jos reissuillanne sitä kohtaatte. Ainakin Finlandia Sahdit, sekä normaali, että Strong ovat oikeasti hyviä ja kokeilunarvoisia tuotteita.





Gouden Carolus Classic

0 kommenttia
 
Selailin päivällä ajankuluksi Alkon saldoja minulle reittaamattomien oluiden osalta (eräänlainen perversio...) ja huomasin, että Raumalta löytyy 3 pulloa Gouden Carolus Classicia. Kello oli jo puoli kuusi ja lauantaipäivä, joten otin nopeasti puhelimitse yhteyden liikenteessä olevalle vaimolle ja pyysin tuomaan yhden pullon. Kotona Alkon muovipussista pilkisti kuitenkin kolme Gouden Caroluksen tyylikästä pulloa, hieno ele vaimolta, hän on ilmeisesti jonkin sortin meedio! Yksi näistä aukesi hetki sitten ja kaksi muuta päätyvät kellariin. Tavoitteena on ainakin parin vuoden ikäännytys toiselle ja toista kenties vielä kauemmin. Tämän oluen pullo on erittäin näyttävä, tyylikäs mustaa, harmaata ja kultaa yhdistelevä värimaailma luo kuvan arvokkaasta ja hienostuneesta oluesta. Olen tätä maistanut ennenkin, se kaunis puolituntinen tapahtui kuluvan vuoden helmikuussa Viking Linen Turusta lähtevän aamulaivan (jonka nimeä en nyt muista) pubissa, kellon ollessa n. 12.30, arvio jäi sillä reissulla tekemättä. Ainakin pienestä pullosta ja ulapalla seilatessa maistettuna maistui hyvältä, joten odotettavissa on nytkin miellyttävä iltapuhde tämän isomman tyhjentämisessä.



Arvio:
0,75l pullo, joka auetessaan pitää pienen possahduksen. Ulkonäöltään olut on tumman punaruskea ja vaikuttaa kirkkaalta. Vaahtoa muodostuu melko runsaasti ja kokonaisuutena tämä on nätti. Tuoksu on makea, jopa hieman sokerinen. Löytyy reilusti hedelmäisyyttä, kirsikkaakin ja lopussa ripaus lakritsaa, sekä hiven alkoholisuutta. Maku on makea, banaaninen ja tumman hedelmäinen, sekä hieman hapan. Lopussa esiin tulee pippurista mausteisuutta, sekä häivähdys lakritsaa. Alkoholia ei maussa esiinny ollenkaan. Suutuntuma on pehmeästi hiilihappoinen, keskitäyteläinen ja kokonaisuutena miellyttävä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Gouden Carolus Classic on herkullinen, makea jälkiruokaolut, joka on pehmeä ja helposti juotava. Suositteluni!


Kouluarvosana: 9+

Linkit:
Het Anker (Panimo) 
Gouden Carolus Classic Alkon sivuilla 
Gouden Carolus Classic Olutopas.infossa

Pirkka vs Euroshopper vs haastaja Lidlistä

0 kommenttia
 
Gladiaattorit areenalla
Tänään Raittiusblogi vetoaa kansan syviin riveihin ottamalla vertailuun kolme ns. "halpislageria".  Vertailussa olevat tuotteet ovat K-ryhmän Euroshopper Premium Lager ja Pirkka Lager sekä Lidlin maahantuoma ja myymä Finkbräu Pils 4,5%. S-Ryhmältä olisi kiva ollut saada vertailuun Rainbow Premium Bland  Lager tai X-Tra Tasteless Watery Pils, mutta tällaisia tuotteita ei ainakaan vielä ole kauppojen hyllyillä...

Euroshopper Premium Lagerin panee Olvin omistama Tartu Õlletehas Virossa, Pirkka Lagerin hollantilainen Bavaria ja Finkbräu Pilsin saksalainen Oettinger. Jottei vertailu kävisi blogittajan osalta tylsäksi tai peräti mauttomaksi, on testaus liitetty grillailun ja erilaisten grilliherkkujen syöpöttelyn lomaan. Aluksi ajattelin, että näistä irtoaisi enemmän hauskuutta Brewdogin tyyliin nauttimalla, mutta eihän minulta golfmailaa löydy...




Euroshopper Premium Lager irtoaa Rauman CM:stä hintaan 1,59€ / 0,5l (litrahinta 3,18€), Pirkka Lagerista joutuu samaisessa kaupassa pulittamaan 1,76€  / 0,5l (litrahinta 3,52€) ja Finkbräu Pils 4,5% lähtee Lidlistä hintaan 0,87€ / 0,33l (litrahinta 2,63€). Suuri testi eteni niin, että ensin otin n. puolet jokaisesta oluesta lasiin yksi kerrallaan ja tein normaalin (sellaisen jonka yleensä aina teen uutta olutta maistellessa) olutarvion niistä. Tämän jälkeen löin grillin kuumaksi ja otin vielä kaikki oluet yhtä aikaa rinnakkaisvertailuun. Edetään perse edellä puuhun ja lähdetään suoraan rinnakkaismaistelusta liikkeelle. Perinteiset olutarviot luettavissa testin lopussa.

Blogistilta ei löydy edes kahta samanlaista olutlasia, joten Trio Lager jouduttiin majoittamaan erilaisiin juoma-astioihin.


Rinnakkaisvertailussa ulkonäöltään paras on Pirkka Lager, joka on huomattavasti Euroshopperia kultaisempi ja hieman Finkbräuta näyttävämpi. Euroshopper on kaikkein vetisin ja miedosti (lähes olemattomasti) humaloitu. Pirkka Lagerissa tuntuu taustalla hyvin kevyt katkeruus, mutta Finkbräussa on jo kevyt, mutta maistuva ruohoinen humalointi. Euroshopper ja Pirkka jäävät raikkaudessa Finkbräun taakse, molempien pisteitä alentavat tuntuva metallisuus ja entisestään Pirkassa lievä tunkkaisuus tuoksussa, sekä Euroshopperissa yleinen mauttomuus. Testin selkeästi halvin oli myös selkeästi maistuvin ja jo aivan kelvollinen ruokajuoma mausteiselle grilliruualle. Voisin kuvitella hankkivani Finkbräuta uudestaankin, sillä six-pack irtoaa alle kuudella eurolla ja tuote pesee lattiaa Pertti Peruslagerilla.

Plussat ja miinukset:

Euroshopper Premium Lager
+"Premium" maininta nimessä naurattaa noin sekunnin ajan
-Lähes täysin mauton, testin huonoin maku
-Ulkonäöltään testin huonoin 

Pirkka Lager
+ Ulkonäöltään testin paras
- Tuoksu ja maku eivät vakuuta
- Pitääkö tätä Hollannista asti tänne roudata?

Finkbräu Pils 4,5%
+ Kevyt, mutta silti pilsmäinen hieman voinen ja ruohoisesti humaloitu maku, testin paras maultaan ja tuoksultaan.
+ Sopii kelvollisesti ruokajuomaksi
+ Hinta-laatusuhteeltaan kirkkaasti testin paras
- Suutuntuma hieman vetinen

Resepti: 
Wrapped & Impaled Horse Chiliballs
Rasvan tirinästä olisi saanut näyttävän .gif animaation...
Maistelun ohessa alkuruuaksi normi ulkofileen lisäksi tuli väsättyä myös edullisia ja melko maistuvia vartaita. Lidlistä oluenhakureissulla mukaan tarttui Dulanon chilillä maustettuja ohuita meetvurstisiivuja, sekä normaalia siivutettua pekonia. Niiden lisäksi vartaisiin tarvittiin äidiltä saatuja Euroshopperin pakastelihapullia (kiitos äiti!). Resepti on yksinkertainen, kypsennetty (=sulatettu) lihapulla kääritään ensin chili-meetvurstiin ja sitten koko komeuden ympäri kietaistaan vielä pekoni. Yritin sulloa tomaattiakin sekaan, mutta meetvurstista loppui  tila kesken. Hyvää, taatusti terveellistä ja huuhdottavissa alas testiin valituilla tuotteilla.

 
Perinteiset olutarviot testin tuotteista:

Finkbräu Pils 4,5%
Haalean keltainen ja täysin kirkas. Osin suurikuplainen, melko niukka vaahto on nopeasti katoavaa. Tuoksu on hieman makean maltainen, voinen ja kevyesti ruohoisen humaloitu. Maku on tuoksun lailla hieman makea, voinen ja melko kevyt, mutta maistuva ja tuntuva ruohoinen humalointi nousee lopussa esiin. Suutuntuma on kevyt, kohtalaisen hiilihappoinen ja hieman vetinen. Raikas ruoka/janojuoma.

Kouluarvosana: 6½


Pirkka Lager 4,7%
Pirkka Lager on kirkas, viljaisen keltainen olut, jonka vaahto on melko pieni ja osin suurikuplainen. Tuoksussa on maissista mallasta, kevyesti makeutta ja metallisuutta.  Lopussa hieman vihannesmaista tunkkaisuutta. Maku on kevyesti maltainen ja hieman pahvinen. Lopussa tuntuu mieto katkerohumalointi, joka tuo metallisen maun suuhun. Suutuntuma on kevyt ja melko runsaan hiilihappoinen, sekä lopuksi vetinen. Ei mainittavaa jälkimakua.

Kouluarvosana: 5+

Euroshopper Premium Lager 4,5%
Euroshopperin lager on todella haaleankeltainen, täysin kirkas ja lähes vaahdoton. Tuoksu on heikko, kevyesti maissista, osin tärkkelysmäistä maltaisuutta, sekä hieman etäisesti metallia. Maussa on kevyesti maissista maltaisuutta, humalointi on lähes olematonta ja lopussa maku on metallinen. Suutuntuma kevyttäkin kevyempi, hieman pistävän hiilihappoinen (ainakin aluksi) ja vetinen. Ei oikeastaan vaimeaa kielen perukoilla tuntuvaa metallisuutta lukuun ottamatta jätä vierailustaan merkkiäkään.

Kouluarvosana: 4½










Bosteels Pauwel Kwak

2 kommenttia
 
Bosteels Pauwel Kwak on belgialainen vahva ale, eli pintahiivaolut. Vaikka itse olutkin on sangen mielenkiintoinen, niin mielenkiintoisempi taitaa olla oluen nimikkolasi ja tarina lasin takaa. Tarina kertoo, että Pauwel Kwak, joka oli majatalonpitäjä ja oluenpanija jo 1700-luvun lopussa, olisi luonut 1800-luvun alkupuolella tämän oluen nimikkolasin postivaunujen kuljettajille, jotka päivittäin pysähtyivät Belgian Itä-Flanderissa sijaitsevassa Derdemonden kaupungissa Pauwel Kwakin majatalon läheisyydessä. Postivaunujen kuljettavat eivät tuohon aikaan saaneet nousta vaunujen kyydistä vaunujen pysähtyessä, joten olut piti tuoda heille postivaunuihin, jotta he saivat janonsa sammutettua. Normaalit lasit eivät olleet tähän tarkoitukseen kovin sopivia, joten Pauwel Kwak päätti keksiä lasin joka voitaisiin ripustaa hevosvaunuihin. Näin ainakin panimon kertoman mukaan... Itseltäni ei ainakaan toistaiseksi tätä varsin huikeaa lasia löydy, mutta saisihan moisen tilattua mm. Cracked Kettlestä reiluun 27€ hintaan. Saattaa olla että jää tilaamatta...

Pullo, lasi ja teline (kuva wikipediasta)

Aidon lasin puutteessa päätin kaataa oluen tulppaanilasiin. Panimon sivuilla neuvottiin, että lasin tulisi 5-6 asteinen kaadettaessa, kuten oluenkin, joten livautin lasinkin hetkeksi jääkaappiin.

Bosteels Pauwel Kwak


Arvio: Bosteels Pauwel Kwak (8,4%) 

Kwak on punertavan ruskea, täysin kirkas olut, jonka kevyesti beige vaahto on tiivis ja kermainen. Makeahkossa tuoksussa on päällimmäisenä hedelmäisyyttä, persikkaa, ja ehkä mangoakin, näiden jälkeen kuvaan astuu rusinaisuus ja  toffeinen maltaisuus, tuoksusta ei erotu mainittavaa humalointia vaan katkeruutta korvaamassa on hienoista mausteisuutta. Hieman lämmettyään raikas hedelmäisyys kääntyy enemmän maltaisuuden ja rusinan, sekä tummien hedelmien suuntaan. Makea maku on tumman hedelmäinen, rusinaa ja toffeista mallasta. Jälkimaussa hento mausteisuus nostaa päätään, löytyy ainakin helposti tunnistettava korianteri ja hyvin kevyt humalointi, katkeruutta ei ole juuri lainkaan. Suutuntuma on silkkisen pehmeä, kohtalaisesti hiilihappoinen ja erittäin miellyttävä. Olut on todella helppo nautiskeltava, alkoholia ei esiinny missään vaiheessa. Suosittelen! 

Kouluarvosana: 9

Linkit:



De Molen Bommen & Granaten

0 kommenttia
 
Säilyvyys on taattu
Pari viikkoa sitten tuli veljen kanssa maisteltua De Molenin shamppanjahiivalla pantu Barley Wine oluttyyliä edustava, varsin messevästi nimetty Bommen & Granaten. 0,75 litrainen pullo oli sopiva jaettavaksi, sillä potkua tästä herkusta löytyy peräti 15,2%. Etiketissä luvataan 25 vuoden säilyvyys, mutta tämä yksilö aukesi aika tarkkaan vuoden ikäisenä, olut oli nimittäin pantu 28.7.2009 ja nautiskelu tapahtui 26.7.2010. 

Korkki oli sinetöity reilulla kerroksella punaista "mömmöä", joten säilyvyys kellarissa olisi ollut varmasti taattu. Kun mömmöt oli saatu kaavittua pois, aukesi korkki sen suuremmitta ongelmitta, ilman sen suurempaa tussahdusta saati poksahdusta. Korkin alta paljastui yksi parhaista ja antoisimmista olutkokemuksistani tähän mennessä.





Mahonginruskeaa herkkua...

Arvio: 
Bommen & Granaten on ulkonäöltään mahonginruskea ja lähes täysin vaahdoton, muistuttaa ulkonäöltään hieman konjakkia. Hiivaa leijuu lasissa jonkin verran pieninä partikkeleina tehden oluesta hieman samean. Tuoksu on voimakas ja lämpöä huokuva, hyvin makea, kuivatun hedelmäinen, rusinainen ja taatelinen, lopussa humalointia ja hiven alkoholia. Maku on todella makean hedelmäinen, rusinainen ja maltainen, humalointi ja massiivinen makeus peittävät alkoholisuuden lähes täysin alleen. Pitkässä jälkimaussa humalointi tulee paremmin esiin. Suutuntuma on täyteläinen ja lähes hiilihapoton, muistuttaa siinä mielessä hieman sahtia tai portviiniä. Monimuotoinen, lämmittävä ja massiivinen jälkiruoka/seurustelujuoma!

Kouluarvosana:

Harmittaa, etten hommannut kahta pulloa, olisi toisen voinut ikäännyttää kunnolla... Melkein joutuu hommaamaan lisää. Vielä on kellarissa maistamatta saman panimon imperial stout "Rasputin" odottamassa sitä maagista "oikeaa hetkeä"...



Pidän panimon tyylistä jakaa etiketeissään paljon tietoa.


Nautittu yksilö oli tämän batchin nr. 106/498. Miksei Sinebrychoff ota samaa periaatetta käyttöön, olisi kiva lukea tölkinkyljestä 1556078 / 55030400...

Linkkejä:
Panimo: Brouwerij De Molen
Bommen & Granaten Olutopas.infossa

Brewdog Tokyo*

0 kommenttia
 
Brewdogin Tokyo*, intergalactic fantastic oak aged stout, on vahvin olut jota olen toistaiseksi päässyt maistamaan, sen alkoholipitoisuus on 18,2%. Tätä ennen tuota hamuttua "titteliä" piti hallussaan Mikkeller Black (niin ikään imperial stout), jonka vahvuus oli 17,5%. Olut on nimetty tribuutiksi vuoden 1980 videopeli Space Invadersille, jota Japanin pääkaupungissa pelattiin (pelataan?). Etiketin saatetekstissä luvataan, että kaikki tuo pikselirikas action on saatu mahdutettua tähän olueen... Mitähän se tarkoittaa? Olut on pintahiivalla pantu, käyttäen useita eri maltaita, karpaloita ja jasmiinia, sekä useita humalalajikkeita. Lopuksi koko komeus on laitettu ranskalaisiin tammitynnyreihin ikääntymään.

Brewdog Tokyo* (18,2% abv)


Brewdogin tapaan tyylikäs etiketti


Kolanruskea, kohtalaisesti vaahtoava olut. Vaahto katoaa melko nopeasti, mutta lasin reunoille jää pieni rinkula ja pyörittelemällä irtoaa lisää. Tuoksu on voimakkaan paahteisen maltainen, siitä löytyy mustaa kahvia, lakritsia, suklaata, tammisuutta ja makeaa tummaa hedelmäisyyttä. Jos liian läheltä nuuhkaisee, niin alkoholin pistävä polte peittää muut aromit alleen. Hieman kauempaa nuuhkimalla eri nyanssit erottuvat paremmin. Maku on makea, tummia hedelmiä ja marjaisuutta (kirsikkaa?), hieman tammisuutta ja vaimeasti suolaista lakritsia. Lopussa iskee voimakas yrttinen humalointi, joka kuivattaa suuta. Jälkimaku onkin pitkä ja siinä suklaisuus ja lakritsaisuus nousevat alkoholin lämmön kanssa parhaiten esille, myös yrttistä mausteisuutta esiintyy hieman. Alkoholipitoisuus on kätketty yllättävän hyvin makeuden ja reilulla kädellä annostellun humaloinnin taakse. Maussa alkoholia ei esiinny häiritsevästi ja tuoksussakin vain ajoittain. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Loistava ja monimuotoinen kattaus, hieno imperial stout!

Kouluarvosana: 9+

Reittausvihko


Toinen pullo jäi vielä kellariin odottelemaan seuraavaa maistelua, jonka ajattelin tapahtuvan vasta vuosien päästä, jolloin odotettavissa on vieläkin hienompi maistelukokemus. Olutta on saatavilla mm. Alko Arkadian erikoisvalikoimasta.

Linkkejä:

Tokyo* panimon sivuilla
Tokyo* Alkon sivuilla
Tokyo* Olutopas.infossa