Saisonia uutteesta: Reittausblogi Kuuppa Saison

0 kommenttia
 
Tempaisin tuossa kesäjuomaksi saisonin marketista löytyvällä Coopersin uutteella. Maustoin persikalla ja keitin myös humalaa sisään. Uutepakkauksen hiivalla heitin vesilintua ja vierre sai maistaa Lallemandin erinomaista Belle Saison hiivaa.

Eräkoko: 10 litraa
Uute: Cooper's Lager
Hiiva: Lallemand Belle Saison
Humalat: Valitse vapaasti (itse käytin Mandarina Bavaria, Hallerthau Saphir ja Saaz)
Mausteena: Persikka (säilyke)
Lisänä: 200g sokeria

Tekemisprosessi lyhyesti seuraavanlainen. Ensin lämmitetään uutepurkkia vesihauteessa, jotta sisällöstä tulisi juoksevampi. Vartin hauduttamisen jälkeen uutteesta suurin osa, noin viisi kuudesosaa kaadetaan käymisastiaan. Loput kattilaan, jossa keitellään sisään humalat ja lisätään mausteet. Pienen uutemäärän lisäksi kattilaan lisätään pari litraa vettä. Lämmitetään kiehuvaksi ja keitetään puoli tuntia. Keiton alussa Mandarina Bavariat sisään (19 grammaa minun versiossani). Ja keiton loputtua, eli puolen tunnin keiton jälkeen loput humalat (47 grammaa Hallerthau Saphir ja 30 grammaa Saaz) ja n. 250g purkki säilykepersikkaa mehuineen/sokeriliemineen kattilaan ja annetaan uuttua puolen tunnin ajan. Eli kattilaan kansi päälle ja annetaan vaan olla. Puolen tunnin odottelun jälkeen kattilan sisältö käymisastiaan, 200g sokeria perään ja sen jälkeen täytetään kylmällä vedellä 10 litran kokonaistilavuuteen asti. Sitten mittaillaan lämpöä ja kun 25 astetta on mittarissa, niin ripotellaan pussi Belle Saisonia vierteen päälle. Annetaan käydä loppuun huoneenlämmössä ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria oman maun mukaan (itse laitoin n. 7g / litra).




Kuuppa Saison
~7,2%

Läpikuultava, syvän kultainen tai oranssihtava väriltään. Vaahto kestää pitkään. Tuoksu on tuttua Belleä omenan- tai päärynkuorimaisine ja mausteisine piirteineen. Nyt on hiiva irti ja aidon saisonmainen tuoksu on tosi. Muuta epämääräistä hedelmäisyyttä myös, ehkä sitä lisättyä persikkaa, mutta ei se suoraan sellaisenaan persikkana esiin nouse. Ei toisaalta häiritsekään - Belle ehkä söi senkin tieltään. Alkuvedossa on sopivasti runkoa ja makeutta, niin että paketti pysyy kasassa sekä katkeroltaan, että vahvuudeltaan tiukentuvaa loppua kohden. Belle käyttää oluen kuivaksi ja niin tässäkin on käynyt. Jälkiveto onkin kuivemman katkera, mausteinen ja nyt hieman selkeämmin erottuvan persikkainen. Ihan kunnon saisonia siitä sitten tuli. Katkeroa on juuri sopivasti. Vaikea sanoa paljonko tulee uutteesta ja paljonko 30 minuuttia keitetystä Mandarina Bavariasta, mutta varmaan uutteestakin hyvin tulee sillä se on tarkoitettu 23 litran valmistukseen ja itse tein vain 10 litraa eli uutteen katkero on nyt jo yli tuplat tarkoitetusta. Saison ei tosin humalan katkeruutta liiemmin edes kaipaa, koska hiiva tyypillisesti tekee purevan maun muutenkin. Tässä kuitenkin runkoon nähden sopivasti katkeroa - aromihumalat eivät sen sijaan erityisemmin korostu ja tuntuvatkin vähän hukkaan heitetyiltä, mutta kai nekin jotain tähän antaa. Seuraavalla kerralla kuitenkin aromisteeppaukset ehkä ennemmin kuivana pönttöön. Kokonaisuutena siis varsin toimiva saison, ei paljoa valitettavaa, vaikka ainahan sitä parantaa voi. Kesäisinä päivinä ja iltoina pulloja on kulunut tasaiseen tahtiin ja se on onnistuneen kotioluen kenties paras mittari - juotavaksi tehtyä ja juoduksi tullutta.

Tämä vahvistaa taas omaa käsitystäni siitä, että Belle Saisonille voi antaa miltei ihan minkä vaan kohtalaisen kelvollisen vierteen, niin kyllä se oluen siitä tekee. Ei tämäkään mestariteos ole, mutta ihan hyvää saisonia ja tosi helpolla prosessilla. Hyvää olutta siis tekee kaupan uutteillakin, varsinkin jos ja kun tuunailee oman maun mukaan.


Kotiolutta: Panimo Duuni DDR Pepper

0 kommenttia
 
Seuraavaksi maistovuorossa Jyväskylän tunnetun tandemin ensimmäinen happamampi keitto. Oluttyylinä on gose, eli tämä ei ehkä edusta aivan sitä minulle rakkainta tyylihaaraa ja siitä syystä pullo on viihtynyt jääkaapissa jo hieman pidempään korkkaamatta. Nyt kuitenkin aurinkoisena iltana tuntuu siltä, että lähden kokeilemaan.

Panimo Duuni DDR Pepper
4,1% | 8 IBU

Maltaat: Vehnä, Pils
Humalat: Spalt Select
Hiiva: Wyeast 5335 Lactobacillus, WLP029 German Ale/Kölsch
Muuta: Himalajan punainen vuorisuola, Korianterin siemenet, Rosepippuri


Tekijän kommentit: 
"Meidän eka ja tällä hetkellä ainoo hapanolut. Väännettiin gose, jota maustetiin Himalajan punaisella vuorisuolalla ja rosepippurilla, perinteisen korianterin lisäksi. Jälkikäteen katellen pitäs varmaan korianteria vähentää ja hiiva vaihtaa perinteiseen sakemannivehnään. Goslarissa paikallinen gose oli nimenomaan hyvin lähellä perinteistä saksavehnää, toki happamalla ja suolaisella vivahteella, mutta aika kaukana näistä kiilteenirrottajista, mitä craftigoset tuntus olevan."

Kirkas kultainen olut ronskilla vaahdolla, joka kestääkin kohtalaisesti. Tuoksussa on mausteisuutta korianterista ja huomattavasti suolaisuutta - pippuri varmasti lisää yleisen mausteisuuden tuntua myös. Meriveden tuoksua, mutta raikkaasti. Maku on hyvä. Happamuus on sopivalla tasolla omaan makuuni, eli ei kovin korkealla. Pääpaino on mausteisuudella ja loppuveto onkin mukavan suolainen. Hedelmäisyyttä on hieman, mutta enemmänkin sopisi. Paikallispanimo Lindenin Gosessa oli appelsiininkuorta ja se tasasi mausteisuutta maukkaasti. Tässä maku jää vähän yksipuoliseksi mausteisuuden hallitessa. Lopun hapokas puraisu on juuri oikeanlainen ja jälkimaku on edelleen raikas. Kunnon janojuomaa. Pullollisen nauttii auringonpaisteessa muutamalla siemauksella. Ei tämä tosiaan oikein sitä ominta tyyliä minulle ole, mutta tykkäsin kyllä. Olen nyt tänä vuonna kahta gosea nauttinut, tätä ja Lindenin panemaa, ja nämä ovat aika lähellä toisiaan. Ei liikaa happamuutta kummassakaan. Lindenillä hapanmaltaalla saatu happamuus ja Duunilla tässä kattilahapatuksella. Lindenistä paremmin omaan makuuni sopivan tekee tuo jo mainitsemani appelsiininkuorimainen hedelmäisyys.

Kiitokset Jyväskylän pojille tästäkin!

Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kotipanotandemin imperial stout Sysi on edennyt toiseen inkarnaatioonsa. Ensimmäistä versiota maistelin maaliskuussa 2019. Kaverit lähettivät nyt kaksi pulloa, joista toisen korkkailen tänään ja toinen kypsyköön kunnes aika on oikea. Hieman on tämäkin ehtinyt jo kypsyä, koska pullotus on tapahtunut 27.11.2019.

Sysi
9,3% | 74 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Chocolate, Caramel 100, Caramel 300, Cara plus 200, Black, Ohrahiutaleet  
Humalat: EKG
Hiiva: WLP028 Edinburgh Scottish Ale
Muuta: Kaakaonibsejä, Vaniljatankoja  

Tekijän kommentit: 
"Toinen yritys tehdä kaakaolla ja vaniljalla maustettu imperial stout. Nyt tää alkaa olla aika kiva, varmaan joulun aikaan alkaa löytyy todellinen luonne."

Sateinen päivä ja iltakin joten joutuu juomaan olutta sisällä. Tuntuu ihan talvelta, koska kesällä yleensä nautiskelen ulkona kunhan ei vain sada. Mittari näytti 11 astetta lämpöä ja vettä tuli kuin esterin perseestä, mutta tytär ehdotti, että lähdetään uimaan ja minähän suostuin. Uintireissun jälkeen pieni lämmike on paikallaan. Mustanpuhuvan oluen vaahto on mokkainen ja kestävä. Tuoksu aukenee miltei huoneenlämpöisenä vaniljaiseen, paahteiseen ja konvehtimaiseen tuntuun. Brittityyliä, sellaista imperial porterin tuntua. EKG eli East Kent Goldings humala ja toki skottialehiiva sen tietysti tekee. Juu ja tosiaan herkullinen, suorastaan kutsuva tuoksu. En osaa vertailla edelliseen erään tarkasti enää tässä kohtaa, mutta arviotekstin perusteella vaikuttaisi pehmeämmältä ja suklaisemmalta - lakritsaisuutta ei nimittäin liiemmin ole. Maku on myös pehmeä ja runsaan konvehtimaisen suklainen. Hieman kahvia tykö ja ai että kun vanilja sopii näiden tummien makujen kanssa vaan niin hyvin yhteen. Suutuntuma on täyteläinen ja linnunmaitoisen pehmeä. Hiilihapot sopivan maltilliset, edelleen pehmeyttä korostaen. Herkkua on. Jälkimaussa edelleen vaniljaa ja suklaisuutta - ei tosiaan lakritsia, jonka viimeksi mainitsin korostuneen. Tuossa edellisessä erässä oli toki maltaissa jouduttu tekemään säätöä ja mustinta mustaa eli blackia käytetty enemmän kuin oli tarkoitus. Vaikka suutuntuma ja maut pehmeitä ovatkin niin mitään imelyyttä ei kuitenkaan esiinny. Siitä pitää huolen runsas ja hitaasti nouseva katkero, joka nielaisun jälkeen vie suutuntuman kuivempaan jälkimakuun. En osaa sanoa miten tätä voisi vielä hioa. Varsinkin jos ja kun oluen idea on olla pehmeä ja vaniljainen imppi, eikä kovempaa ja katkerampaa tyylisuuntaa. Kaikki tässä  toimii - ja katsotaan vielä tulevaisuudessa miten ikä on kohdellut toista pulloa, uskoisin, että hyvin. Kypsytyspotentiaalia on.

Kiitokset Duunille tästäkin!

Kotiolutta: Granden NZ Saison / IPA S-04 / English Summer Ale

1 kommenttia
 
Granden Panimo eli Jan-Erik Granbacka lähetti oluitaan maistoon kommentteja kaivaten. Hänen oluistaan olen päässyt aiemminkin nauttimaan. Nyt olisi tarjolla kolme kesäistä olutta. Saison, IPA ja brittityylinen Summer Ale. Aloitetaan saisonista.

Granden NZ Saison
7% | 57 IBU

Hiiva: La Vermentoise Saison pullon hiivajämistä kasvatettu Blaugies:n hiiva
Humalat: Pacific Jade ja Motueka

Tekijän kommentit: 
"La Vermentoise on loistava Saison, jonka ovat tehneet yhteistyössä belgialainen Blaugies ja jenkkihuippupanimo Hill Farmstead. Siinä on käytetty poikkeuksellisesti jenkkihumala Amarilloa, mikä sopi yllättävän hyvin belgi saisoniin. Siitä sainkin idean, että teen oman version Uuden Seelannin humalilla, jotka ovat vielä molemmat Saaz-jalohumalasukua, joten liian kauas ei astuta perinteisestä saisonista. Olut onnistuikin mielestäni erinomaisesti, luultavasti tuolla Blaugiesin hiivalla ei voi tulla muuta kuin hyvää olutta, oli aivan huumaavan hedelmälliset tuoksut sen käydessä!"


Kultaoranssinen, tiheäkuplaiselta vaahdoltaan runsas ja kestävä olut. Näyttää juuri siltä miltä kunnon saisonin pitääkin. Pullossa jälkikäymisen tuottama lusikoitavan tiivis vaahtokukka on parasta. Tuoksussa on saisonhiivan mausteisuutta, joka tuo mieleen pippurin ja hieman etäisemmin korianterin. Hiiva on todella saanut työstää ja antaa parhaat puolensa tähän. Hedelmää myös runsaasti ja nimenomaan eksoottisempaa osastoa - ei sitrusta, vaan pehmeämpää eksotiikkaa. Raikas, aromaattinen ja houkutteleva tuoksu. Miltei parfyymimainen. Maun puolella homma toimii myös. Legendaariset ”belgihedelmät” eli jotain päärynänkuorimaista ja raikasta löytyy sekä lisäksi varmaankin Uuden-Seelannin humalista tulevaa hedelmäisyyttä, jossa on kiivimäisen karvaitakin piirteitä - hyvällä tavalla. Maltaisuus on taustalla vaaleaa ja ehkä hennon hunajaista. Lopussa sekä oluen melko kuivaksi käyttänyt saisonhiiva, että humalien katkeruus pääsevät yhdessä iloittelemaan runsaan mausteisuuden ja humalaisuuden laskeutuessa nielaisun yhteydessä kielen perukoille. Ja tuo ilakointi kestää pitkään, miltei loputtomasti. Erittäin hyvää saisonia. Suutuntuma on saisonissa tärkeä ja tässä se on just jetsulleen - kuiva, sopivan katkera, kuitenkin ryhdikäs (ei ohut) ja tyylille ominaisesti kuohkean hiilihappoinen. Vie janon mennessään, kerta kaikkiaan. Upea olut, tässä on kaikki kohdallaan. Aidon belgisaisonin maut NZ-humalin tuunattuna, mutta humalat annosteltu sopivasti kuitenkin hiivalle tilaa jättäen. Tän vuoden kovinta saisonia tähän mennessä!

Granden IPA S04
6,7% | 57 IBU

Hiiva: Safale S-04
Humalat: Columbus, Centennial, Ekuanot, Amarillo, Citra, Mandarina Bavaria

Tekijän kommentit:
"Alkuperäinen ajatus oli tehdä West Coast tyylinen perus IPA BRY-97 hiivalla, mutta startteri lähti sen verran hitaasti käymään että viime hetkellä vaihdoin hiivaksi S-04, jota esim. David Heath käyttää suositussa reseptissään tehdessään NEIPAA. Ajattelin että tästähän voisi sen avulla tulla jotain West ja East Coast:n väliltä, sellainen hedelmällinen IPA, jossa katkeroakin. S-04 toimikin erinomaisesti, siitä tuli pieni sitruksinen hiivaesteri mukaan makuun, mikä sopii olueen ihan kivasti."



Samea oranssihtava olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksusta huomaa että kuivahumalaa on annosteltu avokätisesti. Hyvää sitrusta ja hedelmänkuorimaista tuntua sekä hieman pellettimäisyyttäkin. Maussa on mehuisaa tuntua, mutta myös katkerointia varsin riittoisasti. Hedelmänkuorimaista, appelsiinimaista ja sitruksista raikkautta. Hieman myös karkeampaa vehreyttä - vastaavaa kuin humalapellettiä nuolaisisi, mutta ei aivan niin vahvana kuitenkaan. Hiilihapot myös koholla omaan ihanteeseeni nähden. Maukas kokonaisuus kuitenkin ja kylläpä kaatuu iloisesti lämpömittarin huidellessa helteisissä lukemissa. Ehkä tosiaan hieman sameampien ja kirkkaampien IPA-tyylisten välimaastossa, mutta ei kuitenkaan mikään välimallin turhake vaan maukasta olutta. Pienet vehreät karkeudet ja pisteliäät hiilihapot hieman laskevat pisteitä, mutta muuten tässä toimii kaikki. Mallaspohja on sopivan vaalea ja humala kukoistaa.

English Summer Ale
5,0% | 47 IBU

Hiiva: Nottingham
Humalat: Bramling Cross, Endeavour, East Kent Golding

Tekijän kommentit:
"Halusin tehdä voimakkaammin brittihumaloiduin British Golden alen, sellaisen kesä-/sauna-oluen, jota voi myös maistella eikä vain juoda janoon ja jossa katkerot ovat muuta kuin sitrusta ja tropiikkia. Tää on oikeastaan vastakohta nykyisille mehu pale-ale tyyppisille oluille!"


Väriltään läpikuultavan vaalean keltainen ja valkoiselta vaahdoltaan kestävä ja pitsikäs. Tuoksussa on kukkaista humalaa ja hedelmänkuorimaisuutta. Mallaspohja on hieman keksimäinen. Aidon brittiblonden tuoksu, mutta tosiaan humalaisemmin. Suutuntuma on timanttinen. Kuiva, katkera ja pehmeän hiilihappoinen. Oikea janonsammuttaja. Alkumaussa on hetki crispiä maltaisuutta, sitten heti keskivaiheilta bittertyylisesti katkeroa kehiin, samalla hentoa hedelmää ja kukkaisuutta. Katkero vielä nousee loppuvedossa huippuunsa ja sitten nielaisun jälkeen hiljakseen laantuu. Jälkimaussa leijailee pitkään vielä sellainen kuiva viljainen, kukkaketomainen ja hennosti mausteinenkin maku. Brittityylisen blonden makuja, mutta kunnollisen bitterin suutuntumalla ja katkerolla. Todella hyvä tuo terävä, mutta sitten nopeasti myös laantuva - no, nimenomaan bitterin kaltainen - katkeruus. Erittäin hyvää. Brittityylit on vaikeita tehdä kotona aidon tuntuisiksi, mutta Grande mielestäni onnistuu tässä hienosti.

Suuret kiitokset Jan-Erikille oluista. Kaikki olivat maukkaita ja jos olisin itse nuo satsit pyöräyttänyt niin olisin tyytyväinen tuotoksiin. Aina sitä omia oluita maistellessa ajautuu skeptisiinkin näkökantoihin siitä, että mitä pitäisi vielä parantaa, mutta se on usein turhaa. Hyvä olut on hyvää olutta! 

Kolme sahtia rinnakkain: Maku Työmiehen Wehnänen / Moose On The Loose Sahti / Finlandia Sahti Strong

0 kommenttia
 
Erinäisten tilanteiden kautta käsiini on päätynyt kolme kaupallista sahtia. Tuusulasta Poriin ja sitä kautta omiin käsiini päätyi Maku Brewingin Työmiehen Wehnänen, Moose On The Looselta hankin heidän sahtiaan suoraan panimolta ja perinteisen, kenties jopa legendaarisen Finlandian ostin Porin Eteläväylän Alkosta, vaikkei Porista enää sahtipanimollekaan kovin pitkä matka olisi ollut. No, en tällä kertaa kuitenkaan olisi yhtä pulloa enempää hankkinut, joten ei olisi ollut vaivan väärti ajella ylimääräisiä kilometrejä. Maku Brewingin sahti on ollut myynnissä ainoastaan panimon myymälässä, mutta oman pulloni sain lahjoituksena ja vieläpä Poriin kuskattuna ja kaiken lisäksi ihan pyytämättäkin. Ilmoitettiin vaan, että nyt olisi sahtia jos Porissa poikkeat - ja minähän poikkesin. 



Harvoin sitä tällaisiin aarteisiin pääsee käsiksi ja vieläpä samanaikaisesti, joten rinnakkainmaistelu on tietenkin selviö. Nyt selvitetään kenen sahti maistuu minulle parhaiten. 

Hieman speksejä alkuun. Moosella on 9% sahti, jossa käytetty pelkkää ohramallasta ja mausteena humalaa sekä katajaa. Makulla 9,1% sahti, joka sisältää ohraa, vehnää ja ruista. Mahdollisia mausteita ei ainesosaluettelo kerro. Finlandia Strongissa tutut 10% ja ohramaltaita sekä humalaa ja katajaa. Makulla siis ainoana muutakin kuin ohraa käytössä. Kaikki leivinhiivalla nykyiseen sahtikulttuuriin kuuluen käytetty. 



Edetään nyt vapaamuotoisesti fiilistellen, koska sellaista oluenmaistelun tulee olla. Ensin lasiin Makun Työmiehen Wehnänen, jatkossa nimellä Maku. Väriltään tämä on sahdiksi vaaleahko, oranssihtavan hohtoinen ja tietysti vaahdoton. Tuoksu edustaa sellaista sahti-ihannetta, josta itse pidän. Banaania, vielä kerran ja toisenkin banaania, ehkä muutakin hedelmää, runsaasti mallasta ja sitten loppuun aromaattisesti hieman humalaa ja havuista katajaa. Hieman mausteisuuttakin tuoksussa, ehkä käymisestä tai katajasta, ehkä molemmista. Erittäin hyvä tuoksu. Suutuntuma ja maut ovat molemmat myös kohdillaan. Paljon banaania ja hedelmäisyyttä, erottuvasti, mutta hennosti humalaa. Suutuntuma pehmeä ja täyteläinen. Lopussa lämpöä. Oikein miellyttävä ja nyt aluksi heti sellaisen oikein kunnolla juotavan, ei vain maisteltavan sahdin tuntuinen. Mikään ei tässä töki. 



Seuraavaksi vuorossa porilaista Moosea eli hirvipanimon sahtia. Tyylikäs pullo päästää pienen tsuhahduksen kun korkin narauttaa auki. Lasissa on kuitenkin käytännössä vaahdoton, hieman punertava ja kaunis sahti. Tuoksussa on selvästi Makun sahtia enemmän maltaisuutta, nimenomaan ohramaltaisuutta. Vähemmän hedelmää ja humalaa, mutta katajaisuutta ja kevyttä mausteisuutta löytyy. Lasia hieman pyöritellessä katajaisuus oikein lehahtaa esiin. Makua särmikkäämpi, ainakin tuoksussa. On muuten hyvää tämäkin. Tosi hyvää. Suutuntuma ei ole Makun tavoin vehnäisen pyöreä, vaan hieman selkeämpi, mutta kuitenkin varsin täyteläinen. Oikein hyvä juotavuus tässäkin. Kevyttä humalaisuutta lopussa ja katajaakin nousee, mutta sitten nielaisun jälkeen tämä on kaikkein parhaimmillaan kun jälkimaku nautinnollisesti kuivuu ja pientä humalaisuutta sekä havuja jää kielen päälle. Vielä Makun erittäin maukastakin sahtia juotavampi, mutta ei niin runsasmakuinen eikä banaaninen. Päähirvi kehui Moosen parhaaksi, jota saattaa ollakin. Erittäin hyvää tämäkin. Alkoholi aivan täysin piilossa.



Kolmantena sitten klassikon kimppuun. Finlandia Strong on Sastamalasta ja tämän kolmikon vahvin. Tätä on tullut muutama litra juotua vuosien saatossa. Ei niin kauheasti, mutta muutama. Viskositeetiltaan tämä vaikuttaa kaataessa tuhdeimmalta. Lasiin kaatu osittain läpinäkyvää punertavan ruskeaa sahtia. Kaunis on. Tuoksussa on mukavasti banaania, mutta ei niin tuhdisti kuin Makussa, joskin kuitenkin Moosen sahtia tuhdimmin. Humala ja kataja peittyvät runsaan maltaisuuden alle miltei kokonaan, mutta nousevat kevyesti tuoksussa esiin. Hitunen mausteisuutta käymisestä, mutta muuten mallasvetoisin näistä kolmesta. Tuoksussa ainakin. Maku on myös runsaan maltainen, täyteläinen, aluksi pehmeäkin, mutta lopussa kaikkein lämmittävin. Tässä ei humalasta ja katajasta juurikaan synny loppuun sellaista raikastavaa purentaa vaan miltei kaikki kuivattavat elementit tuntuvat nousevan esiin vahvuuden myötä. Näistä kolmesta se hitaimmin siemailtava selvällä erolla kahteen juotavuudeltaan kevyempään, mutta silti miltei yhtä vahvaan sahtiin nähden. 



Maku siis banaanisin, runsasmakuisin ja pehmein. Moosella on kaikkein juotavin - ohramallasta puhtaasti ja sitten humalaa hennosti ja katajaa jälkimaussa edelleen korostuen. Moose jättää sellaisen jälkimaun, että heti voisi ottaa uuden himpsun - ehkä olutmaisin, vaikkei silti kovinkaan olutmainen, näistä kolmesta. Finlandia taas on banaanisuudeltaan näiden välissä ja tuntumaltaan miellyttävän pehmeää ja runsasta, mutta lopussa myös selkeästi lämmittävintä näistä kolmesta. Finlandia on sellainen maistelusahti enemmänkin, ei niinkään juotavaksi sopiva. Toki Makun ja Moosen sahdeissakin vahvuutta on miltei yhtä paljon, mutta niistä se ei vaan erotu. Hiuksenhienoista eroista tasapainossa on kyse.

Maku yllätti oikein positiivisesti. Tiedän kyllä, että panimosta tulee pelkästään hyvää olutta, mutta sahti on aina sahti. Työmies Topi kuulemma reseptiikan ja prosessin takana Tuusulassa - hienoa työtä! Tämä mies kannattaa pitää. Moosen tiesin jo kunnolliseksi sahtipanimoksi aiemminkin eikä tämä sahti sitä asemaa ainakaan heikennä. Juotavuudeltaan näistä paras, siis ei liian tuhti, ei liian pehmeä, mutta tasapainoinen ja vahvuus täysin piilossa. Toisissa on ehkä makua kuitenkin enemmän, Makussa ainakin monipuolisemmin. Finlandia taas on siemailtava ja lämmittävä. Ei niin juotava sahti. Menee kesää paremmin talven pimeillä. Jokainen näistä kolmesta kuitenkin seisoo tukevasti omilla jaloillaan - samaa ei ehkä kohta enää voi maistelijasta sanoa - ja toimii sellaisenaan hienosti. Maukkaita sahteja kaikki. Moosen ottaisin talkoisiin ja saunaan, Makun illanviettoon ja Finlandian en ottaisi, vaan otan varmasti taas talvella kodassa istuessa siemailtavaksi kun ulkona pakkanen paukkuu ja sisällä makkara tirisee. 

Kolme oikein hyvää sahtia siis tälle perjantaille ja kyllä niistä osa lauantaillekin jää. Kiitos näistä!

MBH Breweries tripla: Malmgård Spelt IPA / Saimaa Amarillo Lager / Malmgård New England Pale Ale

7 kommenttia
 
Perjantai-illan huumaa tai jotain siihen suuntaan nyt ainakin. On aivan liian lämmintä, että viitsisi oluttakaan lähteä lähikauppaa kauemmas metsästämään, joten hain sitten vain jotain johonkin teemaan sopivaa blogattavaa. Valikoima ei Rauman Kehätien S-Marketissa niin kovin laaja ole ja miltei kaikki kun oli itselleni jo maistettuja niin päädyin sitten kahteen Malmgårdin ja yhteen Saimaan tölkkiin. Nämä panimothan yhdessä muodostavat MBH Breweriesin ja itse asiassa Malmgårdin brändillä myytäviä oluita sekä tehdään, että tölkitetään Saimaalla, joka on näistä kahdesta panimosta selvästi suurempi. Spelt IPAa olen näistä maistanut aiemminkin, eikä arvio silloin kovin mairitteleva ollut. Nyt annetaan siis harvinainen toinen mahdollisuus, katsotaan miten Spelt IPA sen käyttää.

Malmgård Spelt IPA
5,5% | Vesi, ohramallas, speltti, humala, hiiva | Valmistettu Saimaa Brewingillä Mikkelissä

Malmgårdin logolla, mutta saman konsernin Saimaalla valmistettua tavaraa. Erinomaisen, tosin Malmgårdilla Pernajassa pannun, Spelt Lagerin innoittamana ostin. Olen maistanut tätä aiemminkin ja silloin olut oli kokenut ”Saimaa-ilmiön” eli tunkkaisuutta oli.


Olut on väriltään kauniin punaruskea ja hieman kupariseenkin siivilöityvä. Tuoksussa tölkin mainostama speltin pähkinäisyys toteutuu, mutta amerikkalaisten humalalajikkeiden sitruksisia aromeita on taas pyyhitty märällä tiskirätillä - ainakin siis tuoksun mukaan. Maku on jo parempi, mutta vain mallaspohjan ansiosta - se on nimittäin hyvä. Ennenkin sanonut, mutta jotenkin nämä Malmgårdin spelttioluet vievät brittityylisiin tunnelmiin ja niin tämäkin. Mutta se ei vaan riitä, koska humalointi ei pääse lentoon. Loppuvedossa vilahtaa pahvimaisuuskin. Jälkimauksi jää tympeä, jotenkin vajavainen tuntu. Ei se vaan nyt Saimaalla edelleenkään onnistu tuo humalien aromikkuuden säilyttäminen kuluttajan lasiin asti. Kokonaisuutena siis ihan juotavaa, mutta kun tämä voisi olla niin paljon enemmänkin. Se eniten harmittaa, että potentiaalia on, mutta se sössitään. No, ei tarvi tähän enää uudelleen sijoittaa - paitsi jos tölkki jossain kohtaa kertoo oluen valmistetun Malmgårdin omalla panimolla. Toinen mahdollisuus on siis munattu.

Saimaa Brewing Amarillo Lager
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Munich), humala (Columbus, Amarillo), hiiva

Mikkelistä kajahtaa tai tussahtaa - miltä nyt sitten maistuukaan tämä Amarillolla kuivahumaloitu lager. Ale puolella Saimaan ei siis oikein ole vakuuttanut, kuten ylläkin taas todettiin, mutta lagerit ja vehnätkin ovat yleensä toimineet. Maistetaan nyt päteekö vanha kaava edelleen.



Melko kirkas ja kultainen on väriltään tämä. Tuoksussa on kukkaista Amarillon sitruksisuutta, jos ei nyt kovin intensiivisesti, niin on kuitenkin. Eikä lainkaan tiskirättiä, eli raikkautta löytyy! Maku on myös hyvä. Lagermaisen selkeä maltaisuus ja hyvä kolmenkymmenen IBUn purentakin. Sitruksisuutta löytyy maustakin, raikkaasti, mutta jokseenkin yksiulotteisesti. Single hop Amarillo luultavasti aromipuolella ja lagerhiiva eli ei hedelmäisyyttä hiivan käymisestä niin näin se varmaan pitääkin. Kliiniä on. Raikkauskin maussa ihan kohdillaan. Olen positiivisesti yllättynyt. Hyvää olutta!

Malmgård New England Pale Ale
5,5% | Vesi, ohramallas, emmer, humala ja hiiva

Sitten Malmgårdilla valmistettua, mutta Saimaalla tölkitettyä tavaraa. Trooppista hedelmäisyyttä, pihkaa ja sitrusta sekä emmervehnän pyöreyttä lupailee tölkki, mutta mitä löytyy mausta?



Utuinen tai jopa samea on oranssihtava ulkoasu. Vaahto on runsaan pitsikäs. Näyttää hyvältä ja nyt myös tuoksuu hyvältä! Pihka on ensimmäinen bongaus. Sitten aukenee sitrusta ja lopulta myös paratiisisosemainen trooppisempi puoli. Humalien aromit siis säilyvät Saimaan astioinnissa, vaikka Saimaalla valmistetuissa muuttuvatkin tunkkaisiksi. Vika ei siis ole pakkausprosessissa. Kyllä tämä näistä kolmesta selkeästi paras on. Runko on tässäkin hyvä ja pehmeä. Emmervehnä tuo makeutta, kuohkeutta ja runsautta runkoon, jonka sitten tällaiseen sameampaan pale aleen epätyypillisenkin runsas katkerointi saattelee hienosti tasapainoon. Maku ei siis missään nimessä ole pelkkää mehua, vaan enemmänkin sitrusta, havuja, pihkaa ja kunnollista katkerointia. Alkumaussa toki runsaampaa fruittia myös. Todella selkeä ero humaloinnin raikkaudessa ja yleisessä aromien selkeydessä tuohon ensimmäisenä nautittuun Spelt IPAan nähden. Malmgårdin omalla Pernajan panimolla siis homma rokkaa entiseen malliin - brändin laatutasoa ei olisi syytä heikentää sillä, että Saimaalla yritetään Malmgårdin alla valmistaa humaloituja pintahiivaoluita, koska ne ei vaan kerta kaikkiaan toimi. Toimiiko ne sitten vielä panimolta myyntiin laskettaessa (täytyy toimia, koska miksi niitä muuten laskettaisiin myyntiin? Profit?)  ja taantuu matkalla tänne Raumalle saapuessa niin sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa se on sellainen asia jota kuluttajan ei pitäisi joutua miettimään vaan panimon laatuun pitäisi aina voida luottaa. Laatua panimolta lasiin asti, kesti siinä sitten viikko, viisi tai viisitoista. 

Suhteeni MBH Breweriesiin pysyy ennallaan. Vuoroin vihaan, vuoroin rakastan. Useimmiten jotain siltä väliltä. 

Kaikki tässä jutussa arvoidut oluet ostettu Rauman Kehätien S-Marketista.




Kotiolutta: Panimo Duuni Yrtelö

0 kommenttia
 
Jyväskylän tuttu kaksitahtikone on virittänyt Braumeisterin kovaan iskuun ja priimaa tulee. Seuraavaksi kokeilevampaa keittiötä edustava Yrtelö, jossa hiivana norjan ihmehiiva kveik (kannasta ei tietoa). Mallaspohjassa laajalti kamaa ja mausteina kotimaista luontoa kuusenhavujen, katajanmarjojen ja suomyrtin muodossa. Suomyrtti on näistä itselleni tuntemattomin, joten tutkiskelin vähän ja löysin sellaisen tiedon, että viikinkisotilaiden arvellaan juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan taistelutilan. Katsotaan jääkö jälkipolville kerrottavaksi, että olutblogistin arveltiin juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan maistelutilan.

Yrtelö
7,4% | 39 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Red Active, Vehnä, Caramel 100, Chocolate Light
Humalat: Centennial
Hiiva: Kveik
Muuta: Kuusenhavu, Katajanmarja, Suomyrtti

Tekijän kommentit: 
"Yrteillä maustettu ale, sisältää myös humalaa eli ei ole gruitti. Yrityksenä tässä oli saada sellainen kiva raikkaan, mutta voimakkaan metsäinen aromi."


Kirkas tai kirkkaanlainen se on tämäkin hieman punertavan kuparinen ale. Tuoksu on raikkaan havuinen ellei jopa hieman mentholimainen sekä myös hieman karamellimaisesti ja hennon paahteisesti maltainen. Yllättävästi varsin kuusenkerkkäinen tuoksu, vaikka juuri kerkkää ei käytetty olekaan. Metsämansikkaakin raikkaasti. Miellyttävä. Vähän jenkkialen tuntua, mutta kuitenkin suomalaisella metsällä. Kveik ei tuoksussa ilmoittaudu vielä geimeihin, ellei sitten juurikin hieman mansikkaisena, vaan vaikuttaa käyneen varsin neutraalisti, kuten monilla tapana on. Varsinkin jos lämpötila pidetään (kveikille) maltillisen alhaisena. Maku on todella hyvä. Havuinen, mausteinen, melkein vähän kirpakkakin, mutta runsas maltaisuus kontraa sen nätisti. Hieman sellainen öljyinen suutuntuma, kuten havuisissa yleensä. Itselläni on kokemusta lähinnä katajan runsaasta käytöstä ja jotain samaa tässä on. Katkeruus puolestaan nokittaa maltaisuuden, mutta Centennialin sitrus pysyy taustatekijänä - oluen tähti on kuitenkin pitkään havuiseen sekä hedelmäiseen ja mausteiseenkin tuntuun rauhallisesti laskeutuva jälkiliuku, johon maltaisuus tarjoaa välillä vielä paahteista särmääkin. Makeuttakin jää vielä roikkumaan, mutta ainakin vahvuus pysyy täysin piilossa. Taas hieman mansikkaisuutta lopun liu’ussa - sen täytyy olla kveikistä. On se vaan niin kovin maittavaa tämäkin. Maltaasta jos nipistäisi pois niin mausteet pääsisivät vielä paremmin esiin, mutta olisiko se sitten tasapainosta ja sen tuomasta nautittavuudesta pois? Ehkäpä. Raikas ja maukas on näinkin. Tykkäsin kovin ja ehkä mielenkiintoisintakin maisteltavaa hetkeen. Maistelutila ei missään kohdin muuttunut vielä raivoisaksi, mutta ehkä nautittu suomyrtin määräkään ei aivan vastannut viikinkien nauttimaa määrää.

Kiitokset Duunille oluesta!

Kotiolutta: Panimo Duuni Der Alte

0 kommenttia
 
Juhannuspäivänä nautitaan jyväskyläläisen kahden hengen braumeisterkommuunin tuotosta. Vuorossa saksanmaalta innoituksensa saanut Der Alte, josta tarkemmat speksit alla.

Der Alte
5,2% | 35 IBU

Maltaat: Viking Sahtimallas, Munich Light, Chocolate light, Caramel 100
Humalat: Spalt Select
Hiiva: Safale K-97 German Ale 

Tekijän kommentit: 
"Käytiin Zum Uerigella kiskoo sitä niitten legendaarista altbieriä ja aateltiin yrittää ite perässä. Kesän janojuomakshan tää on tarkotettu." 
 
Olut on väriltään kaunis ja selvästi kirkkaampi mitä kuva antaa ymmärtää. Näissä lämpötiloissa, joista nyt jussina saadaan nauttia niin tuppaa vaan lasi menemään huuruun kun siihen kaataa kylmän oluen. Tuoksu on mainio. Siinä on pähkinäistä ja toffeemaista maltaisuutta, mutta myös hentoa hedelmäisyyttä ja humalaisuutta. Maukasta on ja raikastakin, vaikka mallaspohja makeahko ja runsas onkin. Katkeroa kuitenkin löytyy myös runsaasti ja hiilihappojakin sopivasti, joten kokonaisuus toimii hyvin. Sellainen pilsmäinen purenta, hekumaa. Mallas on maussakin se vetojuhta  toffeemaisine ja pähkinäisine vivahteineen ja siihen tulee sopivasti hedelmäisyyttä ale-hiivasta ja varmaan humalastakin - sellaista mannermaista, ei niin sitruksista vaan kukkaketomaisempaa ja hienovaraisempaa. Tykkään ja kylläpä muuten kelpaa särpiä sopivan viileää olutta näillä ilmoilla. Uskoisin, että siellä ruudun toisella puolella muutama muukin, jolla on samansuuntaisia kokemuksia.

Kiitos Duunille tästäkin hienosta oluesta.

Kotiolutta: Panimo Duuni Glunssi

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanoduo ei enää sen suurempia esittelyjä kaipaa. Nyt maistoon Braumeisterilla keittelevän kaksikon ensimmäinen gluteeniton olut. Gluteenittoman tai ainakin vähägluteenisen oluesta tekee käymisen yhteydessä lisättävä White Labsin Clarity Ferm.

Glunssi
5,8% | 25 EBU

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Ohrahiutaleet 
Humalat: 30g Perle, 30g maatiainen 
Hiiva: US-05 
Muuta: WLN 4000 Clarity Ferm

Tekijän kommentit: 
"Meidän eka gluteeniton ale, sisältää myös maatiaishumalaa"
Kirkas, väriltään syvän kultainen ja kupariin vivahtava sekä vaahdoltaan valkea ja kestävä. Tuoksussa on sellaista tiettyä vienna lagerin tuntua, vaikka kyseessä ale onkin. Hiiva lienee tuottanut vain nuo hennon hedelmäiset piirteet, jotka tuon lagermaisen selkeästi esiin nouseva ohraisen pohjan seassa leijailevat. Humalien tuoksu on hento ja lähinnä jalohumalainen - hienoista yrttimäisyyttä ja katoavaisen hennosti sitruunankuorta. Maku on enemmän alen kaltainen, ollen pyöreämpi ja hedelmäisempi eikä niin terävä ja selkeäpiirteinen kuin lagerit. Mallaspohja muistuttaa silti maukkaasti vienna lageria, joista pidän kovasti. Mallaspohjassa on täyteläisyyttä, mutta humalan puraisuakin löytyy - se ei ole kovin terävä, mutta pitkäkestoinen kyllä ja jälkimaussa olut asettuukin harmoniseen sointiin eri palasten kesken. Jotenkin niin tuttua näissä Duunin oluissa, mutta todettava se vaan taas on, että tasapaino on tässäkin reseptissä presiis. Runko kantaisi enemmänkin humalaa, mutta resepti ei kokonaisuutena sitä kaipaa. Mallaspohja on niin hyvä ja hiivan puhtaasta käymisestä johtuen niin kirkkaasti esillä, ettei tähän kaivata enää mitään muuta. Maatiaishumalan efektistä en osaa sen tarkemmin kommentoida, että mitä se tähän tuo, mutta tuoksussa nyt ainakin vilahteli sitruunankuorimainen hento aromi ainakin hetkellisesti. Muuten olut on Perlen kaltaisesti jalohumalaisen tuntuinen eli enemmän yrttimäinen kuin varsinaisesti hedelmäinen. Clarity ferm, joka siis pilkkoo gluteenin ei ainakaan negatiivisesti vaikuta tällaisen oluen makuun - tiedä sitten vaikuttaako tuohon mallaspohjan ja makujen yleiseen ”kirkkauteen” ja osin varsin lagermaiseenkin tuntuun. Sain tästä sellaisen kuvan, että olisi juotavaksi tarkoitettu simppeli perusolut ja sellaisena toimikin erinomaisen hyvin. Läpikotaisin laadukasta tuotantoa taas kerran.

Blogisti kiittää!

Kotiolutta: Panimo Duuni Savu-Jussi

0 kommenttia
 
Jyväskylän palkituin dynaaminen kotipanotandem Panimo Duuni lähetti taas maistelusettiä Rauman suuntaan. Otetaan ensimmäisenä maistoon Savu-Jussi, joka lienee monesti maistossani käyneen Jussi Brownin uusin versiointi. Reseptin kehitys on kenties lähtenyt vuonna 2015 maistamastani Brown Alesta, johon sitten samana vuonna vielä keiteltiin toinen versio savumaltailla ja koivunlehdillä maustettuna. Vuonna 2018 sain maistaa sen vuoden versiota, joka sekin maistui erittäin hyvin. Nyt käsillä olisi siis uusin versio, jossa savumaltaiden määrä on tuplattu ja kahta eri savumallasta on mukana. 

Laitteistona tällä kotipanimolla on 20-litrainen Braumeister, eli kotipanimolaitteiden kenties se kaikkein laadukkain vehje, jolla mäskäys onnistuu tasalaatuisesti erästä toiseen. Käyminen tapahtuu ihan perinteisissä "kotiviinipöntöissä", kuten monella muullakin, mutta käymiskontrolliin on panostettu ja hankittu pakastin, jonka lämpötilaa kontrolloidaan inkbirdillä.

Savu-Jussi
5,8% | 25 EBU
 
Maltaat: Pale Ale, CaraBelge, Cara 200, Beech Smoked, Lightly Peated, Chocolate light, Chocolate dark, Cara 300
Humalat: EKG
Hiiva: Wyeast XL 1728 Scottish Ale

Tekijän kommentit:
"Tuplattiin savumaltaan määrä niin, että laitetiin kahta eri savua. Vähän ehkä vieläkin liian niukasti, jotta tätä varsinaiseks savuolueks vois sanoo, mutta kyllä tätä juhannuksena saunan perään juo."



Kirkas punaruskea olut, jonka vaahto on näyttävän pitsikäs. Väri on niin tumma, että kirkkaus toistuu tässä lasissa läpinäkyvästi vain kapeimman alakohdan kautta. Tuoksussa on karamellitoffeeta, leipää, suklaata ja savua. Savu limittyy runsasmaltaisen tuoksun syövereihin, nousten välillä sen lomasta nuotiosavuisesti esiin. Hyvin mallasvetoinen on tuoksu ja niin on makukin. Pehmeys syleilee alusta loppuun ja nielaistaessa loppuveto laskeutuu suklaisen sekä pienen paahteisen säväyksen saattelemaan loppuun. Katkeroa on kevyesti vai sanoisinko pikemminkin sopivasti. On niin maukas tämä maltaisuus kyllä, että sitä ihan hämmästelee. Melkein meinaa mennä liian makeaksi alussa, mutta sitten tulee paahteisempi osasto joka tasapainottaa ja sen jälkeen sitten onkin pelkkää nautintoa. Katkerokin vaikka on taustalla, niin elää kuitenkin pitkälle jälkimakuun asti. On tämä resepti vuosien saatossa varmaan elänyt ja kenties hioutunutkin ja ainahan tämä hyvää on ollut. Tämä vuosikerta ei savumaltaan tuplauksesta huolimatta ole vieläkään erityisen savuinen, vaikka toki selkeästi savuinen onkin. Ehkä Schlenkerlaa on tullut blogistin toimesta jo nautittua sen verran, ettei ”kunnon” savuoluen tuntua enää helpolla muusta saakaan. Tämä on tuntuu kuitenkin parhaalta versioinnilta tästä oluesta, mutta toisaalta näitä on mahdoton verrata, koska tilanteet elää ja nauttijan makumieltymyksetkin muuttuu. Samapa tuo, mutta voi veljet kuinka nautinkaan tästä taas. Siinä se lienee se laatuoluen tärkein kriteeri - nautittavuus. Ja sehän on tässä erittäin hyvässä kuosissa. Tuoppi tyhjenee vaivattomasti. Tasapainoinen resepti, kuten aina. Mallaspohja on tässä se kuningas. Tällä samalla mallaspohjalla kaverit voisivat tempaista vaikka doppelbockin winter warmeriksi, tuli nimittäin jonkin verran bock vibaa myös makustellessa. Oli sitä legendaarista kunnon hyvää taas.

Kiitos oluesta lähtee täältä virtuaalisella hatunnostolla Jyväskylän suuntaan.

Kotiolutta: Panomaakari 1 bar Pilsner ja Mango Milkshake NEIPA II

0 kommenttia
 
Panomaakari Suomen Turusta aka Matias Sundberg lähetti taas kotioluitaan maistoon. Viimeksi nautin miehen olutta joulukuussa maukkaan Centennial IPAn muodossa. Nyt maistoon tulossa yksi pohjahiiva ja yksi pintahiivaolut, joista tarkemmin alla.

1 bar Pilsner
4,9%
 
Tekijän kommentit:
"Huoneenlämmössä (~21°C) alusta alkaen 1 barin paineen alla W-34/70 lager-hiivalla käytetty pilsner. Paineen alla käyttäminen pitäisi rajoittaa käymisen virhemakujen syntyä samalla tapaa kuin perinteinen alhainen lämpötila. Maltaina Weyermannin Pilsneriä ja Viking Maltin Viennaa, humaloinnissa katkerot Magnumilla ja keiton loppupuolella Tettnangia. Keittopäivä oli 20.4. eli ennen pullotusta ei olee kauaa ehtinyt kypsyä"


Kirkas kultainen olut ja tyylikäs pitsiä jättävä valkea vaahto. Tuoksu on viljamainen, hieman leipäinen ja raikkaasti aromihumalainen. Hieman hedelmäisyyttäkin, mutta sanoisin sen olevan ennemmin humalasta tullutta kuin hiivan tuottamaa. Eli käymisen voisi tuoksun perusteella jo sanoa onnistuneen paineenalaisena puhtaasti. Lagermainen tuntu löytyy. Maku on myös hyvä. Melko täyteläinen maltaisuus johtaa jälkimakuun asti kantavaan pieneen makeuteen jota katkero ei täysin vie puraisullaan pois. Eli sellaiseen ihanteelliseen pilsmäisyyteen ei aivan päästä, mutta maukasta ja miellyttävää olut kyllä on. Ja tärkein eli laatu on kunnossa. Erittäin lagermainen kokonaisuus siis maunkin puolesta, vaikka onkin huoneenlämmössä käynyt eikä edes vielä niin kovin kauaa kypsynyt kun keitostakin on vasta hieman yli kuukausi. Hyvät aromaattiset humalatkin saatu säilöttyä pulloon asti. Erittäin hyvä aloitus tälle sessiolle.

Mango Milkshake NEIPA II
 7% 

Tekijän kommentit: 
"Mangolla ja laktoosilla vahvistettu NEIPA. Kevyt katkerointi Centennialilla puolen tunnin kohdalla ja keiton loppuun sekä kuivahumalointiin Azacca, Amarillo ja Citra -humalia. Tämä on toinen versio kyseisestä oluesta, ensimmäinen sijoittui toiseksi Turku Craft Beer Festival 2020 kotiolutkilpailussa ja tarkoituksena olisi tehdä tämä myöhemmin yhteistyössä Kimito Brewingin kanssa kaupalliseen levitykseen."
Oranssi, samea ja maltillisesti vaahtoava olut. On mehumainen ulkoasu ja vaahdossakin hentoinen ”mangonkeltainen” sävy, jota ei kuvasta näy niin kuin luonnossa. Tuoksuhan räjäyttää tajunnan heti ollen erittäin hedelmäinen ja hieman myös havuinen. Intensiivisesti tropiikkia ja sitten myös mangososeen hedelmäsokerimainen jopa karkkimainen tuoksu. Vahvuus taitaa tuoda tähän tuon iskevän intensiteetin. Vaikea kuvitella että 5% tuntumassa tuoksu lähtisi samalla voimalla. Pohja siis kantaa ja siihen on hyvä rakentaa päälle. Voi veljet... makukin on mahtava. Jos oli Siivosen NEIPA pari viikkoa sitten hekumaa niin kyllä on tämäkin, mutta sopivasti eri tavalla. Tässä on nimittäin sitä pehmeyttä ja runsautta kun Siivosella oli vähän puraisuakin. Siwan hedelmähyllyn eksoottisella puolella käydään huolella ja mango tietysti liidaa vielä loppuvedossakin. Katkeruus ei ole täysin unohdettu, mutta se vain käy kurkkaamassa nielaisun yhteydessä kun taas jälkimaku palaa kenties laktoosin johdosta taas pehmeän hedelmäiseen makeahkoon syleilyyn. Voimakas maku ja runko on tuhti myös, mutta ei raskas. On nämä hämmentävän hienoja oluita, ei tässä voi oikein muuta sanoa. Voisi sanoa kotipanimossa olevan osaamisen kunnossa kun tällaista pukkaa tulemaan ja toki aiemmin maistettu pilsner oli myös täysin kuranttia tavaraa. Olen ollut vähän sitä vastaan, että olueen sekoitellaan hedelmiä sun muita, mutta kyllä tässä nyt joutuu takkia taas hiukan enemmän kääntämään. Tämä on vaan niin hyvää ettei pysty enää keksimään vasta-argumentteja. Hyvää se on perinteinen länsirannikon katkerotykityskin, mutta eri tavalla - tyylien runsaus on rikkaus. Olipa taas hienot kotioluet tarjolla tänään.

Kiitokset Panomaakarille näistä!

Kotiolutta: Panimo Duuni Isä Överi 2018

0 kommenttia
 
Nyt maistoon jyväskylän kenties tunnetuimman kotipanimotandemin Panimo Duunin miltei puolentoista vuoden ajan kypsynyt Isä Överi, jota maistoin viimeksi 29.12.2018.  Olut on pullotettu heinäkuussa 2018, joten ikääkin on jo kohtuullisesti. Speksit alla:

Isä Överi
14.1%, 68 IBU 
Maltaat: Pale Ale, Abbey, CaraBelge, Wheat, kandisokeri
Humalat: Perle, Mosaic, Northern brewer 
Mausteena: Korianterinsiemenet, Bitter orange peel 

Tekijän kommentit tuoreeltaan vuonna 2018:
"Hieman viritelty versio siitä vanhasta Luostarista. Vaihdettiin hiiva SAFBREW BE-256:een ja käytettiin sillä viime kesän helteiden aikaan huoneen lämmössä, eli noin 30 astetta. Sen verran hyvin kävi, että pullotuksen jälkeen ei sitten tahtonutkaan enää, joten otettiin pullot uusiks auki ja laitettiin WLP099 hoitelemaan homma maaliin. Kypsytystä kaivannee, joskin on tässä hyvällä mielellä pari maisteltu ja todettu, että nyt se on aika lailla sitä, mitä Luostarilta lähdettiin hakemaan."
Itse kirjoitin vuonna 2018 seuraavasti: "Pieninä siemauksina toki nautitaan ja lämpöä hehkuu, mutta irvistämään ei joudu. Onhan Rochefortin 10 lempeämpi, en sitä sano, mutta yllättävän säyseä tämä näinkin vahvaksi on. Aidon belgin tuntua nyt jo heti "tuoreeltaan". Minulle toimitettiin kaksi pulloa, joista toinen menköön kellariin joksikin aikaa - siksi aikaa, kunnes hetki tuntuu oikealta."

Se oikea hetkihän koitti sitten tänään, helatorstain aattona 2020.


Lasiin kaatuu kirkas mahonkisen punertava ruskeahko olut, jonka vaahto melko nopeasti kohisten katoaa oluen pinnalta. Tuoksu muistuttaa hämmentävästi Rochefort kymppiä, siis sitä legendaarista trappistia. Samalla tavalla sekä kuivattua hedelmää, että anismaisuutta ja nestemäistä lakritsia joka sekoittuu viinikumikarkkeihin, appelsiininkuoriin ja kevyeen mausteisuuteen. Kun melko tuoreena vertasin Het Ankeriin eli vahvempiin Gouden Caroluksiin niin nyt se on muuttunut Rochefortiin. Eikä se ole vaan aavistus tai fiilis vaan ihan selkeä selkäytimestä tuleva mielleyhtymä tutun Rochefortin tuoksuun. Maltaisempana kenties tosin. Maku on niin ikään varsin maltainen, voimakas ja kyllä... hämmentävästi Rochefortin kympin tuntuinen. Tai sitten en enää vaan pysty päästämään tuosta ekasta mielikuvasta irti. Se on tuo lakritsainen aniksinen vivahde joka yhtyy appelsiininkuoriin ja korianteriakin oli käytetty, joten sieltä tulee vielä nostetta mausteisuuteen. Joka tapauksessa, muistutti mitä muistutti tai ei muistuttanut mitään (kuulostiko Hannu Karpolta?), niin on erinomaisen hyvää olutta. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa vaan maku on täyteläinen ja pehmyt, mutta toki kunnioitusta herättävän runsas ja todella mukavasti sisältäpäin lämmittävä.


Portviinimäisiltäkään vivahteilta ei nauttiessa pysty välttymään ja maistelu ohjautuu väkisinkin rauhallisille urille. Tämä suorastaan vaatii pysähtymään ja hiljentymään. Kunnioitusta herättävä kokonaisuus. Makuja on paljon, mutta ei yhtään liikaa. Voimakkuutta toki överisti, mutta pohja kantaa sen vaivatta. Mielleyhtymiä tulee myös muutama viikko sitten nauttimaani kymmenvuotiaaseen Samichlausiin, joka toki on lager, mutta samassa vahvuusluokassa - kuin oluiden konjakkia, molemmat. Harvoin sitä näin hienoa olutta maistamaan pääsee. Edelliseen arvioon peilaten varmasti vain paraantunut ikääntyessään, silloin erinomaista, nyt sanoisin että maailmanluokkaa. Ihan rehellisesti 5/5!

Kiitos taasen Panimo Duunin kaksikolle. Eräs elämyksellisimmistä tänä vuonna, vaikka tässä on jo monenlaista maistettukin. Iso on aina iso. Tämä on resepti joka kannattaa pitää.

Testikäytössä MiniBrew Craft - olut valmiiksi yhdessä astiassa

0 kommenttia
 
Minibrew yhdessä jälleenmyyjänsä Lappon kanssa lähetti minulle testattavaksi älymäskäyslaite Minibrew Craftin ja kaksi smartkegiä. Ajatuksena se, että valmistaisin laitteella kaksi olutta ja kertoisin oman kokemukseni laitteesta.


Kyseessä on ns. all-in-one laite, eli se hoitaa sekä mäskäyksen että keiton ja lisäksi käyttäminen ja tarjoilu hoituu mukana tulevalla smartkegillä. Muuta ei siis todellakaan tarvita. Laitetta ohjataan kännykän kautta sovelluksella (valmiit brewpackit) tai nettiselaimen kautta tietokoneella (omat reseptit). Tässä on yksi kompastuskivi, koska sovellus löytyy tällä hetkellä ainoastaan iOS:lle. Android tuen pitäisi toki olla tulossa myöhemmin tänä vuonna. Laitteen täytyy olla jatkuvassa internet yhteydessä wifin välityksellä, koska oluen valmistusta ohjataan Minibrewn palvelimien kautta.

Sain laitteen ja laitteen mukana tulevan Smart Kegin lisäksi toisenkin Smart Kegin tarkoituksena valmistaa toiseen kegiin olut Minibrewn valmispaketilla ja toiseen omalla reseptiikalla, niin tulisi testattua nämä molemmat mahdollisuudet. Laitteen eräkoko on 5,0 - 5,5 litraa valmista olutta eli varsin pieni, mutta sekin toki on suhteellista - ja toki nimikin on Minibrew.


Paketteja avatessa sieltä löytyy monenlaista osaa ja letkua, mutta sovellus neuvoo kokoonpanon kädestä pitäen selkeästi kuvin ja videoin havainnollistettuna.Laite ja kegit ovat tyylikkäitä ja viimeisteltyjä, kelpaa pitää näytillä siis vaikka jatkuvasti, jos keittiöstä vain sopiva paikka löytyy. Otin laitteet paketista ja kytkin wifiin edellisenä päivänä ennen oluenteon aloittamista, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä laite ja kegi halusivat ensin päivittää itsensä. Prosessia oli helppo seurata sovelluksen ja laitteissa olevien ledien valoja seuraten (eri värillä eri merkitys). Ohjeet olivat niin selkeät, että uskoisin näistäkin vaiheista selviävän, vaikkei teknologiaguru olisikaan. Itse päivitys ei puolesta tunnista kauempaa ottanut.

Seuraavana päivänä ryhdyin sitten oluen tekoon. Ensimmäisenä tein Minibrewn oman reseptipaketin nimeltä "Juicy Double". Pyysin saada tykisti humaloidun reseptipaketin kokeiluun, jotta laite saataisiin kunnon testiin. Ajattelin, että ero "normaalin" kotiolutlaitteiston ja tällaisen high-end vehkeen välillä tulisi parhaiten esiin kenties tällaisessa oluessa, jossa hapettomuus on tärkeää. Paketista löytyi yhdestä pussista valmis mallassekoitus (ohraa, vehnää, kauraa) ja seitsemästä eri pussukasta humalat, kukin pussi olisi yksi humalalisäys. Kuusi keiton aikana laitteen humalakarusellista pudotettuna ja yksi pussi kuivahumalana käymisen aikana kegiin lisäten. Humalapusseissa ei lue mitä lajiketta tai lajikkeita ne ovat, mutta Minibrewn nettisivuilta mainittiin Amarillo, Mosaic ja Simcoe. Lisäksi löytyi tuttu Safale US-05 hiivapussi. Laite pitää kytkeä paineistettuun vesilinjaan, jotta se voi ottaa vettä astianpesukoneen tapaan. Itse löysin sopivan liitännän irroittamalla astianpesukoneen letkun ja kytkemällä Minibrewn samaan liitäntään. Netistä löytyy ohjeita myös keittiön hanaan sopiviin liitoksiin, mutta suoraan paketista ainakin itselläni sopi tuohon astianpesukoneen liitäntään, ne lienevät melko standardeja, joten näin on varmaan muillakin. Lisäksi laitteesta tulee poistovedelle oma letku, jonka laitoin laskemaan keittiön lavuaariin. Myös liitännät ohjeistetaan ja sovellus ehdottikin tuota astianpesukoneen liitäntää, että siihen yleensä sopii.

Prosessi alkaa kegin huuhtelulla, jonka aikana laite lämmittää veden steriloiviin lämpötiloihin ja suorittaa puhdistusrutiinin kaikelle oleelliselle. Ensimmäisessä panossa tämä kaikki meni hienosti, mutta jälkimmäisellä kerralla kun aloin tekemään omalla reseptillä olutta, niin kegin huuhtelu ei päässytkään käyntiin. Laitteen vesipumppuun oli päässyt ilmaa ja minun piti imaista yhdestä tietystä kohdasta pienet alkuvauhdit, jotta vesi pääsi pumppuun asti ja siitä kiertoon. Tähän ei sovelluksesta tai minibrewn nettisivuilta suoraan löytynyt ohjetta, mutta Minibrewn facebookissa olevasta yhteisöstä ja Minibrewn tuesta tuli kyllä nopeasti apuja. Tarjoituivat jopa soittamaan ja neuvomaan puhelimessa miten pääsee eteenpäin, mutta olin siinä kohtaa jo saanut apuja yhteisöltä. En siis ollut ensimmäinen, jolla tämä ongelma oli. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että näiden panojen välissä pakkasin laitteen takaisin siihen pahvilaatikkoon jossa se tulikin ja säilytin sitä vaaka-asennossa. Jos laite olisi ollut koko ajan pystyssä, ongelmaa ei olisi tullut. Mielestäni sovellus olisi voinut suoraan neuvoa imaisemaan, koska ongelma on laajalti tiedossa - olisin päässyt heti eteenpäin, kysymättä neuvoa muualta.

Sovelluksen ohjeita puhelimen ruudulta alla. Huomatkaa, että välistä puuttuu suuri määrä ruutuja eli kokonaiset ohjeet ovat paljon pidemmät ja perusteellisemmat. Tässä ensin satunnaisesti pesusta ja sitten valmistuksen aloituksesta ja raaka-aineiden valmistelusta.



Oluen tekeminen on laitteella helppoa, seuraat vain ohjeita tarkasti niin epäonnistumisen riski on todella pieni. Sovellus neuvoo jokaisen vaiheen ihan rautalangasta vääntäen kuvilla ja videoilla höystettynä. Ohjeistuksessa pääsee palaamaan myös takaisin päin. Käytännössä maltaat kostutetaan ensin jossain erillisessä astiassa hyvin sekoittaen (sovellus neuvoo lisättävän vesimäärän) ja sen jälkeen kostutetut maltaat laitetaan mäskiastiaan, hieman kuin kahvinpurut kahvinkeittimeen. Humalat ja muut mahdolliset keiton aikana lisättävät mausteet lisätään humalakaruselliin, joka tulee mäskiastian päälle aivan laitteen ylimmäiseksi osaksi. Karusellissa on kuusi paikkaa, joten maksimi humalalisäysten määrä on siis omissakin resepteissä kuusi. Se kyllä riittää tyyliin kuin tyyliin ja yhteen lisäykseenhän voi laittaa useampaakin humalalajiketta, joten se ei ole rajoittava tekijä.

Humalat laitetaan karuselliin pienissä uudelleen käytettävissä pusseissa. Tämä humalakaruselli on yksi laitteen epävarmuustekijä, sillä pussit eivät aina tipu, vaikka karuselli toimisikin oikein, eli yrittäisi pudottaa ne oikeaan aikaan. Tätä Juicy Double reseptipakettia tehdessä neljä kuudesta humalapussista tippui oikein, mutta kaksi keiton loppuvaiheen lisäystä jäi tippumatta. Laite kyllä yritti pudottaa niitä, mutta ne vain jäivät karuselliin, vaikka koitin ohjeen mukaan tehdä mahdollisimman virtaviivaiset pussukat. Kai ne elää siellä karusellissa keiton aikana hiukan, kun siinä on kuitenkin lämpöä ja kosteutta. Pudotin ne sitten käsin keiton jo päätyttyä irroittamalla mäskiastian hetkeksi ja sujauttamalla siitä kegiin - sain tähänkin neuvon minibrewn tuesta todella nopeasti. Ongelma on Minibrewn epävirallisessa facebook ryhmässä korjattu niin, että laitetaan humalapussiin ruostumattomasta teräksestä tehty mutteri, jotta se saa enemmän painoa ja tipahtaa varmasti.

Mäskäyksen ja jäähdytyksen seuraamista sekä hiivauksen ohjeistusta:



Keiton jälkeen laite sitten jäähdyttää vierteen kylmää vettä kierrättämällä sovelluksen neuvoessa juurta jaksain desinfioinnin tärkeydestä keiton jälkeen. Tämän jälkeen on edessä vielä muhjutankin asennus kegin pohjaan, hiivaus ja vesilukon asennus, jonka jälkeen voidaankin purkaa laite. Sovelluksen ohjeistus ei lopu tähän vaan nyt neuvotaan vielä miten kaikki puretaan ja mitkä osat voi laittaa astianpesukoneeseen jne. Lisäksi ohjeistetaan ajamaan panon jälkeinen puhdistusprosessi läpi. Tässä laitteeseen liitetään smart kegin sijaan pienempi puhdistusyksikkö, jonka sisälle pistetään yksi tiskiainetabletti. Pesuohjelma kestää vielä tunnin, joten yhteensä koko prosessiin pesuineen menee sellainen 5-6 tuntia. Riippuen vähän siitä miten kauan tekijä missäkin kohtaa ohjeita ja vaiheita suorittaa - kokemuksella aika varmasti vähän vielä lyhenee. Tässä pitää ottaa kuitenkin huomioon se, että kun maltaat ja humalat on saanut laitteeseen, niin teoriassa seuraavat kolmisen tuntia on vapaata eli laitteen voi vaan jättää omaan rauhaansa tekemään ja jäähdyttämään vierteen, samalla kun itse voi tehdä ihan jotain muuta. Varsinkin, jos on humalapusseihin viritellyt ne sopivat painot, että varmasti tippuvat ajallaan. Eli paljon vaivattomampaa kuin yleensä harrastamani pussimäskäily.

Hiivauksen jälkeen kegi sitten asetetaan johonkin sopivaan paikkaan käymistä ja kypsymistä varten. Kegi on lämpötilakontrolloitu ja käymisohjelma tulee Minibrewn palvelimien kautta eli kegin tulee olla kytketty verkkovirtaan ja wifiin. Pari ekaa päivää pidin kegiä keittiössä, kunnes kyllästyin kuuntelemaan sen melko äänekästä tuulettimen hurinaa. Ongelmaksi tuli nyt se, että tässä suurperheessä on talon kaikki huoneet käytössä ja ulkorakennukseen asti ei wifi kanna. Löysin kuin löysinkin kegille kuitenkin sellaisen paikan, että hurina ei häiritse ketään, kun tyhjensin rappukäytävässä olevan pienen komeron ja vedin sinne jatkojohdolla sähköt. Käymisen aikana applikaatio näyttää kegin tavoitelämpötilan ja todellisen lämpötilan, nämä näyttivät pysyvän hyvin lähellä toisiaan ja tasaisena. Sovellus ohjeistaa kuivahumalien laittamisen aina pussin avaamiseen käytettävien saksien desinfioinnista lähtien, samoin kuin kegin alla olevan muhjutankin tyhjennykset. Ensin pääkäymisen jälkeen tankkiin laskeutuneet hiivat pois ja myöhemmin kuivahumalien muhjut. Muhjutankki, eli trub container, myös ohjeiden mukaan täytetään hiilidioksidilla ennen kegiin kytkentää ja jokaisen tyhjennyksen yhteydessä eli kegiin ei tässäkään vaiheessa pääse happea - homma on mietitty loppuun asti.

Käymisen seurantaa, muhjutankin tyhjennystä, kuivahumalointia ja tarjoilua:



Käymisen jälkeen ohjeistetaan hiilihapotus, jossa oletuksena käytetään pieniä hiilidioksidipatruunoita. Laajemmassa käytössä kannattanee miettiä erillistä isompaa hiilidioksidipulloa, sillä patruunoita kyllä kuluu. Mukana taisi tulla viisi patruunaa ja nyt kun olen kaksi olutta tehnyt ja toista on vielä kegi puolillaan niin viimeinen patruuna on menossa. Katsotaan saako siitä tarjoilupainetta kegin loppuun asti vai täytyykö kenties viimeiset ottaa pohjaventtiilin kautta johonkin erilliseen kannuun ja nautiskella sitten pois yhdessä sessiossa. En kuitenkaan viitsi lähteä patruunakaupoille tuollaisen pienen määrän takia. Koska olut valmistetaan ja tarjoillaan samassa kegissä niin koko prosessi on käytännössä hapeton, mikä on suuri plussa normaaliin lutraamiseen verrattuna. Toisaalta kegi on myös sidottu erän loppumiseen asti siihen, etkä voi valmistaa toista satsia kypsymään. Faceryhmässä monet ovatkin hankkineet beergunin pullotusta varten tai siirtävät oluen muihin pikkukegeihin kuin Minibrewn kegit - tämä ei toki ole laitteen alkuperäinen tarkoitus, mutta mahdollista siis on toimia niinkin.

Ensimmäinen satsini, Minibrewn reseptipaketilla tehty "Juicy Double", tuli siis valmiiksi ja käsillä olisi totuuden hetki. Sovellus neuvoi hanan desinfioinnin ja kokoamisen ja pyysi testaamaan hiilihapot. Hanasta ei kuitenkaan tullut kuin pieni määrä humalapelletin palasilla höystettyä olutta ennen kuin se meni tukkoon. Kaikki humalapartikkelit eivät siis olleet vielä laskeutuneet muhjutankkiin - tai mahtuneet laskeutumaan, koska se oli täynnä silloin kun tyhensin sen sovelluksen ohjeistamana. Sovellus ei tähän tukokseen tarjonnut apuja, mutta Minibrewn nettisivuilta löysin ohjeet miten asia korjataan. Hanalinjaan annettiin hiilidioksidia paineella niin että se aukesi ja sitten muhjutankki uudelleen kegin pohjaan kiinni. Odotin vielä päivän ja tyhjensin muhjut sinä aikana kaksi kertaa. Muhjutankki on läpinäkyvä, niin siitä kyllä näkee milloin päällimmäinen kerros on kirkasta - eli kaikki muhjut oletettavasti laskeutunut pohjalle.


Sitten päivän viivytyksen jälkeen kun pääsin tuotosta oikein maistamaan niin olihan se kaiken odotuksen arvoinen kokemus. Olut oli aivan vastaavaa kuin panimolla tankista tuoreena laskettu tavara tai tuore hanatavara ylipäätään. Laatu kaikinpuolin kunnossa ja reseptiikaltaankin erittäin toimiva IPA. Tuoreentuntuinen ja erittäin aromikas humalointi ja katkeroakin melkein sopivasti. Toki Juicy nimessä antoikin odottaa painotuksen olevan aromipuolella ja vielä kun ne kaksi keiton aikana putoamatta jäänyttä humalapussia lisättiin vasta jäähdytyksessä niin se heilautti tasapainoa vielä enemmän mehuisaan suuntaan. Eikä se vaikuta haitanneen, sillä olut maistui erittäin hyvin.

Eli vastaus siihen saako tällä laitteella valmistettua erinomaista olutta on kyllä. Ehdottomasti.

Myös toinen laitteella tekemäni olut, oman reseptin Katajasaison on valmis ja siitä tein samat huomiot. Erinomainen laatutaso eikä reseptiikassakaan mainittavaa vikaa. Omat reseptit suunnitellaan Minibrewn brewery portalissa, jonne syötetään maltaat ja humalat aivan niin kuin muihinkin reseptiohjelmiin ja portaali laskee sitten niistä Minibrewn tehokkuuden tuottaman ominaispainon ja humalien alfahapoista katkeropitoisuuden. Lisäksi on mahdollista tietysti suunnitella oma mäskäysohjelma ja käymisohjelma halutuille lämpötiloille. Pääkäyminen, secondary, kypsytys jne. alin lämpötila johon kegin voi asettaa on viisi astetta, joten cold crashinkin pystyy tekemään.  Omissa resepteissä rajoitteina on humala- ja maustelisäysten määrä, joita voi olla siis kuusi kappaletta koska humalakarusellissa on paikka kuudelle pussille. Laitteella onnistuu myös tuplamäskäys, joten vahvemmat imperial stoutit tai barley winet jne. onnistuu myös, mutta panoprosessi venyy tietysti pidemmäksi - laite ei toki vaadi jatkuvaa huomiota, joten lisätyötä sen ei paljoa pitäisi teettää.

Reseptin suunnittelua portaalissa:

Maltaiden syöttö ja mäskäysohjelman laadinta. Portaali päivittää oluen speksejä sitä mukaa kun käyttäjä muuttaa määriä. Mittasin toteutuneen ominaispainon ennen hiivausta ja laite pääsi sillä kertaa vähän portaalia korkeampaan tehokkuuteen, ominaispainon ollessa 1.066 (portaalissa 1.063).


Käytin katajasaisonissa Belle Saison hiivaa, jolle pistin käymisohjelmaksi kaksi vuorokautta 25 asteessa, sitten nosto 30 asteeseen neljäksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen vielä vajaa viikko 22 asteessa kypsymistä (pääkäyminen olisi oletettavasti tässä vaiheessa jo ohi). Sitten parin päivän cold crash ja sen jälkeen hiilihapotus. Reilut kaksi viikkoa siis mäskäyksestä lasiin. Tämän oman oluen kanssa ei ollut ongelmia humalapussien kanssa kun tiesin ajat milloin niiden pitäisi tippua ja olin paikalla varmistamassa, että ne oikeasti tippuvat. Yksi kuudesta pussista meinasi jäädä putkeen eli ei tippunut itsestään, mutta tuuppasin sille hieman vauhtia jolloin se tipahti nätisti. Tässä oli yhtä pussia kohden vähemmän humalaa kuin Juicy Doublessa, joten pussit sai sidottua vähän pienemmiksi ja siistimmiksi. Ehkä siksi ne putosivatkin paremmin. Yhdessä pussissa oli humalan tilalla katajaa ja se tippui nätisti itsestään.

Oman reseptin valmistusta/ohjeistusta voi laitteella seurata joko tietokoneella brewery portalin kautta tai puhelimen sovelluksen välityksellä (tästä jutun alla videossa tarkemmin). Reseptin voi kuitenkin suunnitella vain brewery portalissa ja sitä varten täytyy ostaa vuosilisenssi. Lisenssin hinta on tällä hetkellä 89 euroa vuodessa. Tämä on mielestäni myös selkeä miinus, sillä laite on itsessään jo varsin hintava. Ilman lisenssiä siis onnistuu vain valmiiden reseptipakettien valmistus. Valmiita reseptipaketteja tehdessä laite ei kerää tietoa mäskäyksen aikaisista lämpötiloista jne, mutta omissa resepteissä kerää - tässä on tietysti sellainen ajatus, ettei reseptipaketteja pysty ns. kopioimaan ja koska osa reseptipaketeista on olemassa olevien kaupallisten panimoiden oluita, niin tarkempi reseptiikka lienee sovittu pidettävän salassa. Omia reseptejä tehdessä voi siis seurata tarkalleen missä mennään ja tässä onkin yksi laitteen hieno puoli lisää. Kaikki jää muistiin, joten reseptiä on helppo palata hiomaan. Tämä olisi siis ehkä varteenotettava laite kaupallisillekin panimoille reseptien kehittelyyn. Laite kun toistaa prosessin aina (oletettavasti) samalla tavalla, niin ei halutun vaihtelun saa minimoitua mahdollisimman hyvin. Prosessin aikana valmistusta ei pysty mitenkään säätämään, eli laite valmistaa reseptin sen mukaan miten se on portaaliin syötetty.


Yksi puoli laitteessa on kaupallisten oluiden tekeminen tai "toisintaminen" kotona. Minibrewlla on siis myynnissä kaupallisilta panimoilta "lisenssoituja" reseptipaketteja, joiden avulla voit kotona toteuttaa oman tulkinnan panimon oluesta. Ainut vaan, että tällä hetkellä valikoimassa ei ainakaan vielä ole mitään suurta tai legendaarista, mutta ehkä tulevaisuudessa. Olisi se hienoa kokeilla esim. Fuller's ESB tai Weihenstephanerin Hefeweisse toisintaa tällä, että pääseekö alkuperäisen tunnelmaan, mutta ei siis ainakaan vielä. Tämä puoli varmaan kehittyy jatkossa, varsinkin jos laite saa enemmän suosiota.

Minulle jäi laitteesta hieman kaksijakoiset fiilikset. Kiistatonta mielestäni on, että laitteen toimiessa suunnitellulla tavalla sillä pystyy helposti tekemään erittäin hyvää olutta. Toiminnassakaan en itse kohdannut sen suurempia ongelmia. Humalapussit eivät aina tippuneet, mutta siihen voi itse vaikuttaa lisäpainoilla ja toisessa panossa tosiaan piti imaista vettä vähän liikkeelle, että se ylsi pumppuun asti, mutta näihin löytyi nopeasti apu netistä. Kegi on äänekäs kun tuuletin hurisee 24/7, mutta sillekin itse löysin sopivan paikan, jossa hurina ei häirinnyt. Käytännössä se vastaa tuollaista normaalin pelitietokoneen tuulettimien hurinaa silloin kun näytönohjain antaa kaikkensa. Tämä on mielestäni asia joka laitetta harkitsevan kannattaa ottaa huomioon. Paras olisi joku wifin kantomatkan sisällä oleva siisti autotalli tai harrastehuone. Panemisen fiilis tällä on vähän tosin kuin kahvinkeitossa, eli sellaista hands-on tekemisen meininkiä ei juuri ole. Kaikki eivät sitä varmasti tosin kaipaakaan. Laitat vaan suodatinpussin (mäskäin) paikalleen, purut sisään (maltaat ja humalat) ja kahvi (vierre) tulee kuin itsestään.

Toinen puoli ei sitten liity varsinaisesti oluen valmistukseen vaan siihen, että kaikki laitteen ohjaus tapahtuu netin välityksellä Minibrewn serverien kautta. Eli jos serveri on jostain syystä alhaalla, niin ei laitteella pysty tekemään mitään. Esimerkiksi viime lauantaina faceryhmään alkoi tulla viestejä, että kegit meni offline eikä jotkut pystyneet aloittamaan oluenvalmistusta koska serveri oli alhaalla jne. Pahin tietysti on jos jossain kriittisessä vaiheessa menee yhteys ja laite jää vaikka mäskien kanssa seisomaan pidemmäksi aikaa tai keitto keskeytyy jne. Jos katko kestää pidempään niin satsi voi olla pilalla. No, en osaa sanoa kuinka yleistä tämä on, itse en kohdannut yhteysongelmia, mutta mahdollista se on. Vielä vakavampi pointti on se, että jos Minibrew yrityksenä menee nurin ja serverit alas niin laitetta ei voi käyttää kuin verkonpainona tai sisustuselementtinä. Yritys on vielä nuori, mutta laite on herättänyt kuitenkin netissä seurattuna ainakin hyvin kiinnostusta - aika sitten näyttää realisoituuko se kannattavaksi pitkäikäiseksi bisnekseksi.

Kiteytettynä:

POSIT:
  • Todella helppo laite käyttää, et tarvitse aiempaa kokemusta
  • Selkeät ja seikkaperäiset ohjeet, virheen mahdollisuus pieni
  • Valmistaa kiistatta laadukasta olutta
  • Alkuvalmistelun jälkeen laite valmistaa vierteen itse, voit sillä aikaa tehdä itse jotain muuta
  • Mahdollistaa omien reseptien toisintaminen tarkasti ja sitä kautta niiden kehittäminen on helppoa
  • Ei pullotusta ja onhan se komiaa kun on oma hana kotona
  • Jos on ongelmia, niin Minibrewn tuesta tai netin yhteisöistä saa nopeasti apuja

NEGAT:
  • Ohjaus tapahtuu netin välityksellä ja joskus serveri voi olla alhaalla, jolloin laitetta ei voi käyttää
  • Pieniä ongelmia humalapussien tippumisen kanssa (voit helpottaa tätä itse)
  • Kegin tuuletin on melko äänekäs 
  • Mitä käy laitteelle, jos yritys menee nurin? 
Suosittelen laitetta siis varauksin. Hyvän oluen tekeminen ja vieläpä helposti ei ole laitteella ongelma, mutta sopiiko laite juuri sinulle? Siihen yllä oleva teksti antaa toivottavasti joitakin vastauksia. Itse saisin tämän testissä olleen laitteen ja kegit jonkinlaisella alennuksella omakseni, mutta en aio niitä pitää. En ole tuota hintaa kysynyt, mutta näinä epävarmoina aikoina se on todennäköisesti itselleni silti liikaa ja totta on sekin, että jo kokeneempana oluentekijänä haluan kokea enemmän sitä itse tekemisen riemua sekä ajoittaista sähläystä ja omien reseptien keittelyä (josta tällä laitteella joutuisin maksamaan vuosittaisen lisenssin portaaliin). Toki suuresti nautin näistä kahdesta helposta satsista, varsinkin valmiina. Erinomaisia oluita molemmat! Tunne on kuitenkin enemmän se, että minä vain tein mitä ohjeet käskivät ja laite teki oluet. Kiehtoisi kyllä tavallaan pitää vehje, mutta sydän sanoo ei.

Kiitokset Minibrew:lle ja Lappolle tästä testistä, oli ilo testata ja ilo nauttia erinomaisesta oluesta! 

Kuvasin alla olevan videon alunperin Reittausblogin facebookiin katajasaisonin valmistuksen yhteydessä. Tsekkaa tästä miltä prosessi käytännössä näyttää ohjeistuksineen:

 

Jutun kuvat: Minibrew & Reittausblogi 

Minibrewn Suomessa myy Lappo.fi 
Minibrewn kotisivut: Minibrew.io
Epävirallinen Facebook yhteisö: MiniBrewers - Unofficial MiniBrew User Community