Olutarvio: Ridgeway Imperial Porter

0 kommenttia
 

Ridgeway Imperial Porter

Panimo: Hepworth, Englanti
Oluttyyli: Imperial Porter
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,29€ / 0,5l)

Ridgeway Imperial Porter on Alkon vakiovalikoiman alkutalven uutuuksia, eli taitaa pysytellä valikoimissa vähintäänkin pitkälle ensi vuoteen. Tämä olut on siinä mielessä jännä tapaus, että sen "maailman ensi-ilta" taisi olla juurikin Alkossa, eli sitä ei ole ollut aiemmin saatavilla mistään. Välillä niinkin. Jos olen oikein ymmärtänyt niin Ridgewayn oluet pannaan entisen Brakspearin panimomestarin Peter Scholeyn toimesta Hepworthin panimolla, eli hieman samaan tapaisella järjestelyllä kuin esim. Mikkeller panee De Proefilla. Eli fyysistä omaa panimoa Ridgewaylla ei ole.  Tässä Imperial Porterissa valmistusaineina ovat: Marris Otter - pale ale-, pilsner-, kristalli-, amber- ja mustamaltaat, paahdettu ohra, mallastetut vehnät, humalina Challenger, Golding ja Progress, hiiva, vesi.



Tumman ruskea, valoa vasten punertava ja kirkkaalta vaikuttava, luultavasti siis suodatettu olut. Vaahto on vähäinen ja katoaa nopeasti. Tuoksu on pehmeän paahteinen, kaurainen, hieman lakritsinen, limpunkuorinen ja huomattavan brittihumaloitu - humalointi tuo mieleen Shepherd Neamen oluet. Maku on pehmeä, paahteinen, hieman makeahko, kaurainen, yrttinen, lääkemäinen ja hieman alkoholinen. Humalointi on keskirunsaan katkeraa ja huomattavan brittityylistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vain keskitäyteläinen sekä napakan hiilihappoinen. Kaipaisi täyteläisyyttä ja ehkä hieman lisäkypsytystä. Brittityyli on brittityyli ja se maistuu jos maistuu. Tässä sitä oli omaan makuuni kenties hieman liikaa.

Yhteenveto

Maistuvaa brittityyliä, mutta turhan ohkainen.
ARVOSANA: 8-

Alkon jouluoluet 2012: Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier

0 kommenttia
 

Kapuziner Winter-Weissbier

Panimo: Kulmbacher, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,5l)

Tämä suodattamaton vehnäolut on tullut jälleen Alkon jouluolutvalikoimaan. Viimeksi se nähtiin vuonna 2010, joten nyt on yksi välivuosi takana. Vuonna 2010 oluen hinta oli 3,70€ ja nyt siis 3,99€, jonkin verran on siis hinta noussut, mutta niinhän se on kaikilla muillakin oluilla ja ylipäätään lähes kaikella muullakin. Maistelin viime visiitilläkin ja tykkäsin, olenhan tunnetusti vehnisten ystävä. Ostin nyt uudelleen vaikka maistamattomiakin uutuuksia olisi ollut tarjolla, koska tällä on yksi hyvä valtti, siis sen lisäksi että olut on hyvääkin. Pullo nimittäin on patenttikorkilla suljettu ja siksi oivallinen valinta kotioluiden pullottamiseen.


Upealla vaahtokukalla siunattu normaalia hieman tummempi vehnäolut. Olut on samea, kun siihen oikeaoppisesti sekoitetaan pullon pohjalle kertyneet hiivasakat. Tuoksu on hyvä. Se on vehnisstandardin mukaisesti banaaninen ja purukuminen, banaanisuus on tällä kertaa tuoretta eikä ylikypsän pehmeää. Lisäksi tuoksu on tuntuvasti happaman vehnäinen, hieman hiivainen ja jouluisesti piparkakkumausteinen. Rungoltaan tämä on keskivertovehnistä hieman rotevampi ja hiilihappoisuutta on vehnikselle tyypillisen runsaasti. Maussa on kaikki tuoksunkin elementit, joskin banaanisuus siirtyy hieman taaemmas ja purukumimaiset raikkaat esterit nousevat enemmän esiin. Se normaali tietty vehnäinen happamuus on kokoajan taustalla läsnä tasapainottavana elementtinä. Lopussa piparkakkumainen mausteisuus yhdistyy hiivaiseen mausteisuuteen ja lopputuloksena on jokseenkin jouluinen, mutta silti kesäisen raikas vehnäolut. Kyllähän tätä ihan ilokseen nauttii, mutta ehkä jouluna otan itse sittenkin ennemmin jotain tummempaa. Hyvä tietysti silti, että vaihtoehtoja löytyy.

Yhteenveto

Hienoisesti joulusempi vehnis - saksalaista standardilaatua.
ARVOSANA: 8

Alkon jouluoluet 2012: Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood

0 kommenttia
 

Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood

Panimo: Het Anker, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Alko (11,53€ / 0,75l)

Belgialaisen Het Ankerin Gouden Carolus sarjasta jouluolutvalikoimaan saatiin tänä vuonna Cuvee Van De Keizer Rood. Tämä on Alkon jouluolutvalikoiman hintavin olut, mutta aivan tyhjästä ei tarvitse kuitenkaan maksaa. 0,75-litrainen ja 10% vitamiinipitoisuudella siunattu pullo sisältää alkoholia lähes viiden keskiketterän verran ja maku on myös ainakin viisi kertaa parempi. Panimon kotisivuilla kerrotaan, että tässä oluessa käytetään ainoastaan belgialaisia humalia ja lisäksi kolmea eri yrttiä. Pullossa mainitaan, että tätä valmistetaan kerran vuodessa, alkaen helmikuun 24 päivä, joka on Charles Viidennen syntymäpäivä. Alkossa nyt myytävät pullot ovat vuosikertaa 2012. Pullo on itseasiassa varsin tyylikäs, siinä ei ole etikettejä ollenkaan vaan tekstit ja grafiikat on silkkipainettu suoraan pulloon.



Kauniin kultaoranssi, kupliva ja erittäin runsasvaahtoinen olut. Vaahtoa muodostuu vielä kaatamisen loputtuakin ja se kestää ja kestää kuin sidostesukka. Tuoksu on mitä mahtavin, siinä aromaattinen appelsiininen ja aprikoosinen hedelmäisyys kohtaa miellyttävän ruohoisen ja maanläheisen mannermaisen humaloinnin. Se on se päällimmäisin tuoksukattaus, mutta ei siinä vielä kaikki, sillä taustalta löytyy myös Carolusmaista lakritsaisuutta, alkoholin hehkuvaa lämpöä, päärynäisyyttä ja belgihiivaisuutta. Maku on voimakas, kuten tämän vahvuusluokan oluelta odottaa sopiikin. Siinä on viljaista maltaisuutta, päärynäistä belgihedelmäisyyttä ja voimakasta alkoholisuutta, hieman myös belgihiivaista mausteisuutta ja jälkimaussa esiin nousevaa lakritsaisuutta. Ei ollenkaan niin aromaattinen ja hedelmäinen maku mitä tuoksu antoi olettaa. Alkoholikin tuntuu selvästi liian voimakkaana ja jyrää makuja alleen. Humalointi lopussa pelastaa jonkin verran, mutta ei se niin voimakasta ole, että se ihmeitä tekisi. Suutuntuma on lähes täyteläinen, nipistävän hiilihappoinen ja tahmea. Upea tuoksu, mutta liiallinen alkoholisuus heikentää makua selvästi. Alkoholipitoisuutta ja makeutta hieman alemmas niin napakymppi on lähellä. Tuoksu oli kyllä niin upea, että kellarointia voisi hyvinkin yrittää.

Yhteenveto

Upean aromikas vahva ale, jossa hieman liikaa alkoholisuutta.
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Kosoolan Ryssän Pelko

1 kommenttia
 
Kotiolut-iltama saa jatkoa Kosoolan Panimon nerokkaasti nimetyllä Imperial Stoutilla. Ryssän Pelko, eli Russian Belgo Imperial Stout, on belgihiivalla pantu IS. Humalina on käytetty Columbusta ja Cascadea ja hiivana on SafBrew T-58. Lähtökohdiltaan varsin mielenkiintoinen tapaus.


Ryssän Pelko (Russian Belgo Imperial Stout)
(Imperial Stout, 7,3%, 60 IBU)

Syvän ruskea, lähes musta ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on mokkavivahteista ja pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on paahteisen maltainen ja lakritsainen. Belgihiiva on selkeästi esillä maanläheisen mausteisena, tumman hedelmäisenä ja hieman anismaisena. Taustalla yllättävää kukkaista humalaa. Alkoholia ei tunnu aromina eikä oikein potkunakaan. Hiivakanta on kieltämättä yksi merkittävimmistä olueen vaikuttavista tekijöistä, se käy tässä selväksi. Hyvä tuoksu, mutta voisi olla voimakkaampikin. Maku on myös hyvä ja sopivan belgimäisesti "kiero". Maku alkaa runsaan paahteisena, kahvisena ja kevyen suklaisena, tämä on käsittääkseni pitkälti maltaan panos oluen makuun. Keskivaiheilla hiivan tuoma tumma kypsä hedelmäesterisyys nousee esiin, samalla lakritsia ja mausteisuutta. Humala nousee esiin lopussa keskirunsaan, tasapainottavan katkerana. Jälkimaku on kuivahko, kahvinen, hieman mausteinen. Hyvää. Suutuntuma on vain keskitäyteläinen, mielestäni runkoa saisi olla enemmänkin. Hiilihappoisuus sen sijaan on miellyttävän maltillisella tasolla. Rungon puutetta lukuun ottamatta tasapainoinen ja maukas olut. Belgivivahde on selkeänä elementtinä mukana. Tällaisia crossover-oluita on aina mukava maistella, sillä näissä "tuttu ja turvallinen" termiä ei tunneta.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Miellyttävä, mutta hieman miedohko tuoksu.
  • Ulkonäkö 4 - Näyttävä, upea vaahto.
  • Maku 8 - Tasapainoinen, IS ja belgielementit esillä sopusuhtaisesti.
  • Suutuntuma 3 - Kaipaa lisää runkoa, muuten miellyttävän pehmeä.
  • Yleisvaikutelma 15 - Mielenkiintoinen, erilainen, tasapainoinen.
Aistiarviot
  • Makeus5
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 37/50

Kotiolutta: Sly Cat Unexpected Predator

0 kommenttia
 
Espoolaisen Sly Cat Brewingin, eli tuttavallisemmin suregorkin kotiolutta maistelussa. Tyylilajina on American Strong Ale tai IPA. Alkoholipitoisuutta on 7,6% ja katkeruutta 70 IBUn edestä. Uskoisin oluen nimen tulevan valmistusvaiheessa sattuneesta odottamattomasta tilanteesta. Tästä piti kuulemma alunperin tulla noin 5% pale ale, mutta suregorkilla oli jotain ongelmia maltaiden punnituksessa ja loppujen lopuksi maltaita olikin tuntuvasti enemmän kuin oli tarkoitus. Siitä johtuen, kenties, nimi Unexpected Predator. Tämä odottamaton saalistaja niittaa varomattoman nauttijan vaaka-asentoon, jos ei ole varuillaan. Katkerohumalina tässä on Magnum ja aromipuolella Amarillo, Cascade ja Simcoe. 



Unexpected Predator
(American Strong Ale / IPA, 7,6%, 70 IBU)

Todella upeannäköinen olut. Tummahkon kuparinen ja valoa vasten punainen väri, sekä mukavan runsas, tiivis, kestävä ja pitsinen vaahto. Tuoksu valloittaa humalaisuudellaan - Simcoen mäntyisyys on selkeästi esillä heti kärkeen ja sen alla Anchor Liberty Alen mieleentuovaa sitrusmaista Cascadea. Lisäksi löytyy karamellimaista maltaisuutta ja jonkinlaista karviaismarjaista vivahdetta sekä aromaattista eksoottista hedelmäisyyttä. Virhearomiton, puhdas, täysin kaupallisen tuotoksen tasoinen tuoksu. Maku on makeahko, pehmeä ja aromikkaasti humaloitu. Karamellinen mallaspohja on tuhti, Double IPAmaisen tahmaisa ja sen päälle hiljalleen rakentuu loppua kohti voimistuva humalan katkeruus. Katkeruus on lopussa jo melko runsasta ja se pyyhkiikin suurimman makeuden ja tahmeuden suusta, jättäen miellyttävän tunteen jälkeensä. Maku muuten on hedelmäinen, siinä on sitruksisuutta ja greippistä liukua. Lisäksi hieman yllättävää marjaisuutta, joka ainakin minulle tuo mielleyhtymiä brittioluisiin, lähinnä ehkä Fuller'sin vahvempiin tuotoksiin, joista pidänkin paljon. Alkoholi lämmittää miellyttävästi lopussa, mutta ei nouse makuun. Todella maukas olut ja tuoksun tavoin puhdas sekä virheetön. Suutuntuma on lähes täyteläinen, hieman tahmaisa ja maltillisesti hiilihappoinen. Kokonaisuutena tämä muistuttaa itseasiassa jopa hieman Stadin American Barley Winea, vaikkei aivan niin täyteläinen ja aromikas olekaan. Pääpiirteet ovat kuitenkin samat, makeutta, karamellisuutta ja runsaasti humalaa. 

Tykkään, todellakin. Ei voi muuta sanoa. Nyt kun näitä erinomaisen hyviä kotioluita on saanut nauttia jo useammalta eri kotipanijalta, niin mieleen nousi väistämättä yksi asia. Se on harmitus. Harmitus lainsäädäntöä kohtaan. Pienpanimoystävällisemmällä lainsäädännöllä näistäkin kavereista joku saattaisi pykätä oman panimon pystyyn ja kohta laajempikin yleisö saisi osansa tästä hyvyydestä. En minä sitä sano, etteikö siihen joku pystyisi nykyiselläänkin, mutta kynnys on valtava, todella valtava.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Aromaattinen, puhdas, miellyttävä tuoksu.
  • Ulkonäkö 4 - Kaunis, hyvävaahtoinen.
  • Maku 8 - Pehmeä, makea, DIPAmainen, maukas.
  • Suutuntuma 4 - Melko täyteläinen, pehmeä ja tahmaisa, hitaaseen nautiskeluun.
  • Yleisvaikutelma 16 - Maukas, tasapainoinen.
Aistiarviot
  • Makeus 6
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 40/50

Olutarvio: Suomenlinnan Helsinki Portteri

4 kommenttia
 

Helsinki Portteri

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (4,96€ / 0,5l)

Uuden pullotukseen kykenevän panimon tänä kesänä pystyttänyt panimoravintolana pitkän historian omaava Suomenlinnan Panimo on saanut ensimmäisen oluensa Alkoon. Siitä aplodit. Maistelin reilu kuukausi sitten Suomenlinnan uudessa panimossaan valmistamia maitokauppavahvuisia oluita ja pidin niistä varsin paljon, joten kynnys sijoittaa vitonen tähän portteriin oli varsin matala. Tämä on myös Alkossa jouluoluiden ulkopuolelta valikoimaan tullut erikoiserä, mutta ostettu pullomäärä on peräti 10000, eli ei lopu ihan heti ja hyvä niin - uusi suomalainen pienpanimotuote on aina hieno asia monopolin hyllyillä.



Näyttävän musta olut, jonka vaahto on melko vähäinen, mutta väriltään kauniin mokkainen. Sitä silmäkarkkia ei tosin kauaa saa nauttia, koska vaahto katoaa aika nopeasti. Tuoksu on oikein mallikas, siinä on suolaista lakritsia, voimakasta paahteisuutta ja sokerista maitokahvia. Hieman Imperial Stoutmainen tuoksu, vaikkei toki yleisilmentään läheskään niin voimakas. Enemmän kallellaan esimerkiksi Sinebrychoff  Porterin kuin balttiportterien suuntaan. Maku on voimakkaan paahteinen, lakritsainen, hieman suolaisen hapan ja hieman sokerisen makea. Humalan katkeruutta on kevyesti, mutta kuitenkin selkeänä tuntuvasti lopussa. Suutuntumassa tällä oluella on mielestäni suurimmat puutteet, sillä se on lämmettyään hädin tuskin keskitäyteläinen ja hieman kylmempänä jopa hieman vetinen. Odotin ilman muuta täyteläisempää otetta. Toki etiketissäkin mainitaan oluen olevan maultaan kevyt, joten kenties ominaisuus on tavoiteltu. Omaan makuuni kuitenkin sopisi paremmin täyteläisempi ja mikä ettei hieman voimakkaammin humaloidumpikin kokonaisuus. Maukas olut kuitenkin, erittäin miellyttävä ja yllätyksellisesti Imperial Stoutmainen makuprofiili. 

Keveys saattaa olla harkittuakin, sillä suurelle yleisölle Kehä III:n ulkopuolella pitkän historian omaava Suomenlinnan Panimo on uusi tuttavuus ja markkinaosuutta saa parhaiten mahdollisimman laajalle joukolle maistuvilla oluilla. Silloin makeahko, kevyehkösti humaloitu, kevyt ja oikein maukkaan makuinen portteri onkin varmasti paikallaan ja ajaa oman asiansa.

Yhteenveto

Erittäin maukas, miellyttävä ja kevyt portteri
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Plank-Bier Heller Weizenbock

5 kommenttia
 

Plank-Bier Heller Weizenbock

Panimo: Brauerei Plank, Saksa
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 7,8%
Saatavuus: Alko (6,26€ / 0,5l)

Tämä olut kuuluu Alkon joulun kausioluiden ulkopuolelta valikoimaan tulleisiin erikoiseriin. Alko on ostanut tätä 10000 pullon kertaerän. Kyseessä on Weizenbock tyylinen olut, joka on voittanut omassa sarjassaan World Beer Cupin kultaa vuosina 2002, 2006, 2008, 2010 ja pronssia vuonna 2004. Lisäksi panimo, Brauerei Plank, on voittanut samaisessa kisassa sarjan "Best Small Brewery" vuosina 2006 ja 2012. Näillä meriiteillä voidaan kai sanoa, että lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Alko kertoo tuotekuvauksessaan, että tämä perheomisteinen panimo on periytynyt aina isältä pojalle ja aina seuraavan polven esikoiselle on annettu sama nimi, Michael Plank. Tätä saagaa on jatkunut vuodesta 1617. Siinä on parit Michaelit kastettu... onneksi yksikään näistä jannuista ei ole ollut eunukki, tuhkamuna tai homoseksuaali, sillä siinähän olisi arvokas perinne katkennut. Sen mitä saksankielisiltä kotisivuilta ymmärsin oli, että raaka-aineet pyritään ostamaan läheltä, joten kaikki panimon raaka-aineet maltaista ja humalista lähtien ovat saksalaisia. Tällainen vehnäbock on toimiessaan oiva talven lämmittäjä.

Keltaoranssi, samea ja normivehnistä hieman maltillisemmin vaahtoava vehnäpukki. Vaahto kestää pitkään ja pullon pohjalta hiljalleen olueen sekoittuvien hiivojen tanssia on mukava katsella lasin reunustalta. Hieno ja voimakas tuoksu on makean puoleinen. Siinä on runsaasti banaanisia estereitä ja pullahiivaista tuntua, sekä maanläheistä happamuutta ja mansikkaisuutta. Sahtimaisia piirteitä siis, ja kyllähän sitä vehnikselle ominaista purukumimaisuuttakin löytyy. Maku on myös todella upea. Se on toki reilun makea, mutta samalla tuntuvasti hapan. Siinä on sopusuhtaisesti banaania, mansikkaa, purukumia ja imellettyä vehnäleipää. Hiivaisuutta ja mausteisuutta joutuu etsimään maun laitamilta ja hyvä niin, sillä tällaista tasapainoa ei soisi minkään järkyttävän. Loistelias balanssi kerrassaan. Makeaa ja hapanta sopivasti ja sopivan särmikkäästi tarjoiltuna. Suutuntuma on vähintäänkin keskitäyteläinen ja hieman nahkea, hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella hyvä olut ja nimenomaan kokonaisuutena. Ostan toisenkin.

Yhteenveto

Tasapainoinen, sahtimainen ja makea vehnäbock.
ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Thornbridge Halcyon Imperial IPA

0 kommenttia
 

Halcyon Imperial IPA

Panimo: Thornbridge, Englanti
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 7,4%
Saatavuus: Alko (6,29€ / 0,5l)

Jouluoluiden lisäksi Alkoon on tässä alkutalven mittaan saatu peräti neljä erilaista olutta ns. erikoiseränä, eli kertaostona vakiovalikoiman ulkopuolelta. Yksi näistä on englantilaisen Thornbridgen Halcyon Imperial IPA. Nimi sanoo Imperial IPA, mutta oluena tämä on kuitenkin ehtaa IPAa ja hyvää sellaista. Makeutta, karamellisuutta ja alkoholipitoisuutta ei siis ole imperialien tyyliin vaan kyseessä on kuivempi tapaus. Hinta on kova, mutta erikoiserä ja niin edelleen... 


Kultainen, hienoisen oranssivivahteinen olut, jonka vaahto on suuri ja höttöinen. Lasin reunoille jää paksua pitsiä ja vaahto kasaantuu laskeuduttuaan oluen keskelle, muodostaen kelluvan, suunnilleen sentin vahvuisen saarekkeen. Olut on melko kirkas, mutta pientä utuisuutta kuitenkin näkyy. Tuoksu on runsaan mäntyinen ja greippinen sekä ananaksisen hedelmäinen ja yrttinen. Yksinkertainen, kuivakan oloinen ja herkullisen humaloitu tuoksu, joka enteilee hyvää makua. Maku on kuivahko ja runsaan katkera, nyt ei makeudella mässäillä - mahtavaa! Greippisyys on eniten pinnalla, lisäksi tuntuvaa havuisuutta ja ananasmaista hedelmäisyyttä. Eikä oikeastaan muuta. Maltaisuus pysyttelee taustalla, ei ole karamellisuutta, eikä kummoista makeutta, kuten ei ollut tuoksussakaan. Jälkimaku on todella pitkän greippinen, se vaan jatkuu ja jatkuu... Suutuntuma on keskitäyteläinen, keskiverron hiilihappoinen. Kokonaisuutena tämä toimii. Kuivahko, simppeli, mutta pirun maukas ja reilun katkera IPA. Onnistunut hankinta Alkolta.

Yhteenveto

Kokonaisuutena erittäin onnistunut IPA
ARVOSANA: 9

Alkon jouluoluet 2012: Mikkeller Red/White Christmas

0 kommenttia
 

Red/White Christmas

Panimo: Mikkeller, Tanska
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (10,87€ / 0,75l)

Mikkellerin toinen olut Alkon jouluolutvalikoimassa Hoppy Lovin' Christmasin lisäksi on Red/White Christmas. Pullo on tyylikäs 0,75-litrainen. Kutsuvat tätä Witbieriksi, jollainen se teknisesti varmasti onkin, mutta maku on kuitenkin ehtaa Double IPAa, which is nice. Valmistusaineet ovatkin witbierille tyypilliset, sisältäen vehnää, appelsiininkuorta ja korianteria. Niiden lisäksi löytyy viittä eri humalaa, jotka ovat: Magnum, Saaz, Simcoe, Tomahawk ja Amarillo. Mausteita en tässä havainnut, mutta humalaa oli senkin edestä. Kokonaisuutena hieman jopa parempi kuin aiemmin arvioitu Hoppy Lovin' Christmas. Tällaiset ovat minulle enemmänkin nautiskeluoluita. Tämä kyseinen olut sopii mielestäni paremmin vaikka uudenvuodenaaton juhlintaan kuin joulupöytään. Niin, ja kyllähän se joulunodotuskin mukavasti menee tällaista siemaillessa. Hieno olut. 


Punertavan kuparinen, kauniin värinen olut. Vaahtoa muodostuu todella runsaasti ja se jättää reilusti pitsiä jälkeensä. Tuoksu on voimakkaasti neulasmaisen humaloitu, joulukuusta kenties, ja niin raikas, että se saa varsinkin kylmänä jopa hieman mentholisia piirteitä. Siinä on karamellimaisuutta ja kevyttä hedelmäisyyttäkin. Voimakas, hieno tupla-IPAmainen tuoksu, jossa alkoholikin hieman häilähtää taustalta. Maku on runsaan katkera ja todella hyvä. Siinä on aluksi makeahkoa karamellimaisuutta sekä runsasta havuisuutta. Myöhemmin myös trooppista hedelmäisyyttä, ananasta ja greippistä liukua. Olut on erittäin helposti nautittava, sillä se on vahvuuteensa nähden keveä ja pehmeähkö. Katkeruus on lopussa jo kunnon tupla-IPAn mitoissa ja kaikki karamellisuus pyyhkiytyy pientä nahkeutta lukuun ottamatta suusta pois. Jälkimaussa on lisää joulukuusta eli havuisuutta. On se hyvää, niin hyvää.

Yhteenveto

Havuja perkele!
ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Rekolan Munkintie

1 kommenttia
 

Munkintie

Panimo: Rekolan Panimo, Suomi (Mäntsälä)
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 6,7%
Saatavuus: Olutravintolat

Rekolan Panimon panimomestari Jari Leinonen käväisi alkuviikolla Raumalla toimittamassa Amerikan Serkkua Ruokapuoti Lumoon ja tipautti meikäläiselle samalla maistiaispullon panimon uutuusolutta Munkintietä. Vuosien olutbloggaus alkaa vihdoin tuottaa hedelmää. Munkintie on belgityylinen olut ja ainakin nimen perusteella siihen on haettu inspiraatiota luostarioluiden suunnalta. Alkoholipitoisuus on 6,7% ja siitä johtuen saatavuus rajoittuu tällä hetkellä olutravintoloihin. Valmistusaineina vesi, ohramallas, siirappi, humala ja hiiva. Lienee juuri pullotettua, sillä etikettiin painettu päiväys on 13.11.2013. Se on luultavasti vuosi pullotuksesta eteenpäin. Pullon pohjalla on hiivasakkaa, eli olut on suodattamaton. Etiketissä suositellaan nauttimislämpötilaksi 13-15 astetta, joka onkin hyvä. Useinhan aidoissa belgioluissa näkee turhan alhaisia lämpötilasuosituksia, jopa kuutta astetta. Liian kylmästä oluesta ei aromit ja maut irtoa kunnolla. Etiketissä suositellaan tätä nautittavan juustojen kera tai myös sellaisenaan tunnelmalliseen nautiskeluun. Päätin itse nautiskella tätä tunnelmallisesti ja juustojen kera. Juustoiksi ostin ehkä oluelle hieman haastavimmasta päästä olevat hollantilaisen chiligoudan ja brittiläisen whiskeycheddarin. Chiligoudassa tuntuisi ainakin olevan tuntuvan tulinen jälkipotku, eikä whiskeycheddarikaan aivan miedoimmasta päästä ole.


Tumman punaruskea ja kunnon belgityyliin runsaasti vaahtoava olut. Vaahto jää pieneksi loppuun asti kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on hyvin belgidubbelmainen ja miellyttävä. Siinä on tummaa hedelmäisyyttä, rusinaa, kandisokerisuutta ja yrttistä mausteisuutta. Lämmettyään kunnolla tuoksusta löytyy myös lakritsaisia piirteitä ja alkoholin hehkua. Aitoa belgityyliä, hyvä! Melko pehmeä maku on makeahko ja kandisokerinen. Muistuttaa tuoksun tavoin belgidubbelia. Siinä on tummia kuivattuja hedelmiä ja mausteisuutta. Humalointi on tyyliuskollisesti lähes huomaamaton ja vasta nielaisun jälkeen nousee esiin kevyttä katkeroa. Alkoholi lämmittää asiaankuuluvasti maun loppupuolella. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisesti, mutta nipistävästi hiilihappoinen. Aluksi vaikutti hieman ohkaiselta, mutta toinen lasillinen, johon kaadoin pullon pohjalta hiivat mukaan, oli selvästi täyteläisempi. Varsin hyvä ja tasapainoinen dubbeltyylinen olut. Valovuosia edellä vielä hiljattain Alkon valikoimistakin löytynyttä Saimaan Luostari Dubbelia.

Niin ja ne juustot. Nehän toimivat itseasiassa aika hienosti, varsinkin chiligouda, joka tulee itselleni hieman yllätyksenä. Se muodostaa yhdessä oluen kanssa suuhun pitkän kermaisen pehmeän tunnun ja sitten nielaisun jälkeen chilin tulisuus nousee voimalla esiin. Makuaistin äärilaitoja yhdessä suullisessa. Suosittelen. On todellinen harmi, ettei tätä saa mistään ostettua kotiin. Ulosmyyntioikeudet pienpanimoille kiitos!

Yhteenveto

Dubbeltyylinen, maukas belgiolut Suomesta.
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Kosoolan Neljän Humalan IPA

0 kommenttia
 
Lauantai-iltaan startataan kotioluiden siivittämänä. Seuraavaksi arvioinnissa on Kosoolan Panimon Neljän Humalan IPA, jossa on nimensä mukaisesti käytetty neljää eri humalalajikketta. Nämä lajikkeet ovat hyvin perinteiset (tähän tyyliin): Amarillo, Columbus, Cascade ja Simcoe. Valmistaja on tähän käsittääkseni varsin tyytyväinen. Pidemmittä alustuksitta itse asiaan.
 


Neljän Humalan IPA
(India Pale Ale, 5,8%)

Vaaleahkon kuparinen, oranssisen hohtava, tyylikkään värinen IPA. Vaahtoa muodostuu muutaman sentin kerros, josta tarttuu reilusti pitsiä lasin reunoille. Tuoksusta IPA tunnetaan, se pätee tässäkin tapauksessa - tuoksu on nimittäin hyvä! Siinä on tyylille ominaisesti runsaasti humalaa, pääpaino tässä on aromaattisella hedelmäisyydellä, lähinnä sitrusta ja hieman trooppistakin osastoa, hedelmäisyyden takaa esiin nousee myös mäntyisyyttä ja havuisuutta, mutta kevyesti. Humalaisuus on pehmeämpää sorttia, eikä aivan niin intensiivisen iskevää kuin parhaissa kaupallisissa verrokeissa. Jälleen löydän tästä Safale US-05 hiivan tuottamia, omista kotioluistani minulle tuttuja persikkaisia ja limemäisiä sävyjä, jotka istuvat joukkoon mukavasti. Hyvä ja puhdas tuoksu, voisi yhtä hyvin olla kaupallinen tuote. Maku alkaa pehmeän hedelmäisenä ja hyvin aromaattisena - hieman tropiikin hedelmiä ja tuttua greippisyyttä. Katkeruus alkaa kasvaa loppua kohti ja muodostuukin keskirunsaaksi. Ei aivan kunnon IPA-tason katkeruutta, vaan enemmän sellaista kunnon jenkki Pale Alen tasoa, joka on tietysti melko paljon sekin. Todella maistuvaa ja virheetöntä, upean tasapainoista olutta. Maltaisuus on maussa taustalla ja makeutta on tähän tyyliin mukavan vähänlaisesti, ainoastaan hienoisia karamellisia sävyjä erottuu ja näin ollen yleisilme onkin kuivahko. Jälkimaku on pitkän greippinen ja hieman eksoottista hedelmääkin siitä löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Vallan mainiota olutta. Niputtaisin tämän ehkä ennemmin Pale Ale genreen kuin India Pale Aleksi. Oli miten oli, mutta tässä on täysin kaupallista tasoa edustava ja hemmetin nautittava olut. Vähintäänkin yhtä hyvää omaan suuhuni kuin esim. Sierra Nevada Pale Ale.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Raikas tuoksu, hedelmäisyys pinnalla.
  • Ulkonäkö 4 - Kaunis olut
  • Maku 8 - Tasapainon juhlaa, hedelmäisyyttä ja katkeroa sopusuhtaisesti.
  • Suutuntuma 4 - Miellyttävän pehmeät hiilihapot, helposti nautittava.
  • Yleisvaikutelma 15 - Täysin kaupallista tasoa.
Aistiarviot
  • Makeus 3
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 39/50

Kotiolutta: Sly Cat Brewing Czech Mate

0 kommenttia
 
Kotiolutta arvioinnissa jälleen. Tällä kertaa jälleen Espoosta, sieltä Kosoolan Panimon naapurustosta Sly Cat Brewingilta. Sly Cat on olutfoorumeilla ja blogiskenessä suregork nimimerkillä vaikuttavan henkilön kotipanimo. Hänen laitteistoistaan ja muista voit lukea lisää tästä heinäkuun lopulla kirjoitetusta jutusta

Tänään lasissa on hänen valmistamansa tsekkityylinen pils Czech Mate. Hauskasti sanaleikillä shakkiaiheiseen etikettiin nivottu kokonaisuus. Lagertyylisten oluiden valmistus vaatiikin kotipanimolta hieman enemmän, pelkkä kattila ja käymispönttö ei riitä, vaan olut pitää saada käymään viileässä ja lageroitumaan vielä viileämmässä. Jonkinlainen lämpötilakontrolloitu ympäristö pitää siis olla. Kotioloissa se tarkoittaa usein säädettävää jääkaappia. Tämä on ensimmäinen kotitekoinen lager jota maistan, mielenkiinnolla kiinni. Tässä arviossa käytetään Olutoppaasta tuttua pisteskaalaa, kuten Olutsieponkin kotioluiden arvioissa taannoin. Humalina tässä katkeroinnissa Magnum ja aromipuolella sekä Saaz että Hallerthauer Mittelfrüh. Valmistuksessa oli kuulemma pieniä ongelmia, lageroinnissa ollut kegi oli jäätynyt ja se todennäköisesti vaikutti hieman sekä oluen runkoon, että humalointiin. Eihän sen ongelmatonta kuulukaan olla, muutenhan tekisimme sitä kaikki, eikö niin?



Czech Mate
(Pils, 5,4%)

Kullankeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan runsas pils. Näyttää siltä miltä pitääkin. Tuoksussa on runsaasti aromaattista kukkaista humalointia sitrusvivahteella. Välillä humalointi kääntyy hieman saippuaiseksikin. Maltaisuutta tuntuu kevyesti taustalla. Todella läheltä nuuhkiessa erottuu myös hiivan hedelmäisiä käymisestereitä ja diasetyylia, mutta vaimeasti. Muistuttaa tuoksultaan enemmän Left Hand Polestar Pilsneriä kuin esim. Stallhagenin juuri arvioimaani Pilsneriä. Puhtoinen, aromaattisen humaloitu tuoksu. Ei erottaisi kotiolueksi sokkotestissä. Maku on myös aromaattisen humaloitua sorttia. Siinä on tuoksun kaltaista kukkaisuutta. Tuo tuoksu muistuttaa oikeastaan melkoisesti ruusupuskaa, huomaan sen nyt kun maistoin olutta ja nuuhkaisin sitten uudelleen. En ole ruusupuskaa sentään maistelemaan mennyt (vielä), joten maun osalta en kommentoi. Mutta muuten maku on tosiaanpuhdas ja humalapainotteinen - kukkaisuutta, hienoista saippuaisuutta ja hienoista sitruksisuutta. Yleisilme on hienoisesti makea ja hienoisesti diasetyylinen. Katkeruus on pilsiksi melko maltillista. Maltaisuus tuntuu keksimäisenä (mariekeksejä) ja se luo tarvittavan rungon jonka päälle humalointi rakentuu, mutta samalla antaa kuitenkin humalille tilaa loistaa. Kyllä maailmaan tällaisia aromaattisiakin pilsejä mahtuu. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen väliltä ja keskivertoa hieman maltillisemmin hiilihappoinen. Puhdas, hienosti tehty pils. Lisää katkeruutta ja runkoa, niin tämä nousisi vielä tasoa ylemmäs. Ehkä tämän oli tarkoitus sellainen ollakin, mutta se kegin jäätyminen teki kolhun kenties juuri noihin ominaisuuksiin.

Pisteytys
  • Tuoksu 6 - Puhdas tuoksu, jossa varsin hyvä aromaattinen humalointi.
  • Ulkonäkö 4 - Tältä tyylin oluen tuleekin näyttää
  • Maku 6 - Hyvät aromihumalat, mutta kaipaisi lisää katkeruutta omaan makuuni.
  • Suutuntuma 3 - Voisi olla täyteläisempi, hiilihapot miellyttävällä tasolla.
  • Yleisvaikutelma 14 - Puhdas, varsin hyvä aromaattisempi pils. Kaupallista tasoa.
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 3
  • Happamuus 2
  • Täyteläisyys 3,5
Kokonaispisteet: 33/50

Alkon jouluoluet 2012: Stallhagen Pilsner Christmas Edition

4 kommenttia
 

Stallhagen Pilsner Christmas Edition

Panimo: Stallhagen, Suomi (Ahvenanmaa)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (2,78€ / 0,33l)

Tässä jälleen yksi klassinen esimerkki suomalaisen alkoholimonopolin toiminnasta. Tämä olut on nimittäin sama olut kuin Stallhagen Export (tunnetaan myös nimellä Stallhagen Pilsner), mutta jouluolutvalikoimaan päästäkseen on panimon täytynyt muuttaa oluen nimi ja etiketti jouluisempaan muotoon. Viime vuonna tämä sama juttu oli oluiden Laitila Kievari Talvi-Savuruis (norm. Savuruis) ja Stallhagen Winter Porter (norm. Baltic Porter) kohdalla. Alkohan ei näistä sano mitään, mutta panimoilta itse kysyessä homma yleensä selviää, kuten tämän Pilsner Christmas Editioninkin tapauksessa. Oluen takaetiketissä on tismalleen sama kuvaus kuin panimon kotisivuilla Pilsnerin kohdalla, eli perinteinen saksalaistyylinen pils pitäisi olla kyseessä. 


Christmas Edition. Kirkasta, kullankeltaista ja reilusti vaahtoavaa olutta. Aivan tyylinmukainen ulkonäkö. Vaahto jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on viljavan leipäistä maltaisuutta, hyvin kevyesti diasetyyliä (voin aromia) ja keskirunsaasti yrttisenruohoista humalointia höystettynä kevyellä kukkaisella vivahteella. Aivan perinteisen pilsin tuoksu, puhdas ja raikas, mutta ei erotu massasta. Maku on pehmeähkö ja leipäisen maltainen. Maltaisuutta on itseasiassa varsin mukavasti ja runko muodostuu sen ansiosta keskitäyteläiseksi. Kuivakan ruohoinen humalointi on keskivertoa pils-tasoa, eli sopivan rapsakkaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi, niin että olut pysyy helposti nautittavana. Humalointi saa maun loppupuolella hieman metallisiakin sävyjä, mutta vain hieman. Jälkimaussa on hieman diasetyylia, joka kuuluu asiaan. Varsin tyylipuhdas pils, ei enempää eikä vähempää.

Yhteenveto

Tyylipuhdas pils
ARVOSANA: 8-

Kotiolutta: Kosoolan Panimon Päiväkalja ja Hapannaama

0 kommenttia
 
Komea logo!

Viikko sitten sain kunnian ottaa vastaan laatikollisen kotioluita arvioitavaksi. Laatikossa oli sekä Kosoolan Panimon, että Sly Cat Brewingin oluita. Sly Catin oluita maistelin viimeksi heinäkuun lopulla.

Kosoolan Panimo on espoolaisen kotiolutharrastajan, Juhanin, kotipanimo. Nimi tulee kuitenkin panimomestarin kotiseuduilta Ylihärmän Kosolan kylästä. Nimihän lausutaan pohojammaalaisittaan Kosoola. Juhanin kotiolutharrastus alkoi samoihin aikoihin kuin omani ja samankaltaisesti kuin omani, eli viime syksynä ja Coopersin uutekiteillä. Juhani siirtyi uutteista melko nopeasti täysmäskäykseen, eli "normaaliin" oluenvalmistustapaan, jota kaupalliset panimotkin käyttävät. Itsehän olen edelleen jämähtänyt uutekittien käyttöön. Toinenkin eroavaisuus meidän kotiolutharrastuksistamme löytyy - Juhani on reilussa vuodessa valmistanut 52 oluterää ja meikäläinen kokonaiset 3. Tässä on luultavasti käynyt niin, että uusi harrastus on vienyt todellakin mennessään, täytyy nostaa virtuaalihattua aktiivisuudelle. Välineinä toimii tällä hetkellä Bilteman 25-litrainen kattila ja keittämistä varten samaisen firman grillisytyttimiä 2500 watin edestä. Mäskäys suoritetaan pussimäskäyksenä verkkopussilla ja vierre jäähdytetään useimmiten uppojäähdyttimellä.

Tänään ajattelin torstain kunniaksi nautiskella pari olutta sieltä skaalan kevyemmästä päästä. Ensimmäinen on nimeltään Päiväkalja, joka on 2,8%, eli ykkösvahvuinen bitter. Tavoitteena on ollut saada paljon makua, mutta vain vähän alkoholia - päiväkalja siis. Oluessa on käytetty neljää eri ohramallaslaatua. Humalina brittilajikkeet Brewer's Gold, East Kent Goldings ja Fuggles. Hiivana Safale US-05.

Toisena erittäin mielenkiintoinen Hapannaama, joka on tyyliltään hapan ale ja vahvuudeltaan 5,0%. Tässä oluessa ei ole käytetty yhtään humalaa vaan sen sijaan kanervaa, nokkosenjuurta ja pakurikääpää. Tämä olut on syntynyt ns. spontaanisti. Juhani kertoo, että oli avannut käymisastian käymisen edistymistä tarkkaillakseen ja heti huomannut, että nyt on jotain vialla. Oli kuitenkin maistettuaan todennut oluen olevan varsin mielenkiintoisen makuinen ja kuitenkin pullottanut sen, eikä kuulemma tullut yhtään hullumpaa. Kenties joku mausteina käytetyistä erikoisuuksista oli aiheuttanut jonkunlaisen villihiivakontaminaation, mene ja tiedä. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen tämän korkkaamaan!



Kosoolan Päiväkalja
(Bitter, 2,8%)

Ulkoisesti kaunis, hohtavan oranssi, sameahko ja runsaasti vaahtoava. Vaahto kestää hienosti ja jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on melko mieto, siinä on kevyesti leipäistä maltaisuutta, persikkaista hedelmäisyyttä ja kukkaisia humalanaromeja sekä maakellarimaista happamuutta. Tunnistan persikkaisuuden melko varmasti Safale US-05 hiivan käymisaromiksi, jota olen itsekin käyttänyt kahdesti ja löytänyt omista oluistani. Maku on myös kevyt ja simppeli, kuten tietysti tällaisessa kulutusoluessa pitääkin. Maltaisuus on kevyen mariekeksimäistä ja tuoksusta tuttu persikkainen aromi on realisoitunut makuunkin, aromipuolen humalat tuntuvat kuitenkin olevan hieman kateissa, vaikka kukkaisuutta hieman häivähtääkin. Katkeruuttakin on melko miedosti, ei juuri kotimaista keskiketterää enempää, mutta loppu on kuitenkin hyvin kuiva. Suutuntuma on hyvin kevyt, loppuliu'ussa hieman vichyvesimäinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Kyllähän tämä asiansa ajaa päivittäisenä elintarvikkeena ja janojuomana. Tuoksussa oli hieman kellarimaisuutta, mutta maku oli varsin puhdas.

Hyvää: 
  • Raikas, puhdas maku
  • Toimii siinä mihin on tarkoitettukin
Parannettavaa:
  • Tuoksussa kellarimaista, hieman tunkkaista/kevyen hapanta sivuaromia.  
  • Humalanaromeita & katkeruutta voisi olla omaan makuuni enemmänkin

Kosoolan Hapannaama
(Hapan ale, 5,0%)

Samea, oranssihtava ja ruskeahko olut, joka vaahtoaa melko vähäisesti ja suurikuplaisesti. Muistuttaa ulkonäöltään sahtia. Tuoksu on... tadaa... hyvä! Se on nahkaisen hapan ja lambicmainen - käymispöntössä on taatusti ollut jonkin sortin villihiivabakkanaalit meneillään. Siinä on myös hapokasta tuoretta hedelmäisyyttä, joka on omenamaista ja päärynämäistä. Välillä erottuu häivähdys banaania ja kanervaista metsikköäkin. Kuivaa puutakin löytyy, sekin lienee villihiivojen tekosia. Kokonaisuutena hyvin aromaattinen ja hedelmäinen, sekä hapokas ja kunnolla hapan tuoksu. Huomaan, että olen nuuhkinut tätä useamman minuutin (välillä toki kirjoitellen), enkä ole ottanut vielä siemaustakaan, sen verran kiehtova ja moniulotteinen tuoksu on. Maku on myös hyvä, se on todella erikoinen ja miellyttävä. Oluesta on moneksi. Lähinnä tulee mieleen tuorepuristettu omenamehu. Siis mehu, joka puristetaan syksyllä kokonaisista tuoreista omenoista prässillä ja juodaan sellaisenaan sokeroimatta. Tämä on vain hieman kuivempaa. Maku on tuoreen omenainen, viinimarjainen, todella pirtsakka, hieman hapokas ja suuta supistavan hapan ja lopussa kuivan puinen. Jälkimaku on pitkä ja kuivan puinen sekä happaman marjainen ja kiivimäisen pisteliäs. Muistuttaa tosiaan lambicia ja itseasiassa myös valkoviiniä. Happamuus on kuitenkin maltillisemmalla tasolla kuin esim. Cantillon Gueuzessa. Lopussa ei ole yhtään katkeruutta, kuten humalattomuudesta saattoi arvatakin, ja se edelleen korostaa valkoviinimäistä  vaikutelmaa. Mausteina käytetyt kasvit ovat tuoksun tunnistettavaa kanervaisuutta lukuunottamatta piilossa tai sitten en osaa niitä etsiä, sen verran erikoisia kun ovat. Tasapainoinen ja herkullinen olut, ei ehkä ihan jokaisen makuun, mutta lambicin ystävälle maistuu. Tämähän oli oikea elämys. Todella positiivinen yllätys ja ajatella, että tämä syntyi vahingossa. Juhani saatteessaan päivittelikin, että taitaa olla mahdotonta valmistaa tätä samaa olutta uudelleen. Kiitettävä arvosana tälle oluelle, nam!

Hyvää: 
  • Kokonaisuus - se vaan toimii!
  • Se, että joku ylipäänsä käyttää oluessa kanervaa, nokkosenjuurta ja pakurikääpää
Parannettavaa:
  • En äkkiseltään keksi mitään, nyt nautitaan tästä.

Kiitos näistä Juhanille! Tällä kertaa päätämme täältä tähän, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin sarkaa jäi vielä jäljelle useamman pullon verran. Niihin palataan sitten myöhemmin.


Alkon jouluoluet 2012: La Trappe Bockbier

3 kommenttia
 

La Trappe Bockbier

Panimo: De Koningshoeven, Hollanti
Oluttyyli: Dunkler Bock
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (3,69€ / 0,33l)

Maailman ainut trappist lager, eli trappistiluostarin valvonnassa valmistettu pohjahiivaolut. Yleensähän mokomat valmistavat pintahiivaoluita ja pirullisen maukkaitakin sellaisia. Kaikenlisäksi tämä on pullokäyvää, eli pullossa on hiivasakkaa. Varsin epätyypillinen ratkaisu bockiksi ja ehkä siksi sanovatkin tätä maailman ainoaksi pullokäyväksi bockiksi, mutta tiedä häntä. La Trappea valmistava De Koningshoeven on seitsemästä trappistpanimosta ainut belgian ulkopuolella sijaitseva, se sijaitsee Hollannissa.


Tummanruskea, valoa vasten punertava väri. Vaahto on mittava, beigevivahteinen ja melko kestävä. Tuoksussa on maltaisuutta, joka muistuttaa paahdettua limppua. Lisäksi löytyy aromaattista belgityylistä kuivattua hedelmäisyyttä, päärynäisyyttä ja hunajaisuutta. Hedelmäinen, belgityylinen, mutta selkeästi kuitenkin bockmaisen maltainen tuoksu. Maussa maltaisuus ei pääse samalla tavalla esiin, siitä miinusta. Muuten maku on hedelmäinen, hieman lakritsainen, anismainen, belgihiivainen ja hienoisesti alkoholinen. Lopussa on mukavaa katkeron puraisuakin. Kaipaisi ilman muuta sitä runsaan maltaisuuden tarjoamaa runkoa, joka tuoksusta löytyi. Mihinköhän se nyt katosi? Suutuntuma on "vain" keskitäyteläinen, ja melko runsaan, jopa liiallisen hiilihappoinen tähän tyyliin. Ei löydy balanssia, ei harmoniaa.

Yhteenveto

Pintahiivaolutmainen pohjahiivaolut, runko kateissa.
ARVOSANA:

Alkon jouluoluet 2012: Haandbryggeriet Nissefar

2 kommenttia
 

Nissefar

Panimo: Haandbryggeriet, Norja
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (6,59€ / 0,5l)

Kaikkien "käsityöläismiesten" lempipanimo Haandbryggeriet on myös mukana Alkon jouluolutvalikoimassa. Nissefar, eli tonttu-ukkeli, on oluen nimi ja tyylinä on jonkin sortin portteri. Ainesosaluettelossa on yksi mielenkiintoinen artikkeli, Alkon sivuilla lukee "panimon oma erikosvillihiiva", mutta epäilen heidän tarkoittavan erikoisvillihiivaa. Typottaa ne monopolitkin näemmä, mutta ei se mitään. Haandbryggerietiltä olen maistanut kaksi olutta ennen tätä. Ne ovat Norwegian Wood, josta diggailin aivan simona ja Dobbel Dose tupla-IPA, joka oli myös varsin hyvä. Odotuksia on siis tätäkin kohtaan. 

Hyvin tumma, ruskeasävytteinen ja mittavalta sekä kermaiselta vaahdoltaan beige olut. Upeassa tuoksussa on runsaan paahteista maltaisuutta, savua, tummaa suklaata, kuivaa puuta, katajanmarjaa, havuisuutta ja hiivaisuutta. Olut on suussa pehmeä, kermainen ja melko täyteläinen. Ai niin - ja maistuu myös erinomaisen hyvälle. Maku on paahteisen maltainen, savuinen sekä katajanmarjainen ja havupuinen. Ennen jälkimakua mukaan tulee myös miellyttävää suklaisuutta ja keskirunsasta humalan katkeruutta. Yleisilme on kuiva ja puinen, tässä ei ole tahmaavaa makeutta - loistavaa! Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nipistävän hiilihappoinen. Todella hyvää, sellaista "erämaa ja avotuli"-tyylistä olutta, kuten saman panimon Norwegian Woodkin.

Tätä pitää ostaa lisääkin, vaikka hinta onkin kova. Korvaa samalla kertaa sekä Norwegian Woodin että Malmgård Arctic Circle Alen, jotka eivät tällä hetkellä kuulu Alkon vakiovalikoimaan. Katajaiset oluet ovat meikäläisen makuun!

Yhteenveto

"Erämaa ja avotuli"-tyylistä olutta.
ARVOSANA: 9

Alkon jouluoluet 2012: Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

5 kommenttia
 

Hoppy Lovin' Christmas

Panimo: Mikkeller, Tanska
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 7,8%
Saatavuus: Alko (5,23€ / 0,33l)

BrewDogin tavoin myös Mikkeller, eli Mikkel Borg Bjergsø:n "lentävä panimo", puskee IPA-tyylistä olutta joulunviettoa ryydittämään - ja kelpaahan se. Suurin osa Mikkellerin oluista valmistetaan belgialaisessa De Proefbrouwerij:ssa, sillä miehellä ei ole omaa panimoa. Pullon mukaan myös tämä on valmistettu siellä. Belgialaista tanskalaista siis. Tämä IPA on kertaluokkaa mielenkiintoisempi tapaus jo valmistusaineidensa osalta: Pale ale- ja melanoidinmaltaat, humalina Magnum, Amarillo, Columbus, Centennial ja Citra, mausteina inkivääri ja mänty, hiiva ja vesi. Mausteena siis todellakin mänty. Ei käy selväksi onko kyseessä yksi kokonainen mänty, vai kenties osia männystä, mutta mäntyä kumminkin. Useinhan tämäntyylisissä oluissa on mukana mäntyistä vivahdetta, mutta se on humalien aikaansaannosta. Inkivääri nostattaa toisaalta taas puistatuksia, sillä aiemmin nauttimani inkiväärillä höystetyt oluet ovat olleet aivan ylilyödyn inkiväärisiä. Kuten aiemmassa BrewDogissakin, on tässäkin Alkolla sekava tilanne oluen todellisen nimen suhteen. Alkossa tämä on nimellä Happy Lovin' Christmas ja toden totta Alkon sivuilta löytyvässä pullon kuvassa niin myös lukee. Ostetussa pullossa sen sijaan lukee Hoppy Lovin' Christmas, jolla nimellä olut myös internetin sivustoilla tunnetaan. Ihmeellistä sählinkiä, mutta väliäkös tuolla - nimet on nimiä, etiketit etikettejä ja oluet oluita, näillä mennään. Mikkelleriin löytyy luottoa, maistetaanpa miten äijä on onnistunut. 


Oranssivivahteisen kultaista, kirkasta ja mittavasti vaahtoavaa olutta. Vaahto on tiivistä, kestävää ja jättää runsaasti paksua pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on hyvä ja voimakas. Siinä on runsaasti neulasmaista, mäntyisen havuista humalointia. Lisäksi aromaattisempaa kiisselinomaista eksoottista hedelmäisyyttä, josta voimakkaimmin esiin nousee persikkaisuus. Vaikuttaa tuoreelta, humalointi on iskevää - I love it! Maku on huikea. Se alkaa heti kuivahkon katkerana ja pihkaisen mäntyisenä, keskivaiheilla esiin nousee aromaattisempi hedelmätykitys eksoottisine paratiisin hedelmineen ja greippisen happamassa jälkimaussa esiin nousee vain pieni, mutta riittävä häivähdys inkiväärin tunnistettavan raikasta otetta. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa - todella nautittavaa olutta. BrewDogin aiemmin arvioimaani tuotosta selvästi puhtaampi ja raikkaampi kokonaisuus, tässä ei ole mitään ylimääräistä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runsaan katkera ja melko maltillisen hiilihappoinen. Tätä lisää, hinnasta viis.

Yhteenveto

Upean tasapainoinen, katkera ja hienoisen inkiväärinen IPA
ARVOSANA: 9

Alkon jouluoluet 2012: BrewDog Hoppy Christmas

0 kommenttia
 

Hoppy Christmas

Panimo: BrewDog , Skotlanti
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alko (4,98€ / 0,33l)

Skotlantilaisen "punk-panimon" joulu-IPA Hoppy Christmas saatiin mukavasti Alkon jouluolutvalikoimaan. Tämän panimon tuotteet kiinnostavat aina, vaikka välillä oluet saattavatkin olla selkeästi ylilyötyjä tai muuten tasapainottomia. Jännästi Alkon kuvassa oluen nimi pullossa on Hoppy Xmas ja sen alla teksti Festive IPA. Ostamassani pullossa taasen oluen nimi on Hoppy Christmas ja teksti Festive Pale Ale. Samaa kamaa luultavasti kuitenkin. Ostamani pullo on erää #320 ja parasta ennen 11-10-13, josta voisi päätellä oluen olevan melko tuoretta, joka on aivan ehdoton edellytys tässä tyylissä.


Kaunista pihkan väristä olutta, joka on kirkasta ja keskiverrosti vaahtoavaa. Vaahto on osittain suurikuplaista ja jättää vähäisesti pitsiä laskiessaan. Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, suorastaan humalakäpyinen. Siinä on raikasta sitruksista terävyyttä, viinimarjapuskaisia sävyjä ja eksootista hedelmää. Lopussa esiin nousee myös hieman vihannesmaisia ja karkeitakin aromeita. Pääosin kuitenkin hyvä, raikas ja erittäin humalainen tuoksu. Maku on todellinen hedelmäpommi. Siinä on runsaasti aromaattisia tropiikin hedelmiä, papayaa, mangoa jne. hieman jokaista sortimenttia voi halutessaan löytää. Lisäksi pihkaista mäntymetsää havuineen ja kaikkineen. Katkeruus on melko runsasta, kuten pitääkin, mutta kokonaisuus kumartaa kuitenkin enemmän hedelmäisyyden suuntaan. Maun loppupuolella esiin nousee kevyesti vihannesta ja tuhkaista karkeutta. Jälkimaku on pitkän greippinen ja kuiva, miellyttävä lopetus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nipistävän hiilihappoinen. Kokonaisuutena hyvä, mutta ei yllä kuninkuusluokkaan, ei oikein edes lähelle. Hyvin BrewDogmainen tuote, niin hyvässä kuin ei-niin-hyvässäkin. Oluen jouluisuuteen en ota sen enempää kantaa.

Yhteenveto

Trooppisten hedelmien sävyttämä IPA
ARVOSANA: 8+

Alkon jouluoluet 2012: Erdinger Pikantus

0 kommenttia
 

Erdinger Pikantus

Panimo: Erdinger Weissbräu, Saksa
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko (4,18€ / 0,5l)

Alkon tämän vuoden jouluoluiden maistelu aloitetaan tämän Erdingerin vehnäbockin myötä. Erdinger on maailman suurin vehnäolutpanimo. Panimo, joka valmistaa ainoastaan vehnäoluita. Erdingerin esiinmarssi Alkoon alkoi viime jouluolutvalikoiman myötä, silloin saimme nauttia varsin hyvästä Schneeweissesta. Hiljattain Oktoberfestien aikaan valikoimissa oli Erdinger Oktoberfest, joka sopi omaan suuhuni erinomaisesti. Nyt edessä on panimon weizenbock, joka on vahva suodattamaton vehnäolut. Tämän tyylin ehdoton huippu on Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinus, joka on tätä hieman halvempikin. Maistetaanpa kykeneekö tämä haastamaan Kuningas Aventinusta, joka on kiistatta yksi lempioluistani. 



Väriltään tummanruskeaa, tummempaa kuin osasin odottaa ja vaahto on tietysti mittava, kuten tässä tyylissä pitääkin. Hienolta näyttää vehnislasissa. Tuoksu on melko voimakas ja mukavan pehmeä, siinä on pinnalla ylikypsää banaanisuutta ja hiivaista mausteisuutta. Alta nousee esiin myös karamellimaista, makoisan mansikkaista hedelmäisyyttä. Maussa karamellista ja mansikkasävyistä makeutta on aluksi ylikypsän banaanin ohella runsaasti, hieman jopa turhankin runsaasti, mutta vehnäinen happamuus ja mausteinen hiivaisuus kontraa sen keskivaiheilla ja lopussa. Suu jää tosin nielaisun jälkeen nahkeaksi ja jälkimaussa nousee esiin alkoholimaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja keskivertovehnistä selvästi matalahiilihappoisempi. Kaipaisi kunnolla nipistävää hiilihappoisuutta, jotta makeus ja hienoinen tahmeus olisi pyyhkiytynyt pois. Ei ole tästä Aventinuksen haastajaksi. Voin suositella makeiden oluiden ystäville, mutta en muille. Itse tuskin tulen toista pulloa ostamaan.

Yhteenveto

Makea vehnäbock.
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Baltika 9

2 kommenttia
 

Baltika 9

Panimo: Baltika Brewery (Baltic Beverages Holdings), Venäjä
Oluttyyli: Vahva lager
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (2,98€ / 0,5l)

Alkon jouluoluet ovat tulleet myyntiin tällä viikolla ja pari päivää sitten sain noutaa postista jälleen uuden lähetyksen kotipanijoiden tuotoksia. Kotioluet ovat nyt pari päivää asettuneet ja saatan jo kuulla niiden kutsun kaapin perukoilta, mutta pienen talvilentsun vuoksi jätän ne vielä ainakin tänään väliin. Ne ansaitsevat nauttijaltaan optimikunnon, sillä niitä ei saa kaupasta toista tilalle jos ei ensimmäisestä irtoakaan nuhanenällä aromeita.

Arvioinnissa oleva Baltika 9 ei kuulu Alkon jouluolutvalikoimaan, vaan tämä esiteltiin vakiovalikoiman uutuutena viime viikolla. Alunperin ajattelin jättää tämän välistä, mutta tänään se kuitenkin tarttui ostoskoriin, samalla kun nappasin mukaani muutaman jouluoluenkin. Syytän tästä "hairahduksesta" Olutoppaan nimimerkkiä "Utan Stärkelse", joka kirjoitti arviossaan, että tämä on lähempänä bockia kuin viinalageria. Tuon kommentin vuoksi ajattelin antaa tälle oluelle reilun mahdollisuuden. Ajatuksena on selvittää, että tehdäänkö Venäjällä - toisin kuin Suomessa ja esimerkiksi Virossa, suuren panimon toimesta vahvaa lageria, joka maistuu muullekin kuin makealle pahville ja viinalle?

Tämähän poikkeaa kotimaisista viinalagereista, kuten Tosi Vahvasta Karhusta, siinäkin mielessä, että tämä tosiaan valmistetaan "utan stärkelse" eli ilman tärkkelystä. Tärkkelyksellä tarkoitan tietysti suomalaispanimoiden (niiden suurten!) käyttämää ohratärkkelystä, joka ei mielestäni olueen kuulu. Tosi Vahvan Karhun ainesosaluettelossa on myös näemmä sokerikulööri, jota käytetään siinä väriaineena - ei hyvä. Baltikassa ei veden, ohramaltaiden, humalan ja hiivan lisäksi ole käytetty mitään muuta, vaikka kyseessä on Sinebrychoffin tavoin oman maansa suurin panimo ja molemmat ovat nykyään Carlsbergin omistuksessa. Baltika 8 Wheat on erittäinkin hyvää ja Baltika 6 Porter myös, mutta on silti myönnettävä, että olen ennakkoluuloinen tätä tuotetta kohtaan. Olen lähtökohdiltaan tätä vastaavia oluita joutunut "nauttimaan" naama irvessä ja jopa viemäröimään ja sitä en kovin helposti tee, nuuka mies kun olen.



Ulkoisesti kuin normaali keveämpi vaalea lager - kultainen, kirkas ja keskiverrosti vaahtoava. Vaahto laskee melko nopeasti. Tuoksu ei ole hullumpi, siinä on viljavaa, hieman hunajaista maltaisuutta, pieni voinen vivahde ja lopussa alkoholin voimaa sekä potkua. Viinaisuutta ei tuoksussa ole, eikä liioin humalointiakaan, jota tähän kyllä ilman muuta kaipailisin. No, eihän humalointia ole toisaalta tämän tyylisissä oluissa totuttukaan aistimaan. Maku onkin sitten hieman karumpi - vaikka alun pehmeä ja täyteläinenkin maltaisuus on miellyttävää, puskee viinaisuus keskivaiheilla ja lopussa rankasti päälle. Makeutta on melko runsaasti ja katkeruus on minimaalista. Puhtaan maltainen alkumaku on hyvä, mutta ei sillä vielä kuuhun mennä. Pettymykseksi tämä eittämättä kääntyy, itse en ainakaan näin viinaisista oluista pysty kunnolla nauttimaan. Suutuntuma on hyvä, se on miellyttävän täyteläinen ja pehmeä, hiilihappoisuuskin on maltillista. Runsaampi humalointi voisi peittää viinaisuutta, jolloin tästä voisi saada ihan juotavan tuotteen. Toisaalta panimoiden saattaa olla turha tuhlata kalliita humalia tällaisiin, kyllähän nakkikioskijonojen kovimmat kaverit tällaisilla tunnottomaan tilaan itsensä vetävät ilman humalan katkeruuttakin. Mielestäni turhake Alkon valikoimissa, kuten Tosi Vahva Karhu ja Olvin Tuplapukkikin. Maltaisuus tässä oli tosiaan parasta antia ja todellakin hyvin bockmaista, kuten nimimerkki Utan Stärkelsekin totesi.

Yhteenveto

Miellyttävän runsasmaltainen, mutta liian viinainen ja olemattomasti humaloitu. Turhake.
ARVOSANA: 6

Olutarvio: Laitilan Kievari Tuomas 2012

0 kommenttia
 

Kievari Tuomas 2012

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat

Hyvä Tuomas on Olutliiton myöntämä arvonimi ansiokkaasta työstä olutkulttuurin hyväksi. Hyvä Tuomas valitaan vuosittain ja valinnan tekevät aiempina vuosina arvonimen saaneet. Hyvä Tuomas on toisinaan päässyt myös ideoimaan ja tekemään Tuomas oluen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa. Tänä vuonna tuon kunnian sai viime vuoden Hyvä Tuomas Eve Vaittinen. OlutPosti-lehdessä Eve kertoo, että toiveena oli erityisesti ruokapöytään sopiva olut, joka olisi myös viihdyttävä nautittava. Laitilan panimomestari muokkasi Even brittien suuntaan kallellaan olleen Brown Ale idean American Alen suuntaan. Humalina käytettiin katkeroinnissa Milleniumia ja aromipuolella Clusteria ja Nuggettia. Hiivana käytettiin Kukko Alen hiivaa. Olut on suodattamaton. 


Tumman punaruskeaa ja melko niukasti ja suurikuplaisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksussa on voimakkaasti läsnä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan perisynti, eli hernekeittoinen tunkkainen aromi. Tämän takaa esille hieman paahteista karamellimaisuutta, mämmiä ja hieman metallisen oloista humalointia. Hedelmäisyyttä tahi jenkkihumalaa tästä on vaikea löytää. Maussa on hieman paahteista tumman leipäistä maltaisuutta, mämmiä ja häivähdyksen verran sitrushedelmäistä humalointia, joka nopeasti kääntyy yrttisempään suuntaan. Loppuliu'ussa ja jälkimaussa hernekeitto ja vihannekset nousevat esiin. Kovin raikkaasta "nautinnosta" ei voi puhua, sillä katkerotkaan eivät puraise odotetulla tavalla. Suutuntuma on ohkainen ja hiilihappoisuus maltillista. Reseptinä varmasti ihan ok, mutta valmistettu väärässä panimossa, Laitilan virhearomit ja maut piinaavat sen verran runsaasti. Sanotaanko vaikka, että en ollut tyytyväinen tuotteen yleiseen laatuun.

Tässä malliesimerkki, miten tämän tyylinen olut hoidetaan kunnolla: Olutarvio: Nynäshamns Brännskar Brown Ale

Yhteenveto

Liquid hernari eli Wirvoitusjuomatehtaan virhemakujen piinaama tuote
ARVOSANA: 6-

Kellarin kätköistä: Struise Pannepot 2009

2 kommenttia
 

Pannepot 2009

Panimo: De Struise Brouwers, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Ulkomailta

Struisen Pannepot omaa jonkunlaista huippuoluen mainetta, näin voidaan kai sanoa, koska se jatkuvasti keikkuu ratebeerissä oman tyylinsä top-5:ssä. Tämä eilen nauttimani Pannepot oli 2009 pullotettu ja rintamamiestalon kellarissa pari vuotta tasaisessa 12-16 asteen lämmössä ikääntynyt yksilö. Pullon ikä nauttimishetkellä oli siis luultavasti noin kolme vuotta. Maistelin tätä olutta viimeksi vuoden 2011 toukokuussa, muistaakseni se oli samaa 2009 vuoden erää kuin tämäkin ja ainakin samalla kerralla ostettu. Annoin silloin olutoppaaseen 39/50 pistettä, eli hyvää oli, mutta ei spektaakkelimaista. Eilen nautiskelin tämän tuota edellistä 1,5 vuotta pidempään ikääntyneen ja sain sille arvottua pisteiksi 41/50. En osaa sanoa oliko olut oleellisesti tuossa ajassa muuttunut, mutta ilmeisesti siis ainakin maistui tällä kertaa hieman paremmin. 

In the early 1900s, the village of De Panne, close to the French border, was famous for two things -- the ‘Pannepots,’ or fishing boats, that could be seen along the coast, and the unique dark ale enjoyed by the local fishermen. Our Old Fisherman’s Ale is a tribute to these hardy sailors and their rich, flavorful brew. Unfiltered. Unpasteurized. Bottle-conditioned.

Wanhaa kalastajien olutta siis, en tiedä johtuuko siitä, että mausteisesta mausta tulee mieleen Fisherman's Friend pastillit...



Syvän ruskeaa, lähes mustaa olutta, jonka kruunuksi kasvaa mittava mokkavivahteinen vaahto. Vaahdosta pieni muutaman millin kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on lakritsainen, ja pastillimainen (Fisherman's Friendiä). Lisäksi löytyy luumua, sokeroituja kuivattuja hedelmiä ja tuhdisti mämmimäistä maltaisuutta. Tämänkaltainen hieman doppelbockmainen maltaisuus ei ole vahvoissa belgeissä mitenkään yleistä, vaikka sen ehkä soisi olevan. Tuoksu on moniulotteinen, sillä siinä on myös portviinimäistä kuivaa tammitynnyriä ja sokerisuutta, joka yhdistyy tuntuvaan alkoholin potkuun. Voimakas maku on pehmeä ja tasapainoinen, ei missään nimessä liian makea. Siinä on lakritsaisuutta, suolaisuutta, pastillimaista mausteisuutta. anista ja portviinimäistä makeaa hedelmäisyyttä sekä alkoholin lämpöä. Alkoholi on erinomaisesti piilossa, eikä tule makuun paitsi lämmittävyytenä ja yleisenä tuntumana. Jälkimaku on pitkä ja pastillimainen. Suutuntuma on täyteläinen. hieman tahmaisa ja maltillisesti hiilihappoinen. Erinomainen nautiskeluolut, mutta ei maaginen, niin kuin esim. Rochefort 10. Kellaroinnin vaikutuksia en osaa analysoida, ehkä olisi pitänyt malttaa säilyttää pidempään, jotta olisi tullut "maistuvampaa" eroa.

Yhteenveto

Mausteinen ja voimakas, mutta tasapainoinen ja alkoholinsa esimerkillisesti kätkevä olut
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Struise St. Amatus – Oostvleteren 12

0 kommenttia
 

Struise St. Amatus – Oostvleteren 12

Panimo: De Struise Brouwers, Belgia
Oluttyyli: Quadrupel
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Ulkomailta

Belgialaisen Struisen quadrupel lasissa tänään. Kyseessä on arvostettu panimo, jolta olen parin viime vuoden aikana nauttinut useammankin laatuoluen. Struisen surkeilta kotisivuilta on vaikea löytää oikeastaan mitään tietoa, mutta so not, näillä mennään. Pullo on vuosikertaa 2011 ja ainesosaluettelo kertoo, että olueen on käytetty mallasta, humalaa, irlanninsammalta (irish moss) ja hiivaa. Olut on suodattamaton ja pastöroimaton.



Tummanruskea, samea ja Struisen olueksi yllättävänkin niukkavaahtoinen tapaus. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, aprikoosinen, belgihiivainen ja puinen. Todella kuivan oloinen, ei ollenkaan sokerinen tuoksu. Hieman myös tallimaista maanläheisyyttä. Maku on tasapainoinen ja hyvä, ehdottomasti hieno suoritus tähän tyyliin, sen havaitsee heti ensisiemauksella. Siinä on todella voimakkaasti kuivattua hedelmäisyyttä, joka on rusinaista ja aromaattisen aprikoosista. Aprikoosi hiipii hämmentävästi esiin. Se on siellä, vaikkei sen pitäisi olla siellä ja se toimii - parhautta. Lisäksi maussa on mausteista hiivaisuutta ja myös alkoholi tuntuu voimakkaasti. Maun loppupuoli on alkoholin potkusta johtuen kuiva ja jälkimaku pitkän mausteinen. Rochefortin ja Chimayn vahvimpiin verrattuna tämä on selvästi kuivempi ja rankempi, ei mitään easy-drinkingiä, vaikka tasapainoista onkin. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastosta ja hiilihappoisuus pisteliästä. Laatutuote, mutta Struisen tapaan hieman vinksahtaneesti tarjoiltuna.

Yhteenveto

Kuiva, mausteinen ja hieman omintakeinen quadrupel
ARVOSANA: 9