Tänä tyynenä elokuun iltana haastan itseni erittäin kernaasti
kohtalaisen kovaan rinnakkainvertailuun. Vastakkain tai vierekkäin tässä
ovat trappist-legenda Rochefort 10 ja jyväskyläläisen kotipanimon
samantyylinen Isä Vajari vuodelta 2020. Samaa erää olevan Isä Vajarin
olen arvioinut kolme vuotta sitten
elokuussa 2020, joten sillä on nyt
puolellaan kypsytysetu. Alkosta ostamani Rochefort 10 lienee tuoreempi,
sillä sen päiväys on 16.1.2028. Tammikuussa pullotettu, mikäli päiväys
on viisi vuotta eteenpäin. Kuukausia siis saanut asettua sekin. Otan
nämä oluet vertailuun siitä syystä että Isä Vajarin ensimmäinen versio
Isä Överi vähän ikääntyneempänä muistutti mielestäni Rochefortia -
silloinen mielipide perustui makumuistoihin ja perstuntumaan, mutta nyt
katsotaan ihan rinnakkain että onko näissä jotain samaa.
Rochefort 10 on tutusti 11,3% vahva quadrupel tyylin klassikko. Isä
Vajarissa vahvuutta 11,5%. Tässä ollaan siis käytännössä samoissa
lukemissa. Rochefortin ainesosaluettelossa ohramallasta, sokeria ja
mausteita joita ei eritellä. Isä Vajarissa ohramaltaan ja sokerin
lisäksi vehnää ja mausteina korianterinsiemeniä sekä appelsiininkuoria.
Hiivana Safale BE-256. Katsotaanpa miten rinnakkainmaistelu näitä
herkkuja ja niiden nauttijaa kohtelee.
Lasiin kaataessa suurin ero löytyy vaahdosta. Molemmat oluet ovat
punertavan ruskeita ja värin saralla käytännössä identtisiä, mutta
Rochefort vaahtoaa runsaasti. Yli kolmen vuoden ikäiselle Isä Överille
maltillisempi vaahto on tietysti odotettuakin.
Tuoksuissakin on yhtäläisyyksiä. Molemmissa on kuivatun hedelmäinen ja
hieman anismainen aromikkuus, mutta Isä Överi on selkeästi maltaisempi
ja Rochefort maltaisuuden osalta kevyempi. Rochefortin tuoksussa on
hiivan tuottamaa sokeroitua banaania ja Isä Överissä puolestaan
appelsiininkuorimaisuutta, mutta iän myötä sellaiseen hieman
liköörimäiseen muotoon ”tiivistyneenä”. Molemmissa tuota hiivan
tuottamaa anista ja hienoista lakritsaisuuttakin. Paljon siis samaa,
mutta yhtä paljon erojakin tuoksuissa. Molemmat herkullisia ja
houkuttelevia.
Suutuntumassa on selkein ero. Rochefort 10 on kepeämpi, kuohkeampi ja hiilihappoisempi - ja sellainen se on vaikka saisi vähän enemmän ikääkin. Isä Vajari taas kuin barley wineä, makeampi, täyteläisempi ja maltillisen hiilihappoinen, selvästi paksumpi.
Maussa Rochefort 10 on hedelmäisempi ja mausteisemman hiivainen. Loppuvedossa kuivempi ja hieman lämpimän katkeroinenkin. Isä Vajarissa on samoja piirteitä, mutta huomattavasti maltaisempi ja appelsiiniliköörimäisempi se näin rikkannainvertailtuna on. Loppuvedon anismaisuus ja jälkimaun hento lakritsaisuus löytyy molemmista - Rochefortin hiivan ja BE-256:n täytyy olla hyvin lähellä toisiaan. Voi veljet miten hyviä molemmat on ja vielä omilla ansioillaan. Rochefort on raikas jos yli 11% olut nyt sellainen edes olla voi ja voihan se kun belgioluiden taikuus on tosiasia. Isä Överi haastaa ikääntyneenä hyvin, mutta ei belgioluena yllä samalle viivalle. Muhkea barley winen maku siinä kuitenkin on ja se on yhtä lailla nautinnollinen elokuun illassa.
Nyt on kyllä korkeatasoinen maistelu meneillään. Isoa, laadukasta ja erittäin intensiivistä olutta samasta puusta, mutta kuitenkin eri tyylisuunnista. Nostan hattua korkealle että kotipanimossa pääsee edes lähelle Rochefort kymppiä ja sen tämä Duunin olut nyt tekee. Erilainen, mutta melkein samalla viivalla - belgioluiden kepeä taianomaisuus vaan puuttuu. En aiemmilla maisteluilla ollut ainakaan täysin hakoteillä, sillä samojakin makuja löytyy. Erot kuitenkin korostuvat rinnakkain.
Kaksi erinomaista olutta, pitkä tyyni ilta, totaalinen rauha - asiat ovat varsin hyvin. Ei minulta mitään puutu.
Kiitos Panimo Duunille oluesta!
