Maistossa Vakka-Suomen Panimon repertuaaria

0 kommenttia
 
Kesäloman alkajaisiksi jo miltei kuukausi sitten heitin pienen paikallispanimokierroksen. Ajelin kolmen nuorimman poikani kanssa ensin raumalaisen Lindenin myymälään, jossa ensimmäiset ostokset sujahtivat auton matkajääkaappiin. Siitä jatkettiin Laitilaan, jossa ostosten jälkeen lapset saivat syöttää panimon edessä olevalla niityllä laiduntavia lampaita. Laitilan myymälä on siitä hyvä, että lapsillekin löytyy ostettavaa. Vanhin mukana olleista pojistani sai limpparia ja pienemmillekin löytyi tikkarit. Laitilasta sitten kiihdyteltiin vielä Uudenkaupungin suuntaan ja Vakka-Suomen Panimon pihalla oltiin vajaa kymmenen minuuttia ennen myymälän sulkemisaikaa. Olin nyt paikalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Stadin Panimo osti konkurssiin ajautuneen Vakka-Suomen Panimon vuonna 2020. Ostin täältä matkajääkaapin kirjaimellisesti täyteen tavaraa. Valikoimaa oli niin runsaasti. 12 erilaista olutta taisi yhteensä tulla mukaan. Enemmänkin olisi ollut, mutta alennuksella myytävään päiväyskamaan en koskenut. Reissumme poikien kanssa huipentui sitten lopulta Uudenkaupungin leijonapuistoon, joka on varsin komea leikkipuisto lapsille. Kotiin ajeltiin pienempää tietä Pyhärannan kautta autossa eväitä nauttien. Oli hieno reissu. 


Minut Vakka-Suomen Panimolle ajoi oikeastaan yksi erityinen olut - aiemmin tänä vuonna someen arvioimani Prykmestar Keller Bier, joka valittiin Suomen Paras Olut kilpailussa parhaaksi lageriksi vuonna 2021. Ostin sitä ensimmäisen pullollisen toukokuun alussa ja sen jälkeen on mennyt muutama enemmänkin - kyseessä kun on aivan helvetin hyvä olut. Myös Keller Pils on maistettu aiemmin ja arvioitu someen - aivan hemmetin hyvä sekin. Nyt sitten ostin suoraan panimolta laajan kattauksen eri oluita, joita olen tässä kesälomani mittaan arvioinut ja julkaisen melkein kaikki nuo arvioni kerralla tässä alla. Melkein kaikki siitä syystä, että kolme erilaista savuolutta arvioin sitten omassa jutussaan erikseen myöhemmin. Tästä saanee siis jonkinlaisen katsauksen panimon nykytilaan vuonna 2022 - tai ainakin minun mielipiteeni asiaan. Urheilucastin sanoin: eiköhän mennä. 
 
Prykmestar Juhla Vienna
5% | Sisältää ohramallasta
 
Hetken ihmettelin kun pullossa lukee että elsassilaisilla aromihumalilla pyörrehumaloitu olut, että mitähän tämäkin nyt taas on, mutta elsassilainen tarkoittaa Ranskan Alsacen aluetta. Ranskalaisia humalia siis. Utuinen meripihkan värinen olut erittäin kestävällä vaahdolla. Mallasvetoisessa tuoksussa on pähkinäisyyttä ja hentoa toffeisuutta sekä kukkaketomaista aromihumalointia. Maku on hyvä. Maukas hieman makea maltaisuus kuten viennassa pitääkin ja tyylikäs kukkainen sekä hieman hedelmäinen aromihumalointi kuten Vakka-Suomen uuden tulemisen jälkeen on tapana ollut. Yksinkertaisesti vaan hyvää olutta. Laadukasta ja maukasta. 
 
Arvioitu olut ostettu Panimon myymälästä.
 
Prykmestar Keller Rot
5% | Sisältää ohramallasta
 
Nyt on kaunis punertavan oranssi väri ja muhkea kestävä vaahto. Tuoksussa on viennalagermainen hieman karamellimainen, mutta kuitenkin viljainen ja hunajainenkin mallaspohja. Jalohumalien yrttisyyttä ja kukkaisuutta nousee myös. Oluen päiväys on jo 25.7, mutta aromikkuutta edelleen löytyy - se kertoo laatutasosta paljonkin. Maku on todella hyvä. Hienoisesti makeutta, vähän jopa paahteisuutta sekä pähkinäisyyttä maltaisuudessa ja sitten kunnon katkero sekä keller-sarjan tavaramerkki runsas aromihumalointi. Ai että, nyt on kunnollista. Päiväys ei kyllä maussa tunnu - vai olisiko tuoreena vielä parempaa, varmaan olisi, mutta siinä kohdassa tulee kyllä sitten jo silkasta liikutuksesta tippa housuun. Keller-sarja keeps on giving. 
 
Arvioitu olut ostettu panimon myymälästä.
 
Prykmestar Keller Teer
5% | Sisältää ohramallasta
 
Samean kellertävä ja vaahdoltaan muhkea olut. Tuoksu aukenee keller-sarjalle tyypillisen aromihumaloituna, mutta samalla tervaisena. Tervainen aromi on myös maussa esillä ja tuo hieman savuistakin tuntua oluen makuun. Samalla aromihumalat jäävät hieman enemmän taustalle, mutta suutuntuma on sarjalle ominaisen pehmeä ja humalaöljyinen. Hyvä pitkäkestoinen katkeruus myös ja hieman tervaleijonaa pitkällä jälkimaussa. Terva-aromi ei nouse dominoivaksi vaan sitä on käytetty taidokkaan hillitysti. Hyvin maistuu tämäkin keller, vaikka toki preferoin perusversioita enemmän kuin maustettuja. 
 
Arvioitu olut ostettu panimon myymälästä
 
Prykmestar Keller Dunkel
 5% | Sisältää ohramallasta
 
Muhkeavaahtoinen on tämä tummanruskea saksalaisilla jalohumalilla pyörrehumaloitu dunkeli. Keller-sarjan ominaiseen aromikkaan humalaiseen tuoksuun yhtyy nyt limpunkuorimaisia ja kaakaomaisia tumman maltaisia piirteitä. Täyteläinen, mutta raikkaan humalainen ja hiilihappoinen suutuntuma kontraa hyvin maltaan makeuden ja loppuveto taittuu hieman jopa maitosuklaamaiseen makuun. Mitähän tätäkin tehdessä on mietitty - ehkä naureskeltu että nyt pannaankin tumma lageri mutta dumpataan whirlpooliin kottikärryllinen humalaa. Eikä mitään Sabroa, vaan perinteisiä saksalaisia lajikkeita - ja kokonaisuus toimii! Upea kukkaisuus ja hieman hedelmäisyyttä sekä suutuntumassa tuota runsaan humaloinnin öljyisyyttä - se ei kuitenkaan ole pois maltaisuudesta vaan se tulee sen lisäksi - more is more! Erinomainen. 
 
Arvioitu olut ostettu panimon myymälästä. 
 
Prykmestar Helles Hallerthau
5,5% | Sisältää ohramallasta
 
Ai että, suodattamatonta lageria jalohumalaisella aromihumaloinnilla. Hallerthau mainitaan etiketissä niin kenties siis single hoppia. Toki Hallerthau humalaa on monta eri lajiketta olemassa. Tuoksu on kukkainen ja hieman sitruunaisen hedelmäinen sekä viljavan ja hieman leipäisen maltainen Vakka-Suomen tyyliin. Huomio kiinnittyy kuitenkin ensin humalaisuuteen, joka tosiaankin on varsin antelias. Sama homma maussa. Runsas aromihumalointi loistaa ja mallas tukee taustalla. Mieletön pehmeän täyteläinen humalaöljyinen, mutta tasapainoisen katkera suutuntuma. Upea olut!
 
Arvioitu olut ostettu panimon myymälästä. 
 
Prykmestar Pils Luomu
5% | Sisältää ohramallasta
 
Vanha suosikki Luomu Pils nyt ensimmäistä kertaa maistossa sen jälkeen kun Stadin Panimo osti Vakka-Suomen Panimon. Ei tainnut aiemmin olla suodattamatonta, mutta nyt on - ehkä hyvä niin. Lasiin kaatuukin utuisen sameaa kultaista olutta, joka vaahtoaa runsaasti. Olut matkasi repussa lyhyen matkan kotoani Kokkovuoren huipulle, joten siinä varmasti osa kuohuamisen syytä. Tuoksussa on kukkaista ja yrttimäistä humalaisuutta sekä viljavaa maltaisuutta. Aiemmin oli mielestäni myös ruohoisuutta, mutta tästä versiosta en sitä erota. Maltaisuudessa myös selkeä ero nyt kun olut on suodattamaton - tämä on nyt pehmeämpi. Keller-sarjan tapaan anteliaasti aromihumaloitu, mutta nyt pilsin tapauksessa myös purevasti katkeruutta. Suodattamattomassa tosin juuri se suodatuksen puute ja sitä kautta pehmeämpi yleisilme syö mielestäni hieman pois myös katkeruudesta, mutta se mikä purennassa hävitään tulee miltei tuplaten aromaattisuudessa takaisin. On nimittäin hyvää! 
 
Arvioitu olut ostettu panimon myymälästä.
 
Siinä siis katsaukseni Vakka-Suomen Panimon tuotteiden tilaan tällä hetkellä. Todella väkevää tekemistä minun mielestäni. Stadilainen aromihumalointi on saapunut Uuteenkaupunkiin - ja tyylillä!

Sadepäivänä parit DIPAt: Orava & To Øl

0 kommenttia
 
Kesäloma ja vesisade on tuttu yhdistelmä suomalaisille ja suotta sitä murehtimaan. Sadekelillä voi aivan hyvin maistella sisätiloissa vähän double ipaa, niin kyllä se siitä lutviutuu. Otin tässä peräkkäin maisteluun ja ikään kuin vertailtavaksi suomalaista ja tanskalaista osaamista. Orava on hieman tuntemattomampi pieni suomalaispanimo ja To Øl jo nimensä vakiinnuttanut tanskalaistekijä.
 
Orava Sassy Shark Double NEIPA
8% | Sisältää ohraa, vehnää ja kauraa 


Lietolaispanimon olutta lasiini kenties ensimmäistä kertaa - en muista aiemmin maistaneeni, mutta voin olla väärässäkin. Humaliksi tyylikäs etikettinen tölkki kertoo Stratan, Nelson Sauvinin, Azaccan ja Cashmeren. Lasiin kaatuu mehuisan sameaa oranssihtavaa olutta, jonka vaahto kestää pitkään. Nektarimaisessa tuoksussa on hedelmäisyyttä ja karamellisuutta. Intensiivinen uuden tyylin mukainen ananasmainen aromikkuus, jossa kuitenkin herukkaisuutta ja havuisuutta sekä yllättävää kookosmaisuutta. Tosi hyvät ja ennen kaikkea voimakkaat aromit sekä maltaasta että humalasta - ei pliisuilua! Suussa olut on täyteläinen ja pehmeä sekä runsaan hedelmäinen. Loppuvetoon löytyy pihkaisuutta ja katkeruuttakin hieman eli pelkkää hedelmäsosetta tämä ei todellakaan ole, vaikka suutuntuman täyteläisyys tuntuu vielä jälkimaussakin hedelmäisenä makeutena. Tämä on helmikuussa esiintynyt tölkissä panimon somessa ja päiväys on helmikuulle 2023 - voitanee siis olettaa olevan jo 5kk ikäistä. Siihen nähden mielestäni oikein maukkaassa kunnossa ja hedelmäisyys on hienosti tallella. Täytynee olla siis laadukasta tekemistäkin ja siltä tämä myös maistui - kauttaaltaan laadukkaalta. Tosi hyvä!

Arvioitu olut ostettu Turun Länsikeskuksen Alkosta. 

To Øl #DIPA
8,7% | Sisältää ohraa, vehnää ja kauraa


Miltei samoilla spekseillä hieman vahvempaa ja suht samalta näyttävää tanskalaista. Humalina netin mukaan legendaarisempaa osastoa eli Cascade, Simcoe ja Citra. Vaahto tässä tiheäkuplaisempi ja erityisen pitsikäs - kuviot tarrautuvat lasin reunoihin ja roikkuvat siinä loppuun asti. Tuoksu on sitruksinen, havuinen ja jopa hieman mausteinen. Nektarimaisempi mehuinen humalointi puuttuu, tai ei puutu kokonaan, sillä voimakasta kuivahumalointiakin on, mutta ei niin ylitsevuotavasti kuin Oravassa. Mallaspohja on tuoksussa Oravan tavoin hyvin pehmeän tuntuinen, hieman toffeemainen ja kaurainen. Suutuntumassa on kuitenkin selkeä ero - nyt nimittäin katkero puraisee pitkäkestoisesti ja mallaspohjan makeus pyyhkiytyy tasapainoiseksi ja sitä kautta juotavuus on parempi ja raikkaampi. Kyllä tässä muhkeutta silti hyvin on ja sitä tiettyä nektarimaisuutta löytyy jota DIPAssa pitää ollakin. Humalatkin ehkä vaikuttavat - tässä on melko klassinen sitruskombo Simcoen havuilla höystettynä ja sehän minulle vanhan liiton miehenä maistuu. Olutmaku on mielestäni pitkälti samanlainen kuin musiikkimakukin, eli ne nuorena tai ainakin nuorempana löydetyt ihanteet pitävät pintansa vielä vanhempanakin. Eli rokkaa joka kerta. Sitten taas nykyisten NEIPA oluiden ihmeet nuorena löytäneet saattavat vieroksua tällaista tiukempaa sitruksisuutta ja havuisuutta - ja se on täysin ok, jokaisella on oma maku. Näistä kahdesta nyt minun makuun tanskalainen vie pidemmän korren - humaloinniltaan miltei yhtä intensiivisen aromikas kuin Orava, mutta selvästi katkerampi ja sitä kautta raikkaampi sekä suuremmasta vahvuudestaan huolimatta juotavampi. Jos Orava oli tosi hyvä, niin tämän on oltava sitten erinomainen - ero ei kuitenkaan ole suuri.
 
Arvioitu olut ostettu Turun Länsikeskuksen Alkosta.

Tilipi tappi tippi tappi - Maistossa Schneider-Weissen vehnäoluita

2 kommenttia
 
Nyt maisteluun ainoastaan vehnäoluisiin erikoistuneen Schneider-Weissen aina niin maukkaita vehnäoluita. Tässä jutussa arvioidut oluet on haalittu Rauman kaupoista, joten muutama tappi jäi välistäkin, mutta kyllä näilläkin jo tunnelmaan pääsee. Jutun kiteytys: jos haluat laatuvehnää valitse Schneider!

TAP-01 Helle-Weisse
4,9% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva 
 


Vaaleahko vehnä vaahtoaa aika maltillisesti, mutta vaahto kyllä kestää pitkään. Otin kaadon ehkä hieman liian hitaasti niin vaahto ei päässyt rakentumaan. Liekö kokemuksen puutetta? Hiivat toki joukkoon kuten asiaan kuuluun. Tuoksu on raikas, hiivaprofiililtaan hieman mausteinen kuten Schneiderin TAP-07 eli perusvehnä eli Original Weissbier. Myös neilikkaisuutta, mutta banaani aika alhaalla. Maussa vehnäistä kuohkeutta ja makeutta, mutta myös katkeroa ja lopussa kuivuuttakin. Banaanimaisuus on maussa tuoksua selkeämpi. Kevyempi ja janojuomamaisempi kuin jo mainittu TAP-07, mutta samoja makuja jo talon hiivankin puolesta löytyy paljon. Tuttua korkeaa Schneiderin laatua!

Arvioitu olut ostettu Rauman Pick ’n Paysta

TAP-07 Original Weissbier
5,4% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva


Tämä on selvästi Helle-Weissea tummempi, joka toki on odotettuakin - hell kun tarkoittaa saksaksi vaaleaa. Sama mausteinen hiivan esterisyys, melko voimakkaasti myös neilikkaa ja maltaisuudessa vehnää sekä leipäisyyttä. Taitaa olla Munich mallasta jonkin verran mukana. Sama homma maussa, eli Helle-Weissea huomattavasti maltaisempi ja täyteläisempi, mutta ei merkittävästi makeampi. Banaania taas maussa tuoksua enemmän, mutta ei vehnisten yleiseen tasoon nähden paljoakaan. Onkohan tämä hieman tuhdimman leipäinen, jopa inasen dunkelweizeniin kallellaan oleva maltaisuus yksi syy miksi olen ollut kovin kiintynyt tähän olueen. Jokin tässä viehättää - homma vaan toimii!

Arvioitu olut ostettu Rauman Pick ’n Paysta

TAP-05 Hopfenweisse Weizen-doppelbock
8,2% | Vesi, vehnämallas, ohramallas

 
Nyt sitten lempiolueni Hopfenweisse. Tämä kun tuli nyt 2022 keväällä Alkoon niin on tullut sen jälkeen muutama pullo jo ostettua. Tässä on sellaista vetovoimaa että palaan tämän pariin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Samean oranssihtava ulkonäkö mittavalla ja kestävällä vaahdolla. Schneiderin mausteinen vehnähiiva ei tässä tuoksussa ole enää mikään ilmiö, sillä se on runsaan appelsiinimaisen aromihumaloinnin alta vaikeasti kaivettavissa. Vehnämallasta on runsaasti sekä tuoksussa että maussa ja suutuntumakin on muhkeasti suuntäyttävän täyteläinen. Maku on hämmästyttävä. Makeaa appelsiinimaisuutta ja niittykukkaista jalohumalaisuutta ja niin ylitse vuotavan runsaasti ja intensiivisesti, mutta kuitenkin pehmeästi eikä yhtään liian makeasti. Lämmittää, kuten pitääkin, mutta vahvuus hyvin piilossa. Vaikka tätä on nyt tullut nautittua viime aikoina miltei jopa säännöllisesti niin taikuus ei ainakaan vielä ole kadonnut. Joka kerta sitä lopulta päätyy suorastaan hämmästelemään että miten tämä on edes mahdollista - niin lähellä täydellistä kuin omaan makuuni on mahdollista. No vehnäoluissa nyt ainakin - keulin kyllä parhaiden belgienkin osalta melkein yhtä paljon. Mutta vain melkein, tässä on vielä jotain enemmän. Parasta!

Arvioitu olut ostettu Rauman Äyhön Alkosta

TAP-06 Aventinus Weizen-Doppelbock
8,2% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva


Session kruunuksi klassikkokamaa eli Aventinus. Baijerin ensimmäinen vehnätuplapukki. Etiketti mainitsee jopa vierrevahvuuden 1.073-1.080. Tumman ruskeaa ja vehnäoluelle tyypillisen vaahtoavaa on. Tuoksu on rehevä ja runsas. Siinä on limpunkuorimaisuutta, rusinaisuutta, sokeroitua banaania ja maitosuklaisuuttakin. Täyteläinen suutuntuma on hieman makeakin, mutta vehnäoluelle ominaisen runsaat hiilihapot tuovat raikkautta. Olut ei lopulta maistu ollenkaan niin raskaalta kuin olettaisi. Ja makuahan on - vehnäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, banaanikonsentraattia, kaakaomaisuutta. Muhkeaa ja maukasta. Lämpöä sitten jälkipotkuun hieman kuten näissä vahvuuksissa jo olettaakin tapahtuvan. Kyllä tämä mielestäni vuodesta toiseen kantaa nimensä ja klassikkostatuksensa painon. Aina on hyvää!

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Bändiolut: Iso-Kalla & Kuolemanlaakso Katkeruuden Malja tripel

0 kommenttia
 

Katkeruuden Malja

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko

Tänään maistellaan aitoa savolaista yhteistyöolutta kun lasiin kaatuu kuopiolaisen Kuolemanlaakso yhtyeen ja niin ikään kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon yhteinen olut Katkeruuden Malja. Oluelle varsin osuva nimi on poimittu yhtyeen uuden Kuusumu -albumin ensimmäisestä singlelohkaisusta. Oluttyylin valinnassa on lähdetty rohkeasti belgian suuntaan ja tyyliksi on valikoitunut vahva belgityylinen luostariolut, joka tunnetaan myös nimellä tripel. Valmistuksessa on ohramaltaan lisäksi käytetty vehnää ja kauraakin sekä sokeria, jota näissä vahvoissa belgityylisissä oluissa tyypillisestikin käytetään.
 
 
Kirkas, väriltään kauniin syvän kultainen ja vaahdoltaan aika maltillinen. Vaahto jättää näyttävät tiheään nyplätyt pitsit lasin reunoille. Tuoksu on hunajaisen maltainen, kuivatun hedelmäinen ja sokeroidun banaanimainen. Muut aromit kuin maltaisuus ovat belgityylisen hiivakannan käymisen aikana tuottamia. Tuoksu on tyypillistä belgityylistä tripeliä, vaikka maltaisuus hieman koholla onkin. Maku on aluksi makeahkon maltainen, hunajainen ja hieman hedelmäinenkin. Tosi täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen suutuntuma. Loppuveto on mausteisempi, ei juurikaan katkeroinen ja lämmittää asianmukaisesti nieluun laskeutuessaan. Alkoholipitoisuus ei kuitenkaan maistu, vaan se asettuu muhkean mallasrungon lomaan. Hyvän makuinen, mutta aitoihin belgitripeleihin verraten huomattavasti makeampi ja erityisesti matalahiilihappoisempi - nämä ominaisuudet tekevät oluesta verrattain raskaan ja sellainen parhaille tripeleille ominainen vahvuuteen nähden pelottavankin helppo juotavuus myös karisee tuhtiuden myötä. Hieman siis raskassoutuista, kuten yhtyeen musiikkikin omaan makuuni - mutta varmasti molemmille fanejakin löytyy. Kyllä tätä melko viileässä kesäillassa kuitenkin ilokseen nauttii, vaikkakin sitten hitaasti siemaillen. Muhkeasta maltaisuudesta johtuen oluessa on hyvä pehmeys ja toki vahvuus rintakehän lisäksi lämmittää mieltäkin. Ei lopulta yhtään pöllömpi olut, vaikka rohkeammalla sokerin käytöllä (keveyttä) ja hiilihapotuksella (raikkautta) voisi kokonaisuutta vielä parantaakin.

Yhteenveto

Täyteläinen ja makea tripel
ARVOSANA: 7½