Kotiolutta: Sun Brew s/y Marietan Pilsvesi Bohemian Pilsner

0 kommenttia
 
Nyt maisteluun paikallisen tekijän Mika Pirisen aka Sun Brewn kotiolutta. Kyseessä onkin hieman mielenkiintoisempi tapaus, sillä kovana purjehtijana tunnettu Pirinen on kerännyt alkukeväästä, vesien ollessa vielä kirkkaita, selkämereltä merivettä ja käyttänyt sitä oluen tekemiseen. Aivan koko vesimäärä ei merestä kerättyä ole, mutta jonkinlainen osa kuitenkin. Oluen nimi viitannee miehen aluksen, eli raumalaisittain paatin, nimeen. Mielenkiinnolla maistan, josko merivedestä olisi jäänyt pientä suolan vivahdetta olueen.

s/y Marietan Pilsvesi
Bohemian Pilsner, 4,7%, astioitu 11.06.2017

Raaka-aineet: tamperelainen vesi, selkämeren vesi, ohramallas, humala ja hiiva. 
 

Kultainen, kirkas olut. Niin kirkas, että voisi luulla jo suodattamattomaksi, eli kyllä se lagerointi (kylmäkypsytys) kotioloissakin vaan ihmeitä tekee. Toki pullossa oli jälkikäymisestä hiivasakkaa, mutta melko vähän ja senkin jätin tietysti kaatamatta. Tuoksu johdattelee puhtaan maltaisiin ja hieman kukkean sitruksisiin tunnelmiin. Reseptiikasta sen enempää tietämättä intuitio sanoisi humalaksi Saazin, joka on tietysti muutenkin Bohemian Pilsnerissä melko varma valinta.  Käymisaromeiltaan neutraali ja puhdas, maltaisuudeltaan viljavan leipäinen ja humaloinniltaan raikas tuoksu. Täyttää tyylipuhtaan lagerin vaatimukset ja houkuttelee maistamaan. Maku alkaa hieman maltaisen makeana; leipää ja viljaisuutta, jonka jälkeen keskivaiheilla hieman suolaista otetta ja sitten loppumaussa tuttu lagerin katkeronäykkäisy ja puhdas miellyttävä jälkimaku. Kyllä suolaisuus suutuntumassa, ja siis maussakin, esiin nousee, mutta vain vivahteena. Se on kuitenkin niin selkeä, etten usko sitä pelkästään mielikuvituksen tuotteeksi - varsinkin kun otin pohjille alle Kukko Pilsin, jossa ei tällaista elementtiä ollut. Katkeron sen sijaan soisi pilsissä olevan voimakkaampikin, ja se onkin tämän oluen ainut moite - ja toki makuasioita sekin. Laadullisessa mielessä aivan täydellinen. Puhtaat käymisaromit ja aito lagerin tuntu. Suutuntuma 4,7% vahvuudesta huolimatta mukavan täyteläinen. Käyminen ja lagerointi on mennyt kyllä nappiin. Toistetaan se nyt jo sadannen kerran;  kotonakin voi tehdä täysin kaupallista tasoa olevaa lageria. Hieno olut taas Piriseltä!

Kotiolutta: Panimo Duuni Turmio-Ale

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanotandem Jouni Raninen & Pekka Vesala, kollektiivisesti Panimo Duuni, lähettivät taas jo perinteeksi muodostuneen kesän selviytymispakkauksen kotioluitaan. Settiin kuului nyt maistoon tulevan kevyehkön Turmio-Alen lisäksi vahvemmat Ökymöhkö Triple-IPA ja Sorron Yö Imperial Stout. Panimo Duunin edesottamuksia voit seurata Facebookissa.

Turmio-Ale
Maltaat: Pale Ale, Viking Colorado Honig, Cara Plus 10, Cara Red, Crystal 100
Humalat: Mandarina Bavaria, Callista
Hiiva: Safale S-04
5,2% alc.vol, 44 IBU

Tekijöiden kommentit:
"Ajateltiin vääntää kesäksi kevyt perus pale-ale janonsammuttaja, joskaan ei mitään laimeaa lientä, kun ei nämä kesät nyt NIIN lämpimiä ole."
 

Lasiin kaatuu nykymuodin mukaisesti sameahkoa oranssista olutta. Oluen ylle rankentuu kestävä vaahtokukka. Tuoksussa Mandarina Bavarian aina niin herkullinen mandariinimaisuus yhdistyy punaisen marjaiseen ja hieman jopa kiivimäiseen aromiin. S-04 tekee toisinaan tuota marjaisuutta, mutta nyt se ei ole tunkkaista, vaan tuoksu on miellyttävän raikas. Tämä on itselleni ensikosketus uuteen saksalaiseen Callista -humalalajikkeeseen, jonka internet kertoo ainakin poimittuna olevan jokseenkin marjainen ja jopa vadelmainen. Tuon luettuani, alkoi tuoksu toden totta tuntumaan vadelmaiseltakin - mielleyhtymät ovat jänniä ja totuudesta ei nyt taas pysty sanomaan mitään. Se on kuitenkin varmaa, että tuoksu on hyvä, laadukas ja raikas. Maku on myös hyvä ja heti ensimaistosta lähtien kiinnitin huomiota erityisesti loppu- ja jälkimakuun, jossa on jotain Fuller'smaista vibaa; sellaista keksimäistä maltaisuutta, raikasta hedelmäisyyttä ja tietynlainen napakka puraisu. Raikasta ja tasapainoista. Humalien aromit maussa vaihtelevat appelsiinimaisen sitrushedelmäisestä, jopa kuningatarjäätelömäiseen marjaisuuteen, mutta kuitenkin kokoajan raikkaan terävänä pysytellen. Onpas metkan makuinen olut. Nyt ei hiihdetä aivan perinteisintä Pale Alen latua. Suutuntumasta myös kiitokset, ei ole kepeä, mutta ei raskaskaan vaan - palatakseni jo aiemmin mainittuun Fuller'smaiseen  loppuvetoon - tasapainoinen, myös hiilihappotasoltaan.

Olutarvio: Takatalo & Tompuri Kaski Pils

2 kommenttia
 

Kaski Pils

Panimo: Takatalo & Tompuri, Ravijoki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma 3,95€/0,33l)

Leikkasin juhannusaattona ruohon sahdinmetsästyksen jälkimainingeissa.  Aurinko paistoi ja lohi makasi savustuspöntössä. Elämä oli niin sanotusti kohdillaan ja janokin siis itse aiheutettu. Tilanteeseen ensiavuksi raapaisin itselleni uuden panimotuttavuuden Takatalo & Tompurin Kaski Pilsin, joka kuivakan katkerana tyylinsä edustajana sammutti janon tehokkaasti. 
Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva pienpanimo. Panimossa Kaski-olutta panevat maanviljelijät Mikko Suur-Uski ja Juha Kokkala. Kaski-nimi on syntynyt Takatalon ja Tompurin tiloilla jo esi-isien aikaan, jolloin peltomaita tehtiin metsiä kaatamalla ja polttamalla viljelysmaiksi. Kaskeamalla saatiin maaperästä ravinteikas viljelyä varten. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu olut on makumatka esi-isien juurille, jotka aikoinaan metsät pelloiksi kaskesivat.

Aina on pantu.
Isännät,

Mikko Suur-Uski ja Juha Kokkala



Utuisen kultaoranssi olut, jonka vaahto on tiivis ja pitsikäs. Tuoksussa on viljavan mallaspohjan päällä hieman höyryolutmaisesti hiivan käymisaromeitakin (vai tuleeko suodattamattomuudesta?) ja lisäksi humalan kukkaisuutta. Maku on hyvä - katkero napsahtaa terävästi ja pitkäkestoisesti ja mallas maistuu puhtaasti. Humalissa on lisäksi kosolti kukkaisuutta ja hedelmäisyyttä. Varsin runsasmakuinen tapaus jossa käymisaromit tuntuvat nousevan standardilageria suurempaan rooliin. Kyllähän tämä maukasta on. En tiedä kuvittelinko kalaa savustaessa mukaan pientä savuisuuttakin, luultavasti, sillä sellaista ei tunnu muut havainneen. Panimollahan on muuten Kylmäsavulager myös ja senkin voisi ilman muuta kyllä testata. Hyvä ensikosketus tähän panimoon!

Yhteenveto

Rapsakka pils!

Olutarvio: Brewcats Brewolucion Sissi Bisse

0 kommenttia
 

Brewolucion

Panimo: Sideshow Brewery, Suomi (Valmistettu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla)
Oluttyyli: English Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Eka kerta kun maistan Brewcatsien eli Tytötkin panee -poppoon olutta. Kyseessähän on neitonelikko, joka tuottaa kiertolaispanimoiden tyyliin. Oluita on tehty Hopping Brewstersillä, Sori Brewingilla ja isommassa mittakaavassa myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, josta kävin tämän arvioidun tölkin heti tuoreeltaan poimimassa kyytiin. Kyseessä brittityylinen ale, 4,7%, 35 IBU.



Sameahko kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa rennollakin kaadolla. Tuoksu on ilahduttavasti aidon brittityylinen - löytyy toffeista maltaisuutta, marmeladimaisuutta ja hedelmäkakkua. Ollaan siinä hilkulla, että kokonaisuus kääntyisi turhankin tuhdin ja tunkkaisen puolelle - tuoksun jälkeen sitä epäilinkin, mutta maussa on onneksi sen verran iskevä katkeruus, että se tasapainottaa karamellipuolen ja sitä myötä saattaa kokonaisuuden varsin harmoniseksi. Makeutta toki riittää jälkimakuunkin, mutta ei ylitsevuotavasti. Tuhtirunkoinen, mutta varsin rapsakkakin ja kokonaisuutena niin peribrittiläinen kuin suinkin. Humalasta tulee kukkaisuutta sekä kuivaa puuta ja mallaspohjan hopeatoffee on tyylikästä. Kokonaisuutena siis varsin mainio, mutta ei kuitenkaan suurempien ylisanojen veroinen.

Yhteenveto

Runsasrunkoinen britti-ale

Kotiolutta: Mäkisen ESB

0 kommenttia
 
Paikallista maistoon Mäkiseltä. Tällä kertaa vuorossa on ESB, tuo oluiden Rolls-Royce tai Aston Martin. Brittien herrasmiesolutta ajattomasti ja tyylikkäästi.

ESB
Extra Special/Strong Bitter (English Pale Ale)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           20.0
Total Grain (kg):         6.100
Total Hops (g):           79.00
Original Gravity (OG):    1.058  (°P): 14.3
Final Gravity (FG):       1.009  (°P): 2.3
Alcohol by Volume (ABV):  6.42 %
Colour (SRM):             15.2   (EBC): 29.9
Bitterness (IBU):         49.0   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 60
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Maris Otter Malt (49.18%)
1.300 kg Pale Ale Malt (21.31%)
1.000 kg Flaked Corn (16.39%)
0.700 kg Crystal Malt 150 (11.48%)
0.100 kg pullotus sokeri (1.64%)

Hop Bill
----------------
17.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
17.0 g Target Pellet (9% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.9 g/L)
15.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 68°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale S-04



Valoa vasten kevyesti läpinäkyvää punertavan oranssia olutta. Tuoksussa on kukkaisuutta, hedelmäisyyttä ja toffeeta peribrittiläiseen tapaan, kokonaisuutta kuitenkin varjostaa marjaisien käymisesterien esiintulo. Maussa sama toistuu - varsin hyvä runko ja terhakka brittityylisen kapea-alainen katkero, sopivasti maltaisuutta ja lopussa kuivempaa bitteriä, mutta S-04:n marjaiset ja hieman "tumman hedelmäiset" käymisesterit eivät sovi pakettiin. Etenkin loppumaku kärsii tästä hieman tunkkaisesta marjaisuudesta, vaikka sen tulisi olla raikas ja hedelmäinen. Hiivan pitäisi olla hedelmäisempi ja antaa pirteämpi aromikkuus. Olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, että S-04 harvemmin sopii vaaleampaan olueen, vaikka se esim. brittityyliseen portteriin tai vahvempaan stoutiin on usein erinomainen valinta. Kyse voi toki olla myös siitä, että S04:n käymisen hallinta on jotenkin vaikeaa, sillä se toimi kyllä erinomaisesti tässä Moose On The Loosen debyyttioluessa. Tämä olut olisi todennäköisesti kuitenkin ollut parempi eri hiivalla, nytkin juotava, mutta en siis panisi täysin samalla reseptiikalla uudelleen.

Olutarvio: Moose On The Loose Shy Golden Ale

0 kommenttia
 

Shy Golden Ale

Panimo: Moose On The Loose Brewing Company, Pori
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Porilainen Moose On The Loose Brewing on saanut kauppoihin ensimmäisen omalla Porin panimollaan keitetyn erän.  Panimoa vaimonsa kanssa pyörittävä Ladamatkaajanakin tunnettu panomies, nykyisellään siis kai Olutmestariksi tituleerattu Kalle Hirvikoski poikkesi ohimennen tuomaan minulle pari pulloa tätä esikoistaan. Kyseessä on siis Golden Ale, jonka reseptiikassa humalina on jenkkiläinen Willamette ja brittiläinen klassikko East Kent Goldings. Hiivana toimii brittityylinen Safale S04.

 
Utuisen kultaoranssi olut, jonka vaahto jättää kauniit pitsit lasitavaran reunamille. Tuoksussa on kevyttä hunajaisuutta, kukkaketoa ja maltillista sitrushedelmää - hyvä raikkaus ja tuoreus löytyy, eli ne tärkeimmät Golden Alen ominaisuudet ovat kunnossa! Maku on myös skarppi ja yleisilmeeltään kuivahko - katkero on peräti bittermäisen terävä, vaikka ilmoitetut IBU-yksiköt maltilliset ovatkin. Kukkea hedelmäisyys, hieman sitruksisen karvas humalointi ja kevyt hunajaisuus toistuvat maussakin. Hyvä raikkaus ja hyvä, joskin hieman turhan hiilihappoinen, suutuntuma. Brittityylinen S04 hiiva on tähän ollut oikea valinta esim. miedomman aromiprofiilin US-05:n sijaan, nyt jälkimakukaan ei jää turhan tyhjäksi. S04:n toisinaan tuottamaan tunkkaista marjaisuuttakaan ei ole. Onnistunut ensipano!

Yhteenveto

Raikas ja rapea Golden Ale

Kotiolutta: Mäkisen Bloody Veriappelsiini Wit

0 kommenttia
 
Sitten maistoon jälleen paikallista olutta Mäkisen sammioista. Tällä kertaa ollaan jälleen aidolla hedelmällä maustetun oluen äärellä - nyt on käytetty veriappelsiinia ja tyylinä on witbier, eli belgityylinen vehnäolut. Tuttuun tapaan täysi reseptiikka alla.

Resepti: 

Bloody
Witbier

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           28.0
Total Grain (kg):         6.876
Total Hops (g):           105.00
Original Gravity (OG):    1.046  (°P): 11.4
Final Gravity (FG):       1.006  (°P): 1.5
Alcohol by Volume (ABV):  5.17 %
Colour (SRM):             5.8   (EBC): 11.5
Bitterness (IBU):         25.5   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 58
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Pale Ale Malt (43.63%)
3.000 kg Wheat Malt (43.63%)
0.480 kg viking munich (6.98%)
0.200 kg crystal 50 (2.91%)
0.196 kg pullotus sokeri (2.85%)

Hop Bill
----------------
5.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.2 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 1 Minutes (Boil) (1.4 g/L)

Misc Bill
----------------
51.9 g Orange Peel @ 5 Minutes (Mash)
622.2 g Slices orange @ 5 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP400 - Belgian Wit Ale



Hieman läpikuultavaa oranssihtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on runsasta aitoa appelsiinimaisuutta, jota witbierhiivan hento mausteisuus hienosti tukee. Huh, onpas todella miellyttävän pehmeää tuo appelsiinimainen hedelmäisyys ja tuo intensiteetti millä se lasista puskee. Huikeeta! Vehnäisen mallaspedin hentoa happamuutta leijailee taustalla ja sekin osaltaan tasapainottaa tuota runsasta makeanlaista hedelmäisyyttä. Maku on myös alussa pehmeä, suorastaan silkkinen, mutta loppua kohti sitrus tiivistyy purevammaksi, katkero näykkäisee hennosti ja samalla hedelmäisyys kääntyy jälleen hieman karvaammaksi. Runsas appelsiinimainen hedelmäisyys pysyy matkassa alusta loppuun. Nyt on kyllä miellyttävää ja niin maan pirun kesäistä, että kyllä kelpaa nauttia - aurinkokin sattuu paistamaan, joten mikäs tässä ollessa.  Kyllä se aito hedelmä sopii omasta mielestäni paljon paremmin tällaiseen vehnäiseen ja vähemmän humaloituun olueen, kuin esim. IPAan. Tuntuu jotenkin paljon luonnollisemmalta tässä kontekstissa. Hieno olut! 

Kotiolutta: Vähä-Ahon Klustermus Lager

0 kommenttia
 
Ei ole kotipanijaa karvoihin katsominen. Käytiin tänään ihan koko perheen voimin pienellä parin tunnin piknikillä Klustermus festareilla eli Suomen toisiksi vanhimmilla epäkaupallisilla ilmaisfestivaaleilla. Siellä viltin päällä nautimme naposteltavia kun tuttu karvanaama pölähti pulloineen paikalle - Vähä-Ahon Roopehan se siinä ja kädessä tapahtumaa varten pantu Klustermus Lager. Miehen oluita on arvioitu blogissa aiemminkin. Olutta on tarjolla ilmeisesti festarin bäkkärillä artisteille ja muille siellä pyöriville. Oluen spekseistä ei ole etiketin tarjoamaa tietoa enempää tiedossa, mutta siis Bavarian Lager, 4,5% ja 33 IBU.




Utuinen, syvän kultainen olut, jonka vaahto on suurikuplaista ja ilmavaa. Tuoksussa on puhdasta maltaisuutta, leipää ja ruohoisen kukkaista humalaa. Aivan tyylipuhtaan lagerin tuoksu, mutta selvästi bulkkia maltaisemmin - mallas tulee esiin Vakka-Suomen Panimon peruspilsin tyylisesti. Hyvä tuoksu, erittäin houkutteleva. Maku on myös hyvä. Siinä mallas saa rinnalleen hedelmäisempääkin humalaa ja katkerokin raapaisee sopivasti. Ei mitään ongelmia käymisprosessissa, vaan tavara on tyylipuhdasta lageria alusta loppuun. Raikas ja maukas. Simppeliä tavaraa - kuten tietysti pitääkin, että tavara uppoaa artisteille backstagen puolella. Jos itse olisin edelleen bändihommissa mukana, niin arvostaisin tämän kyllä kovimpien backstagejuomien joukkoon. Hyvää kamaa!

Kotiolutta: Mäkisen Hakuna Matata Summer Ale

3 kommenttia
 
Maistovuorossa jälleen paikallisessa skenessä vaikuttavan Mäkisen olutta. Tällä kertaa avokätisesti hedelmillä maustettua kesä-IPAa. Reseptin erikoisuutena voi pitää mallaspohjan hiutaloitua maissia, jolla olueen saa hieman makeutta ja vahvuutta ilman että suutuntumasta tulee täyteläisempi. Tämä siksi, että maissista irtoavat sokerit käyvät lähes täydellisesti, eivätkä jätä jäännössokereita olueen. Olut on myös mäskihumaloitu sekä avokätisesti kuivahumaloitu. Eri humalointitapoja olen avannut tässä jutussa. Lisäksi sekä mäskiin, että keiton loppuun on laitettu ihan aitoa hedelmää - mäskiin sitruunaa ja keittoon limeä. Jos ei näillä irtoa hedelmäisyyttä niin ihme on. 

Resepti:

Hakuna Matata
American IPA

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           26.0
Total Grain (kg):         6.916
Total Hops (g):           259.00
Original Gravity (OG):    1.059  (°P): 14.5
Final Gravity (FG):       1.009  (°P): 2.3
Alcohol by Volume (ABV):  6.61 %
Colour (SRM):             7.0   (EBC): 13.7
Bitterness (IBU):         53.5   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 70
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.044 kg Pale Ale Malt (72.93%)
1.211 kg Flaked Corn (17.51%)
0.505 kg crystal 50 (7.3%)
0.156 kg pullotus sokeri (2.26%)

Hop Bill
----------------
10.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
10.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
10.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Mash) (0.4 g/L)
15.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
30.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
27.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
27.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
15.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
25.0 g Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
25.0 g Citra Pellet (11.1% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
25.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1 g/L)
40.0 g zythos Pellet (8.7% Alpha) @ 0 Days (Dry Hop) (1.5 g/L)

Misc Bill
----------------
90.0 g lemon @ 0 Minutes (Mash)
520.0 g fresh limes @ 5 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 120 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale US-05



Tuoksu on hyvin intensiivisen ja raikkaan hedelmäinen - sitrushedelmää, appelsiinia, mangoa ja hieman myös pihkaista amerikan humalaa.  Todella voimakas tuo hedelmäinen noste, joka aidoista hedelmistä tulee. Kyllä se humalan tuottamista aromeista selvästi poikkeaa. En ole varma tunnistanko niinkään limeä, mutta greippiä ja sitruunaa tuntuu kyllä. Lime on toki samankaltainen. Maku on myös raikkaan ja pirteän hedelmäinen. Mallaspohja on siellä, mutta ei sitä noteeraa kuin pienenä makeutena ja toffeenvivahteena alkumaussa. Katkeruutta tulee semisti ja hedelmäisyys jatkuu runsaana alusta loppuun. Loppuvaiheilla humalan katkeruus ja tiivistyy ja samalla hedelmien runsaan hedelmäinen tuntu muuttuu enemmän hedelmälihaisen karvaaksi. Loppumaku onkin varsin aidon sitrusmainen ja karvas - erilainen kuin pelkällä maltaalla ja humalalla saavutetaan. Tässä on kuitenkin onnistuttu tasapainon kanssa hyvin, eikä karvaus tule liiaksi eteen. Ehkä itselleni silti perinteinen IPA toimii maltaisine makeuksineen paremmin kuin hedelmäpläjäys hienoisine karvauksineen. Mielellään tätäkin silti särpii - raikas ja laadukas kesäolut, jonka prosentit on täysin piilossa. Niin hedelmäinen, että sisältää taatusti runsaasti kaikkia tarpeellisia vitamiineja.

Kotiolutta: Mäkisen Holy Smoke

0 kommenttia
 
Maistovuorossa paikallista pano-osaamista edustava Mäkinen ja hänen Holy Smoke savuoluensa. Oluen reseptiikassa on mielenkiintoisesti käytetty kotimaista Viking Maltin kohtalaisen uutta savumallasta, jota en ole tietääkseni aiemmin päässyt missään oluessa maistamaan. Viking Maltin sivuilla maltaasta kerrotaan sen vastaavaan käyttöominaisuuksiltaan Pilsner -mallasta, mutta olevan varsin savuinen maultaan.

Resepti:


Holy Smoke
Other Smoked Beer

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           20.0
Total Grain (kg):         8.100
Total Hops (g):           100.00
Original Gravity (OG):    1.077  (°P): 18.7
Final Gravity (FG):       1.016  (°P): 4.1
Alcohol by Volume (ABV):  8.02 %
Colour (SRM):             21.0   (EBC): 41.3
Bitterness (IBU):         43.9   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 60
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
3.000 kg Viking smoked malt (37.04%)
2.500 kg Pale Ale Malt (30.86%)
1.500 kg Viking Munich (18.52%)
1.000 kg Crystal 150 (12.35%)
0.100 kg pullotussokeri (1.23%)

Hop Bill
----------------
20.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)
20.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1 g/L)

Misc Bill
----------------

Single step Infusion at 68°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale S-04


Tummanruskeaa, vaahdoltaan runsasta olutta. Tuoksu on tuntuvan savuinen, hieman suklaamaltainen, peräti konvehtimainen ja toffeisen karamellimainen. Varsinainen herkkutuoksu ja tulee riittävällä intensiteetillä - vahvuus vaikuttaa siihen. Maku on myös erittäin hyvä ja tasapainoinen. Savu on voimakkaana elementtinä mukana, mutta runsas toffeemainen ja suklaisen konvehtimainen maltaisuus tasapainottaa sitä hienosti. Katkero voimistuu loppua kohti ja kerää myös tuntuvaa hedelmäisyyttä rinnalleen. Melkoinen jytky - leivosmaista maltaisuutta, mutta tuntuvasti myös savua ja riittävä humalaisuus tasapainottamaan tämä haastava kokonaisuus. Jälkimakuun jää vielä maltaan toffeista tuntumaa, joka saa rinnalleen yrttisyyttä. Viking Maltin savumallas alkaa vaikuttaa varsin potentiaaliselta vaihtoehdolta omiinkin savuoluisiin, on meinaan hyvä savuinen aromi ja maku! Suutuntuma tässä on runsas, täyteläinen ja miellyttävän maltillisesti hiilihappoinen. Kerrassaan nautittava olut. Alkoholi on täysin piilossa ja maltaan pehmeyttä sekä savua on riittämiin. 

Olut on tiettävästi matkalla Suomen Kotiolutmestari 2017 kisaan, josta tuli mieleeni, että mallasprofiilin pehmeydessä ja runsaudessa oli paljon samaa kuin tässä kisan viime vuonna - tosin eri oluella - voittaneen Harri Puhakan Scotch Alessa. Kyllä Suomessa hienoja oluita tehdään!

Grainfather yhden panon kokemuksella

1 kommenttia
 
Tempaistiin tuossa eilen eurajokelaisen Beer Brothers Home Brewing Companyn eli BBHBC:n kanssa yhteispano kaksikon Grainfatherilla. Grainfather on tuollainen all-in-one panolaitteisto, jolla onnistuu niin mäskäys, huuhtelu, keitto kuin jäähdytyskin. Kaikki samassa 30-litraisessa astiassa ja helposti - kaiken sen vaivattomuuden huomasi heti jo näin ensimmäisellä panokerralla, enkä ollut itse edes puikoissa. 

Panoprosessi Grainfatherilla lyhyesti:

Mittaat mäskäysvedet ja asetat kontrollipaneelista haluamasi mäskäyslämpötilan. Laite lämmittää mäskäysvedet kohtalaisen nopeasti kohdilleen.

Lisää maltaat, sekoita, anna mäskäytyä. Laite pitää lämpötilan kohdillaan ja kierrättää mäskäysvettä, niin että lämpötila on tasainen. 90 minuutin mäskäyksen aikana ei tarvinnut huolehtia mistään, vaikka toki välillä kävimme ihastelemassa ja haistelemassa panimon toimintaa.

Ulosmäskäys, tai jos haluat mäskätä useammassa lämpötilassa, käy helposti - säädät vaan kontrollipaneelista seuraavan lämpötilan ja laite nostaa sen siihen tarkasti ja ilman vaaraa pohjaan palamisista.  

Huuhteluasemissa

  • Huuhtelussa laitteen sisällä oleva siiviläpohjainen mallaspiippu, jossa mäski siis on, nostetaan ylös laitteen päälle ja huuhtelu onnistuu sen läpi  näppärästi ja nopeasti. Laite seisoo tukevasti paikoillaan, vaikka onkin tässä vaiheessa aikamoinen torni. 
Kun huuhtelu on valmis tai vähän ennenkin sitä, napsautetaan kontrollipaneelista kytkin asentoon "Boil", jolloin 2000W vastus kytkeytyy päälle ohittaen kontrollipaneelin säädöt ja alkaa lämmittämään vierrettä kohti keittoa. Mallaspiippu nostetaan pois keittokattilan päältä ja voidaan tässä vaiheessa jo putsata. Suunnilleen sama aika meni, kuin mitä itselläni menee induktioliedellä ja 17 litraisella kattilalla kiehumispisteen saavuttamiseen, eli noin 20 minsaa, mutta tässä eräkoko oli 7-8 litraa suurempi. Tehoja on kyllä riittävästi.

Jäähdytys tapahtui vastavirtajäähdyttimellä. BBHBC:llä niin, että saaviin otettiin hanasta kylmää vettä, johon murskattiin vielä jäitä joukkoon. Akvaariopumppu (ei sis. Grainfatherin perussettiin) imi saavista vettä jäähdytinkierukan ulkovaippaan ja Grainfatherin pumppu lykkäsi vierrettä toiseen suuntaan saman kierukan sisällä kulkevaan putkeen. Kierukan läpi kulkenut jäävesi muuttui jäähdytyksen alussa tulikuumaksi kun tuli poistoputkesta ulos ja vierre palasi takaisin Grainfatheriin viileänä. Tätä sitten jatkettiin niin kauan, että lämpötila oli tipahtanut hiivaukselle sopivaksi. Perstuntumalta noin puolisen tuntia. 

Tekemämme oluen reseptiikka:

Reseptiikkaa


Syy tällaiseen kollaboraatioon on tietysti urheilu, olemmehan kaikki urheilijanuorukaisia ja harrastamme aktiivisesti puulaakitasolla sekä salibandyä, että jalkapalloa. Tämä nyt valmistamamme olut - Rantojen Toveri - valmistuu parahiksi kuukauden päästä kisattaviin Otanlahden urheilukarnevaaleihin, joissa se nautitaan seuramme Lapijoen Toverien pilttuussa beachfutiksen ja katusählyn ohessa ja varsinkin jälkeen... ehkä ennenkin.

Haimme olueen pelipaitojemme väriä, eli punaista, lisäämällä keiton loppupuolella kahdesta murskatusta punajuuresta tehty punajuurimehu kattilaan. Punajuuret vedettiin blenderissä soossiksi, lisättiin noin litra vettä ja suodatettiin sitten kiinteä aines pois, niin että jäljelle jäi vain punainen mehu. Olimme netin foorumeilta tutkineet, että metodin pitäisi toimia ja vieläpä niin, ettei punajuuresta jää olueen värin lisäksi mitään havaittavaa makua. Lopputulos jää nähtäväksi ja maistettavaksi. Heti punajuurimehun lisäämisen jälkeen tavara punertui selvästi, mutta jäähdytyksessä ja lopulta käymisastiassa väri oli taas vaaleampi - mielenkiinnolla odotellaan minkälainen väri on tavaran kirkastuttua. 

Lyhyesti siis Grainfatherista tällä vaatimattomalla kokemuksella: Seems legit! 

Selkeitä plussia omaan kahden kattilan laitteistooni tai pussimäskäykseen verrattua:
  • Vähemmän häsläystä ja säätöä - rennompi panopäivä
  • Siistimpi keittiö / panotila
  • Isompi eräkoko
  • Tarkempi lämpötilan säätö (mahdollistaa monivaihemäskäyksen)
  • Parempi / tasaisempi tehokkuus (meillä tässä keitossa 70%, eikä puristettu kaikkia)
  • Varsin tehokas jäähdytys

Selkeitä miinuksia ei ole!

Kollegani Arto "El Comandante" Halonen on avannut laitteen saloja Tuopin Ääressä blogissaan tätä juttua huomattavasti syvällisemmin, joten tsekatkaa se ulos tästä linkistä.

Kyllähän se kieltämättä vähän rupesi hotsittamaan, mutta yli 800€ hintalappu on tietysti kova pala purtavaksi, koska ihan yhtä hyvää olutta saa nykysysteemilläkin tehtyä - vaiva on vain suurempi. Halvempiakin vaihtoehtoja tietysti löytyy, mm. Panimonurkassa kovassa tarjouksessa oleva Bulldog Brewer, joka speksien perusteella vaikuttaa varsin samankaltaiselta. 

...ja kyllä, Grainfatherilla voisi aivan yhtä hyvin tempaista tulemaan sahditkin ;)

Olutarvio: Mikkeller Santa's Little Helper 2016

0 kommenttia
 

Santa's Little Helper 2016

Panimo: Mikkeller, Tanska
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,9%
Saatavuus: Alko (3,69€ / 0,33l)

Rauman Äyhön Alkosta löytyi yllättäen vielä viime vuoden jouluolutvalikoiman Santa's Little Helper, jonka alkuperäinen hinta oli 5,19€, mutta se on pudonnut jo inhimilliselle tasolle, enää 3,69€. Eipä tunnu tavara siltin käyvän kaupaksi, koska pulloja oli edelleen runsaasti jäljellä. Mikkeller, eli reseptinikkari Mikkel Borg Bjergsø, on kaveri joka väsäilee reseptejä ja lähettelee niitä sitten emaililla Belgiaan De Proefille, jossa ammattimiehet muuttavat ne olueksi, ilman että äijän itsensä täytyy mäskimelaan tarttua. Näin siis kärjistetysti. Jälki on kuitenkin ainakin männävuosina ollut hurjaa, sivettikissan kakkaolut on maailman huippuja ja Red/White Christmas oli aikanaan yksi omista suosikeistani. Youtubesta löytyvässä The Architech dokumentissa, mies muistaakseni mainitseekin, että on kiinnostunut vain reseptiikasta - oluentekoprosessi on vain työntekoa, reseptin tekeminen sitä luomistyötä. Pakko myöntää, etten ole kyllä seurannut hänen tekemisiään enää pariin vuoteen juuri ollenkaan.

Ainesosat: Pale- ja suklaamaltaat, vehnähiutaleet, Hallertau- ja Centennial-humalat. Lisäksi appelsiininkuori, korianterin siemen ja kandisokeri.
 
Olut kaatuu lasiin tummanruskeana ja vahvuudesta huolimatta runsaasti vaahtoavana. Vaahto jättää lisäksi tiheät pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on voimakas ja intensiivinen - lakritsia, salmiakkia ja käristettyä vaahtokarkkia sellaisella appelsiinimaisella melko voimakkaallakin taustavireellä. Lisäksi löytyy konvehtimaisen mausteista suklaisuutta. Maku on myös voimakas ja runsas. Appelsiinimainen vire on nyt läsnä alusta loppuun ja paahteinen, hieman lakritsainen mallas kulkee siinä rinnalla. Lopetus on yllättävänkin voimakkaan katkeroinen ja yrttimäinen. Alkoholisessa jälkipotkussa esiin nousee myös anismaista tuntumaa ja konvehtimaista suklaisuutta. Herkullisen tuoksun jälkeen tämä kovahko maku tuntuu aikamoiselta pettymykseltä. Tasapaino tuntuu olevan hukassa - välillä tuntuu olevan liikaa mausteisuutta ja välillä paahteisuutta. Alkoholi sentään on kohtuullisen hyvin piilossa. Ei tämä nyt huono ole, mutta muistelisin aiemmin olleen tasapainoisempaa.

Yhteenveto

Runsasmakuinen olut, mutta ei aivan balanssissa
ARVOSANA: 8-