Hangaround & Nobody Brewingin NEIPAt Hangaround ja Nobody

0 kommenttia
 

Nyt maistoon Jyväskylästä ponnistavan kaksikon Eetu "Hangaround" Tuovisen ja Pekka "Nobody" Korhosen kiertolaispanimon kaksi NEIPA tyylistä olutta. Kaverit olivat hiljattain Ylen kiertolaispanimoita käsittelevässä jutussakin, joka kannattaa lukea myös. Oluet on nimetty siis Hangaroundiksi ja Nobodyksi, joissa ainesosaluettelo on muuten sama, mutta toisessa on tuplakuivahumalointi Centennial humalalla ja toisessa Mosaicilla. Otin maistoon ensin Centennialilla humaloidun Nobodyn. Aiemmin tältä panimolta maistettu Hops-a-Daisy NEIPA oli erinomainen, joten korkeat odotukset on näillekin ladattu. Molemmat oluet valmistettu Lohjan UG Breweryssä.


Nobody
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaurahiutale, humala, hiiva


Asianmukaisen sameaa ja kellertävää isokuplaisella vaahdolla. Tuoksu on huumaavan havuinen ja sitruksinen sekä hieman kaurainen. Suutuntuma on tässäkin HnB:n NEIPAssa erinomainen. Sopivan täyteläinen, pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Hyvä sitrusvetoinen, mutta silti NEIPAmaisen mehumainen maku. Runsaasti ja voimakkaasti hedelmää, mutta myös havuisempaa tuntua ja katkeroakin. Pieni hop burnikin taitaa kutitella hetken päästä nielaisun jälkeen, jos siis pitää pientä taukoa siemausten välillä pitää. Maku on kyllä niin hyvä, että liukkaasti kaatuu. Tyyli vaikuttaisi olevan tekijöillä hyvin hallussa.

 

Hangaround
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaurahiutale, humala, hiiva


 
Samat speksit kuin aiemmassa siis, mutta tuplakuivahumaloitu Mosaicilla. Ulkonäkö melko lailla identtinen. Tässä herkullisen hedelmäinen ja voimakas kuivahumalointi kääntyy aromeiltaan enemmän mustaherukkapuskaiseen suuntaan. Tropiikin hedelmiä myös. Tässä on ehkä Nobodya enemmän myös sellaista vehreää pellettimäisyyttä, joka tekee pientä karkeutta muuten pehmeään makuun ja suutuntumaan. Se on kuitenkin vain sivuroolissa. Raikas ja maukas tämäkin on. Nielaisun jälkeen tuntuva hop burn tuntuu kasvavan joka siemauksella ja tuntuu Centennialilla kuivahumaloitua versiota voimakkaammin, mutta se voi johtua siitäkin että tämä on nyt toinen tällainen olut peräjälkeen. En ole tämän tyylisiä tainnut koskaan useampaa putkeen ottaa niin en osaa sanoa johtuuko ilmiö siitä. Hop burn on siis sellaista pientä polttelua joka tuntuu nielaisun jälkeen kurkussa, ikään kuin olisi maistanut jotain hieman tulisempaa maustetta tai vastaavaa. Ei siis kielellä, vaan kurkussa. Hyvää se tämäkin on. Molemmat pullotetut NEIPAt tältä kaksikolta siis myös oikein maukkaita. 
 
Arvioidut oluet saatu.

Kotiolutta: Kyllikki Brewing Küllitarha (witbier)

0 kommenttia
 
Koronaviruksen vuoksi matkailu on tällä hetkellä aika pitkälti pannassa, eikä olutmatkojakaan näin ollen pääse tekemään. Makumatkat sen sijaan ovat sallittuja ja jopa suositeltavia. Nyt vienkin itseni makumatkalle Küllitarhaan ja pyrin välittämään matkan tunnelmat tekstivälitteisesti myös kaikille teille. Küllitarha on witbier tyylinen olut, jonka taustalla on lahtelaiskaksikon muodostama Kyllikki Brewing. Kotipanimon laitteistoista ja prinsiipeistä on luettavissa laajemmin aiemmin maistamani Apex Sauce mango pale alen arviossa.

Küllitarha
4,4% | 13 IBU | Vesi, ohra, vehnä, kaura, korianteri, appelsiini, sitruuna, humala (EKG ja Saaz), hiiva

Tekijän kommentit: 
"Tämän idea syntyi epäonnistuneen vehnäkokeilun jälkeen, kun haluttiin testata miten onnistuttaisiin sullomaan samaan pulloon meidän omia suosikkeja. Päädyttiin kokeilla minkälainen olut saataisiin tehtyä jos ryöstetään pohja Hoegaardenilta, hiiva Weihenstephanerilta ja mausteet Blue Moonilta. Lopputulos on kyllä lähellä mitä haettiin. Seuraavaa satsia vois vähän koittaa saada kuivemmaksi, josko sillä saisi mausteet pomppaamaan hieman tukevammin. Tämä oli meidän ensimmäinen testi uudelleenkäyttää hiivaa. Raikas vehnä missä himppasen banaania taustalla. Saunaseuraksi tositarkoituksella." 
 
 
Etiketti on hillityn tyylikäs aina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ilman hiivoja kellertävämpi, mutta hiivoilla hieman rusehtavampi ja vaahdoltaan maltillinen, mutta kestävä ja kauniin pitsikäs. Tuoksussa on voimakas sitruunainen ja korianterinen aromi, joka on kyllä raikas, mutta terävämpi ja mausteisempi kuin witbiereissä yleensä. Appelsiiniakin, mutta hedelmäisesti, ei niinkään kuorimaisesti. Maussa on muuten raikkautta! Todella freesi sitruunainen ja appelsiinimaisen hedelmäinen alkumaku, joka kääntyy sitten korianteriseen suuntaan ja kuivuu yllättävän nopeasti jättäen edelleen korianterin elämään ja sisältäen myös vehnäisiä kaikuja. Hyvä raikkaus, mutta sellainen tietty vehnäoluen muhkeus ja pehmeys tästä kyllä puuttuu. Maukas hedelmäinen alkumaku katoaa suurilta osin ja turhankin nopeasti. Hyvän makuinen siis, mutta esiintyy loistossaan vain lyhyen aikaa - tähdenlennon tavoin. Ei jälkimakukaan ollenkaan epämiellyttävä ole, mutta alkumakuun verrattuna vaan kovin tyhjän oloinen. Tyylin parhaat ovat täyteläisempiä ja muhkeamman vehnäisiä sekä pehmeitä - hedelmäisyys jatkuu pidempään. Makumatka Küllitarhaan päättyy ristiriitaisiin tunnelmiin - hekumain huippu saavutettiin turhankin nopeasti eikä kohtaaminen kehkeytynyt sen suuremmaksi tarinaksi.
 
Varmemmaksi vakuudeksi testasin vielä argumenttieni paikkansa pitävyyden ja korkkasin viimeisimmän nettitilaukseni mukana tulleen St. Bernarduksen witbierin heti tämän perään ja toden totta - pehmeämpi, täyteläisempi ja pitkäkestoisempi maku siitä löytyi. Toki vahvuuttakin Bernarduksessa on enemmän, 5,5%. Kuitenkin tämä runko ja runsaan maun kantaminen aina loppuvetoon asti olisi tässä omina kehityskohteina jos kyse olisi minun reseptistäni.


Kotiolutta: Kyllikki Brewing Apex Sauce (mango pale ale)

0 kommenttia
 
Kyllikki Brewing on kahden miehen kotipanimo Lahdesta. Kaverit lähestyivät kolmen mielenkiintoisen maistiaispullon kanssa ja lupasin tietysti kirjoittaa oluista kommentit. Oluet ovat mango pale ale Apex Sauce, jota maistelen tänään sekä Küllitarha witbier ja Lé Lorié vaahtera kookos porter. Alla panimosta ja reseptien laadinnan periaatteista Kyllikki Brewingin Andre Lindgrenin omin sanoin:
Laitteistoa ja historiaa:

Meillä mäskäyksen ja keiton hoitaa Klarsteinin Maischfest 35L "all-in-one" pönttö. Ollut erittäin toimiva peli näiden muutaman vuoden kokemuksella. Jäähdytys hoidetaan 10m kupariputkesta itse viritellyllä immersiojäähdyttimellä, jolla vierre saadaan hiivauslämpötilaan n. 25-35 minuutissa. Näiden päälle toki löytyy jos jonkinlaista roipetta. Samaa kamaa mitä enempi ja vähempi löytyy jokaisen harrastukseen vihkiytyneen kotipanijan arsenaalista. Ennen kun panohommia kimpassa kaverin kanssa alettiin hoitamaan reipas pari vuotta sitten, oli minulla jo muutama kattilakeitto alla. Päätin hypätä ns. syvään päähän heti ensimmäisellä yrittämällä maltaiden kanssa. Tosin, ennen sitä oli monta iltaa vietetty youtubessa erilaisia tutoriaaleja katsellen ja eri olutfoorumeilla homman saloja lueskellen. Jotenkin koko homma näytti sen verran helpolle, että skippasin olutkitit ja uutteet kokonaan. Tietoa tuli sitten joka erän kohdalla ahmittua lisää, kun halusi tietää miksi mikäkin asia toimii niin kuin ne toimii. Uskallanko väittää, että usealla tähän harrastukseen hurahtaneella on varmasti melko samanlainen etenemisprosessi ollut. Panolaitteistoa tuli päivitettyä / hankittua samaan tahtiin. Esim. pH-liuskat on ihan ok indikaattori alussa, mutta kun ensimmäistä kettle souria alettiin virittelemään, todettiin kunnon pH-mittarin olevan aika pakkohankinta. 
 
Reseptiikkaa:

Reseptejä kun lähdetään laatimaan, niin paljon tulee ensin luettua netistä minkälaisilla aineksilla muut on saaneet minkäkinlaisia tuloksia. Näiden pohjalta sitten laitetaan raamit omalle reseptille ja sitä sitten pyöritellään sen mukaan mitkä on omat toiveet lopputulokselle. Molemmat meistä diggailee oluista joiden maut on läskejä ja röyhkeitä. Ko. speksin oluita ei välttämättä montaa pysty putkeen nauttimaan, mutta tämä on juurikin se kulma mistä me omia reseptejä lähestytään. "Parempi överit kuin vajarit" toimiikin meillä jonkunsortin mottona. Toki matkan varrelle mahtuu oluita jotka enempi kunnioittaa ns. perinteitä. Ne kuitenkin yleensä ovat olleet testimielessä keitettyjä batchejä millä alustetaan ja/tai testataan erilasia pohjia seuraavia etappeja varten.

Kyllikki Brewing Apex Sauce
5,1% (OG. 1.055, FG 1.014) | 24 IBU | Mausteena limen kuorta, mangososetta ja vaniljaa | Muuta: Laktoosia

Tekijän kommentit: 
Tämä tuli keitettyä kun muisteltiin edellisiä pale-settejä ja teki mieli testata uutta twistiä. Modattiin vanhaan reseptiin mukaan melko satsi vehnää ja keittovaiheeseen tiputettiin 1,5 litraa mangososetta. Hiivakin vaihdettiin K-97 joka pärjää hieman viileämmässä ja jättää oluen himppasen makeammaksi. Ajatuksena näillä muutoksilla oli saada edellistä settiä sameampi ja raikkaampi lopputulos. Trooppinen fiilis tulee humalista, joiden kanssa joutuu vielä hieman kikkailemaan, jotta mangolla olisi selkeä(mpi) presenssi. Kevyt kuivahumalointi ja tuoretta mangoa + vaniljaa secondaryssä. Tällä voi korvata aamun appelsiinimehun! Rento humalointi pyytää kivasti ottamaan seuraavaa huikkaa.
Näin siis ensimmäisenä maistoon heti reilusti ainesosia sisältävä olut. Mausteena siis limen kuorta, mangososetta ja vaniljaa. Lisäksi käytetty laktoosia. Humalina kova kolmikko Citra, Mosaic ja Motueka. Hieno etikettikin oluelle on tehty. Siinä miesoletettu elpyy.


Samea, väriltään keltainen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Väri tosiaan on appelsiinimehumainen. Lasista nousee runsaasta ainesosaluettelosta huolimatta selkeitä elementtejä sisältävä tuoksu, joka on varsin voimakaskin. Hedelmänkuorimaisuutta ja sitrusta heti alkuun, sitten sosemaisempaa tropiikkia eli ilmeisesti mangoa, mutta myös herukkaista humalaa. Humala oikeastaan jopa päällimmäisenä, kuten oluessa toki pitääkin ja mausteet sitten mausteina. Vaniljakaan ei tunnu tuoksussa ainakaan haittaavan. Hieman jännitin ainesosaluettelon perusteella ja vielä kun tämä on ensimmäinen maistamani olut näiltä tekijöiltä niin siihen sisältyy aina muutenkin pientä jännitysmomenttia. Tuoksun perusteella kuitenkin homma toimii! 
 
Makukin on hyvä ja alhaisesta IBU lukemasta huolimatta varsin katkeroitukin. Jälkimaku kuivuu miellyttävään loppuliukuun, mutta hedelmäsokerista makeuttakin elää vielä. Riittävästi terävyyttä minun makuuni kuitenkin. Hedelmää löytyy sekä terävämmän sitrusmaisena, että pehmeämmän mangomaisena. Ilokseni huomaan myös, että humalien aromeja löytyy ja varsinkin nielaisun jälkeen myös, eli kaikkea löytyy mitä keittoon on laitettukin, paitsi ehkä vaniljaa enkä sitä kyllä kaipaamaan jääkään. Varmaan se solahtaa mukavasti tuonne hedelmäisyyden lomaan. Laatutaso on kunnossa ja resepti erinomaisen toimiva. Runsaista ainesosista on saatu siis rakennettua tasapainoinen ja laadukas olut. Tällaisella ainesosaluettelolla olisi mahdollisuus myös totaaliseen sotkuun, mutta tämä on kaukana siitä. Hieno ensikosketus Kyllikki Brewingiin!

Kyllikki Brewingin parissa jatketaan vielä myöhemmin kun teen makumatkan Küllitarhaan ja sitten pääsen vielä maistamaan vahvempaa vaahtera kookos porteriakin.

Maistossa Full Taste oluet #004, #006, #007 ja #008

0 kommenttia
 
Nyt maistoon valmistuttajalta näytteeksi saadut Full Taste oluet. Kuten otsikosta näette, niin nämä oluet on numeroitu ja jokaisen oluen ideana on ainakin toistaiseksi olla kertaerä. Lähtökohtana siis se, että "the best beer is the new beer", joka lukee tölkissäkin. Pidemmittä puheitta lähdemme suorittamaan maisteluita. Mennään numerojärjestyksessä, eli aloitetaan nelosesta, joka kaiken järjen mukaan lienee myös vanhin.

Full Taste #004 Paradise Hazy IPA
5,2% | Vesi, ohramallas, kauramallas, humala, hiiva




Kultaoranssi, läpikuultava ja vaahdoltaan valkea olut. No nyt on tuoksu jiirissä - tropiikin hedelmiä, sitruksisuutta ja herukkaisuutta. Aika lailla sellainen perus nykypäivän IPAn kattaus, mutta intensiteetti on hyvä - toisin sanoen tuoksu on siis voimakas. Maku toimii myös hienosti. Katkeruus on vähäistä, mutta aromipuoli runsas ja tuoreenoloinen. Erittäin hedelmäinen, herukkainen ja hieman jopa humalapellettimäinen, mutta ei kuitenkaan mentholinen. Jälkimakukin on kauttaaltaan miellyttävä. Laatutaso on korkea. Ei minulla tästä ole mitään valitettavaa, nimensä mukainen eli ostaessa ainakin saa sitä mitä purkissa lukee. 
 
Full Taste #006 Fruit Bomb DDH IPA
5,2% | Vesi, ohramallas, kauramallas, humala, hiiva
 

Nyt on kunnolla samea ja kultaoranssi. Tölkin pohjilta kaatui hieman muhjuakin mukaan, liekö humalapelletin palasia. Tuoksu on voimakkaan humalainen. Ananasmaisuutta ja mustaherukanlehteä. Katkeruutta tuntuisi olevan hieman terävämmin kuin Paradise Hazy IPAssa, mutta jotain karvautta tai karkeutta myös - ei ole niin smoothia. Enemmän pellettimäisyyttä, mutta melko hyvää tämäkin on. Runko toimii - riittävä runsaus, mutta sopiva vaaleus, jotta humalat pääsevät hyvin esiin. Tällaisia humalamehuja nämä IPAt nykyään enimmäkseen ovat ja tuoreus sen myötä entisestään vaan korostuu - tämä tuoreuspuolikin on tässä kunnossa ja tölkkihän on myös tunnetusti tällaiselle paras pakkausmuoto. Paradise oli parempi, ehkä tölkistä kaatuneet muhjut toivat vähän karkeutta tähän. 
 
Full Taste #007 Rise of the Raspberry Sour
5,2% | Vesi, ohramallas, kauramallas, vadelma, humala, hiiva




Söpöllä pinkillä vaahdolla varustettu punainen olut. Tuoksussa on hapanta tuntua ja mukavasti vadelmaista, hieman sellaista mummonmehumaista tuntua. Suutuntuma on suuta supistavan hapokas, mutta ei mikään sellainen irvistelyä aiheuttava. Vadelma maistuu aidon marjaisena ja hieman karvaana. Tässä on runkoakin varsin tukevasti, jopa niin, että jälkimakuun asti kantautuu makeutta - se syö tästä hieman pois sellaista raikkautta, jota hapanoluessa mielestäni tulisi olla. Tällaiset eivät oikein ole sitä tutuinta tyyliä minulle, mutta niiden joukossa joita olen maistanut tämä sijoittuu jonnekin keskikastiin.
 
Full Taste #008 Cherry Crushed Sour
5,2% | Vesi, ohramallas, kauramallas, kirsikka, humala, hiiva




Punainen ja kirkkaampi kuin aiempi vadelmainen versiointi. Ainesosat muuten samat, mutta vadelman tilalla tässä kirsikka - reseptin koostumus muuten voi poiketa toki paljonkin. Tuoksu raikkaampi, jotenkin kipakampi - ei mummonmehumaista tuntumaa. Maku on myös terävämpi ja raikkaampi. Ulkonäön kirkkaus tavallaan toistuu kirkkaampina makuinakin. Jälkimakeus ei nyt vaivaa ja ehkä kirsikka toimii itselleni vadelmaa paremmin muutenkin. Samanlainen hieman suuta supistava, mutta ei mikään kiilteet hampaista irrottava suutuntuman hapokkuus. Toimii minulle paremmin kuin vattuversio.
 
Sellaisia siis. Perushyvää kauppaolutta, joista omaan makuuni parhaiten osui tuo ensimmäisenä maistettu Paradise Hazy IPA. Happamatkin omassa tyylissään mielestäni kunnollisia, mutta en välttämättä ole oikea mies niitä arvioimaan. 
 

Testissä Senson Gluten Free Liquid Malt Light 10 - gluteeniton mallasuute kotioluiden valmistukseen

0 kommenttia
 
Lahdessa toimiva Viking Maltin sisaryhtiö Senson on kehittänyt pilsner maltaasta valmistetun gluteenittoman humaloimattoman olutuutteen, joka on tulossa kotiolutvalmistajien saataville 1,5 kiloisissa tinapurkeissa. Tuotenimi on Senson Gluten Free Liquid Malt Light 10. Yrityksestä otettiin yhteyttä ja kyseltiin halukkuutta testata tätä uutetta. Ainoana ehtona tälle yhteistyölle olisi se, että kirjoittaisin kokemuksistani tänne blogiini. Sillä tiellä ollaan siis.
 
Lisäksi yhtiöltä on tulossa myös mielenkiintoiselta kuulostava Senson Sour Liquid Malt Light, joka on luontaisesti valmistettu hapattamalla vierre kattilahapatusmenetelmällä, jonka jälkeen maitohappobakteerit on tuhottu ja hapan vierre konsentroitu hapanuutteeksi. Vastaavia tuotteita ei taida maailmanlaajuisestikaan olla saatavilla.
 
Sain yhteensä kuusi 1,5 kilon purkkia tätä uutetta. Tuote on vielä niin uusi, että etikettiäkin vasta kehitetään. Tuotetietolomake toki jo löytyy ja sen liitän kuvana tähän alle. 

Uutetta testatakseni valmistan oluen tietysti vain kyseistä uutetta käyttäen, eli ei mitään osittaismäskäyksiä tai muita uutteita mukaan. Uutteen tuhtia maltaisuutta sopii kuulemma ohentaa sokerilla ja sainkin malliksi yhden lager reseptin, jossa mallaspohjasta 80% oli uutetta ja 20% sokeria. Nyt kun minulla on tämä belgivaihe menossa taas, on oikeastaan ollut jo pidemmän aikaa, niin ajattelin valmistaa nimenomaan yleensäkin pelkästään pilsnermaltaasta valmistettavan belgityylisen blonden, johon myös ihan täysmäskäämälläkin sopii sokerilisäys, jotta lopputuotteesta saadaan sopivan kepeä ja raikas - sekä tietysti asiaankuuluvan alkoholipitoinen. 
 
Lähdin ajattelemaan ihan siltä kantilta, että mikä on ns. belgiblondien standardi. Mielestäni se on Leffe. Ei ole tyylin paras, mutta laajasti saatavilla ja tunnettu sekä omasta mielestäni varsin hyväkin. Vaalea, 6,6% ja katkeroa Alkon mittauksissa 16 EBUa. Laskelmoin siitä BrewMate apuohjelmalla, että jos käytän kaksi purkkia eli kolme kiloa uutetta ja kilon sokeria 20 litran satsiin, niin vahvuudeksi tulisi n. 7%. Pakkasessa sattui olemaan myös n. 50g jämäpussi Saaz humalaa, josta 45 minuutin keitolla näytti teoriassa irtoavan noin 18 IBUa katkeroa. Riittävän lähelle. Eikä sokerin 25% osuus kokonaisuudesta ole merkittävästi korkeampi kuin yhtiön esimerkkireseptissä ollut 20% ja sitä olutta kuvattiin sanoin "round mouthfeel and deep colour". Vaikuttaisi omaan "suuhuni" hyvältä ainakin paperilla tai siis näytöllä. Hiivana lähden kokeilemaan Mangrove Jack'sin kuivahiivaa M47 Belgian Abbey, jonka pitäisi olla erityisen hedelmäinen.
 
Uute on humaloimaton, eli siihen pitää keittää humalointi sisään. Muuten valmistuksessa voi noudattaa aiemmin kirjoittamiani uuteoluiden valmistusohjeita. Humalointi keitetään sisään ottamalla muutaman litran vetoinen kattila, ihan normaali perunakattila siis riittää. Ala kuumentamaan vettä ja jo ennen kiehumista lisää pieni määrä olutuutetta, vaikka noin desi tai kaksi (kiehuvaan veteen lisätessä saattaa kuohahtaa). Tähän ohueen vierteeseen sitten keitetään humalat sisään, itse keitin siis 50g Saaz-humalaa 45 minuutin ajan. 
 
Muuten valmistus olikin sitten helppoa ja suhteellisen vaivatonta. Eli muutama litra kuumaa vettä, itse kiehautin noin kuusi litraa vettä ja kaadoin käymisastiaan. Lisäsin molemmat uutepurkit (paitsi pienen määrän jonka säästin humalien keittoon) ja sokerin myös käymisastiaan ja sekoitin pöntöä pyörittämällä, niin että uutteet vaikuttivat sekoittuneen kunnolla. Sokerikin luultavasti liukeni samalla. Lisäsin tässä vaiheessa jo kylmää vettä 15 litran merkkiin asti. Kun humalien keitto oli valmis, kaadoin keitetyn vierteen siivilän läpi käymispönttöön, niin että suurin osa humalamuhjuista jäi siivilään. Sen jälkeen lisäsin vettä 20 litran merkkiin asti ja vein pöntön ulos jäähtymään, koska vierteen lämpötila oli vielä pitkälti yli 30 astetta. Annoin vierteen jäähtyä ja otin sitten 20 asteisesta vierteestä ominaispainomittauksen. Havaitsin samalla, että olin täyttäny 20,5 litraan asti, tätä oli täyttäessä vaikea havaita, koska vierre kuohusi. Ominaispaino oli 1.061 eli käymisen jälkeen ohjelma ennustaisi 75% attenuaatiolla (hiivan speksit 73-77%) 6,6% vahvuuden - itseasiassa siis tismalleen saman kuin Leffessä. No, ei ylimääräinen puolen litran vesilisäys siis vahinko ollut, vaan ilmeisesti kotipanimomestarin taituruutta... heh. 
 
Resepti siis ennen käymistä oli Brewmatessa alla olevan kuvan mukainen. 


Ja näytteen väri valoa vasten tällainen ja maku "normaali" eli makean vierremäinen ja hieman katkeroakin erottui.

Hiivauksen suoritin eilen illalla 18 asteessa. Annan hiivan vuorokauden verran kasvaa, sen jälkeen nostan pöntön 22-24 asteiseen paikkaan, jossa käyminen saa mennä rauhassa loppuun. Sitten cold crash eli pönttö kylmään ja siitä sitten pulloihin. Kaikki vaikuttaa ainakin toistaiseksi oikein hyvältä, palataan tähän sitten kun pullotellaan tai viimeistään sitten kun maistetaan.