Olarin Panimo & HOMBRE Brew it Better Yourself Märzen

0 kommenttia
 
Maisteluvuorossa mielenkiintoinen yhteistyö Olarin Panimon ja facebookin tunnetun HOMBRE yhteisön välillä. HOMBRE alkoi aikanaan nimensä mukaisesti (HOMBRE Helsinki) pääkaupunkiseudun kotipanijoiden yhteisönä, mutta aika maanlaajuinen tuo taitaa nykyään olla. Itsekin olen ollut ryhmässä mukana melkein alusta alkaen vaikka asun Raumalla. Ryhmässä järjestettiin äänestys että pitäisikö tehdä jollain panimolla ihan oikein myyntiin tuleva olut, mikä olisi panimo ja minkälainen olut voisi olla. Lopulta päädyttiin muistaakseni varsin yksimielisesti Olarin Panimoon ja tyyliksi valikoitui yllättäen Märzen - saksalaistyylinen runsasmaltainen lager. Oluen resepti on suunniteltu yhdessä Olarin Panimon ja kotiolutyhteisön kanssa ja sen etiketin on toteuttanut yhteisön perustanut Pate Pesonius. 
 
Oluen reseptiikka aukeaa lukemalla QR-koodi tölkistä. Linkki vie tälle Olutpostin nettisivuille, josta reseptin voi tsekkailla. Idea tietysti on kuten oluen nimikin sanoo - yritäppä tehdä itse paremmin. Pääkohtina reseptistä poimitaan maltaat Pilsner, Munich II, Crystal light ja Melanoidin sekä humalat Magnum, Hallerthau Mittelfrüh ja Saaz. Hiivana toimii Fermentis W-34/70. Kaikki helposti kotipanijoillekin saatavilla olevia raaka-aineita.

Tölkistä löytyy myös Brewers Against War logo ja jokaisesta myydystä tölkistä menee 20 senttiä Ukrainan hyväksi. Erittäin tärkeällä asialla ollaan. Olen itse saanut tämän ja kolme muutakin olutta Olarin Panimolta, joten päätin tässä ja nyt lahjoittaa Ukrainalle näiden neljän oluen arvioidun ostohinnan 20€ kokonaisuudessaan. Lahjoituksia suoraan Ukrainan armeijalle voi tehdä Ukrainan pankin virallisilla sivuilla: https://bank.gov.ua/en/about/support-the-armed-forces
 
Siirrytään sitten itse asiaan eli arvioidaan olut. 
 
Brew It Better Yourself Märzen
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 
Kirkas, väriltään kauniisti syvän kultainen ja vaahdoltaan kestävä. Tuoksussa on monipuolisesti leipäistä maltaisuutta ja hennosti karamellisuutta sekä jalohumalien aromikkuutta. Täysin kliini hiivaprofiili päästää maltaan hienosti esiin. Aitoa märzenin tuntua! Maku on niin ikään erinomainen. Ihan aidon saksalaisen märzenin veroinen - maltaisuutta leipäisesti ja hitusen karamellisesti. Raikkaasti myös aromihumalointia ja lopussa tasapainottavan yrttimäinen makeuden pois pyyhkäisevä katkero. Juotavuuden luottoluokitus on korkein mahdollinen AAA+. Olari on kovassa vedossa - panimolta tuntuu onnistuvan tyylipuhtaasti kaikki sumukaljoista vahvoihin tummiin ja aina näihin lagereihin asti. 
 
 Arvioitu olut saatu panimolta.

Kotiolutta: Granden Raparperisaison perus- ja brettaversio

1 kommenttia
 
Sitten taas maistoon Granden eli Jan-Erik Granbackan kotituotantoa. Granden lähettämän tämän kertaisen setin viimeisenä maistan Olutliiton kisassakin menestystä niittäneen Raparperisaisonin kaksi eri versiota. Brettaversio oli belgityylisten sarjan 2. viime vuotisessa kilpailussa, onnittelut siitä! Täytyy sanoa etten raparperin tietystä kirpeydestä sellaisenaan välitä, edes raparperipiirakassa, mutta kai tuo saisoniin voi sopiakin. Asiahan selviää maistamalla.

Raparperisaison
~5,5% | Hiiva: Cyclic Beer Farm | Humalat: EKG, Styrian Wolf
 

 
Lasiin kaatuu varsin kirkasta ja vaahdoltaan keskimittaista olutta. Tuoksu on saisonmaisen raikas ja pirteä. Tämä ei ole brettaversio, mutta pientä tallimaista funkkisuutta on silti ilmassa - vai johtuisiko tuo raparperista? Pirtsakka päärynänkuorimainen hieman omenainenkin hedelmäisyys sekä hieman mausteisuutta hiivasta. Mallaspohjasta kantautuu aavistus hunajaisuutta kun olut on hieman lämmennyt. Hyvän saisonin tuoksu. Suutuntumassa ja maussa raparperi tulee voimakkaammin esiin tuoden tiettyä kirpeyttä makuun ja kireyttä suutuntumaan. Suutuntuma onkin hieman suuta supistava ja lopulta melko maltillisen hiilihappoinen - raikas kuitenkin. Ei juurikaan makeutta. Pirtsakkaa ”belgihedelmäisyyttä” maussakin raparperin ohella. Katkeruus jää omaan makuuni vähän kevyeksi mutta en tiedä olisiko tähän katkero enää sopinutkaan kun raparperin hieman erilainen puraisu jo löytyy. Yllättävän hyvän makuinen raparperikammoisellekin - ei lyö mitenkään yli. Pientä funkkiakin joka sopii saisoniin. Grande näemmä viestissään kirjoittaakin että Cyclic Beer Farmin hiiva todennäköisesti on mixed fermentation hiiva eli sieltä tuo tallimaisuus on peräisin. Hiilihappoja olisi voinut olla enemmänkin, mutta ei muita moitteita - ja kuten aiemmissa arvioissa mainitsin, ymmärrän että näissä hiivakokeiluissa jälkikäymissokerin kanssa ollaan hieman maltillisesti liikkeellä. Parempi olut lasissa kuin pullopommi pisin kellarin seiniä.

Raparperisaison Bretta
~5,5% | Hiiva: Blaugies, Custerianus Bretta | Humalat: EKG, Styrian Wolf

 
Toista versiota selvästi muhkeammin ja kestävämmin vaahtoava olut. Tuoksu on tässä pyöreämpi ja pehmeämpi, mutta myös laajemman hedelmäinen. Pirtsakka jopa omenainen toisen version tuoksu on nyt kypsemmän päärynäinen ja hieman mandariinimainen. Raparperi tuntuu tuoksusta kadonneen ja funkyä menoa on suht koht saman verran. Tuoksu siis kahdella sanalla lempeämpi ja hedelmäisempi kuin toisessa versiossa. Suutuntuma on runsaamman hiilihappoinen ja se tekee yleisilmeestä entistä raikkaamman. Maussa tässä samaa hieman suuta supistavan kirpeää tuntua, jonka uskoisin olevan raparperista peräisin - sopii saisoniin hyvin. Makukin on tässä versiossa pehmeämmän hedelmäinen ja moniulotteisempi. Bretta tuntuu tässäkin pyöristävän terävämpiä kulmia ja tuovan laajempaa hedelmäisyyttä mukaan. Kyllä tässä maussa tuota funkyä brettaisuutta enemmän on kuin aiemmassa, mutta ei kovin merkittävästi - kaikki maut tuntuvat tässä sulautuvan osaksi yhtä suurempaa kokonaisuutta, se on laatuoluen merkki. Ensimmäisestä versiosta tällainen vaikeasti kuvailtava ominaisuus mielestäni puuttui tai jokin siinä jäi hieman vajaaksi. Ehkä siinä tietynlaista kipakkuutta oli liikaakin ja suutuntuma jäi kaipaamaan hieman lisää hiilihappoja. Tämä siis näistä kahdesta mielestäni hieman parempi.

Ei onnistunut siis Grande edes raparperilla saisonia pilaamaan. Oli vähän samaan tyyliin saisonien laajaa makuspektriä laajentava kokemus kuin Lindenin ja Panimoyhtiö X:n taannoinen karpalolla maustettu saison, jota sitäkin hieman karsastin ennakkoon. No, molemmissa tapauksissa olen sentään maistamisen jälkeen pystynyt myöntämään ennakkoluuloni vääriksi. Heittäkää siis ennakkoluulot romukoppaan - mennään avoimin mielin ja koettujen kokemusten kautta eteenpäin.

Kiitos Grandelle oluista. Ottakaas miehen kotipanimo instassa seurantaan @grandenpanimo !

Bändiolut: Fat Lizard & Children Of Bodom Murder Point IPA

2 kommenttia
 

Murder Point IPA

Panimo: Fat Lizard, Espoo
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat / suoraan panimolta (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 4,99€/0,44l)

Pääsemme jälleen nauttimaan inter-espoolaista yhteistyötä Fat Lizardin ja Children Of Bodomin toisen yhteistyöoluen merkeissä. Ensimmäinen olut, maanmainio Lake Bodom lager, julkaistiin aika tarkkaan kolme vuotta sitten. Murder Point IPA:ssa Fat Lizard on oman ydinosaamisensa äärellä. Tällaiset jenkkityyliset tuhdimmin humaloidut oluet ovat kuuluneet panimon vakiokalustoon aina. Oluessa on käytetty kuutta eri C-kirjaimella alkavaa humalalajiketta, nämä ovat Columbus, Cascade, Chinook, Centennial, Citra, Cashmere. 
 
Kuva: Harri Soinila (Olutposti)
 

 
Humalat tuovat olueen loppu- ja jälkimaun katkeruuden lisäksi myös runsaasti aromikkuutta, joka näiden humalajikkeiden tapauksessa voi olla hedelmäistä, havuista ja pihkaistakin. IPA:n pääasialliset maut yleensä tulevatkin humalista, maltaisuuden toimiessa tasapainottavana tekijänä. Lake Bodom lagerin tavoin osa oluen valmistukseen käytetystä vedestä on haettu Bodom järven murhaniemestä ja bändin jäsenet ovat olleet mukana sekä vedenhakureissulla että reseptin suunnittelussa.




Murder Point IPA on varsin kirkas ja väriltään syvän kultainen olut, jonka vaahto on kestävä. Tuoksussa on vanhan liiton IPA-oluille tyypillistä humalien sitrushedelmäistä ja greippimäistä tuoksua, jota tukee mäntymetsäinen pihkan aromi. Mukana on tasapainoisesti maltaisuutta, joka tuo oluen tuoksuun mukaan myös karamellimaisuutta. Laadukas perinteinen IPAn tuoksu - näissä Fat Lizard on Suomen kärkipanimoita. Ennen maistamista on lasi syytä kohottaa ja pitää pieni hiljainen hetki Alexi Laihon muistolle ... Olut on suussa varsin mukavan täyteläinen ja tyylille ominaista katkeruutta kertyy voimistuvasti varsinkin jälkimakuun. Maussa on humalien tuottamaa hedelmäisyyttä ja havuisuutta, joka nielaisun yhteydessä tiivistyy greippimäiseksi jälkimauksi. Katkeruus jää lopulta vähän kepeäksi, siis IPA standardeilla, mutta tasapainottaa kyllä maltaan makeuden sopivasti ja olut onkin sitä kautta juotavuudeltaan tosi hyvä. Aivan täysin Fat Lizardin tyylinen olut - perinteinen amerikkalaistyylinen IPA laadukkaasti tehtynä. Itse arvostaisin rohkeampaa katkerointia ja IPA:n vahvuuden tulisi myös olla hieman korkeampi - tässä toki pitää ymmärtää kaupalliset realiteetit, yli 5,5% oluen myyminen Suomessa on hankalaa. Kokeneena olutarvioijana pitäisi tietysti mainita, että Bodomin järvestä noudettu vesi tuo makuun vielä oman selkeästi erottuvan pikantin lisän, mutta jätettäköön se nyt tekemättä. Ihan hauska kuriositeetti kuitenkin.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja juotavuudeltaan erinomainen IPA
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Granden Tripel Bruxellensis

1 kommenttia
 
Sitten taas maistoon Granden Panimon eli Jan-Erik Granbackan lähettämiä kotioluita. Maistovuorossa Tripel Bruxellensis, joka kävi ensin Paix Dieu tripelin hiivalla mutta käyminen ei edennyt aivan odotusten mukaan vaan loppupaino jäi korkeaksi. Grande laittoi olueen sitten Orval pullosta eristetyn hiivan muutamaksi kuukaudeksi ja lopputulosta pääsen nyt sitten maistamaan. Legendaariseen trappist-olut Orvaliin lisätään pullotuksen yhteydessä uusi tuore hiivacocktail, jossa yhtenä osana on brettanomyces hiivaa. Lisäksi pullossa on kenties ollut jäämiä vielä vielä Orvalin varsinaisessa pääkäymisessäkin käytettävää hiivaa, joten odotettavissa voi olla jos ei nyt melkein mitä vain, niin ainakin jotain varsin mielenkiintoista. 
 
Tripel Bruxellensis
~8% | Hiiva: Paix Dieu, Orval | Humalat: EKG, Styrian Wolf
 
 
Lasiin kaatuu kevyesti utuista kultaoranssia olutta, joka vaahtoaa varsin maltillisesti. Brettaa sisältävien oluiden kanssa sietääkin olla aika varovainen pullotussokerien kanssa, sillä ajan myötä se kyllä syö kaikki sokerit ja paine kasvaa. Tuoksussa on brettan tallimaisuutta aika runsaasti sellaisen hieman pidempään ikääntyneen Orvalin tavoin. Pirtsakan päärynäinen, hieman hapokas ja tumman marjainen aromikkuus. Ehkä anismaisuutta myös hennosti, mikä ei vahvoissa belgityyleissä mitenkään normaalista poikkeavaa ole. Monista tripeleistä tuttua hunajaisen tapaista maltaisuutta myös, mutta taustatekijänä. Yleisilme on varsin brettainen. Suutuntuma on lempeästi mutta selkeästi suuta supistavan hapokas joten hieman sourien suuntaan, mutta pehmeästi ja maltaisesti. Hyvää funkya farmhouse tuntumaa, mutta hiilihappoisuus on auttamatta liian vähäistä - se tekee juotavuudesta hieman raskaan kun sellainen tietty vahvan oluen makeus nousee sitä kautta tarpeettomasti hieman liiaksi pinnalle. Maukas hedelmäisyys ja miellyttävä maku kuitenkin. Tällainen villihiivaisempi tripel tulkinta ei kaupallisissakaan täysin poikkeuksellinen ole, sillä tripel katsaukseeni taannoin mahtui yksi hieman vastaava, joskin myös runsaasti humaloitu yksilö - Ardenne Triple. On hyvää. Raikkaus olisi parempi runsaammalla hiilihapotuksella, mutta kuten sanottua niin ymmärrän varman päälle vetämisen näissä kokeiluissa. Pullopommit ovat paitsi vaarallisia, niin myös sydäntäsärkevää hukkaa - näin hyvänmakuinen olut kyllä ansaitsee tulla juoduksi.

Kiitos Grandelle tästä! Tästä satsista on vielä luvassa Raparperisaisonien maistelu jossain kohtaa tulevaisuudesssa. Siihen asti kiitos ja kuulemiin. 

Granden Panimo löytyy Instagramista @grandenpanimo