Reittausblogin vuosi 2012

3 kommenttia
 
Klikkaa suuremmaksi!

Vuosi 2013 kolkuttelee jo reilun muutaman tunnin päässä, joten lienee jo korkea aika vetää yhteen mennyt vuosi Reittausblogin näkökulmasta.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että vuosi 2012 näyttää olleen juttumäärältään Reittausblogin aktiivisin vuosi. Tämä on nyt jo juttu numero 236 kun vuonna 2011 julkaisin yhteensä 161 juttua. Uskallan jo tässä vaiheessa väittää, että ensi vuonna juttujen määrä ei tule ainakaan samaa tahtia lisääntymään. Siihen olen tyytyväinen, ettei tämä harrastus ole kertaakaan tuntunut työltä tai pakolliselta, sellaiselta, että olisi aivan pakko kirjoittaa vaikkei haluaisi tai jaksaisikaan. Blogittamisesta on itseasiassa muodostunut sellainen tarvittava henkireikä työn ja lapsiperheen arjen vastapainoksi. Pääsen tässä toteuttamaan itseäni monella tavalla, kirjoittaen, kuvaten, kuvia käsitellen ja blogin ulkoasun grafiikoita duunaten. Niin ja onhan siinä se nautiskelu ja oluen parissa rentoutuminen myös vahvasti mukana.

Haandbryggeriet Nissefar (ei-sähköisessä) old-school reittauksessa


Olvi Reino


Suurin osa jutuista on ollut olutarvioita, mutta mukaan on mahtunut myös kosolti muita juttuja. Usein nämä muut jutut ovat olleet sellaisia, että ne ovat kirvoittaneet kiihkeimmät kommentit. Suosituin yksittäinen teksti on ollut tämä maaliskuussa kirjoitettu suurten panimoiden ohratärkkelyksen käyttöä käsittelevä juttu: Panimot vastaavat: Miksi ohratärkkelys? Huomattavaa kiinnostusta herätti myös Carlsberg Copenhagenia haukkuva räksytys, Olvin Reinon huumorireittaus ja Oluenystävän parinvalintaopas.



Panimolla
Itselleni vuoden olutaiheisia kohokohtia olivat vierailu Vakka-Suomen Panimolla huhtikuussa, kesäkuussa koettu Turun SOPP ja heinäkuussa alkanut kotioluiden maistelu - kiitos kaikille olutta lähettäneille! Hieman syksymmällä oli myös hienoa istua parille oluelle Rekolan Panimon Jari Leinosen seuraan raumalaisessa kuppilassa ja päästä maistelemaan seuraavana päivänä panimon tuotoksia. Jari otti yhteyttä, koska halusi jutella mm. pienpanimoiden tuotteiden myynnin sietämättömästä vaikeudesta, josta olin aiemmin kesällä Alkoa hiillostanut. Sekin tuntui hyvältä, että blogi huomattiin myös muualla. Annoin harrastuksesta haastattelun niin OlutPosti-lehteen, kuin paikalliseen sanomalehti Länsi-Suomeenkin.

Blogin pääasiallinen anti on tietysti olutarviot ja seuraavaksi listaankin oluiden topit ja flopit vuodelta 2012. Tänä(kin) vuonna sain maistaa muutamia todellisia elämyksiä ja sitten muutamia todellisia rimanalituksia.

Vuoden 2012 Flopit (juttujen julkaisujärjestyksessä): 

Rainbow Pint of Pahvi
Kaiken kaikkiaan kolmelta kotimaiselta suurelta tämä oli aika huono vuosi, kun viime vuonna vakuuttanut Sinebrychoffin Nikolai Vuosiolutkin osoittautui flopiksi. Hartwallilta nähtiin parikin kyseenalaista episodia, ensiksi ihmeteltiin Arctic Malt uutuuden ja Classic Gourmet Vaalean samankaltaisuutta ja myöhemmin Lapin Kulta Jouluoluen hintakusetusta. Sen verran propseja kuitenkin, että Lapin Kulta Jouluolut oli suurpanimon olueksi hyvä. Olvi teki sitä mitä aina, eli puski markkinoille lähes identtisen makuisia oluita erilaisissa tölkeissä - olutkulttuuria?

Thornbridge Hall Courage Russian Imperial Stout kolahti kovaa!
 Vuoden 2012 Topit (juttujen julkaisujärjestyksessä): 

Siinähän niitä. Juttujen läpikäynti näitä listauksia varten oli itseasiassa aika valaisevaa - kaikenlaista sitä on tullut kuluneen vuoden aikana koettua ja suuhunsa pantua. Kiitos kuluneesta vuodesta Reittausblogin lukijoille ja tukijoille - eli juuri sinulle!

Olutarvio: Ruosniemen Pikkupomo

0 kommenttia
 

Pikkupomo

Panimo: Ruosniemen Panimo, Suomi (Pori)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Olutravintolat (Maistettu Porissa Pub Winstonissa, 0,33l / 5,80€)

Odottamaton matka, tämä oli sellainen. Aamulla herätessä ei ollut hajuakaan mitä tänään puuhattaisiin, eli lomaa parhaimmillaan! Välipäivien suunnitelmissa oli käydä katsomassa Peter Jacksonin uusi Hobitti-leffa ja aamukahvien jälkeen tätä mahdollisuutta alettiinkin selvittelemään. Raumalla tarjolla oli pelkkiä iltanäytöksiä, sellaiseen meneminen ei kolmen pienen lapsen vanhemmilta ihan äkkiä onnistu, sillä siinähän pitäisi hoitaa lapset yökylään. 40 kilometrin päässä Porissa oli tarjolla näytös klo. 16.30, siitä ehtisi vielä illaksi kotiin. Nopea soittokierros ja lapsille oli hoitopaikat hommattu. Isovanhemmat, mihin joutuisimmekaan ilman heitä. Rouva ilmoitti heti, että ennen elokuvaa voisi ehtiä käymään nopeasti ostoksilla parissa sellaisessa liikkeessä joita Raumalla ei ole. Olin tähän oitis suostuvainen ja vedin perinteisen "rouva ostoksille ja äijä oluelle"-kortin. Olin Facebookista lukenut, että Ruosniemen Panimon Pikkupomoa pitäisi löytyä Pub Winstonista, joka on viiden minuutin kävelymatkan päässä Finnkinon teatterista - suunnitelma oli valmis. 

Ruosniemen Panimo perustettiin vanhaan navettaan viime vuonna viiden henkilön toimesta ja se toimii puoliksi harrastuksen omaisesti. Panimon laitteisto löytyi Turun meijeristä - meijerivehkeet muokattiin panimotoimintaan sopiviksi. Panimon tuotanto on pienimuotoista ja aktiivisia tuotteita on tällä hetkellä yksi ja se on tämä Pikkupomo. Tätä on saatavilla säännöllisesti ainakin Pub Winstonista Porissa ja myös pääkaupunkiseudulta mm. Black Doorista. Panimon pojat tiedottavat facebook-sivuillaan saatavuuksista hyvin, joten kiinnostuneiden kannattaa seurata sieltä. Itse olin tästä maistamisen mahdollisuudesta tietysti hyvinkin innoissani, olihan kyseessä uuden suomalaisen pienpanimon uusi maistamaton olut. Osuin Winstoniin ilmeisesti jonkinlaiseen Happy Hour aikaan, sillä paikka oli täynnä. Tiskilläkin joutui jonottamaan useamman minuutin ajan. Löysin kuitenkin onneksi istumapaikan kaukaisimmasta nurkasta. Olut tuli hanasta tietysti kylmänä, jolloin se ei ollut parhaimmillaan. Lämmettyään se kuitenkin aukeni ja aromit pääsivät kunnolla esiin. Laadullisesti tuote oli kunnossa, mitään virhemakuja tai virhearomeita ei löytynyt ja mikä tärkeintä - itse olut oli maistuvaa! Maistamani erä oli luultavasti hyvinkin tuoretta, sillä panimo tiedotti 19.12 toimittaneensa uutta kamaa Winstoniin.



Sameahkon kultaoranssi, kauniin värinen olut, joka vaahtoaa niukasti. Vaahto on kermaista ja kestävää. Tuoksussa pinnalla on raikkaan aromaattinen humalointi, joka saa trooppisen hedelmäisiä ja greippisen sitruksisia sävyjä. Muistuttaa hieman Stadin Panimon tuotoksia. Hienoisen karamellinen maltaisuus tukee taustalla. Hieman myös hiivaisia persikan ja marjaisuuden mieleentuovia tuoksuja. Maku on raikas ja rapsakan humaloitu, siinä on samoja aromaattisia tropiikin hedelmiä ja tiukasti puraisevaa greippisyyttä kuin tuoksussakin. Hieman myös marjaisuutta ja brittimäisen puista humalaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Hyvä jenkki- ja brittityylin fuusio pale ale. Humalaa ja raikkautta - hieno debyytti Ruosnimeltä!

Yhteenveto

Tasapainoinen, raikas ja aromaattisen hedelmäinen pale ale
ARVOSANA: 8+

Kellarin kätköistä: Nøgne Ø #100 (23.03.2010)

1 kommenttia
 

Nøgne Ø #100

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Poistui Alkon valikoimasta marraskuussa 2012

Joulusta on selvitty, kinkut sulateltu ja pienimuotoinen flunssakin alkaa olemaan voitettu - on siis reittauksen aika ja tällä kertaa vintagea. Tämä norjalainen huippuolut valitettavasti poistui Alkon valikoimasta juuri viime kuussa. Täytyy sanoa, että tämän poistuminen meni hieman ohi, enkä ehtinyt ostamaan kellariin edes täydennystä. Sinne jäi enää yksi pullo, kun tämän nyt nautittavan yksilön sieltä mukaani nappasin. Kellariin jäänyt pullo on samaa erää, batch #493, valmistettu 23.03.2010 ja parasta ennen 23.03.2015. Batchista en ole aivan täysin varma, sillä sen ensimmäinen kirjain on etiketissä hieman suttaantunut. 

Muutama sananen myös itse tästä oluesta, joka oli puolitoistavuotiaana (batch 365, maistettu 7.11.2009) itse asiassa yksi parhaimmista koskaan maistamistani oluista. Tyylinä on Double IPA, jonka kerrotaan ikäännytyksen myötä saavan barley winen sävyjä. Oluen erikoinen nimi tulee siitä, että se oli panimon sadas oluterä. Tuo erä valmistettiin aikanaan panimon omaksi iloksi, mutta runsaan kysynnän vuoksi olut on nyt ympärivuotisessa tuotannossa. Alkoholipitoisuutta on 10%. Valmistusaineet: Maris Otter, vehnä ja suklaamallas, Columbus, Chinook ja Centennial humalat, englantilainen pintahiiva ja paikallinen Grimstadin vesi. Melko kutkuttavaa on korkata tämä nyt jo lähes kolmevuotinen yksilö, sillä viimeisestä maistosta on jo aikaa - ei ole kaikkien uutuuksien keskellä ehtinyt. 



Ihan ensimmäiseksi, sillä olen jo kuvan ottamisen ja tekstin aloittamisen jälkeen maistanut olutta, on sanottava tämä - perkele kun on hyvää! Pullo piti aukaistaessa reilun suhahduksen ja lasiin kaatuessa olut vaahtoaa voimakkaasti. Hiiva on pikkuhiljaa tehnyt duuniaan oluen seisoessa kellarissa... elävää olutta, tosiaan. Ulkonäkö on edelleen hyvin tummanruskea, sameahko ja vaahto siis runsas sekä lisäksi erittäin tiivis ja pitsinen. Double IPAt ovat yleensä vaaleampia, mutta tämä on aina ollut tällainen tummempi yksilö. Upeassa tuoksussa on paljon kaikenlaista. Siinä on hyvin brittityylistä, sanoisinko jopa Fuller'smaista hedelmäisyyttä. Runsaasti jenkkien barley wine tyylistä karamellista maltaisuutta ja runsasta humalaisuutta, joka ei enää ole kovin aromaattista, mutta silti voimakkaasti tuoksussa läsnä. Lisäksi vielä belgisuuntaan kumartavia luumuja, rusinaa ja lakritsaa, jotka ovat voimistuneet ajan saatossa sekä keveää paahteisuutta ja suklaata. Alkoholi esiintyy pehmeänä lämpimänä hehkuna, kuten tuoreessakin. Aivan kertakaikkisen upea ja monimuotoinen tuoksu. Ikäännytys on vienyt jenkkihumaloinnin havuisuudet ja sitruksiset hedelmäisyydet mennessään ja korvannut ne runsaalla maltaisuudella sekä selkeällä brittihiivan tuomalla hedelmäisyydellä hienoisine marjaisine vivahteineen. Maku ei jää yhtään huonommaksi - siitä löytyy karamellimaista, hieman suklaista ja kevyen paahteista maltaisuutta, joka on täyteläistä ja pehmeää. Lakritsaisuus ja rusinaisuus näyttelevät myös merkittävää roolia maltaisuuden takana ja humalointikin on hyvässä terässä katkeron puolesta, sillä sitä riittää aivan kuten tuoreessakin. Se ei iske aivan niin vimmatulla voimalla vaan pikemminkin kerääntyy hiljalleen ja nousee voimiensa tuntoon vasta loppuliu'ussa. Kaiken maistaminen vaatii useamman siemauksen ja runsaasti aikaa - siinä onkin yksi osa tämän oluen taiasta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeä - vahvoille ja hieman makeille oluille ominaista tahmaisuutta ei esiinny kuin hieman. Hiilihappoisuutta on melko maltillisesti. Kokonaisuutena tasapainoinen, herkullinen, monimuotoinen ja elämyksellinen - edelleen. Ikäännytyksen vaikutuksia ei välttämättä voi sanoa positiiviksi, muttei myöskään negatiiviksi. Erinomaista tuoreena, erinomaista lähes kolmevuotiaana. Ikäännytetty oli selvästi erilainen, mutta myös selvästi sama olut. Hämmentävän moniulotteinen tapaus. No, ei tätä kannata yrittää filosofoida tai tieteistää sen enempää - kyse on kuitenkin vain oluesta, joskin helvetin hyvästä sellaisesta. Tää rokkaa mun maailmaa!

Yhteenveto

Norjan lahja maailmalle
ARVOSANA: Utrolig

Olutarvio: De Molen Tsarina Esra

0 kommenttia
 

Tsarina Esra

Panimo: De Molen, Hollanti
Oluttyyli: Imperial Porter
Alkoholipitoisuus: 11%
Saatavuus: Ulkomailta

Joulufiilis tulee aina viimeistään siinä vaiheessa kun saa lahjat pakattua. Pakkausurakan päätteeksi kellarista valikoitui erityisen "harrasta" hetkeä varten vaalittu De Molen Tsarina Esra, joka on yksi tämän hollantilaispanimon arvostetuimmista oluista. Kyseessä on tymäkkä 11% vahvuinen Imperial Porter, jossa on etiketin mukaan roimat 93 EBUa katkeruutta. Olut on pullotettu huhtikuun alussa tänä vuonna, joten se on jonkin aikaa jo kypsynytkin. Tämä on sellaisia oluita, että oikein jännittää ennen korkkaamista - onko se oikeasti niin hyvää kuin isot pojat internetissä väittävät?



Väri on hyvin hyvin tumma ja rusehtava - ei täysin musta, mutta hyvin lähellä. Beigeä ja kerman tavoin lasin reunoihin tarttuvaa vaahtoa muodostuu maltillisesti, mutta se säilyy todella pitkään. Tuoksu on sellainen kuin odottaa sopii, eli todella jylhä ja voimakas. Siinä on pehmeää, kevyesti paahteista ja makeahkoa maltaisuutta sekä vahva humalan tuoma hedelmäinen pohjavire. Lisäksi jonkin verran tuttua lakritsaisuutta ja suklaisuutta. Alkoholi on täysin piilossa, mutta tuoksun voimakkuudesta huomaa, että tavara on tuhtia. Kerrassaan miellyttävää, monissa näin vahvoissa tuoksu melkein polttaa nenäkarvat läheltä nuuhkaistessa, mutta tässä ei ole muuta kuin pehmeyttä. Maku on erinomainen. Se on pehmeä ja makeahko - maltaisuus on tuoksun tavoin vaan kevyesti paahteista ja eroaa selkeästi imperial stouteista, joissa paahteisuus on voimakasta, lähes palanutta. Namia on. Alussa tumma suklaa on maltaan takana mauista selkeimmin pinnalla ja loppua kohti kehiin astuu lisäksi tuntuvaa suolaista lakritsaisuutta. Voimakas humalaisuuden hedelmäinen pohjavire vaikuttaa koko ajan ja lopussa mukaan astuu kosolti katkeruutta, joka pyyhkäisee suurimman osan makeuden tahmeudesta pois - suu jää vain hieman nahkeaksi. Jälkimaussa lakritsi on pinnalla ja sen rinnalla hieman yrttimäistä humalaa. Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja kuohkea, melko maltillisen hiilihappoinen sekä hieman tahmea. Yleisilme on makeahko ja pehmeä, mutta samalla voimakkaasti humaloitu - balanssi on kunnossa! Minulle maistuu juuri nyt erinomaisen hyvin, mutta makeusallergikkojen kannattaa välttää. Koska saadaan ensimmäinen De Molenin tuote Alkoon?

Yhteenveto

Makea, voimakkaasti humaloitu, moniulotteinen, mutta tasapainoinen
ARVOSANA: 9+

Alkon jouluoluet 2012: Anchor Christmas Ale 2012

0 kommenttia
 

Anchor Christmas Ale

Panimo: Anchor, Yhdysvallat
Oluttyyli: Aromatisoitu olut
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (3,79€ / 0,355l)

Legendaarisen kalifornialaispanimon jouluolut kuuluu taas Alkon jouluolutvalikoimaan ja hyvä niin, kyllähän perinteillä on paikkansa. Tätä olutta on valmistettu viimeiset 38 vuotta ja reseptiä sekä etikettiä varioidaan joka vuosi. Reseptissä on käsittääkseni ainoastaan pieniä muutoksia ja nekin lähinnä olueen sekoitettavassa jouluisessa mausteseoksessa. Lisäksi etiketin puu vaihtuu joka vuosi. Kaikki etiketit viimeisen 38 vuoden ajalta näkee Anchorin kotisivuilta tästä linkistä. Anchorin oluet ovat aina hyviä, joten onhan se otettava maistoon myös tämän vuoden versio.


Syvän tummanruskea, valoa vasten punertava ja mukavasti vaahtoava olut. Vaahto on höttöistä ja jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Glögimäisen mausteisesta tuoksusta löytyy kanelia, kardemummaa ja joululimppuista tai pikemminkin limpunkuorista otetta. Mausteisuus on selvästi tuoksun dominoivin piirre, mutta myös lakritsaisuutta ja marjaisuutta nousee esiin. Maku on tasapainoinen ja hyvin jouluinen - mausteisuus nousee maussakin dominoivaksi elementiksi. Mausteisuus on edelleen kardemummaista ja hieman myös anismaista. Lakritsaisuutta ei tunnu yhtä voimakkaasti kuin tuoksussa. Limppuisuutta on hieman, mutta sekin yhdistyy enemmän mausteisiin kuin maltaisuuteen. Maltaisuutta voisi olla kyllä enemmänkin, sillä nyt tämä on lähes yksinomaan mausteisuuden näytöstä. Suutuntuma on juuri nippa nappa keskitäyteläinen, hiilihappoisuutta on keskiverrosti ja lisäksi mausteisuus kutittelee etenkin lasin loppupuolella kieltä. Kokonaisuutena mausteisuudesta huolimatta tasapainoinen ja miellyttävä - ainakin kardemummalla maustetun pullan ystäville. Kyllähän tätä ilokseen siemailee, mutta sen suurempia kicksejä ei tästä tänään irtoa.

Yhteenveto

Joulun maustehylly pullotettuna
ARVOSANA: 8

Lapin Kulta Jouluoluen hintakusetus

18 kommenttia
 
Retropullo
Onkohan se joku "miesten juttu", että jouluostokset jätetään viime tinkaan? Monet tuntemani naiset ovat, elleivät jo hoitaneet, niin ainakin aloittaneet jouluostosten tekemisen jo marraskuussa. Itse en moiseen pystyisi ja luultavasti monet muutkin miehet jakavat tämän ominaisuuden kanssani - I feel you brothas. Anyway, tänään olin siis jouluostoksilla ja huomatkaa - pari päivää etuajassa! Kolmen viikon mittaiset isyyslomilla ryyditetyt jouluvapaat alkoivat tänään, joten nyt oli kerrankin aikaa. Ostin tuttuun tapaani myös olutta ja muuta särvintä pitkien pyhien ratoksi. Ajattelin ostaa 6-packin jotain helppoa olutta, jollaisia kutsun "drinking without thinking"-oluiksi. Sellaisia, joita voi siemailla menemään sen suuremmin miettimättä saati arvioimatta ja huokeaan hintaan. Valintani kohdistui Hartwallin Lapin Kulta Jouluolueen, jossa viime vuonna oli jopa hieman aistittavaa humalointia ja onhan se luomuakin, jota mielelläni tuen. 

Silloin havahduin siihen tilanteeseen, että kaupassa myydään tätä samaista olutta kahdessa eri pullossa. Molemmat pullot ovat 0,33-litraisia ja niissä on sisällä aivan samaa olutta. Etiketitkin ovat samat. Erona on ainoastaan se, että toista myydään yksittäin ja toista 6-packeissa. 6-packissa oleva pullo on sellainen tuttu "suomipullo", joita aina 6-packeissa on ja tämä yksittäin myytävä pullo on hieman tyylikkäämpi ja kulmikkaampi - kotisivuillaan Hartwall nimittää tätä pulloa retroksi. Samaa olutta erilaisissa pulloissa, mutta yksittäin myytävä retropullo maksoi 2,39€ ja 6-pack 8,52€, jolloin yhden pullon hinnaksi muodostuu 1,42€. Aika roima ero samasta oluesta erilaisessa pullossa. Suomen alkoholilakihan tätä nykyä sanoo, että yksittäisen tuotteen tulee olla saman hintainen kuin halvimman myynnissä olevan monipakkauksen sisältämän yksittäisen tuotteen hinta. Esim. 6-packin hinnan tulee olla vähintään kuusi kertaa yksittäisenä myytävän olutpullon hinta. Tätä erilaista pulloa käsitellään kuitenkin eri tuotteena, vaikka pakkauskokokin on sama. Hartwall on siis keksinyt nerokkaan, mutta asiakkaan suuntaan pyllistävän tavan myydä samaa kamaa kovemmalla hinnalla. Jos aiotte tätä sinänsä ihan maistuvaa peruskeppanaa hankkia vähemmän kuin 6 pulloa, niin repikää yksittäiset 6-packista. Ei tämä missään nimessä ole 2,39 euron arvoinen, sillä esim. 2,59€ maksava samantyylinen Keisari Kellari on selvästi tätä parempi ja tulee puolen litran pakkauksissa. Hintaan 1,42€ tämä on sen sijaan jo ihan kelpo ostos ja retropullojen hinnoista säästetyt rahat voi käyttää vaikka jonkun maistuvamman oluen ostamiseen.

Olutarvio: Dubuisson Bush de Noël Premium

0 kommenttia
 

Dubuisson Bush de Noël Premium

Panimo: Dubuisson, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 12,0%
Saatavuus: Ulkomailta

Joseph Leroy aloitti oluenvalmistuksen Belgian Walloniassa maatilalla vuonna 1769. Aluksi olutta valmistettiin pieniä määriä lähinnä maatilan työntekijöiden käyttöön. Vuonna 1931 Joseph Leroyn jälkeläiset kuudennessa sukupolvessa aloittivat kunnolla kaupallisen panimotoiminnan. Nykyään panimon omistaa Hugues Dubuisson, joka on alkuperäisen perustajan jälkeläinen kahdeksannessa sukupolvessa. Panimo on edelleen perheomisteinen ja 100% itsenäinen. Ihailtavan pitkä historia ja ainakin minusta on hienoa, että panimo on kulkenut suvussa. Nykyinen omistaja on uudistanut panimoa nykyaikaisemmaksi ja luonut myös uusia oluita panimon repertuaariin. Yksi näistä uusista on "joulujytky" Bush de Noël (ensiesiintyminen 1991), jonka pullossa jälkikäyvä versio tämä Premium on. Alkoholipitoisuutta on 12% ja panimon mukaan pullossa jälkikäynti saattaa tehdä siihen vielä prosentin lisää päälle. Ostin tämän Saksasta vuoden alkupuolella ja se on siitä asti odotellut joulusesonkia ja sitä kuuluisaa "oikeaa hetkeä". Parasta ennen on merkitty vuodeksi 2014 ja ikää pullolla lienee siis ainakin noin vuosi.



Väriltään punertavan meripihkainen ja vaahdoltaan melko niukka olut. Hiivapartikkeleita leijuu oluen seassa pullossa, mutta niitä ei kaadu vielä ensimmäiseen lasilliseen. Tuoksu on voimakas, karamellinen, luumuinen, päärynänkuorinen, hieman rusinainen ja alkoholin lämpöä huokuva. Kokonaisuutena hieman sherrymäisen kuivahko, miellyttävä, vahva ja aromaattisen hedelmäinen tuoksu, jossa myös tuntuvaa happamuutta. Olut on suussa täyteläistä, runsaan maltaista ja lämmittävää. Maltaisuus on karamellimaista ja makeaa, mutta makeus ei kauaa jyllää, sillä se tuttu Chuck Norrisin roundhouse-kickin veroinen alkoholin lämpöaalto vyöryy sen yli kuivattaen oluen yleisilmeen vahvan sherryn tai vaalean portviinin suuntaan. Maussa on myös tuoksun kaltaista hedelmäisyyttä ja belgihiivaista mausteisuutta. Jälkimaussa esiin myös hieman happamuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen - hitaasti nautittavaa herkkua. Vallan mukava, maukas ja helposti kaksi tai kolme tuntia kestävä yömyssy. Kokonaisuutena parempi kuin osiensa summa.

Yhteenveto

Belgialainen yömyssy
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Stadin Ultimator Vaalea Doppelbock

0 kommenttia
 

Ultimator Vaalea Doppelbock

Panimo: Stadin Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,95€ / 0,33l)

Nyt lasissani on Ultimator Doppelbock, joka on juuri tänään Parhaaksi suomalaiseksi Panimoksi Olutoppaan vuosiäänestyksissä valitun Stadin Panimon uutuus Alkon vakiovalikoimassa. Olut on aiemmin ollut saatavilla myös Alko Arkadian erikoisvalikoimasta ja olutravintoloista. Kyseessä on alunperin saksalaistyylinen genre, jota Stadi on tuttuun tapaan ehostanut jenkkihumalilla ja hopback-aromihumaloinnilla. Olut on suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton. Oma pulloni on erää #460-1B. Erien välillä on pientä vaihtelua, mutta nyt Alkossa oleva erä on vahvuudeltaan 8,0%. Aiemmin Arkadian valikoimissa myyty erä oli 9,4% ja Stadin Panimon kotisivujen etikettikuvassa vahvuus näyttää olevan 7,2%. 



Oranssihtavan kultainen, kirkas ja keskiverrosti vaahtoava olut. Vaahto jättää runsaasti pitsiä ja pieni kerros jää oluen pinnalle pitkäksi toviksi. Tuoksu on hyvä ja tutun "Stadimainen". Se on se hopback-aromihumaloinnin taika, joka tähänkin tuo jenkkihumalan hieman sitrushedelmäisen ja eksoottisen kosketuksen. Taustalla on tuhdisti puhdasta maltaisuutta ja hieman alkoholiakin sekä ruohoisuuttakin. Olutta siemaistaessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi pehmeään täyteläisyyteen - nyt on runko kunnossa! Maltaisuutta on jylhästi ja se on hieman makeaa, myös alkoholi tuntuu puskevan hieman läpi ajoittain, mutta mukavan runsaasti katkera ruohoinen ja hieman sitrusvivahteinen humalanpuraisu lopussa viimeistään peittää sen. Koko maun ajan taustalla vaikuttaa tietty hedelmäinen yleisvire, jota on hankala kuvailla sen tarkemmin, se on sitä Stadin tavaramerkkiä myös. Suutuntuma on täyteläinen, matalahiilihappoinen ja pehmeähkö. Hyvä olut, jossa erityiskiitokset suutuntumalle ja pienet risut hienoiselle alkoholisuudelle.

Yhteenveto

Täyteläinen, jylhän maltainen ja "Stadilainen" doppelbock.
ARVOSANA: 8

Olutoppaan vuosiäänestysten tulokset 2012

0 kommenttia
 
Wine is fine but whiskey is quicker
Huh, onpahan ollut viikonloppu ja vielä meno jatkuu. Tänään olisi ollut Olutoppaan pikkujoulutkin, mutta en aiemmista vuosista poiketen päässyt paikalle, sillä valitsin tiukan olutreittauksen sijaan viininmaistelun.  Eilen pääsin nimittäin mielenkiintoiselle viini-illalliselle Tampereen Ilves hotellin kabinettiin. Syy miksi valitsin tämän ennen Olutoppaan pikkujouluja on selvä. Reissu pikkujouluihin Arkadian Alkon ostoineen, ruokailuineen ja kaikkineen olisi kustantanut useamman satosen, mutta tähän viini-illalliseen olin sen sijaan saanut kutsun päivätyöni kautta. Tilaisuus oli yhden toimittajan järjestämä ja täten meikäläisille ilmainen. Ei mennyt senttiäkään omaa rahaa, sillä pikkubussi heitti vielä aamuyöllä väsyneen joukkion kotiin asti. Hienosti järjestetty. Illallinen koostui kuudesta ruoka-annoksesta, joille jokaiselle oli oma viini. Ruuat olivat aivan erinomaisia ja viinitkin hyviä. Kovasti niitä yritettiin arvioida, mutta kyllä se vaikeaa on, huomattavasti vaikeampaa kuin oluen arvioiminen, ainakin noin kylmiltään. Kokonaisuutena ja kokemuksena erittäin hieno ja kyllähän se hauska reissu oli muutenkin. Veikkaanpa, että monet eivät olisi selvinneet tänään 16.30 salibandyotteluun, kuten meikäläinen. Terveisiä työkavereille ;)

Niin, mutta tämän jutun piti tosiaan kertoa Olutoppaan vuosiäänestyksen tuloksista, ja siihen siirrymmekin seuraavaksi. Vuosiäänestyksissä oli tänä vuonna uusi ja erinomainen systeemi, jossa jokaiseen kategoriaan (paitsi Vuoden suomenkielinen Olutblogi) sai valita 5 ehdokasta. Ensimmäinen sai 5 pistettä, toinen 4 ja niin edelleen. Reittausblogi ja allekirjoittanut pärjäsivät tälläkin kertaa mykistävän hyvin. Vuoden suomenkielinen Olutblogi sarjassa tultiin hopealle viime vuotisen voittajan ja nyt siis tuplavoittajan Arde arvioi jälkeen. Lisäksi henkilökohtaisesti sain Vuoden Olutarvioijan tittelin nyt kolmantena vuonna peräkkäin ja lisäksi napsahti Vuoden Foorumisti palkinto, joka on minulle ensimmäinen. 

Alla tulokset kaikissa sarjoissa ja sarjojen välissä omia kommenttejani tuloksista.

Vuoden Olut 2012


ÄäniäEhdokas

71Nøgne Ø Imperial Stout

58Plevnan Siperia

36Nøgne Ø #100

28Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

26Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

26BrewDog Dog A

24Stadin American Barley Wine

23Plevnan Barley Wine 2012 (pullo)

19Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood

18AleSmith Speedway Stout

Alkoon odotetun comebackin tehnyt norjalainen Imperial Stout vei tämän Kuningassarjan voiton oikeutetusti nimiinsä. Itse pidin sitä erinomaisena, mutta en aivan vielä sellaisena "total hekuma"-tasoisena, muille sen sijaan näyttäisi maistuneen vielä paremmin. Kolme yksilöä jäi kellariin, joten kypsytellään rauhassa ja katsellaan miten kehittyy.

Paras suomalainen Olutkauppa 2012


ÄäniäEhdokas

73K-Supermarket Kamppi

39K-Citymarket Pirkkala Partola

31K-Supermarket Länsiväylä

21K-Citymarket Sello

14K-Citymarket Turku Kupittaa

13K-Citymarket Palokka

11Liike 51

9K-Citymarket Vantaa Tammisto

9Ruokapuoti & Kahvila Lumo

7K-Citymarket Tampere Turtola

Maitokauppojen ykkönen on tänäkin vuonna K-Supermarket Kamppi ja varmasti oikeutetusti. Siellä lienee edelleen kaikkein laajin valikoima.

Vuoden Olutmaahantuoja 2012


ÄäniäEhdokas

207Pikkulintu

186Diamond Beer

139Servaali

106Gastropub

42Alko

40Brew Seeker

23Ultimator

15Beer Hunter's

14Heino Juomat

13Malty

Pikkulintu toi maahan alkuvuonna mm. Stonen oluita. Listoilta löytyy sellaisiakin panimoita kuin Närke, AleSmith, Amager... muutamia mainitakseni.

Vuoden Panimo 2012


ÄäniäEhdokas

114Mikkeller

105Nøgne Ø

62BrewDog

55Stone

32AleSmith

32Stadin Panimo

22Panimoravintola Beer Hunter's

21Vakka-Suomen Panimo

17Panimoravintola Plevna

14Thornbridge Hall



Vuoden Panimo on Mikkeller, joka on tuotteliaisuudestaan huolimatta pystynyt ainakin suurimman osan aikaa pitämään tason erittäin korkeana. Kakkosena hyvin lähellä tuttu norjalaispoppoo ja kolmantena skotlannin ylpeys Brewdog.

Paras suomalainen Panimo 2012


ÄäniäEhdokas

217Stadin Panimo

163Panimoravintola Plevna

129Panimoravintola Beer Hunter's

116Vakka-Suomen Panimo

56Malmgårdin panimo

26Panimoravintola Bruuveri

16Suomenlinnan Panimo

13Rekolan Panimo

10Nokian Panimo

10Laitilan Wirvoitusjuomatehdas



Tässä sarjassa ei tänä vuonna tarvinnut miettiä ketä äänestää. Stadi on tehnyt selvää jälkeä niin maitokauppavahvuisten puolella kuin Alkovahvuisissakin. Lisäksi panimo putsasi pöydän Suomen Paras Olut 2012 kilpailussa. Parhaiten mieleen tältä vuodelta ovat jääneet American Amber IPA ja American Barley Wine. Jälkimmäistä äänestin itse Vuoden Olueksi ja Parhaaksi suomalaiseksi Olueksi.

Vuoden Foorumisti 2012


ÄäniäEhdokas

119Hayke

85DeGarre

73sayravai

59Kiiski

58vesku

41Heikki Kähkönen

35lambic1

30T. J. Uominen

28TBone

15laiti

Vuoden Foorumisti palkinto tuli meikäläiselle. Se on todiste siitä, että kuivat vitsit ja äärimmäisen huono huumori toimii! Omat ääneni tässä sarjassa menivät mm. veskulle, DeGarrelle ja T. J. Uomiselle.

Vuoden Olutarvioija 2012


ÄäniäEhdokas

69Hayke

34sayravai

33Johnny Rio

28Salamanteri

26alfa

20mile

20TET

15Redhawk

11Menninkäinen

9laiti

Tämä tuntuu edelleen yhtä mukavalta ja hämmentävältä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Omat ääneni annoin Redhawkille, TET:lle, drfredalle, "mentorilleni" sayravaille ja Johnny Riolle. Kaiken kaikkiaan mukava nähdä myös paljon uusia nimimerkkejä arvioita, ja hyviä sellaisia, kirjoittamassa.

Vuoden Olutravintola 2012


ÄäniäEhdokas

127Olutravintola Pikkulintu

118Gastropub Tuulensuu

46Oluthuone Kaisla

43Cosmic Comic Cafe

38Oluttupa Viisi Penniä

38Black Door

33Panimoravintola Beer Hunter's

26Panimoravintola Plevna

24The Gallows Bird

22Harry's Jyväskylä

Vuoden Olutravintolan valintaan en ota sen enempää kantaa, sillä äärimmäisen nopeatahtisen lisääntymiseni johdosta en ole moisissa päässyt oikein vierailemaan. Ne ajat tulevat sitten myöhemmin. Pikkulintu on varmasti voittonsa ansainnut ja onnistunut näin katkaisemaan Gastropub Tuulensuun ainakin kaksi vuotta kestäneen voittokulun.


Paras suomalainen Olut 2012


ÄäniäEhdokas

123Plevnan Siperia

90Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

65Stadin American Barley Wine

49Plevnan Barley Wine 2012 (pullo)

49Sinebrychoff Porter

45Malmgård Huvila X-Porter

33Plevnan Unto Sahti

29Stadin American Amber IPA

28Stadin Katariina Imperial Stout

25Beer Hunter's Saison De Randonneur 4,5%

Vuoden Olut sarjassa toiseksi ponnistanut Plevnan klassinen Siperia vei ykköspaikan tässä kategoriassa ja taatusti ansaitusti. Kakkosena on Vakka-Suomalaista osaamista erinomaisen Savukatajan muodossa ja kolmantena oma suosikkini Stadin American Barley Wine. Äänestin tässä kategoriassa myös Savukatajaa, Stadin American Amber IPAa, Beer Hunter'sin Saison De Randonneuria ja Malmgård Huvila X-Porteria.

Vuoden suomenkielinen Olutblogi 2012


ÄäniäEhdokas

32Arde arvioi
28Reittausblogi
6Rekolan Panimoblogi ja Tuopin ääressä
5Humalablogi
2JaskanKaljat ja Oluenystävän blogi
1Hiivahommia

Vuoden suomenkielisen Olutblogin äänestys oli kahden kauppaa. Viime vuoden el campione Arde arvioi vei tälläkin kertaa tiukan kamppailun nimiinsä. Äänestin itsekin Ardea jälleen tänä vuonna. Miehen matkaraportit ja tunnelmalliset kuvaukset ovat kaikessa lyhykäisyydessään iskeviä ja hyvin kirjoitettuja. Lisäksi päivitystahti on päätähuimaava. Hiivahommillekin annoin ääneni, sillä kirjoittajan olutarviot ovat todella hyviä, on suorastaan sääli, ettei kaveri reittaa oppaaseen.


Onnittelut voittajille!

Olutarvio: Fuller's Vintage Ale 2012

0 kommenttia
 

Vintage Ale 2012

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (8,36€ / 0,5l)

Alkosta saa taas tätä jokavuotista Fuller'sin Vintage Alea. Fuller's on vuodesta 1997 alkaen valmistanut tällaisen oluen joka vuosi. Resepti muuttuu aina hieman ja erä on aina rajoitettu, tänä vuonna se on 125000 pullon kokoinen. Niin kauan kuin itse muistan, on olut myös ollut pakattuna pahviseen koteloon ja jokainen pullo numeroitu. Pakkauksissa kerrotaan, että olut on pullossa jälkikäyvänä sopiva ikäännytettäväksi ja kestää pitkään vielä ilmoitetun parasta ennen päivän jälkeenkin (Best before end 2015). Humalina tänä vuonna brittiläiset Goldings, Sovereign ja Target. Viime vuonna Targetin tilalla oli First Gold, mutta muuten käytetyt humalat olivat samoja. Reseptissä on kenties muitakin muutoksia, mutta niitä ei pakkausessa mainita. Maltaiden kerrotaan olevan luomua. Viime vuotinen versio ei tuoreeltaan täysin iskenyt, mutta tämän vuoden versio toimi paremmin. Isot pojat internetin foorumeilla kertovat, että kyseessä on hyvin pitkälti sama olut kuin Fuller's Golden Pride, jota myös saa Alkosta tällä hetkellä ja kyllähän nämä kaksi kieltämättä paljon samaa omaavatkin.



Kauniin kuparinen ja ilman pullon pohjan häviävän pientä hiivasakkaa täysin kirkas olut, joka vahtoaa maltillisesti. Vaahto on pitkäkestoista. Tuoksu on hyvä. Siinä on marmeladimaista makeaa hedelmäisyyttä, karamellimaista maltaisuutta sekä kypsää appelsiinia ja aprikoosia. Olut on pehmeää ja maukasta sekä runsaan lämmittävää. Tässä on selvästi heti parempi ensivaikutelma kuin viime vuotisessa. Maku on makeahko, karamellinen, runsaan kypsän ja pehmeän hedelmäinen - marmeladimaista aprikoosia. Hieman myös toffeeta ja brittityylistä marjaisuutta. Loppu on lämmittävä ja kuivuu mukavasti. Katkeroa on melko kevyesti ja olut on muutenkin melko pehmeä ja kaikinpuolin miellyttävä nautiskeluolut. Suutuntuma on hieman yli keskitäyteläisen ja maltillisesti hiilihappoinen. Tämä on mielestäni sopivan makea olut, vaikka makeutta melko runsaasti onkin. Ikäännytys todennäköisesti kuivattaisi makua, mikä ei tässä tapauksessa olisi välttämättä edes eduksi. No, makuasioitahan nämä tietysti ovat. Hyvä olut ja selkeä parannus viime vuotiseen ainakin tuoreeltaan.

Yhteenveto

Makeaa marmeladia ja kypsää hedelmää brittiläisittäin
ARVOSANA: 9-

Alkon jouluoluet 2012: Liefmans Glühkriek

0 kommenttia
 

Liefmans Glühkriek

Panimo: Liefmans, Belgia
Oluttyyli: Hedelmäolut
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (7,99€ / 0,75l)

Nyt ollaankin jouluoluista ehkä sen kaikkein erikoisimman äärellä. Tässä on nimittäin hedelmäolut, joka pitäisi nauttia glögin tavoin lämpimänä. Tällaista olutta en olekaan ennen nauttinut. Pohjana tällä Glühkriekillä on saman panimon Cuvée Brut, joka oli viime- ja edellisvuonna Alkon jouluolutvalikoimassa. Arvioni siitä vuodelta 2010 voit lukea tästä linkistä. Tämä on siis sama kuin Cuvée Brut, mutta jouluisesti maustettuna ja valmistaja suosittelee tätä nautittavan 70-asteen lämpöisenä. Etanolin kiehumispiste on 78-astetta, joten 70 astetta on vielä turvallisella puolella, eikä haihduta juoman alkoholipitoisuutta. Lämmitän osan oluesta kattilassa glögin tapaan ja osan nautin kylmänä.


Suoraan pullosta ilman lämmitystä olut kaatuu viinilasiin ollen kauniin punainen, kirkas ja vaahdoltaan pinkki. Samaan aikaan kattilassa olut alkaa lämmetessään vaahdota samaa pinkkiä vaahtoa ja höyryäkin muodostuu, on aika nostaa kattilla hellalta. Kylmänä tuoksu on hyvin Liefmans Cuvée Brutin kaltainen, eli kypsän kirsikkainen, sokerinen ja hieman hapan, mutta siinä on lisäksi glögimäistä mausteisuutta. Ei hullumpaa, pidinhän Cuvée Brutistakin. Lämpimänä tuoksu on hieman erilainen. Kirsikkaisuus on pehmeämpää ja mausteisuus on enemmän pinnalla - onpa outoa nuuhkia lämmintä olutta. Kylmän maku on makeahko, kirsikkainen, hieman puinen, kevyesti hapan ja lopussa hyvin miellyttävän pehmeästi glögimäisen mausteinen. Lämmin on hieman happamampi, tai ainakin tuntuu siltä, sillä makeus on hieman kaikonnut. Lisäksi se on pehmeämpi, sillä hiilihappoja ei ole. Myös mausteet tulevat aiemmin esille ja hieman voimakkaampina, alkoholikin tuntuu nielaistessa potkaisevan ja lämmittävän, vaikka toki lämmin juoma jo itsessäänkin tekee sitä samaa tuntua. Jotenkin tämä kiehtoo lämpimänä enemmän, etenkin näin talviaikaan. Hyvää kuitenkin molemmilla tavoilla nautittuna. Tämä on jouluolutta jos mikä!

Yhteenveto

Jouluisen glögimäinen olut, etenkin lämpimänä
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Kosoolan Wiski- & Chili-Porter

1 kommenttia
 

Kosoolan Panimon kaksi viimeistä pulloa minun kaapissani ovat Wiski- ja Chili-Porter. Tämä onkin jännä maistelu, sillä nämä oluet ovat samaa oluterää, mutta ne on jälkikäytetty eri astioissa. Toisessa astiassa on ollut Laphroaig viskissä uitettuja tammilastuja ja toisessa tuoreita habaneroja. Eli aluksi Juhani on valmistanut normaalin porterin, jonka on sitten puolittanut ja siirtänyt toisiin astioihin kypsymään erilaisin maustein. Oluet ovat 6,9% vahvoja ja niissä on käytetty Magnum-humalaa 36 IBUn edestä ja hiivana SafBrew T-58:a. Juhani harmitteli saatteessaan, ettei huomannut pullottaa yhtään pulloa täysin ilman mausteita, jotta olisi saanut verrattua maustettuihin.

Laseihin kaatuu ulkonäöltään lähes identtiset oluet. Väri on sama, tummanruskea ja läpinäkymätön, mutta Wiski-Porterin vaahto on selvästi tiiviimpi ja kestävämpi.



Wiski-Porter
(Portteri, 6,9%)

Ulkonäöltään tummanruskea, läpinäkymätön ja beigevaahtoinen. Tiivistä vaahtoa muodostuu mukavasti ja pieni kerros säilyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on huisi, siinä on voimakkaasti turpeisen savuista viskiä, hieman palvikinkkua ja tammipuuta. Mallas tukee taustalla hieman kahvimaisin ja lakritsisin aromein. Kyllä tämä täysin viskin show on, eikä siinä mitään. Hieno savuisuus ja ilman savumaltaita! Maku on sekin voimakkaan viskimäinen, mutta tasapainoinen ja hyvä. Siinä on paahteista hieman makeaa maltaisuutta, savua, palvikinkkua, kuivaa tammea ja turpeistä viskiä. Maltaisuus on maun alkupuolella eniten esillä ja loppua kohti viskimäisyys hiljalleen astuu sen tilalle, lempeästi ja pehmeästi. Välillä hieman hedelmäisyyttäkin häilähtää maussa. Edelleen upea savuisuus. Tämähän on hämmentävän hyvää. Jälkimaku on kuivahko ja turpeisen sekä savuisen viskinen. Alkoholi lämmittää, mutta viinaisuutta ei ole. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman ylikin ja keskiverron hiilihappoinen, hieman tahmeutta. Hienot viskin aromit ja upea savuisuus, onnistunut tuotos!

Pisteytys

  • Tuoksu 8 - Voimakas savuisen viskinen tuoksu.
  • Ulkonäkö 4 - Komea olut.
  • Maku 8 - Tasapainoinen, viskiä ja maltaan makeutta.
  • Suutuntuma 4 - Mukavan täyteläinen, miellyttävä nauttia
  • Yleisvaikutelma 16 - Yllätyksellisen hyvä ja tasapainoinen
 Aistiarviot

  • Makeus 4
  • Katkeruus 3
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 40/50


Chili-Porter
(Portteri, 6,9%)

Ulkonäöltään tummanruskea, läpinäkymätön ja beigevaahtoinen. Osin suurikuplaista vaahtoa muodostuu mukavasti, mutta se melko nopeasti katoaa. Tuoksu on voimakkaan jalapenoinen, siis todella voimakkaan... sen alta ei pysty oikein muita tuoksuja erittelemäänkään. Paprikajauhe tulee myös mieleen. Sanotaanko siis, että jalapenoisen ja paprikajauheisen mausteinen tuoksu. Nyt ollaan sellaisen oluen äärellä, että en ole ennen maistanut. Tämä tulee hyvään saumaan, sillä pienoiset chilibuumit on meneillään Blair'sin Death-sarjan kastikkeiden ansiosta. Maku on makeahko, aluksi, sitten tulisuus iskee kitalakeen ja kielenpäälle melko mukavalla potkulla, joka vastaa sellaista normaalin kulmakebabbilan vihreää jalapenoa. Maun loppupuolella nousee mausteisuuden takaa esiin myös hieman maltaisia oluen piirteitä ja lakritsaisuutta. Jälkimaku taas tuo mieleen turkinpippurit, siis ne karkit. Suutuntuma on samankaltainen kuin Wiski-Porterissa, mutta ilman sitä pientä tahmaisuutta, ilmeisesti mausteisuus vie sen mennessään. Melko erikoinen ja hauska nauttia. Sanotaanko, että tietyllä tavalla elämyksellinen olut. Tätä onkin niin hankala pisteyttää, että jätän sen tekemättä, mutta ehdottomasti positiivinen fiilis tästä jäi. Jos tämä olisi kaupallinen olut, niin en välttämättä ostaisi toistamiseen itselleni, mutta maistattaisin kyllä kavereilla. Lasista on hieman yli puolet jäljellä ja lämmittää mukavasti eikä se tällä kertaa ole pelkästään alkoholi.

Kosoolan Juhani, olen nyt maistanut sinulta seitsemän eri olutta. Kiitos niistä. Sinun oluistasi jäi ehdottoman positiivinen kuva. Pakurikääpä, nokkosenjuuri, kanerva, habanero, laphroaigissa uitetut lastut - ihailen kokeilunhaluasi ja rohkeuttasi. Jatka samaan malliin, äläkä kangistu perinteisiin kaavoihin!

Kotiolutta: Kosoolan Saison de Bergans

0 kommenttia
 
Iltojen iltaa. Kosoolan kotioluilla jatketaan tänään. Vuorossa on Saison de Bergans, joka on nimensä mukaisesti saison ja vitamiineja on tyylille sopivat 6,7%. Tässäkään ei Juhani ole mennyt sieltä missä aita on matalin vaan mukana on hieman hunajaa sekä vehnähiutaleitakin. Hiivana on käytetty Wyeastin Biere de Garde hiivaa. Biere de Garde on ranskalainen, hyvin saisonmainen oluttyyli. Humalina Magnum, East Kent Goldings ja Styrian Goldings.


Saison de Bergans
(Saison, 6,7%)

Kauniin kultaoranssi olut, joka on hieman utuinen ja vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on päärynänkuorinen, hienoisen appelsiininen, belgihiivaisen mausteinen, hieman pippurinen ja hunajainen. Lisäksi löytyy pilsmäistä kevyen diasetyylistä (voin aromista) maltaisuutta, joka ei ehkä aivan istu tyyliin, eikä varmasti tarkoituksella mukana olekaan. Diasetyylimäisyys tuntuu katoilevan, välillä sen aistii selvästi, välillä ei ollenkaan. Kylmempänä se oli ehkä selkeämmin esillä, eikä silloinkaan kovin voimakkaasti. Mukava tuoksu, mausteisuus on aivan sellaista kuin saisoneissa yleensäkin. Maku on hieman makeahko, pippurisen mausteinen, belgihiivainen ja hyvin kevyesti humaloitu. Maun loppupuoli ja jälkimaku muuttuu kuitenkin mausteisuuden ja alkoholin lämmön myötä hyvinkin kuivaksi. Maku on hieman tuoksua valjumpi, siinä ei ole samankaltaista hedelmäisyyttä ja humalointikin jää hieman vajaaksi. Parhaimmillaanhan saisonit ovat erittäinkin voimakkaasti humaloituja. Alkoholisuuskin lyö hieman läpi, se tulee esiin juuri silloin, kun humalan tulisi puraista kunnolla. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Lupaava tuoksu antoi odottaa enemmän. Tässä on vielä hieman hiomista. 

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Napakan mausteinen ja hedelmäinen, aitoa saisonia.
  • Ulkonäkö 4 - Tältä tyylin oluen tuleekin näyttää
  • Maku 5 - Huomattavasti tuoksua valjumpi, hedelmät & humalat kateissa.
  • Suutuntuma 3 - Hieman täyteläisyyttä ja karvan verran lisää hiilihappoja niin hyvää tulee.
  • Yleisvaikutelma 12 - Balanssi kateissa, tässä on vielä hiomista.
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 4
Kokonaispisteet: 31/50 

Kotiolutta: Forestriver Kinnonkartanon Katajainen Ansa

8 kommenttia
 
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Tänään maistelussa omatekoinen imperial stout Katajainen Ansa, jonka panin tulemaan elokuun lopulla. Kypsymisaikaa on siis ollut jo kolmisen kuukautta. Oluessa on käytetty ruis- ja kaurahiutaleita, sekä katajaa sen verran, että vierre on valutettu katajapedin läpi. Tämä on kolmas kotiolueni ja omasta mielestäni selkeästi paras tähän astisista. Aiemmissa jokin osa-alue tuntui lyövän yli, mutta nyt on enemmän balanssia. Olen tätä muutamalle henkilölle ujuttanut maisteltavaksi ja ainakin toinen veljistäni on tykännyt oluesta paljonkin, vaikka se hänen näppäimistönsä tuhosikin... Tässä illan ratoksi arvio, jonka naputtelen Olutoppaan pisteytyksellä, samoin kuin muutkin hiljaittain kirjoittamani kotiolutarviot. Omaa tuotosta on vaikea arvostella, koska se on niin rakas, mutta yritetään nyt.





Katajainen Ansa
(Imperial Stout, 8,0%)

Täysin musta, läpinäkymätön ja öljyisen paksulla viskositeetilla lasiin kaatuva olut. Mokkaisen värinen vaahto on runsas ja höttöinen. Tuoksu on voimakas, siinä on runsaasti kauraisuutta, pehmeää paahdetta, sokerista kermakahvia ja alkoholin potkua. Lisäksi hiivan hedelmäisiä käymisestereitä ja aivan tuoksun lopussa myös kevyesti humalaa. Ruista ja katajaa en tästä pysty yksilöimään. Maku on makea, voimakkaan paahteinen, kermaisen pehmeä ja kaurainen. Humalointi on neulasmaista ja hieman greippistä, mutta kevyttä, eikä loppuun muodostu pientä nipistystä kummempaa katkeroa. Yleisilme jää hieman tahmaisen makeahkoksi. Alkoholi lämmittää, mutta viinaisuutta ei ole. Myös mausta on vaikea erottaa katajaa tai ruista. Suutuntuma on hieman yli keskitäyteläisen, pehmeä, maltillisen hiilihappoinen ja hieman suuta tahmaava. Lämmittävä ja tasapainoinen sekä virhemauton imperial stout, jossa makeus ja kaurainen pehmeys jyrää. Itse henkilökohtaisesti suosin kuivempia ja katkeroisempia imperial stouteja. Tulen pistämään muutaman pullon tätä syrjään vuosiksi, katsotaan miten käy, eli kehittyykö kuivemmaksi (kuten usein käy) ja säilyykö ylipäätään.

Sen verran olen tämän valmistamisen jälkeen oppinut, että uuteoluet yleensä jäävät hieman makeammiksi, koska sisältävät runsaasti myös käymiskelvottomia sokereita. Jatkossa on, kunhan aikaa jostain löytyy, ajatuksissa siirtyä ihan oikeaan oluenvalmistukseen eli täysmäskäykseen.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Voimakas, paahteinen, kermaisen kaurainen ja miellyttävän hedelmäinen.
  • Ulkonäkö 4 - Komea olut, kuten panijansakin, täysi vitonen jos vaahto säilyisi pidempään.
  • Maku 7 - Tuoksua hieman yksiulotteisempi ja omaan makuuni turhan makea
  • Suutuntuma 4 - Kermaisen pehmeä, miellyttävä, mutta voisi olla vielä täyteläisempi.
  • Yleisvaikutelma 15 - Kokonaisuutena hyvä ja tasapainoinen, ei virhemakuja. Imperial Oatmeal Stout?
Aistiarviot
  • Makeus 6
  • Katkeruus 3
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 38/50

Olutarvio: Beer Hunter's Ruokapuoti Lumo Talvistout

0 kommenttia
 

Ruokapuoti Lumon Talvistout

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokapuoti Lumo ja valitut ravintolat & kahvilat


Raumalla Unescon maailmanperintökohteessa Vanhassa Raumassa sijaitseva Ruokapuoti Lumo on teettänyt Beer Huntersilla oman talvioluen. Olut on tyyliltään stout ja siinä on normaaleiden valmistusaineiden lisäksi käytetty ruista ja Turun Kahvipaahtimon tummaksi paahdettua Daterra Sweet kahvia. Reseptin on suunnittellut Beer Hunter's yhdessä Ruokapuoti Lumon kauppiaan kanssa. Laajaa Turku-Rauma-Pori yhteistyötä länsirannikolla siis. Ruokapuoti Lumon lisäksi olutta myyvät Raumalla rajoitetusti Kahvila Soppi, Cafe Sali ja Turussa CaféArt. Saatavilla juuri nyt myös Panimoravintola Beer Hunter'sin hanasta (Mufloni Espresso Ruis Stout)!



Ulkonäöltään näyttävästi täysin musta ja mokkavivahteisen beigevaahtoinen. Tuoksu on tumman kahvinen, kahvipapuinen, tumman ja katkeran suklainen sekä paahteinen. Mukana on myös Beer Hunter'sin tunnistettavaa hedelmäistä talonaromia ja yrttistä humalan tuntua. Miellyttävästi kahvinen tuoksu. Olut tuntuu suussa kevyeltä, kuten maitokauppavahvuiset yleensäkin. Se on lisäksi melko pehmeää ja miellyttävän maltillisen hiilihappoista. Helppoa nautittavaa, joka soljuu vaivatta kitusiin. Maku on myös runsaan kahvinen, eikä mitään saludoa, vaan oikeasti pehmeää tummaa paahtoa. Siinä on myös runsaan paahteista, lähes palanutta maltaisuutta, hiven lakritsaisuutta ja lopussa tasapainottava yrttisvivahteinen humalointi, joka puraisee kevyesti mutta varmasti. Kokonaisuutena runsaan kahvinen, melko pehmeä ja helposti nautittava olut. Rupesi tekemään mieli kahvia... 

Ideaalimaailmassa toivoisin tällaiselta oluelta tietysti roimempaa potkua ja tukevampaa runkoa, mutta kun meillä on nämä maitokaupparajoitukset. Tähän vahvuusluokkaan tämä on hyvä suoritus, kuten Beer Hunter'sin oluet yleensäkin. Onhan toisaalta näissä vahvuuksissa liikkuva eräs Irlantilainen G:llä alkava stout pärjännyt maailmalla kohtalaisen hyvinkin...

Yhteenveto

Miellyttävän runsaasti, mutta pehmeästi kahvinen stout.
ARVOSANA: 8-