Mysteeripanimon Lost Hope olutsarja 90-luvun kauhuleffojen hengessä

Somen puolella on maisteltu ja spekuloitu "mysteeripanimon" Enigma olutsarjan oluita ja nyt täällä blogisivuston puolella otan maistoon saman panimon toisen uuden olutsarjan. 90-luvun kauhuleffojen henkeen brändätty olutsarja tulee kauppoihin ainakin aluksi kolmen oluen voimin. Pikselifontein kirjailtuihin 0,44-litraisiin tölkkeihin on pakattu kauhuleffoista innoitusta nimiinsä saaneet lager, vehnä ale ja IPA. Jokaisessa tölkissä on myös pieni tarina tai pikemminkin tarinan alku. Oluen nauttija voi sitten tuopillisen aikana halutessaan kuvitella tarinaan loput. Sain oluet panimolta ja sovittiin niin ettei panimoa vielä mainita arvioiden yhteydessä, vaan keskitytään täysin itse oluisiin. Panimo ei kuitenkaan ole salaisuus vaan lukee ihan normaalisti tuossa tölkin takapuolella.

Aloitetaan maistelut lagerista.

The Silence of the Hops lager

5,0% | Sisältää ohraa

"Marko oli saanut työkaverilta kutsun bileisiin. Uusi työ eikä hän vielä tuntenut kunnolla ketään. Leffakerhon kautta hän oli tutustunut Joniin, joka oli vihannut että videovuokraamossa oli paikka auki ja sen hän oli saanutkin. Marko polki kolmivaihteisella bileisiin pari lager-olutta repussaan, teollisuusalueelle eivät bussit kulkeneet. Vanhoja ränsistyneitä halleja, rengaspinoja. Outo paikka, hän mietti. Matalasta talosta kantautui grunge-musiikki. Marko astui sisään ja käveli portaat alas.

Stereot soivat tyhjässä kellarissa..."

 

Suodattamaton ja pastöroimaton lager on väriltään kauniin kultainen ja sen vaahto on kestävä sekä pitsikäs. Tuoksussa on puhtaasti sekä maltaista että jalohumalaisen yrttistä sekä ruohoista aromikasta tuntua. Mausta pystyisi kokeneempi maistelija jo melko varmasti veikkaamaan panimon. Itsehän sen siis tiedän, mutta ainakin minulle ns. talon maku on selkeä - ja se on hyvä! Lagerin ohrainen maltaisuus tulee puhtaana ja siihen päälle suodattamattomana eli mitään pois riisumatta esiin nousevat jalohumalaisen yrttimäiset, hieman ruohomaiset ja kukkaiset maut - ne klassiset maut. Suutuntumassa on sopivasti maltaista makeutta ja sitten tasapainoisesti, mutta pitkäkestoisesti katkeroa. Purenta oikeastaan rakentuu kyllä ihan kunnon pilsin veroiseksi. On hyvää ja laatutaso tietysti moitteeton. Tämä on sitä panimon perinteistä tyyliä.

Seuraavaksi vehän alen pariin.

I Know What You Drank Last Summer vehnä ale

5,0% | Sisältää vehnää ja ohraa

"Sateinen kaupunki kylpi neon-valoissa, Jaana oli vuokrannut Michael J. Hopsin uuden leffan ja hakenut pizzan viettääkseen laatuaikaa itsensä ja kissansa kanssa. Kotona oli viileä, hän ei muistanut jättäneensä ikkunaa auki. Uusi college-asu lämmitti. Edellinen vuokraaja oli unohtanut kelata kasetin alkuun. Jääkaapista löytyi eilisillan bileistä jäänyt pintahiivaolut. Puhelimen töpseli irti seinästä ettei kukaan häiritse.

Samalla ovikello soi..."

 

Lasiin kaatuu utuinen kultainen olut, jonka vaahto on kuohkea ja runsas. Nyt ei tuoksu kyllä anna paljoakaan itsestään ulos. Vehnäinen pohja on runsas, käymisaromit jokseenkin neutraalin tuntuiset ja humalaisuus hennon yrttimäistä sekä hieman kukkaista. Nyt kun olisi ollut mallaspohjan puolesta paikka lyödä raikkaat sitrushumalat pöytään niin niitä ei oikein tulekaan. Ei kuitenkaan nouse myöskään hefeweizenin neilikkaa tai banaania eli hiivan preesens on melko neutraali. Suutuntuma on kuohkean vehnäinen ja melko täyteläinen. Makeutta sopivasti. Hyvä ryhti ja raikkaat hiilihapot sekä yrttimäinen katkeruus. Juotavuudessa ei moitteen sijaa, mutta maku on pääosin vain vehnäistä maltaisuutta ja sangen voimakastakin yrttimäistä katkeroa. Sitrus nipistää loppuvedossa hieman ja jälkimaku on edelleen miellyttävästi runsaan katkeroinen, mutta aromihumalaa tämä minun mielestäni suorastaan huutaa enemmän. Laatu on kunnossa, mutta resepti valitettavan tylsä - odotin tältä enemmän. 

Viimeisenä sitten ipa.

A Nightmare on Hops Street IPA

5,0% | Sisältää ohraa

"Humalakadulla puhalsi alkusyksyn lämpöinen tuuli ja ensimmäiset puista pudonneet lehdet pyörivät Esan jaloissa. Hän oli pitkään odottanut treffejä Minnan kanssa. Kainalossa oli Arnold Weisseneggerin uusin leffa ja muutama IPA-olut. Jostain kauempaa kuului koiran haukahduksia, muuten omakotialue oli hiljainen, jopa epätavallisen hiljainen. Kaikki talot näyttivät samanlaisilta ja Esalla oli vain bussilipun reunaan nopeasti kirjoitettu osoite. Vihdoin hän löysi perille.

Ovi oli raollaan..."

 

Kaunis hohkaavan oranssihtava väri ja tiivis vitivalkea vaahto. Tuoksussa tasapainoisesti appelsiinimaista sitrushedelmäisyyttä ja maltaisuutta hennolla karamellivivahteella. Vähän sellainen vanhemman koulukunnan fiilis eli ihan eri maata kuin modernimmat Enigma sarjalaiset. Havuisuuttakin nousee. Maku on tässä miellyttävän pehmeän maltainen ja hedelmäisyys on tuoksun tavoin appelsiinimaista eikä juuri nouse mallasta suurempaan rooliin paitsi lopussa kun katkeroa alkaa kertymään. Loppuvedossa on yrttimäisyyttäkin. Poikkeaa Enigma sarjan runsaan hedelmäisistä siis tosiaan ollen maltaisempi - sellainen kuin IPAt olivat 15 vuotta sitten. Tyylin parhaat tosin ovat vahvempia, mutta kaupparaja kun tiedetään niin tämän ratkaisun ymmärtää. Sitä itse asiassa mietin aiemmin että koko olutsarja lienee suunnattu hieman tällaisille keski-ikäisemmille nautiskelijoille, koska eihän nuoriso suurimmaksi osaksi välttämättä tiedä näistä leffoista mitään eikä ehkä syty tälle pikselifonttia käyttävälle brändäyksellekään samalla tavalla kuin me MS-DOS käyttöjärjestelmää aikoinaan puikottaneet ja Leisure Suit Larrya pelanneet kasarin lapset (vaikkei siitä pelistä mitään tajuttukaan). Hyvä tasapainoinen perusipa tässä lasissa on, juotavuus on tosi hyvä. Ei ole yksipuolista hedelmäiloittelua vaan mallasta myös - tällaisiakin tarvitaan ja itse tykkään ainakin. 

 

Ja kuten eilen jo somessa selvisi niin mysteeripanimo on Vakka-Suomen Panimo eli Prykmestar oluistaan tunnettu pitkän linjan pienpanimo Uudestakaupungista. Panimo on hankkinut oman laadukkaan tölkityslinjaston ja tehnyt melkoisen brändiuudistuksen. Prykmestar oluitakin edelleen pysyy tuotannossa ja jatkossa niitäkin alkaa näkymään tölkeissä. Sain panimolta myös tölkkiin pakatut Keller Pilsin, Keller Bierin ja vehnäoluen, jotka olivat samaa tuttua erittäin laadukasta tekemistä - nyt vaan paremmassa (ja isommassa!) pakkauksessa. 

 

Olen itse Laitilassa töissä (en kuitenkaan Wirvoitusjuomatehtaalla) eli vain noin vartin ajomatkan päässä Vakka-Suomen Panimolta ja kävin toissaviikolla henkilökohtaisesti paikan päältä hakemassa nämä oluet. Panimon yhteydenoton jälkeen todettiin että turha laittaa postiin kun pienemmällä vaivalla käyn itse paikan päällä. Uudessakaupungissa panimoa pyörittää tällä hetkellä Stadin Panimon omistaja Timo Konttinen vaimoineen. Stadin Panimohan osti Vakka-Suomen Panimon vuonna 2020. Sovittiin siinä että pidetään panimo toistaiseksi salaisuutena eli en mainitse sitä näissä arvioissa vaan annetaan oluiden puhua puolestaan ja ihmisten arvuutella. Sehän meni ihan hauskasti sitten lopulta niin että samana päivänä eräs lukija oli bongannut oluen kaupasta ja toinen sitten googletti oikean vastauksen (samalla löytyi porilainen joka osaa googlettaa!). Sellainen tapaus tällä kertaa siis, jään mielenkiinnolla seuraamaan panimon tulevia edesottamuksia.

Maahantuojan kellarin kätköistä: Westmalle Dubbel 2019

 

Nyt sitten lasiin kellarin kätköistä tammikuussa 2019 pullotettua eli nyt jo neljän vuoden ikäistä Westmalle Dubbelia. Tässä on nyt sellainen ero aiempiin "kellarin kätköistä" bloggauksiin, että tämä ei ole omasta kellaristani vaan maahantuojan kellarista - tai mistä säilytystilasta sitten lieneekään. Kellari kuulostaa kuitenkin varastoa paremmalta, joten mennään sillä. Pullotuspäivä tällä klassikkostatuksen omaavalla trappist-dubbelilla on 9.1.2019 eli ikää tosiaan neljä vuotta. Päiväystä on annettu kaksi vuotta eteenpäin eli niin sanottu parasta ennen on umpeutunut 9.1.2021. Itse olen tämän reitannut aikanaan Olutopas.infoon vuonna 2009 ja sitten uudelleen Reittausblogiin vuonna 2011. On tätä muuten jonkun aikaa tullut tehtyä sitten tätäkin "hommaa" ja siitä nyt tavallaan palkkiona sitten myös maahantuojalta saatuna tämä kyseinen pullo. Ei pöllömpää. 

 

Westmalle Dubbel 2019

7% | Sisältää ohramallasta

Westmallen omaa goblettia minulla ei vielä ole, joten olut kaatuu St. Bernarduksen lasiin punertavan tummanruskeana ja vaahdoltaan beigevivahteisena sekä kestävänä. Tuoksussa on muhkeasti kuivattuja hedelmiä, rusinaa, sokeroitua banaania ja belgihiivan tuttua päärynänkuorimaista tuntua. Rusinaisuus on ainakin sellainen ominaisuus jonka yhdistän kandisokeriin. Tämän oluen tapauksessa tiettävästi tumma väri tulee kokonaan olueen käytetystä tummasta kandisokerisiirapista - maltaat siis olisivat kaikki vaaleita perusmaltaita. Todella hyvä tuoksu - sellainen oppikirjamainen dubbelin tuoksu. Maku on samansuuntainen. Maukkaasti kuivattuja hedelmiä, karamellisoitunutta sokeria, hitunen banaanimaisuutta ja loppua kohti kuivuva kevyesti katkeroitu lopetus. Loppuvedossa edelleen hieman hedelmäisyyttä ja ruokosokerisuutta. Makeahko alku, joka nopeasti kuivuu loppuvetoon. Vahvuus täysin piilossa eikä ikä ole tuonut mitään negatiivista oluen makuun. Ei hapettumista eikä mitään "sherrymäisyyttä". Sen sijaan hiilihapot ovat ehkä tuoreesta hyvin pehmentyneet, ei hyökkää lainkaan vaikka hiilihappoja onkin tyylille ominaisen runsaasti. Todella hyvää ja ison pullon nauttii helposti hissukseen yksinkin. Kyllä tämä on se tyylin esikuva, johon kaikkia muita dubbeleita tullaan jatkossakin vertaamaan. Vaikea on tätä tyyliä tehdä paremmin eikä kypsyminen ole ainakaan yhtään haitannut - luultavasti päinvastoin. Olipa hieno päästä maistamaan.

Kiitos oluesta maahantuojalle. Jos olutta mielii päästä maistamaan niin se onnistuu Stadin Panimon baarissa, jossa 0,75 litraisen pullon hinta varsin kohtuullinen 12€. 

Triplasti koti-tripeliä: Catvalley, Wanderer & Panumo

Kotiolutkalenterin vaihdon yhteydessä marraskuun lopulla sain maisteltavaksi varsin runsaasti oluita myös kalenterin ulkopuolelta. Tähän juttuun on niputettu kolmen eri tripel-tyylisen kotioluen arviot. Arvoidut oluet on nautittu eri aikoihin joulu- ja tammikuun aikana. Tästä tyylistähän minulla on sangen runsaasti kokemusta uskomattoman hienon tripel-kesän 2018 tiimoilta, jolloin maistelin läpi lähemmäs viisikymmentä eri olutta tästä hienosta tyylistä ja teinpä siinä sivussa pari omaakin keittoa vertailtavaksi. On muuten näin jälkikäteen ajatellen ollut aika raisu veto, mutta siinähän se kevät ja kesä aina kesälomaa myöden meni mukavasti. Parhaita muistoja on sellaiset kun kesäkuussa järvissä on yleensä varsin kylmää vettä ja uintireissun päätteeksi kun korkkasi sellaisen mukavasti lämmittävän tripelin niin ai että... siinä veri alkoi taas kiertää ja lämpöä nousi poskipäihin. Nyt sitten arviot.

 

Wanderer Brewing Serenity Triple

8,5% 

 

 

Helsingin Oulunkylästä lasiin kaatuu kauniin kirkkaan kultainen mutta vaahdoltaan maltillinen olut. Ei belgityylin valtoimenaan kumpuilevaa vaahtoisuutta, mutta kuitenkin varsin aidon belgitripelin tuoksu, jossa hieman hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä, korianterista mausteisuutta ja vähän sikunaisuuttakin. Maku on hyvä myös vaikkakin varsin suoraviivainen - vahvan vaalean oluen tuttu hunajainen mallaspohja ja nätisti belgityylisen hiivan kuivatun hedelmäisiä estereitä. Keskivaiheilta loppua kohti mausteisuus voimistuu. Varsin raikkaan korianterinen tuntu - kenties siis korianteria mukana, mutta sopivan maltillisesti. Lämpöä nielaisun jälkeen mutta muuten vahvuus on varsin hyvin piilossa. Muistuttaa hyvin pitkälti niitä tripeleitä mitä itse aikoinaan sitten tein, mutta kirkkaampi tämä toki kyllä on. Ei yllä parhaiden belgien monimuotoisuuteen, mutta hyvää keskitasoa on helposti. Monta ällömakeaa tai liian vahvaa tai muuten kehnoa kaupallista on maistettu, mutta tämä välttää yleisimmät sudenkuopat ja toimii kokonaisuutena hyvin. Riittävän raikas vahvuuteen nähden ja makuja riittävästi. Nautin! 

 

Panumo Nano Brewery Belgian Tripel 3x

9% 

 

 

Nyt sitten Savonlinnasta kotivalmisteista tripeliä. Kotiolutkalenterissamme oli samalta tekijältä erinomainen belgian blonde, joten odotuksia tripeliäkin kohtaan on. Kirkas todella kaunis syvän kultainen väri ja kestävä valkea vaahto. Nestemäistä kultaa. Tuoksu on belgihiivan kuivattujen hedelmien ja hunajaisuuden täyttämä, hieman myös mausteisuutta ja vahvuuskin tuntuu taustalla kuten näissä vahvuuksissa kuuluukin. Aivan tyylinmukainen vedet kielelle nostattava tuoksu. Maku on myös hyvä. Päärynäistä belgihedelmää ja kuivahedelmiä, jopa sokeroitua banaania ja lopussa sitten kruununa hieman mausteinen puraisu, jossa on hiivan tuottaman mausteisuuden lisäksi humalankatkeroakin. Runko on hieman parhaita belgejä hunajaisempi ja makeampi, mutta se on pieni nyanssi. Alkoholi täysin piilossa ja lasin loppua kohti poskipäät vaan hehkuu ja taitaa hieman hymyilyttääkin. Toimivaa tavaraa siis! Tällä tekijällä on belgityyliset nyt kahden maistetun perusteella todella hyvin hallussa ja laatutaso korkealla niin prosessissa kuin reseptiikassakin. 

 

Catvalley Brewery Munkin Kesäolut

8,8% | Belgian Tripel 

 

 

Kirkkonummelta lasiin kissalaakson kaunis kirkkaan kultainen ja vaahdoltaan valkea olut. Vaahtoa muodostuu iloisesti mutta lopulta vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksussa on tyylille ominaista päärynäisyyttä ja sokeroitua banaania sekä kuivattuja hedelmiä, mutta myös maltaisuutta löytyy. Hiivan esterit ovat lopulta ehkä tyylin normia hieman hillitympiä. Duvel tulee hyvällä tavalla mieleen - sellainen tietty pippurinen särmä, mutta muuten varsin neutraali ja maltainen vaikka toki kuivahedelmääkin on. Maussa on hunajaisuutta ja melko varmasti sokerin tai vaalean siirapin tuottamaa kuivahedelmäisyyttä sekä sellaista tiettyä kuivakkaa tuntua. Loppuvedossa vahvuus hieman sikunaisena "polttaa" läpi, mutta sekin on tyylissä normaalia. Mallas maistuu edelleen selkeänä ja hiivan esterien puolesta mennään hieman pippurisempaan päätyyn - voi olla jotain maustetta lisättykin tai voi olla olemattakin. Joka tapauksessa minulle tulee tästä edelleen mieleen hieman voimakasmakuisempi ja enemmän "tripelimpi" Duvel. Jotenkin tosi iisi juotavuus, vähän neutraalimpi käyminen, jossa hieman jopa lagermaista tuntua maltaan osalta ja hienoisen omenaisuuden osalta. Tosi laadukkaan oloinen ja täysin kaupalliset mitat täyttävä olut. Westmalle on vähän makeampi, Chimayn Triple katkerampi, La Trappe pehmeämpi ja St. Feuillien mausteisempi, jos klassikoihin omalla kokemuspohjallani näin perstuntumalta vertaan. Suutuntuma runsaine hiilihappoineen ja petollisine juotavuuksineen on aidon belgin veroinen. Tosi onnistunut mielestäni. Jännällä tavalla vähän kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan mitään selkeää omaa piirrettä vaan pikemminkin sellainen Duvelin kaltainen jokseenkin harmittoman tuntuinen, mutta kuitenkin vaarallisen vahva "sessiotripel". Varmasti vaikea saada näitä ominaisuuksia kohdilleen - lienee hieman jo kypsynyt tai ainakin maistuu siltä että kaikki on jo asettunut oikeille paikoilleen. 

Sellaiset arviot siis tällä kerralla. Vaikea vertailla paremmuuksia näin jälkikäteen kun en kaikkia maistellut samalla kertaa (ja ehkä hyvä niin!), mutta kesän 2018 tavoin tässäkin saman tyylin sisällä kolme jokseenkin erilaista yksilöä. Tyylin sisään mahtuu mausteisempaa, makeampaa ja petollisen juotavaa ja silti kaikki ovat kuitenkin selkeästi tripeleitä. Belgityyliset on kotipanijoilla oman kokemukseni mukaan hienosti hallussa. Eikä valmistus ole vaikeaa - anna hyvä vierre ja belgihiiva kyllä tekee työtä käskettyä, kunhan sille vaan antaa mahdollisuuden eli riittävä hiivaus ja sopivat lämmöt. Ei se sen vaikeampaa ole. Vaikeus tulee sitten siinä kun sama resepti pitäisi toistaa samanlaisena kerta kerran jälkeen aina samanlaisena - mutta se on toinen tarina se. Kiitos Catvalley, Wanderer ja Panumo näistä!

 

Resepti: Reittausblogi Juniperye (Kotiolutkalenteri 2022)

Tässä resepti ja hieman tarinaa oluesta jonka tein vuoden 2022 kotiolutkalenteriin eli joulukalenteriin johon kotipanijat ympäri maan tekivät oluen ja niitä sitten maisteltiin joulukuun ajan ajatuksia vaihdellen. Tämä olikin jännittävä kokemus, sillä valmistamani olut ei ole koskaan aiemmin päässyt yhtä laajan ja osaavan porukan arvosteltavaksi. Kalenterissamme oli mukana yhteensä 25 tekijää ja olutta - eikä tämä ollut edes ainoa kalenteri, vaan näitä oli toinenkin samanlainen! Oma olueni oli luukussa 15 eli nautittiin joulukuun 15. päivä. Kalenterin oluista kirjoitettiin palautetta netissä olevaan padlet-sivustoon ja siellä sitten olin tuon kyseisen päivän iltana F5 nappi pohjassa arvioita väijymässä. Kaikki eivät tietenkään aina kyenneet päivän olutta kyseisenä päivänä "suorittamaan" ja itsekin pääsin kalenterissa loppuun vasta tunnin tai kaksi 2023 vuoden puolella. En ollut tuolla padletissa tässä tammikuussa vielä käynyt, mutta nyt huomaan että sinne on muutama arvio tullut oluestani lisää - kiitos vielä kaikille niistä.

 

Tekijät kirjoittivat padletiin myös kuvaukset oluistaan ja halutessaan myös tarinaa niiden takaa. Itse kirjoitin oluestani seuraavaa:

"Sahtia ei kalenteriin voinut kylmäketjuista ja säilymisajoista johtuen tietenkään tehdä, joten päätin soveltaa. Heinäkuussa tein sahdinvalmistuksen SM-kisoihin sahdin johon tuli mielestäni todella onnistunut tymäkän rukiinen maltaisuus, joten tein sitten samalla mallaspohjalla oluen. Sahtini jäi lopulta Rauman karsintojen hopeasijalle kun voiton vei SM-kisoissa lopulta 2. sijalle yltänyt Tuula Viheroja - enpä siis huonolle hävinnyt! 

Ruismaltaiden osuus reseptistä on 16%, loput on Pehkolan Mallastamon sahtimallassekoitusta, jossa on Pilsner-mallasta, joka on kuivattu hieman korkeammalla lämmöllä, Munich-mallasta ja Caramalt-mallasta. Olut on maustettu sahdin tapaan katajalla ja myös varsin runsaasti varsinkin katkeropuolen humalalla, jotta runsaan rukiisen mallaspohjan paksuus saisi hyvän vastaparin. Itse miellän reseptin olevan Reittausblogissa julkaisemieni reseptien "Katajainen Ruisale" ja "Kotawarmer's Rye Wine" välimaastosta. Olen vastaavia siis tehnyt aiemminkin, mutta yleensä vahvuudeltaan sinne 6% pintaan. Nyt halusin tietysti vahvuuden myös sinne sahdin lukemiin, joten vähän tuhdimpaa on tarjolla.

Muistakaa, että olut on pullokäytetty. Toivottavasti maistuu!"

Resepti: Reittausblogi Juniperye 

8,2% | OG. 1,075 | FG. 1.014 | katkeruus n. 100 IBU

 

Maltaat:

Pehkolan Sahtimallas (84%)

Dingemans Toasted Rye (10%)

Simpsons Red Rye Crystal (6%)

 

Humalat ja kataja: 

3,5 g/L Cascade Pellet (6.4% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)

Marjainen katajan oksa @ 10 Minutes (Boil)

3,8 g/L Centennial Pellet (10.6% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)

3,8 g/L Simcoe Pellet (12.4% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)

Katajaa "maun mukaan" itse käytin tuon etiketin kuvassa olevan oksan jossa runsaasti vihreää marjaa. Marjatonkin oksa käy aivan hyvin ja voi olla jopa parempikin niin. Aromihumalat Centennial ja Simcoe siis keiton lopussa kun lämmöt otetaan pois päältä. Humalien annetaan uuttua jäähdytyksen ajan, katajan otin pois ennen jäähdytystä. 

Käyminen:

US-05:lla tai muulla neutraalilla ale-hiivalla hiivalle sopivissa lämmöissä (minulla 18-20 astetta) kunnes on käynyt loppuun. Oma olueni oli pöntössä melkein kuukauden ennen pullotusta, mutta olisi varmaan voinut pullottaa jo kahden viikon jälkeen.

Pullotus tai astiointi melko maltillisilla hiilihapoilla, itse laitoin jälkikäymissokeria 6g/litra.

Palaute

Muiden panijoiden padletiin kirjoittamat palautteet olivat pitkälti hyvin positiivisia. Yhdeltä olut kuohui pullosta yli eli siinä oli jotain häikkää vaikka maku muuten kuulemma kunnossa ja parilla muullakin avattaessa tuli kova sihahdus. Yksi syy voi olla siinä että pulloihin jäi aika suuri headspace eli ilmatila korkin ja oluen pinnan väliin, siitä johtuen kun pullotin pullotustikulla - sehän on toiminut minulla aiemmin hyvin kun käytän aina puolen litran pulloja, mutta nyt kalenteria varten olin hankkinut 0,33-litraisia, enkä tajunnut että pullon sisälle menevä tikku vie tilavuudesta niin paljon pois. Seuraavalla kerralla sitten pullotus lappoamalla niin saa pullot kunnolla täyteen. Poimin tähän alle irtonaisia kommentteja eri maistelijoilta. Yritän ottaa kommentteja laidasta laitaan, mutta pitää myös muistaa että jouluolutkalenterin henki on positiivinen ja rehellisyyden nimissä ei siellä kyllä oluita haukkumaan joutunutkaan, ei edes omaansa. Jengi oli pannut parastaan! Alla otteita kommenteista ilman nimiä tai nimimerkkejä.

Tuoksu on makea ja rukiinen, joku 80-luvun lapsen lapsuudenajan karkki tulee myös mieleen.

 

Kunnon sihahdus ja maltillisellakin kaadolla tuli vaahdot yli. Väri on samea tumma. Vaahto pysyy ja pysyy. Tuoksussa taitaa Katajan aromia olla. Maku mukavan rukiinen. Tykkään. Katkeroa löytyy, kuitenkin hyvässä balanssissa rungon kanssa.

 

Tuoksu humalaisen sitruksinen. Mausta eka iski humala, sitten toffeen ja karamellin maku, jonka jälkeen kataja. Maku on tasapainoinen ja mielenkiintoinen! Suuhun jää jälkimakuna kataja pitkäksi aikaa. Hiilihappoja oli hyvin ja vaahto pysy koko nautiskelun ajan. 

 

Pulloa avatessa kuului lupaava sihahdus, mutta olut kaatui lasiin vaahdottomana ja happojen suhteen se oli melko flätti. Ei se mitään, niinhän sahtioluen kai pitäisi ollakin.Maku on makea ja vahvan rukiinen, katkerot ovat sekoittuneena katajan voimakkaaseen ulostuloon. 

Makumaailmaltaan erittäin uniikki, en taida ole koskaan juonut tällaista. Maut tasapainossa, hyvin mallasvetoinen ja alkoholi polttelee hieman taustalla. Katajan tunnistan myös taustalta, erityisesti jälkimaussa.

 

Katkero kruunaa kokonaisuuden. Ei liian pitkänä tai voimakkaana, mutta kuitenkin tuntuvana.

 

Etiketistä myös plussaa, on aina kiva nähdä ainesosa jota oluessa on käytettynä, oluen etikettinä.

 

Kova sihahdus pulloa avattaessa, ruskea samea olut kaatuu lasiin. Sopiva, hyvä vaahto.

 

Kaiken kaikkiaan aivan törkeen hyvä olut! Oon miettinytkin miten tekisi sahdista olut version ja tässähen se on 💪 Menee kyllä ensi jouluna omalle olutlistalle!

 

Maussa hieman sitrusta ja havua. Kevyen kirpeä rukiinen marjaisuus ja mausteisuus kääntyy pehmeän suklaiseen maltaisuuteen. Sitten peliin saapuu kataja, hieman puisevana ja viilentävän fenolisena, johon yhtyy yrttinen humalan katkeruus. Yleisilmeeltään pehmeä maku ja alkoholi melko huomaamaton👌

 

Korkki aukesi poksahtaen ja olut kaatui hyvillä hapoilla lasiin. Tuoksussa katajaa, sitrusta ja mallasta. Vaahto nousee kaadettaessa ja pysyy lasissa. Laskee kuitenkin juodessa eikä vaahto tartu viiksiin. Tymäkkä alkupuraisu, mikä taittuu kyllä pian. Lasi tyhjenee nopeasti ja olisi kyllä mennyt heti toinen perään. 

 

Tuoksussa katajaa ja erittäin hyvältä tuoksuvaa sitrus-humalaa. Pehmeän kermainen suutuntuma. Ruis ja kataja tulee aika voimakkaasti, suklaata, leipää ja karamellia myös. Huippuhienot old school katkerot seuraavat ja jättävät tosi pitkän nautinnollisen mäntypihkaisen jälkikatkeron.  

Tästä ei puutu muuta kuin nuotion leimu taustalta ni tää ois napakymppi. Upea olut ja mahtavaa päästä maistamaan Harrin olutta kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kiitos tästä.

 

Maku on sahtisen ruisleipäinen, mutta kataja pomppaa sieltä selvästi esiin ja tuntuu myös jälkimaussa. Minusta tuntuu, että kataja peittää nyt myös alleen alkoholinmakua, mikä on ehkä hyvä asia. Kuitenkin, kataja dominoi. Siellä on sahti/olut taustalla. Parempaa balanssia peräänkuuluttaisin.

 

Mukavan rukiinen tuttavuus! Katajaa sopivasti! Mukavan lämmittävä! Tykkäsin todella paljon!😍

 

Paljon sahtimaisia piirteitä, mutta ”sivistyneempi” kokonaisuus. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma ja roteva mallaspohja, mutta rapsakat katkerot ja kivat hiilihapot. Kataja jää kivasti kielen päälle katkeroiden jälkeenkin.

 

Samea, sahti värinen, reilusti vaahtoa, kataja ja mallas mukavasti yhdistyvät erinomaiseen makuun 👌 todella mielenkiintoinen olut, hyvällä tavalla 🙏 tykkään paljon pullon etikettista 5 points! 🏅

 

Maussa vahva kataja ja samaan aikaan tulee pientä rukiista makua ja yllättävän voimakas sitruunainen aromihumalointi. Loppumaussa kataja jää katkeroiden kanssa pidemmäksikin aikaa pyörimään suuhun. Maun perusteella voisi luulla kataja-IPAksi.
 

Tosi moniulotteinen omaan suuhun ja jos tätä tarjoiltaisiin ravintolassa, pyytäisin ehdottomasti uuden. Alkoholi tuntuu lämmittävänä jälkeenpäin, oikein mukava olut, täydellinen kota olut. 

Ensivaikutelma maun osalta on hyvinkin tasapainoinen ja onnistunut. Katkerot toimivat katajan kanssa sulassa sovussa, hiiva tuntuu neutraalilta yllätyksekseni ja suuntuntuma sopivan viskoosinen.

 

Omat kommenttini

 

Teen niin pieniä eriä että minulle itselleni ei tätä paljoa jäänyt maisteltavaksi, mutta yksi pullo on vielä jäljellä. Aiemmin kun tätä maistelin niin olin pääosin tyytyväinen, mutta mielestäni oluen katkero oli varsin tymäkkä, eikä niinkään humalan toimesta vaan keittoon laittamani tosi marjaisen katajanoksan vankistamana. Oluessa oli sellainen hieman lääkemäinen tuntuma. Fenolinen kuten joku kirjoittikin. Se oli varmastikin katajan tuottamaa. Mallaspohjaan olen todella tyytyväinen. Tuhtihan se on ja hieman makeakin kuten sahdissa pitääkin, mutta tässä olutversiossa katkero kontraa sen hyvin. Omiin oluisin on tietysti aina eri tavalla kriittinen ote kuin ulkopuolisilla maistelijoilla, minulla ainakin. Mutta korkataanpa nyt tuo viimeinen pullo, joka on kenties jopa lajinsa viimeinen jos kaikki muutkin ovat jo omansa maistaneet. 

 

 

Ja näin kaatuu sitten lasiin viimeinen pulloni Juniperyea. Eihän tämä tosiaan mikään kaunokainen ole. Ruskea läpinäkymätön väri ja sangen kuohkea vaahto. En tiedä mikä tässä on, mutta kesällä kun tein sahdin samalla mallaspohjalla niin se oli yllättävänkin kirkas. Sitten valutin siitä samasta sahtimäskistä vierteen ja keitin sen jälkikaljaksi, niin se oli samalla tavalla täysin sameaa vielä kuukaudenkin pullossa olon jälkeen. Ja tämä on nyt ollut jo melkein kolme kuukautta ja ihan yhtä rumaa on. No, se on se sisäinen kauneus joka ratkaisee. Tuoksu on nyt selkeästi voimakkaamman katajainen kuin reilu kuukausi sitten ja mallas on ikään kuin taaempana. Kumpikaan tuoksu ei taida olla varsinaisesti voimistunut, vaan ne ovat kypsymisen myötä vaan asettuneet paremmin paikoilleen - kataja ja mallas tuoksuvat nyt selkeästi erillisinä komponentteina, eivät yhtenä "sekamelskana". Sitruksista ja havuista humalaisuutta myös, mutta kyllä on tymäkkä tuo katajaisuus edelleen. Sama homma maussa. Makeutta ja ryhdikästä ruismaltaisuutta alussa ja loppuvedossa sitten katkeroa ja tymäkästi, edelleen hieman lääkemäisesti tuota katajaisuutta. En ole aiemmin noin runsaan marjaista oksaa käyttänyt niin en tiedä miksi piti nyt sellainen tähän tempaista. Ehkä vaan siksi kun sattui tiluksilta sellainen kerrankin löytymään. Samankokoisia ja havuisuudeltaan samanlaisia oksia olen ennenkin käyttänyt, joten marjat tekevät tämän eron. Makukin on nyt mielestäni enemmän asettunut ja parempi - kyllä kypsyminen on tehnyt tälle hyvää. Kalenterioluenkin olisi siis voinut valmistaa pari kuukauttakin aiemmin ja varmasti olisi edelleen ollut kuosissa. Alkeellisten valmistusmenetelmieni takia vaan pelkään aina hapettumista, mutta ei sellainen tällaisissa oluissa ennenkään ole itselleni mikään ongelma ollut. NE-alkuisia tyylejä ei nyt tietysti peruspöntöllä ja lappoamalla kannata yrittääkään. Maltaisuus ja rukiinen mukavan täyteläinen suutuntuma on kyllä tämän oluen helmi. Mallaspohja toimi sahdissa ja toimii tässä oluessakin. Ruis todella maistuu. Juhannukseksi tein sahdin pelkästä Pehkolan Sahtimaltaasta, jota tässäkin siis suurin osa, ja siitä tuli yllättän vaaleaa, mutta samalla yllättävän täyteläistä. Joku taika siinäkin siis on. Ihan tyytyväinen olen tähän ja kyllä tässä taas kävi legendaarisesti niin että viimeinen pullo oli paras.

Kotiolutkalenteriin osallistuminen antoi itsellekin mukavasti lisää kipinää jo muiden kiireiden takia (lue: viiden lapsen isä)  hieman hiipuneeseen harrastukseen. Lupasin osallistua kalenteriin myös tänä vuonna ja nyt teen poikkeuksellisesti niin että kehitän samaa reseptiä koko vuoden ajan. En ole vuodessa enää montaa erää tehnyt, mutta nyt kaikki nämä 4-6 erää mitä teen keskittyvät yhden reseptin kehittämiseen. Olen viime keskiviikkona keittänyt ensimmäisen satsin jotain kenties aivan erityylistä kuin mitä tämä Juniperye oli, mutta siitä ei tietenkään hiiskuta ennen oman kalenteriolueni vuoroa tämän vuoden kalenterissa. Olen siis omien kotioluideni osalta somepimennossa koko vuoden - se on samalla itselleni helpotus kun ei "tarvitse" asiasta somettaa aina kun pääsee panemaan. No, toki juhannussahdit ja muut varmasti someen pläjäytellään, mutta tämä olut pidetään salassa joulukuuhun ja omaan luukkupäivään asti. 

On se vaan hienoa hommaa tämäkin taas ja kalenteri näytti kyllä sen että skene voi Suomessa todella hyvin tällä hetkellä.

Arviossa Linden Brewery Muinainen NEIPA

Nyt sitten jotain äärimmäisen tuoretta ja mielenkiintoista maistoon paikallispanimolta. Oluen idea, josta nimikin antaa viitteitä, on yhdistää jotain muinaista ja jotain uutta. Vierteen valmistuksessa on käytetty muinaisoluelle tyypillisiä tekniikoita, mutta käymisessä modernia hiivakantaa ja humaloinnissa vielä kokeellisia HBC-586 ja HBC-630 lajikkeita eli uusinta uutta. On hauska päästä nyt maistamaan tätä, koska olin paikalla viime syyskuussa Olu Bryki Raum muinaisolutpäivillä, jossa omin silmin todistin Lindenin reseptivelho Pasi "Hawaijipaita" Rantasen idealampun syttyvän. 

 

Hetki ennen ensimaistoa ja idealampun syttymistä

 

Hommahan eteni niin että Pasin kanssa menimme paikalla olleen Saaremaa Pruulikodan tiskille tilaamaan lasilliset koduõlutta, eli virolaista sahdinsukuista juomaa. Olin itse jo maistanut tuota tapahtumassa aiemmin ja tiesin tosi hyväksi, joten tilattuani siirryin taaemmas kuvaamaan ja katsomaan Pasin reaktiot - ensisiemauksen jälkeen oli lyhyt hiljainen hetki ja sitten kommentit, en muista täysin tarkkoja sanoja, mutta toteamus oli kutakuinkin että "ai saatana, tässähän on täydellinen NEIPA:n pohja". Maistetaanpa nyt siis millaiseksi tuo tuossa hetkessä syttynyt idea on muutaman kuukauden ja muutaman pienemmän skaalan testierän jälkeen muotoutunut. 

 

 

 

Linden Brewery Muinainen NEIPA

5,5% | Ohra, kaura

 

Lasiin laskeutuu kaunis kultainen ja hieman oranssina läpikuultavan hohkaava olut kestävällä valkealla vaahdolla. Tuoksussa on pirskahtelevan raikkaasti appelsiinimaista hieman sitruksisempaa humalaisuutta ja sitten myös pehmeämpää hedelmäsokerisen nektarimaista trooppista hedelmäisyyttä. Mallaspohja hieman kauraisena velloo siellä taustalla. Muhkea tuoksu, jossa on sellainen kunnollinen vahvemman oluen intensiteetti - lupailee hyvää makua. Ja hyvää tämä onkin. Maun puolella on hieman makeaa trooppisempaa hedelmää alkuun ja sitten loppua kohti voimistuvaa sitruksisuutta joka tekee hienon raikkaan puraisun loppuun. Katkeroa ei ole nimeksikään, vaan purenta tuleekin nimenomaan tuosta sitruksisuudesta tai peräti greippisyydestä. Tosi hedelmäinen ja runsas sekä laadukas - erinomainen maku siis. Lopullinen taikuus piilee kuitenkin rungon puolella - on muhkeaa täyteläisyyttä, pehmeyttä ja kuohkeutta, mutta ilman turhaa makeutta. Tuntuma 5,5% vahvuudessa on sama kuin vahvemmissa tyylivalioissa eli kunnolla muhkean mehuisa eikä missään vaiheessa edes loppuvedossa hetkellisestikään valju. Vielä ilman laktoosia tai muita kikkailuja. Onpa kerrassaan häikäisevän hieno olut taas kerran.

 

Herkku on sikäli harvinainen että laajempaa pullojakelua ei ole tämän erän tapauksessa luvassa vaan olut myydään suoraan panimolta ulos litran growlerpulloissa ja olutravintoloiden hanoista. Raumalla näitä mestoja tällä hetkellä on ainakin Kapakka² ja Oluthuone Wanha Kyttis. Sinne siis maistamaan, ette tule pettymään. Arvioitu pullo ostettu suoraan panimolta.