Olutta Espoosta - Sly Cat Brewing

6 kommenttia
 

Viime viikkoisten Olutsiepon kotioluiden jäljiltä oli tuskin ehtinyt hekuma laantua kun sain keskiviikkona haltuuni kuusi erilaista Espoolaisen "Sly Cat Brewingin" tuotosta. Panimomestarin pyynnöstä annoin oluiden seisoa viileässä neljä päivää ennen korkkaamista ja nyt tänä kauniina sunnuntai-iltana on tullut aika aloittaa näiden nauttiminen ja arviointi. Sly Cat Brewing on Suregork Loves Beer blogin kirjoittajan kotipanimo, joka pitää majaansa Espoossa. Viidessä näistä kuudesta pullosta on viehättävät kissa-aiheiset etiketit, jotka ovat ymmärtääkseni suregorkin paremman puoliskon tuotoksia. Pointsit niistä, sillä ne ovat näyttäviä ja sisältävät kaiken oleellisen informaation oluista aina käytettyjä raaka-aineita myöden. Suregork siis valmistaa oluita kotonaan ja harrastusmielessä. Hän valmistaa oluet alusta loppuun kuten "oikeassakin panimossa" aina mäskäyksestä alkaen. Valmistusvälineet hän on väsännyt, kuten itse asian ilmaisee, "Macgyver-meiningillä". Mäskäysastia on tehty 32-litran kylmälaukusta, johon on viritetty hana ulkopuolelle ja "rosterisukka" sisälle. Eristeenä kylmälaukun ympärillä on kotiolut-foorumeilla jo ehkä jonkin sortin legendan asemaan noussut Clas Ohlsonin makuualusta. Keittimenä toimii 35-litrainen muovisaavi, johon suregork on asentanut kolme 900W vedenkeitinelementtiä ja hanan. Myös keittimen ympärillä eristeenä toimii tuo klassinen makuualusta. Panimomestarilla on uusi teräksestä valmistettu automaattinen keittoastia työn alla, joten saavi päivittynee pian uuteen. Kaikkihan tietävät sanonnan "matka on tärkeämpi kuin määränpää". Oluenvalmistuksessa tuon sanonnan voi kääntää päälaelleen, matkalla ei ole niin väliä, kunhan lopputulos on hyvä. Tällaisilla kotitekoisilla välineillä oluenvalmistusprosessi on sama kuin oikeassakin panimossa, välineet ovat vain erilaiset. 

Mäskäysastia (Kuva: suregork)
Keitin (Kuva: suregork)
Suregork siis lähetti minulle kuusi erilaista olutta. Aloitan 4,4% Lovecats pale alesta, joka on panimomestarin mukaan tarkoitettu helposti juotavaksi kesäolueksi. No mikä ettei, tuumaan, sillä ulkona paistaa aurinko ja takaterassilla on 25 astetta lämmintä. Kesäoluthan on tässä kelissä enemmän kuin paikallaan. Reseptissä on neljää eri mallasta (Pale Ale, Carapils, Vienna ja Light Crystal) ja kahta eri humalaa (Nelson Sauvin ja Summer), joita on molempia käytetty myös kuivahumaloinnissa.


Lovecats 4,4% (Pale Ale)
Pantu: 8.6.2012 Pullotettu: 21.6.2012

Olut kaatuu lasiin jääkaappikylmänä ja hiivasakat jäävät kaadossa pullon pohjalle. Sameahkon oranssi olut, joka vaahtoaa runsaasti. Vaahto on osin suurikuplaista ja melko kestävää sorttia. Tuoksussa on melko voimakkaasti rikkimäistä virhearomia, lisäksi neulasmaisia humalanaromeja sekä hieman Nelson Sauvinin tunnistettavaa marjaista hedelmäisyyttä. Maku on puhtaampi ja siinä myös Nelson Sauvin on paremmin esillä. Alun kevyt ja hivenen karamellinen mallaspohja täydentyy karviaismarjaisella ja keskirunsaan katkeralla humaloinnilla. Humalointi puraisee varsin kesysti, sen isku ei ole napakka, mutta katkeruutta on silti lopuksi keskirunsaasti. Efekti on samankaltainen kuin monissa runsaasti humaloiduissa oluissa, joissa aluksi on ollut iskevä ja napakka humalointi, mutta se on pehmentynyt kun hiivat on kaadettu jälkikäteen sekaan. Kotioluessa on tietysti suodattamattomuutensa ja pullossa jälkikäyntinsä takia aina hieman hiivaa mukana (kuten monessa kaupallisessakin oluessa). Jälkimaku on kuivahko, siinä on hieman karkeutta ja vihannesmaisuutta, mutta ei häiritsevästi. Vastaavaan ja pahempaankin tunkkaisuuteen törmää monessa kaupallisessakin tuotoksessa. Suutuntuma on kevyehkö, keskiverron hiilihappoinen ja hieman nahkea. Jos tuoksun ei anna häiritä niin ihan mukiinmenevä pale alehan tässä on.

Tutkiskelin Randy Mosherin Tasting Beer kirjasta tuota tuoksun rikkimäisyyttä (sulfur) ja siellä kuvailtiin sitä myös sanoilla "mädät kananmunat" tai "palaneet tulitikut", ja palaneita tulitikkuja tuoksu itseasiassa muistuttaakin. Rikkimäisyys on kirjan mukaan usein hiivan sivutuote, joka saattaa johtua stressaantuneesta tai mutatoituneesta hiivasta. Hiiva voi stressaantua esim. jos sitä on liian vähän tai sillä on liian vähän happea (riittämätön ilmaus) tai jos käymisen aikana lämpötila vaihtelee suuresti. Suuret määrät rikkimäisyyttä saattavat kieliä myös oluen bakteeritartunnasta, useimmiten Zymomonas bakteerista. Panimomestarin omassa blogissa ei tästä oudosta aromista ole mitään mainintaa. Tuon aromin kyllä huomaa heti jos sitä yhtään on, joten saattaa olla, että minun pullossani vain oli jotain outoa, harmillista.

Seuraavaksi vuorossa Beer Belly, joka on 5% American Brown Ale.  Tämä on panimomestarin mukaan ns. kaapintyhjennysolut, eli tässä on raaka-aineina käytetty kaapeista löytyneitä avattuja mallaspusseja ja kaikki pakastimessa olleet avatut humalapussit. Tästä johtuen listaus oluen raaka-aineista onkin aika pitkä. Maltaina Pale Ale, Crystal, Biscuit, Pale Chocolate, Carafa III ja lisäksi kaurahiutaleita. Humalina Centennial, Columbus, Galaxy, Mt Hood ja Simcoe. Panimomestarin mielestä tämä on liian katkera ollakseen täysin tyylinmukainen, ei se mitään, sillä itse en niinkään tyylinmukaisuudesta piittaa, se ainoastaan ratkaisee onko olut hyvää vai ei.



Beer Belly 5% (American Brown Ale)
Pantu: 27.4.2012 Pullotettu: 21.5.2012

Syvän tummanruskea, valoa vasten kauniisti punertava olut. Vaahtoa muodostuu Lovecatsia hieman maltillisemmin, mutta mukavasti kuitenkin. Tuoksu on hyvä, häiritsevää rikkimäisyyttä ei tässä ole. Siinä on paahteista maltaisuutta, kevyttä kahvimaisuutta, suklaisuutta ja runsaan aromaattisesti humalien sitrusmaisia ja mäntyisen neulasmaisia sävyjä. Hivenen makea maku on hieman paahteisen maltainen, leipäinen, kevyen kahvinen ja kuivahkon katkera. Tällä kertaa katkeruus iskee napakasti ja nopeasti kuten pitääkin ja tarttuu kitalakeen pitkäksi aikaa. Humalointi tarjoaa sitruksisia ja greippisen happamia sävyjä ja jälkimaussa on hiven suolaisuuttakin. Kaikessa kuivuudessaan hieman stoutmainen kokemus, vaikkei aivan musta olekaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen.

Tämä oli hyvä olut, runsas humalointi on omaan makuuni sopiva ja runko on riittävän tukeva pitämään homman kasassa. Nautin tämän juomisesta, ja sehän on se paras hyvän oluen merkki. Meillä kävi aiemmin tänään vieraita ja suklaista kuivakakkua jäi hieman syömättä, kokeilin nauttia sitä tämän oluen kanssa ja mielestäni ne pelasivat hyvin yhteen. Kakku toi sokerista makeutta ja suklaisia makuja, jotka oluen runsas humalointi pyyhkäisi tyylikkäästi sivuun. Ihan hyvää kaupallista tasoa oleva olut.

Seuraavaksi Scaredy Cat, 7,2% American Amber Ale, joka on Citra single hop, eli siinä on käytetty humalana ainoastaan Citra-lajiketta, jolla olut on tietysti myös kuivahumaloitu. Panimomestarin mukaan tarkoitus oli valmistaa n. 6% olut, mutta hieman totuttua korkeammasta mäskäystehokkuudesta johtuen tämä olikin paukahtanut yli 7% tasolle. Pullotettu yli 3 kuukautta sitten, joten osa humalien iskukyvystä on panimomestarin mukaan jo menetetty.


Scaredy Cat 7,2% (American Amber Ale)
Pantu: 5.4.2012 Pullotettu: 10.5.2012

Lähes kirkasta, vain hieman utuista olutta. Väri on oranssihtavan kuparinen tai meripihkainen. Vaahtoa muodostuu parisenttinen kerros, joka hiljalleen katoaa oluen pinnalta. Kaunis ja kotiolueksi erittäin kirkas olut. Tuoksussa on jälleen hieman rikkimäisyyttä, kuitenkin maltillisemmin kuin Lovecatsissa. Tässäkin se ilmenee samalla tavalla palaneen tulitikun tuoksuna. Citra-humalan raikkaan sitrushedelmäinen aromi on myös esillä, samoin kuin karamellimainen tuhdilta tuntuva mallaspohja, mutta ne eivät tietysti pääse täyteen loistoonsa tuon harmillisen rikkimäisyyden alta. Maku on jälleen parempi ja täysin nautittava, onneksi tuo viheliäinen rikkimäisyyden aiheuttaja ei tunnu vaikuttavan oluen makuun, ellei nuuhkaise juuri ennen maistamista. Maku tarjoaa karamellimaista hieman makeaa maltaisuutta ja pehmeää kypsää eksoottista hedelmäisyyttä sekä hiven sitrushedelmäisyyttä. Katkeruus on maltillista, mutta riittää kuitenkin helposti tasapainottamaan tuon hienoisen makeuden. Jälkimaku on pitkä ja edelleen kuivuvan eksoottisen hedelmäinen. Alkoholi lämmittää hieman lopussa, mutta ei kuitenkaan maistu häiritsevästi. Suutuntuma on tuhdin mallaspohjan ansiosta reilun keskitäyteläinen ja pehmeähkö. Hiilihappoisuus on melko maltillista. Maultaan oikein miellyttävä ja helposti nautittava olut, joka ilman tuota valitettavaa rikkimäisyyttä olisi myös täysin kaupallisen tason olut. Pelottavan helposti juotavaa vahvuisekseen, kuten tyylikäs etikettikin sanoo!

Seuraavaksi ainakin paperilla (tai noh... pikemminkin näytöllä) melkoiselta humalapommilta vaikuttavan tupla-IPA:n kimppuun. 7,7% Catnipa on suregorkin ensimmäinen tupla-ipa, siinä on käytetty 25g humalaa litraa kohti, eli 20-litran erässä peräti 500 grammaa. Näillä pitäisi irrota laskennallinen 90 IBU:n katkeruus. Lajikkeina on Amarillo, Centennial, Columbus, Nugget ja Simcoe, joita kaikkia on käytetty kuivahumalointiinkin. Perinteisiä ja herkullisia jenkkilajikkeita. Maltaina on Pale Ale, Munich, Carapils ja Crystal.



Catnipa 7,7% (Double IPA)
Pantu: 21.6.2012 Pullotettu: 20.7.2012

Kauniin oranssia ja lähes kirkasta olutta, jonka päälle muodostuu mukava vaahtokukka. Täytyy hämmästellä tuota kirkkautta, se on ilmeisesti saatu aikaan jäähdyttämällä olut nopeasti 1-2 asteiseksi ennen pullotusta, eli ns. "crash cooling" tekniikalla. Näin päättelin panimomestarin blogia lueskelemalla. Aivan joka jannulla ei taida kotipanimosta löytyä tähän sopivaa laitteistoa. Ulkoisesti siis erittäin näyttävää olutta, mutta valitettavasti tuoksua piinaa edelleen tuo sama rikkimäisyys, jonka alta muita tuoksuja on hankala erottaa. Löytyy sieltä kuitenkin kevyen karamellista maltaisuutta ja eksoottisen hedelmäisiä humalanaromeja, jotka eivät kuitenkaan nouse esiin kovin voimakkaasti. Huomasin, että jos oluen antaa hetken seisoa, eikä yhtään pyörittele sitä ennen nuuhkaisua, niin rikkimäisyys ei ole niin pinnalla, tällöin on helpompi havaita muitakin aromeja. Maku on jälleen parempi, siinä on keksimäinen ja vain kevyesti karamellinen mallaspohja, joka on juuri sopiva IPA:lle/DIPA:lle, sillä se ei ole kovinkaan makea. Humalaa löytyy hieman joka lähtöön - on mäntyisen pihkaista, eksoottista, sitruksista ja voimakkaasti greippisen hapanta. Heti nielaisun jälkeen ja jälkimaussa on havaittavissa myös ruohoista ja heinämäistä humalaa, joka kääntyy pitkässä jälkimaussa hieman yrttiseen ja vihannesmaisen tunkkaiseen suuntaan. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, lopussa hieman tuhkaisen karkea.

Tämä resepti kaipaisi mielestäni hieman viilausta. Jos tuota rikkimäisyyden piinaamaa tuoksua ei nyt nosteta esille, niin maku oli hyvä, mutta tietynlainen karkeus ja ylihumaloinnista kielivät ruohoiset ja heinäiset maut verottivat nautittavuutta. Tyylin parhaissa yksilöissä raikas ja nautittava humalien hedelmäisyys kantaa loppuun asti ilman minkään sortin karkeutta tai vihannesmaisuutta lopussa. Ehdottoman kunnioitettava yritys megaluokan humalapommin panemiseen ja kaikesta huolimatta olut jonka nautti ilokseen loppuun asti.

Tässä vaiheessa ilta alkaa jo pimenemään ja ukkonenkin lähestyy, joten blogin Pääjuovo (Head of Rating) päättää jatkaa tästä seuraavana iltana...


...Maanantai iltapäivä alkaa sateisena, mutta kuuden korvilla alkaa hieman kirkastumaan. Pieni sade ja viima ei sinänsä haittaisi, sillä säästin tuhdit ja tummat tälle toiselle illalle. Jäljellä on vielä Smoked Porter ja Black Cat Imperial Stout. Smoked Porterilla aloitetaan. Tämä on 6,2% ja edustaa panimomestarin mukaan Robust Porter tyyliä. Tässä on käytetty Pale Ale, Chocolate, Crystal ja Peat Smoked maltaita sekä Columbus ja Mt Hood humalia, joista Columbusta katkerointiin ja Mt Hoodia aromiin.


Smoked Porter 6,2% (Portteri/Robust Porter)
Pantu: 29.1.2012 Pullotettu: 17.3.2012

Pullo sihahtaa iloisesti auki. Aaah, tämä onkin eläväistä kamaa! Olut meinaa pyrkiä ulos pullosta omin avuin ja vaahtoaa lasissakin voimakkaasti. Näyttävän musta olut ja iso mokkainen vaahto. Tuoksukin on mitä mainioin, se on voimakkaasti paahteinen, limppuinen, tumman suklainen, espressomainen, hieman kandisokerinen ja vain hienoisesti savuinen. Sitrushedelmäistä ja greippistä humalointia tuntuu tuoksun loppupuolella ja portteriksi tämä onkin mukavan hedelmäinen. Aavistuksen lämmettyään tuoksuun tulee myös hieman alkoholin potkua ja hehkuvaa lämpöä, joka mielestäni sopii tällaisiin oluisiin mainiosti. Maku on hieman makeahko, tymäkän paahteinen, suolaisen lakritsainen. kevyen savuinen ja miellyttävän katkerasti humaloitu. Humalat tuovat myös sitruksista pirtsakkaa hedelmäisyyttä loppuun samoin kuin greippista liukua jälkimakuun. Jälkimaku muuten on pitkä, paahteinen ja katkeran suolainen. Suu jää nielaisun jälkeen hieman tahmaiseksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen.

Tämä oli erinomainen esitys, täysin Olutsieponkin kotioluiden tasoa eli hyvää kaupallista tasoa oleva olut. Tämän nauttimisen aikana tuli monesti mielleyhtymiä Stallhagenin erinomaiseen Winter Porteriin, josta saimme nauttia Alkon viime vuoden jouluolutvalikoimassa. Siinäkin savu toimi vain pienenä höysteenä jo muutenkin erinomaisessa portterissa. Tämä oli lisäksi vähintään yhtä hyvääkin. Ei minkäänlaisia virhearomeja tai makuja. Tätä olutta ostaisin!

Seuraavaksi mielenkiintoisen Black Catin pariin. Resepti huokuu kunnianhimoa ja yritystä, vaikka kyseessä onkin vasta Sly Cat Brewingin ensimmäinen Imperial Stout. Vahvuutta on  8,8% ja oluessa on käytetty mausteena Kona kahvia ja kaakaonibsejä. Kona kahvi on wikipedian mukaan Hawaijilla kasvatettua ja kaakaonibsit taasen ovat kuorituista kaakaopavuista murskattua rouhetta. Mallaspohja muodostuu seuraavista maltaista: Pale Ale, Crystal, Chocolate ja Black. Lisäksi oluessa on käytetty paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Humalointi on toteutettu samalla lajikkeella kuin Olutsiepon järisyttävän hyvä Imperial Stoutkin, eli Chinookilla, ja laskennallista katkeruutta on 85 IBUa. Panopäivän ja pullotuspäivän välillä on kypsymisaikaa ollut n. 4 kuukautta, joten ei ole tässäkään turhaan lähdetty hätiköimään.



Black Cat 8,8% (Imperial Stout)
Pantu: 29.11.2011 Pullotettu: 17.3.2011

Heti kaataessa huomaa kyseessä olevan tymäkkää tavaraa, oluen viskositeetti on öljymäistä ja paksua, eikä suorallakaan kaadolla vaahtoa muodostu juuri ollenkaan. Pienellä pyörittelyllä saa kuitenkin aikaan hetken kestävän ohkaisen ja täysin mokkaisen vaahdon. Pyöritellessä olut tuntuu tarttuvan lasin reunoihin ja liikkuvan muutenkin hitaasti, sekin on merkki oluen vahvasta alkoholipitoisuudesta. Tuoksu on jälleen hieno, eilen nautittujen oluiden ongelmat ovat taakse jäänyttä elämää. Tässä on voimakasta kahvipapuisuutta, vastaavanlaista kuin esim. Mikkellerin näädänkakkaoluessa. Toimii, todellakin toimii. Kahvin takaa löytyy paahteista ja hienoisen palanuttakin maltaisuutta, vahvaa lakritsia, erittäin tummaa suklaata ja herkullisesti humalan aromaattista hedelmäisyyttä, joka ei kuitenkaan erotu varsinaisena hedelmäisyytenä, vaan yleisenä humalan läsnäolona. Tuoksu jo kertoo, että nyt ollaan hienon oluen äärellä. Maku on voimakas ja herkullinen. Kahvi ei kuitenkaan näyttele maussa pääroolia, tai itseasiassa näyttelee, sillä tässä oluessa ei muita rooleja olekaan. Kahvi ei siis nouse muiden makujen yläpuolelle vaan on tasapainossa muiden ominaisuuksien kanssa. Olut on suussa pehmeää ja täyteläistä sekä hieman sokerisen tahmaisaa ja maltillisen hiilihappoista, hiilihappoisuus kuitenkin kutittelee ja pistelee kielenpäällä mukavasti, omalta osaltaan edesauttaen humalien loppupyyhkäisyä tahmaisuuden poistamisessa. Makua kuvailisin erittäin paahteiseksi, hieman sokeriseksi, runsaan espressomaisen kahviseksi ja suolaisen happamaksi sekä lakritsaiseksi. Lisäksi siitä löytyy katkerahkoa tummaa suklaata, joka voimistuu loppua kohti ja voimalla iskeytyvä runsaan katkera greippinen humalointi. Jälkimaku on pitkän kahvinen ja suolaisen lakritsainen sekä edelleen tumman suklainen, myös humalan greippinen happamuus tuntuu jatkuvan loputtomiin. Suu jää nielaisun jälkeen tahmaiseksi ja olut tuntuu tarttuvan ikeniin, enkä pidä tätä ollenkaan huonona juttuna, se sopii tähän ja kuivan kalkkiset tyylin edustajat ovat sitten asia erikseen.

Nyt ollaa jälleen hekumallisissa sfääreissä. Aivan huippuluokan olutta, reittaisin näin perstuntumalla heitettynä Olutoppaan pisteskaalalla (0-50) jonnekin 41-42 tienoille. Olutsiepon viime viikkoinen Imperial Stout osuisi samaan sektoriin, ehkä vielä pykälän korkeammalle sillä se oli paitsi herkullinen, niin myös omalaatuinen. Turha toisaalta vertailla, sillä kyseessä on kaksi melko erilaista Imperial Stoutia ja molemmat aivan erinomaisia ja loppujen lopuksihan kyse on vain makuasioista. Maailmanluokan olutta joka tapauksessa. Tällaista kun osaisi itsekin joskus valmistaa.

Yhteenveto:

Nyt on sitten kaikki maisteltu. Käteen jäi sekä hekumaa, että lievää pettymystä. Eiliset rikkimäisiä virhearomeja omaavat oluet tietysti harmittivat, vaikka mauiltaan hyviä olivatkin. Rikkimäiset aromit olivat niin selviä ja häiritseviä oluiden tuoksuissa, että uskoisin panimomestarin noteeranneen ne jos ne olisivat hänelläkin samalta tuoksuneet. Jos olisin suregork niin kävisin läpi kaikki mahdollisesti virhearomiin johtaneet syyt. Mieleeni tuli ainoastaan yksi vaihtoehto, josta mahdollinen rikkimäisyyden aiheuttanut kontaminaatio voisi tulla minun ja suregorkin majapaikkojen välillä - kruunukorkit. Mikäli panimomestari pitää oluitaan aina pystyasennossa pullotuksesta nauttimiseen asti, ei olut missään vaiheessa kosketa korkkia. Nämä minulle saapuneet pullot ovat kuitenkin kulkeneet vaaka-asennossa niin, että olut on ollut kosketuksissa korkkeihin. Toisaalta tuota aromia ei ollut kuin osassa oluita. Näissä tänään nautituissa oli mustat korkit ja muissa kultaiset, tosin eilen nautittu Beer Bellykin oli kunnossa, vaikka siinä oli kultainen korkki. Enkä muutenkaan osaa sanoa voiko korkista tulla moista kontaminaatiota, tämä on vain tällaista ideoiden heittelyä. Nämä tänään nautitut tymäkän tummat herkut oli valmistettu aiemmin kuin muut, mutta toisaalta eilen nautittu hyvä Beer Belly Brown Ale oli valmistettu Scaredy Catin, jossa rikkimäisyyttä oli, jälkeen. Tummat oluet olivat kunnossa ja vaaleammat rikkimäisiä ja niin edelleen, uskoisin syyn löytyvän. Panimomestarin kannattaa lähteä siitä liikkeelle, että tsekkaa nyt "oman pesän" eli korkkaa jonkin näistä minun rikkimäisiksi väittämistä tuotoksista ja toteaa onko siinä rikkimäisyyttä vai ei ja kenties vielä käy "haistattamassa" sitä muillakin. Jos ei löydy niin korkkiteoria voi kenties pitää paikkansakin, ja jos löytyy niin kenties syy on sittenkin valmistusprosessissa.

Lopputulema ja yleinen fiilis tästäkin maistelusta on tietysti positiivinen, kyllä suregork mainio ja kova panomies on! Kaikki kunnossa olleet oluet olivat hyviä ja tämän iltaiset Smoked Porter ja Black Cat todella loistavia. Black Catia voisin ylistää tässä vaikka sadan virkkeen verran, mutta ennemmin keskityn nauttimaan kaikessa rauhassa nuo lasissa vielä odottavat pari viimeistä hekumallista siemausta. Virhearomeitakin sisältäneet oluet olivat mauiltaan kuitenkin hyviä ja olisivat varmasti ilman rikkimäisyyttä olleet huomattavasti parempiakin, sillä tunnetusti suurin osa makuaististakin toimii hajuaistin kautta. Kaikenkaikkiaan myös opettavainen kokemus, sillä selailin kirjoja ja nettiä melko huolella tuon rikkimäisyyden mahdollisen syyn selvittämiseksi ja samalla tuli opittua monennäköistä asian vierestäkin. Suuret kiitokset ja virtuaalinen hatunnosto suregorkille näistä oluista ja mitä parhainta onnea maltaiselle urallesi jatkossakin!

Kellarin kätköistä: Bosteels Tripel Karmeliet

9 kommenttia
 

Tripel Karmeliet

Panimo: Brouwerij Bosteels, Belgia
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 8,4%
Saatavuus: Ulkomaat, olutravintolat

Kesä on belgioluiden aikaa! Eilen nautin Saison Dupontin ja tänäänkin lasiin valikoitui hekumallista kamaa kellarin kätköistä, Bosteels Tripel Karmeliet. En tietysti vielä tiedä onko tämä yksilö hekumallinen, mutta ainakin aiemmat nautitut ovat sellaisia olleet. Tripel Karmeliet on ehkä suosikki-tripelini. Se on äärettömän tasapainoinen ja herkullisen hedelmäinen. Se on vahva, mutta kuitenkin pehmeä ja erittäin helposti nautittava. Kaikinpuolin mainio olut siis. Tripel Karmelietin erikoisuus on se, että siinä käytetään ohramaltaan lisäksi sekä kauraa että vehnää. Kaura tunnetusti pehmentää olutta ja oikein käytettynä tekee suutuntumasta silkkisen pehmeän. Sen vaikutukset voi parhaiten kokea monissa kaurastouteissa (oatmeal stout). Vehnä taas tuo olueen makunsa lisäksi tietynlaista keveyttä. Tripel Karmelietin resepti on (ainakin Bosteelsin mukaan) peräisin vuodelta 1697, se on alunperin kehitetty Derdemonden Karmeliittojen luostarissa.

Oman pulloni parasta ennen päiväys on 25/09/12, en tähän hätään löytänyt tietoa siitä kuinka monta vuotta Bosteels laittaa parasta ennen päiväyksen pullotuksesta eteenpäin, mutta veikkaisin ostopäivän perusteella pullon olevan lähes 2 vuotta vanha. Mikäli pullo oli jo ostaessa hieman ikääntynyt, niin saattaahan tuo lähennellä jopa kolmevuotiasta, mutta sekään ei useimmiten ole vielä ikä eikä mikään näille vaihvoille ja pullossa jälkikäyville belgeille.


Lasiin kaatuu näyttävää olutta. Väriltään kultaista ja vaahtoaa massiivisesti. Vaahdon laskemista saa odotella useamman tovin, mutta eihän tässä minnekään kiire ole. Tuoksu on herkullinen, pääpiirteinä siinä ovat raikas, jopa pirskahteleva sitruunainen hedelmäisyys ja belgihiivainen mausteisuus. Taustalla myös tuttua päärynäistä belgihedelmäisyyttä ja saippuaisuutta. Tripelin ominaisuuksien lisäksi tässä vaikuttaa siis olevan hieman witbiermäisiäkin kesäisen raikkaita piirteitä. Maku on runsaan hedelmäinen - lähinnä päärynää ja kirpeän raikasta sitruunaa. Se tuttu belgialainen hedelmäinen maku, ja aiai kun maistuu hyvälle. Olut on aluksi pehmeää suussa ja hedelmäisyys makaa kielen päällä. Nielaistaessa mausteisuus astuu kuvioihin hieman witbiermäisin korianterisin ottein, hieman myös saippuaisuutta. Humalointi on kevyt, mutta yhdessä maisteisuuden kanssa se tekee lopusta kuivan ja nipistävän. Jälkimaussa on hieman alkoholin tuntua ja lakritsaisuutta, jota tuntuu moniin belgioluisiin kehittyvän kellaroinnin aikana. Pehmeää, mutta kuitenkin raikkaan ja nipistävän kuivaa. Miellyttävä siemailuolut lämpimän hellepäivän rientojen päätteeksi. Vaikea sanoa onko tämä ikäännytyksestä mitään hyötynyt, sillä muistikuvat aiemmista maisteluista ovat kaukaiset. Lakritsaisuus, jota en aiemmin muista lopussa havainneeni, kenties nipistää karvan verran raikkautta, mutta toisaalta lisää syvyyttä. Se hedelmäisyys ja tasapaino jonka tässä muistin olevan on edelleen tallella. Ehkä kallistun enemmän kuitenkin sen tuoreemman puoleen, eli täysi raikkaus ilman lakritsaisuutta. Mutta eipä sitä sen enempää kannata jäädä miettimään, sillä tässähän vietetään hienoa lämmintä kesäiltaa ja hemmetin hyvää olutta on lasissa.

Jos se olisi mahdollista, niin ilomielin vaihtaisin puolet kellarissa olevista Chimay Tripleistä näihin Karmelieteihin. En kaikkia, mutta puolet. Chimay on humalaisempi ja kuivemman katkera ja tämä enemmän tällainen hedelmäkiisseli. Molemmat ovat erinomaisia oluita ja edustavat lähes eri äärilaitoja oman genressä sisällä. Ottaisin Karmelietin avosylin vastaan Alkon valikoimiinkin. Maistakaa ihmeessä jos jossain vastaan tulee. Yksi paikka josta ainakin saa (myös mukaansa!) on Tallinnan Drink Baar & Grill.

Yhteenveto

Upea tripel ikääntyneenäkin
ARVOSANA: 9

Stadin ESB ja muita Alkon uutuuksia

18 kommenttia
 
Poikkesin tänään Alkoon. Koriin tarttui Goose Island India Pale Ale (se Alkon ainut IPA...), Fuller's ESB (vanha klassikko ei koskaan petä) ja pääsiäisvalikoiman jäljiltä hyllyyn jäänyt, jo alennetulla hinnalla myyty Nøgne Ø God Påske 2012. Samalla nappasin mukaani lehtisen, jossa rakas monopolimme esittelee heinä- ja elokuun uutuuksiaan. Uutuuksia joista ei Reittausblogissa ole vielä juttua ollut on kaksi, Stadin ESB ja Bacchus Frambozenbier. 



Stadin ESB, eli brittityylinen Extra Special Bitter, on tulossa valikoimiin 30.07.2012. Alkoholipitoisuus on sama kuin tyylin kantaisällä eli Fuller's ESB:llä, 5,9%. Hintaa 4,95€ / 0,33l lasipullo. 

Bacchus Frambozenbier on belgialaisen Van Honsebrouckin olut, eli saman valmistajan joka Kasteel Donkeriakin (ent. Kasteel Bier Bruin) valmistaa. Kyseessä on vadelmilla maustettu hedelmäolut (framboise=vadelma). Panimolla on Bacchus niminen Sour Ale, eli hapan olut, johon tämä toivottavasti pohjautuu. Olen reitannut Bacchusin olutoppaaseen 38/50 pisteen arvoiseksi. Frambozenbier tulee Alkon valikoimiin 6.8.2012, hintaa on 4,98€ / 0,375l.

Samassa uutuuksia esittelevässä lehtisessä oli tietysti oluiden lisäksi viinit, liköörit ja väkevätkin. Huvikseni laskeskelin, että heinä- ja elokuussa Alkoon on tullut / tulee yhteensä 36 erilaista viiniä, kun oluita on tullut / tulee ainoastaan 12.

Viinien suhde oluisiin tietysti aiheuttaa närää olutharrastajissa, mutta ei puututa nyt siihen, vaan tarkastellaanpa mitä nuo 12 "uutuutta" olivat. Tässä koko listaus:

Peroni Nastro Azurro
Koff IV A
Plankstetten Dunkles
Primator Premium Dark
Kulmbacher Pils Edelherb
Franziskaner Weissbier Dunkel
Nokian Keisari Elowehnä
Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock
Young's Bitter
Stadin ESB
Bacchus Frambozenbier
Estrella Damm Inedit

Peroni Nastro Azurro poistui vakiovalikoimasta lokakuussa 2009 ja oli sen jälkeen tilausvalikoimassa ennen kuin tuli nyt taas vakiovalikoimaan. Estrella Damm Inedit oli myös pitkään tilausvalikoimassa ennen kuin nyt tuli vakiovalikoimaan. Nämä kaksi eivät siis ole varsinaisia uutuuksia. 

Koff IV A oli jo valikoimissa 0,5-litraisessa tölkissä, mutta tuli nyt "uutuutena" 0,33-litraisessa lasipullossa ja 6-packissa. Ei varsinainen uutuus ja kaiken muun lisäksi hirveää kuraa.

Paluumuuttajia, eli ei varsinaisia uutuuksia ovat:
Kulmbacher Edelherb Pils, poistui vakiovalikoimasta elokuussa 2010
Franziskaner Weissbier Dunkel, poistui vakiovalikoimasta huhtikuussa 2010
Nokian Keisari Elowehnä, poistui vakiovalikoimasta tammikuussa 2012
Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock, poistui vakiovalikoimasta keväällä 2012?

Jäljelle jää viisi varsinaista uutuusolutta:

Plankstetten Dunkles
Primator Premium Dark
Young's Bitter
Bacchus Frambozenbier
Stadin ESB

Viime vuonna näytti jo siltä, että ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta kun otetaan lisäksi huomioon tämän vuoden varsin ohkainen kesäolutvalikoima niin tänä kesänä panimotuotteiden sektori on onnistuttu ryssimään oikein viimeisen päälle. Aplodit Alkolle!

Olutarvio: Samuel Adams Boston Lager

3 kommenttia
 

Samuel Adams Boston Lager

Panimo: Boston Beer Company , Yhdysvallat
Oluttyyli: Wieniläistyylinen lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma, 3,19€/0,355l)

Samuel Adams Boston Lagerin resepti on kehitetty vuonna 1860. Sen kehitti Louis Koch ja se tunnettiin nimellä Louis Koch Lager aina jenkkien olutkulttuurin tappaneeseen kieltolakiin, joka astui voimaan 1920, asti. Sitä valmistettiin samalla nimellä myös lyhyesti 1950-luvun alussa, mutta varsinaisesti reseptin henkiin herätti Jim Koch, Louis Kochin jälkeläinen viidennessä sukupolvessa. Oluista kiinnostunut ja Harvardista kolme tutkintoa suorittanut Jim valmisti isoisoisoisänsä Louis Koch Lagerin reseptillä olutta keittiössään vuonna 1984. Vielä samana vuonna hän jätti silloisen työpaikkansa ja perusti kahden Harvardin aikaisen opiskelukaverinsa kanssa Boston Beer Companyn ja alkoi valmistaa tätä samaista olutta. Boston Beer Company muutti oluen nimen Louis Koch Lagerista Samuel Adams Boston Lageriksi. Samuel Adams (1722-1803) oli kuuluisa amerikkalainen patriootti, jolla oli rooli jenkkien vallankumouksessa ja Yhdysvaltojen synnyssä. Olutta valmistettiin aluksi Pittsburgh Brewing Companyn panimossa, koska Boston Beer Companylla ei ollut omaa panimoa. Ensimmäinen erä valmistui huhtikuussa 1985 ja jo kolme kuukautta myöhemmin olut voitti Great American Beer Festival tapahtumassa arvonimen "Best Beer in America".

Festivaalivoiton jälkeen oluen suosio lähti tietysti huimaan nousuun ja tänä päivänä Boston Beer Company onkin suurin amerikkalaisomistuksessa oleva panimo (ne vielä suuremmat ovat kaikki kansainvälisten mahtikorporaatioiden omistuksessa). Se valmistaa yli kolmeakymmentä erilaista olutta, joista Boston Lager on edelleen suosituin. Samuel Adams Boston Lagerin normaalivahvuus on 4,9%, mutta sitä valmistetaan myös 4,7% vahvuisena, jotta sitä voidaan myydä alkoholipoliittisissa perähikiöissäkin, 4,9% versio kun poistui Alkon valikoimista kuluvan vuoden tammikuussa. Vaikka yhtiö on kasvanut suureksi, ei rakkautta olueen ole unohdettu. Boston Lager valmistetaan edelleen samalla reseptillä ja samalla perinteisellä keittomäskäysmenetelmällä. Se on täysmallasolut, joka humaloidaan eurooppalaisilla Hallerthau Mittelfrueh ja Tettnanger humalalajikkeilla ja lisäksi vielä kuivahumaloidaan Hallerthau Mittelfruehilla. Olen juonut näitä useita pulloja vuosien saatossa, kyseessä on hieno olut, jota voisi helposti nautiskella useammankin.


Samuel Adams Boston Lager on kirkasta ja kuparisen väristä olutta, jonka päälle muodostuu ronskilla kaadolla mittava vaahto, joka jättää tiheäsyistä pitsiä laskiessaan. Tuoksu on herkullinen ja tasapainoinen, siinä on karamellista ja toffeista maltaisuutta sekä sitrusmaista, kukkaista ja yrttistä humalointia. Maku on pehmeän maltainen, toffeinen ja hieman makean karamellinen. Lopullisesti oluen palaset loksahtavat kohdalleen kun humalien miellyttävän aromaattiset sitruksiset ja kukkaiset elementit sekä lopun yrttisen ruohoinen ja greippiseen happamuuteen taittuva katkeruus pääsevät valloilleen. Tasapainoa ja harmoniaa. Kaikki mitä tuoksu ja maku tarjoavat kuuluvat olennaisena osana tähän pakettiin, ylimääräisiä osia tai vajauksia ei ole, selvästi loppuun asti mietitty ja harkittu kokonaisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisen, mutta nipistävän hiilihappoinen. Kokonaisuutena melko pehmeä ja todella miellyttävä nautittava. Ei huonoa sanottavaa tästä oluesta, suosittelen!

Yhteenveto

Tasapainoinen paketti maltaan mahtia ja humalan hekumaa
ARVOSANA: 8½

Olutta Porvoosta - Bergsta Brewery

2 kommenttia
 
Alkosta ei tahdo mielenkiintoista reitattavaa oikein löytyä, mutta kotipanimorintamalta löytyy. Sain ilokseni yhteydenoton Porvoolaisen Bergsta Breweryn panimomestarilta, joka Olutopas.infossa ja Kotiolut.comissa tunnetaan nimimerkillä "Olutsieppo". Hän halusi puolueettoman mielipiteen omista oluistaan ja minä halusin ehdottomasti maistaa hänen oluitaan, se oli win-win situation! Olutsieppo valmistaa oluita kotonaan ja harrastuksekseen, mutta kuitenkin täysin ammattimaiseen tapaan, eli tekemällä kaiken itse aina maltaiden mäskäyksestä alkaen. Täysin eri tason meininki kuin omassa yksinkertaisessa uutteisiin nojaavassa kotipanimossani siis. Panimon selkärankana Olutsiepolla toimii 50-litrainen Speidels Braumeister, jollaisesta olen itsekin salaa haaveillut. Jo senkin takia suhtaudun tähän maisteluun erityisen suurella mielenkiinnolla.

Bergsta Breweryn uljas trio.
Vastaanotin Olutsiepolta kolme Bergsta Breweryn tuotetta. 5,9% Pale Ale, joka on Nelson Sauvin humalalla kuivahumaloitu. 8,7% Imperial Stout, jossa on jylhät 85 IBUa katkeruutta ja reseptistä löytyy mm. Malmgårdin kartanon kaurahiutaleita. Viimeisenä vielä 6,2% Jack Daniel's Porter, joka on kypsynyt Jack Daniel's bourbontynnyristä tehtyjen savustuslastujen seassa. Reseptejä kun tiirailee niin huomaa ettei Olutsiepolta ainakaan kunnianhimoa puutu, eivät nimittäin ole mitään aivan yksinkertaisimpia oluita. Harrastaja tietysti valmistaa sellaisia oluita joita itsekin joisi. Sain oluet eilen ja olen antanut niiden nyt seistä reilun vuorokauden ajan ennen maistelua.


Ensimmäisenä maisteluun kevyin, eli 5,9% Pale Ale. Panimomestari itse kertoi, ettei ole tähän täysin tyytyväinen, mutta maistetaanpa ja otetaan selvää mistä oikein on kyse. Tässä Pale Alessa on 38 IBUa ja käytetyt humalat ovat Columbus, Citra ja Nelson Sauvin, lisäksi vielä kuivahumalointi Nelson Sauvinilla. Nelson Sauvin on minulle melko tuttu humala, sillä käytin sitä itsekin ensimmäisessä kotioluessani. Sillä on myös hyvin tunnistettava ja uniikki aromi.

Tutun muotoinen, 0,33-litrainen lasipullo avautuu ja pitää mukavan sihauksen. Lasiin kaatuu sameaa ja väriltään oranssia olutta, joka vaahtoaa mukavasti. Jätin hiivat pullon pohjalle. Herkullisen näköistä. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on hyvä, Nelson Sauvinin omintakeinen hieman karviaismarjainen ja rypäleinen aromi dominoi tuoksua. Jos Nelson Sauvinista pitää, niin pitää taatusti tästä tuoksustakin. Lisäksi löytyy eksoottista hedelmäisyyttä ja ajoittain hieman pistävän humalaistakin aromia, jota joskus kissanpissaksikin kutsutaan, tämä on ilmeisesti Citra-humalalajikkeen eräs ominaisuus. Miellyttävää, menisi tuoksun perusteella aivan täysin kaupallisesta tuotteesta. Maku on myös miellyttävä ja hyvin aromikas, muistuttaa jonkin verran Stadin Panimon pale aleja kaikessa hedelmäisyydessään. Löytyy eksoottista tuoreen kirpeää hedelmäisyyttä, sekä voimakkaasti Nelson Sauvinin murskattuja rypäleitä muistuttavaa makua. Lopussa on pitkä greippinen loppuliuku, joka kestää pitkään. Katkeruutta on suurin piirtein saman verran kuin esim. Sierra Nevada Pale Alessa ja suutuntumakin muistuttaa sitä pitkälti, ollen keskitäyteläinen ja hieman nipistävästi hiilihappoinen.

Maunkin puolesta tämä Pale Ale oli mielestäni täysin kaupallista pienpanimotuotetta vastaava olut. Jäi mietityttämään, että minkähän tasoisia oluita nuo kaksi muuta ovat, jos tämä on se mihin panimomestari "Olutsieppo" itse ei ollut täysin tyytyväinen? No, hetken päästähän tuo selviää. Nelson Sauvinin voimakas ja uniikki aromi on hieman sellainen, että siitä joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää ja tässä oluessa se on se dominoivin tekijä.

Seuraavaksi lasiin kaatuu Jack Daniel's Porter, joka onkin hieman spesiaalimpi tapaus. Reseptissä on käytetty Pale Ale-, Crystal 100-, Carafa III- ja suklaamaltaita sekä paahdettua ohraa ja Muscovado sokeria. Olut on humaloitu Challengerilla niin, että laskennallinen katkeruus on noin 40 IBUa. Sitten siihen erikoisempaan osaan, eli nimestäkin löytyvään Jack Daniel'siin, joka on tietysti kaikkien tuntema jenkkibourbon, jota musiikkinsa takia suuresti kunnioittamani Lemmykin juo. Olutsieppo on nimittäin yrittänyt "tynnyrikypsytystä" ilman varsinaista Jack Daniel's tynnyriä. Hän on lisännyt pääkäymisen jälkeen sekundääri-, eli kypsytysastiaan Jack Daniel's tynnyristä valmistettuja savustuslastuja ja antanut niiden liota oluen seassa parisen viikkoa. Mielenkiintoinen projekti. Noita savustuslastuja näyttäisi löytyvän ainakin Verkkokauppa.comin valikoimista.

Bergsta Jack Daniel's Porter

Musta olut, jonka päälle muodostuu parin sentin kerros mokkavivahteista pitkäkestoista vaahtoa. Tuoksu yllättää, bourbonmaiset tynnyrikypsytyksen aromit ovat voimakkaasti esillä, vaikkei olut siis tynnyrissä ole kypsynytkään. Tämä on hyvä tietää mahdollisia omiakin kokeiluita varten. Tuoksu on vaniljainen, tammipuinen ja yleisesti bourbonmainen. Myös perinteisempiä porterille ominaisia aromeita, kuten paahteisuutta ja tummaa suklaata löytyy, ja lisäksi lopussa on hienoisesti sitrusmaista humalaa. Maussakin bourbonmaiset elementit ovat mukana, aluksi vaniljaisuus kaikkein vahvimmin, mutta nielua kohti liukuessa se korvautuu kuivalla tammipuulla. Myös paahteisuutta, erittäin tummaa ja katkeraa suklaata sekä suolaista ja kevyen hapanta otetta löytyy. Olueen käytetty Muscovado-sokeri ei maistu ainakaan liiallisena makeutena. Erinomaisen hyvänmakuista olutta, mutta suutuntumassa olisi vielä parantamisen varaa. Olut tuntuu nimittäin melko kevyeltä suussa, ei yllä aivan keskitäyteläiseksikään. Olutoppaan aistinvaraista arvioasteikkoa (0-10) käyttäen antaisin täyteläisyydestä 3 tai 4. Saattaisi myös hyötyä parista lisäprosentista alkoholipitoisuutta, sillä itse pidän vahvoja viskimäisiä aromeja omaavissa oluissa siitä, että mukana on alkoholinpotkua ja reilua lämmittävyyttä. Kuuluuhan se viskiinkin. Hieno olut kuitenkin, en olisi uskonut, että näin aitoja tynnyrikypsytyksen aromeita voisi saada aikaan ilman varsinaista tynnyriä. Heräsi valtaisa mielenkiinto koittaa itsekin joskus jotain vastaavaa. Tämäkin täysin kaupallista tasoa oleva tuote jo nykyisessä muodossaan.

Viimeisenä lasiin 8,7% Imperial Stout, oluttyylien kuningas. Tämän valmistusaineluettelo kertoo seuraavaa: Pale Ale-, Carafa III- ja suklaamallas, paahdettu ohra, Malmgårdin kartanon kaurahiutaleet. Humalana Olutsieppo on käyttänyt Chinookia, jota ei ole liiemmin säästellyt, sillä laskennallista katkeruutta on mukavat 85 IBUa. Panimomestari kertoo olutta kypsytetyn 12 viikon ajan ennen pullottamista, ei mitään hätähousujen hommaa tuo laatuoluiden valmistaminen.


Isoon konjakkilasiin kaatuu täysin mustaa olutta, jonka ylle rakentuu näyttävän mokkavivahteinen vaahto. Tuoksu on todella portviinimäinen - siinä on samankaltaista kuivan puista ja kuivatun hedelmäistä aromia. Lisäksi vaniljaa, suolaista lakritsia ja jonkunlaista pähkinäisyyttä sekä toffeeta. Humalointi on voimakas ja alkoholikin potkaisee asiaankuuluvasti. En ole aivan vastaavankaltaista tuoksua oluessa aiemmin kokenut, ja tämä oli kehu, sillä tuoksu on uskomattoman hyvä ja todellakin hämmentävän portviinimäinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla, portviinimäistä makeutta ja kuivattuja hedelmiä, mutta samalla kuivaa puumaisuutta ja tymäkkää alkoholinpotkua sekä erittäin voimakas humalointi joka pyyhkäisee suun kuivaksi niin ettei makeus pääse yhtään tahmaamaan suutuntumaa. Jotkin belgialaiset hieman hedelmäisemmät imperial stoutit saattaisivat olla tälle lähimpiä kaupallisia verrokkeja. Aivan huippuluokan olut, tyrmäävän upea humalointi. Tässä runkoakin riittää, sillä olut on täyteläinen ja matala hiilihappoisuus nostaa nautittavuuden aivan tappiin. Mistään easy drinking oluesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä syvyyttä löytyy ja olut suorastaan vaatii huomiota.  Lämmittääkin hekumallisesti. Taidan muuttaa Porvooseen... Rehellinen mielipide on se, että tämä on Suomen tasolla aivan todellinen huippuolut, taakse jää Koffin Porterit ja Laitilan Imperiaalit, Siperiaakin hätyytellään, mutta en nyt uskalla sanoa, että ohitetaan.

Mahtava päätös erittäin mielenkiintoisille ja hekumallisille iltamille. En usko, että Olutsiepon tarvitsee paljoa kaupallisiin oluisiin rahojaan tuhlata, ellei sitten tee sitä ihan tutkimusmielessä reseptejä suunnitellessaan. Nostan virtuaalihattua todella korkealle ja olen vilpittömästi kiitollinen, että sain maistella näitä. Kaikki oluet olivat täysin puhtaan makuisia, ei mitään virhemakuja tai "kotiolutmaisia" piirteitä, vaan niin laadultaan kuin maultaankin täysin kaupalliset mitat täyttäviä ja herkullisia oluita. Kaikkea hyvää Olutsiepolle Porvooseen - käyköön Braumeisterisi jatkossakin kuumana ja olkoon maltaisen hekuman voima kanssasi! En olisi kovinkaan yllättynyt vaikka tästä miehestä kuultaisiin vielä kotimaisella olutrintamalla. Nyt vielä imperial stoutin viimeisen desin kimppuun... Tämä on kesälomaa parhaimmillaan.

Olutarvio: Lindemans Gueuze

1 kommenttia
 

Lindemans Gueuze

Panimo: Lindemans, Belgia
Oluttyyli: Lambic (Gueuze)
Alkoholipitoisuus: 5%
Saatavuus: Alko (3,11€ / 0,25l)

Lindemansin panimoa (kuva: Lindemans)
Alkon valikoimien ainut gueuze-tyylinen lambic on Lindemansilta. Se on ollut valikoimissa viime vuoden lokakuusta asti, mutta olen vältellyt sitä, sillä se on kandisokerilla makeutettu. Kunnollinen makeuttamaton gueuze on juomien aatelia, olutmaailman kuohuviiniä, joka on kuivaa, hapokasta ja suuta supistavan hapanta, mutta sitä meidän alkoholimonopolimme ei tarjoa. Enkä tiedä onko koskaan vakiovalikoimassa tarjonnutkaan. Nippelitietona mainittakoon, että Alko osti tätä 9000 pulloa, se oli saldo viime vuoden lokakuussa siis ja nyt jäljellä on n. 1700 pulloa. Onko se paljon vai vähän, en osaa sanoa. Lindemans valmistaa myös makeuttamattomia, pastöroimattomia ja suodattamattomia (kunnon) lambiceja, mutta iso osa sen tuotannosta on makeutettuja ja mehulla maustettuja helppoja hedelmäoluita. Tämä tämän iltainen olueni Lindemans Gueuze on suodatettu, pastöroitu ja makeutettu. Gueuze ei ole hedelmälambic, joten siihen ei ole sentään mehuja sekoitettu. En tyrmää etukäteen maistamatta, mutta sen verran sanon, että lähtötietojen perusteella vaikuttaa melko heikolta eivätkä etukäteisodotukset ole kovin kummoiset.

Vaaleanruskeaa, kupariin vivahtavaa ja niukkavaahtoista näyttäisi Lindemans olevan. Tuoksu on itseasiassa melko miellyttävä, parempi mitä uskalsin odottaa. Siinä on lambicmaisia, happamia ja nahkaisia spontaanikäymisen tuoksuja (no tämähän on lambic...)  ja lisäksi sokeroidun omenamehun kaltaisia piirteitä. Aivan tuoksun lopussa on vielä hieman lehmänlantaa. Sellainen kunnon lambicin pirskahteleva ja tuoretta hedelmäisyyttä uhkuva hapokkuus tosin uupuu. Maku on alkaa tallimaisen happamana ja olut tuntuu nahkealta suussa. Kehiin tulee myös hieman hapokkuutta, mutta olut ei muodostu kovin kuivaksi, sillä sokerinen makeus, joka maussakin ilmenee omenamehumaisuutena, puskee esiin myös. Suuta supistaviin ja veret seisauttavan tymäköihin lambic-fiiliksiin ei oikein päästä, mutta kyllä tämä parempaa on mitä odotin. Makeus ei lyö niin pahasti yli kuin pelkäsin, joten gueuzelle ominaisista piirteistäkin pääsee nauttimaan. Kesynä treenauslambicina tämä voi toimiakin, mutta makeuttamattomat ovat kuitenkin aivan eri kaliiberin oluita. Ei tällaisen nauttimisen jälkeen oikein voi vielä sanoa gueuzea nauttineensa.

Yhteenveto

Makeutuksen riivaama gueuze
ARVOSANA:7½

Olutarvio: Laitilan Kievari Schwarz

0 kommenttia
 

Kievari Schwarz

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Oluttyyli: Schwarzbier (Mustaolut)
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka Lidl, Rauma 2,49€/0,5l)

Lidl kauppaketjulla on menossa joku tarjoushässäkkä kahdesta Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari-sarjan oluesta, toinen on tämä Schwarz ja toinen on runsaasti humaloitu Humalainen. Molemmat irtoaa hintaan 2,49€ / 0,5 tölkki. Vaikka 8 kertaa 10:stä valinta osuisi Humalaiseen, niin tällä kertaa koriin tarttui kuitenkin Schwarz, sillä sen maistamisesta alkaa olemaan jo aikaa. Viimeksi olen ostanut sitä muistaakseni pullossa joskus kauan sitten. Schwarzbierit eli mustaoluet ovat pohjahiivaoluita eli lagereita, mutta ne poikkeavat dunkeleista (tumma lager) yleensä selvästi. Schwarzeissa on käytetty enemmän voimakkaasti paahdettuja maltaita, eli ns. mustamaltaita ja usein humalointiakin on enemmän. Tässä Laitilan oluessa katkeruutta on tosin paperilla vain 10 IBUa, eli ei kovin paljoa.



Tummanruskea olut, jonka beigevivahteinen vaahto on keskiverto ja melko nopeasti laskeva. Tuoksu on paahteisen maltainen, kahvinen ja hieman sokerinen sekä mämmimäinen. Yksinkertainen, mutta miellyttävä ja pehmeä tuoksu. Maku on maltaisuudeltaan hieman makean karamellinen ja samalla voimakkaan paahteinen. Myös kahvimaisia ja maitosuklaisia makuja löytyy. Katkeruus on hyvin maltillista, mutta se kestää suussa pitkään ja tekee tästä oluesta oikeastaan yllättävänkin nautittavan. Suutuntuma on kevyt ja hieman pisteliäästi hiilihappoinen. Maistuu tänään paremmalta mitä muistikuvien perusteella odotin. Nautittava, muttei elämyksellinen. Mukava siemailujuoma kiireettömälle.

Yhteenveto

Paahteinen ja miellyttävän makea mustaolut
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Estrella Damm Inedit

3 kommenttia
 

Estrella Damm Inedit

Panimo: Damm, Espanja
Oluttyyli: Aromatisoitu Olut
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Alko (6,99€ / 0,75l)

Kesälomani alkoi perjantaina, mutta ei ole ollut intressejä alkaa reittailemaan ennen kuin nyt. Syykin on selvä, vaimo pyöräytti nimittäin sunnuntai-aamuna potran pojan! On mainittava, että naiset ovat uskomattomia. Sellaista kombinaatiota voimaa, tahtoa, herkkyyttä ja omistautumista ei miehiltä yksinkertaisesti löydy. Synnytyksessä mukana olleille tässä ei ollut mitään uutta, mutta itse jaksan ihmetellä sitä edelleen, vaikka tämä oli jo kolmas kerta.  Tänään lasissa on Alkon "uutuusolut" Estrella Damm Inedit, joka on "uutuus" siksi, että se on itseasiassa vain siirtynyt Alkon tilausvalikoimasta vakiovalikoiman puolelle. Kyseessä on ilmeisesti sekoitus lageria ja vehnäolutta. Mausteina on käytetty lakritsia ja belgityylisistä vehnäoluista, eli witbiereistä, tuttuja korianteria ja kuivattuja appelsiininkuoria (curacao). Olut on, kuten Alkon kuvaus kertoo "Dammin panimon ja useasti maailman parhaaksi valitun ravintola El Bullin omistajan Ferran Adriàn ja hänen tiiminsä yhteistyön tulos". Valmistajat suosittelevat olutta nautittavaksi ruuan kanssa.

6,99€ maksava viinipullolta näyttävä, mutta kruunukorkilla suljettu 0,75-litrainen pullo ohjeistetaan kaatamaan valkoviinilasiin jääkaappikylmänä. Minulla on tuollainen about 0,6-litraa vetävä iso viinilasi, päätin käyttää sitä.



Vaalea ja kultainen olut, joka on utuinen ja jonka vaahto on mittava ja tiivis. Tuoksu on kohtuullisen raikkaan hedelmäinen appelsiinisine ja sitruksisine piirteineen, siinä on myös korianterista ja joidenkin tripelien tyylistä pippurista mausteisuutta. Aika aromaattinen tuoksu, josta alkaa oluen hieman lämmettyä löytymään lakritsaisuuttakin. Maku on ja suutuntuma ovat melko kevyitä ja olut tuntuukin jopa hieman vaahtoavalta, joskin pehmeältä suussa. Maku ei yllä aivan tuoksun tasolle, vaikka toki aivan kelvollinen onkin. Aluksi maussa on kevyttä lagermaista maltaisuutta eikä juuri muuta. Vasta keskivaiheilla mukaan astuu mausteisuus lakritsisin vivahtein ja loppua kohti löytyy hieman sitruunaista hedelmäisyyttäkin. Jälkimaussa on kevyttä mausteisuutta ja hienoista lakritsaisuutta. Yleisilme on kuivahko. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että ilman lakritsin mausteena käyttöä tämä olisi voinut olla raikkaampi ja hedelmäisempi, nyt jää hieman tunkkaiseksi ja muutenkin jotenkin vajaaksi.

Yhteenveto

Mausteinen lagerin ja alen sekoitus.
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Galway Hooker

3 kommenttia
 

Galway Hooker

Panimo: Galway Hooker Brewery, Irlanti
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Galway Hooker
Pitkästä aikaa irlantilaista olutta. Galway Hooker on Galway Hooker Breweryn ilmeisesti ainut olut. Panimon kotisivuille mentäessä törmää ensin puolihilpeään introon, jonka jälkeen selviää, että nimi tarkoittaa itseasiassa perinteistä irlantilaista kalastusalusta... Kyseessä on amerikkalaistyylinen pale ale ja voimakkaasti humaloitu sellainen. Vaikuttaa aika pieneltä panimolta. Sivuilta löytyvät saatavuustiedot eivät juurikaan viittaa ulkomaihin, mutta niin vaan tätäkin Suomesta löytyy. Hinta oli kuitenkin melkoinen, 5,90€ / 0,5l puteli. Olutoppaan saatavuustietojen mukaan Tampereella K-Extra Kaleva pyytää jopa 6,79€. No, eihän tätäkään ketään pakottanut ostamaan ja oli itseasiassa Lumon hyllyn viimeinen pullo, joten kauppa on käynyt hinnasta huolimatta.


Oranssihtavan kultaista ja kirkasta olutta. Hyvännäköistä tiiviillä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on kevyesti karamellisen maltainen ja miellyttävän humala-arominen, lähinnä sitrushedelmäisyyttä ja hieman myös eksoottisempaa passionhedelmää. Miellyttävä ja kaikessa aromaattisuudessaan jokseenkin Stadin Panimon pale alet mieleentuova tuoksu. Maku on melko yllättävänkin katkera, siinä voimakasta greippisyyttä ja neulasmaisen pisteliästä puisen kuivaa humalaa. Katkeruutta on jopa niin paljon, että se tekee oluesta hieman tuhkaisen tuntuisen ja karkean. Maltaisuus on sivuroolissa, vaikka hieman pilkahtaakin kevyen karamellisena aina silloin tällöin. Jälkimaku on pitkä, kuiva, greippinen ja hienoisesti vihannesmainen. Suutuntuma on kevyehkö ja keskiverrosti hiilihappoinen. Varsin mainiota sessiotavaraa, ainakin jos kuiva katkeruus maittaa. Itse ottaisin ehkä mieluummin 50/50 sekoituksen Stadin Panimon American Pale Alea ja tätä kuin kumpaakaan edellä mainituista yksinään. Stadista hedelmäisyyttä ja aromikkuutta ja Hookerista katkeruutta.

Yhteenveto

Voimakkaasti humaloitu pale ale
ARVOSANA: 8-

Pienten tuottajien juomat Alkossa: Alkon vastaus #1

48 kommenttia
 
Kesä  ja kukkaset... ja pörriäiset... ja lomat. (Kuva. J. Metsäjoki)

Sain tänään Alkolta vastauksen perjantaina lähettämääni palautteeseen, joka koski pienten tuottajien juomia alkossa. Lue kirjoittamani palaute tästä linkistä.

Vastauksessa todetaan, että tuoteryhmäpäällikkö (oluiden, vaikka palaute toki koski muitakin juomia) on nyt lomalla ja palannee tiedusteluuni sitten kun lomiltaan palailee. Lähetin vielä viestin jossa kerroin ehdottomasti haluavani palautteeseeni vastauksen. Samalla kysyin koska tuoteryhmäpäällikkö palailee lomiltaan ja vastaus oli viikolla 31, eli jäämme nöyrästi odottelemaan josko Alkon suunnalta palataan asiaan silloin ilman erillistä muistutusta.

Hei Harri Metsäjoki 
Kiitos viestistäsi. olen välittänyt arvokkaan olutvalikoimapalautteesi osto-osastollemme.
Pienpanimo-oluita haetaan valikoimaan syksyllä enemmän kuin ennen, joten pyrimme siis vastaamaan asiakkaiden kysyntään. Nyt vain toivotaan, että valmistajat tekevät meille tarjouksia! 
Panimotuotteiden tuoteryhmäpäällikkö on nyt kesälomalla, mutta hän palannee tiedusteluusi palattuaan takaisin töihin.
Hyvää kesää sinulle! 
Ystävällisin terveisin
Nimi Muutettu
Alkon asiakasneuvonta


Olutarvio: Fuller's Brewer's Reserve No 3

0 kommenttia
 

Fuller's Brewer's Reserve No 3

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (8,59€ / 0,5l)

Brittiläisen Fuller'sin Brewer's Reserve sarjan kolmas osa tuli nautittua jo ennen juhannusta, mutta ei ole ollut sopivaa hetkeä kirjoitella tätä juttua ennen sitä. Erinomainen olutelämys. Elämys siksi, että kyseessä ei ollut mikään kaikkein tavanomaisin olut ja siksi, että se oli erittäinkin hyvää. Brewer's Reserve on tynnyrikypsytettyjen oluiden sarja, jonka konjakkitynnyreissä kypsytetyn kakkososan nautin tammikuussa. Tämä sarjan No 3 on Fuller's Golden Pridea, jota on kypsytelty Auchentoshanin viskitynnyreissä yli 800 päivää. Pitkä tynnyrikypsytys on tietysti tuonut olueen viskimäisyyttä, mutta tynnyristä on sen lisäksi tarttunut olueen erinäisten bakteerien muodostamia lambicmaisen villihiivaisia ja tanniinisen viinimäisiä sävyjä. Brittiläisen "Are You Tasting The Pith?"-blogin Zak Avery käväisi helmikuussa 2010 Fuller'sin panimolla ja kirjoitti, että tynnyreitä oli tilanpuutteessa kypsymässä siellä sun täällä pisin panimon tiloja, aina käytäviä ja seinustoja myöden. Tsekkaa Zakin juttua ja kuvia tästä linkistä. En tiedä miten tämä Brewer's Reserve No 3 on tarkalleen valmistettu, onko siihen tynnyrikypsytyksen päätteeksi sekoitettu tuoretta Golden Prideä (kuten kakkososaan) vai onko se pullotettu tynnyreistä sellaisenaan. Ihan miten vaan, mutta täytyy ihailla Fuller'sin taitoa tasapainoisten oluiden valmistamisessa. Se vaatii varmasti tarkkaa laadunvalvontaa, eli maistelua pisin pitkää kypsyttelyä ja taitoa sanoa milloin olut on juuri sopivaa pullotettavaksi. Sekoituksissa haasteena on tietysti oikean sekoitussuhteen löytäminen. Nappiin meni kuitenkin tälläkin kertaa, joten en voi kuin suositella, mutta ei ehkä silti sovellu ihan kaikkien makuun. Lue arvio alta.



Utuinen, mahonginruskea olut, joka vaahtoaa voimakkaasti, mutta vaahto on limonadimaisen nopeasti kohisten katoavaa. Tuoksussa on voimakkaasti lambicmaisia happaman tallimaisia sävyjä, viinimäisyyttä, kuivan puista ja vaniljaista viskitynnyrin aromia sekä kuivattuja hedelmiä ja lopuksi asiaankuuluvaa alkoholin lämpöä. Kokonaisuutena hieman kuivan sherryn kaltaista otetta, todella mielenkiintoinen tuoksu. Maku on myös villihiivaiseen tapaan hapan, hieman tallimainen ja kuivatun hedelmäinen sekä lopussa hyvin kuivan puinen, vaniljainen ja jälkimakua kohti yhä suuremmassa määrin viskimäinen. Pitkä jälkimaku on kuivan tamminen ja viinimäinen. Suutuntuma on keskitäyteläisen paremmalla puolella, hieman hapokas, kuiva ja maltillisen hiilihappoinen. Sour ale, lambic ja vahva brittiale samassa paketissa, ja koko kattaus sulavasti tasapainossa - uskomatonta kyllä!

Yhteenveto

Sour ale, lambic ja vahva brittiale samassa paketissa
ARVOSANA: 9+

Pienten tuottajien juomat Alkossa

12 kommenttia
 
Edellisen blogiviestini (Meanwhile in Finland...) aihe kirvoitti sen verran suuria tunteita niin minussa kuin muissakin, että päätin kirjoittaa siitä Alkolle rakentavan sävyistä palautetta. Alkon vastaus, jahka sellainen tulee, tullaan myös julkaisemaan kokonaisuudessaan. Alla olevan viestin lähetin sähköpostilla palaute@alko.fi osoitteeseen perjantaina 6.7.2012 klo 14.18 otsikolla "Pienten tuottajien juomat Alkossa".

Hei,

Kipinä tämän palautteen kirjoittamiseen tuli Ruotsista, jossa Systembolaget aiemmin tänä vuonna  (http://www.systembolaget.se/Press/Pressmeddelanden/2012/PM-2012/Systembolaget-fortsatter-utveckla-servicen-for-lokala-drycker/) tiedotti helpottavansa paikallisten tuotteiden ostamista ja nyt tällä viikolla tiedotti laajentavansa ja kehittävänsä tätä järjestelmää edelleen (http://www.systembolaget.se/Press/Pressmeddelanden/2012/PM-2012/Battre-service-for-kunder-som-efterfragar-lokala-och-smaskaliga-drycker/). Järjestelmä mahdollistaa lähialueella tuotetun pienen tuottajan alkoholijuoman tilaamisen myymälään ilman asiakkaalle koituvia ylimääräisiä kuluja. Systembolaget toimii yhdessä tuottajien kanssa vieden juomakulttuuria eteenpäin yhdessä rintamassa voimakkaasti kehittyvän lähiruokakulttuurin kanssa. Suomesta tämänkaltainen järjestelmä puuttuu ja pienten kotimaisten tuottajien tuotteiden saatavuus Alkossa on muutenkin huono.

Otetaan esimerkiksi pienpanimotuotteet. Kyllä, niitä löytyy Alkon vakiovalikoimasta, mutta valikoiman kokoon ja kotimaisten pienpanimoiden määrään ja tuotteiden laatuun suhteutettuna todella heikosti. Syitä en tarkalleen tiedä, mutta voi olla, että panimot eivät pienen kokonsa vuoksi pysty toimittamaan Alkon haluamia määriä vakiovalikoimaan pysyvästi päästäkseen (Alkokin tosin voisi joustaa kriteereissään). Alkon juhlavuoden olutkattaus (10 uutta pienpanimotuotetta) oli hyvä päänavaus, mutta kestoltaan aivan liian lyhyt - oluet myytiin loppuun lähes kertarysäyksellä. Siksi näkisinkin, että Systembolagetin lanseeraaman järjestelmän kopioiminen Alkoon olisi kannattavaa ja ennen kaikkea hyvää asiakaspalvelua sekä juomakulttuurin eteenpäinviemistä. Alkon nykyinen nihkeä linja pienpanimotuotteiden osalta käytännössä pakottaa tuottajat valmistamaan alle 4,7% vahvuisia oluita myös tyyleissä joiden kuuluisi olla vahvempia, sillä vähittäismyyntikanavaa ei ulosmyyntioikeuksien edelleen puuttuessa ole, eikä Alkonkaan hyllyille pääse.

Mikäli järjestelmää ei haluta kehittää Systembolagetin mallin suuntaan, voisi toinen vaihtoehto olla 80v-juhlaoluiden kaltainen, eli entistä pienempien erien ottaminen väliaikaisesti myyntiin tietyissä myymälöissä ympäri Suomen. Esimerkiksi kuukausittain vaihtuva "Kuukauden pienpanimotuote" tai "Kuukauden kotimainen viini". Tämä olisi tilausjärjestelmää huomattavasti huonompi vaihtoehto, sillä asiakkaalla ei tässä tapauksessa olisi valinnanvaraa - kuukauden tuote joko kelpaisi tai ei. Itseasiassa tällainen kuukausittain vaihtuva tuote voisi olla olemassa tilausjärjestelmän lisäksikin.

Toivon, ettei tämänkaltainen uudistus kompastuisi (jälleen) johonkin naurettavaan syyhyn, kuten kankeaan tietojärjestelmään ja sen uudistamisen haluttomuuteen. 

Onko Alkolla aikomuksia parantaa pienten tuottajien tuotteiden saatavuutta lähitulevaisuudessa ja jos on, niin kuinka te käytännössä aiotte sen toteuttaa?

Parhain terveisin,

Harri Metsäjoki
Raumalainen olutharrastaja