Kotiolutta: Wanderer Brewing Hidden Sins Quadrupel

0 kommenttia
 
Lemisen Maken kotioluiden parissa jatketaan. Tällä kertaa siirrytään itselleni aina niin rakkaaseen belgian suuntaan ja maistossa on belgityylisten oluiden mersu eli quadrupel, joka on dubbelista ja tripelistä vielä kertaluokkaa vahvempi tyyli.
 
Tekijän kommentit:
 
"Ensiyritys quadien maailmaan. On aika tuoretta vielä, mutta aika lupaava omaan makuun. Tästä kelpaa palaute niin saan hiottua reseptiä."
 
Hidden Sins
Quadrupel | 9,2% 


Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan hieman beigevivahteista olutta kaatuu goblettiin. Tuoksussa on belgihiivoille tyypillistä sokeroitua kuivahedelmää ja raikasta päärynänkuorimaisuutta, mutta myös tummempia sävyjä kuten anista, hentoa lakritsaisuutta ja marjaisuutta. Tuoksu kätkee oluen vahvuuden hyvin. Välillä leipäisiä maltaan kaikujakin. Suutuntuma tuntuu aluksi hieman jopa liian maltaiselta, mutta se on vain illuusio, joka hälvenee loppua kohti kun hiilihapot ja vahvuus tulevat peliin. Sellaista kandisokerimaista tai siirappimaista makeutta kuitenkin jostain tulee, mutta se menee ehkä nuoruuden piikkiin. Vanhemmiten se mielestäni usein muuttuu kuivahedelmäisemmäksi. Jälkimaussa on tuota lakritsaisuutta ja tummaa marjaisuutta myös useimpia belgiverrokkeja tai trappisteja runsaammin, se voi olla hiivankin tuottamaa. Paahteista maltaisuutta ei kuitenkaan mielestäni tässä ole, eli väri kenties tulee kokonaan tummasta sokerisiirapista, mikä on oikein.
 
Hyvän, mutta vielä nuoren makuinen ja ehkä yleisimpiä belgiverrokkeja vähemmän kuivahedelmäinen sekä myös vähemmän mausteinen - tässä ei lisättyjä mausteita taida olla ollenkaan tai ainakaan ne eivät nouse erityisesti esiin. Se ei toki tyylissä mikään oletus olekaan, mutta ainakin kuningasolut Rochefort 10:ssä mausteita on. Lämmittää mukavasti laskeutuessaan vahvuuden kuitenkaan sen erityisemmin maistumatta. Laatutaso tietysti kunnossa. Nuoren oloinen, kuten oli odotettavissakin. Siitä huolimatta tuntuu tymäkämmän lakritsaiselta tai tummemman siirappiselta ja vähemmän hedelmäiseltä kuin parhaat belgiverrokit, jotka ovat samalla sekä vahvoja, että raikkaita ja silti niiden maussa on myös runsaasti syvyyttä. Hyvä olut tämä on jo tässä kohtaa ja ensimmäiseksi versioksi mielestäni erittäin onnistunut. Lisää pitäisi vielä jostain repiä raikkautta ja ehkä myös rohkeasti, mutta kuitenkin harkiten mausteita. Hienovaraisen balanssin varassa nämä hommat yleensä taitavat olla. Hieno avaus Lemiseltä ja toivottavasti kehitys jatkuu - harvassa ovat hyvät quadit tänä päivänä. 

Kiitos tekijälle oluesta!

Kotiolutta: Wanderer Brewing English Barley Wine

0 kommenttia
 
Seuraava kotiolut maistoon Markku "Make" Lemiseltä eli Wanderer Brewing kotipanimona tunnetulta palkitulta tekijältä. Tämä taitaa olla kolmas kerta kun maistan tämän saman reseptiikan pohjalta tehtyä olutta. Ensimaisto tapahtui marraskuussa 2021, seuraava joulukuussa 2022 ja nyt sitten taas marraskuussa 2023. Tämähän on siis jo vuosittainen perinne - kiitos siitä Lemiselle!
 
English Barley Wine
10,8% 

Tekijän kommentit: 
"Uusi erä hiotusta reseptistäni. Viime joulukalenterissa oli nimellä Tuntematon ja tähän erään kaikki onnistui. Hiiva ei temppuillut ja alkoakin tuli. Valtakunnallisissa meni finaaliin ja Englannin kisoissakin tuli kakkoseksi pelkkien kehujen saattelemana, joka lämmittää mieltä. Menossa vielä pariin muuhunkin kisaan. Hapot on ehkä vähän runsaat kun kisaoluisiin tuppaan laittamaan pientä ekstraa, kun ei tiedä kuinka kauan ne joutuu lasissa odottelemaan."
 
Lasissa taas kauniin kirkas, upeasti syvän punertava olut, jonka vaahto kestää pitkään. Otin pullon hyvissä ajoin ennen korkkausta jääkaapista huoneenlämpöön, näitä kun ei kylmänä kannata nauttia. Melkoinen suhaus kuuluu korkkia avatessa, kertoo reiluista hiilihapoista. Vaahto rakentuu helposti varovaisellakin kaadolla, mutta ei suutuntumassa kuitenkaan liikaa happoja mielestäni ole. Annoin kyllä hetken asettua lasissakin - "kisahapot" siis kenties ovat toimiva ratkaisu? Menestystä Lemiselle ainakin on tullut. 
 
Mutta, oluen pariin. Tuoksussa upeasti maltaisuutta ja taas mainiot brittiläiset käymisaromit. Marmeladimaisuutta ja kuivakakkua, rusinaisuutta, lempeää lämpöä. Vahvan oluen intensiivinen tuoksu, jossa upeasti monimuotoisuutta. Vahva olut olisi "helppo" kyllästää intensiiviseksi humalilla tai mausteilla, mutta vaatii todellista taitoa tehdä näin upea maku käytännössä vain maltailla ja hiivalla. On tässä toki humalaakin, mutta vain sen verran kuin olut vaatii. Olen aiemminkin kommentoinut että voisi olla Fuller'sin logo pullossa ja menisi täydestä - siinä on aika vahva statementti ja vähän ehkä "Lapin lisääkin", mutta kyllä se aika paljon kertoo siitä miten aidon brittityylinen ja tasapainoinen olut on. Tässä nyt ei vaan ole mitään vikaa. Maittavaa muhkeuttakin löytyy, vaikka vahvuutta on nyt enemmän kuin aiemmissa versioissa. Hieno jopa sherrymäinen jälkimaku, jossa vahvuus ja kuivahedelmät kohtaavat. Katkeroa sopivasti - siten että tuntuu, mutta ei ota liikaa roolia, fokus siis pysyy edelleen maltaiden ja hiivan käymisesterien luomissa makumaailmoissa. Eiköhän tästä ala olemaan jo kaikki sanottu - yhdellä sanalla: mestariteos!

Arvioitu olut saatu tekijältä.