Olutarvio: Mallaskoski True Bock

0 kommenttia
 

True Bock

Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Oluttyyli: Bock
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (3,19€ / 0,5l)

Mallaskosken True sarjassa panimo pyrkii valmistamaan tyylilleen uskollisia oluita ilman kikkailua. Ensikosketukseni kyseiseen sarjaan oli niin ikään Alkoista löytyvä True Double IPA, josta en tykännyt ollenkaan. Nyt kuitenkin törmäsin True Bockiin Alkossa ja nappasin varsin kohtuuhintaisena pitämäni tölkin matkaan. Lagereissa, jollainen bock siis on, Mallaskoski on mielestäni aina onnistunut. Maltainen ja hieman tukeva bock on myös varsin mainio ruokajuoma grillatuille lihoille ja makkaroille.
"Mallaskosken Panimon uusin tuoteperhe tarjoaa puhdaspiirteisiä, mutkattomia ja perinteitä kunnioittavia oluita ilman turhia kikkailuja. Nimensä mukaisesti True – sarjassa palataan juurille ja perusasioiden äärelle."
 

Punaruskea, kirkas ja vaahdoltaan maltillinen olut. Tuoksussa on imelletyn limppuista maltaisuutta, hieman siirappia ja hentoa hedelmäisyyttä ja aavistus suklaata. Aidon saksabockin tuoksu, kyllä! Maku on makea, limppuisen leipäisesti maltainen, hieman maitosuklainen ja lopussa kevyesti paahteinen sekä bockiksi kohtalaisen katkera. Jälkimaussa on yrttistä ruohoisuutta ja edelleen hieman myös maltaista makeutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Mallaskoski on nyt onnistunut. Lasissa on ihan aidon saksabockin tyylinen perinteinen lagerolut. Ei enempää, eikä vähempää. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä bock, joka tarttunee matkaani toistekin.

Yhteenveto

Maltaisen maukas bock

Maistossa: Brew By Numbers

0 kommenttia
 
Helsingissä ja Espoossa operoiva Pien otti yhteyttä ja halusi lähettää olutta maisteluun. Olutkauppana aloittanut yritys on nyt laajentanut myös kunnolla maahantuontiin. Aluksi Pien aikoo tuoda maahan vakituisesti kahdeksan eri panimon tuotteita ja yksittäisiä eriä myös muilta kysytyiltä panimoilta. Aluksi Euroopasta ja ehkä myöhemmin myös muualta. Yksi vakituiseen maahantuontiin päätyneistä panimoista on lontoolainen Brew By Numbers, jonka kuusi eri olutta minulle lähetetystä maistelupäkistäkin löytyi. Lisäksi Pienen perustaja Erkki Häme kertoo saatekirjeessään, että he ovat ottaneet ensiaskeleet myös kotimaisten oluiden jakelun ja viennin suhteen. Ensimmäisenä on tehty sopimus oululaisen Maistilan oluiden jakelusta sekä kotimaahan, että ulkomaille.

Kaikki nämä ovat hyviä ja hienoja juttuja, mutta Reittausblogissa perinteisesti maistellaan oluita, joten siirtykäämme asiaan. Nyt maistettavaksi on siis tulossa kuusi eri olutta Brew By Numbersilta, jolla on persoonallinen tapa nimetä oluensa. Oluen nimi koostuu kahdesta eri numerosta, ensimmäinen kertoo oluen tyyli ja toinen monesko kyseisen tyylin resepti tämä panimolla on. Etiketin toisella rivillä on tyyli myös kirjoitettuna ja sen alla tarkennuksia reseptiikasta. Etiketit ovat informaatiotasoltaan lähellä täydellistä - se tärkein, eli pullotuspäivä mainitaan heti edessä ja takaa löytyy sitten ainakin voimakkaasti humaloitujen osalta humalalajikkeet, suositeltu nauttimislämpö ja muuta nippelitietoa. 

Nimeämistyyli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että panimon jokainen olut olisi erilainen, eli aina tehtäisiin seuraava numero kustakin tyylistä, vaan jo luotuihin hyviin ja suosittuihin resepteihin kyllä palataan välillä ja osa on varmasti vakiotuotannossakin. Tämä on minulle täysin uusi panimo, eli en ole heidän tuotteitaan aiemmin nauttinut. Sitten maistelemaan!



11/03 Session IPA
Mosaic
Pullotettu 3.1.2018
4,2%

Kullankeltainen, utuinen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Kaunis tapaus. Tuoksussa on runsaasti passionhedelmäistä ja mustaherukanlehtimäistä humalaa. Kyllä sen Mosaicin helposti tunnistaa jos sen vain entuudestaan tuntee. Tuoksun voimakkuus on intensiivinen - matalan alkoholipitoisuuden omaavan oluen ei suinkaan tarvitse olla pliisu. Maku on myös runsaan hedelmäinen ja melko napakasti katkeroitukin. Mallaspohja on pehmeä ja hieman vehnäisen kuohkea. Loppumaku menee hiukan karvaan greippiseksi, koska mallas ei tässä vahvuusluokassa pääse kokonaisuutta oikein kunnolla tukemaan ja jälkimaku muodostuu kuivakan katkeraksi - vie janon mennessään. Hyvä juotavuus ja runsas maku! 


21/03 Pale Ale
Citra Amarillo Mosaic
Pullotettu 4.1.2018
5,2%

Samea, oranssihtava ja vaahdoltaan runsas olut. Nykymuodin mukaiselta vaikuttaa niin ulkonäkö kuin tuoksukin, joka on intensiivisen hedelmäisesti humaloitu. Herukkaisuutta, sitruksisuutta ja sitä paljon puhuttua "trooppista hedelmäisyyttä". Hieman mentholimaisuutta ja havujakin. Erittäin raikas. Maku on myös hyvä ja raikas. Runsaasti hedelmäisyyttä, nyt jopa ananasmaisuutta ja sitten lopussa herkullinen runsas katkeruus, joka tasapainottaa kokonaisuuden ja jatkuu pitkälle jälkimakuunkin. Hienosti tulee humalat esiin, tuoretta ja raikasta on kaikin puolin. Nyt myös runko kantaa loppuvetoon asti paremmin kuin aiemmassa 4,2 prosenttisessa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Alkaa vaikuttaa hyvältä panimolta tämä!



55/06 Double IPA
Galaxy & Mosaic
Pullotettu 20.11.2017
8,2%

No nyt on sameaa. Vaahtokin jää melko niukaksi, joten olut on suorastaan hieman ruma. Tämä toki on ajan henki, mutta en ole oikein koskaan syttynyt niille täysin vaahdottomille piripintaan täytetyille olutlaseille, joita nykyään mediavirrassa näkee. Tuoksu on kuitenkin hyvä. Siinä on tiukasti Galaxyn mentholimaisen pellettistä vetoa, jota Mosaicin mustaherukkaisuus komppaa. Lisäksi tuoksussa on voimakkaasti myös havuisuutta. Tuoreempana olisi ehkä hedelmäisempää. Kaksi tosi tykkiä humalaa samassa oluessa ja sen kyllä huomaa - humalien tykitys menee läheltä nuuhkiessa jopa bensiinimäiseksi. Maku on kuivakka ja runsaan katkeroinen. Karamellimallasta ei tästä DIPAsta löydy, ei ole toffeista runkoa tuomaan nektarimaista makeutta. Kaura sen sijaan varmasti toimii pehmentävänä tekijänä. Katkeroa siis piisaa ja yleisilme on havuinen, mentholimainen ja tiukan sitrusmainen. Loppumaku ei yllättäen käännykään vielä tiukempaan havuisuuteen, vaan siellä tiukimman katkeron jo laannuttua pehmeämmät trooppiset hedelmätkin pääsevät esiin. Röyhtäisykin on hedelmäinen. Suutuntuma on melko mehuisa ja öljyinen - ei juuri makeutta. Ruma kuin mikä, mutta tuoksultaan voimakas ja maultaan hyvä.



08/07 Stout
Coffee & Milk
Pullotettu 9.1.2018
4,7%

Musta, beigeltä vaahdoltaan tyylikkään pitsikäs olut. Tuoksussa on kahvipapuista meininkiä, joka laktoosiseen maitoisuuteen yhdistettynä luo kivan suklaakakkufiiliksen. Maku on myös maukkaan kahvimainen ja paahteinen maltaisuus toimii myös. Laktoosi ja uskoakseni myös kaura vaikuttavat siihen, ettei loppu mene millään tavalla kitkeräksi, vaan pysyy pehmeänä. Toki tällainen olisi vahvempana jämerämpi, mutta hyvin on tähänkin makua saatu.

 
08/06 Stout
Oatmeal
5,5%

Musta olut, jonka vaahto jää suorallakin kaadolla aika maltilliseksi. Ihan kunnon stoutin tuoksu, jossa lakritsainen ja kahvimainen paahtomallas yhdistyy kauraisuuteen ja kukkaiseen humalointiin. Maltilliset hiilihapot sopivat hyvin yhteen kauraisen pehmeän rungon kanssa. Makeus ja katkerointikin on hyvin balanssissa. Ei mitään jumalaisia ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti hyvin tehty Oatmeal Stout. Nauttiessa oluessa ei häiritse mikään, eikä siihen jää kaipaamaan mitään lisääkään - toimiva olut toimii.



70/01 Double Red
Citra Centennial Loral
Pullotettu 8.1.2018
8,2%

Samea, kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Ajattelin tämän olevan perinteisempi kirkas karamellinen DIPA, mutta olin tietysti taas väärässä. Enkä siis kaatanut hiivoja sekaan. Eihän nykyään enää kirkasta tehdä, koska kaunis ei ilmeisesti myy. Sisäinen kauneus lienee tärkein - ja sitä tästäkin löytyy! Havuinen, greippinen ja pihkainen humalaisuus täydentyy tuoksussa karamellistoffeisella runsaalla mallaspohjalla. Tuoksultaan siis perinteiseen DIPAan vahvasti kallellaan. Maustakin löytyy karamellista nektarijytkyä. Täyteläistä toffeeta, pihkaa, havuja (perkele) ja lopuksi myös timangisti fruittia. Kyllä se sitä perinteistä Double IPAa on, vaikkakin siis sameaa. Todella runsas mallaspohja, jota tasapainottaa runsaat katkerot ja sitten perään vielä tarvittavat fruitit. Toimii! Vahvuus on myös piilossa, mutta lasin loppupuolella alkaa kyllä rintaa lämmittämään kivasti - kuten tämän vahvuisen oluen kohdalla olettaisikin.

Yhteenveto 

Näin on sitten maisteltu kuusi Brew By Numbersin olutta ja kyllähän ne hyviä olivat. Matalamman alkoholiprosentin oluisiin oli saatu hyvin makua, eikä mitään pliisuilua esiintynyt. Vahvemmat, jotka muuten tulevat sitten vain ravintolamyyntiin, koska Pien(kään) ei saa myydä yli 5,5% kamaa, olivat todella vakuuttavia. Oatmeal Stout edusti setin perinteisintä osastoa ja todisti sen, että trendien harjalla seilaileva panimo taitaa myös hyvien perusoluiden teon. Laatutaso oli kauttaaltaan kunnossa, eikä yhdenkään oluen laadussa ollut huomauttamista. Kiitokset Pienelle (vai Pienille, Pien:lle, miten tuo taipuu?) maistipullojen lähettämisestä.



Olutarvio: Ruosniemen Oloroso Porvari Barley Wine

0 kommenttia
 

Oloroso Porvari

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 11,0%
Saatavuus: ? (Ostopaikka: Panimon myymälä)

Nyt maistoon viime viikon lauantaina Ruosniemen Panimon erittäin tyylikkäästä panimon myymälästä ostamani Oloroso Porvari. Kyseessä on panimon Porvari Barley Winen Oloroso-tynnyreissä kypsytetty versio. Oloroso on sherryä, joten luvassa lienee hieman väkevän viinin kaikuja ja varmasti myös tynnyristä tarttunutta puumaisuutta. En tarkkaan pannut hintaa mieleen, enkä ottanut tarjottua sähköistä kuittia emailiin, mutta nyt kun räknäilen ostoksiani, niin hinta oli joka tapauksessa alle vitosen eli todella edullinen tämän tyyliselle oluelle. Kannattaa vierailla paikan päällä jos Poriin tai lähialueille eksyy. 

 

Tummanruskeaa, hieman punertavaa olutta, jonka vaahto on minimaalinen. Tuoksu on rusinainen, luumusosemainen, puinen ja karamellimaltainen. Mausteisuuttakin on. Läheltä nuuhkaistuna sherrymäinen lämpö nousee vahvasti esiin ja tuoksu onkin parhaimmillaan hieman etäämpää tarkasteltuna. Tuoksu ei vielä nosta hekumain huipuille, mutta toimii heti selvästi paremmin kuin pari viikkoa sitten nautittu toinen porilainen Mufloni Hermansson Barley Wine. Kielen päälle laskeutuu täyteläinen, toffeisen ja rusinaisen makoisa maku, joka täydentyy keskivaiheilla mausteisuuden, puun ja luumumaisen hedelmäisyyden hiipiessä kehiin. Takamatkalta kerääntyy myös katkeruutta, mutta kokonaisuus jää kuitenkin makean pehmoisaksi. Nielaisun jälkeen lämmittää, mutta vahvuus on paksun rungon takana muuten kivasti piilossa. Makeudessaan ja lämmittävyydessään portviinimainen olut, mutta toki maut tulevat pitkälti maltaista ja pienempi osa sitten tynnyristä. Maltilliset hiilihapot sopivat tähän. Humalalla ei ole kovinkaan suurta roolia. Lasin loppua kohti alkaa miellyttämään entistä enemmän. Lämmin rusinainen ja jälkimaussakin vielä makea fiilis. Toimii. Hinta-laatusuhdekin panimon puodista ostettuna enemmän kuin OK.

Yhteenveto

Lämmin ja täyteläinen

Olutarvio: Nokian Keisari Pils

0 kommenttia
 

Keisari Pils

Panimo: Nokian Panimo, Suomi
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Kaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Harvakseltaan uutuuksia julkaiseva Nokian Panimo on valmistuneissa litramäärissä mitattuna Suomen toiseksi suurin pienpanimo. Oluen tuotanto viime vuonna oli kolme miljoonaa litraa. Eroa on vielä Laitilaan, joka on pienistä panimoista suurin yli 10 miljoonan litran vuosituotannollaan. Nyt siis käsissä on Nokian Panimon uutuusolut Keisari Pils, jota panimo lähetti peräti kuusi tölkkiä testattavaksi. Arvion tykitän kuitenkin suoraan ekasta tölkistä, kuten tapana on. 

Olut on saatekirjeen mukaan valmistettu suomalaiseen makuun sopivaksi perinteistä Pohjois-Saksalaista pils-kulttuuria kunnioittaen. Yleisesti ottaen pilsit muuttuvat kuivemmiksi, vaaleammiksi ja katkeroisemmiksi kun Etelä-Saksan ja Böömin suunnalta liikutaan Pohjois-Saksan suuntaan. Keisari Pils on vain 4,5% vahva ja se on varmaan ainakin yksi suomalaiseen makuun sopiva tekijä. Yleensä tuo sanonta "suomalaiseen makuun" tarkoittaa - tai ainakin itse sen olen niin kokenut - yleistä mauttomuutta, mutta toivon, ettei siitä ole nyt kyse. Maltaina tässä "vihreässä Keisarissa" on Pilsner sekä humalina Magnum, Tradition ja "sesongin aromihumala". Katkeruutta on 38 EBUa ja olut on suodattamaton. 

Aika kaivaa vanha kunnon Keisari-lasikin naftaliinista. Juon kyllä Keisari Elowehnää melko useinkin, mutta kaadan sen ennemmin vehnislasiin kuin tähän korkeaan Keisari-lasiin.


Suodattamattomuudestaan huolimatta olut on kirkas. Sen väri on kultainen ja vaahto varsin pitsikäs. Tuoksussa on ruohoisuutta ja viljavaa maltaisuutta sekä hieman kukkaisuutta. Raikas lagerin tuoksu, jossa on mukavasti humalaisuutta. Simppeliä ja toimivaa. Mutta, entäs maku ja se tällaiselle perusoluelle tärkein, eli juotavuus? No, nehän ovat kunnossa. Oluen yleisilme on kuivakka ja katkeroinen. Maltaan leipäisyyttä ja makeutta on alussa kevyesti, mutta napakka katkerointi häivyttää ne ja johdattelee ruohoisen yrttimäiseen pitkäkestoiseen jälkimakuun. Humalien painotus tuntuu olevan enemmän katkeron kuin aromin puolella - näin Pohjois-Saksalaisessa pilsissä kai pitääkin. Laatu on kunnossa ja olut on raikas sekä miellyttävän makuinen. Melko kuivakka ja katkeroinen siis, eikä mauiltaan mitenkään turhan pliisu. Onnistunut. Tykkään!

Yhteenveto

Puhdas, kuivakka ja katkeroinen

Olutarvio: Panimoyhtiö Tuju Export Stout N:O 2

0 kommenttia
 

Export Stout N:O 2

Panimo: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Oluttyyli: Stout (Foreign/Export Stout)
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (5,04€ / 0,33l)

Lappeenrantalainen Panimoyhtiö Tuju on lyhyessä ajassa noussut pienpanimokartalla yhdeksi olutharrastajien suosikiksi. Laadukasta ja runsasmakuista tavaraa tuntuu syntyvän useissa eri tyyleissä. Yhtiön Export Stout numero 1 oli erittäin pidetty, mutta en valitettavasti itse päässyt sitä missään maistamaan. Nyt vuorossa on Alkon käsityöläisoluisiin kuuluva N:O 2, joten saatavuuskin on aivan eri luokkaa. Pintahiivalla käytetty stout kätkee sisäänsä 8,0% vahvuuden ja 60 EBU:n katkeruuden. 


 

Musta, pitsiä jättävästi vaahtoava olut. Tuoksussa on tiukasti kahvimaista paahteisuutta, suolaisuutta ja lopulta myös konvehtimaisen suklaista mallasta huokuvaa tuoksua. Guinnessin yhtä lailla tiukkaa ja intensiivistä paahdetta tarjoava Special Export tulee hyvällä tavalla mieleen. Maku on myös tiukemman paahteinen - suolainen lakritsi ja tumman kahvipapumainen tuntuma on pinnalla ja loppuveto on kuivakan katkera, suorastaan rapsakka. Katkeruutta on reilusti ja se jatkuu pitkälle jälkimakuun. Intensiivinen ja voimakasmakuinen olut. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ei missään nimessä kovinkaan paksu, ja hieman pistelevän hiilihappoinen. Pieni pehmeys ja täyteläisyys ei tekisi hallaa, mutta mallikas olut tämä näinkin on. Koffin portterin tasoinen, mutta ehkä klassikkostatukseen päästäkseen pitäisi vielä nousta vanhaa mestaria selvästi paremmaksi ja pitää taso yllä pari vuosikymmentä - ehkä Tuju sen vielä tekeekin!

Yhteenveto

Erinomainen stout

Olutarvio: Mallaskoski True Double IPA

3 kommenttia
 

True Double IPA

Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Oluttyyli: Double IPA / Imperial IPa
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (4,97€ / 0,33l)

Mallaskosken Panimolta on ilmestynyt True -olutsarja, jossa pyritään tekemään tyylivalioita ilman turhaa kikkailua. Sarjan Double IPA kuuluu Alkon käsityöläisoluisiin ja ainakin True Bock löytyy myös Alkon vakiovalikoiman ja verkkokaupan puolelta. 9% vahvassa DIPAssa on Alkon mittauksien mukaan katkeruutta 75 EBUa. 
"Mallaskosken Panimon uusin tuoteperhe tarjoaa puhdaspiirteisiä, mutkattomia ja perinteitä kunnioittavia oluita ilman turhia kikkailuja. Nimensä mukaisesti True – sarjassa palataan juurille ja perusasioiden äärelle."

Kirkas, mahonkisen oranssiruskea olut, jonka vaahto on kestävä. Tuoksussa on karamellista toffeeta, mansikkahilloa ja kevyttä vihannesmaisuutta. Tuoksussa on enemmän mallasta kuin humalaa. Missä se intensiteetti ja voima, joka isolla oluella pitäisi olla? Missä se huumaava nektarimainen humalaisuus joka lasillisesta DIPAa kuuluu nousta? No, ei missään. Maku on makean mallasvetoinen ja tympeä. Toffeeta on runsaasti ja humalointi jää sen varjossa tukahdutetun sitrusmaiseksi ja hieman saippuaiseksikin pyristelyksi. Katkeroa puskee lopussa, mutta takamatkalta ja liian vaimeasti. Jälkimaussa roikkuu edelleen toffeemainen makeus samalla kun alkoholi nousee lämmittämään rintaa. Hedelmäisyys, potku, dynamiitti ja tykitys puuttuvat. Heikko esitys. American Strong Alen oloinen, mutta huono siihenkin genreen. 

Jälkikäteen Olutoppaan foorumilla puitiin mielipide-eroja ja huomattiin, että eräkoodilla saattaa olla vaikutusta asiaan. Oman pulloni korkista löytyvät eräkoodit olivat: 22.01.2019 E2774. Paremmaksi arvioidussa pullossa 17.01.2019 E2773. Itse en ainakaan ensinmainittua ostaisi.

Yhteenveto

Huono

Olutarvio: Fat Lizard 101 California Pale Ale

0 kommenttia
 

101 California Pale Ale

Panimo: Fat Lizard, Espoo
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Rocking Bear Brewers panimon myymälä, Pori)

Kiertelin tänään Raumalla ja Porissa pienpanimoiden omia myymälöitä läpi ja noukin helmet talteen. Raumalla Linden Brewery avasi myymälän tänään ja Porissa kävin sekä Rocking Bear Brewersillä, että Ruosniemen Panimolla. Hyvää tavaraa oli tarjolla ja olihan se uskomattoman hienoa ostaa olutta suoraan panimolta vahvuuteen katsomatta. Tyytyväisyyttä myhäiltiin myös tiskien toisella puolella - uudistus on selvästi panimoille todella mieluinen. Hyvän fiiliksen reissu siis. 

Rocking Bear Brewersin myymälässä oli oman panimon oluiden lisäksi tuotteita myös mm. Jacobstadilta, Lindeniltä,  Top Fuelilta, Nordic Breweryltä ja Kanavan Panimolta. Muiden tuotteet toki vain 5,5% vahvuuteen asti, vaikka omille raja on se 12%. Nyt arviointiin tuleva Fat Lizard 101 California Pale Ale on siis sieltä haalittu. Hintaa 0,44 litraiselle tölkille kertyi 4,5€. 

Oluen resepti on julkaistu aikanaan #AvoinOlut kampanjan siivittämänä Reittausblogissa ja sen pariin pääset TÄSTÄ LINKISTÄ. Resepti on 5,8% versiolle, mutta nykyään olut on siis tuunattu 5,4% vahvuuteen. Maltaina on Viking Maltin Pilsner ja Weyermannilta CaraMunich I, CaraAmber ja CaraPils. Humalina aina luotettavat jenkit Cascade ja Amarillo. Katkeruutta noin 30 IBU eli ei paljoa, mutta hopbackiin ja kuivahumalaksi meneekin sitten enemmän. Tölkin pohjan päiväys on 17.09.18.


Hieman utuinen, kultaoranssi ja pirteästi vaahtoava olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, sitrushedelmäisyyttä ja hieman myös pihkaisuutta. Hyvä raikas humalaisuus. Mallasta on myös, mutta humala toki enemmän pinnassa. Suutuntumassa oluen todellinen luonne tulee parhaiten esiin - ei hemmetti miten hyvä juotavuus! Hyvä mallasrunko, pehmeät, mutta riittävät hiilihapot ja öljyisen humalainen liukas suutuntuma. Hedelmäinen, hieman pihkainen tuttu jenkkihumalien maku tarjoillaan laadukkaasti ja raikkaasti. Mitenkään omaperäinen maku ei ole, mutta miksi hemmetissä sen perusoluessa pitäisikään - riittää kun laatu on kunnossa ja juotavuus luokkaa maaginen. Ilo tissutella!

Yhteenveto

Erittäin juotava APA

Maistelussa Lidlin uusi Perlenbacher Patronus Weissbier

4 kommenttia
 
Lidlin hyllyltä bongasin tänään Patronus Weissbierin, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Saksassahan on paljon panimoita, joiden tuotteita ei Suomessa ole nähty, joten lähdin etiketistä etsimään oluen tehnyttä panimoa. Hetken pyörittelin pulloa käsissäni ennen kuin huomasin etuetiketin alaosassa tekstin "Powered by Perlenbacher". Perlenbacher on näitä Lidlin omia tuotemerkkejä. Panimoa ei etiketissä mainita, mutta nyt on siis tapahtunut yksi niistä asioista mitä alkoholilain uudistukselta odotinkin - aitoa saksavehnää löytyy Lidlin hyllyiltä! 

Hinnassa on tosin vielä kiristämisen varaa, sillä 0,5 litrainen pullo maksoi nyt 2,99€ - euron enemmän kuin Nokian Keisari Elowehnä tai Saimaan Marsalkka Luomuvehnä S-Marketin puolella. Toki vahvuutta Patronuksessa on 5,5% ja mainitsemissa kotimaisissa vain 4,7%, eli Patronuksessa alkoholiveron osuus on suurempi. Maku kuitenkin ratkaisee hinta-laatusuhteen, joten ei muuta kuin Patronusta maistelemaan. Jotta testi olisi mahdollisimman brutaali, niin kaadan toiseen lasiin rinnalle yhtä maailman parasta vehnäolutta Weihenstephaner Hefeweissbieriä, jota ostin Prismasta 3,59€ / 0,5l hintaan. Oluita keskenään vertailemalla saa paremman kuvan niiden välisistä voimasuhteista kuin yksittäin maistelemalla. 



Ja sitten mennään. Weihenstephaner kaatuu lasiin hieman vaaleamman värisenä ja runsaammin vaahtoavana. Patronuksen värissä enemmän tummempaa oranssia ja sen vaahto ei rakennu aivan yhtä iloisesti. Molemmista pulloista löytyy vehnälle tärkeät hiivat, jotka pyöräytetään kaadon lopuksi lasiin mukaan.

Tuoksultaan Patronus on miellyttävän purukumimainen, melko runsaan banaaninen ja tietysti neilikkainen. Aika sellainen pehmeä lempeä tuntu tuoksussa. Weihenstephaner on terävämmän ja hedelmäisemmän tuoksuinen, neilikkaakin on. Weihenstephaner on raikkaampi ja terhakampi, mutta Patronus on kyllä runsaan banaaniselta tuoksultaan erittäin miellyttävä. Weihenstephaner ei tosin koskaan ole ollut se banaanisin vehnä ja se käy kyllä tässä vertailussa hyvin ilmi. Patronus banaanisempi, Weihenstephaner raikkaampi. Toistaiseksi mennään vielä tasatyöntöä, rinta rinnan, mutta vierekkäisillä laduilla.



Maultaan Patronus ei olekaan enää niin hyvä kuin tuoksu antoi olettaa. Kirpakat hiilihapot iskevät heti alussa ja maku kääntyy nopeasti tuoksun hellän banaanisesta huomasta mausteiseen ja kuivakkaan lopetukseen. Banaani ei maussa juuri esiin nouse ja hieman lämpöäkin on lopussa. Ei juuri ollenkaan vehnälle ominaista hienoista makeutta. Yllättävää, tuoksun ja värin perusteella kun odotin täyteläisempää ja banaanisempaa makua, mutta yleisilme on kuivakka, hiilihappoinen ja mausteinen sekä yllättävästi myös hieman lämmin. Weihenstephaner on toki tyylille ominaisesti myös varsin runsaan hiilihappoinen, mutta hiilihapot ovat pehmeitä ja vain tukevat oluen hieman makeaa vehnäistä runkoa. Neilikkaiset ja hennon banaaniset käymisaromit nousevat esiin seuraavaksi ja loppuliuku on edelleen kevyesti makea, hieman sitruunaisen hedelmäinen ja raikas. 

Weihenstephanerin juotavuus ja nautittavuus on aivan eri tasolla kuin Patronuksessa. Suutuntumassa se siis huippu erottuu halpiksesta. Tuoksun jälkeen oltiin vielä samalla viivalla, joskin oluet olivat tuoksuiltaan selvästi erilaisia, mutta maku ja suutuntuma sekä lopulta se viimeinen niitti eli yleisfiilis kääntyvät selkeästi Weihenstephanerin eduksi. Patronuksen suurin miinusmerkki tulee kovahkon hiilihappoisesta suutuntumasta, joka tuntuu syövän vehnälle ominaisen makeuden sekä rungon, ja jättävän jälkeensä vain kuivakan yrttimäisen jälkimaun. 

Weihenstephaner on siis raikas, miellyttävän pehmeä ja alusta loppuun niin timangisen tasapainoinen. Patronuksen tuoksu on hyvä, mutta kielen päälle laskeuduttuaan kovahkot hiilihapot ottavat liikaa roolia ja vehnikselle tarpeellinen täyteläinen runko katoaa miltei kokonaan. En toki odottanut, että Lidlin halpamerkki pääsisi maailman parhaimmiston tasolle, mutta ero muodostui kuitenkin yllättävänkin selkeäksi. Perlenbacher Patronuksella ei lopuksi ollut minkäänlaista palaa. Hinta-laatusuhdekin kääntyy selvästi 60 senttiä kalliimman Weihenstephanerin puolelle. Jos olutta ei ole miellyttävä juoda, eli suutuntuma ja maku, erityisesti se suuhun jäävä jälkimaku, ei ole mieleinen, niin ei siitä kyllä vakio-ostosta pääse muodostumaan. 

Ai niin, meinasi taas miltei unohtua se 50-50 blendi. Tuoksu sai sekoituiksessa selvästi lisää banaania, eikä makukaan enää näin lasillisten lämmenneitä jämiä maistellessa ole mitenkään liiallisen hiilihappoinen. Loppuveto tosin edelleen kuivuu liiaksi. Jännä homma. 5,4% Weihenstephaner tuntuu kevyen raikkaalta, mutta 5,5% Patronus taas jopa hieman lämpimältä eli alkoholiselta. Siinä kai taas yksi huippuoluen ja bulkin ero. Ostan jatkossakin aitoa.

Olutarvio: Maku Farmhouse Ale

0 kommenttia
 

Farmhouse Ale

Panimo: Maku Brewing, Tuusula
Oluttyyli: Farmhouse Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (4,33€ / 0,33l)

Alkon käsityöläisoluiden läpikäynti jatkuu tuusulalaisen Maku Brewingin Farmhouse Alen merkeissä. Kyseessä on belgityylisestä hiivasta huolimatta jenkkityylinen olut. Jenkkipanimothan ottivat belgiasta saisonin ja pimppasivat siitä oman versionsa, jossa on tietysti aromaattista jenkkityylistä humalaa ja belgialaista saisonia korkeampi alkoholipitoisuus - nämä monesti nimetään Farmhouse Aleiksi. Makun portfoliosta löytyy jo todella hyvä perinteinen Saison, joten nyt on mielenkiintoista maistaa tämä modernimpi tulkinta samasta aihepiiristä. 


Hieman utuisen oranssihtava, pirteästi ja ilmavasti vaahtoava olut. Vaahto kestää oluen päällä pitkään. Tuoksussa on raikasta hedelmäisyyttä belgihiivaisen päärynänkuorimaiseen ja omenaiseen tapaan - ei ollenkaan arvaisi 8,5% vahvaksi, niin raikas ja pirtsakka tuoksu on. Käymisaromien takaa nousee myös sitrusmaisen greippistä humalointia, joka tuo raikkauden tuntuun vielä hieman omaa lisäpotkuaan. Kuivakan hapan, kunnollisen jykevän saisonin tuoksu. Jenkkihumalaa on, mutta se on ainakin tuoksussa vielä sivuroolissa - hiiva on kunkku tänään(kin)! Maku on kuiva, katkera ja hedelmäinen. Lopussa mausteinenkin. Alkoholipitoisuus tuo jykevyyttä ja makeutta, mutta raikkaus sekä hedelmäisyys taittuvat päällimmäisiksi ja yleisilme on enemmän kuivan puolella. Suutuntuma on kuplivan hiilihappoisena juuri oikeanlainen tähän tyyliin ja olutta on miellyttävä nauttia. Tiukan greippinen ja katkeroinen loppuveto on nautinnollinen. Maku Brewing loistaa jälleen. Farmhouse Ale on voimakasmakuinen, vahva, mutta raikas ja terhakka olut, aivan kuten tyylissä pitääkin. Ei raskautta, eikä tunkkaisuutta. 8,5% pelkkää asiaa, aivan kuin Duvelissa.

Yhteenveto

Lisää kiitos!

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Hermansson Barley Wine

2 kommenttia
 

Mufloni Hermansson Barley Wine

Panimo: Beer Hunter's, Pori
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 11,0%
Saatavuus: Alko (15,15€ / 0,75l)

Jarl Hermansson Saren toi yhdessä Reposaaren metsästysseuran kanssa kolme muflonia Säpin saareen vuonna 1949. Muflonit ovat pärjänneet Säpissä hyvin ja nyt niitä elää siellä villinä noin 60 yksilön lauma. Vuonna 1998 aloittanut porilainen pienpanimo Beer Hunter's otti muflonin tuotemerkikseen ja on sittemmin julkaissut sen alla noin 200 erilaista olutta. 

Beer Hunter's kunnioittaa nyt Sarenin perintöä julkaisemalla Alkon pienpanimokattauksen jykevimmän oluen. 11% vahvuutta, viinipullon koko ja viinipullon hinta - ei mitään erikoista tässä. Erikoisuus saa maksaakin. Katkeruutta Alkon ilmoittamana 54 EBU.



Rusehtava, hieman tumman punertava olut, jonka ylle rakentuu komea vaahto. Vaahto laskeutuu verkkaisesti ja jättää komeat pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on jykevän maltainen, leipäisen limppuinen, ruohoisen yrttinen ja voimakas. Yllättävän mallasvetoinen tuoksu. Odotin ilman muuta jenkkityylistä humalatykitys American Barley Wineä, mutta tässä onkin täysin mallasvetoinen olut tarjolla. Maussa on myös mallasta ja lämpöä sekä yllättävää ruohoista yrttisyyttä. Paahteisuutta, runsaan bock-tyylistä maltaisuutta ja karamellia löytyy. Katkeruutta sekä alkoholisuutta kerääntyy loppuun. Nyt ei kolise. Iso hinta ei täytä isoja odotuksia. Mallasta löytyy toki vähintään ohraviinin tasoisesti, mutta humalien aromikkuus puuttuu ja mitä on tuo kumma ruohoisuus. Ihan kuin tässä minun pullossani olisi ehkä pientä oksidaatiota päässyt tapahtumaan - hedelmät ovat kaikonneet. Sherrymäinen ja turhankin alkoholinen mallasjytky. Ei hyvä, ei hintansa arvoinen. Jotkut ovat arvioineet oluen makeaksi ja hillomaiseksi sekä hedelmäiseksikin, mutta en oman pulloni osalta näihin oikein pysty yhtymään. Mielenkiintoista olisi maistaa toisestakin pullosta, mutta kaupoille en kyllä toista kertaa lähde.

Yhteenveto

Enemmän hämmennystä kuin nautintoa

Kotiolutta: BACK'S Give Me Mango Fruit Pale Ale

0 kommenttia
 
Youtubessa omaa pääasiassa kotiolutaiheista BACK'S kanavaa pitävä Walter Backström lähetti tekemäänsä olutta maistoon. Kyseessä on mangolla maustettu Pale Ale, jossa on vahvuutta 5,5%.

Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Caramel
Humalat: Simcoe, Cascade, Citra
Mausteet: Mango
Hiiva: US-05


Kaunis kirkkaan kuparinen olut, jonka ylle rakentuu tiivis vitivalkoinen vaahtokukka. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen - juurikin sitä mangoa ja kevyttä sitrushedelmää sekä mansikkaa siinä sivussa. Maltaisuus on hieman toffeemaista. Ei mitenkään järin voimakas tuoksu, mutta hyvä. Maku on todella pehmeän hedelmäinen. Mango maistuu miltei lusikoitavan hedelmäsoseiselta ja tulee kyllä selkeästi esiin. Varmasti mangomaisin olut, jota olen maistanut. Mango toimii hyvin yhteen hieman makean karamamellisen mallaspohjan kanssa ja kokonaisuus on pehmeän nektarimainen. Katkeruus on kevyttä ja humalatkin jäävät tuon mangon alle, lähinnä tukien sitä pienenä lopussa nousevana sitrusmaisuutena. Kokonaisuus on siis hieman makea ja todella hedelmäinen, mutta se toimii. En jää kaipaamaan lisää humalaa, vaikka katkerointia mahtuisi enemmänkin. Pehmeys on tässä jotenkin niin viehättävää ja tuo mangomainen maku ja suutuntuma toimii näin hienosti. Laatutaso on kunnossa. Hyvä ja juotavuudeltaan erinomainen olut. Näitä voisi juoda useammankin. 

Kiitos Walterille oluesta!

Olutarvio: Suomenlinnan Kealakekua IPA

1 kommenttia
 

Kealakekua IPA

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Vantaa/Helsinki
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (4,93€ / 0,33l)

Alkon käsityöläisoluista sitten maistoon ensimmäinen itse ostettu puteli - Suomenlinnan Kealakekua IPA. Ohramallasta, kauraa ja vehnää sisältävä uuden "New England IPA" tyylisuuntauksen mukainen samea IPA on viimeistelty australialaisella Galaxy -humalalla. Käytännössä tämä tarkoittaa kai voimakasta aromi- ja kuivahumalointia. Ainakin jälkimmäistä. Hintaa pikkupullolla on, mutta oluen seksikkyyskerroin on myös sitä luokkaa, että eiköhän se kaupaksi käy. 

Oluen nimestä Suomenlinnan Panimon sivuilta:
"Kealakekua on saari Havaijilla, jolla on mielenkiintoinen historia: kuuluisan kapteeni Cookin tarina kohtasi Kealakekua Baylla loppunsa.

Merenkulun historiaan kapteeni James Cook on jäänyt muun muassa siitä syystä, että hän oli dokumenttien mukaan ensimmäinen eurooppalainen, joka rantautui Havaijille.  Vaikka kaikki alkoikin hyvin, tilanne Kealakekua Bayn alkuperäisten asukkaiden ja Cookin miehistön välillä kiristyi pian ja lyhyen taistelun jälkeen Cook sai surmansa.

Kealakekua ei kuitenkaan vaipunut historian hämäriin, vaan siellä vieraili useita aluksia vuosien mittaan. Alusten miehistö kävi paikallisten kanssa kauppaa ja usein Kealakekualle jätettiin varastoon erilaisia miehistöjen kaipaamia tarpeita myöhemmin saapuvia laivoja varten."


Samean keltaista olutta, jonka ylle rakentuu kohtalainen vaahtokukka. Tuoksussa on ananasmaista ja kypsän mangomaista hedelmäisyyttä sekä hieman havuista "pellettimäisyyttä". Todella voimakas, raikas ja lasista päälle vyöryvä tuoksu. Huumaavasta tuoksusta jo tietää olevansa hyvän äärellä, eikä makukaan petä. Raikasta intensiivistä hedelmäisyyttä, pehmeä öljyisen soljuva runko ja lopussa myös runsas havuinen katkero, jonka purenta on sameuden ja aromaattisuuden alla pehmeä, mutta pitkäkestoinen. Fruitteja voisi luetella pitkän listan, mutta päällimmäisenä tässä on sellainen runsaan mangomainen ja hitusen ananasmainen "trooppinen" vire. Toki loppuvedon puolella siirrytään tutusti tiukempaan sitrukseen. Mielestäni tämä on näin tuoreeltaan ihan maailmanluokan kamaa. Sonnisaaren Humalajan veroinen humalailoittelu, mutta kaikessa trooppisuudessaan ja sameudessaan pehmeämpi ja enemmän nykymuodin mukainen. Tämä on tuoretta juuri nyt, joten juo heti pois!

Yhteenveto

Erinomainen IPA - muista tuoreus!

Olutarvio: Honkavuori Taiga North Carelian Porter

0 kommenttia
 

Taiga

Panimo: Panimo Honkavuori, Joensuu
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 6,6%
Saatavuus: Alko (4,50€ / 0,33l)
Maistettu: Wanha Krouvi, Rauma (6,50€/0,33l)

Pidin viime lauantaina paikallisessa Old Copper's ravintolassa klassikko-oluiden tastingin. Ennen tastingiä kävin kuitenkin ottamassa alkulämpöä ja sulattelemassa itseäni läheisessä Wanhassa Krouvissa. Neljä kilsaa vanhalla mummomankelilla ei ole pitkä matka, mutta kymmenen asteen pakkanen tuo siihen pienen mukavan lisäsäväyksen. Krouvilla olisi ollut hanassa pari mielenkiintoista Imperial Stoutia, mutta totesin ne liian vahvoiksi näin ennen tastingiä nautittaviksi. Valinta kääntyi sitten pullolistalta löytyneeseen joensuulaisolueen, joka osoittautuikin ihan hyväksi. Olut näyttää löytyvän myös Alkon valikoimista. Pullon päiväys oli 11.4.2018, joten ikääkin oli varmasti jo useita kuukausia.

Pohjoinen havumetsävyöhyke eli taiga on maailman suurin metsäalue. Sen lajistoa ja maisemia ovat muovanneet toistuvat metsäpalot. Paahteista aromia löytyy myös Taiga North Carelian Porterista, joka on pantu taigametsien keskellä. Taiga on makeahko, tummanruskea ja pehmeänmakuinen tyylilajinsa edustaja.

Tumma ja vaahdoltaan melko niukka olut. Tuoksussa on lempeää paahteisuutta ja lakritsaa sekä tummaa hedelmäisyyttä. Hedelmäisyydessä on jotain belgidubbeleille ominaista tuntua, joten se lienee oluen raaka-aineista löytyvän siirapin aikaansaannoksia. Miellyttävä tuoksu, joka avautuu paremmin kun olut hieman lämpenee. Baarissa tarjoilu lähti tietysti suoraan kylmäkaapin lämpötilasta. Maku on myös tumman hedelmäinen - luumua, rusinaa ja lopussa enemmän pehmeää paahteisuutta ja aavistuksen suolaisesti lakritsainen lopetus. Katkeruus on kevyt ja jälkimakuun jää hieman imelän limppuista makeutta. Alkoholi alkaa hiljalleen lasin edetessä lämmittämään rintaa. Ei siis ollenkaan hullumpi olut muutaman kilsan pakkaspyöräilyn päälle. Laadullisesti kunnossa, vaikka päiväyskin lähestyy. Lähtökohtaisesti tällainen olut saattaa tietysti tykätäkin kun saa hieman ikää vyön alle.

Yhteenveto

Pehmeä portteri

Olutarvio: Rocking Bear Tuorsniemi Bitter Ale

0 kommenttia
 

Tuorsniemi Bitter Ale

Panimo: Rocking Bear Brewers, Pori
Oluttyyli: English Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (4,98€ / 0,33l)

Alkon vuosittaiset käsityöoluet ovat täällä taas. Kyseessä on siis pienpanimoiden yksinoikeudella Alkolle myyntiin valmistamia kertaeriä - tai näin ainakin kerrotaan. Jotkin kattauksen oluet tosin ovat olleet saatavilla jo aiemmin ja tulevat varmaan olemaan saatavilla myös myöhemmin, mutta tällä hetkellä niitä myy käsittääkseni vain Alko. Sain porilaisen Rocking Bear Brewersin Tuorsniemi Bitter Alen panimolta maistettavaksi jo ennakkoon. Pullossani ei ollut vielä etikettiäkään, mutta nythän speksit on jo nähtävillä Alkonkin sivuilta. Vahvuutta siis 6,0% ja katkeroa 36 EBU.

Maltaat: Red Ale, Pilsner, Pale Ale, Vehnä, Cookie, Crystal 100, Cara Pale
Humalat: Magnum, Perle, EKG

Rocking Bearilla on ollut tapana nimetä oluet Porin kaupunginosien tai paikkojen mukaan, eikä Tuorsniemi tuo poikkeusta sääntöön. Hauskana huomiona luin näytepullon etiketistä ensin väärin "Ruosniemi Bitter" ja se aiheutti pientä hämmennystä, koska Porissahan toimii myös Ruosniemen Panimo. Jossain vaiheessahan nämä kaupunginosat loppuvat ehkä kesken ja viimeisenä vielä odottaa se Ruosniemi siellä käyttämättömänä. Jännä nähdä mitä sitten tapahtuu...ehkä se on yhteistyöoluen paikka.


Kirkas, väriltään rubiininpunainen ja vaahdoltaan melko maltillinen olut. Tuoksussa on tummaa herukkaista marjaisuutta, tammisen puumaista humalaisuutta ja toffeista sekä käristetyn vaahtokarkkimaista maltaisuutta. Marjainen hillomaisuus menee terävämmän hedelmäisyyden ja raikkauden edelle. Maku on myös rahtusen raskas ja English Strong Alen tyyppisesti melko täyteläinen ja karamellimaltainen, hedelmäisyyttäkin nousee esiin, mutta hieman pirteämpää ja terävämpää se voisi vielä olla. Tekijä tosin kertoo nostaneensa hiilihappotasoa Alkoihin toimitettuihin pullotteisiin, joten ehkä se terävyys sitä kautta löytyy. Tällaisenaan jää siis hieman makeaksi ja mallasvoittoiseksi, eikä ollenkaan niin kovin bitteriseksi. Saisi olla joko katkerampi tai reilun prosentin vahvempi, jolloin joko katkero tai vahvuus toisi tarvittavan tasapainon ja iskevyyden makuun.  Marjaisuuden vaihtaisin myös mieluusti raikkaampaan fruittiin aidon ESB:n tapaan. Ihan mukavan makuinen olut tämä on, mutta aidon brittioluen sijaan tämä maistuu suomalaisen panimon tekemältä brittioluelta - eli se jokin siitä vaan puuttuu.

Yhteenveto

Mallasvetoinen brittiale

Olutarvio: Tornion Sentenced Ever-Frost

0 kommenttia
 

Ever-Frost

Panimo: Tornion Panimo, Tornio
Oluttyyli: Tsekkityylinen Pils
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Löytyykö Suomesta metallifania, joka ei olisi kuullut Sentencedistä? Niinpä, siksipä tässä lienee turha kirjoittaa bändistä sen enempää. Jos Sentenced kuitenkin on vielä tuntematon, niin yhtyeen viimeisestä keikasta julkaistu erinomainen Buried Alive DVD toimii hyvänä läpileikkauksena bändin musiikkiin. Suosittelen myös lukemaan Matti Riekin kirjoittaman kirjan Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina. Kirjasta saa paljon irti, vaikkei bändin musiikkiin olisi tutustunutkaan.

Oluena Ever-Frost on tsekkityylinen pils, eli maailman ensimmäisen vaalean lagerin Pilsner Urquellin jäljillä kuljetaan. Ever-Frost on niin sanottu etikettiolut, eli samaa olutta löytyy kaupasta myös Tornion Czech Style Pilsner nimellä. Reseptiikan takana on tsekkiläinen Panimomestari David Maša ja valmistusprosessi on sen mukainen. Pilsner Urquellin tapaan Tornion Panimokin käyttää tätä olutta valmistaessaan keittomäskäystä, jossa osa mäskistä - eli mallasohran ja veden muodostamasta "puurosta" - keitetään, jolloin maltaiden sokeri karamellisoituu ja olut saa syvän kultaisen värin ja runsaamman rungon. Keitossa olut maustetaan tsekkiläisellä Saaz -humalalajikkeella. Reseptiikan ja prosessin puolesta siis homma on kunnossa - loppu on enää kiinni toteutuksen laadukkuudesta.
– Tämä on ihan helevetin hyvvää kalijaa. Meillä on laajaa vertailupohjaa, sillä olemme vuosien varrella retkillämme ryypänneet melkein kaikkia maailman oluita. Tämä on yksi parhaista. Ever-Frost nautitaan kylmänä ja runsaasti, aamusta iltaan ja pohjaan saakka, tunnelmoi bändin kitaristi Sami Lopakka.

Syvän kultainen, kirkas ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksusta löytyy hedelmäistä humalaa, kuivaa kesäistä kukkaniittyä ja mallasleipää. Tsekkityylisissä oluissa asiaankuuluva kevyt diasetyylisyys, eli lagerhiivan käymisessä tuottama voimainen aromi, leijailee taustalla. Tätä voimaista aromia et saksalaisista pilsnereistä löydä. Sitä pidetään normaalisti oluessa virheenä, mutta tiettyihin tyyleihin, kuten juuri tsekkityylisen pilsneriin se ehdottomasti kuuluu. Suutuntuma on heti melko täyteläinen eli olut on rungoltaan runsas, varsinkin tämän vahvuusluokan yleiseen tasoon peilaten. Oluen maussa avaintekijöinä ovat sekä tuo mainittu voimaisuus, että voimakas rapsakan iskevä katkeruus ja melko pehmeä maltaisuus. Olen vakuuttunut oluen tsekkityylisestä aitoudesta. Humalointi on runsas ja aromaattinen, kuten tyylissä pitääkin, mutta mallaspohja tukee täyteläisesti myös. Ei synkkä eikä itsetuhoinen, vaan lopulta varsin valoisa ja elämäniloinen olut. Tämä sanoma oli ehkä rivien välistä koettavissa myös Sentencedin kappaleissa - elä täysillä, polta kynttilää molemmista päistä ja anna elämän viedä. Se ei ole aina kaunista, oikeudenmukaista tai helppoa, mutta se kannattaa elää - ja tämä kannattaa maistaa!

Yhteenveto

Laadukas ja runsasmakuinen tsekkityylinen pils