Kotiolutta: Granden Belgian IPA ja Brett IPA

1 kommenttia
 
Mukava taas päästä maistamaan hiivakuiskaajaksikin kutsutun Granden eli Jan-Erik Granbackan kotioluita. Miehen maku oluiden suhteen on usein ollut myös omaan suuhuni sopivaa eli mm. eri belgityylejä, välillä perinteisemmin ja välillä modernimmalla otteella. Brettanomyces hiivaakaan ei kaihdeta. Ota tästä Grande seurantaan instassa niin pysyt kärryillä miehen edesottamuksista. Tänään otan maistoon kaksi Granden tekemää ipaa, toinen perinteisempi belgi-ipa ja toisessa sitten brettaa mukana. Aloitetaan Belgian IPAsta ja mennään villimmälle puolelle sitten sen jälkeen.  

Belgian IPA
6.5%
 
Hiiva: WLP540 ("Rochefort" Abbey Ale IV)
Vilja: Pehkolan Pilsner, Vienna, Pale Cookie, Aromatic ja vähän hapanmallasta säätämään PH.
Humalat: Perle, Amarillo, Citra
Lisäksi: Sokeria
 
"Halusin tehdä belgihenkisen IPAn, jossa jalohumalan katkerot ja aromit jenkkihumalista. Hedelmäisyyttä tuottava hiiva sitten sitoo maut yhteen."


Hieman utuisen kultaoranssi olut mukavan muhkealla vaahdolla. Tuoksussa on jenkkihumalien sitruksista hedelmäisyyttä, herukkaisuutta ja kuivattuja hedelmiä sekä hentoa mausteisuutta hiivasta. Raikas ja aromaattinen tuoksu. Hiivan rooli on niin merkittävä, että olut tuoksuu enemmän belgialelta kuin ipalta ja hyvä niin, belgioluiden ystävä kun olen. Maku on raikas, maukas ja mahtavasti jopa saisonmaisen kuivakka ja kunnolla katkeroitu. Katkerolle toki pedataan myös hieno estradi kun hiivan käymisaste tuntuu sangen korkealta ja mallaspohjakin on riittävän vaalea. Eli katkerohumalaa ei niin paljoa edes tarvita kuin karamellimaisemmassa oluessa. Eikä tässä ole myöskään liikaa katkeroa, vaan kokonaisuus on hyvin balanssissa. Aromihumalien hedelmäisyys nivoutuu hyvin hiivan hedelmäisten käymisesterien kanssa yhteen - tässä sellainen tosi mausteinen tai brettaisempi hiiva ei toimisi näin hyvin, koska sellaiset yleensä peittävät humalien hedelmäisyyttä hieman allensa. Erinomaisen hyvin omaan makuuni uppoava olut Grandelta taas kerran!
 
Seuravaaksi sitten brettaa.
 
Brett IPA
5.8%
 
Hiiva: WLP648 (Trois Vrai Bretta)
Viljat: Low Color Maris Otter, Flaked oats, Torrefied Wheat, Carapils, Caramel ja vähän hapanmallasta säätämään PH.
Humalat: Mosaic, Cascade, Idaho#7
 
"Ensimmäinen vain brettalla käytetty IPA, josta tuli ainakin alkuun superhedelmällinen. Kuulin, että kyllä muuttuu kypsytyksessä enemmän barnyardin suuntaan, mutta ei sitä riitä kypsytykseen saakka, pitää tehdä isompi erä kun hedelmäisenäkin teki liiankin hyvin kauppansa! :-)"

 

Nyt on kauniisti utuisen vaalea ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut lasissa. Oman kokemukseni mukaan näissä joskus käy niin että bretta ja voimakas aromihumalointi luovat suorastaan ureaisen ”tuoksuelämyksen”, mutta tässä ei aivan niihin ulottuvuuksiin onneksi mennä. Tuoksu on kyllä hieman myös brettaisen ”nahkasatulainen”, mutta myös herkullisen hedelmäinen ja suorastaan raikkaan hedelmänkuorimainen. Hyvin Grandemainen olut heti tuoksun perusteella. Aivan todella herkullinen tuoksu hiivakuiskaajan twistillä. Hyvin raikas maku ja aromipuoli edellä humalissakin - mallaspohja on sen verran vaalea että katkero olisi ollut helppo vetää yli ja brettan kanssa se ei oikein toimisi, mutta Grandella on ollut oikeassa kohdassa käsijarru päällä. Kaura ja vehnä toki kuohkeuttavat ja pyöristävät mallaspohjaa mukavasti myös, mutta ylimääräistä makeutta ei niistäkään liiemmin tule. Todella hyvää ja monipuolisen hedelmäistä. Pidemmällä kypsytyksellä kääntyisi varmaan sinne ureaisempaan suuntaan, joten ehkä juuri nyt parhaimmillaan. 

Siinä oli taas kaksi oikein mainiota olutta Grandelta, mies ei huteja juuri tunnu tekevän tai jos tekee niin ei ainakaan jakele niitä maailmalle. Kiitos näistä Jan-Erik! Seuraavassa kattauksessa maistoon sitten kaksi saisonia.
 

Parit witit: UG Breweries Double Mangover & Chouffe Blanche

0 kommenttia
 
Nyt sitten kaksi vähän vahvempaa witiä tähän parit witit sarjan seuraavaan kattaukseen. Tässä sarjassa maistelen kotimaan kaupoissa vastaan tulevia witbierejä pareittain ihan sitä tahtia kun sattuu oluita löytymään. Muitakin olutarvioita julkaisen somen puolella facebookissa ja instagramissa, niihin löytyy linkit blogin yläpalkista - ota seurantaan jos siltä tuntuu! Tässä setissä nyt Lohjalta mangolla maustettua ja belgiasta taasen perinteisempää jo pidempään saatavilla ollutta tonttuwitiä. Aloitetaan kotimaisella.

UG Double Mangover
7% |  Sisältää ohraa ja vehnää

 
Lohjalaispanimolta mango witbier eli mangoa siis mausteena ja ”tuplana” eli 7% vahvuudessa. Tästä on ollut joskus viisiprossainen perusversiokin netin mukaan. Täysin samea ja väriltään oranssi olut jonka vaahto täyttää tulppaanin kun reilusti kaataa. Tuoksu on mangomaisen hedelmäinen, vehnäinen ja myös raikkaasti korianterinen - witbierin perusmauste siis mukana kuten kuuluukin. On kyllä tosi mangososemainen tuo tuoksu - sitä tuoksua on meinaan viiden lapsen isä muutaman kerran pilttipurkkia avatessa tuoksutellut. Maku on mehumaisen pehmeä ja hedelmäinen. Mangoa ja makeahkoa vehnää. Aika muhkea myös suutuntumaltaan ja maltilliset hiilihapot vielä korostavat tuota mehumaisuutta. Korianteri tuo sopivasti vähän puraisua loppuun ja jälkimaussa on hieman aidon hedelmän karvauttakin. Onhan tää mangomehua, mutta hyvällä ja ennen kaikkea nautinnollisella tavalla. Perinteinen tyyli tuunattu vähän vahvemmaksi ja fruittia löytyy, hieno suoritus!

Eksperimentaalisen suomioluen perään nautitaan sitten klassisempi tonttuwit. Vahvuutta tässä myös vähän tyylin normitasoa enemmän.

Chouffe Blanche
6,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva, korianteri, sitruuna


Tässä ei maustepuolella ole muuta erikoisuutta kuin se että appelsiininkuorien sijaan on käytetty sitruunaa. Se tuokin tämän kellertävän oluen tuoksuun ja makuun omaa hieman suuta supistavan muikeaa tuntuaan. Kokonaisuus on tässä vahvuudesta huolimatta ennen kaikkea raikas ja Chouffe-oluille ominaiseen tyyliin maku on hedelmäinen, pehmeä ja hieman jopa vaniljainen. Kaikin tavoin hyvin perinteinen sopivan korianterinen tulkinta witbieristä, mutta sitruuna ja ”chouffemaisuus” erottaa mukavasti. Vahvuus ei tunnu maussa vaan kaatuu ihan melkein Hoegaardenin tapaan - se on tonttuoluen taikaa. Chouffe toimii aina!
 
Aiemmin maistellut parit witit: