Saisonkesä 2019: Beer Hunter's / Õllenaut / De Glazen Toren

0 kommenttia
 
Saisonkesän tiimellyksessä maistetut saisonit/blondet/farmhouse alet nousivat viimekertaisen kolmikon jälkeen jo kokonaislukemaan 36 kpl. Eikä siinä vielä kaikki - lisää nimittäin tulee! Tässä seuraavat kolme.

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur
6,0% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, kaura, humala, hiiva

Porilainen Mufloni on ainakin minulle se Suomen oma klassikkosaison. Jo pidempään saatavilla ollut ja aina maukas tuote. Join viimeksi ison lasillisen Turku Craft Beer festeillä hanasta ja nyt saisonkesää tahdittaa Alkon verkkokaupasta tilattu pulloversio. Lasiin kaatuu utuinen oranssihtava olut, jonka vaahto on pitkäkestoinen. Tuoksu on tutusti raikkaan päärynänkuorimainen ja hieman tallimainen, eli brettaa sisältävä hiivacocktail on taas tehnyt työnsä hyvin. Villiyrttimäistä mausteisuuttakin nousee mukaan, mutta pääpaino on raikkaalla "belgihedelmällä". Suutuntuma on melko pehmeä ja yllättävänkin täyteläinen. Kauran vaikutus tuntunee tässä nyt selvästi enemmän kuin aiemmin, kuin rutikuivia belgiverrokkeja on jokunen hiljattain maisteltuna. Makeutta ei kuitenkaan liiaksi ole, vaan maku kuivuu melko voimakkaankin katkeron voimasta upeaan tallimaiseen lopetukseen. Hedelmäisyyttäkin on runsaasti. Toimii erittäin hyvin taas kerran ja vaikka tässä on monia hienoja suomi- ja porisaisoneitakin jo maisteltu, niin tuntuu että tämä tuttu Mufloni on silti edelleen keulilla. Kaikki vaan natsaa ja pieni brettaisuus tuo sen pienen raikkaan lisän vielä siihen päälle. Upea olut - kärkipäätä!

Õllenaut Sesoon
5,3% | Sisältää ohra- ja ruismaltaita | Humalat Cascade ja Simcoe


Hieman punertava, vaahdoltaan vain hetken kestävä olut. Tuoksussa on hieman mämmimäistä rukiin tuntua, raikasta saisonhiivan belgihedelmäisyyttä ja sitruksista sekä kukkaista jenkkihumalaa. Erikoinen kombo, jossa mallas yllättävänkin vahvasti mukana - siis tähän oluttyyliin ajatellen. Maku alkaa raikkaana terhakan hiilihappoisuuden ja saisonhiivan hienosti tuottaman mausteisuuden ja hedelmäisyyden kanssa. Ruis tuntuu tuovan mallaspohjaan täyteläistä ja jopa hieman paksuakin tuntua, mutta katkero pyyhkäisee kuitenkin suun nielaisun yhteydessä kohti kuivempaa lopetusta. Tuoksun mämmimäisyyttä ei maussa (onneksi) ole vaan ruis nousee leipäisempänä esiin mausteisessa jälkimaussa. Juotavuus on hyvä ja makukin varsin miellyttävä. Jenkkihumalat eivät nouse erityiseen rooliin, vaan hiivan tuottamat aromit ovat pinnalla, kuten saisonissa pitääkin. Parempaa keskikastia, mutta ei kuitenkaan kärkipään tasoa.

De Glazen Toren Saison d’Erpe-Mere
6,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, sokerisiirappi, humala, hiiva


Vaalean keltaista ja erittäin runsaasti vaahtoavaa tavaraa kaatuu lasiin. Pullotus on tapahtunut helmikuussa 2019 ja pullossa jälkikäyminen on nähtävästi ollut runsasta. Tuoksu on erityisen houkutteleva, vaikka siinä ei sinänsä olekaan mitään yksittäistä erityisen voimakasta aromia. Kokonaisuudessa on vaan jotain sellaista Tripel Karmelietin mieleen tuovaa pehmeää ja miellyttävän hedelmäistä harmoniaa. Omenaisuuttakin hieman. Hyvä raikkaus, mutta ei juurikaan mausteisuutta vaan enemmänkin sitä pehmeyttä. Ehkä jopa tuoksultaan lähempänä joitakin tässä jo maistelemiani belgiblondeja siis siinä suhteessa. Makukin on erittäin hyvä ja täydellisen tasapainoinen. Ei kovin katkeroinen, vaan pehmeähkö, mutta silti miellyttävän kuivaksi ja korianteriselta mausteisuudeltaan lopulta purevaksikin kääntyvä. Tässä oluessa taikuus löytyykin juuri oikeanlaisesta pehmeästä, raikkaasta ja toki runsaan hiilihappoisesta suutuntumasta. Makeutta ei ole liiemmin, mutta tarpeeksi ettei vahvuus tunnu läpi. Palaset loksahtavat täysin kohdalleen ja kokonaisuus on vain ja ainoastaan erittäin miellyttävä. Harmoninen olut. Ei hyökkää millään osa-alueella, mutta toimii kaikilla. Melkoista tajunnanvirtaa tulee nyt, mutta olut on siis saisonmaisen mausteinen, blondemaisen pehmeän hedelmäinen, vehnäoluen hiilihappoinen ja tripelmäisen runsasmakuinen. Ainut miinusmerkki tulee ehkä tällä kertaa liiankin runsaasta hiilihappoisuudesta, joka varsinkin pullon alkupäässä pisti kovastikin röyhyttämään. Ison pullon kesto on jalkapallo-ottelusta noin yhden puoliajan ja tauon verran. Kärkipäähän ehdottomasti.

Fiilispohjainen ranking

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur
De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hof ten Dormaal / Dupont Moinette / De Dolle

0 kommenttia
 
Sitten maistoon seuraavat kolme saisonia, tai tähän kattaukseen osui nyt vaan yksi saison ja kaksi blondea, mutta kuitenkin. Homman ydin on raikkaan belgityylisen oluen maistelu ja blondet mahtuvat kauniisti joukkoon.

Hof ten Dormaal Dad's Tea
6,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, jasmiinitee, sokeri



Aiemmin maistamani Hof ten Dormaalin perussaison valahti alimpaan kategoriaan, eikä paljoa parempi alku ole tälläkään maistelulla. Pullo ei nimittäin sihahda avattaessa ollenkaan ja lasiinkin kaatuu käytännössä vaahdotonta tavaraa. Korkin tarkempi tarkastelu osoittaa, että kyse on korkkivikaisesta pullossa. Korkissa on kuvissakin näkyvä vekki tai kolhu, eikä se ole ollut kunnolla paikoillaan. Arvioimaan ei siis tarvitse edes ryhtyä, nauttimisesta puhumattakaan. Laitetaan tämä nyt spesiaalit kategoriaan viallisena, niin jää kuitenkin muistiin. Ei kovin vahvaa näyttöä tullut nyt tähän kattaukseen tältä panimolta.

Dupont Moinette Blonde
8,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva


Klassikkona pidetystä saisonistaan tunnetun Dupontin blondea maistoon nyt. Isosta pullosta tietenkin. Tuoksu on heti herkullinen hunajaisella maltaisuudellaan ja panimon tunnistettavan pippurisella hiivan mausteisuudella. Olisin itseasiassa olettanut blonden olevan mausteisuudeltaan hieman saisonia kesympi, koska sellaisia ne ovat toistaiseksi olleet, mutta ei näköjään Dupontilla. Hentoa hedelmäisyyttä jopa enemmän kuin heidän saisonissaan. Maku on tämän vahvuiseksi miellyttävän raikas ja kuivuu katkeroinnin sekä lämmön voimasta miellyttävään loppuvetoon, joka on tuntuvan mausteinen, mutta silti jotenkin pehmeä. Humalaa vaikuttaisi olevan saisonia vähemmän ja se sopii tähän vahvempaan tyylilajiin hyvin. Hieman Duvelia makeampi tämä on, mutta paljon samaakin löytyy - oluesta tuleva fiilis on juuri samanlainen. Vaara on läsnä kun tätä nautitaan, sillä kasi ja puol on hyvin piilossa ja oluen raikkaus kehottaa janojuomamaisiin toimintatapoihin. Kärkipäätä, ei voi muuta väittää kun fiilis niin sanoo. Erittäin hieno blonde.

De Dolle Arabier
8% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, sokeri
 
 
De Dollen blonden korkki sanoo päiväyksen koittavan JUL 2019, eli kuukauden päästä oltaisiin jo täysi-ikäisiä. Vanhasta tottumuksesta De Dollen tapauksessa tämä saa korkkauksen tapahtumaan hieman iisimmin. Varovaisuus ei ollut tällä kertaa turhaa, sillä tavara tosiaan puskee pullosta ulos. Ei nyt syöksyen, mutta kuitenkin hiljalleen nousten. Lasiin kaatuu aluksi miltei pelkkää vaahtoa. Joitakin minuutteja menee, ennen kuin olueen pääsee järkevällä tavalla käsiksi. Tuoksu on mielestäni erittäin duvelmainen. Pippurisuutta, hentoa humalaisuutta, kosolti belgihedelmää ja pientä lämpöä. Olut toki kuohahti avattaessa, mutta tuoksu tai makukaan ei tarjoa mitään epämiellyttävyyksiä. Maku on niin ikään duvelmainen ja mausteisuudeltaan ihan saisonien tasoa. Pippurisuutta ja alkoholin lämpöä sekä lämmettyään myös hentoa viinaisuutta, mutta ei kuitenkaan raskautta. Hedelmäisyys jää maussa vähän taustatekijän rooliin, mutta hunajainen maltaisuus tulee hyvin esiin. Keskikastin tavaraa. Häviää Dupontin blondelle juotavuudessa ja on hieman turhan "lämmin" kärkipäähän.

Fiilispohjainen ranking

Kapittel Watou Blond
Dupont Moinette Blonde

Varsin jees:

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)
Hof ten Dormaal Dad's Tea (korkkivikainen)

Saisonkesä 2019: Kapittel / Du Brabant / De Ranke

0 kommenttia
 
Mörköseksivauhelle ei anna armoa. Hiki virtaa ja saisonia kuluu. 27 eri varianttia on takana ja nyt jo kesäkuun alussa päästään jo seuraavien kolmen (no itse asiassa neljän) saisonin myötä jo kolmosella alkavaan lukemaan. Onko mahdollista, että maisteltavat saisonit loppuvatkin jo ennen aikojaan? Eikö elokuulle jääkään enää maisteltavaa? Näihin kysymyksiin saat vastauksen ainoastaan Reittausblogin mittavaa saisonkesää seuraamalla. 

Kapittel Watou Blond
6,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



No nyt on runsaasti vaahtoavaa luostariolutta tarjolla. Väriltään kultaisen oluen tuoksu on hunajaisen maltainen ja belgihiivaisen ”päärynänkuorimainen”, ei mausteita eikä humalaisuutta, vaan nyt on sitä blondelle ominaista pehmeyttä ja koko aromikattaus on käytännössä belgihiivan tuottamaan raikkaan hentoa hedelmäisyyttä. Saisonhiivahan toisi monesti myös mausteisuutta mukaan, mutta sitä tässä ei ole. Maku on myös appelsiininkukkahunajainen ja todella miellyttävästi loppua kohti kuivuva. Ei juuri katkeruutta, eikä belgityylistä hedelmäistä käymisaromikkuutta lukuunottamatta mitään ”saisonmaisuutta”, vaan selkeästi miedompaa ja pehmeämpää kaikin tavoin. Kyllä tässä nyt selkeä linjanveto alkaa muodostumaan blondejen ja saisonien väliin. Molemmissa hiivan tulee olla maun tuottajista se tärkein, mutta saisonissa hiivan pitää olla voimakkaampi ja humalaisuuden korostuneempi. Mausteitakaan ei saisoneissa kaihdeta. Blondet ovat siis monella tapaa konservatiivisempia ja ehkä aloittelijaystävällisempiä, jos belgioluisiin on vasta lähdössä tutustumaan. Tämä on erittäin hieno ja juotavuudeltaan täydellinen blonde kuitenkin, joten kärkipäätä.

Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
6,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva | Pullotettu 01/2019



Melko koruttomalla etiketillä varustettu iso puteli aukeaa iloisen suhauksen säestämänä. Lasiin kaatuva saison on kirkkaan kultainen ja vaahtoaa helposti. Erittäin raikas ja jopa tuntuvasti tallimainen tuoksu omaa Orvalin kaikuja. Taikuuden seassa on kuitenkin tiukemman yrttimäistä, jopa gruitit mieleen tuovaa mausteisuutta. Kuin suomyrttiä, minttua tai jotain vastaavaa. Tuntumaltaan olut on kuiva ja varsin purevakin. Raikkaamman hedelmäistä ja funkyä otetta on, mutta loppuveto kääntyy varsinkin lasin loppua kohti vähän tympäisevän ruohoiseksi ja sellainen viimeinen hekumallinen silaus jää puuttumaan. Ehdottomasti hieman villihiivainen, suuta supistavakin, mutta ehkä humalaa tai jotain maustetta (jota tosin etiketti ei mainitse) on liikaa tai vääränlaista, sillä kuivan ruohoisuuden maku ja tuntu jälkimaussa ei ole miellyttävä. Pienissä annoksissa toimii ja se pelastaa oluen keskikastiin. Itse kyllä jouduin taistelemaan ja tissuttelin ison putelin loppuun asti. Loppua kohti meno hiivojen myötä jo hieman tasoittuukin tai sitten aistit vaan turtuvat. Keskikastia kuitenkin.

De Ranke Saison de Dottignies
5,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva



Oranssihtavampaa osastoa tämä saison. Melko kirkaskin ilman hiivoja. Tuoksu on peräti maltainen, vain kevyesti mausteinen, mutta melko tuntuvasti yrttimäisen humalainen. Maltaisuus toi aluksi mieleen alimpaan kategoriaan manatun Bryggeri Helsinki Saisonin, mutta on tässä enemmän särmää, vaikka ei sellaista tiettyä raikasta ”belgituntua” olekaan. Maku on kuitenkin melko kuiva ja oikein tuntuvasti katkeroinen. Mausteita on myös mutta se raikas ”belgihedelmäisyys”, joka tyylissä viehättää jää puuttumaan eikä hiivan esteritkään oikein liiemmälti nouse esiin. Vähän sellainen saisonien pils - suoraviivainen, maltainen ja katkeroinen. Keskikastin alimpaan osioon, ei tämä niin kehno kuitenkaan ole kuin kehnompien osio edellyttää. Varmaan tälläisellekin ystäviä löytyy, mutta itse tykkään pirteämmistä.

Löysin saman oluen parin päivää maistamisen jälkeen myös kotoisen Citymarketimme hyllystä erilaisella etiketillä ja ilmeisesti siis tuoreempana, koska vanhan tyyliseen etikettiin olin törmännyt aiemminkin. Päätin antaa oluelle toisen mahdollisuuden. Jos oikein etikettejä tulkitsen, niin netistä tilaamani ja siis yllä maisteltu olisi pullotettu OKT 17 eli siis tosi vanhaa jo (vaikka päiväys vuoteen 2022!). Uudempi Citymarketista ostamani taas DEC 2018 ja päiväystäkin inhimillistettyä vuoteen 2020 asti.



Selkeä ero aiempaan varsinkin tuoksussa, joka on nyt raikkaan aromaattisesti hedelmäinen, edelleen toki viljavan maltainen, mutta hedelmäisempi ote on nyt selvästi enemmän pinnalla. Maku on niin ikään aiempaa versiota terhakampi ja nyt sitä pirteyttäkin löytyy, jota vanhemmassa versiossa jäin kaipaamaan. Ei vieläkään nouse keskikastista huippujen joukkoon, mutta selvästi parempi on näin tuoreempana. Kunnon esterisyys ja mausteisuus hiivasta. Vähän kyllä yllättävää jos ikä olisi vienyt aieammasta hiivan tuottamat aromit pois tai sitten kyse on jostain muusta. Erienkin välillä voi toki olla heittoa, mutta ei ammattipanimolla tietenkään saisi olla. Kotimaastakin voi siis saada tuoreempaa ja parempaa kamaa kuin ulkomailta (ja tässä tapauksessa suoraan Belgiasta) tilattuna. 

On osavuosikatsauksen aika nyt, kun 30 pääosin erittäin hienoa maistoa on takana. Kärkipään suoritukseen on yltänyt jopa 11 saisonia. Keskikastiin eli arvosanaan "varsin jees" on asettunut 16 kontenderia ja vain kaksi on joutunut vähän kehnompien kategoriaan. Erikoisuuksiin on sijoitettu yksi jo päiväyksensä parilla vuodella yrittänyt wanhus. 

Jatkoa seuraa!

Fiilispohjainen ranking

Kapittel Watou Blond

Varsin jees:
Du Brabant Origame 6 Saison Du Brabant (Baisy-Thy)
De Ranke Saison de Dottignies
Vähän kehnommat:
Spesiaalit:  




Saisonkesä 2019: Pyynikin / Fiskars / Linden

0 kommenttia
 
Ja taas ajetaan. 24 saisonia on takana ja ainakin saman verran vielä edessä. Nyt onkin luvassa oikein teemapäivä, sillä olen valikoinut kolme kotimaista saisonia samaan postaukseen. Jokainen näistä on vieläpä maustettu marjoilla. Ensimmäinen hillalla, toinen kirsikalla ja kolmas vadelmalla. 

Pyynikin Cloudberry Saison
5,0% | Sisältää vettä, ohraa, vehnää ja humalaa | Mausteena hilla.



Kirkas vaalean kultainen olut tuoksuu miellyttävästi hillalle. Päärynänkuorimaista belgihiivan esterisyyttä nousee myös mukaan, mutta ei liiemmin mausteisuutta saati humalaa. Pointti tietysti onkin mausteena käytetyssä mainiossa marjassa. Makukin on varsin pehmeä ja tuntuvasti hillainen. Vehnäistä kuohkeutta tulee mukaan alussa ja loppupuolella on pieni hapokas nipistys, mutta ei juuri minkään sortin purevuutta tai katkeruutta, joten sinänsä mukavasta mausta huolimatta kokemus jää hieman vajaaksi. Raikas ja mutkaton juotava tämä kyllä on. Muistuttaa helppoudellaan enemmän monia tässäkin kattauksessa nautittuja blondeja kuin tyypillistä saisonia. Keskikastiin menee manselainen.
Fiskarsin Påske Saison (Oak Foeder Aged with Cherries)
5,4% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | Tammitynnyrissä kypsytetty kirsikka-saison



Kirkas, punertava ja vaahdoltaan tyylille ominaisen kuohkea olut. Tuoksu ei yllättäen painotukaan kirsikkaosastolle, vaan saisonhiivan rouhean mausteinen ja ”belgihedelmäinen” ulosanti on pinnalla. Kirsikkaisuus tulee mukavana lisähöysteenä. Jostain syystä oletin toisin, mutta mukava olla tässä asiassa väärässä. Maku on myös terhakan saisonmainen. Kirsikka tulee tuoksua voimakkaammin esiin, mutta saisonhiivan ominaispiirteet löytyvät niin ikään selkeinä. Oikein mukavan makuinen. Tynnyrin makua on vain hieman ja sen löytää parhaiten jälkimaun puolelta. Loppuveto jää katkeron puutteesta johtuen tässäkin hieman vajavaiseksi, joten ei nyt aiheuta ylimpään kategoriaan oikeuttavaa hekumointia, mutta helposti hyvää keskikastia ja erottuu tietysti foederkypsytyksellään muista verrokeista.

Linden Pi.La Raspberry Edition (proto)
5,3% | Vadelmalla maustettu


Kirkas kuparisen punertava olut. Selvä ero normiversion kultaiseen väritykseen. Tuoksu on varsin raikkaasti vadelmainen ja hieman saisonhiivaisen mausteinen. Alkuperäisversion Sorachi Ace humalaa en haista vadelman alta, mutta en toisaalta tiedä onko sitä tähän käytettykään. Suutuntuma on alkuperäisversion tavoin kuivakka ja hieman katkeroinenkin. Vattu tuo omaa hennon karvaista tuntua loppuvetoon. En voi asialle mitään, mutta vadelma tuo hiilihapotetussa juomassa aina mielleyhtymiä muumilimppariin, vaikka ei tässä limumaista makeutta yhtään olekaan. Ne saisonmaiset piirteet joita itse arvostan jäävät hieman vadelman alle piiloon, paitsi suutuntuma joka pitääkin oluen visusti keskikastin puolella. Ja onhan tämä hyvän makuinenkin, mutta mieluummin otan saisonit ilman lisättyjä marjoja tai hedelmiä.
Sellaisia kokemuksia siis kotimaiselta marjasaisonien osastolla tähän väliin. Ei huonoja, mutta eivät missään nimessä myöskään se "mun juttu". Varmasti näillekin omat ystävänsä löytyy, mutta itselleni menee saisonkin paremmin ilman.

Fiilispohjainen ranking


Varsin jees:
Hapkin 
Pyynikin Cloudberry Saison
Fiskars Påske Saison
Linden Pi.La Raspberry edition (proto)

Vähän kehnommat:

Spesiaalit: