Maku Brewing mysteeritölkki

0 kommenttia
 

Tuusulalainen Maku Brewing lähetti oluitaan maistoon ja siinä joukossa oli myös yksi mysteeritölkki. Tölkissä ei siis ole mitään etikettiä eikä tietoa oluesta ole muutakaan kautta annettu. Ainoat tiedot on se, että olut tulee myöhemmin syksyllä myyntiin panimon omaan kioskiin ja nautintalämpötilaksi suositellaan kymmentä astetta. Tempaisin tölkin noin 11 asteisesta kellarista, joten mennään sillä. Nyt lähdetään sitten veikkailemaan mistä on kyse. 

 


Sysimusta ja vaahdoltaan mokkainen olut kaatuu lasiin. Ulkonäkö jo kertoo mahdollisesti paahtomaltaisesta tuntumasta ja tuoksu vahvistaa saman - intensiivisyys ja aromien kirjo on imperial stoutille ominainen ja sisältää mielestäni myös selkeitä tynnyrikypsytyksen sävyjä. Kenties tässä on siis uutta versiointia Makun kypsytettyjen Imperial Stoutien sarjaan. Tuoksu on runsaasti konvehtimaisen suklainen ja paahteisen maltainen. Siinä on myös tiettyä hedelmäisyyttä sekä tammipuuta ja hentoa vaniljaisuutta. Hieman kun olut lämpenee niin mielestäni tuoksussa on myös rypälemäisiä portviinin sävyjä - tai kenties sherryä tai madeiraa - vahvoille rypäleperäisille juomille ominaista tuoksua kuitenkin. Kenties siis sellaisessa tynnyrissä kypsynyttä tällä kertaa? Hieno tuoksu ja hieno makukin. Todella pehmeän hiilihappoinen ja sopivan täyteläinen suun täyttävä suutuntuma. Mallaspohjassa on enemmän suklaisuutta eikä juurikaan sellaista tiukempaa salmiakkisuutta. Mielestäni tämä on Makun imperial stouteille ollut ominaista. Suutuntuma tässä kuitenkin tuntuu varsin täyteläiseltä - ehkä täyteläisempää kuin ennen, ehkä ei. Todella hyvää on. Maussa tynnyrikypsytyksen sävyt ovat miellyttävän maltillisesti mukana - eivät dominoi, mutta kyllä niitä silti mielestäni selkeästi on. Pieni terävyys lopussa ja lämpöä nousee nielaisun jälkeen. Jos tässä ei tynnyröintiä tai lastukypsytystä ole tapahtunut niin sitten voin kyllä melkein nostaa olutlasit naulaan ja lopettaa nämä hommat - tai sitten keskittyä vain sahtiin ja saisoneihin. Kokonaisuus siis kiteytettynä miellyttävän suklainen pehmeä imperial stout, jossa selkeitä tynnyrikypsytyksen sävyjä. Veikkaan rypälepohjaista juomaa, mahdollisesti sherry, portviini tms. ainakin tuoksussa on hienoja portviinin sävyjä. Kokonaisuutena todella hyvä olut ja vahvuuttakin on koska lasin edetessä "minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy!"

 

Tämä varmaan jossain kohtaa paljastuu minulle ja muillekin että mistä oluesta oli kyse. Viimeistään siinä vaiheessa kun tuote myöhemmin syksyllä tulee panimon omaan kioskiin myyntiin.



Maistossa Mallaskosken Barley Wine ja Kronos Rum Barrel-Aged Barley Wine

0 kommenttia
 

Seinäjokelaiselta Mallaskoskelta nyt hiukan isompia oluita vertailuun. Barley Wine on on panimon tulkinta tästä perinteisestä englantilaisesta oluttyylistä ja Kronos sitten sen tynnyrikypsytetty versio, joka on viettänyt vähintään neljä kuukautta ecuadorilaisissa rommitynnyreissä. Perusversion vahvuus on 12% ja Kronosin 14%. Mallaskosken Panimo aloitti tynnyrikypsytyksen vuonna 2018 ja nykyään panimon viereisessä vanhassa vesivarastossa kypsyy oluita jo viidessäkymmenessä eri tynnyrissä. Tila pysyy alle 15 asteisena vuoden ympäri, luoden hyvät olosuhteet oluiden kypsytykselle. Mallaskoski on myös siinä mielessä hieno kotimainen tynnyrikypsyttelijä, että kypsytetyt oluet ovat myös laajalti saatavilla Alkon verkkokaupan kautta. Pääsee tällainen koti- ja kotanauttijakin maistamaan. 


En maistele näitä oluita rinnakkain vaan otan ensin lasillisen perusversiota ja siirryn sitten tynnyrikypsytettyyn. Lopuksi sitten edetään vuorovetoa aina pullojen tyhjentymiseen asti - tai näin ainakin olen homman suunnitellut. 

 


 

Barley Wine kaatuu lasiin kauniin läpikuultavan punaisena ja käytännössä vaahdottomana. Tuoksu on muhkean maltainen. Sopivasti karamellimaisuutta, hieman kuivakakkuisuutta, hedelmäisyyttä sekä rusinaisuutta ja toki hieman myös nenäkarvoja kutittelevaa nostetta vahvuudesta. Maku on hieno. Mallasta tukevasti ja makeasti, mutta ei liian tahmaavasti - siitä pitää jo vahvuuskin huolen. Aromipuolella yllättävästi humalaa. Katkeroa sen verran että näykkäisee, mutta kysyy kuitenkin nautinnollisen pehmeänä ja vahvuus on erinomaisesti piilossa. Maukkaat kuivahedelmät ja hieman sherrymäistä lämpöä lopussa. Erinomainen mallaspommi, jossa karamellia ja yllättävän voimakasta humalaisuuttakin. 

 

 

Rommitynnyreissä kypsynyt Kronos näyttää aivan yhtä kauniilta. Ehkä vielä hieman syvempi väri. Tuoksussa ero perusversioon on selkeämpi. Portviinimäisiä tynnyrin tammimaisia ja kuivahedelmäisiä tuoksuja nousee nyt hienosti esiin. Maku on hieman kuivempi, syvempi ja hedelmäisempi. Edelleen hyvin lempeästi lämpöinen eli tyylikkäästi kypsytetty - vahvuus on toki mukana kuten pitääkin, mutta pysyy ”integroituna” kokonaisuuteen. Ei siis nouse yksinään framille. Rommimaisuus on eniten esillä pitkässä lämpimässä jälkimaussa ja vielä senkin jälkeisessä ”hehkussa”. Sinänsä harvinainen tilanne, että kypsytys vaikuttaisi tässä oikeasti parantavan jo valmiiksi erinomaista pohjaolutta tuomalla siihen monimuotoisempia ja hienostuneempia juttuja mukaan. Molemmat ovat erinomaisia ja niinpä onkin aivan huikea juttu päästä maistelemaan ja vertailemaan molempia näin yhden iltaman aikana. 

 

Maistellut oluet saatu panimolta.