#kotiolutkalenteri2023 Luukku B7: ISO Panimo Strong Ale #1

Nyt on aika ottaa maistoon kotiolutkalenteri B:n luukusta seitsemän ISO Panimon jyhkeä Strong Ale #1. Säästelin tätä sellaiseen oikeanlaiseen seesteään hetkeen, vahvuutta kun on noin 17% ja se hetki on nyt. 

Matti Isosompin ISO Panimon nimi ei ymmärtääkseni ole tribuutti kansainvälisille ISO standardeille vaan kuvastaa pikemminkin panimon tekemien oluiden kokoa, vahvuutta ja jykevyyttä. Strong Ale #1 sekään ei ole ihan mikään perinteisin kotiolut. Pohjana on brittityylinen barley wine, joka on vuoden verran kypsynyt Jack Daniels tammilastujen kanssa. Hiilihapottamisen yhteydessä tämän barley winen joukkoon on blendattu vuoden "tynnyröityä" imperial stoutia ja kaksi vuotta kypsynyttä imperial stoutia. Kolmen eri oluterän sekoitus siis - tästä myös nimi Strong Ale #1, koska vastaavalle sekoitukselle ei oikein muuta sopivaa tyylikategoriaa löydy. Lopputuotteessa on ohraa, vehnää, kauraa, sokereita, humalaa ja hiivoja. 

Strong Ale #1

~17% | IBU ~45

 

Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten syvää mahonginruskeaa olutta. Vaahto on niukka, kuten näissä vahvuuksissa sopii olettaakin. Jykevää tavaraa, sen näkee jo kaadosta. Tuoksussa on melassia, rusinaa ja luumua sekä sokeroituja kuivahedelmiä. Imperial Stoutin paahteisemmat piirteet ovat siellä jossain taustoilla ja barley winen piirteet enemmän pinnalla - oikeastaan tämä tuoksuu eniten portviiniltä! Upea voimakas tuoksu, joka paljastaa vahvuutensa vasta aivan läheltä tuoksuteltuna. 

 

 

 

Suussa olut on varsin täyteläinen, hieman suuta tahmaavan ja huulet yhteen liimavan makea, mutta lopulta vahvuuden myötä kauniisti tasapainottuva. Hiilihappoja maltillisesti. Maussa on jälleen hieno portviinimäinen, kuivahedelmäinen ja rusinainen meininki. Todellinen siemailuolut, jonka kanssa ei pidä hätäillä. Vahvuus on maussa piilossa, mutta kyllä sen hymyn levenemisestä huomaa. Stoutin lakritsaisuutta ja suklaisuutta nousee hienovaraisesti loppuvedon porteilla ja se yllättävän hienosti sekoittuu ja sopii voimakasmakuiseen kokonaisuuteen. Jälkimaussa paahteisuus on voimakkaimmillaan, joskaan ei silti voimakkaana eikä dominanttina. Uusia ulottuvuuksia avautuu oluen lämmetessä. Tiettyä ruisleipäisyyttäkin nousee mukaan, samoin tynnyröinnin tai pikemminkin lastukypsytyksen piirteet voimistuvat. Minun mielessäni ne aina assosioituvat enemmän sinne stoutin puolelle, joten tuntuu että stoutin piirteetkin voimistuvat. Onpa elämyksellinen olut, lasillisesta riittää nautiskeltavaa pitkäksi ajaksi. 

Kiitos tekijälle oluesta.

Kotiolutta: Panimo Duuni Neuvos

Jyväskylän tasapainoiselta kotipanokaksikolta maistoon englantilaistyylinen barley wine nimeltä Neuvos. Pullotettu 10.8.23 eli olueksi sinänsä jo kypsynyttä, mutta ehkä tyyliin ja vahvuuteen nähden vielä nuorta. Tekijät lähettivät tuttuun tapaan kaksi pulloa, joista toisen laitan kellariin vuodeksi tai viideksi ja maistelen sitten joskus taas uudelleen.

Neuvos

9,9%

Tekijän kommentit:

"Brittityyppinen barleywine. Ei mitään sen erikoisempaa, paitsi humalana Pacifica. Hiiva Mangrove Jack's Empire Ale M15"

Pacifica on vähän harvinaisempi humalalajike ja kuten nimikin antaa jo osviittaa niin Uudesta-Seelannistahan se tulee. M15 hiiva sopii kuvauksensa perusteella hyvin täyteläisille oluille ja sen attenuaatio (käymistehokkuus) onkin vain 70-75%.

 

 

Olut kaatuu lasiin läpinäkyvän punaruskeana ja vaahdoltaan niukkana. Pullon suhauskin oli vaimea, mutta harvemmin tällainen olut massiivisia hiilihappoja kaipaakaan. Hiilihappoa kuitenkin on, sillä lopulta ohut vaahtokerros rakentuu oluen pintaan. Tuoksussa on oikein rusinakakkuista ja karamellimaista maltaisuutta sekä taatelimaista kuivahedelmää. Hiiva päästää kauniisti maltaan läpi ja vaikuttaa käymisestereiltään aika neutraalilta, vaikka kyllä hennon marjaista brittifiilistäkin löytyy. Olettaisin sen hiivan tuottamaksi. Pacifica sen sijaan ei ainakaan aromipuolelle lyö mitään erityistä humalaisuutta kehiin ja hyvä niin - ohraviini olkoon ohran juhlaa. Mahtava tuoksu! 

 

Maun arvasi hyväksi jo tuoksusta ja hyvähän se onkin, ellei peräti erinomainen. Täyteläinen miellyttävän paksu maltaisuus, mutta ei liikaa makeutta. Karamellia, marjaisuutta, hento paahteinenkin vivahde ja sherrymäistä kuivahedelmää. Rusinaisuuttakin. Katkero ja vahvuus kuivattavat loppuvedon pitkäksi, jopa hienostuneeksi jälkimauksi, jossa edelleen hieman makeutta. Mahtavan maltainen runko kertakaikkiaan. Erittäin jämerä, mutta kuitenkin hyvin balanssissa. Alkoholi jää tietysti rungon alle täysin peittoon ja vain mukavasti lämmittää rintamamiestaloa asuttavaa näillä kovilla pakkasilla. Tässähän voi kohta ottaa jo toiset villasukat jalasta pois! 

 

 

Ei tunnu mitenkään liian nuorelta eli raa'alta, mutta näkisin että omaa myös erinomaista kypsytyspotentiaalia, eikä tämän kanssa mielestäni kannata hätäillä. Runko riittää hyvin pidempäänkin kellarointiin ja olut saattaa kääntyä vielä enemmän jälkiruokaviinimäiseen suuntaan. Niin ja ne hiilihapot, niitä on suutuntumassa aivan riittävästi, hieman poreilee kielen päällä ja samalla avaa makua hienosti. Erinomaisen hieno ja elegantti olut. Brittiläistä charmia!

Kiitos tekijöille oluesta.