Olutarvio: Robinsons Trooper Sun and Steel

0 kommenttia
 

Sun and Steel

Panimo: Robinsons, Englanti
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Iron Maiden vokalisti Bruce Dickinsonin ja englantilaisen Robinsons panimon yhteistyö jatkuu ja nyt vuorossa on jo kuudes Trooper-olut. Piece of Mind albumin toiseksi viimeiseltä raidalta inspiraation ammentanut Sun and Steel on lager, mutta ei aivan perinteinen sellainen. Oluen pääkäyminen on tapahtunut perinteisellä lagerhiivalla ja sen jälkeen vielä toinen käyminen japanilaisen Okomatsu sakepanimon hiivalla, jotta olueen saataisiin myös sakemaisia vivahteita. Nyt menee niin mielenkiintoiseksi, että tässä meinaa vanhempikin mallasratsu jo innostua.

Oluen saamisessa myyntikuntoon kesti peräti kaksi vuotta. Haasteita oli mm. siinä, että Robinsons on perinteinen englantilainen ale-panimo, eivätkä siis ole ennen valmistaneet lageria, joten prosesseja oli ensin muokattava lageriin sopivaksi. Lisäksi oli vielä löydettävä oikeat raaka-aineet ja erityisesti oikeanlainen lagerhiiva sekä opeteltava käyttämään sakehiivakin. Nyt kädessäni on valmis pakkaus. Tyylikäs 0,5-litrainen tölkki, joka kertoo olueen käytetyn perinteisen ohran lisäksi vehnääkin. Sen enempää ei tölkistä speksejä irtoa, mutta panimo on tuttuun tapaan julkaissut oluesta myös taustoja selvittävän videon Brucen kommenteilla:



Lasiin kaatuu kristallinkirkas väriltään kultainen olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksu on raikas ja täyttää kaikki laadukkaan lagerin kriteerit. Se on raikas, aromikkaan jalohumalainen ja tosiaan hieman eksoottisen hedelmäinen - tämä hedelmäisyys lienee se sakehiivan nyanssi. Ei mitään maata mullistavaa, vaan nimenomaan niin päin, että ensin laadukas lager, sitten pieni vivahde siihen sakehiivasta lisää. Näin siis ainakin tuoksun perusteella. Maku vahvistaa havainnon. Nautinnollisesti kaatuvaa maltaista lageria, jossa on sellainen tietty vehnäinen kuohkeus ja pehmeys sekä lopussa riittävästi puraiseva katkeruus. Sakehiivan hedelmäisempi, hieman sitruksinen ja teelehtimäinen ote pääsee esiin vasta pitkään kestävässä jälkimaussa, jossa toimiikin vivahteena hyvin. Erittäin mallikkaasti ovat brittipanimolla saaneet lagerin otettua haltuun, ei moitteen sijaa. Lopulta ei ehkä mitenkään niin suuresti normaalista poikkeavaa, mutta tuskin se monia haittaa - laadukas ja runsasmakuinen lager nimittäin toimii aina.

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen lager
ARVOSANA: 8+

Resepti: Reittausblogi Kotawarmer's Rye Wine

0 kommenttia
 
Syyskuun alkajaisiksi mietiskelin tapoja päästä eroon kesän kisasahdista yli jääneille maltaille ja talvisesonkiin suunnattu kodanlämmittäjän lämmike rupesi kutkuttelemaan. Vahvaa siis, mallasta säästelemättä. Varastossa oli tietysti sahtimallasta, mutta myös hieman Simpsonsin Red Rye Crystal ruismallasta, jotka sitten lopulta käytin kaikki vaan pois sen enempää niiden suhteita miettimättä. Aromihumalaa ei itseltäni löytynyt, mutta katkeropuolelle pakastimesta heitin reilusti alfahappopitoisuudeltaan korkeaa Herkulesta. Aromihumalaa sain sitten paikalliselta pienpanijalta ja Eurajoen panotoverilta, jenkkiläistä toki. Hiivana toimi tuttu US-05. Halusin oluesta tuhdin ja tuhtirunkoisen. joten otin maltaista irti pelkän ensivierteen, eli en huuhdellut ollenkaan.

Omia makukommenttejani:
Olut on väriltään läpinäkyvän tummanpunainen ja vaahdoltaan beigevivahteinen sekä viipyilevä. Lasia keinutellessa vaahto tarttuu lasin sisäpintoihin ja jää roikkumaan. Sokereita ja vahvuutta on jäljellä. Amerikan humalat ovat tuoksussa isossa roolissa ja varsinkin Mosaicin mustaherukkainen aromi jytää intensiivisesti. Karamellimainen, hieman rukiinenkin mallas tuntuu tuhtina myös. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Maussa on makeutta ja runkoa, mutta myös tasapainottavaa katkeroa ja vivahteikasta havuista sekä hedelmäistä humalaa. Loppuvedossa katkero nostaa hetkeksi päätään, mutta asettuu sitten takaisin karamellimaltaisen rungon syleilyyn. Makeus kantaa pitkään jälkimakuun asti ja nielaisun jälkeen lämmittää sopivasti. Alkoholipitoisuus pysyy maussa täysin piilossa.
Omasta mielestäni yksi parhaista tekemistäni kotioluista - ja tavallaan siis vahingossa. Näitä raaka-aineita nyt vaan sattui olemaan.



Kotawarmer's Rye Wine
Rye Wine

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.102  (°P): 24.2
Final Gravity (FG):       1.030  (°P): 7.6
Alcohol by Volume (ABV):  9.45 %
Colour (SRM):             23.8   (EBC): 46.8
Bitterness (IBU):         69.8   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
Viking Sahtimallas 92.50%
Simpsons Red Rye Crystal 7.50%

Itse en huuhdellut ollenkaan, vaan otin maltaista irti pelkän ensivierteen - eli kaiken mitä tuli ilman huuhtelua. Ei varmastikaan tehoikkain tapa, mutta sama tapa, jolla tehdään mm. Anchor Old Foghorn.

Humalat:
2.3 g/L Herkules Pellet (15% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
4.1 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi
3.3 g/L Mosaic  Pellet (11.8% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi

Aromihumalat siis lisätään keiton loputtua kattilaan ja annetaan uuttua vartin verran. Siirto käymisastiaan vasta tämän jälkeen. 

Mäskäys @ 69°C for 60 Minutes.
Hiivaus ja käyminen 15-20°C with Safale US-05

Annetaan käydä loppuun ja kypsyä käymisen jälkeen joko käymisastiassa tai pullossa 1-2 kuukautta. Jälkikäymissokeria maltillisesti, itse laitoin vain 4g/litra.

Olen nauttinut tätä nyt joitakin pulloja lokakuun lopun ja tammikuun alun välissä, eikä olut ole ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut, joten kypsytyspotentiaaliakin lienee.



Kotiolutta: Panomaakari Centennial IPA

0 kommenttia
 
Nyt maistoon vähän vahvempaa amerikkalaisella Centennial-lajikkeella humaloitu kotiolutta Panomaakarilta. Olen samalta tekijältä maistellut olutta aiemminkin tämän vuoden maaliskuussa.

"I love the smell of fresh Centennial in the morning"




Panomaakari Centennial IPA
7,5% | 54 IBU

Turkulaista kotiolutta kaatuu lasiini nyt. Yllämainittujen speksien lisäksi ei juuri muuta tietoa tästä oluesta olekaan, joten näillä tiedoilla tulta päin! Lasiin kaatuu oranssihtavaa maltillisesti vaahtoavaa olutta, joka on läpinäkyvää ja hieman utuista. Tuoksu on havuisen pihkainen, greippimäisen sitruksinen ja intensiteetiltään voimakas. Raikasta Centennialin tuntua! Toffeemainen ja kevyen karamellimainen mallaspohja vaikuttaa taustalla. Hyvä tuoksu, ei ehkä sitä perinteistä IPAn hyökkäävää hedelmäisyyttä, vaan vahvempaa nektarimaista Double IPAn tai American Strong Alen tuntua. Täyteläinen suutuntuma tukee tuoksusta saatua vaikutelmaa. Mallaspohja on jykevä, mutta ei turhan makea - humalakin pääsee esiin greippisenä ja pihkaisena. Loppuvetoon kertyy pitkällä kirillä, eikä siis yllättäen puraisten, myös varsin runsas katkeruus. Mallaspohjaltaan jykevämpi kuin IPAssa yleensä ja se vetää kokonaisuutta enemmän American Strong Alen suuntaan. Katkeruus jää hieman mallaspohjan varjoon. Kokonaisuutena kuitenkin miellyttävän makuinen olut. Laadukas ja aromeiltaan raikas. En havaitse virheitä panoprosessissa. Kiitokset Panomaakarille hyvästä oluesta!


Maistossa kotipanimon "Katinhännän Hunajapukki" (Kveik-hiiva ja maatiaishumalaa Laitilasta)

0 kommenttia
 
Sain tuossa syyskuun lopulla työkaverilta Laitilan Katinhännästä kerättyä maalaishumalaa. Mallasvarasto oli tyhjä, eikä oikein aikaa tehdä täysmäskäystä maltaasta, joten päätin ensimmäistä kertaa tarttua spraymaltaaseen, jotka Lappo nopeasti toimitti. En ole tätä kuivattua humaloimatonta mallasuutetta koskaan ennen käyttänyt, joten lieni jo korkea aikakin. Kaapista löytyi Beerzebubin minulle lähettämää norjalaista kveik-hiivaa, jota halusin myös päästä kokeilemaan, joten päätin käyttää oluen sillä. Koska tavoitteena oli ennen kaikkea valmistaa maukas olut, eikä ainoastaan testata maatiaishumalan makua, niin maustoin "varman päälle" vielä maltillisella määrällä suomalaista luomuhunajaa. 

Maltaina käytin siis spraymallasta, eli kuivattua ja humaloimatonta mallasuutetta. Samaa tavaraa kuin monien varmasti paremmin tuntemat ihan normi kaupoissakin myytävät nestemäiset mallasuutteet. Nämä oli vaan valmiiksi kuivattu hienojakoiseksi jauheeksi.

Käytin tähän olueen 1,5 kiloa spraymallasta. Kilon Brewfermin vaaleaa Lightia ja puoli kiloa Muntonsin vehnää. 1kg spraymallasta vastaa 1,6kg sokeria, joten siitä pystyy haarukoimaan reseptin ominaispainoa. Tässä siis reseptin pohja ja vielä lisävahvuutta kotimaisesta luomuhunajasta, jota lisäsin noin 150 grammaa. 




Humalan märkäpaino oli noin 380 grammaa ja netistä lueskelin, että kuivattuna paino olisi noin kuudesosan eli about 60 grammaa. Tätä määrää käytin reseptiohjelmassani. 



Beerzebub blogistin minulle lähettämä kveik on Lars Marius Garsholin kveik-databasen kantaa numero #1 Sigmund. Hiivan erikoisuuksiin kuuluu erittäin korkea hiivauslämpötila, suositusten mukaan jopa 39 astetta. Myös käymisen tulisi tapahtua samoissa lämmöissä. Mittailin talomme eri paikkoja ja tulin siihen tulokseen, että paras paikka olisi vesivaraajamme kaappi, jossa on noin 35 astetta melko tasaista lämpöä. Sinne mahtui hyvin kymmenen litrainen plastexin pönttö, jota olen sahtiastiana aiemmin käyttänyt. Kaiken kukkuraksi kveikin pitäisi käydä näissä lämmöissä ihanan puhtaasti, niin ettei liuotinmaisia alkoholin sävyjä tai muitakaan epäpuhtauksia tai epämukavuuksia esiintyisi. Hämmentävä hiiva.

Lopullinen resepti näytti tältä: 



En tiedä mitä  lopullisen ominaispainon kanssa tapahtui, mutta kun sitä astian pinnalta mittasin, niin mittari näytti noin. 1.060.  Joko astian pinnalla oli kevyempää tai sitten BrewMatessa jotain vialla, mutta niin se kuitenkin näytti. No samapa tuo, ihan mukavan vahvuista tuostakin olisi odotettavissa.

Itse valmistusprosessi oli helppo. Liuotin vaan spraymaltaat kuumaan veteen noin viisilitraisessa kattilassa, tai ensin vaan osan niistä, jota sitten keitin puolisen tuntia, että saisin olueen katkeroa. Katkeroksi laitoin myös pienen määrän pakastimestani löytynyttä tsekkiläistä Sladek-pellettiä, jotta saisin olueen varmasti ainakin vähän katkeruutta. Maatiaishumalasta kun ei tiedä. Nämä käyttämäni spraymaltaathan oli tehty humaloimattomasta vierteestä, joten katkero piti keittää sisään. Otin heti pienen määrän vierrettä, ohensin vähän vedellä ja lisäsin kveik-hiutaleet heräilemään. Keiton loppuun täräytin suurimman osan maatiaishumalista aromiksi. Aika messevä määrä tuollainen ~250 grammaa viiden litran kattilassa. Humalat olivat siiviläpussissa, joten sain ne kätevästi nostettua pois ennen kuin kaadoin vierteen plastexiin. Annoin humalien uuttua keiton jälkeen vielä kattilassa vierteen jäähtyessä noin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tämä noin neljälitrainen vahva vierre kaatui plastexin uumeniin. Päälle lisäsin hanasta vettä, kunnes haluttu noin kahdeksan litran kokonaismäärä oli saavutettu. Haarukoin hanaveden lämpötilaa sen mukaan, että halusin vierteen olevan hiivauslämpöistä, eli 39 asteista kun satsi olisi täysi. Tämä onnistui hyvin ja lopulta kaadoin kveikit perään, nostin plastexin vesivaraajan kaappiin. En käyttänyt vesilukkoa, vaan pistin pöntön korkki auki, mutta siiviläpussi kuminauhalla aukon päälle viritettynä käymään. Viiden tunnin päästä jo krausenia kehittyi ja tässä kohtaa vähän jännitti josko se lähtisi ihan käsistä ja puskisi plastexista ulos, mutta näin ei kuitenkaan käynyt vaan krausen pysyi koko ajan vain parin sentin korkuisena. Kymmenen litran plastexista voi siis jatkossa ottaa kahdeksan litran sijaan hyötykäyttöön vielä enemmänkin.

Krausenin huippukorkeus näkyy tästä

Pöntön suulta 5vrk käymisen jälkeen

Olut kävi vesivaraajan kaapissa viisi vuorokautta, jonka jälkeen mittasin ominaispainoksi 1.010 - loppuunkäynyt. Hiiva oli jo tosi nätisti laskeutunut pohjalle, mutta päätin kuitenkin nostaa pöntön jääkaappiin pariksi päiväksi "cold crashiin". Tämä venyi kuitenkin myös viiden vuorokauden mittaiseksi, ennen kuin ehdin pullottamaan. Hiiva oli laskeutunut hienosti astian pohjalle, jossa oli noin sentin paksuinen laskeuma. 

 
Hiivasakka plastexin pohjalla. 

Pullotus kävi nätisti plastexin hanasta suppilon avustuksella ja jälkikäymissokeria laitoin "vehnäolutmaisesti" 8 grammaa litraa kohti. Yleensä normialeen menee minulla sellainen 5 grammaa, koska sillä tulee sopivan maltilliset hiilihapot omaan makuuni. Viikon pullokäymisen jälkeen, siis huoneenlämmössä, oli kehittynyt vasta hentoiset hiilihapot, eli korkeampi lämpötila olisi ehkä ollut parempi tai ainakin nopeampi, mutta ajan myötä hiilihappoja tuli kuitenkin sopivainen määrä ja nyt olut on ollut jo viikon verran mukavasti juotavissa. Tältä se näyttää.

Kuva parin viikon takaa vähän maltillisemmalla vaahdolla

Mutta miltäs se sitten maistuu? Tuoksu on heti jännästi metsämansikkainen. En ole muutaman pullon maiston jälkeen vielä osannut päättää olisiko se enemmän hunajan kuin humalan tuotoksia. Luultavasti on. Appelsiininkuoria ja piparkakkumaista joulumausteisuutta on myös mukana - tämä nyt ainakin lienee hiivan tuottamaa. Hieman belgituntua tuoksussa, mutta vain hieman. Maku on vehnää näissä mittakaavoissa sisältävälle oluelle mukavan kuohkea, ei kovin raskas, vaikkakin hieman makea. Aidon tuntuinen maltaisuus on spraymaltaasta tullut, ei moitittavaa siinä. Katkeruutta on lopulta jopa ihan tuntuvasti, mutta se on pehmeästi kutittelevaa ja hitaasti kerääntyvää, ei rapsakasti puraisevaa. Keskivaiheilla maistuu miellyttävän pehmeä hunaja ja loppupuolella on taas metsämansikkaista tuntua ja jälkivedossa hieman yrttimäistä mausteisuutta. Alkoholipitoisuus tuntuu olevan lähempänä kuutta kuin yli seitsemää saati kahdeksaa, joten olettaisin ominaispainomittaukseni olleen oikein (noin 1.060), jolloin olut olisi noin 6,5% vahvuista. Alkoholi ei maistu läpi eikä tunnu muutenkaan epämiellyttävästi missään kohtaan. Samoin hiivan käymisaromit ovat "puhtaat" ei toki lagermaiset, mutta mitään virhemakujakaan ei tunnu. Saisonhiivalla olisi saanut huomattavasti voimakkaammat esterit ihan 20 asteessa käytettynä. Niin ihmeellinen kveik näyttää olevan.  Mukavahan tätä on siemailla.

Vein humalat tuoneelle työkaverille sixpackin tänään ja palaute oli positiivinen ja itsekin pidän olutta, jos ei nyt mestariteoksena, niin ainakin oikein nätisti juotavana. Kveikit otin tietysti plastexin pohjalta talteen ja varmasti sitä tulee käytettyä uudelleenkin. Hieno oli kokeilla kotipanimossa pitkästä aikaa jotain uutta ja eksoottistakin. 

Lars Marius Garsholin kveik rekisteri: http://www.garshol.priv.no/download/farmhouse/kveik.html