Kotiolutta: Harjun Panimo Musta Ritari Stout

2 kommenttia
 
Tällä kertaa maistoon minulle tässä hiljattain lähetetty Musta Ritari, joka on tyyliltään stout. Oluen valmistanut Jani Harjun kotipanimo Harjun Panimo löytyy myös Facebookista, joten jos olet siellä, niin tsekkaa toki meiningit. Tämä olut saavutti kolmossijan Olutliiton kotiolutkilpailun Stout, Porter ja muut tummat-sarjassa tänä vuonna. 

Reseptiikasta ei tällä haavaa sen enempää tietoa ole kuin mitä oluen etiketti tarjoaa ja se on usein maistelun kannalta hyväkin asia, koska minkäänlaisia ennakkoluuloja ei pääse syntymään. Tiedossa siis vain vahvuus ja katkeruuden ilmaiseva IBU-lukema.

Harjun Panimo Musta Ritari
Stout | 6,6% | IBU 111

Musta olut mokkaisen värisellä kauniilla vaahdolla. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, noitapillilakritsainen, hieman suolainen ja tuntuvan humalainen. Oioi! Sellainen Foreign Export Stoutin muhkeus ja tylyn lakritsainen paahteisuus sekä humalaisuus. Maku on niin ikään todella hyvä. Alkuvedossa on hieman tasapainottavaa makeutta, ennen kuin paahteisempi ja kuivempi osio pääsee kunnolla vauhtiin ja makuhan huipentuu kovaan pitkäkestoiseen katkeruuteen ja suolaisen noitapillilakritsaiseen jälkimakuun. Alkoholi hieman lämmittää nielaisun jälkeen. Rungon tietty ohkaisuus ja runsas paahteisuus kuuluu tyyliin. Katkerokin on mallia Plevnan Siperia ellei jopa kovempi, mutta Black IPAn tyyppistä aromihumalointia (kuten Siperiassa) tässä ei ole, kuten ei tietysti stoutissa kuulukaan. Uudemmat kaupalliset panimot eivät näitä perinteisen tyylisiä export stouteja nykyään juurikaan tee, vaan makeammat "leivosoluet" ovat enemmän aallonharjalla. Lappeenrannan Tuju valmistaa hieman vastaavaa ja siitä iso hatunnosto. Mahdoton tehdä vertailua koska Tujun oluen maistamisesta on jo aikaa, mutta perstuntumalta tämä Harjun Panimon olut on samalla viivalla. Runsas, mutta ei lainkaan tuhkainen taikka karkea paahteisuus ja pitkäkestoinen niin kivasti kielen takaosiin laskeutuva katkerointi - kyllä kelpaa! Kiitos tekijälle erinomaisen maukkaasta oluesta. En olekaan aikoihin näin hyvää stoutia juonut, varmasti parasta antia tällä saralla vuonna 2019! Kuinkahan hyviä mahtaa ne kaksi tämän voittanutta olutta olleetkaan?

Saisonkesä 2019: Boulevard / Omnipollo & Prairie / Brew By Numbers

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu nyt perinteisten belgipanimoiden sijaan uudempien ja hypetetympien craft-tekijöiden oluilla. Boulevard on jenkkiläinen, Omnipollon ja Prairien yhteistyöoluessa mennään ruotsalais-jenkkiläisellä tandemilla ja Brew By Numbers on englantilainen panimo. Boulevardin Tank 7 Farmhouse Ale löytyy Alkosta ja Omnipollon sekä Brew By Numbersin oluet maistelin paikallisessa Old Copper's anniskeluliikkeessä. Kiitokset seurasta Moukarkylän kotipanijalle.

Boulevard Tank 7 Farmhouse Ale
8,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, inverttisokerisiirappi, humala, hiiva



Kirkas, vaalean kultainen ja vaahdoltaan runsas olut. Tuoksu tuo saisonmaisen mausteisen valkopippurin ja hedelmäisen humaloinnin raikkaasti aistimiin. Hieman yrttisyyttäkin messissä. Nyt on kyllä hiiva tuottanut mahtavat esterit - tuoksun intensiteetti on huikea. Maku on ehkä jo vahvuudestakin johtuen vähän makeampi (siis saisonien mittapuulla), mutta loppuveto kuivuu miellyttävään purentaan. Lämpöäkin hehkuu nielaisun jälkeen, mutta ei mitenkään tavattoman paljon. Melko Duvelmainen, joskin hieman makeampi ja hedelmäisempi - jenkkityyliin toki. Juotavuus on vahvuudesta huolimatta tai ehkä siitä johtuen varsin maittavalla tasolla, eikä vähiten pehmeän ja kuohkean, mutta silti raikkaan suutuntuman vuoksi. Vehnä taitaa pyöreyttää sopivasti. En keksi yhtään argumenttia, jolla pudottaisin tämän ylimmästä kategoriasta, joten sinne siis.

Omnipollo / Prairie Potlach Saison
7% | Sisältää ohramallasta ja kauraa | Brettanomyces & Mosaic


Sameahko, väriltään kellertävä ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksussa on ehtaa miestenvessaa (eli brettaa), mutta myös raikasta jenkkihumalaa, mosaicin herukkaisuutta ja ”belgihedelmää”. Raikas ja pirskahteleva tuoksu, mutta kyllä siinä sitä ureaista nahkasatulaakin kieltämättä on. Maku on hyvä, raikas ja varsin katkerakin. Mosaicin herukkaisuutta, eksoottisempaa hedelmäisyyttä ja toki tuntuvasti brettan tallimaisuuttakin. Olut on muuten kuivakka, mutta hedelmäisyys jättää hieman hedelmäsokerista makeuden tuntua loppuvetoon. Katkero toki pyyhkäisee senkin vähän pois. Pistetään kärkipäähän, sen verran hyvä raikkaus on, ettei tuoksun ”erikoisominaisuus” haittaa ja kyllähän brettan "taikuudessa" on aina sitä jotain.

Brew By Numbers 01 Saison
5,0% | Vesi, ohramallas, mausteet (limenkuori), humala (Motueka), hiiva


Sameahko, oranssihtava ja vaahdoltaan pitkäikäinen olut. Tuoksu on todella käymisesterinen, tarjoten heti kärkeen anismaisuutta ja pippurisuutta sekä aivan tuoksuspektrin toisesta päästä löytyvää raikasta limemäisyyttä ja sitrusta. Voimakas tuoksu ja sitä on makukin. Jälkimaku painuu mausteisuuden voimasta anismaisuuden kautta jopa kanelimaisen jouluolutmaiseksi asti - tämä väkisinkin syö raikkautta. Limemäisyys toki paikkaa tilannetta, mutta ei tarpeeksi. Raikkaus jää pippuun. Joulumausteisuus painaa muuten lupaavan ja riittävän katkerankin oluen keskikastin puolelle viimeistään lasillisen loppupuolella. Jos kaikki mausteisuus on hiivan tuottamaa, kuten purkista päättelen, niin onpa kyllä kerrassaan (liiankin) väkevästi vääntävä kanta kyseessä. Voimakasmakuinen olut, mutta ehkä liiaksikin ja juotavuuden kustannuksella.

Näin siis tuli taas todettua, että uudemmiltakin panimoilta onnistuu saisonin tempaiseminen, vaikkei talolla välttämättä olisikaan sitä omaa vuosikymmenien saatossa jalostunutta omaa hiivakantaa. Tämän on toki todistanut jo aiemmin muutama suomipanimokin, joten mitään ihmeteltävää asiassa ei sinänsä ole.

"Oluen juominen on kivaa ja saisonit pääasiallisesti kunnossa" -Timo Silakka

Fiilispohjainen ranking

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere
Sori & Dois Corvos Lost Crow 
Timppa Teorialuento (kotiolut)
Boulevard Tank 7 Farmhouse Ale
Omnipollo / Prairie Potlach Saison

Varsin jees:
Ruosniemen Lomittaja
Brew By Numbers 01 Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Kotiolut: Kimmolut Melonimalja

0 kommenttia
 
Nyt tarjolla olisi saksalaisella Hüll Melon lajikkeella humaloitua pale alea vaasalaiselta kotipanijalta. Maistoin aiemmin samalta tekijältä jo erittäin hyvän saisonin, joten laadukasta olutta lienee tarjolla nytkin. Alla reseptiikkaa ja tekijän kommentit sekä niiden alla tuttuun tapaan kommenttini oluesta.
 
Kimmolut Melonimalja Pale Ale 
(6%, 44 IBU, 10 l erä)

Viking Pale Ale 90%
Viking Caramel Sweet 10%
4 g kipsi

10 g Magnum 60 min
10 g Hüll Melon 15 min
0,5 tl Irish Moss 15 min
25 g Hüll Melon 0 min
50 g Hüll Melon kuivahumalointi 5 vrk 

Hiivana Safale US-05

Tekijän kommentit:
Tykkään pienistä eristä, joten olen tehnyt Bulldog Master Brewerillä myös 10 litran eriä. Se on aivan näppärää kun huuhtelun voi jättää pois, eikä tehokkuus kärsi silti liikaa. Olen pyrkinyt luomaan hyvin konstailemattoman pale ale -pohjan, johon voi sitten vaikka kokeilla erilaisia humalia. Tietyllä tapaa tavoitteena on ollut Sierra Nevada Pale Ale, mutta eurooppalaisilla humalilla, mikäli tässä ajatuksessa on mitään järkeä. Lähituotanto kunniaan! ;D


Väri on utuisen oranssi ja vaahto tiivis sekä kestävä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja hunajaisuutta, joka jollain tapaa toki tuo mieleen hunajamelonin aromit. Sen verran humalasta opiskelin, että se on saman kasvatusohjelman tulosta, kuin ehkä hieman tunnetumpi Mandarina Bavaria, joka taas muistuttaa aromeiltaan tietysti mandariinia. No juu, takaisin tämän oluen tuoksuun, joka on siis hyvä. Maltaisuus leijuu kevyen karamellimaisena humalaisuuden taustalla. Olut on suussa melko täyteläinen, mutta ei kuitenkaan liiaksi makea, eli yhdellä sanalla hyvärunkoinen. Alkumaku on heti hedelmäinen ja hunajainen, kaartuen sitten kivasti purevan katkeron myötä kuivempaan loppuun, johon saadaan maltaisiakin sävyjä hienoisen karamellisuuden muodossa. Esikuvana toiminut Sierra Nevada Pale Ale on toki kuivempi ja sitruksisempi, mutta kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Hüll Melonin maku on aika veikeä, mutta ei silti Cascaden veroinen, omaan makuuni ainakaan. Erittäin hyvää olutta joka tapauksessa. Laadullisesti virheetön ja juotavuudeltaan erinomainen. En muista aiemmin saaneeni maistaa näin oivallisesti Hüll Melonin esille nostavaa olutta, joten tämä oli oppimismielessäkin antoisa maistelu. Iso kiitos tekijälle!

Saisonkesä 2019: Ruosniemi special

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu Ruosniemi specialin merkeissä. Kävi niin iloisesti, että blogin sähköpostiosoitteeseen tipahti taannoin kutsu Ruosniemen uuden Lotskerissa (kuulemma Suur-Ruosniemen alueella) sijaitsevan panimorakennuksen avajaisiin. Avec oli sallittu, joten lähdimme TV:stä tutun Testo-Teron kanssa matkaan sateenkaarihengessä. Avajaisissa oli tarjolla raikasta olutta ja raikasta syötävää. Mandarina Pils ja Insinööri IPA kaatuivat hanasta omin käsin tuoppiin ja laajempaa varianssia eri tyylejä oli tarjolla pulloversioina. Uuden ja entistä kivinavettaa selvästi laajemman, joskin nyt perus teollisuushallissa sijaitsevan tilan maksimikapasiteetti olisi teoriassa ainakin 500 000 litraa. Toimitusjohtaja Isomäen ja kehitysjohtaja Karpaleen mukaan kasvu noihin litramääriin ei kuitenkaan ole se ensisijainen tavoite. Tänä vuonna tavoiteltava valmistusmäärä oli muistaakseni (saa korjata) noin 140 000 litraa. Ruosniemen primääripanomies Louhi painoi hommia taustalla samalla kun Tuopin Ääressä -blogistakin tuttu panomies Halonen piti vieraille kattavan panimoesittelyn. Loppuilta menikin vapaamman seurustelun parissa ja näkyipä paikalla (tietysti) myös porilainen reittaajalegenda Timo "TBone" Klimoff ja lisäksi muitakin tuttuja. Panimokauppa palveli ja lopulta poistuimme paikalta täysin repuin ja iloisin tunnelmin. 

Panimoa

Arto Halonen (kuvassa vasemmalla) vetää panimokierroksen
Tässä spesiaalissa siis arvioidaan kaksi Ruosniemen Panimon saisonia, joista Mustan Lomittajan olin jo ennen kutsun saamista tilannut Alkon verkkokaupasta ja päätin arvioida sen orientoitueksani avajaisia edeltävänä iltana. Lomittajan taas ostin panimokaupasta mukaan ja arvioin seuraavana päivänä kotona.

Ruosniemen Musta Lomittaja
Black Smoked Saison | 6,3% | Vesi, ohramallas, humala (Mandarina Bavaria, Magnum), hiiva


Bambergin savumaltaita tässä World Beer Awardsin parhaaksi savuolueksi vuonna 2017 valitussa saisonissa. Käytännössä musta olut, joka valoa vasten antaa reunoiltaan vain hieman rusehtavaa sävyä. Vaahto on mittava ja väriltään beige. Tuoksu on eksoottinen yhdistelmä savukinkkua ja saisonhiivan raikkaan päärynänkuorimaista ”belgihedelmää”. Tällaista yhdistelmää ei ole vielä toistaiseksi minkään muun oluen kohdalla tullut vastaan, joten uniikista tapauksesta voidaan puhua. Hyvä mausteisuuskin tuoksussa. Maku on hieman paahteisen maltainen, laihan kahvinen, terävä, savuinen, yllättävänkin hedelmäinen ja raikas. Siis kunnolla terävä ja raikas kuten saisonin tulee ollakin, mutta savuisella ja nokisella nuotiotwistillä. Kaikesta erikoisuudestaan huolimatta tämä on kuitenkin perin hyvää olutta, joten kisavoitto ja edelleen valmistettavien oluiden joukossa roikkuminen ei missään suhteessa hämmästytä. Jälkimaussa on jopa hiven salmiakkia ja suolaisuutta, joka vielä kruunaa kokonaisuuden. Tykkään edelleen ja nyt näin koti-iltana tuntuu maistuvan paremmin kuin esim. Winstonin festareilla joskus aiemmin. Olueen toki pystyy tässä ympäristössä paremmin syventymäänkin kuin hektisillä festareilla. Kerroksia siis on. Tämä on silti kuitenkin sijoitettava spesiaalien joukkoon, koska poikkeaa perinteisestä saisonista niin paljon, mutta todella hyvästä oluesta on kuitenkin kyse.

Ruosniemen Lomittaja
Table Saison | 4,7% | Vesi, ohramallas, humala (Mandarina Bavaria), hiiva


Kirkas ja väriltään kultainen olut. Tuoksu on mausteisen käymisesterinen, humalainen ja varsin tuntuvasti myös maltainen - maltaisempi kuin useimmat belgiveljet. Maku on päärynänkuorimaisen hedelmäinen, mausteisen käymisesterinen ja tyyliin nähden normia maltaisempi. Hyvä katkeruus kuitenkin johdattelee kuivaan ja miellyttävään jälkimakuun. Kevytrunkoisempana olisi raikkaampi ja iskevämpi, mutta kyllä tälläisenäänkin varsin jees, eli selkeästi keskimmäisen kategorian tavaraa. 

Nyt olisi siis 46 saisonia maistettuna ja fiilispohjainen eli perstuntumaan perustuva ranking näyttää alla olevan kaltaiselta. Oluet on eri kategorioiden sisällä arviointijärjestyksessä, ei paremmuusjärjestyksessä.

Fiilispohjainen ranking


Varsin jees:
Ruosniemen Lomittaja

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  
Ruosniemen Musta Lomittaja (erinomainen musta savusaison!)