Alkon jouluoluet 2015: Nøgne Ø God Jul

4 kommenttia
 

God Jul

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: American Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (6,97€ / 0,5l)

Tämä norjalaisen Nøgne Ø:n jouluolut valittiin tänään Olutoppaan marraskuun 2015 kuukauden olueksi, joten lienee paikallaan täräyttää reittausvihkoon noin viikko sitten tallennettu arvio tiskiin. Panimon oluita on tullut tässä viime kuukausien aikana reitattua muitakin, kun veljeni Timon onnistui roudata panimovierailulta mukaan saamansa India Pale Ale ja Double IPA #500 minulle tänne Raumalle. Aiemmin kesällä kaivelin kellaristani myös yli 5v ikäisen #100:n, joka sekin oli vielä timanttisessa iskussa. 

Nämä aiemmat maistelut olivat tietysti boostanneet tämänkin oluen odotusarvot pilviin, mutta ihan hienostihan se niihin vastasi. Alkon sivuilla on pieniä outouksia oluen raaka-aineisiin liittyen, siellä on nimittäin aivan eri matskut kuin panimon kotisivuilla...

Alko kertoo:
Maris Otter-, ruis-, special b- ja turvesavustetut maltaat, paahto- ja kahvimaltaat, melanoidmaltaat. Humalina Cascade, Columbus ja Bobek.

Panimo kertoo: 
Lager, Munich, caramel, black, and chocolate malt; Chinook, Columbus, and Centennial hops; English ale yeast,  and our local Grimstad water.

Maahantuoja toimittaa raaka-ainetiedot Alkolle, joten Alkoa ei tästä voi syyttää. Joko Alkolle on lipsahtanut väärät tiedot tai sitten resepti on elänyt ja panimon kotisivut päivittämättä. 

 
Tummanruskea, melko runsasvaahtoinen olut. Hyvältä näyttää IPA-lasissa, kuten aina. Tuoksu on paahteinen, hieman toffeemaisen pähkinäinen ja runsaan humaloinnin johdosta pihkaisen havuinen - greippiäkin löytyy. Mallasta on tonneittain, mutta aromipuolellakin tykitetään. Suussa olut on täyteläinen ja ei kovin voimakkaan, mutta pitkäkestoisen katkera. Maussa on paahteisuutta, pähkinäisyyttä, pihkaa ja greippiä. Pähkinäisyys antaa itselleni mukavia brittiviboja ja maltaisuudessa tuntuu muutenkin olevan ns. "kerroksia" vaikka muille jakaa - välillä paahdetta, välillä suklaata, välillä kahviakin. Mausteita ei ole käytetty, mutta anismaisuutta nousee ilmeisesti vahvan alkoholipitoisuuden myötä, ainakin minun mielleyhtymissäni, makuun asti. Yleisilme on makeahko ja täyteläinen - pehmeät hiilihapot korostavat jykevää tunnelmaa ja vahvuus lämmittää. Olut jonka äärelle voi hiljentyä pitkäksi aikaa nautiskelemaan istuu hyvin joulun tunnelmaan.

Yhteenveto

Lämmittävä sesonkiolut
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: J #26 IPA

0 kommenttia
 
Isoveljen espoolaisyksiön 27-litrainen Brewferm Pro puski loppusyksystä pihalle IPAn, jota nyt sitten pitäisi ryhtyä maistelemaan. Pullossa olut on nyt ollut kolmisen viikkoa. Se on mielestäni optimaalinen aika tämän tyyliselle.

#26 IPA (~7 % abv)
Pantu 17.10. ja pullotettu 5.11.
Hiiva: US-05
Maltaat: Pale ale, pilsner, cara pale ja crystal 100ebc
Humalat: Simcoe, Galaxy


Kultaoranssi, utuinen, vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on hedelmänkuorimaisen, pihkaisen ja greippisen humaloitu. Hyvä terävyys, raikkaus ja tuoreus. Leipäisyyttä ja kevyttä karamellia rungossa. Käymisaromina tuttua persikkaisuutta. Hyvä tuoksu - selvästi tasapainoista, ei överiä kamaa. Maku on myös hyvä. Katkeroa löytyy mukavasti, mutta enemmänkin toki mukaan mahtuisi. Raikkaus ja aromikkuus on erinomaista luokkaa. Pieni öljyinen makeus jää jälkipotkuun elämään yhdessä katkeron kanssa. Makuprofiilissa on pihkaa, greippiä ja persikkaa.  Hyvä moderni IPA, jossa on tasapaino ja juotavuus kohdillaan, mutta ne extreme-factorit puuttuvat. Kokonaisuus on lähellä Maku IPAn tasoa.

Rinnakkainvertailu: Plevnan Siperia 2013 vs Plevnan Siperia 2015

1 kommenttia
 
Plevnan Siperia, siinä nimessä on taikaa, siinä on suorastaan legendaarinen kaiku. Siperia on Tampereen Koskipanimon, eli Panimoravintola Plevnan, legendaarinen olut, joka pantiin alunperin olutravintola Pikkulinnun 5-vuotisjuhlaolueksi vuonna 2005. Nyt Siperian resepti on siis jo 10 vuoden ikäinen. 

Vuonna 2005 Siperia oli jotain mitä ei ennen ollut koettu. Mustaa olutta, jossa on IPA-tyylinen voimakas aromihumalointi ja lopussa tyly katkeron tykitys. Nykyään samantyylisiä oluita tulee hieman sieltä sun täältä ja niitä kutsutaan Black IPA -tyylisiksi. Vuonna 2005 tällaisesta tyylistä ei oltu kuultukaan ja IPA-buumikin teki näille leveysasteille vasta tuloaan. 

2015 ja 2013 versiot rinnakkain.


Siperia oli siis vuonna 2005 olut aikaansa edellä. Nykyäänkin, kymmenen vuotta ensipanon jälkeen, se on edelleen olut, jonka nimeä ei lausuta kevein perustein. Moni sitä on yrittänyt, mutta harva siihen on yltänyt - tuoreen Siperian hekumallisuus on jotain sellaista, mitä ei pysty kunnolla sanoin kuvailemaan. 

Itse olen nauttinut Siperiaa ensimmäisen kerran Olutoppaan pikkujouluissa vuonna 2010 ja paikkana silloin tietysti itseoikeutetusti Olutravintola Pikkulintu Helsingin Puotilassa. Samalla reissulla pokkasin ensimmäistä kertaa myös Vuoden Olutarvioijan palkinnon. Uskomatonta, että tästäkin on jo viisi vuotta aikaa. Vuonna 2011 Siperia tuli Alko Arkadian erikoisvalikoimaan tynnyrikypsytettynä "Hanniku" -versiointina. Olut tehtiin olutlegenda Hannu Nikulaisen 10000 reittauksen kunniaksi. Sain olutta käsiini työreissulla ja nautin sen varsin runollisissa merkeissä maaliskuussa 2011.

Siperiaa nautittiin myös vuonna 2013, jolloin se tuli kaikkien iloksi Alkon joulun kausivalikoimaan. Kuvasin maistelusta silloin videon, jossa arvosanaksi tuoreelle Siperialle rapsahti 10-/10. Miinukselle oli ilmeisesti jotkin perustelutkin, joita en nyt enää muista. 

Viimeksi olen tuota vuoden 2013 Siperiaa nauttinut tämän vuoden huhtikuussa, jolloin rinnakkainvertailuun sen kanssa asettui jyväskyläläisen kotipanijan Ukonmaljan Kuuratursas Imperial Stout. Siperia voitti vertailun, olleen edelleen varsin timangissa iskussa.

Mutta mitenkähän nyt, kun saadaan Alkosta suoraan tuoretta erää ja pari vuotta ikääntynyt verrokki siihen rinnalle? Vuoden 2013 olut pullotettiin Nokian Panimolla elokuussa 2013 ja tämä nyt Alkosta saatavilla oleva erä on pullotettu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla marraskuun alussa tänä vuonna. Molemmat erät on tietysti pantu Plevnalla Tampereella, mutta heillä ei tietysti panimoravintolana ole pullotuslaitteistoa, vaan oluet pitää kuskata tankkiautolla muualle pullotettavaksi. Tänä vuonna Siperia päätyi Alkoon Suomen Paras Olut 2015 -kilpailun voiton myötä. 

Aivan jäätävä alustus on tullut naputettua... joko saa maistaa? 

2015 versio vasemmalla, 2013 oikealla

Ulkonäöltään täysin mustia oluita. 2013 version vaahto on runsaampi, mutta molemmat jättävät runsasta, tiheää pitsikuviota lasin reunoille.  Molempien vaahto on mokkaisen värinen - se näyttää aina yhtä jylhältä mustan oluen päällä. 2015 version vaahto säilyy pidempään.

2015 version tuoksu on terävän sitrusmainen, hieman kukkainen ja tuoreen havuisen humaloitu. Paahteinen maltaisuus on taustatekijänä humalien tykityksessä. 2013 versiossa asetelma on päälaellaan - löytyy suolaista lakritsaa, soijakastiketta ja edelleen tuntuvaa pehmeää greippisyyttä, joskin ilman sitruksen terävyyttä. 2015 versiossa humala dominoi, 2013 versiossa on nykyisellään mallas enemmän pinnalla. Siis juuri niin kuin olutkirjoissa aina sanotaan. 2015 on Black IPA ja 2013 on Imperial Stout. Näin siis tuoksun perusteella. Rohkenen varmaan jo maistaakin.


2015 versio ensin... Nenällä haetaan ensin tuoksua ja sitten olutta suuhun. Tiukka katkeruus iskeytyy heti kielelle. Kepeää paahdetta sivustalla. Kukkaisen greippinen ja terävän sitrusmainen humalointi ottaa homman haltuun. Loppu on voimakkaan katkeron voimasta hieman kahvinen ja liitumaisen kuiva. Harvassa on ne Black IPAt, jotka tämän suomalaisen, tietämättään näillä seuduilla tyylin kantaisäksi ryhtyneen oluen ylittää. 2013 versio on enemmän Imperial Stout kuin Black IPA - maltaisuus tulee nyt hopeatoffeisen (se karkki) karamellimaisena, kahvimaisena ja runsaan suolaisen lakritsaisena. Katkero on edelleen erittäin nautinnollisen voimakas, mutta aromikkuus jää greippisen havuisen loppuvedon varaan. 2015 versiossa tuore sitrusveto kattaa koko suun kitalakea myöden, mutta 2013 versiossa siitä ei ole jäljellä oikein mitään, mutta toisaalta tilalla on muita hyviä ominaisuuksia. 


Tuore on perkuleen hyvä, edelleen, vaikka Black IPA -tyylisiä on tässä maisteltu jenkkilää myöden useampia, niin ei ne tahdo tähän yltää. 2013 versiointi taasen pieksää kyllä runsaudessaan edelleen monet Imperial Stoutit, mutta suutuntumassa se joutuu "vain kahdeksan prosenttisena" antamaan hiukan siimaa. On se kyllä kova. Ihan ilman pitkiä hampaita tai muita vastaavia, on sanottava, että kyllä tämä maailmanluokan suoritus edelleen on. Tuore on aivan briljantti, eikä ikääntynyt ole kaukana. Paljon se olut kyllä parissa vuodessa muuttuu. Erittäin mielenkiintoinen maistelu. Huippu on huippu, oli ikää tai ei. 

Ostakaa, maistakaa, kokekaa. Ei muuta lisättävää tähän.

Alkon jouluoluet 2015: Rekolan Talven Tähti (5,6%)

0 kommenttia
 

Talven Tähti (5,6%)

Panimo: Rekolan Panimo, Suomi (Fiskars)
Oluttyyli: Aromatisoitu olut
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (5,90€ / 0,5l)

Rekolan Panimon Talven Tähti debytoi viime talvena kauppakelpoisena 4,3% versiona. Nyt Alkon jouluolutvalikoimassa tykimpää kamaa 5,6% vahvuudella. Olut on Rekolan Panimolle hyvin tyypillinen hillityn harkittu ja keittiöstä tutuilla mausteilla ehostettu ale, joka ei edes yritä tavoittaa ratebeerin kärkisijoja, vaan luottaa siihen, että maksava yleisö löytyy muualta.

Raaka-aineet: Pilsner-, kristalli- ja suklaamaltaat, Columbus-humalat, ja eurooppalaiset aromihumalat. Lisäksi kaneli, neilikka, kardemumma ja tähtianis.


Kirkkaanlainen, tumman punaruskea olut, jonka vaahto on melko maltillinen. Tuoksu on anismainen, hieman lakritsainen ja joulupiparinen - maltaisuutta ei mausteiden alta liiemmin esiin nouse, mutta joululta tämä kyllä tuoksuu. Olut on suussa keskitäyteläinen, mukavan maltillisen hiilihappoinen ja pehmeähkö. Mausteet hallitsevat makua - yleisvire on aniksinen ja loppumausta erotan parhaiten kanelin. Kardemumma on tuttu myös ja pilkahtelee sieltä täältä. Tasapainoinen, mutta toki mausteiden valtaama maku. Katkero on hillitty. Tämä on vähän samanlainen jouluklisee kuin ikivihreät joululaulut, mutta kyllähän niistäkin joku tykkää.

Yhteenveto

Joulunmakuinen olut
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Suomenlinnan Sparre Pale Ale

0 kommenttia
 

Sparre Pale Ale

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki & Vantaa)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma)

Nappasin hetken mielijohteesta tällaisen uuden Suomenlinnalaisen koriin, kun kaupassa bongasin. Olutoppaaseen kirjattujen pisteiden perusteella olut on ollut saatavilla jo syyskuusta lähtien, mutta Rauman Prismassa tämä oli mielestäni nyt uusi, tai en ole ainakaan aiemmin huomannut, vaikka yleensä hyllyt tulee syynättyä. Pullon päiväys on 091016. Panimon kotisivuilta olutta ei löydy, mutta etiketti lupailee humalaista pale alea ja olut täyttää lupauksen mallikkaasti.
 

Kirkas, kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas. Kaunis olut. Tuoksussa humala on etualalla, kuten pale alessa pitääkin.  Hedelmäisyys on persikkaista, passionhedelmäistä ja hieman mustaherukkaista. Mosaicia ehkä humalana. Selvästi jenkkityylistä kuitenkin, mutta sitrustykitys ei yllä aivan panimon aiemman tilaustyön Kaiku APAn mittasuhteisiin. Oikein hyvä raikkaus ja aromikkuus kuitenkin. Maltaisuus on maussakin kevyttä ja miellyttävän vaaleaa, joten humaloinnille jää hyvin tilaa. Trooppista hedelmää mangoineen, tiukkaa sitrusta ja sitten loppuliu'ussa mustaherukkapuskaa - Mosaic jälleen vahvimpana veikkauksenani. Katkero puree tiukasti ja kestääkin varsin pitkään. Yleistä maitokauppakeveyttä voisi tietysti valittaa, mutta ei se tässä lainsäädännössä reilua olisi... Ja tämähän on kuitenkin APA, ei IPA. Oikein mainio tuote tähän vahvuusluokkaan ja tyyliin - juotavaksi!

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen APA
ARVOSANA: 8

#AvoinOlut resepti: Maistila Saison de Patio

0 kommenttia
 
#AvoinOlut -haasteen merkeissä tipahti vielä ainakin yksi uusi resepti. Tällä kertaa asialla Oulusta ponnistava Maistila oluellaan Saison de Patio. Pidemmittä alustuksitta "puheenvuoro" Maistilan Riku Harjulle, joka kirjoitti mittavan saatteen reseptin tueksi. Suuret kiitokset tästä Maistilalle!

Kuva: Maistila

Morjens,

hetkosen kesti, mutta tässäpä yksi resepti tuotannostamme - - - - - >

Tämä resepti on vanha housebeerimme, eli useampaan otteeseen ollaan pantu koto-oloissa omaan käyttöön ja erinäisiin kissanristiäisiin. Saisonit ovat omaan makuun kivoja juotavia siinä, että niistä
löytyy monimuotoisuuden ohella mukava juotavuus. Vuodenajalla ei ole väliä, aina maistuu.

Saison de Patio ollaan kaupallisesti pantu nyt kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran 2014 keväällä Kuninkaankartanon panimolla ja toisen kerran omalla panimollamme tämän kesän lopuilla. Reseptit ovat kutakuinkin samat. Ainoat muuttujat omalla verstaalla oli hiiva ja vähän kepeämmäksi haettu alkoholiprosentti. Makuprofiili toki muuttui hivenen em. muutosten vuoksi. Sun laitteet ja mun laiteet, on niissä eroa.

Oluen nimi ja visuaalisuus kumpuavat vanhasta Michael Jackson pätkästä (ei se Moonwalk-Michael, vaan se toinen:), jossa leikataan kuvaa belgialaiselle toriaukiolle. Siinä mummeli, tai mahdollisesti useampi, nautiskelee päiväoluitaan tyylikkäästi tulppanilasista. Miten hienoa olutkulttuuria! Meillä tässä kohtaa pohjoista terassit on patioita, siitä siis nimi. Etiketin typykät ovat myös aavistuksen vetreämpiä, mutta pohjaidea sama; hyvä olut on ilon asia.

Patio onnistuu mainiosti ihan kotimaisilla maltailla. Weyermannin acidia ollaan lisätty runkoon mäskäys-pH:n säätöön.

Batchin koko n. 20 L

OG: 1.054 - FG: 1.007

Maltaat:

- Pilsner (V) = 74,6 %
- Wheat (V) = 9,1 %
- Munich (V) = 6,9 %
- Vienna (V) = 5,5 %
- Acid malt (W) = 3,9 %

Humalat:

IBU = n. 36

60 min - 12 g - Chinook (12,3 %)
30 min - 12 g - Saaz (3,00 %)
30 min - 12 g - Styrian Goldings (4,50 %)
10 min - 12 g - Saaz (3,00 %)
10 min - 12 g - Styrian Goldings (4,5 %)
05 min - 15 g - Saaz (3,00 %)
05 min - 25 g - Styrian Goldings (4,50 %)

Hiivana joko WLP565 tai Belle Saison. Whitelabs tuottaa enemmän neilikkaa tässä käymislämmössä, mutta molemmat hoitavat homman komiasti. Molemmat hiivat ovat aika monstereita käymään. Mäskäys: 67 C = 60 min. Ulosmäskäys 76 C = 15 min.

Pääkäyminen 20 asteessa.

Tässä vielä hyvä vinkki kotopanohommiin: Eli tarvitaan jämäkkä rosteriputki, rosterinen ruuvi jonka päähän rosterinen lukkomutteri ja pari melaa, jonka askartelussa voi käyttää mielikuvitusta
ja saatavilla olevia tarveaineksia. https://www.youtube.com/watch?v=FUaFxUBVl6E


n. 5 min porakoneella tasaista pyörittelyä vierteen käymispönttöön laskemisen jälkeen, niin olut käy mukavasti siten kuin on suunniteltukin (jos muut asiat ovat kuosissa:)

Riku Harju
Maistila

Alkon jouluoluet 2015: Malmgård Tammiportteri

0 kommenttia
 

Tammiportteri

Panimo: Malmgårdin Panimo, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 6,6%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (4,58€ / 0,5l)

Malmgårdin Tammiportteri on osa Alkon jouluolutvalikoimaa. Kypsytysvaiheessa tankkiin on lisätty tammilastuja - eräänlainen "köyhän miehen" tynnyrikypsytys siis. Lastuillakin saa kyllä aitoa tynnyrin tuntua olueen, sen olen parin vastaavalla tavalla valmistetun kotioluen kohdalla voinut itsekin todeta. Tämä lienee eri olut kuin aikoinaan 2013 saatavilla ollut Huvila Oak Porter, joka oli Huvila X-Porter tammilastukypsytyksellä. Vahvuuskin on eri, Oak Porterissa 7,0%, tässä 6,6%. Raaka-aineet: Viennamaltaat, karamelli- ja suklaamaltaat, paahdetut ohrat. Humalina mm. Perle ja Spalt Select. Malmgårdin oma lähdevesi.


Tumman punaruskea olut, jonka vaahto on hieman pitsikäs, mutta nopeahkosti katoava. Tuoksu on paahtomaltainen, tammimaisen vaniljainen, rusinaisen kuivahedelmäinen ja hieman kahvinen. Tuoksun yleisilmeessä on jotain hieman maanläheisen hapanta vaikeasti lokeroitavaa tuntumaakin. Maku on kahvimainen, hieman tumman (kitkerän) suklainen, vaniljainen ja loppuvedossa puumaisen kuiva. Portterin, English Strong Alen ja Old Alen vibaa samassa oluessa. Vaniljaisuus jää pienen happamuuden kera jälkimakuun. Suutuntuma on kuiva ja kepeä. Makua siis riittää, mutta omaan makuuni saisi olla kyllä täyteläisempi mallasrunko - tämä vetää loppuvedossa turhan kuivaksi. Hyvä kokonaisuus kuitenkin tammimaisessa portterissa.

Yhteenveto

Kuivahko tammitettu portteri
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Käsityöläispanimo Kapo Yamato Barley Wine

0 kommenttia
 
Tamperelaisen Käsityöläispanimo Kapon kotiolutta maistossa Yamato Barley Winen muodossa. Ainesosina vesi, ohramallas ja hiiva, joilla etiketin mukaan tavoitettu 17,9% alkoholipitoisuus. Kyselin hiivasta, niin kuulemma pelkästään US-05:sta käytetty ja itsekin yllätytty, miten se käytti oluen yksinään tavoitteeseen. Oli kuulemma valmiudet pistää paremmin alkoholia kestävää hiivaa lisäksi, mutta ei tarvinnut. Googlettelin hieman ja löysin kyllä reseptejä, joissa US-05 on vetänyt 14% asti, mutta tämä vetää kyllä pohjat jos paikkansa pitää. Olut on pullotettu jo tämän vuoden maaliskuussa, eli kypsymisaikaakin on jo kertynyt. Mielenkiintoista. Vahvin toistaiseksi juomani kotiolut on ollut Bergstan The New Black (15%).

Yamato on toisen maailmansodan aikainen japsien taistelulaiva. 



Mahongin ruskeaa olutta. Pullo suhahti avatessa, mutta vaahtoa ei muodostu. Se on ihan tyypillistä näissä vahvuuksissa. Tuoksu on lakritsainen, mämmimäisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Hyvä, voimakas intensiteetti. Sherrymäisiä ja hieman tammipuumaisia vivahteita tulee oluen lämmetessä - aloituslämpökin oli kyllä pitkälti yli 10 asteen, eihän tällaisia paljoa kannata viilennellä. Alkoholin hehkua nousee tuoksussa pehmeän miellyttävällä ja asiaankuuluvalla tavalla. Entäs maku?

...alkoholi potkaisee lopussa hieman ja lämpöä nousee rintakehään. Kyllä tässä vahvuutta on, mutta kukapa sen maistamalla varmaksi sanoo, että paljonko. On luotettava valmistajan sanaan. Runko on todella tuhdin mämmimäinen ja se pitää viinaisuuden poissa - voimakkuudesta on pelkkä hehku ja pitkä jälkimaku jäljellä. Hyvin portviinimäinen, makeahko, mutta loppua kohti sherrymäisiin vivahteisiin kuivuva maku. Paletissa on mämmiä, suolaista lakritsaisuutta, kuivahedelmäisyyttä ja hitunen kikkomania, eli soijakastiketta. Moniulotteinen, tummahko makumaailma. Jälkimaku on peräti salmiakkimainen ja alkoholin lämmittäessä luo etäisiä mielleyhtymiä salmarisnapseihin ... joista ei kyllä järin hyviä muistoja nuoruusvuosilta ole. Vahvuus alkaa kyllä tuntumaan pullon tyhjentyessä, mutta ei maussa, vaan nousuna nauttijan fiiliksessä - ja puolet on vasta juotu, joten voin myöntää, että vahvuutta oikeasti on. 

 
Hyvin tasapainoinen kokonaisuus vahvuudestaan huolimatta ja toisaalta myös siitä johtuen - runkoa on massiivisesti, mutta vahvuus tasapainottaa sen ja vice versa. 54 IBUn katkeruus tuntuu kihelmöintinä loppuvedossa, mutta mallasvetoinen tämä yleisilmeeltään on. 

Kaupallisiin extreme-oluisiin jos verrataan niin kyllä tämä Mikkeller Blackin omissa kirjoissani selvästi voittaa, mutta BrewDogin Tokyo*:n mahtavuuteen ei kuitenkaan ylletä. Todella hyvä olut kuitenkin. Harvinaisia herkkuja nämä tällaiset on. Kiitokset Kapolle elämyksestä!

Alkon jouluoluet 2015: Stallhagen Brewdolf the Reinbeer

0 kommenttia
 

Brewdolf the Reinbeer

Panimo: Stallhagen, Suomi (Ahvenanmaa)
Oluttyyli: (Amber) Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (3,53€ / 0,33l)

Ahvenanmaalainen Stallhagen on lähtenyt mukaan tähän etenkin kausioluissa tyypilliseen lystikkääseen nimeämisleikkiin, eikä ollenkaan huonommalla väännöksellä. 6,0 prosenttisessa jouluoluessa 38 EBU-yksikköä, eli keskiverto APAn verran katkeruutta ja ohramaltaiden joukossa ruistakin. Alkon sivuilta noteerasin, että Stallhagenin vuosituotanto on kivunnut jo yli 700 000 litraan - se lienee jo hieman enemmän kuin esim. Vakka-Suomen Panimolla. Suomen lisäksi panimolla on pientä jalansijaa Ruotsinkin markkinoilla ja Ahvenanmaalla tietysti myös.

 
Kirkkaanlainen, punertava olut, jonka vaahto on runsas, kuohkea ja pitsikäs. Tuoksu on hieman paahteinen, keveästi ruismainen ja maltillisesti aromikkaan humalainen - taitaa olla oikein jenkkihumalaa pienestä sitrusmaisuudesta ja greipistä päätellen. Ei humalointi kuitenkaan ole mitään APA tai IPA tasoa, vaan maltillisempaa. Hyvä maltaisuus ja tasapaino tuoksussa. Maku on keskiverron katkera, hieman paahtoleipäisen ja toffeisen maltainen sekä aromihumaloinniltaan kukkainen ja greippinen. Stallhagenin tyyliin tasapainoinen, ei millään osa-alueella ylilyövä kokonaisuus. Tyylikäs, miellyttävän juotava olut. Jenkkityylistä amberia pienellä ruismaltaan suomitwistillä. Ruis korostuu tyypillisesti loppu- ja jälkimaussa, kuten tässäkin. Oikein miellyttävä juotava.

Yhteenveto

Kauniisti rukiinen amberi.
ARVOSANA: 8+

Reittaus-TV: Oluella Hayken kanssa 14.11.2015

0 kommenttia
 
Reittaus-TV:n pientä herättelyä oluen juonnin ja yleisen höpöttelyn merkeissä, ilman virallista agendaa. Oluena Põhjala Must Kuld, 7,8% Portteri.


Seuraavaan jaksoon otan mielelläni Q&A hengessä vastaan kysymyksiä - ihan mitä vaan haluatte minulta kysyä olutmaailmasta tai sen ulkopuolelta. Kysymyksiä voi lähettää kommentteina tänne, sosiaaliseen mediaan, Youtubeen tai emaililla info@reittausblogi.info

Kirja: Sahti - Elävä muinaisolut

0 kommenttia
 
Mietin pitkään, miten aloittaisin tämän laajan kirjan käsittelemisen ja päädyin sitten ratkaisuun, jossa kaikki kortit lyödään pöytään heti. On nimittäin olemassa kirjoja, jotka ovat hyviä ja on olemassa kirjoja, jotka ovat erinomaisia. Lisäksi on niin sanottuja merkkiteoksia, jotka ovat muita teoksia sisällöltään arvokkaampia ja tämä lukeutuu niihin. 


Sahdista, aidosta suomalaisesta muinais- ja perinneoluesta, ei ole juuri kirjoja kirjoitettu, vaan sahtikulttuuri on elänyt sukupolvien ja aikojen läpi ihmisissä, perimätietona ja vanhemmilta opittuna taitona. Ulla Asplund kokosi aiemman sahdista kirjoitetun merkkiteoksen, Sahtikirjan, vuonna 1990 ja nyt 25 vuotta myöhemmin Mika Laitinen, Johannes Silvennoinen ja Hannu Nikulainen tuovat saman aiheen nykyaikaan vielä huomattavasti laajemmalla katsannolla. Tämä kirja on merkittävä kulttuuriteko. Sahti sekä juomana, että kulttuurina ansaitsee tämän teoksen.

Tästä kirjasta ei puutu mitään oleellista sahtiin liittyvää. Historia, sahtikulttuuri, henkilökuvat, sahdinteko-ohjeet ja sahdin sukulaisjuomat on kaikki käsitelty ammattimaisella, mutta kansantajuisella otteella. Kirja on runsaasti ja tyylikkäästi kuvitettuna miellyttävän sujuva lukea ja selailla. 

Itseäni eniten kiinnostivat toisten sahtimestarien vinkit sahdin tekemiseen ja sahdin sukulaisjuomien ja niiden ominaisuuksien laaja penkominen. Itselleni ainakin heräsi kova halu sahdin ja koduoluen tekoon kirjaa lukiessa ja sama toivottavasti pätee muihinkin. Ulla Asplundin sahtikirjasta sain aikanaan itse kipinän sahdintekoon ja tämä kirja tehnee saman monille muille - ja sahtikulttuuri elää ja voi hyvin!

En osaa tästä enempää kirjoittaa. Merkkiteos, täyttä priimaa. Itselleni ehdottomasti tämän vuoden kovin tapaus kirjamaailmassa.  Hattua en käytä, joten nostan virtuaalista sahtihaarikkaa tekijöille - kiitos kirjasta!

Ps. Kirja on saatu tekijöiltä lahjoituksena, koska olen itsekin antanut oman kontribuutioni kirjan sivuille - Rauman SOPP:ssa keväällä ottamani valokuva löytyy sivulta 27.


Alkon jouluoluet 2015: Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock

0 kommenttia
 

Prykmestar Vahva Joulubock

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (5,00€ / 0,5l)

Olen odotellut saksalaistyyliset oluet taitavalta Vakka-Suomen Panimolta hauiksennäyttöä aina haastavassa doppelbock kategoriassa ja nyt sellainen Alkon kausivalikoimaan saatiinkin. Ihan reinheitsgebotin merkeissä ei mennä, vaan oluessa on käytetty mausteena neilikkaa, joka on Alkon sivujen mukaan lisätty keiton loppuvaiheessa. Raaka-aineina: Ohramaltaat, Magnum- ja Hallertauer-humalat, neilikka, vesi.


Kirkkaanlainen, punertavan ruskea olut melko maltillisella vaahdolla. Tuoksussa on limppuisen leipäistä maltaisuutta, kepeää paahteisuutta ja vehnäoluisen neilikkainen taustavire. Hyvä maltaisuus. Maussa neilikkaisuus tulee varsinkin aluksi omaan makuuni jopa häiritsevän paljon etualalle. Ei se dominoi, mutta se kuitenkin vie huomiota pois taustalla toimivasta doppelbockin maltaisuudesta. Makeutta kertyy alkuun sopivasti, sitten limppuisuutta ja pieni paahteisuuden vire. Hyvä meininki ja hyvä runko, mutta loppuvetoon siirryttäessä onkin hämmentävästi neilikkaa siinä missä pitäisi olla pieni ruohoinen puraisu ja leppoisa jälkiliuku. Sesongin oluessa ymmärrän kyllä mausteen ja onhan toisaalta perinteiset saksabockitkin jo vähän nähty, mutta en voi välttyä ajatukselta, että mallasherkku olisi parempi ilman. Joulupiparin parina tämä voisi kyllä upota varsin kauniisti, mutta tässä kotaympäristössä kasslerin ja kyrsän tiristessä perinteisempi tulkinta kieltämättä uppoaisi paremmin. Ehkä tarinani tämän kanssa ei jää vielä tähän, vaan tiemme kohtaavat vielä pyhien hartaudessa. Tällä kertaa arvosanaksi näissä tunnelmissa varovainen kasi miinus. 

Jos toiveita saa esittää, ja miksi ei saisi, niin syksysesonkiin ottaisin ensi vuonna mielelläni maustamattoman version. Jos ei muuten niin reinheitsgebotin 500-vuotisjuhlien kunniaksi.

Yhteenveto

Maltainen ja neilikkainen doppelbock - pipariolut?
ARVOSANA: 8-

Alkon jouluoluet 2015: Suomenlinnan Old Greig

0 kommenttia
 

Old Greig

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki/Vantaa)
Oluttyyli: Old Ale
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alkon joulun kausivalikoima (5,63€/0,5l)

Aloitin Alkon tämän vuoden jouluoluiden nauttimisen ulkopuolisen silmin tarkasteltuna ehkä hieman oudolla valinnalla. Monelle tämä Suomenlinnan Old Greig on sitä osastoa, joka maistetaan sitten jos muiden jälkeen vielä huvittaa tai jos kukkaron nyörejä ylipäätään malttaa venyttää kieltämättä hieman roisin hinnan vertaa. Old Ale ei tietysti kovin seksikäs tyyli ole muutenkaan, mutta minun teki nyt mieli jotain tällaista ja Suomenlinnan Zander Winter Alen lämmin muistokin kummitteli vielä ostopäätöksen taustalla. Arviosivujen perusteella tämä ei suinkaan ole uusi olut, vaan tätä on ollut tarjolla jo vuonna 2009, jolloin useampi henkilö on reitannut Helsinki Beer Festivalilla olleen version.


Pintissä tyylikkään rubiininpunainen, varsin kirkas ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa mennään brittien suuntaan runsaalla karamellimaisella ja hopeatoffeemaisella maltaisuudella. Hieman myös kuivahedelmää ja luumurusinasoppaa vahvan maltaisuuden taustatukena. Aito brittifiilis, hyvältä vaikuttaa. Maku ei ole niin täyteläisen maltainen kuin tuoksu antoi olettaa - menee jopa yllättävän ohueksi ja kuivaksi. Alkoholinpotku ei jää pelkäksi lämmöksi vaan se nousee loppumaussa ikävänä hehkuna makuunkin. Tuoksu lupaili selvästi enemmän. Makukin on ok, mutta suutuntuma valitettavasti kyykkää liian ohueksi ja se on kaikki pois nautittavuudesta, joka on tietysti oluen tärkeimpiä ominaisuuksia. Ikävän keskinkertaiseksi jää ja omalla kohdallani se tarkoittaa tällä hinnalla armotta kertaostoksi jäämistä.

Yhteenveto

Tuoksun runsaus katoaa maussa...
ARVOSANA: 7

Kotiolutta: J #25 Hefe

0 kommenttia
 
Maistelussa isoveljen espoolaisyksiön tuotoksia taas pitkästä aikaa. Nyt on pantu saksalaista perusvehnää, joka on yksi lempparioluttyyleistäni. Jos tekee mieli juoda olutta, ei siis ainoastaan maistella, niin vehnäolut on minun valintani. Vehnis on myös kohtalaisen helppo ja nopea valmistaa kotona. Itse tein kerran yhden vehnän nautintakuntoon yhdeksässä vuorokaudessa. Suurin osa aromeista tämän tyylisessä oluessa tulee hiivasta. Velipojalla on tässä mielenkiintoisesti nestehiivaa, kun itse olen toistaiseksi tehnyt saksavehniä ainoastaan eri kuivahiivoilla.

#25 Hefe (~4,7 % abv - jäi vähän tavoitteesta, mutta tulipahan enemmän)
Pantu 3.10. ja pullotettu 15.10.
Hiiva: WLP351 - Bavarian Weizen
Maltaat: Vehnä, pilsner ja carapils
Humalat: Tradition


Ilman hiivoja
Hiivoilla
Ilman hiivoja tosi kirkas, melkein kuin kristallweizen. Pullosta kun pyörittelee hiivat joukkoon, niin päästään aitoon hefefiilinkiin. Tuoksusta huomaa heti hiivan olevan kuivahiivoja parempi, banaanimaisuutta on ihan eri tavalla ja kokonaisuus on aivan aidon saksalaisen tuntuinen. Kuivahiivoillakin saa ihan hyvää, mutta kyllä tässä selvän eron huomaa heti. Vehnäinen maltaisuus on tuoksussa myös kauniisti esillä ja hieman löytyy myös kukkaisuutta. Maku on vehnäisen maltainen - alussa on hienosti maltaan makeutta, joka sitten tasapainottuu happaman ja hieman mausteisen hiivaisuuden vallatessa mausta alaa. Aito saksafiilis jatkuu maussakin, hyvää on. Katkeruutta on kevyesti, mutta ei yhtään liian vähän. Ei mitään kikkailua, eikä mitään spesiaalia - sellainen ei kuulu juontioluisiin. Eipä tarvitse enää harkita vehnisten kohdalla kuivahiivan käyttöä, tämäkin nestehiiva vie kaikkia koittamiani kuivahiivoja ihan 6-0. Ei se iso investointi ole nestehiivaan sijoittaa, varsinkin kun se on tässä tyylissä se oluen kaikkein tärkein palanen. Oikein maukas vehnäolut - aito saksalaistyyli tavoitetaan prikulleen ja maku on kohdallaan. 

Olutarvio: Laitilan Lukko "liukas lager"

0 kommenttia
 

Lukko "liukas lager"

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Vaalea Lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: S-ryhmän kaupat Raumalla ja lähialueilla (Ostopaikka: Prisma Rauma, 2,99€/0,5l)

Keula, Rauman Lukko ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ovat yhteistyössä kehittäneet "liukkaan lagerin", jonka tölkkiä koristaa paikallisen jääkiekkoylpeyden logo.  Ostettavahan se tietysti oli ja nautittava eilistä Saipa - Lukko ottelua Ruudusta seuratessa. Peli oli varsin tylsä ja olutkin ennalta arvattavasti peruslageria. Kohdeyleisöä ei näissä tapauksissa yleensä haluta säikäyttää liian voimakasmakuisella oluella. Keulan toimialajohtaja Sami Junnila kertoi oluesta paikallislehdessä seuraavasti: 

- Haluttiin ehdottomasti paikallinen juomafirma mukaan yhteistyöhön. Lukko-olut on myöskin kokonaan uusi tuote, eikä vanhaan jo olemassa olevaan tuotteeseen ole vain kehitelty uusia etikettejä.
- Tölkin kyljessä lukee vähän vitsikkäästi liukas lager. Emme ole yrittäneet tehdä mahdollisimman halpaa vaan mahdollisimman hyvää olutta.


Kirkas, vaalean kultainen ja vaahdoltaan tyypillinen vaalea lagerolut. Tuoksu on vaalean maltainen, viljainen, hieman ruohoinen ja hyvin hennosti hedelmäinen. Laitilalle tyypillinen "talon aromi" löytyy taustalta, mutta maltaan ja humalan aromit erottuvat kuitenkin selkeästi. Maku on kevyen katkeroitu ja maltaisuudeltaan vaalean leipäinen, hieman makeahko. Hyvin perinteistä vaaleaa lageria, ei niin rapsakkaa purentaa kuin Kukko Pilsissä, mutta selvästi runsaampi maltaisuus kuin Kukko Lagerissa. Ihan hyvärunkoinen kokonaisuus, mutta mauiltaan toki hillitty. Ihan perus Laitilaa.

Yhteenveto

Lager Laitilasta
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Belhaven Wee Heavy

0 kommenttia
 

Belhaven Wee Heavy

Panimo: Belhaven, Skotlanti
Oluttyyli: Scotch Ale
Alkoholipitoisuus: 7,4%
Saatavuus: Alko (2,98€ / 0,33l)

Vahva skottiale Alkosta alle kolmen euron. Ostaessa jo melkein tietää mitä saa - jotain perinteistä, ei niin modernia, eikä missään nimessä kovin kokeilevaa. Scotch Ale tai Wee Heavy, termit ovat käytännössä synonyymejä, on mallaspainotteinen skotlantilaislähtöinen oluttyyli. Tämä vahva ale tarjoillaan perinteisesti pieninä, eli "wee", annoksina. Tyylille tyypillinen runsas mallasprofiili on perinteisesti saatu aikaan käyttämällä korkeita mäskäyslämpötiloja ja keittämällä pitkään, eikä niinkään karamelli- tai kristallimaltailla. Humala ei Skotlannissa oikein kasva, joten sitä on perinteisesti käytetty säästeliäästi. Tästä nykyisestä kaupallisesta tuotannosta en tiedä, mutta tietysti sitä aina toivoisi perinteitä kunnioitettavan. 


Kirkas, rubiininpunainen ja vaahdoltaan maltillinen olut. Tuoksu on tuhdin maltainen. Siinä on hieman luumuhilloa, mallaslimppua, rusinaisuutta ja kuivattua hedelmäisyyttä. Maltaisuudessa on sellaista oikein leipäistä doppelbockin tuntua. Makukin on vähemmän yllättävästi tuhdin maltainen, leipäisen limppumainen ja maltillisesti myös kuivatun hedelmäinen sekä luumuinen. Mallas tässä pääroolin vetää eikä humalointia juuri edes noteeraa. Hedelmäisyyskin lienee suureksi osaksi hiivan käymisen aikana tuottamaa esterisyyttä. Täyteläinen, tuhti ja varsin hyvin sesonkiin ja grillikotaympäristöön sopiva olut. Pehmeää mallasta, sopiva makeus. Tyylikäs ja klassinen kokonaisuus. Hinta-laatusuhde varsin hyvä.

Yhteenveto

Tyylikäs ja perinteinen sesongin olut
ARVOSANA: 8½

Battle of IPA: Oma reseptini - Hayke's IPA

0 kommenttia
 
Battle of IPA panotaistelussa homman nimi on yksinkertainen - pitäisi onnistua valmistamaan parempi IPA kuin Tuopin Ääressä -blogikollega Arto Halonen, joka taannoisen IPA-juttuni seurauksena otti ja heitti haasteella.

Arto on valmistanut oman oluensa tänään, joten minunkin pitää tässä lähiaikoina aktivoitua,  eli tempaista vierre pönttöön ja hiiva perään. Arton itärannikon reseptissä on mm. kauraa ja klassisia jenkkilajikkeita - tavoitteena jotain pehmeämpää ja silkkisempää mitä oma brutaali ryöpytykseni tulee olemaan.

Aion lisätä humalaa jokaisessa vaiheessa. Ensin mäskiin, sitten ensivierrehumalointina, sitten keittoon ja lopuksi vielä kuivahumalana käymisastiaan. Selitin nämä vaiheet aiemmin tekstissäni Täydellisen IPAn metsästys osa 1. Tavoitteena siis mallaspohjaltaan vaalea, armottoman katkera ja hedelmäisyydeltään runsas sekä terävä West Coast IPA. 
  

Hayke's IPA

Eräkoko ~13 litraa 
OG: 1.064
FG: ~1.008
Alc. 7,0 - 7,5%

Mallaspohja:
Pilsner 4275g (95%)
Cara Pale 225g (5%)

Mäskäys 60 minuuttia 65 asteessa.

Humalat:

Mäskiin 16g Citraa ja 11grammaa Mosaicia.
Ensivierrehumalointina 16g Citraa ja 11 grammaa Mosaicia.

Ihan vaan siksi, koska mulla on 32g jämäpussi Citraa ja 22g jämäpussi Mosaicia.

Keitto 90 minuuttia, jonka aikana seuraavat:
90min 40g Warrior
20min 10g Citra, 10g Centennial, 10g Cascade
10min 10g Citra, 10g Centennial, 10g Cascade
5min 10g Citra, 10g Centennial, 10g Cascade
0min 10g Citra, 10g Centennial, 10g Cascade, 10g Amarillo

Varsin simppeli humalointiohjelma, joka sopii yksinkertaiselle miehelle. BrewMaten mukaan näistä pitäisi tulla 169 IBUa, mutta epäilen sitä suuresti - kelpaisi, jos oikeasti olisi 100+.

Viimeisen humalalisäyksen jälkeen laitetaan kansi päälle ja jäähtymään. Minun jäähdytysmenetelmässäni kattila lasketaan käymisastian päälle kahvoistaan roikkumaan ja käymisastiaan laitetaan kylmä vesi kiertämään. Tällainen satsi jäähtyy tällä menetelmällä noin 40 minuutissa hiivauslämpöön. 

Hiiva & käyminen: 
1pss Safale US-05 kuivahiivaa heräteltynä hyvin (nostelemalla) ilmattuun vierteeseen. Hiivauslämpö alle 25 astetta ja käymislämpö 18-19 astetta. Vähintään 2vko ja sitten kuivahumalat viikoksi pönttöön, jonka jälkeen pullotus. 

Kuivahumalat: 
Kuivahumalointi 7 vuorokauden ajan 15g Citra, 15g Centennial, 15g Amarillo ja 10g Cascade.
...Cascadea 5g vähemmän kuin muita, koska minulta ei tällä hetkellä löydy enempää. 

Kokonaisuutena tähän mielipuoliseen touhuun menee 279 grammaa humalaa ja olutta pitäisi siis valmistua 13 litraa, eli 26 kipaletta nollavitosia pottuja. Näillä eväillä siis tekemään. Innolla odottelen jo maistamaan pääsyä - tiedän Arton oluesta tulevan todennäköisesti erittäin hyvän, kun taas itselläni on tässä pari kokeilevampaa prosessivaihetta, joiden lopputuloksesta en osaa oikein sanoa. Luotto on kuitenkin kova, läksyt on luettu ja prosessi on hanskassa. 

Let the games begin!

Kotiolutta: PöllöBrew Saison de Vintturi

0 kommenttia
 

Maanantai-illan arviointiin kotiolutta tamperelaiselta yhden miehen kotipanimolta PöllöBrew:lta. Saison de Vintturi on miehen kolmas kotiolut. 5,7% vahvuutta. Reseptissä maltaina Pilsner, Vienna ja Vehnä, humalina Perle ja Styrian Goldings sekä hiivana WLP 566 - Belgian Saison II. Saison Dupontin kloonia käytetty lähtökohtana, mutta tuunattu mm. lisäämällä keittoon  etiketin kuvassakin näkyvän Vitturin mökin mustaherukanlehtiä, joita 15-litran satsiin tuli 141 grammaa. Ominaispaino jäänyt niinkin ylös kuin 1.017 - tyypillisesti Saisonit käyvät kuivemmiksi. Tekijä itse on löytänyt kaikista oluistaan jotain tiettyä "jännää sivumakua", johon kaupallisissa ei juuri törmää. Sitä pitäisi maistellessa myös koittaa paikantaa, josko osaisin sanoa sille jotain syytä. Olut on pullotettu 29.8.2015, eli ollut pullossa nyt reilut pari kuukautta.



Varsin kirkas, vaahdoltaan kohtalaisen varovalla kaadolla melko maltillinen ja väriltään oranssihtava olut. Kaunis ja hienosti kirkastunut. Tyylin tunnistaa heti tuoksusta - pippurista mausteisuutta, päärynänkuorimaista ja hieman mandariinimaista "belgihedelmää" ja kukkaista sekä hieman kuivan yrttistä humalointia. Mustaherukanlehtiä en nyt heti aluksi viileänä ainakaan bongaa, mutta aikani tuoksuteltua olut alkoi tuoksumaan enemmän ja enemmän appelsiininkukkahunajalta - mikä on kyllä miellyttävä tuoksu. Tuoksu on ainakin kunnossa, oikein mainio!

Maku alkaa melko täyteläisenä, jopa hienoisen makeana, mutta jatkuu sitten keskivaiheilta eteenpäin varsin tuntuvan purailun saattelemana kohti kuivan mausteista ja happamampaa loppua. Hiiva on tuottanut mukavan mausteisen vireen, joka jatkuu alusta loppuun asti. "Belgihedelmäisyys" pienellä mandariinihöysteenä pilkahtelee esiin siellä täällä, mutta se ei ole esillä aivan tuoksun mittakaavassa, eikä toki ole tarviskaan - saisonin kuuluukin olla enemmän mausteinen ja terävämmin pureva. Alkumaussa ennen humalan purentaa esiintyy mustaherukkaisuutta, mutta se siirtyy sitten mausteisuuden ja katkeron taakse, tehden kuitenkin comebackin loppu- ja jälkimakuun. Tuoksusta en edelleen tuota herukkaa noteeraa, mutta kyllä se varmaan sielläkin on - en vaan enää pääse tuosta saamastani hunaja mielleyhtymästä eroon. 

Kokonaisuutena oikein miellyttävä, maukas ja tyylinmukainen olut. Optimitilanteessa olisi saanut omaan makuuni käydä hieman kuivemmaksi, sillä nyt runko on melko täyteläinen, vaikkei makeutta liiaksi olekaan. Dupont esimerkiksi on mielestäni kuivempi ja täten vielä purevampi ja kepeämpi juotava myös. Ne on niitä pieniä nyansseja. Jos olisin itse tämän tehnyt niin olisin oikein tyytyväinen lopputulokseen - mitään tekijän mainitsemaa jännää sivumakua en löydä. Olut on muutenkin niin runsasmakuinen, että mikäli sitä siellä on, niin ei se minua ainakaan häiritse. Oikein mallikas saison siis, kiitokset siitä PöllöBrewille!

Rinnakkainvertailu: Fuller's ESB vs Smooth Rock ESB (kotiolut)

1 kommenttia
 
10.10.2015 kokoonnuimme Rauman kotipanijoiden kesken reittauskotaan, eli kaikkein pyhimpään, maistelemaan ja maistattamaan oluitamme. Maisteltiin, keskusteltiin ja nautiskeltiin aikamme, kunnes pyöräytettiin makkarat ritilälle. Grillauksen aikana Smooth Rockin Timo tempaisi laukustaan porukalle ruokaoluiksi kotipanimonsa ESB:t - ne eivät kuuluneet varsinaisen maistelun agendaan, sillä valmistaja ei ollut olueen täysin tyytyväinen ja ikäkin alkoi alkuvuonna valmistettuja oluita jo painaa. 

Korkkasimme oluet ja yllätys Timon esipuheen jälkeen olikin melkoinen - oikein maukas ja tasapainoinen ESB aidolla brittifiiliksellä! Ajattelin siinä ääneen, että olisi kiva verrata aitoon Fuller'siin ja Timo lupautuikin mielellään toimittamaan kellaristaan vielä yhden potun testiä varten. Jännä homma, että brittihumaloidut oluet tuntuvat vaativan huomattavasti pidemmän kypsytysajan kuin esim. jenkkihumaloidut asettuakseen tasapainoisiksi ja herkullisiksi. Huomasin asian itse kun tein alkuvuonna samana päivänä sekä britti- että jenkkihumaloidun IPAn. Jenkkihumaloitu oli parhaimmillaan 2-4 viikkoa pullotuksesta, kun brittihumaloitu vaati 2-4 kuukautta. Harmittavasti havahduin tilanteeseen kunnolla vasta kun satsista vietiin jo viimeisiä pulloja. En tiedä mistä johtuu, enkä tiedä onko tämä edes yleispätevää faktatietoa, mutta näin minä asian koin ja ilmeisesti tässä Timon ESB:ssä on käynyt hieman samalla tavalla. 

...toinen teoria on se, että olimme kotipanijoiden iltamissa Timon ESB:tä maistaessamme jo pienessä maistissa, mutta ei siinä nyt toisaalta ensimmäistä kertaa oltu pappia kyydissä, joten luotan kyllä omaan makuhavaintooni.



Meinasin tehdä tämän vertailun jo toissa viikonloppuna, mutta ajauduin sosiaaliseen tilanteeseen ja tempaisin ostamani Fuller'sin siinä tiimellyksessä soolona alas - vertailuun ei olisi ollut aikaa eikä rauhaa. Viime viikonloppuna otin uusintayrityksen, mutta Rauman molemmista Alkoista oli ESB loppu - jäätävän huono säkä, mutta kiva silti huomata, että laatutavara myy. Nyt sitten tänään onnistuin naaraamaan keskustan Alkosta yhden ESB:n. Hyllyyn jäi vielä neljä pulloa, eli hilkulla se oli tälläkin kertaa. 

Timon kotiversio on netistä kaivettua kloonireseptiä mukaillen valmistettu, mutta mäskäystä on yksinkertaistettu single stepiksi ja aromihumalat (15 min kohdalla lisättävät) ovat tässä Challenger ja Fuggles, kun ne kloonireseptissä ovat olleet Northdown ja Goldings. Timo on tässä käyttänyt kotimaisia Viking Maltin maltaita, kun taas Fuller's käyttänee brittimaltaita. Hiiva on myös eri, Fuller'silla on talon oma, Timolla tässä luotettava S-04. Jutun alla on Timon käyttämä resepti kokonaisuudessaan, mikäli haluatte koittaa.

Sitten vertailemaan. Varsinainen paremmuuskilpailu tämä ei ole, vaan nyt pyritään nauttimaan tilanteesta ja tsekkaamaan onko se Timon ESB nyt kliinisessä sisäympäristössä ja nollan promillen aloitustilassa yhtä hyvä kuin se oli kodassa pienen maistelun jälkeen.

Pulloa lähempänä aito Fuller's.


Ulkoisesti oluet ovat melko samankaltaisia. Fuller's on hieman kirkkaampi, oikeastaan täysin kirkas, mutta Timon versiointi hyvin vähäisesti utuinen. Ellei Fuller's olisi rinnalla, väittäisin Timon olutta kirkkaaksi. Valoa vasten tarkasteltuna Timon ESB on Fuller'sia hieman punertavampi.

Tuoksut ovat myös yhteneväiset. Aito Fuller's on kevyen karamellimainen, paahtoleipäinen ja hivenen toffeinen itsensä. Kukkeaa greippiä taustalla. Timon versio on pyöreämpi, ei niin terävä ja hieman marmeladimainen, mutta siinä on samaa karamellimaisuutta. Aito on hieman raikkaampi, Timon versiossa humalointi on kukkaisempaa, ei niinkään kepeän greippistä kuin aidossa. Timon versiossa on myös pieni mausteinen ja kevyen lakritsainen käymisaromien vire, jota aidossa ei ole - hiivakannan eroja varmaan. Molemmat hyviä, tai aito tietysti erinomainen, kuten aina.

Timon ESB:n maku on hieman makeahko, karamellimaltainen ja melko maltillisesti katkeroitu. Aito ESB on hieman kuivempi ja samalla terävämmän, joskaan ei silti nykymittapuulla voimakkaan katkeroitu. Aidon ESB:n brittimaltaasta irtoaa kyllä kaunis paahtoleipäisyys ja jopa paahdetun pähkinäistä fiilinkiä. Maris Otterissa (jota Fuller's käyttänee?) ja Vikingin Pale Alessa on tietysti eroja - viljan kasvupaikka vaikuttaa ja mallastus on tosi vaativa ja monisyinen prosessi sekin. Viking on huippumallastamo, mutta aito brittityyli löytyy vain aidoista brittimaltaista. Mutta ai että on tämä Timon ESB myös hyvää - makeus tuntuu täyteläisempänä runkona kuin aidossa ja brittityylistä marmeladimaisuuttakin esiintyy. Aivan jälkimaussa ikä jo ehkä hieman näkyy, sillä välillä vilahtelee pientä pahvimaista oksidoitumisen sävyä. Jälkimakuun jää mausteisempi tuntuma kuin aidossa. Kokonaisuutena aito Fuller's on raikkaampi ja aromihumaloinniltaankin tuoreemman oloinen, sekä terävämpi, kuten jo mainitsin. Fuller'sin hiivakanta vaikuttaisi hieman neutraalimmalta kuin S-04, mutta toki käymisolosuhteetkin vaikuttavat aina ilmauksesta lähtien.

Vasemmalla Timon, oikealla aito.


Hyviä oluita molemmat, mutta kyllä aito on vaan lyömätön. Aito on aivan timanttia. Timon ESB on parempi kuin Saimaan versiointi, Huvila E.S.B:n maistamisesta on jo sen verran, etten osaa siihen ottaa kantaa. Jännä kyllä pohdiskella tätä brittioluiden tekemisen vaikeutta. Ruosniemen Työmies ei toiminut ja aiemminkin on tullut maisteltua ei niin hyvää kotitekoista ESB:tä. Mikä siinä on, mitä se vaatii? Onko kyse maantieteellisistä seikoista? Panimotekniikka ei ole sen kummempaa muuallakaan. Mistä erot syntyvät? ...Vaatii aivotyötä ja saattaa silti jäädä ikuiseksi mysteeriksi.

...Perkele! Yrittäköön britit vuorostaan tehdä yhtä hyvää sahtia kuin täällä meillä!

Loppuun vielä kiitokset Timolle ja miksei myös Fuller'sille, jonka oluesta maksoin jälleen kerran ja maksan kyllä tulevaisuudessakin. Nämä on niitä klassikoita, joita ei voi millään toisella oluella korvata - välillä on vaan saatava se aito ESB.

Tässä vielä Timon käyttämä hieman muokattu klooniresepti:

RÖB ESB_Fullers ESB Clone
Extra Special/Strong Bitter (English Pale Ale)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           14.5
Total Grain (kg):         4.000
Total Hops (g):           36.00
Original Gravity (OG):    1.060  (°P): 14.7
Final Gravity (FG):       1.015  (°P): 3.8
Alcohol by Volume (ABV):  5.89 %
Colour (SRM):             13.4   (EBC): 26.3
Bitterness (IBU):         37.4   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 70
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
2.950 kg Viking Pale Ale (73.75%)
0.600 kg Flaked Corn (15%)
0.450 kg Viking Crystal 150 (11.25%)

Hop Bill
----------------
11.0 g Challenger Pellet (6.2% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
13.0 g Target Pellet (8.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.9 g/L)
4.0 g Challenger Pellet (6.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.3 g/L)
8.0 g Fuggles Pellet (5.05% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.6 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 21°C with Safeale S-04

#AvoinOlut haasteen reseptit 5.11 mennessä

0 kommenttia
 
Lokakuun alussa käynnistin #AvoinOlut haasteen suomalaisille panimoille. Haastoin panimot julkaisemaan jonkin reseptinsä nauttijoiden ihailtavaksi ja kotipanijoiden kokeiltavaksi. Haasteen suosio on yllättänyt positiivisesti ja toistaiseksi haasteen tiimoilta on julkaistu yhdeksän reseptiä! 

Alla listaus ja linkit resepteihin:

Panimo Hiisi Iku-Turso Imperial Stout (Reittausblogi.info
Fat Lizard 101 California Pale Ale (Reittausblogi.info)
Rousal IPA Hops souse vide (Reittausblogi.info)
Kymijoki Beer Festival Kansan Kaiku (Tuopinaaressa.blogspot)
Panimo Hiisi & Ukonmalja Hansakauppiaan Baltic Porter (Ukonmalja.blogspot)
Sori Brewing Dark Humor Club (Soribrewing.com)
Mallaskosken Bock (Facebook.com)
Sonnisaari Intiö Pale Ale 2.0 (Facebook.com) 
Sinebrychoff Kruunu (Sinebrychoff.fi) 

Myös seuraavat panimot ovat jossain vaiheessa vinkanneet lähtevänsä mukaan: Pyynikin Käsityöläispanimo, Radbrew, Maistila ja Hopping Brewsters.

Iso tuopinnosto kaikille haasteeseen tarttuneille panimoille!

Isoista panimoista Olvi lupailu reseptiä aluksi, mutta vetäytyi sitten Hartwallin ja Sinebrychoffin peesissä liikesalaisuuksiin vedoten. Myöhemmin Sinebrychoff lähti kuitenkin mukaan vuonna 1998 tuotannosta poistuneella Kruunu vehnäoluella, joka onkin reseptiikaltaan varsin mielenkiintoinen. Hienoa Koff!


Mallaskosken Panimon panimomestari Jyri Ojaluoma julkaisi reseptin Facebookissa tyylikkäästi ruutupaperille kirjailtuna.


Ensimmäiset tiedot reseptejä kokeilemaan lähteneistä kotipanijoistakin on jo havaittu.


Olutarvio: Founders Pale Ale

0 kommenttia
 

Founders Pale Ale

Panimo: Founders Brewing Co., Yhdysvallat
Oluttyyli: American Pale Ale (APA)
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alko (3,89€ / 0,355l)

Tämä jenkkiläisen huippupanimon Pale Ale oli Alkon lokakuun uutuusoluita. "A testament to Cascade hops in a bottle", julistaa panimo eikä julistusta ole syytä epäillä. Founders on USAn craft-panimoista suurimpia (tarkemmin sijalla 17.) ja saa taatusti Cascade sadosta ns. kermat kakun päältä. Olut on kuivahumaloitu, eli humalaa on lisätty olueen käymisen aikana ja/tai sen jälkeen. Alkon sivuilla valmistusaineiksi luetellaan seuraavat: Crystal-, münich-, ja golden promisemaltaat, Cascade-humalat. Olut ei ole pysyvästi valikoimassa, vaan on tullut kertaluontoisena erikoiseränä, sen kertoo Alkon sivuilla ruokasuosituskuvakkeiden viereen sijoitettu punainen erikoiseräkuvake.


Kirkas, kultaoranssi ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksu sitrushedelmäinen ja greippinen, mutta ei niinkään terävällä, vaan jotenkin kypsemmällä ja pehmeämmällä tavalla - ei tarjoa nyt aivan kärkiluokan raikkautta. Maussa on kuitenkin terävempi katkero ja sitruspuraisu. Terävän alkupotkun jälkeen koko suun valtaa kaunis, erittäin maukas kukkaisen greippinen hedelmäisyys - Cascadeahan se. Loppuvedossa katkero ei enää palaa, vaan tuntuu jäävän hieman jopa kesken. Yleisilme jää pehmeän hedelmäiseksi ja kokonaisuus on ennen kaikkea tyylikäs ja erittäin helppo juotava. "Perfect to enjoy anytime, anywhere." sanoo panimo ja on siinä oikeassa. Hyvää peruskamaa!

Yhteenveto

Hyvää peruskamaa!
ARVOSANA: 8

Olutarvio: To Øl Raid Beer

0 kommenttia
 

Raid Beer

Panimo: To Øl, Tanska
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (3,59€ / 0,33l)

Tanskalainen vuonna 2010 perustettu To Øl tekee tuloaan Alkon hyllyille - joitakin viikkoja sitten saataville tuli tämä Raid Beer ja lähiaikoina on tulossa jykevä Goliat Imperial Coffee Stout. Raid Beer on voimakkaasti humaloitu lager, jonka nimi lausuttaessa tarkoituksellisesti kuulosta Ratebeeriltä. Oluella on jopa oma reittaussivustonsa, Raidbeer.com, joka automaattisesti reittaa kaikki maistamasi oluet. Armotonta kurmotusta arviosivujen aina niin arvaamattomille ja toisinaan niin itseään toistavan geneerisille olutarvioille - juuri niille, joita tässä itsekin teen. 

5,2% oluella on katkeruutta Alkon mittauksissa 50,3 EBUa ja raaka-aineina: Pilsner-, cara pils- ja melanoidmaltaat, kaurahiutaleet, Amarillo-, Nelson Sauvin-, Citra- ja Simcoe-humalat. To Øl on sopimuspanija, eli heillä ei ole omaa panimorakennusta, vaan oluet valmistetaan muissa panimoissa. Raid Beer on valmistettu De Proefilla, joka lienee vuokrapanimoista tunnetuin eikä vähiten Mikkellerin ansiosta. Korkkiin merkitty oluen päiväys on 24/08/17, joka lienee 2 vuotta pullotuksesta eteenpäin. Kohtalaisen tuoreena nyt siis tarjolla.


Kirkas, kultainen olut, jonka vaahto on melko runsas ja kestävä. Tuoksu on esterisyydeltään lagermaisen neutraali ja humalointi hyökkää yksipuolisesti tiukan sitrusmaisena ja greippisenä. Ei herätä tässä vaiheessa vielä sen suurempaa hekumaa - kärki on terävä, mutta runsaus uupuu. Maistetaanpa. Suussa tiukka katkero iskee heti kielelle ja kitalakeen. Greippinen ote tarttuu eikä päästä irti - nyt ei ole kuulkaa kukkaa säästetty katkeropuolelle. Aromikkuuttakin löytyy - greippiä, havuisuutta, kukkaisuutta ja raakaa humalan pihkaista turboahdettua IBU-konsentraattia.  Armotonta vyöryä, mutta kapealla kaistalla edeten - kovin moniulotteiseksi en pysty kehumaan. Kyllä tällainen humalointi vaan jotenkin tuntuu sopivan aromikkuudeltaan monipuolisempaan ale-olueen. Nyanssit tuntuvat uupuvan ja suu puutuu yksipuolisen tykityksen alla. Balanssi menee rungon kepeyteen peilaten ylikatkeran puolelle, ainakin omaan makuuni, ja se verottaa juotavuutta, joka on yksi hyvän oluen perusominaisuuksista.

Yhteenveto

Turhankin katkera - vain fanaatikoille!
ARVOSANA: 7½