Mysteeripanimon Lost Hope olutsarja 90-luvun kauhuleffojen hengessä

0 kommenttia
 
Somen puolella on maisteltu ja spekuloitu "mysteeripanimon" Enigma olutsarjan oluita ja nyt täällä blogisivuston puolella otan maistoon saman panimon toisen uuden olutsarjan. 90-luvun kauhuleffojen henkeen brändätty olutsarja tulee kauppoihin ainakin aluksi kolmen oluen voimin. Pikselifontein kirjailtuihin 0,44-litraisiin tölkkeihin on pakattu kauhuleffoista innoitusta nimiinsä saaneet lager, vehnä ale ja IPA. Jokaisessa tölkissä on myös pieni tarina tai pikemminkin tarinan alku. Oluen nauttija voi sitten tuopillisen aikana halutessaan kuvitella tarinaan loput. Sain oluet panimolta ja sovittiin niin ettei panimoa vielä mainita arvioiden yhteydessä, vaan keskitytään täysin itse oluisiin. Panimo ei kuitenkaan ole salaisuus vaan lukee ihan normaalisti tuossa tölkin takapuolella.

Aloitetaan maistelut lagerista.

The Silence of the Hops lager
5,0% | Sisältää ohraa
"Marko oli saanut työkaverilta kutsun bileisiin. Uusi työ eikä hän vielä tuntenut kunnolla ketään. Leffakerhon kautta hän oli tutustunut Joniin, joka oli vihannut että videovuokraamossa oli paikka auki ja sen hän oli saanutkin. Marko polki kolmivaihteisella bileisiin pari lager-olutta repussaan, teollisuusalueelle eivät bussit kulkeneet. Vanhoja ränsistyneitä halleja, rengaspinoja. Outo paikka, hän mietti. Matalasta talosta kantautui grunge-musiikki. Marko astui sisään ja käveli portaat alas.

Stereot soivat tyhjässä kellarissa..."
 
Suodattamaton ja pastöroimaton lager on väriltään kauniin kultainen ja sen vaahto on kestävä sekä pitsikäs. Tuoksussa on puhtaasti sekä maltaista että jalohumalaisen yrttistä sekä ruohoista aromikasta tuntua. Mausta pystyisi kokeneempi maistelija jo melko varmasti veikkaamaan panimon. Itsehän sen siis tiedän, mutta ainakin minulle ns. talon maku on selkeä - ja se on hyvä! Lagerin ohrainen maltaisuus tulee puhtaana ja siihen päälle suodattamattomana eli mitään pois riisumatta esiin nousevat jalohumalaisen yrttimäiset, hieman ruohomaiset ja kukkaiset maut - ne klassiset maut. Suutuntumassa on sopivasti maltaista makeutta ja sitten tasapainoisesti, mutta pitkäkestoisesti katkeroa. Purenta oikeastaan rakentuu kyllä ihan kunnon pilsin veroiseksi. On hyvää ja laatutaso tietysti moitteeton. Tämä on sitä panimon perinteistä tyyliä.

Seuraavaksi vehän alen pariin.

I Know What You Drank Last Summer vehnä ale
5,0% | Sisältää vehnää ja ohraa

"Sateinen kaupunki kylpi neon-valoissa, Jaana oli vuokrannut Michael J. Hopsin uuden leffan ja hakenut pizzan viettääkseen laatuaikaa itsensä ja kissansa kanssa. Kotona oli viileä, hän ei muistanut jättäneensä ikkunaa auki. Uusi college-asu lämmitti. Edellinen vuokraaja oli unohtanut kelata kasetin alkuun. Jääkaapista löytyi eilisillan bileistä jäänyt pintahiivaolut. Puhelimen töpseli irti seinästä ettei kukaan häiritse.
Samalla ovikello soi..."

 

Lasiin kaatuu utuinen kultainen olut, jonka vaahto on kuohkea ja runsas. Nyt ei tuoksu kyllä anna paljoakaan itsestään ulos. Vehnäinen pohja on runsas, käymisaromit jokseenkin neutraalin tuntuiset ja humalaisuus hennon yrttimäistä sekä hieman kukkaista. Nyt kun olisi ollut mallaspohjan puolesta paikka lyödä raikkaat sitrushumalat pöytään niin niitä ei oikein tulekaan. Ei kuitenkaan nouse myöskään hefeweizenin neilikkaa tai banaania eli hiivan preesens on melko neutraali. Suutuntuma on kuohkean vehnäinen ja melko täyteläinen. Makeutta sopivasti. Hyvä ryhti ja raikkaat hiilihapot sekä yrttimäinen katkeruus. Juotavuudessa ei moitteen sijaa, mutta maku on pääosin vain vehnäistä maltaisuutta ja sangen voimakastakin yrttimäistä katkeroa. Sitrus nipistää loppuvedossa hieman ja jälkimaku on edelleen miellyttävästi runsaan katkeroinen, mutta aromihumalaa tämä minun mielestäni suorastaan huutaa enemmän. Laatu on kunnossa, mutta resepti valitettavan tylsä - odotin tältä enemmän. 

Viimeisenä sitten ipa.

A Nightmare on Hops Street IPA
5,0% | Sisältää ohraa
"Humalakadulla puhalsi alkusyksyn lämpöinen tuuli ja ensimmäiset puista pudonneet lehdet pyörivät Esan jaloissa. Hän oli pitkään odottanut treffejä Minnan kanssa. Kainalossa oli Arnold Weisseneggerin uusin leffa ja muutama IPA-olut. Jostain kauempaa kuului koiran haukahduksia, muuten omakotialue oli hiljainen, jopa epätavallisen hiljainen. Kaikki talot näyttivät samanlaisilta ja Esalla oli vain bussilipun reunaan nopeasti kirjoitettu osoite. Vihdoin hän löysi perille.

Ovi oli raollaan..."
 
Kaunis hohkaavan oranssihtava väri ja tiivis vitivalkea vaahto. Tuoksussa tasapainoisesti appelsiinimaista sitrushedelmäisyyttä ja maltaisuutta hennolla karamellivivahteella. Vähän sellainen vanhemman koulukunnan fiilis eli ihan eri maata kuin modernimmat Enigma sarjalaiset. Havuisuuttakin nousee. Maku on tässä miellyttävän pehmeän maltainen ja hedelmäisyys on tuoksun tavoin appelsiinimaista eikä juuri nouse mallasta suurempaan rooliin paitsi lopussa kun katkeroa alkaa kertymään. Loppuvedossa on yrttimäisyyttäkin. Poikkeaa Enigma sarjan runsaan hedelmäisistä siis tosiaan ollen maltaisempi - sellainen kuin IPAt olivat 15 vuotta sitten. Tyylin parhaat tosin ovat vahvempia, mutta kaupparaja kun tiedetään niin tämän ratkaisun ymmärtää. Sitä itse asiassa mietin aiemmin että koko olutsarja lienee suunnattu hieman tällaisille keski-ikäisemmille nautiskelijoille, koska eihän nuoriso suurimmaksi osaksi välttämättä tiedä näistä leffoista mitään eikä ehkä syty tälle pikselifonttia käyttävälle brändäyksellekään samalla tavalla kuin me MS-DOS käyttöjärjestelmää aikoinaan puikottaneet ja Leisure Suit Larrya pelanneet kasarin lapset (vaikkei siitä pelistä mitään tajuttukaan). Hyvä tasapainoinen perusipa tässä lasissa on, juotavuus on tosi hyvä. Ei ole yksipuolista hedelmäiloittelua vaan mallasta myös - tällaisiakin tarvitaan ja itse tykkään ainakin. 
 
Ja kuten eilen jo somessa selvisi niin mysteeripanimo on Vakka-Suomen Panimo eli Prykmestar oluistaan tunnettu pitkän linjan pienpanimo Uudestakaupungista. Panimo on hankkinut oman laadukkaan tölkityslinjaston ja tehnyt melkoisen brändiuudistuksen. Prykmestar oluitakin edelleen pysyy tuotannossa ja jatkossa niitäkin alkaa näkymään tölkeissä. Sain panimolta myös tölkkiin pakatut Keller Pilsin, Keller Bierin ja vehnäoluen, jotka olivat samaa tuttua erittäin laadukasta tekemistä - nyt vaan paremmassa (ja isommassa!) pakkauksessa. 
 
Olen itse Laitilassa töissä (en kuitenkaan Wirvoitusjuomatehtaalla) eli vain noin vartin ajomatkan päässä Vakka-Suomen Panimolta ja kävin toissaviikolla henkilökohtaisesti paikan päältä hakemassa nämä oluet. Panimon yhteydenoton jälkeen todettiin että turha laittaa postiin kun pienemmällä vaivalla käyn itse paikan päällä. Uudessakaupungissa panimoa pyörittää tällä hetkellä Stadin Panimon omistaja Timo Konttinen vaimoineen. Stadin Panimohan osti Vakka-Suomen Panimon vuonna 2020. Sovittiin siinä että pidetään panimo toistaiseksi salaisuutena eli en mainitse sitä näissä arvioissa vaan annetaan oluiden puhua puolestaan ja ihmisten arvuutella. Sehän meni ihan hauskasti sitten lopulta niin että samana päivänä eräs lukija oli bongannut oluen kaupasta ja toinen sitten googletti oikean vastauksen (samalla löytyi porilainen joka osaa googlettaa!). Sellainen tapaus tällä kertaa siis, jään mielenkiinnolla seuraamaan panimon tulevia edesottamuksia.