Kotiolutta: Catvalley Brewery Strong Bitterit WLP002 & Lallemand London

0 kommenttia
 
Nyt maistoon Catvalley Breweryn eli Timo Ojan kotioluita Kirkkonummelta. Hän on ollut skenessä mukana lokakuusta 2020 eli voidaanko sanoa Timon olevan näitä "koronapanijoita", jotka eristyksien aikana aloittelivat harrastusta. Homma on nyt kehittynyt siihen pisteeseen että oluet tölkitetään Cannularilla eli voitanee sanoa että "well, that escalated quickly". Sama mies organisoi myös kotipanijoiden jouluolutkalenterin jossa itsekin olen mukana, joten kiitos siitä. Nämä nyt maisteluun tulevat oluet olen saanut kalenterioluiden vaihdon yhteydessä. Kyseessä on Strong Bitter, jonka reseptistä en tiedä muuta kuin sen että toisessa tölkissä lukee WLP002, joka on White Labsin English Ale hiiva ja toisessa Lallemand London, joka on tietysti Lallemandin brittityylinen alehiiva. Oletan kyseessä olevan sama olut eri hiivoilla. Erittäin mielenkiintoinen maistelu luvassa. Oluet ovat tölkkien mukaan myös "Co-brewed and composed by Mikko Paasonen" eli yhteistyöolut on kyseessä. Maistelen oluet nyt ja katsotaan mitä eroja löytyy. 
 
 
Catvalley Strong Bitter WLP002 edition
6,2% | EBU 42

Otetaan ensin lasiin WLP002 versiota. Tölkki napsahtaa auki vaimeasti suhaisten ja lasiin kaatuu tumman punaruskeaa olutta. Vaahtoa kertyy maltillisesti, mutta suoraalla kaadolla kuitenkin ihan kunnollinen kerros. 
 
 
Tuoksu on varsin maltainen tarjoten leipäisyyttä, marjaisuutta ja rusinaisuutta sekä puumaista humalaisuutta. Ei juuri hedelmäisyyttä, mutta tiettyä kuivattua hedelmäisyyttä tai kuivakakkuisuutta löytyy kuten joissakin vahvemmissa brittioluissa tapana on. Tuoksu ei oikein lähde lentoon vaan jää hieman epämääräiseksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisesti, mutta tyyliin sopivasti hiilihappoinen. Maussa on makeahkon karamellistakin maltaisuutta ja rusinakakkua sekä hieman marjaisuutta, mutta ei juuri hedelmäisyyttä. Brittityylinen olut ei sellaista perinteistä humalien hedelmäisyyttä sinällään kaipaa, mutta hieman raikkautta se voisi tuoda. Mallaspohja on aika raskas ja se syö samalla puraisusta parhaan terän pois.

Catvalley Strong Bitter Lallemand London edition
6,2% | EBU 42
 
 
Sitten toinen versio lasiin. Alaosastaan kapeammassa lasissa olut näyttää kauniimman punertavammalta ja kirkkaammaltakin. Kirkkaus voi olla myös hiivan ominaisuus. Joka tapauksessa näyttävämmän näköinen. Tuoksun käymisesterit ovat huomattavasti WLP002:sta maltillisemmat - juuri se tietty brittiläinen hieman marjainenkin fiilis nyt puuttuu tästä, mutta samalla humalan aromikkuus pääsee ehkä paremmin esiin. Ei humalointi edelleenkään kovin hedelmäinen ole vaan tuollainen brittityylinen hieman yrttinen ja kuivan puun tuoksuinen. Maku on tässä WLP002 versiota selkeämpi, suoraviivaisempi ja raikkaampi, ei niin makea. Voisi luulla että jopa hieman kuivemmaksi käynyt vaikka vahvuudeksi on ilmoitettu sama. Toki runko on edelleen turhan karamellinen ja vaikka katkero nousee tässä voimakkaammaksi niin makeus silti elää vielä jälkimaussakin. Parempi tämä näistä kahdesta kuitenkin on, vaikka molemmissa toki on omat viehätyksensä.
   
Jos mietitään hiivojen eroja niin WLP002 versiossa hiivan käymisesterit ovat selvästi enemmän esillä. Sen tuoksu on  Lallemandiin verrattuna jopa hieman toffeinen ja lakritsainen - se on piirre jota en huomannut vasta kun tuoksuttelin ja maistelin oluita lopuksi rinnakkain. Lallemand selkeämpi niin tuoksussa kuin maussakin - selkeäpiirteisempi, hieman raikkaampi ja katkerampi, mutta toisaalta ei niin syvä tai ilmiselvästi tunnistettavan brittiläinen kuin WLP002. Ulkonäkö on lopulta varsin samanlainen eli WLP002 versiokin on kirkas kun päästään lasin loppuun ja nestekerroksen paksuus ohenee.
 

 
 
WLP002 on suutuntumaltaan pehmeämpi ja täyteläisempi ja mauiltaan runsaampi, mutta Lallemandin aromien selkeys nousee tällaisessa bitterissä varsinkin arvoonsa. Lallemand on tässä tyylissä selkeästi parempi, mutta reseptiä saisi omaan makuuni viilata mallaspohjaltaan reilusti kevyemmäksi (vähemmän karamellia/kristallia) jolloin katkerokin pääsisi paremmin esiin ja raikkautta olisi enemmän. WLP002 vaikuttaa sellaiselta että toimisi hyvin winter warmer tyylisessä tarkoituksellakin mallaspohjaltaan monimutkaisessa ja vielä prossan tai pari vahvemmassa oluessa. Laatutaso kohdillaan molemmissa eli ei mielestäni mitään selviä virheitä. 
 
Reseptissä sen sijaan, ainakin omaan makuuni, on vielä viilattavaa. Nautiskelin molemmat tölkit kuitenkin mielelläni loppuun asti eli kaikesta "nillityksestä" huolimatta maistui. Brittityyliset ovat aina olleet vaikea rasti niin kotipanijoille kuin kotimaisille kaupallisillekin tekijöille. Sitä aitoa tuntumaa on vaan hyvin vaikea tavoittaa. Lähimmäksi minun maisteluideni perusteella on päässyt kotkalainen Harri Puhakka, jonka Strong Bitter vakuutti vuonna 2018. Puhakan bitterin juttu muuten kannattaa lukea jos on kotipanemisesta kiinnostunut, siinä on hyvät tekijän kommentit.

Kiitokset Timolle oluista!

Kotiolutta: Elon Saunalager

0 kommenttia
 
Nyt maistoon taas varsin pitkästäkin aikaa paikallista eli raumalaista kotiolutta Elolta, joka on minulle uusi tuttavuus. Tapasimme tässä pari päivää sitten kun toimitin hänelle 32 pulloa olutta ja sain vaihdossa tämän yhden tölkin - reilu diili, eikö? 
 
No oikeasti kyse on siitä että olen tänä vuonna mukana kotipanijoiden organisoimassa jouluolutkalenterissa, jossa kotipanijat eri puolilta Suomea tuovat parasta pöytään toisten kotipanijoiden maistettavaksi. Samassa kalenterissa on mukana Raumalta myös Elo, jonka haltuun nyt vein omat kalenteriolueni - ja muutaman extrapullon vaihdettavaksi TOISEN kotiolutjoulukalenterin tekijöiden kanssa. Näitä kalentereita on siis Suomessa tänä vuonna ainakin kaksi eli yhteensä miltei 50 eri kotipanijaa osallistuu tähän - vaan miltei 50, koska hurjimmat ovat mukana molemmissa kalentereissa! Joulukuussa siis luvassa ainakin 25 kotiolutarviota, joista yksi on minun tekemäni. En voi tässä vielä paljastaa minkälaisesta oluesta on kyse, enkä ole siitä tässä blogissa tai sen somekanavissakaan maininnut, koska se pidetään salassa aina siihen asti että minun oma kalenteripäiväni eli "luukkuni" vuoro koittaa. Muut tekijät eivät myöskään tiedä muille tekijöille annettuja luukkunumeroja, joten jännitys pysyy yllä loppuun asti. En itse pääse sunnuntaina Helsingissä tapahtuvaan suureen olutvaihtospektaakkeliin mukaan, mutta Elo hoitaa, siitä iso kiitos!
 
Sillä välin tässä odotellessa voin maistella Elon minulle antamaa nimetöntä lageria, joka on suodattamaton ja kuulemma käypä vaikkapa saunaolueksi. Siksi nimesin tämän nyt Saunalageriksi, koska joku otsikkohan juttuun on saatava. Tiedossani on vain oluen vahvuus, joka on 5,8% ja se että olut on Clarity Fermillä hoidettu (teoriassa) gluteenittomaksi. Lisäksi, kuten kuvasta näette, olut on pakattu tölkkiin - sekin on siis nykypäivän kotioluissa mahdollista ja jopa ihan arkipäivää myös täällä kotikaupungissani. Kotioloissa tölkitys onnistuu kun oluet hiilihapottaa kegissä ja tölkityksen hoitaa Cannular. Aivan hi-tec juttuja tällaiselle oluet edelleen pöntöstä lappoavalle ja pullokäyttävälle eli käytännössä menneisyyteen jumahtaneelle konkarille. Tämä on muuten samalla ensimmäinen tölkitetty kotiolut jota pääsen maistamaan - hienoa että se on samalla myös paikallinen.
 
 
Se on ihan oikee tölkki.
 
Elon Saunalager
5,8% | Gluteeniton (Clarity Ferm)


Tölkki napsahtaa auki samalla sihahtaen aivan kuin mikä tahansa kaupallinen oluttölkki. Lasiin kaatuu läpikuultavaa kultaista olutta, jonka vaahto on valkea. Tuoksussa on maltaisuutta jossa on hieman sellaista hunajaista vahvemman lagerin vivahdetta. Humaloinnissa vaikuttaisi kukkaisen aromin perusteella olevan perinteisiä saksalaislajikkeita. Tuoksussa on varsinkin heti lasiin kaatamisen jälkeen myös hernekeittomaista vihanneksisuutta, joka sitten myöhemmin tuntuu totaalisesti laantuvan vai tottuukohan nenä siihen sitten lasillisen edetessä? Maussa en tätä samaa noteeraa vaan kyseessä on varsin hyvärunkoinen, sopivasti hiilihapotettu ja mukavasti myös katkeroitu lager. Loppumaku erityisen nautinnollisesti katkera ja jalohumalaisen aromikas - eli sellaista tiettyä yrttimäistä tuntumaa. Hyvä raikkaus ja rapsakkuus maussa. Saunassa ja vaikka suoraan tölkistä nautittuna ajaa varmasti asiansa hyvänä janojuomana. Kaadoin nyt vielä tölkin loput lasiin eikä minkäänlaista laskeumaa tullut mukaan eli sen puolesta kaupallista tasoa - kegistä tölkittäessä tällaista tietysti pitäisikin tulla. Hyvänmakuinen lager. Tuoksussa varsinkin heti lasiin kaatamisen jälkeen esiintyneen pienen virhearomin voi pistää kokemattomuuden piikkiin - Elo on ollut "bisneksessä" vasta puolitoista vuotta. Siihenkin nähden mielestäni oikein hyvä suoritus. Nautin.

RPS Brewing: Viking Line IPA

0 kommenttia
 
Kuopiolainen pienpanimo Rock Paper Scissors, tuttavallisemmin RPS, ja Viking Line varustamo ovat valmistaneet yhteistyöoluen, joka tulee saataville vain Viking Linen laivoille. Kyseessä on Simcoella ja Nelson Sauvinilla humaloitu IPA, jonka valmistuksessa käytettyyn veteen on lisätty ripaus merisuolaa. Etiketti ei tätä kerro, mutta Olutpostin jutussa asiasta mainitaan. Merisuola oluessa ei ole itselleni mikään uusi juttu, sillä olen aikanaan maistanut myös Sun Brewn s/y Marietan Pilsvesi kotiolutta, jossa osa vedestä oli ihan aidosti selkämereltä kerättyä. Maistetaanpa.
 
Viking Line IPA
5,9% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva
 
 
Olut kaatuu lasiin hieman utuisena, kultaisen värisenä ja vaahdoltaan tiiviinä. Vitivalkoinen vaahto kestää pitkään ja kauniit pitsikuviot punoutuvat lasin reunoille vaahtokukan hiljalleen laskiessa. Oluen tuoksu on mallaskeksimäinen, raikkaan appelsiinimainen ja herukkainen. Hieno maltaisuus, vaikka se ei päärooliin nousekaan kun humalat ovat tyylille ominaisesti pinnassa. Maussa on aluksi hedelmänkuorimaista raikasta aromikkuutta, joka keskivaiheilla jo kääntyy miellyttävän pitkäkestoiseksi havuisen yrttimäiseksi katkeruudeksi. Katkero ei lyö yli missään vaiheessa vaan pieni makeuden häivä ja hieman hedelmäisyyttäkin elää katkeruuden joukossa edelleen pitkällä jälkimaussakin. Onpa yllättävän pureva ja kunnollinen katkero - näihin niin harvoin nykypäivänä enää törmää. Ei pliisuilua! Merisuolan vaikutusta makuun ei välttämättä tietämättä noteeraisi, mutta kyllä taustavivahteena kieltämättä hieman "merellistä vivahdetta" on - sen löytää ehkä parhaiten maun keskivaiheilla, hieman ennen kuin katkero hyökkää kunnolla. Omassa suussani alun hedelmäisyyden ja lopun katkeron välillä on sellainen pieni "silence before the storm", jossa tuon pienen suolaisuuden voi mielestäni parhaiten noteerata. Kuitenkin kyse on varsin pienestä nyanssista - olut olisi varmasti maukas ilman sitäkin. Tämäpä oli yllättävän hyvä, siis todella hyvä. Pieni pelko oli persiissä ennen maistoa että nyt on tehty ns. kaikille sopiva "laivan yleisolut", mutta tämähän oli ihan oikea IPA kunnon katkeruudella. Rohkeudesta molemmat littipeukut ylös ja kohti seuraavaa pulloa. 

Arvioitu olut saatu Viking Lineltä.