Olutarvio: De Ranke Kriek

2 kommenttia
 

De Ranke Kriek

Panimo: De Ranke, Belgia
Oluttyyli: Hapan Ale
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Ulkomailta

De Ranke on belgialainen laatupanimo, jonka tuotteista on viimeisen parin vuoden aikana saatu nauttia täällä monopolisoidun alkoholimyynnin luvatussa maassakin. Tätä olutta ei Alkon valikoimissa ole kuitenkaan näkynyt, mutta joistakin olutravintoloista sitä on saattanut joku bongatakin. Kyseessä on sour alen ja lambicin sekoitus, joka valmistetaan niin, että De Ranken itse valmistamaan sour aleen lisätään kirsikoita, jotka lilluvat oluen seassa luultavasti jonkin sortin tynnyrissä kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen kirsikat poistetaan ja olut blendataan Girardinin tuottaman aidon lambicin kanssa. Sekoitussuhde on 70% sour alea ja 30% lambicia. Vaikuttaa melko mielenkiintoiselta. Pullo on 0,75-litrainen ja tulee De Ranken tapaan paperiin käärittynä. Kääreen kun poistaa, niin alla ei tällä kertaa olekaan täysin nakua putelia, vaan siinä on myös perinteinen etiketti, johon ei kuitenkaan ole ympätty läheskään kaikkea paperikääreen infoa.



Kauniin punainen, hieman utuinen ja iloisen pinkisti vaahtoava olut. Tuoksu muistuttaa läheisesti kirsikkalambicia, ollen tallimaisen ja hieman nahkaisen hapan, tamminen sekä runsaan ja miellyttävän kirsikkainen. Hieman myös rehtiä lehmänlantaa. Suussa olut tuntuu aluksi myös hyvin lambicmaiselta, eli suuta supistavan happamalta ja hieman kirpeän hapokkaalta. Runkoa on kuitenkin normi-kriekiä selvästi enemmän, eikä hapokkuus kanna loppuun asti. Tämä huomiona, eikä moitteena. Maku on hyvin pehmeän ja hieman makean kirsikkainen sekä melko hapan ja puinen. Ei ollenkaan niin nipistävä ja iskevän hapan kuin esim. Cantillon Kriek, vaan täyteläisempi ja pehmeämpi. Suu jää nielaisun jälkeen nahkeaksi, olut tuntuu tarttuvan joka sopukkaan ja kirsikkainen jälkimaku kantaa pitkään. Hyvää, mutta ei elämyksellistä kuten esim. Cantillonin Lou Pepe.

Yhteenveto

Hyvin lambicmainen, onnistunut sekoitus De Rankelta
ARVOSANA: 8½

Muita Alkon marraskuun uutuuksia

0 kommenttia
 
kuva: Alko
Joulun kausivalikoiman ulkopuoleltakin tulee vielä lisäksi muutamia uutuksia. Niistä itselleni eniten värinöitä tarjoaa Vakka-Suomen Panimon SavuKatajan comeback, joka tapahtunee jo tällä viikolla, sillä olut näkyy jo Alkon sivuillakin. Hinta tällä herkulla on sama kuin aiemminkin 6,96€ / 0,5-litraa.

Toinen tämän viikon uutuus (luultavasti) on Thornbrigde Halcyon Imperial IPA, joka myös näkyy jo Alkon sivuilla. Oluen sivulla Alkossa on myös joku outo merkki, joka tarkemmalla tarkastelulla paljastuu erikoiserän merkiksi. Ostettu pullomäärä näyttää olevan 2040, nähtäväksi jää mihin kaikkiin myymälöihin näitä saapuu, mutta olettaisin oluen olevan tilattavissa mihin tahansa Alkon myymälään. Hintaa tällä 6,29€ / 0,5-litraa. Odotan tätä suurella mielenkiinnolla, sillä viime perjantaina maistelemani Thornbridgen Courage Russian Imperial Stout oli lähes täyden kympin olut.

Alkon sivuilta löytyy myös Fuller's Vintage Ale 2012, joka on myös merkitty tuolla erikoiserän merkillä. Ostettu pullomäärä 3360. Hintaa yhdellä pullolla on 8,36€ / 0,5-litraa. Reseptit vaihtelevat vuosittain hieman, mutta tsekkaa toki viime vuotisen version arvio tästä linkistä.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä (joskus niinkin), mainittakoon myös jo Alkon sivuiltakin löytyvä venäläinen Baltika 9, joka on vahva lager. Vahvuutta on peräti 8%, eli eiköhän tämä liiku siellä Olvin Tuplapukin ja Vahvan Karhun reviirillä. Sopii varmasti kännien vetämiseen, mutta ei sitten mihinkään muuhun. Hintaa tällä 2,98€ / 0,5-litraa.

Alkon jouluoluet 2012

0 kommenttia
 
Tässä listaus Alkon vuoden 2012 jouluoluista hintoineen. Tuotteet tulevat tilattaviksi keskiviikkona 7.11.2012, eli niitä alkaa laajemmin näkymään hyllyissä saman viikon torstaina ja perjantaina. Oluen nimestä tuttuun tapaan linkki Reittausblogin olutarvioon ja sellaisen puutteessa Olutoppaaseen tai Ratebeeriin (jos ei olutta ole vielä Olutoppaaseen lisätty tämän jutun kirjoituksen aikaan).
St Martin Cuvée de Noël (Belgityylinen vahva ale / 0,33l / 4,48€)
Liefmans Glühkriek (Hedelmäolut, 0,75l / 7,99€)
Westmalle Trappist Dubbel (Dubbel, 0,75l / 9,98€)
Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer (Belgityylinen vahva ale / 0,75l / 11,53€)
Fuller's Old Winter Ale (English Strong Ale / 0,5l / 3,70€)
Insanely Bad Elf (Barley Wine / 0,33l / 3,98€)
St. Peter's Winter Ale (Old Ale / 0,5l / 4,38€)
La Trappe Bockbier (Dunkler Bock / 0,33l / 3,69€)
Nissefar (Old Ale / 0,5l / 6,59€)
Weltenburger Kloster Winter-Traum (Wieniläistyylinen lager / 0,5l / 3,69€)
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (Savuolut / 0,5l / 3,77€)
Ayinger Winter-Bock (Doppelbock / 0,5l / 3,98€)
Kapuziner Winter-Weissbier (Hefeweizen / 0,5l / 3,99€)
Erdinger Pikantus (Weizenbock / 0,5l / 4,18€)
BrewDog Hoppy Xmas (??? / 0,33l / 4,98€)
Sinebrychoff Jouluolut (Wieniläistyylinen lager / 0,33l / 1,82€)
Stallhagen Pilsner Christmas Edition (Pils / 0,33l / 2,78€)
Ultimator Vaalea Doppelbock (Doppelbock / 0,33l/ 4,95€)
Helsinki Portteri (Portteri / 0,5l / 4,96€)
Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas (India Pale Ale / 0,33l / 5,23€)
Svaneke Choko Stout (Stout / 0,5l / 5,74€)
Mikkeller Red/White Christmas (Amber Ale / 0,75l / 10,87€)
Saku Porter (Portteri / 0,5l / 3,49€)
Samuel Adams Winter Lager (Aromatisoitu olut / 0,355l / 3,69€)
Anchor Christmas Ale (Aromatisoitu olut / 0,355l / 3,79€) 

Mielestäni varsin ok kattaus tänä(kin) vuonna. Melko monipuolista oluttyylien kirjoa, jokaiselle jotakin. Harmittavasti vanhoista tutuista sekä Malmgård Arctic Circle Ale ja Mikkeller Santa's Little Helper puuttuvat. Helsinki Portteri lienee Suomenlinnan Panimon ensimmäinen olut Alkon valikoimassa, sitä odotan suurella mielenkiinnolla. 

Hauska juttu on myös se tosiseikka, että jo valikoimissa oleva Ayinger Celebrator on sama olut kuin nyt jouluolutvalikoimaan tuleva Ayinger Winter-Bock. Eli samaa olutta myydään kohta Alkossa kahdella eri nimellä ja eri litrahintaan. Winter-Bock tulee halvemmaksi, sen litrahinta on 7,96€ kun Celebratorilla se on 8,76€.

Arvioita näistä luvassa sitten aikanaan.

Olutarvio: Malmgård Belge

0 kommenttia
 

Malmgård Belge

Panimo: Malmgård, Suomi
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (5,24€ / 0,5l)

Tämä kolmen vuoden takainen tuttavuus teki tällä viikolla comebackin Alkon hyllyille. Onhan tätä ollut saatavilla olutravintoloista ja Tallinnasta rakkaan monopolimme ulkopuolellakin, mutta saatavuus näillä main on ollut nollassa ja niinpä viime maistelusta on vierähtänyt jo aika tarkkaan kolme vuotta. Malmgård on hieno panimo siinä mielessä, että he ovat vieneet ekologisuuden miltei maksimiin. Osa panimon käyttämistä raaka-aineista tulee kartanon pelloilta, vesi on omaa lähdevettä ja kaikki sähkö tuotetaan omassa vesivoimalassa. Tällaista toimintaa tuen mielelläni. Belge on alunperin Suomen Olutseuran 20-vuotisjuhlaolueksi valmistettu vahva belgiale. Tyylikäs pullo on kooltaan Malmgårdin muidenkin oluiden tapaan puolilitrainen. Haluan kaataa oluen kerralla lasiin, joten lasiksi valikoitui iso viinilasi, riittävän isoa tulppaania kun ei löydy. Tässä kohtaa tuli mieleen, että ehkäpä Alkon Etiketti Ale-laseille sittenkin löytyisi jotain käyttöä.



Kaunis, kuparinen tai meripihkainen väri ja mittava vaahto. Vaahto on pitkäkestoinen ja jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on voimakkaasti belgihiivaisen mausteinen, yrttinen ja hieman aniksinen sekä viinimarjainen, hieman happamuutta ja havuisuuttakin tuntuu. Kovasti erilainen mitä hatarat muistikuvani kolmen vuoden takaa antoivat olettaa. Maku on myös mausteinen, siinä on yrttisyyttä, hiivaisuutta, havuisen katajaista otetta ja marjaista hedelmäisyyttä. Humalointia ei hirveästi tunnu ainakaan aromipuolella, mutta loppuun kerääntyy kuitenkin jonkin verran mausteista katkeruutta ja jälkimaku muodostuu kuivahkoksi sekä pitkän mausteiseksi, myös hienoista lakritsaisuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Kyllähän tämä pieneltä pettymykseltä tuntuu. Turhan mausteinen omaan makuuni, eikä hedelmäisyyttä ole oikein nimeksikään. Alkoholi on esimerkillisesti piilossa, mutta lämmittää toki. Hitaasti nautittava ja mausteisuutensa vuoksi melko haastavakin olut. Onhan tämä kuitenkin tasapainoinen ja laadukas, mutta ei sovellu täysin minun makuuni. Pidän enemmän hedelmäisemmistä tapauksista. Kokeilemisen arvoinen, kuitenkin.

Yhteenveto

Mausteinen belgityylinen olut
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Thornbridge Hall Courage Russian Imperial Stout

2 kommenttia
 

 Courage Russian Imperial Stout

Panimo: Thornbridge, Englanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,4%
Saatavuus: Ulkomailta

Nyt on mielenkiintoinen sessio tiedossa, sillä taas on "historiallista" olutta käsillä. Tässä kertauksena monelle jo tuttu tarina: Imperial Stout on oluttyyli, joka syntyi kun Briteistä aukesi kauppareitti Venäjälle tsaari Katariina Suuren hoviin. Hovissa tykästyttiin stout-tyyliseen olueen, mutta sitä piti alkaa valmistamaan vahvempana, jotta se kestäisi kylmän merimatkan jäätymättä. Myös humalointia lisättiin, jotta säilyvyys olisi parempi ja näin stoutista syntyi vahvempi versio, jota alettiin kutsua imperialiksi eli keisarilliseksi. Imperial nimitys on siirtynyt siitä viime aikoina saumattomasti muihinkin oluttyyleihin kuvaamaan niiden vahvempia versioita, vaikkei niillä keisareiden tai tsaarien kanssa mitään tekemistä olekaan. 

Brittiläinen Bakewellistä ponnistava Thornbridge Brewery on pannut erikoiserän imperial stoutia vanhalla Couragen reseptillä, joka on peräisin vuodelta 1850. Olut on pantu huhtikuussa 2011 ja pullotettu joulukuussa 2011. Kotvasen kypsynyttäkin tavaraa siis. Odotan tältä oluelta sellaista kuivaa, hieman hapanta, suolaista ja sopivasti katkeraa otetta. Samankaltaista meininkiä, kuin esim. Emelisse Russian Imperial Stoutissa. 



Olut kaatuu lasiin ja ulkonäkö rakastelee sarveiskalvojani. Täysin musta olut, jonka vaahto on runsas, mokkavivahteinen, kestävä ja jättää reilusti pitsiä lasin reunoille hiljalleen laskiessaan. Lasia pyöritellessä vaahto näyttää pysyvän paikallaan ja valuu pyörittelyn jälkeen hiljalleen alaspäin ikään kuin lasin reunoihin tarttuen, kertoen oluen vahvuudesta. Täydet pisteet ulkonäöstä - olutpornoa parhaimmillaan! Tuoksu on myös upea, siinä on voimakasta paahteisuutta, joka eksyy jo melkein palaneen puolelle, mutta ei aivan kuitenkaan. Lisäksi siitä löytyy kuivan puista otetta, voimakkaasti kahvia ja erittäin tummaa suklaata sekä tymäkästi humalaa, joka on hienoisesti kukkais- ja sitrusaromista. Alkoholi nousee taustalta, kuten pitääkin. Tässä on potkua! Tuoksu on hieman sellainen kuten ajattelin, mutta odotusten mukainen happamuus siitä puuttuu. Erinomaista kuitenkin. Lasi nousee huulille ja olutta kaatuu suuhun - upean pehmeää, silkkistä ja täyteläistä! Oioioi... mausta löytyy myös sitä merisuolaista happamuutta, jota odotin ja toivoin - tämä on meikäläisen makuun. Maku on tuoksun tavoin voimakkaan paahteisen maltainen, maltaisuus saa myös hieman toffeisia piirteitä. Hieman rusinaisuutta ja humalien sitrushedelmäistä otettakin tuntuu. Makeuttakin on mukana runsaammin kuin mitä odotin, ei kuitenkaan liiaksi ja suolainen happamuus sekä runsas loppua kohti voimistuva humalointi kontraa sen hienosti. Suolaisuus muistuttaa happamuuden kera tosiaankin merisuolaa, ja se nousee esiin eritoten hieman ennen jälkimakua ja jälkimaussa. Suutuntuma on erittäin pehmeä, erittäin täyteläinen ja hyvin maltillisen hiilihappoinen. Suu jää nielaisun jälkeen hieman tahmaiseksi ja alkoholi tuntuu miellyttävänä lämpönä rinnassa ja poskipäillä. Kokonaisuus toimii. Upeaa, elämyksellistä olutta.

Yhteenveto

Historiallinen, upea, monimuotoinen ja elämyksellinen
ARVOSANA: 10-

Olutarvio: Kuhnhenn Dark Heathen Triple Bock Lager

0 kommenttia
 

Dark Heathen Triple Bock Lager

Panimo: Kuhnhenn, Yhdysvallat

Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 12,5%
Saatavuus: Ulkomailta

Warren, Michigan, USA ja 5919 Chicago Road, tässä osoitteessa oli aikanaan Kuhnhennin veljesten omistama rautakauppa Lutz Hardware. Kävi kuitenkin niin kuten hyvin usein käy, että suuren ketjun myymälä avattiin lähialueelle ja asiakkaat katosivat. Into yrittäjyyteen kuitenkin säilyi ja rautakauppa muuntui nopeasti pienpanimoksi. Toiminta jatkui ja jatkuu vielä tänä päivänäkin Kuhnhenn Brewing Company nimellä. Aivan pystymetsästä panimobisnekseen ei täytynyt lähteä, sillä veljekset olivat innokkaita kotipanijoita ja myyneet myös kotipanimotarvikkeita rautakaupassaan. 

Kuhnhennin oluita ei Suomessa ole tiettävästi tavattu muuta kuin yksi, Double Rice IPA, joka oli ravintolamyynnissä hetken aikaa joskus keväällä. Itse onnistuin Saksasta hankkimaan yhden pullon tätä otsikon mukaista Dark Heathen Triple Bockia, joka on doppelbock, vaikka tosiaan alkoholipitoisuutta riittäisi vaikka triple bockiksi asti. Sellaista tyyliä kun ei virallisesti ole olemassa, niin kutsuttakoon tätä doppelbockiksi. Tyyleistä ja lokeroinneista viis, odotan tätä elämystä innolla. Uusi entuudestaan tuntematon panimo ja kaikin puolin mielenkiintoinen ja "iso" olut odottamassa. Tämä pullo on odotellut nauttimista komerossa jo muutaman kuukauden verran ja jääkaapissakin jo pari viikkoa. Vielä ei ole tullut oikeaa hetkeä, ennen kuin nyt.



Tässä vaiheessa, vielä ennen korkkaamista, pitää mainita pari sanaa tuosta pullon etiketistä. Se nimittäin miellyttää ainakin meikäläisen silmää. Musta tausta, kullattua tekstiä ja keskellä joku aboriginaalihemmo korvarenkaineen. Takapuoli ei ole niin tyylikäs, mutta siellä on lyhyt infopläjäys, kuva oluesta lasissa (kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!) ja nautintasuositukset. Tuo kuva oluesta on loistava idea, se pitäisi olla kaikissa olutpulloissa. Siitähän näkee valmistajan oluelleen suositteleman lasimallinkin. Etiketin mukaan olut on pantu vuonna 2011.


Sitten itse oluen pariin ja sehän kaatuu lasiin lähes täysin vaahdottomana ja tumman ruskeana. Vähäiset vaahdot poistuvat nopeasti ja jättävät hieman orvon näköisen oluen lasiin. Lisävaahtoa ei muodostu pyörittelemälläkään, ei edes pienintäkään elettä siihen suuntaan. Ulkonäöllä ei mässäillä, mutta tuoksu on hieno ja voimakas. Siitä löytyy todella tuhdisti mallaslimppua, luumuhilloa ja rusinaisuutta. Alkoholi leijailee taustalta sieraimiin, kuten olettaa sopiikin. Todella voimakas, pehmeä ja maun suuntaan odotuksia herättävä tuoksu - nyt ollaan jylhän oluen äärellä. Olut tuntuu pehmeältä ja paksulta, pitää melkein tarkistaa uudelleen, että lasissa todella on juoksevaa tavaraa. Hiilihappoja on vähän ja hieman tahmeuttakin, se lisää täyteläisyyden tuntua. Itse oluen maku on myös hyvä ja voimakas. Limppuisen leipäistä maltaisuutta on todella paljon ja myös siis paksulti. Lisäksi rusinaisuutta, luumuisuutta ja kohtuullisesti, mutta tasapainoisesti makeuttakin. Loppupuoli muodostuu melko kuivaksi alkoholin potkaisun voimasta, joka on tässä(kin) Chuck Norrisin roundhouse kickin veroinen. Alkoholi ei maistu, josta iso plussa. Kovin kummoista katkeroakaan ei tunnu, mutta jotain pientä pohjavirettä kuitenkin. Paksu, pehmeä ja voimakas. Namia on. Hitaasti nautittavaa sellaista.

Yhteenveto

Paksua, limppuista, vahvaa, hyvää!
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Mönchshof Schwarzbier

0 kommenttia
 

Mönchshof Schwarzbier

Panimo: Kulmbacher, Saksa
Oluttyyli: Schwarzbier / Mustaolut
Alkoholipitoisuus: 4,9%
Saatavuus: Alko (3,69€ / 0,5l)

Alkon viime viikon uutuusoluena esiteltiin tällainen saksalainen schwarz. Tätä on saanut Alkosta aiemminkin, mutta ei nyt ihan lähiaikoina, sillä se poistui valikoimasta maaliskuussa 2009. Ostin näitä viime viikolla heti kaksi pulloa oluen hyvän maineen (ja sopivan hinnan) perusteella. Kyseessähän on olut, jolle legendaarinen Michael Jackson antoi 4 tähteä ja kommentin "world classic". En joutunut pettymään, kyseessä on erinomainen olut. Tasapainoinen, monimuotoinen ja erittäin helposti nautittava. Ruokajuomaksi eritoten liharuuille ja padoille tai ihan vaan janojuomaksi aivan erinomainen. Juuri edellisessä arviossa mutisin, ettei Alkon valikoimista poistuneelle Prykmestar LuomuPilsille ole tullut kunnon korvaajaa, mutta tässähän itseasiassa sellainen on - tummempi ja hieman talvisempi vaan.



Upeannäköinen olut. Väri on punertavan ruskea ja pitkäkestoinen vaahto tiivis, kermainen ja höttöinen. Lasin reunoille jää runsaasti pitsiä vaahdon laskiessa. Tuoksu on paahteinen, saaristolaislimppuinen, paahdetun ruokosokerinen ja kevyesti ruohoisen humaloitu - kuin nestemäistä leipää! Maku alkaa hieman makean maltaisena ja paahdetun ruokosokerisena ollen samalla myös runsaasti paahteinen. Maun keskipuolella kuvioihin tulee aina jälkimakuun asti kestävää suolaisuutta. Humalointi on kevyen kukkaista ja hieman ruohoista. Loppu on mukavan kuiva ja hieman jopa liitumainen. Suutuntuma on kevyehkö, ei aivan keskitäyteläinen, ja keskiverrosti hiilihappoinen. Kiitosta eritoten lopun suolaisuudesta ja sopivasta katkeron puraisusta, joiden kombo tekee tästä erittäin mukavan juotavan. Vielä jos tuoksun kaltaisen kunnon leipäisyyden saisi täysmittaisena makuunkin, niin tässä olisi aivan über-olut käsissä. Tällaisenäänkin toki erittäin hyvää. Suosittelen!

Yhteenveto

Monimuotoinen ja monikäyttöinen - "world classic".
ARVOSANA:  8½

Olutarvio: Left Hand Polestar Pilsner

0 kommenttia
 

Polestar Pilsner

Panimo: Left Hand Brewing Company, Yhdysvallat
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (3,76€ / 0,355l)

Vasuria vasurille! Alkon viime viikon uutuusoluena esiteltiin tämä jenkeissä pantu pils. Valmistusaineina on mm. saksalaista Weyermannin pilsmallasta ja saksalaista humalaa (Magnum), toki parilla jenkkilajikkeella höystettynä (Mt. Hood, Sterling). "Less is more", kuuluu slogan tämän oluen kohdalla panimon kotisivuilla ja niinhän se pilseissä usein meneekin, varsinkin jos verrokit otetaan pintahiivaoluiden puolelta. Etiketti on varsin tyylikäs.


Hieman hailakan kultainen, kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahto laskee melko nopeasti, mutta muutaman millin vahvuinen kerros jää oluen pinnalle pitkäksi aikaa. Lasin reunoihin tarttuu runsaasti pitsikuviota. Olut tuoksuu raikkaalta, siinä on puhdasta viljavaa maltaisuutta ja hieman hunajaa. Pääpaino on kuitenkin humaloinnissa, joka on kukkaista ja sitrushedelmäistä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, se on puhdas, raikas ja yksinkertainen. Maussakin luotetaan humalointiin, joka on kukkaista, ruohoista, hieman sitruksista ja katkeruudeltaan keskirunsasta. Maltaisuus tulee esiin pienenä hunajaisuutena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen. 

Aika yksinkertainen esitys, periaatteessa ihan hyvää, mutta ei kovin innostavaa. Taitaa jäädä kertaostoksi. Harmi, että kun Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils poistui, niin tilalle ei (ainakaan vielä) saatu aivan sen veroista korvaajaa.

Yhteenveto

Simppeli, aromaattisesti humaloitu pils.
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Nynäshamns Brännskar Brown Ale

0 kommenttia
 

Brännskar Brown Ale

Panimo: Nynäshamns Ångbryggeri, Ruotsi
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Ei tiedossa. (Ostopaikka:Viking Line M/S Amorella)

Ostin elokuussa Viking Line M/S Amorellan pubista tätä erinomaisen maukasta braunista. Verovapaa ostohinta oli edullinen, tasan 14 euroa kuudesta puolen litran pullosta. Tässä oluessa on maltaiden lisäksi käytetty myös ruokosokeria ja hunajaa. Tältä pieneltä ruotsalaispanimolta löytyy Suomen maitokaupoista ainakin kaksi suositeltavaa olutta - Bedarö Bitter ja Sotholmen Stout.


Tummanruskeaa ja valoa vasten punertavaa sekä kirkkaalta vaikuttavaa olutta, joka vaahtoaa mittavasti. Näyttää hyvältä ja myös tuoksuu hyvältä. Tuoksussa on limppuista maltaisuutta ja aromaattista kukkaista humalaa sekä hieman belgitripelmäistä hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Toimiva ja yllättävänkin hedelmäinen tuoksu tähän tyyliin. Maku on aluksi limppuisen maltainen ja makeahkon hunajainen, mutta loppua kohti se kääntyy melko runsaan humaloinnin voimasta kuivempaan, hieman mausteiseen ja mahottoman mukavasti katkeraan suuntaan. Katkeruus on pehmeää, mutta se vaan kasvaa ja kasvaa. Loppuliuku on kuivahko ja paahtoleipäinen. Erittäin hyvää ja tähän tyyliin yllättävänkin humaloitua olutta. Hunaja toimii selvästi kokonaisuuden eduksi, eikä ole päälleliimatun tuntuinen kuten hunajalla maustetuissa oluissa yleensä. Suutuntumaltaan tämä on keskitäyteläinen ja karvan verran sen ylikin - runkoa on riittämiin. Hiilihappoisuus on maltillista, mutta nipistävää - tuhti runko saa nousta esiin, mutta tietty raikkaus säilyy. Ensiluokkainen toteutus tällä saralla. Hyvä olut, ottaisin Alkoonkin.

Yhteenveto

Monimuotoinen ja monikäyttöinen ruskee
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Stadin American Barley Wine

0 kommenttia
 

Stadin American Barley Wine

Panimo: Stadin Panimo , Suomi
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,95€ / 0,33l)

Tämä Stadilainen on jo toinen suomalaisen pienpanimon Barley Wine Alkon hyllyillä tänä syksynä. Se ensimmäinenhän oli noin kuukausi sitten valikoimiin tullut Laitilan Kievari Barley Wine. Äitini toi tämän oluen minulle eilen Porin Eteläväylän Alkosta, Raumalla kun sitä ei ainakaan vielä ole saldoissa näkynyt, kiitos siitä! Vietin eilen synttäreitäni ja ilta huipentui tähän olueen, ja huipentui tosiaankin, sillä pullosta paljastui todella maukas elämys. Kokonaisuutena tämä oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin alkuvuonna Alkon 80v-juhlaolutvalikoimassa ihastuttanut Stadin American Amber IPA, jonka ystäville voin tätäkin varauksetta suositella. Tässä on ehkä paras suomalainen olut Alkon valikoimissa tällä hetkellä!

Tummahkon kuparista, hieman punertavaa olutta, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto laskeutuu ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle ja jättää laskiessaan suuret pitsikuviot lasin reunoille. Kaunis olut. Tuoksu on herkullisen hedelmäsoppainen, siinä on hedelmäsokerista otetta, mansikkaa, marjaisuutta, viinimarjapuskaa ja tropiikin hedelmiä. Runsaan aromikas humalointi yrittää varastaa shown, mutta onhan siellä taustalla voimaa uhkuva karamellinen mallaspohjakin. Makeahko maku on todella aromikkaan hedelmäinen, pehmeä ja täyteläinen. Muistuttaa hieman Vakka-Suomen Double IPAa tai Sierra Nevadan Bigfootia. Alkumaun karamellinen makeus ei pääse kovin pitkään jylläämään ennen kuin runsaan greippisyyden ja sitruksisuuden Mjölnerillä iskevä humalointi astuu esiin, erinomaista! Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja hieman keskivertoa maltillisemman hiilihappoinen, joskin pisteliäs. Kerrassaan nautittava olut. Luultavasti parhaimmillaan näin tuoreena, mutta voisi tätä koittaa kellaroidakin.

Yhteenveto

Erinomaisen hedelmäinen, täyteläinen ja maukas nautiskeluolut
ARVOSANA: 9+

Kotiolutta: Bergsta Horny Monk

0 kommenttia
 
Hyvää syntymäpäivää minulle! Lasissa tänään taas porvoolaista kotiolutta Sebastian Greniltä, aka Olutsiepolta, joka lähetti minulle viime viikolla 5 eri olutta maisteltavaksi. Jätin tämän vahvan belgityylisen alen varta vasten viimeiseksi, aikomuksenani nauttia se synttäreiden kunniaksi. I'm so excited titti-tii-dii! ja niin edelleen...


Horny Monk
Belgityylinen vahva ale / Quadrupel, 9.3%, 20 IBU

Hienosti nimettyä vahvaa belgityylistä olutta, jonka esikuvana on toiminut trappist-klassikko Chimay Blue. Valmistusaineissa maltaina Pale Ale, Vienna, Special-B, vehnämallas sekä tumma kandisokeri ja aivan tavallinen pöytäsokeri. Humalana Hallertau Mittelfrueh ja hiivana Wyeast 3787 Trappist High Gravity. Olut on myös hauskana yksityiskohtana pullotettu belgiputeliin.



Trappist-lasiin kaatuu ruskeaa ja sameaa olutta joka vaahtoaa runsaasti. Suurin osa vaahdosta katoaa nopeasti, mutta muutaman millin vahvuinen kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Näyttää pitkälti esikuvaltaan. Tuoksuu aivan belgioluelta ja tämä on yksi seikka jota jaksan vieläkin ihmetellä - kaikki Bergstan oluet ovat tuoksuneet aivan kuin aidoilta belgeiltä, jenkeiltä tai briteiltä, riippuen siitä minkä tyylistä kulloinkin on lasissa ollut. Raaka-aineet sen tietysti tekee, mutta kuitenkin - taas osui ja upposi. Niin, tuoksu on tosiaan belgityylinen ja voimakas. Siinä on kosolti kuivattuja hedelmiä, rusinaa, taatelia, luumua, hieman banaaniakin ja tyylille ominaista belgihiivaista mausteisuutta. Hieman sokerista otetta ja asiaankuuluvaa nenän reseptoreihin huokuvaa alkoholin lämpöä, kuten esikuvassaankin. Maku on erittäin hyvä, voimakas ja tasapainoinen. Siinä on tuoksun ja esikuvansa kaltaista kuivattua hedelmäisyyttä, rusinaisuutta, hieman lakritsia ja yrttistä mausteisuutta. Varsinkin kuivahko loppuliuku ja jälkimaku ovat belgihiivaisen mausteisia. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa, mutta lämmittää toki miellyttävästi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen. Muistuttaa todella paljon tuoretta Chimay Blueta, mutta suutuntuma on kenties karvan verran parempi, tämä ei ole niin vaahtoavaa ja hyökkäävän hiilihappoista suussa. Maun puolella hienoinen lakritsaisuus tekee pesäeroa esikuvaan. Kaikkeen sitä kotipanimossa pystyy, jos vain taitoa on. Hyvä Sebastian! Näitä kannattaa varmaan yrittää ikäännyttää parikin vuotta ja katsoa sitten miten on kehittynyt.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Voimakas, tasapainoinen, hämmentävän "belgialainen"
  • Ulkonäkö 4 - Tältä tyylin oluen tuleekin näyttää
  • Maku 8 - Samat sanat kuin tuoksustakin ja alkoholi täysin piilossa.
  • Suutuntuma 4 - Hiilihappoisuus juuri oikealla tasolla
  • Yleisvaikutelma 16 - Kokonaisuutena erittäin hyvä, yhtä hyvää kuin Chimay Blue.
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 40/50 

Kiitokset Sebastianille näistä hienoista oluthetkistä jälleen kerran. Miehen signature Olutoppaan foorumilla kertoo kaiken oleellisen: "In the progress of becoming a legend". Siihen voin yhtyä.

Kotiolutta: Bergsta American Black Ale ja Dagny Double IPA

0 kommenttia
 
Lisää arvioita Porvoon Bergsta Breweryltä, eli Sebastian Grenin kotipanimolta. Viime lauantaina sain nauttia kahdesta hyvästä oluesta ja nyt on tarkoitus nauttia kaksi lisää. Tänään lasiin päätyvät American Black Ale ja Dagny Double IPA. Niiden jälkeen jäljelle jää vielä yksi olut Bergstalta ja se on belgityylinen Horny Monk, jonka säästän huomiselle syntymäpäivälleni. Käytän tässä taas Olutoppaasta tuttua pisteytystapaa, josta voit lukea lisää tuosta aiemmasta jutusta.

American Black Ale
American Black Ale, 6,5%, 71 IBU

Pale Ale-, vehnä- ja Carafa III maltaista valmistettu jenkkityylinen Black Ale. Katkeruutta on komeasti 71 laskennallista IBUa ja humalina on käytetty Chinookia, Columbusta ja Styrian Goldingsia. Lisäksi olut on vielä kuivahumaloitu Chinookilla. Tämä on panijan mielestä joukon heikoin suoritus, otetaanpa selvää mistä on kyse. 



Näyttävä olut! Lasissa hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa olutta, joka vaahtoaa reilusti. Vaahto on tiivis, kestävä ja beigevivahteinen. Tuoksu on hedelmäinen ja havuinen, muistuttaa aluksi kylmänä tuhdisti humaloitua pale alea, eikä ole juurikaan ollenkaan paahteinen. Yllättävää, melkoinen kontrasti oluen ulkonäköön. Hienoista tuhkaisuuttakin tuoksussa on. Hieman lämmettyään esiin nousee myös kevyttä paahdetta ja hienoista suklaisuutta ja hieman enemmän lämmettyään myös kahvimaisia piirteitä. Korkkaus taisi tapahtua liian kylmänä, mutta onneksi oli malttia lämmitellä. Maku on kuivahko ja katkera, humalointi on pisteliään havuista ja sitä on kasaantuu kielen päälle ja suun perukoille runsaasti ennen loppuliukua. Hedelmäisyyttä ei ole esillä läheskään tuoksun veroisesti, mutta kevyt paahteisuus ja muut tummat sävyt ovat vastavuoroisesti tuoksua paremmin esillä. Jälkimaussa hieman karheutta ja vihannesmaisuutta. Yleisilme on kuivahko, runsaan katkera ja hieman hedelmäinen. Tätä juodessa tulee selkeitä mielleyhtymiä Nynäshamnsin Brännskar Brown Aleen, josta minulla on vielä arvio blogiin kirjoittamatta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen, yleisestä kuivuudesta huolimatta lasin loppupuolella on myös hienoista tahmeutta havaittavissa. Hyvää olutta, pientä tuhkaista karkeutta lukuunottamatta ei mitään varsinaisia vikoja, mutta ei ehkä aivan omaa suosikkityyliäni. Voisin kuvitella sopivan erittäin hyvin yhteen grillatun lihan kanssa.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Eräänlainen pale alen ja brownin risteytys, ei hullumpi
  • Ulkonäkö 4 - Herkullisen näköinen olut hienolla vaahdolla.
  • Maku 7 - Pointsit kuivuudesta ja katkeruudesta, hieman miinusta karheudesta.
  • Suutuntuma 4 - Hyvä ja raikkaasti hiilihappoinen suutuntuma.
  • Yleisvaikutelma 14 - Kokonaisuutena hyvä, kuin hedelmäinen brown ale, ruokapöytään
Aistiarviot
  • Makeus 3
  • Katkeruus 6
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 36/50 

Dagny Double IPA
Double IPA, 8,0%, 88 IBU

Magnum, Simcoe ja Cascade humaloitua Double IPAa, joka on vielä kuivahumaloitu Cascadella. Vaikeahan tällaisesta on kieltäytyä. Pullotuksesta taitaa nyt olla kaksi tai kolme viikkoa maksimissaan, eli tuoretta tavaraa on tarjolla ja sehän on vain eduksi tällaisessa runsaasti humaloidussa tyylisuunnassa. Valitsin lasiksi ison, yli 0,6-litraa vetävän viinilasin, jotta voisin kaataa mahdollisimman paljon olutta lasiin ilman pullon pohjaan pullossa jälkikäymisen vuoksi kasaantunutta hiivaa, joka saattaisi verottaa parhaan terän humaloinnista pois.


Tummahkon kuparista, utuista ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Vaahto on tiivistä, kestävää ja höttöistä. Tuoksu on hyvä ja voimakkaasti hedelmäinen, siinä on mansikkaista tai mansikkamehuista hedelmäisyyttä jollaiseen ei oluessa kovinkaan usein törmää. Lisäksi eksoottisia tropiikin hedelmiä, aprikoosia ja mangoa ainakin ja lisäksi hedelmäsosemaisesti hedelmäsokerista otetta. Erittäin pehmeä ja erittäin aromaattinen tuoksu. Alkoholia ei havaitse millään tavalla, ei edes sellaista lämpöistä nostetta tai huokua. Olut on suussa melko täyteläinen ja pehmeä. Hiilihappoja on mukavan runsaasti, niin ettei makeus pääse liiaksi tahmaamaan. Maultaan tämä on oikein miellyttävä, toki hieman makeahko, mutta erittäin aromaattisen hedelmäinen ja loppua kohti kasvavan katkera tapaus. Maussa on trooppista hedelmäisyyttä, pehmeää ja aromaattista sellaista, samanlaista kuin Stadin Panimon hopback-aromihumaloiduissa oluissa. Röyhtäisyssä esille nousee sama mansikkaisuus kuin tuoksussakin. Todella hyvää! Hienoinen makeus ja tahmaisuus ei haittaa, sillä olut on hienosti pehmeä ja todella hedelmäsoseinen - siinä on vahvojen brittioluiden kaltaista arvokkuutta, vaikka makuprofiili onkin selvästi amerikkalainen. Alkoholi ei maistu, mutta asiaankuuluvaa lämpöä tuntuu. Jälkimaussa on sitruksisuutta ja greippisyyttä, joka hieman supistaa suuta, mutta pehmeys jatkuu silti yhä. Puhdas ja nautittava maku, josta huokuu sellaista tuoreutta joihin merten takaa kuljetetut oluet harvoin yltävät. Kokonaisuutena erinomainen!

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Voimakas, runsaan hedelmäinen ja puhdas tuoksu
  • Ulkonäkö 4 - Iso vaahto!
  • Maku 8 - Hedelmäsosetta, kiisseliä. Hieno pehmeys. Erinomainen nautittavuus!
  • Suutuntuma 4 - Ilman hienoista tahmeutta tulisi täydet pisteet. Pehmeä ja täyteläinen.
  • Yleisvaikutelma 16 - Kokonaisuutena erinomainen olut. Makeamman tyylisuunna DIPA.
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 7
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 7
Kokonaispisteet: 40/50



Lisää Alkon syksyn uutuuksia

1 kommenttia
 
Joulun kausioluiden lisäksi Alkon olutvalikoimaan tipahtelee tasaista tahtia muitakin lisäyksiä ja samalla tietysti osa vanhoista tutuista poistuu. 

Viime viikolla Alkon nettisivuille ilmestynyttä ja näin ollen siis viime viikon uutuusolutta Stadin American Barley Winea ei ole syystä tai toisesta vielä myymälöiden saldoissa näkynyt. Toivottavasti vanha lausahdus "hyvää kannattaa odottaa" pitää tämän kohdalla paikkansa. 

Tämän viikon uutuuksia, ja joistain myymälöistäkin jo löytyviä sellaisia, ovat:

Polestar Pilsner on jenkkipanimon 5,5% pils, jolta on lupa odottaa hedelmäistä jenkkityylistä otetta. Toivottavasti on tuoretta, sillä pitkä matka valtameren takaa ei aina tee oluelle hyvää. Mönchshof  Schwarzbier on mustaolut, kuten nimikin sanoo, ja monen mielestä yksi maailman maukkaimmista sellaisista. Nämä molemmat ovat minulle uusia tuttavuuksia ja varsinkin Mönchshofilta odotan paljon.

Ensi viikolla, tarkemmin 24.10, valikoimaan tulee seuraavat:

Malmgård Belge on Pernajassa sijaitsevan Malgårdin pienpanimon belgialaistyylinen ale. Vahvuutta sillä on mukavat 8,0% ja kokonaisuus on ainakin muistikuvien mukaan hyvä, maistamisesta on tosin jo kolmisen vuotta aikaa. Ridgeway Imperial Porter onkin hieman mystisempi, sillä Ridgewaylla ei mahtavan internetixin mukaan ole tuon nimistä olutta. Maahantuojan listoilla on Ridgewaylta Foreign Export Stout ja Bad King John, jotka molemmat ehkä hampaita kiristellen asettuisivat tuohon kategoriaan. Ne ovat molemmat myös Belgen tapaan Alkossa aiemminkin olleita. Jos näistä kahdesta pitää valita, niin ennemmin Foreign Export Stout. 

Marraskuun puolivälissä, tarkemmin 12.11.2012, valikoimiin palaa erinomainen Duvel, joka onkin monelle jo varmasti vanha tuttu.


Reittausblogin facebook-sivujen puolella oli alkuviikosta jo juttua Alko Arkadian erikoisvalikoimaan saapuvasta Schneider Weisse Tap X Mein Nelson Sauvinista, jota saa siis vain ja ainoastaan Helsingin Arkadian Alkosta ja 22.10.2012, eli ensi maanantaista alkaen.

Siinä niitä uutuuksia, ja ihan kelvollisia sellaisia tällä kertaa.

Suomenlinnan Panimon oluet maistelussa

0 kommenttia
 


Suomenlinnan Panimo on vuonna 1995 perustettu pienpanimo. Panimon pääpaikka on Helsingin edustalla Suomenlinnassa, jossa sijaitsee panimoravintola. Tänä vuonna panimo on laajentanut merkittävästi. Mantereelle on rakennettu isompi ja pullotukseen kykenevä panimo, jonka myötä kokonaiskapasiteetti peräti kymmenkertaistuu. Aiemmin Suomenlinnan oluita ei ole ollut saatavilla panimoravintolan lisäksi muualta kuin ravintoloista, mutta nyt uuden panimon ja pullotuslinjaston myötä oluita on saapunut maitokauppoihinkin. Niitä on saatavilla ainakin useista Prismoista kautta maan. Oman trioni, Seth Lager, Coyet Ale ja Höpken Pils, ostin Rauman Prismasta. Hinnat ovat melko maltilliset, yhdestä 0,5-litraisesta putelista köyhtyi 3,69€.

Olen nämä jo maistellut ja ehkä hieman yllättäen trion pohjahiivaoluet Seth ja Höpken olivat pintahiivatuotos Coyetia maukkaampia. Höpken Pils oli mielestäni joukon paras ja sitä ostan varmasti vielä toistekin. Seth Lager on mielestäni mainio vaihtoehto pienpanimo-olutta haluavalle peruskuluttajalle. Coyet Ale taasen vaikutti omaan makuuni hieman vaisulta. Kaikki oluet olivat laadultaan ensiluokkaisia, eli uusi panimo käy ja kukkuu ilman kuluttajan kielen päällä "näkyviä" ongelmia. 


Höpken Pils
Pils, 4,2%

Saaz-humaloitu pils-tyylinen olut, esikuvaa ei tarvinne Tsekkiä kauempaa etsiä.

Kirkas, kullankeltainen ja runsaalla vitivalkoisella vaahdolla varustettu olut. Näyttää juuri siltä kuin tyylin edustajan pitääkin. Vaahto on kestävää ja pitsistä. Tuoksu on vaalean leipäisen maltainen ja kevyesti, mutta havaittavasti diasetyylinen sekä kukkaisen humalanaromin sävyttämä. Tuoksu on hieno, mutta ei tunnu aivan niin aromaattiselta ja voimakkaasti humaloidulta kuin esimerkiksi tyylin kantaisä Pilsner Urquell. Maku on runsaan maltainen, maltaisuus on pehmeää, leipäistä ja hieman diasetyylistä sekä niin runsasta, että olut tuntuu mukavan täyteläiseltä suussa. Lopussa on tietysti tyylinmukainen reippaan rapsakka humalointi, joka tasapainottaa kokonaisuuden ja johdattelee pitkään kuivaan ja ruohoiseen jälkimakuun. Maunkin osalta jäädään hieman jo mainitun Urquellin humalan aromaattisuudesta, mutta katkeruutta on kyllä vähintään saman verran. Se on sitten makuasioita kumpi paremmin maistuu. Suutuntuma on mukavan pehmeä, tyyliin ja vahvuuteen nähden mukavan täyteläinen sekä maltillisesti, mutta nipistävästi hiilihappoinen. Erittäin hyvä pils!

Arvosana: 8



Seth Lager
Vaalea lager (erikoisvilja), 4,7%

Seth poikkeaa hieman normaalista vaaleasta lagerista, sillä sen valmistuksessa on käytetty ohramaltaan lisäksi ruista ja vehnääkin. Tämä on mielestäni hyvä juttu - miksi tehdä samaa peruslageria kuin kaikki muutkin. 

Kuparinen, hieman rusehtava ja mittavalla vaahdolla varustettu olut. Tuoksu painottuu rukiin ja vehnän sävyttämään maltaisuuteen, sen lisäksi lopussa on hieman ruohoista humalointia, mutta ei juuri muuta. Simppeli, puhdas ja virheetön lagerin tuoksu. Olut on suussa melko mukavan tuntuista, pehmeää ja soljuvaa. Kevyesti makea maku on hieman paahtoleipäisen ja rukiisen maltainen, sekä kevyen ruohoisesti humaloitu. Humaloinnissa on hieman aromaattista hedelmäisyyttä, sellaista jota ei massalagereissa koe. Mukavasti rukiilla sävytetty lager, varsin simppeli ja yllätyksetön, mutta toisaalta virheetön ja maistuva. Toisinsanoen helposti lähestyttävä olut, mutta kuitenkin selkeä irtiotto massalagereista maun ja nautittavuuden puolesta. Näin pienpanimo-olutta pitääkin tehdä jos sitä aikoo massoille myydä.

Arvosana: 7+ 


Coyet Ale
Bitter, 4,5%

Suomenlinnan linnoitustyömaalla viimeiset vuotensa viettäneen kuuluisan soturin Henrik Gideon Coyetin (1725-1774) mukaan nimetty olut. Täysmallasolut, jossa käytetty pilsner-, ale- ja karamellimaltaita.

Melko kirkas, kuparinruskea ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahto kestää hyvän tovin ja jättää laskiessaan pitsikuvioita lasin reunoille. Tuoksu on aika suoraviivainen ja miedohko, siinä on kevyen karamellista ja keksimäistä maltaisuutta, hieman marjaisuutta sekä vaimeasti sitrusmaista ja yrttimäistä humalointia. Maku on myös aika suoraviivainen - kevyen karamellista maltaisuutta ja lopussa yrttisen ja hyvin vaimean sitruksista humalointia. Sen suurempia nyansseja tai hedelmäisyyttä ei juurikaan löydy. Suutuntuma on kevyehkö ja maltillisen hiilihappoinen. Simppeli ja suoraviivainen bitter.

Arvosana: 7-

Kotiolutta: Bergsta 4 Dumb Blondes & Barrett's Privateer

2 kommenttia
 
Porvoon luultavasti kovin panomies Sebastian Gren, joka alan foorumeilla tunnetaan nimimerkillä Olutsieppo, lähetti minulle taas kotioluitaan arvioitavaksi. Ensimmäinen kohtaaminen Olutsiepon kotipanimon tuotoksien kanssa minulla oli heinäkuussa, jolloin sain nauttia kolmesta hyvästä oluesta. Heinäkuisesta iltamasta ja Olutsiepon kotipanimosta voit lukea tästä linkistä. Nyt paketissa oli peräti viisi erityylistä olutta - American Black Ale, Belgityylinen ale, Belgityylinen vahva ale (luostariolut), Old Ale ja Double IPA. Monipuolista tyylikirjoa, se on hienoa. Seba on ilmeisesti painanut Braumeister kuumana menemään ja mikä ettei, sillä heinäkuussa maistellut oluet olivat sen verran hekumallisia, että olisi syntiä olla valmistamatta lisää.

Otan tänään ensimmäisinä lasiin pari valikoitua yksilöä, ensimmäisenä belgityylinen 4 Dumb Blondes ja toisena brittityylinen Barrett's Privateer. Mitään tiettyjä valintakriteereitä ei sen enempää ollut, nämä nyt vain tuntuivat tähän iltaan sopivilta. Arvostelen oluet tällä kertaa samalla pisteskaalalla kuin arvostelen kaupallisetkin oluet Olutoppaaseen. Tavoitteena on antaa Olutsiepolle mahdollisimman tarkka palaute ja Olutoppaan eri osa-alueisiin jaoteltu ja aistiarvioin terästetty pisteskaala sopii siihen parhaiten. Pisteskaala on siis 0-50, se jaetaan niin, että tuoksusta annetaan 0-10, ulkonäöstä 0-5, mausta 0-10, suutuntumasta 0-5 ja yleisvaikutelmasta 0-20 pistettä. Nämä kun lasketaan yhteen saadaan kokonaispistemäärä. Lisäksi annetaan aistiarviot makeudesta, katkeruudesta, happamuudesta ja täyteläisyydestä asteikolla 0-10. Tästä lähtee, ensimmäisenä 4 Dumb Blondes.

4 Dumb Blondes
Belgityylinen blond ale, 6,8%, 20 IBU

Korianterinsiemenillä ja kuivatuilla appelsiininkuorilla maustettua belgiblondea - kuulostaa omaan makuuni erittäin hyvin sopivalta. Reseptissä kolmea eri ohramallasta, vehnää ja kandisokeria. Fiilis on hyvä ja jopa hieman jännittää, pullostahan voi paljastua ihan mitä tahansa. 4 Dumb Blondes on pullotettu Chimayn pulloon, jonka suusta kuuluu vaimea sihahdus kun väännän korkin auki. Voimakas appelsiininkuorinen tuoksu leijailee pullosta ulos, samalla kun olut kaatuu lasiin. 


Väriltään oranssihtavaa ja melko maltillisesti vaahtoavaa olutta, utuista. Näyttää kauniilta valoa vasten. Tuoksu on kerrassaan mainio, siinä on voimakkaasti, muttei kuitenkaan ylilyödysti raikasta appelsiinista hedelmäisyyttä sekä belgityylistä päärynäistä tai päärynänkuorista hedelmäisyyttä. Hieman myös hedelmäsokerisen tuntuista taustalta huokuvaa makeutta. Tuoksu on melko lähellä mm. Affligemin Blondea, ainoastaan parempi, sillä appelsiinisuus toimii meikäläiselle aina. Puhdas, raikas, voimakkaan hedelmäinen ja todella hämmästyttävän belgialainen tuoksu. Tuoksun perusteella menisi sokkotestissä aidosta belgiassa valmistetusta oluesta. Maku on myös hyvä ja voimakas, yleisilme on makeahko ja hedelmäinen. Appelsiini on eniten esillä ja nyt ehkä hieman turhankin voimakkaasti, se tuntuu peittävän muita makuja alleen. Tuoksun raikas päärynäisyys ei nouse appelsiinisuuden alta kunnolla esille ja lopputulos on tuoksua raskaampi, eikä niin raikas. Taustalla tuntuu belgihiivaista hieman pisteliäistä mausteisuutta, joka omalta osaltaan myös johdattelee makua kohti kuivempaa loppua. Humalointia ei juuri noteraa lopun kevyttä katkeroa lukuunottamatta ja niinhän sen tässä tyylissä pitääkin olla. Tässä kyseisessä oluessa katkeroa olisi voinut kuitenkin olla hieman enemmänkin tai sitten vähemmän makeutta - nyt suu jää nielaisun jälkeen hieman tahmaiseksi kun lopun kuivattava pyyhkäisy jää vajaaksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän päälle, hiilihappoisuutta on maltillisesti. Ehkä runsaampi hiilihappoisuuskin olisi tehnyt kokemuksesta raikkaamman, tällaisenaan olut on hieman raskas, eikä niin raikas kuin parhaat belgiblondet. Vallan hyvää silti, upea tuoksu ja hieman heikompi maku, mutta kokonaisuutena hyvän kaupallisen tason belgi.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Raikas aidon belgin tuoksu ja appelsiinisuus toimii!
  • Ulkonäkö 3 - Kaunis väri, mutta vähäinen vaahto
  • Maku 7 - Hyvä maku, jossa ei kuitenkaan raikkautta tuoksun veroisesti
  • Suutuntuma 3 - Miellyttävän täyteläinen, mutta lisähiilihapot eivät olisi välttämättä pahitteeksi
  • Yleisvaikutelma 15 - Hyvä ja täysin kaupallisen tason belgiolut belgien ystäville!
Aistiarviot
  • Makeus 6
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 36/50

Seuraavaksi lasiin Barrett's Privateer, joka on brittityylinen ale, nimellisesti ainakin Old Ale tyylisuuntaa. Olut on brittihiivalla käytetty ja neljä viikkoa kypsynyt 7,5% ale. Tästä neljästä viikosta yhden viikon ajan seassa on ollut myös ranskalaisia tammilastuja. Humalana on käytetty Northdownia, joka on brittiläinen lajike. Perinteisimmät Old Alet valmistetaan sekoittamalla vanhaa ja tuoretta olutta keskenään. Vanha olut on saanut kypsyä yleensä vähintään vuoden verran tammitynnyrissä ja ennen pullotusta se blendataan nuoremman oluen kanssa. Kypsymisaika ja tammen kanssa kosketuksissa vietetty aika on tässä aika vähäinen, eli ehkä kyseessä on enemmänkin strong ale, kuten Olutsieppo itsekin ounastelee. Genrellä nyt ei ole mitään väliä, sillä pisteytys tehdään puhtaasti oluen perusteella. Kunnianhimoinen projekti kuitenkin, harva se tällaisia kotonaan virittelee, kyseessä kun ei ole se kaikista "seksikkäin" oluttyyli vaan ehkä jo hieman sellainen unohduksiin painumassa oleva helmi oluttyylien moninaisessa kirjossa.


Barrett's Privateer
English Strong Ale, 7,5%, 32 IBU
 
Ulkonäöltään sameaa, läpinäkymättömän tumman ruskeaa olutta. Oluen päälle muodostuu ohut, erittäin tiivis ja pitkäkestoinen luonnonvalkoinen vaahto. Tuoksu on rusinainen, hieman taatelinen ja marjaisen hedelmäinen sekä hieman tammipuinen. Aromaattista hieman sitrusmaista humalointiakin  löytyy. Maltaisuus tuoksuu aavistuksen toffeisena, paahteisena ja paahtoleipäisenä. Tunnistettavasti brittityylinen ja tasapainoinen tuoksu. Maussa on enemmän tammea ja old ale vibaa, mikä on hyvä. Maku alkaa hieman makeana ja tammipuisena ja jatkuu kevyen karamellisena sekä toffeisen maltaisena. Maltaisuus saa myös hieman paahteisia sävyjä. Alkoholi lämmittää ja tuntuu sopivana potkuna, mutta ei tunge mausta läpi. Taustalla vaikuttaa hienoista hedelmäisyyttä, johon ei oikein pääse tarkemmin kiinni ennen kuin juuri jälkimakua ennen häivähtää aromaattinen sitrus joka jatkuu liukuna jälkimakuun saaden hieman greippisen happamiakin piirteitä. Jälkimaussa on myös hieman sokerista tahmeutta. Voimakasta ja tyylikkään makuista olutta, niin kuin vain britit osaa (ja ilmeisesti porvoolaisetkin). Makeutta on omaan makuuni vielä hieman liikaa ja olut yleisestikin tuntuu siltä, että se todennäköisesti hyötyisi muutamasta kellarissa vietetystä kuukaudesta tai useammastakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen. Hyvä olut, tällaista on mukava siemailla menemään kiireettömänä iltana. Hitaasti nautittavaa ja kokonaisuutena toimivaa sekä teknisesti täysin virheetöntä olutta. Kaupallista tasoa tämäkin.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Hyvä brittioluen tuoksu
  • Ulkonäkö 3 - Kestävä vaahto ja tyylinmukainen väri
  • Maku 8 -Miellyttävästi tamminen ja tasapainoinen maku
  • Suutuntuma 4 - Täyteläinen, kantaa vahvuutensa onnistuneesti
  • Yleisvaikutelma 15 - Hyvä ja täysin kaupallisen tason brittiherkku
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 3
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 7
Kokonaispisteet: 37/50

Kaksin kappalein onnistuneita oluita Olutsiepolta jälleen kerran. 4 Dumb Blondes toimii belgien ystäville ja Barrett's Privateer brittioluista pitäville. Itse pidän molemmista, onneksi, ilokseenhan näitä nautiskelee. Vielä jäi kolme Bergstan pulloa nautittaviksi, niistä lisää myöhemmin.

Stronzon maitokauppavahvuiset pettymyksiä

0 kommenttia
 

Kööpenhaminassa panemista harjoittavan Stronzo Brewingin oluita saapui syksyisen Suomen maitokauppoihin kaksin kappalein pari viikkoa sitten. Ikäväkseni joudun toteamaan ne pieniksi pettymyksiksi. Oluet olivat sinällään aivan kelvollisia, mutta se viimeinen silaus niistä jäi puuttumaan ja siksi ne kovien hintojen edesauttamina kääntyivät pettymyksen puolelle. Oluet ovat 4,6% golden ale Proud Stronzo ja etiketin mukaan puolikas IPA (½ IPA) Hop Lunch.
 
Panimon kotisivuilta uhkuu punk-henkistä "Beer with attitude" propagandaa. Äijät tuovat esiin edustavansa vallankumouksellista oluenpanoa "pienet suuria vastaan"-mentaliteetilla. Ei olisi ihme, mikäli tällaiseen ulosantiin luottavia panimoita puskisi kuin sieniä sateella Brewdogin menestyksen jälkeen. Menestykseen kuitenkin, onneksi, vaaditaan edelleen myös laadukkaita oluita. Stronzon suomalaisia maitokaupparajoja vahvemmat oluet ovat arviosivustojen mukaan kuitenkin kansalle maistuneet, mikä on mukava huomata. Eli en missään nimessä lyttää tätä panimoa näiden kahden maistetun perusteella.

Tarkoitukseni oli kirjoitella näistä jo viikko sitten, mutta silloin korkkaamani Hop Lunch osoittautui pilaantuneeksi. Sen huomasi heti kun pullo sihahti auki ja omenaviinietikkainen happamahko tuoksu puski pullonsuusta ulos. Ilmoitin tästä ostopaikkaan ja sain viallisen vaihdettua uuteen.  
 
Ensimmäiseksi arvio viime viikkoisesta Proud Stronzosta. 
 
Proud Stronzo
Golden Ale, 4,6%
 
Proud Stronzo on oranssivivahteisen kultainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Suodattamattomuus näkyy utuisuutena. Tuoksu on voimakkaasti havuisen humalainen, yrttinen, ruohoinen ja vihanneksinen. Hedelmäisyys jää uupumaan lähes kokonaan. Tuoksu ei oikein vakuuta, humalointi vaikuttaa ylilyödyltä ja vihannesmaiset piirteet syövät raikkauden. Maku jatkaa samaa rataa, yksipuolisen katkeraa ja hieman karkeaa meininkiä - hedelmäisyys puuttuu, humalat esiintyvät havuisina ja pisteliäinä. Maltaisuus pääsee kuitenkin paremmin esiin kuin tuoksussa ja luo hitusen runkoa johon katkeruus voi tukeutua. Jälkimaussa esiin nousee hieman vihannesmaisuutta. Ei täysin kelvoton, muttei missään tapauksessa hintansa arvoinenkaan.
 
ARVOSANA: 7
 
Seuraavaksi Hop Lunch, jonka etiketissä siis maininta "½ IPA" ja lisäksi tilitystä kuinka nykyiset mikropanimot puskevat ulos vain vahvoja oluita ja lopuksi kysyvä kommentti "Are you man enough to drink low alcohol beer?"
 
 
 
Hop Lunch
(Vähäalkoholinen olut, 3,5%)
 
Punertavan meripihkainen ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on eksoottisen hedelmäinen, hieman omenainen, hieman vihanneksinen ja yrttinen. Hieman virheiden piinaama, mutta kuitenkin kohtuullisen aromaattinen. Maku on todella suoraviivaisen katkera, siinä on yllin kyllin yrttistä ja purevaa katkeroa, eikä juurikaan hedelmäisyyttä. Hieman vihannesmaisuuttakin esiintyy loppupuolella ja hapanta omenaisuutta, joka kieltämättä tekee tästä hieman pilaantuneen tuntuisen. Tuntuu siltä, että humalointi on vedetty överiksi ja se kääntyy jo tunkkaisuuden puolelle. Katkeruus jatkuu pitkälle jälkimakuun, jossa nousee esiin tuhkaisia piirteitä. Suutuntuma on kevyt ja keskiverron hiilihappoinen, ei kuitenkaan vetisyyttä, mikä on prosentit huomioiden ihan hyvä saavutus. Ehkei tässäkään pullossa ollut aivan kaikki kunnossa tai sitten tämän kuuluu olla tällaista. Selvästi kuitenkin viime viikkoista parempikuntoinen yksilö. Ei kuitenkaan kovinkaan nautittava olut.

ARVOSANA: 6
 



Ensimmäiset tiedot Alkon jouluoluista 2012

2 kommenttia
 
Olutharrastajiksi itseään kutsuvien kaikkein pyhimpään, eli Olutoppaan foorumille, paukahti nimimerkki PWBh:n postaamana ensimmäiset tiedot Alkon tämän vuoden jouluoluista. Kiitos siitä hänelle. Alla listaus ja oluen nimestä klikkaamalla pääsee oluen sivulle joko Olutoppaaseen tai Ratebeeriin.

Stallhagen Pilsner Christmas Edition (Ei vielä tietoa)
Weltenburger Kloster Winter-Traum (Wieniläistyylinen lager, 5,2%)
Brunehaut Abbaye de Saint-Martin Cuvée de Noël (Belgityylinen vahva ale, 8,5%)
Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood (Belgityylinen vahva ale, 10%)
Haandbryggeriet Nissefar (Old Ale, 7,0%)
Svaneke Choko Stout (Stout, 5,7%)
Liefmans Glühkriek (Hedelmäolut, 6,5%)
Mikkeller Red/White Christmas (Amber Ale, 8,0%)
Erdinger Pikantus (Weizenbock, 7,3%)


Jouluoluita Alkoon tulee yhteensä 23 ja tässä niistä siis yhdeksän. Lopuista osa ja kenties suurin osa, tulee olemaan vanhoja tuttuja. Näistä ylläolevista eniten hekumaa meikäläisessä aiheuttavat Gouden Caroluksen Cuvee ja Mikkellerin Red/White Christmas. Mielenkiintoinen on myös Liefmansin Glühkriek, jonka voi juoda joko kylmänä tai lämmittää glögin tapaan. Erdiger Pikantus maistunee myös, vehniksien ystävä kun olen.

Vanhoista tutuista melko varmoja lienevät Sinebrychoff Jouluolut ja Schlenkerla Urbock, joista Urbock on ainakin itselleni jo traditio joulukinkun kaverina. Vanhoista tutuista kelpuuttaisin mukaan myös Malmgårdin Arctic Circle Alen tai X-Porterin ja ilman muuta myös Vakka-Suomen Panimon SavuKatajan. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Jouluoluet tulevat myyntiin viikon 44 loppupuolella, eli marraskuun alussa.

Olutarvio: Helles Schlenkerla Lagerbier

0 kommenttia
 

Helles Schlenkerla Lagerbier

Panimo: Heller-Trum , Saksa
Oluttyyli: Helles
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma, 3,54€/0,5l)

Schlenkerla savuoluistaan tuttu "maailman paras savuolutpanimo" Heller-Trum tekee myös yhtä olutta ilman savumallasta ja siitä pääsemme nyt Servaalin maahantuomana nauttimaan. Helles Schlenkerla Lagerbier valmistetaan siis ilman savumallasta, mutta samalla hiivalla ja samoilla laitteilla kuin Schlenkerla savuoluetkin. Lisäksi se "lageroidaan" eli kypsytetään panimon alla sijaitsevissa luolissa, joissa panimon oluita on kypsytelty jo vuosisatojen ajan. Schlenkerla tarkoittaa jonkin sortin vaappumista ja nimi tuleekin ilmeisesti yhdeltä vanhalta panimomestarilta, joka ontui ja siksi käveli "vaappuen". Tämä vaappuminen on ikuistettu mm. panimon korkkeihin. Tarina kertoo, että useamman tuopposen juotuaan saattaa Schlenkerla-oluita nauttinut saavuttaa vastaavan tilan, eikä kyse silloin välttämättä ole jalkavaivasta.



Kullankeltainen ja kirkas lager, jonka vaahto on runsas, tiivis ja pitsinen. Tuoksu on runsaan maltainen, viljainen, hieman diasetyylinen ja kyllä se savuolutpanimon hienoinen savuvivahdekin sieltä löytyy vaikkei tässä savumallasta olekaan - mainiota! Maku on myös runsaan maltainen, hieman hunajainen, diasetyylinen ja kevyesti, mutta rapsakan puraisevasti humaloitu. Katkeruutta ei siis liiaksi ole, mutta riittävästi jälkimaun kuivattamiseen ja raikkaaseen olutnautintoon. Jälkimaussa tuntuu hieman savuakin. Suutuntumaltaan tämä on kevyehkö ja pirteästi hiilihappoinen. Vallan hyvä lager, mutta ei sen enempää. Plussaa pienestä savuvivahteesta, joka lienee tarttunut tähän panimon yleisestä atmosfääristä. Tämä on sellainen olut, jota voin suositella aivan kaikille. Erinomainen valinta eritoten ruokapöytään.

Yhteenveto

Kevyesti savuinen ja runsaan maltainen lager
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Brewdog Dead Pony Club

9 kommenttia
 

Dead Pony Club

Panimo: Brewdog, Skotlanti
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 3,8%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka Prisma Rauma, 3,39€/0,33l)

Punk-panimoksi itseään tituleeraavalta skotlantilaiselta Brewdogilta on tullut uutta suomalaisiin maitokauppoihin. Dead Pony Club nimeä kantava 3,8% American Pale Ale irtosi Rauman Prismasta hintaan 3,39 / plo. Tämä on ennakkotietojen mukaan erittäin voimakkaasti humaloitu (lajikkeina Simcoe, HBC ja muotihumala Citra) ja kevyt, kuten alkoholipitoisuudesta voisi päätelläkin.


Oranssihtavaa, hieman utuista ja iloisesti vaahtoavaa olutta. Lasin reunoille jää vaahdon laskiessa runsaasti pitsikuviota. Tuoksu on erittäin voimakkaasti humalainen. Humalointi on mäntyistä, neulasmaista, greippisen sitruksista ja humalakäpyistä - aivan kuin humalasäkkiä nuuhkisi. Maku on melko voimakkaasti katkera ja humalanaromien sävyttämä. Neulasmaisuutta, mäntyisyyttä ja tiukkaa greippistä happamuutta, joka iskeytyy kitalakeen lujaa. Loppuliuku on pitkä, katkera ja havuinen. Hyvä, kevyt ja raikas janojuoma, jota voin suositella humalan ystäville. Sessiokamaa!

Yhteenveto

Katkera "humalamehu" ja yksinkertaisesti hyvä sellainen
ARVOSANA: 8

Olutarvio: De Molen Amerikaans

1 kommenttia
 

Amerikaans

Panimo: De Molen, Hollanti
Oluttyyli: Bitter
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma, 4,90€/0,33l)

Aiemmin nautitun De Molenin Op & Topin jälkeen lasiin samaa tyyliä edustava Amerikaans. Valmistukseen käytetyt raaka-aineetkin ovat melkein samat, Amerikaansissa Op & Topin caramallas on vaihtunut karamellimaltaaseen ja Amarillo humalaa on käytetty keiton lopussa suoritettavan aromihumaloinnin sijaan kuivahumalointiin, jossa humalat lisätään keiton jälkeen käymisastiaan. Molemmissa katkerohumalointiin on käytetty Sladekia.



Oranssihtavan kultainen ja todella niukasti vaahtoava olut, oluen päälle muodostuu vain hieman suurikuplaista vaahdon yritystä, jota ei oikein voi edes vaahdoksi kutsua. Huh hah hei mikä tuoksu! Tuoretta aromihumalaa on kehissä todella runsaasti ja raikkaasti - se on mäntyistä, ananasmaista, passionhedelmäistä ja aprikoosista. Tutulla fraasilla ilmaisten tästä löytyy "puolikas siwan hedelmäosasto". Maltaisuutta ei juuri tunnu tämän takaa, mutta hällä väliä, eihän sitä kukaan tässä rytäkässä jää kaipaamaankaan. Maku on yllättävänkin makean hedelmäsokerinen ja karamellinen ja poikkeaa huikeasta tuoksusta melko radikaalisti, ei toki aromeiltaan tai mauiltaan, mutta fiilikseltään. Raikas tuoksu nimittäin vaihtuu yht'äkkiä makeahkoksi ja matalahiilihappoiseksi, joskin edelleen erittäin hedelmäiseksi kokemukseksi. Katkeruutta on, mutta ei riittämiin tämän hedelmäsokerisuuden kesyttämiseen ja todella matalahiilihappoinen suutuntuma saa näinkin kevyen oluen tuntumaan hieman vetiseltä. Upea tuoksu pelastaa paljon, mutta makuun siirryttäessä olut kääntyy pettymyksen puolelle, eikä näin ollen loppujen lopuksi jätä kovinkaan hyvää yleiskuvaa itsestään. Runsaampi hiilihappoisuus olisi voinut pelastaa jonkin verran. 

Op & Top oli selkeästi parempi tästä De Molenin parivaljakosta. Muiden tätä ostaneiden kannalta toivon, että minun Amerikaans pullossani oli hiilihappojen kanssa jotain ongelmia.

Yhteenveto

Tuoksultaan upea olut, jonka tasapaino ja hiilihapot hukassa.
ARVOSANA: 7