Kotiolutta: Sun Brew Hara Poijupojan Sitrus-IPA

1 kommenttia
 
Maistelin aiemmin kovaksi purjehtijaksi tiedetyn Sun Brewn aka Mika Pirisen s/y Marietan Pilsvesi Pilsnerin, jossa oli normaalin hanaveden sijaan käytetty alkukeväästä selkämereltä kerättyä merivettä. Nyt maistoon tulee Hara - Poijupojan Sitrus-IPA, jonka reseptiikassa on niin ikään tuota selkämeren suolaista tarjontaa. Normaalien perusainesosien lisäksi oluessa on mausteena greippiä ja verigreippiä. Vahvuutta on 5,7%.




Kultaoranssi, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on makean nektariinimaista appelsiinia ja persikkaisuutta. Hyvä raikkaus ja hyvät fruitit, mutta intensiivisyydessä, eli tuoksun voimakkuudessa jäädään IPA-ihanteestani hieman jälkeen. Vahvempana tuoksu tietysti iskisi kovempaa. Maku on taas Pilsvesi Pilsnerin tavoin loppuvedossa jännän suolainen eli selkämeren vettä todella löytyy muualtakin kuin etiketistä. Suutuntuma on tyylin oluelle peräti tuhti ja makeuttakin on yli oman ihanteeni, mutta katkeruus tuntuu kuitenkin kohtalaisen napakalta. Makumaailma on makean mandariinimainen, passionhedelmäinen ja sitten lopussa hivenen suolainen ja jälkimaussa yrttimäinen. Eipä ole tällaista mineraalimaisen suolaista, mutta silti makean hedelmäistä olutta tullut aiemmin maisteltuakaan. Veikeä yhdistelmä vastakkaisia makupareja, suolaista ja makeaa. Onnistunut olut!

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Pils

0 kommenttia
 

Marsalkka Pils

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Alko (3,39€ / 0,5l)

Saimaan Juomatehtaan oluet ovat olleet hieman vaihtelevan laatuisia viime aikoina. Brewer's Special sarjan alet ovat poikkeuksetta olleet tunkkaisia ja ylihiilihapotettuja, mutta lagereiden puolella homma on toiminut paremmin. En epäröinyt tarttua kesäkuumalla Saimaan uuteen Marsalkka Pilsiin Alkon hyllyllä. Vahvuutta oluella on pilsiksi runsaat 5,8%, mutta hinta kuitenkin, yleinen hintataso huomioiden, varsin kohtuullinen. Alko on mitannut katkeroiksi peräti 79 IBU, joka on jo varsin kohtuullista IPA-tasoa. 



Utuinen kultainen olut, jonka vaahto on vitivalkoista tiheän pitsikästä. Tuoksu on raikas ja hyvä! Leipäistä maltaisuutta ja jalohumalan kukkaisuutta sekä maltillista hedelmäisyyttä. Hieman myös runsautta tuovaa kevyen toffeemaista voimaisuuttakin. Olemme siis mielestäni enemmän tshekkien kuin sakujen alueella. Maku on runsas ja suutuntuma täyteläinen, makeahkokin, mutta myös riittävän katkera. Runsaampi vahvuus tuntuu mallasleipäisenä makeutena ja pienenä lämpönä takakontissa. Kuivakan katkera jälkiliuku jää silti viimeiseksi aistimukseksi, joten tasapainoisesta tuotteesta on ilman muuta kyse. Raikas ja puhdas olut, ilman minkäänlaisia epämiellyttäviä sivumakuja - lagerpuolella Saimaa siis onnistuu nytkin. Ei ole edes niitä aina purnaamiani liiallisia hiilihappoja, vaan sekin osasto on tasapainossa muiden osa-alueiden kanssa. Humalien aromikkuus on tallella ja olut on miellyttävästi pilsmäisen terävä, vaikka suodattamattomuus tulokulmaa hieman pehmentääkin. Erittäin hyvä olut!

Yhteenveto

Runsasrunkoinen ja katkeroinen pils

Maistelussa Rocking Bear Brewersin neljä olutta

0 kommenttia
 
Sain viime viikon Porin reissulla maistettavaksi näytepullot Porin toisiksi uusimmalta panimolta, vuonna 2016 ensimmäiset oluet julkaisseelta Rocking Bear Brewersilta. Settiin kuuluivat Pietniemi Pale Ale, Kuukkari Kreippi IPA, Pori Portraits IPA ja Skydive Mango APA. Pietniemi ja Kuukkari ovat kuuluneet katalogiin jo pidemmän aikaa, mutta Portraits ja Skydive ovat uudempia. Vanhempien oluidenkin reseptiikkaa on hiljattain päivitetty. Kaikki oluet ovat itselleni uusia, eli en ole niitä aiemmin maistanut. Maistellaan nyt kaikki pois ja katsotaan minkälaiseen lopputulemaan rakkaan naapurikaupungin tuotteista päästään.


Pietniemi Pale Ale

4,5%

Kirkkaanlaisen oranssihtava olut, jonka vaahto jättää kauniit pitsit lasin reunoille. Tuoksu on melko vaatimaton - hieman karamellista ja jyväisen leipäistä maltaisuutta sekä kukkaisuutta, mutta humalien hedelmäisyys on miltei olematon. Maussa on sama miellyttävän makuinen hyvin jyväisen maltainen ja hieman karamellistoffeinen pohja, mutta ei juurikaan hedelmäisyyttä tai humalien aromeita muutenkaan. Katkeruutta on sentään sen verran, että maltainen makeus tasapainottuu. Laadultaan täysin OK, mutta reseptiin toivoisin lisää iskevyyttä aromi- ja kuivahumalien puolelle.



Kuukkari Kreippi IPA
4,0%

Utuinen, vaaleamman oranssinen olut, joka vaahtoaa vaivatta. Tyylikkäät pitsit jäävät lasin reunoille. Tuoksussa on aitoa pirteää greippimäisyyttä ja hieman maltaisuutta. Hyvin greippimäinen, raikas ja intensiteetiltään iskevä tuoksu. Greippi nousee eläväisesti lasista. Maku on myös raikas ja miellyttävän greippinen. Greippisyys ei ole suuta supistavan tai puistattavan tiukkaa, vaan enemmän sellaista hieman hedelmälihaisen karvasta purevaa tuntumaa. Katkeruus jää tosin kepeäksi, eikä greipin lisäksi tai sen takaa juuri humalaisuuttakaan erotu, joten olemme jälleen vanhan totuuden äärellä - jos merkkaat oluen tyylin pulloon, yritä edes olla tyylinmukainen. Hyvänmakuinen ja miellyttävä kepeä hedelmäolut tämä on, mutta IPA... ei missään tapauksessa. Laatutaso jälleen erinomainen. Olut on raikas ja miellyttävä nauttia. Hellepäivien janojuomaksi oikein hyvä.




Pori Portraits IPA
5,4%

Kuparinen, kirkas olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu tarjoilee toffeiskaramellista maltaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Minkäänlaista IPA-tyylistä hedelmävyöryä tai intensiivistä humalointia ei lasista nouse. Brittialen fiiliksiä, mutta vain maltaisuuden ja hiivan hieman marjaisten käymisesterien myötä. Maku jatkaa samaa rataa. Hyvä maltainen runko, jälleen samaa jyväisen leipäistä maltaisuutta kuin Pietniemessä ja miellyttävää toffeeta, mutta siihen homma tyssääkin. Humalat - niitä ei ole. Katkero raapii makeahkon rungon takaa jotain pientä kasaan, mutta aromipuolta ei ole. Hieman ESB:n fiilistä rungossa, mutta siinäkin tyylissä loistaakseen vaadittaisiin enemmän humalaa. Kokonaisuus on nyt makeahko, epätasapainoinen.



Skydive Mango APA
4,5%

Sameahko, läpinäkymättömän oranssi olut, joka vaahtoaa suurikuplaisesti. Tuoksussa on aiemmista oluista tuttua jyväisen maltaista ja miellyttävän leipäistä runkoa. Aromaattista hedelmää löytyy nyt myös mangososemaisena ja persikkaisena. Tuoksut nousevat lasista varsin mukavalla intensiteetillä ja laatutaso on jo totutun kaltaisesti hyvä. Mango on juuri sellainen hedelmä, joka tukee kivasti APAlle tyypillisiä humalalajikkeita. Maussakin alkaa nyt tapahtumaan mukavasti ja varsinkin katkeropuolelta löytyy nyt enemmän potkua. Aromipuoli humalien osalta jää ehkä hieman piippuun, mutta sitä mangoa ja hieman karvasta greippisyyttä löytyy kyllä. Suutuntuma on enemmän terävä, kuin sellainen liukkaamman humalaöljyinen, kuten monissa todella runsaasti kuivahumaloiduissa jytkyissä tuntuu olevan.

Tämä viimeisin oli näistä neljästä näytepullosta ehkä se kaikkein puhuttelevin, Kuukkarin seuratessa tiukasti perässä. Aito hedelmäisyys paikkaa tuota omasta mielestäni esiintyvää aromihumaloinnin puutetta sopivasti. Laatutasostakin olin lukenut monenlaisia tekstejä, mutta näiden neljän tuoreen maistelun perusteella se on ainakin nyt hyvässä kunnossa - oluissa ei ole laadullisesti moitteen sijaa. Reseptiikkaan toivoisin lisää rohkeutta.  

Kotiolutta: Mäkisen Mjölnir

0 kommenttia
 
Sitten kevyeen kesäillan sessioon Mäkisen Mjölnir, joka on tammilastuilla kypsytetty Imperial Stout. Alla tuttuun tapaan koko resepti:

Mjölnir
Imperial Stout

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           24.0
Total Grain (kg):         12.700
Total Hops (g):           160.00
Original Gravity (OG):    1.086  (°P): 20.7
Final Gravity (FG):       1.013  (°P): 3.3
Alcohol by Volume (ABV):  9.52 %
Colour (SRM):             47.7   (EBC): 93.9
Bitterness (IBU):         108.4   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 47
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg Pale Ale Malt (39.37%)
2.000 kg Rye Malt (15.75%)
1.200 kg Muscovado sugar (9.45%)
1.000 kg Cararye (7.87%)
1.000 kg crystal 300 (7.87%)
1.000 kg Flaked Corn (7.87%)
0.700 kg Beech smoked barley malt (5.51%)
0.500 kg viking munich (3.94%)
0.200 kg Chocolate (1.57%)
0.100 kg Black Malt (0.79%)

Hop Bill
----------------
20.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
40.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.7 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (2.1 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (2.1 g/L)

Misc Bill
----------------
20.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
24.0 g Juniper Berries @ 20 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 90 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast
Aged on oak chips for ~2 weeks



Musta ja melko iloisesti vaahtoava olut. Tekijä varoittelikin, että pientä pullokäymistä on pitkässä kypsytyksessä ehkä tullut, mutta tavara pysyi kuitenkin siististi pullossa. Tuoksu on runsas - siinä on kahvimaisuutta, kandisokeria, tammilastua ja hieman sellaista turvemaista savuisuutta. Runsas humalointi myös kutittelee taustalla ja alkoholin noste nousee sieraimiin tulevaa enteillen. Maku on myös voimakas ja runsaan katkeroitu. Anteeksi ei pyydellä vaan aistimuksia tuutataan täysillä ja laajalla rintamalla. Maku on enemmän viskimäinen kuin tuoksu ja vaniljaisia tammipuun aromeitakin löytyy kylkeen - bourbonia ja edelleen sitä turvemaista savuisuutta. Kahvipöydän antimet on kerätty pois ja tilalla on nyt lakritsaisempaa, suolaisempaa ja runsaamman paahteista tarjontaa. Katkero tulee keskivaiheilta mukaan ja yltyy nopeasti vimmaiseksi tykitykseksi, joka ei laannu ihan hetkeen. Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet. Suutuntumaltaan olut on melko runsas, mutta vahvuudesta ja katkeruudesta johtuen ei kuitenkaan turhan makea. Hiilihappoja on osin yllättävästä pullokäymisestä johtuen hieman korostetusti, mutta niistähän nyt selvitään pienellä pyörittelyllä. Olipa jykevä kokonaisuus, tykkäsin kyllä! Ei ihan kuitenkaan sellaista jokapäiväistä juontiolutta, vaan enemmän sitä harvojen ja valittujen hetkien spesialiteettia. Tietojeni mukaan Mäkisellä on jo kypsymässä vieläkin vahvempi tykitys nimeltään Ragnarök. Mikäs siinä takoessa kun rauta on kuumaa!

Kotiolutta: Väinölän Panokerhon Deus In Absentia Quadruple 10,5%

0 kommenttia
 
Kävin viime tiistaina Linden Breweryn Mikon kanssa Porissa keittelemässä Moose On The Loose Brewingillä hieman sahtia. Paikalle pölähti myös panimolla satunnaisesti autteleva Roope Vähä-Aho, jonka kotioluita on tässä blogissa maisteltu jo useampikin. Miehellä oli tietysti näytepullot mukana, joten nyt arvioimme sitten niitä. Heti kärkeen tällä kertaa tuhdein tapaus, belgityylinen luostariolut Quadrupel. 

Saatteessaan Roope kirjoittaa: 
"Oluen takana on Väinölän Panokerho, johon kuuluu itseni lisäksi Pauli Vänttilä, Markus Kannisto, Jon Ekberg, Joonas Salli, Juha Ruohonen sekä Joonas Romppanen. Keitämme itse rakennetulla 30 litran HERMS-laitteistolla Porin Väinölässä ja toteutamme kaikkia mahdollisia korkealentoisiakin ideoitamme ja taputtelemme toisiamme selkään jälkeenpäin."
Deus In Absentia
Quadrupel, 10,5%, 43 IBU

Maltaat: Pilsner, Chateau Abbey, Chateau Diastatic, Chateau Special-B, Colorado Honig, lisäksi muscovadosokeria. 
Humalat: Nugget @60 min, Jarrylo @15 min. 
Hiiva: Fermentum Mobile FM25 Monastery Meditation

Tekijöiden kommentit:
"Tämän oluen tavoitteena oli tehdä Rochefortin ja kumppanien hengessä raskaansarjan Quad, jota voidaan tarpeen tullen kellaroida vuosia ja tutkia, miten kotona keitetty tavara kestää aikaa. Tuoreeltaan aivan älyttömän tuhtia tavaraa. Muscovadon salmiakkinen meininki yhdistettynä hiivan aromeihin pieksi luulot pois heikoimmilta. Puolen vuoden kypsyttely on tehnyt ihmeitä ja mielestämme olut on parantunut huomattavasti, eikä pahoinpitele enää juojaansa. Toivottavasti"
 Olut on pakattu tyylikkäästi 0,375-litraiseen samppanjatyyliseen pulloon.



Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten punertavan rusehtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on varsin yskänlääkemäinen ja mielestäni siinä on selkeää virhearomia; laastarimaisen liimaista ns. "band-aid" aromia. Virhe viittaisi tietämykseni mukaan stressaantuneeseen hiivaan. Tämän takaa erottuu lakritsaisia ja kuivatun hedelmäisiä aromeita, mutta eihän tuoksu tietenkään erityisen nautittava ole. Tymäkkä maku peittää osan virheestä, mutta on kuitenkin erittäin salmiakkisen ja yskänlääkemäisen fenolinen. Maltaisuus on varsin runsasta ja suutuntuma täyteläinen, mutta taidan kuitenkin jättää oluen arvioimisen tähän. Olut ei ole virheen takaa miellyttävän makuinen. Harmittava paikka.

Olutarvio: RPS Scissors Indie Pale Ale

0 kommenttia
 

Scissors Indie Pale Ale

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Olutravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Sitten jatketaan kuopiolaisoluiden läpikäymistä Rock Paper Scissorsin saksilla, eli Scissors Indie Pale Alella. Panimomestari Railanmaa toimitti minulle ravintolavahvuisen 5,6% version, mutta samalla reseptiikalla toteutettu 4,7% versio löytyy kauppojen puolelta. Nämä on näitä Suomen alkoholipolitiikan "hienouksia". IPAn humalina keitossa Ekuanot, Loral, Magnum, Mosaic ja Simcoe, kuivahumalina Ekuanot, Loral, Simcoe ja Mosaic. Katkeruutta speksien mukaan 63 IBU ja väri 16 EBC. 

Pullon kanssa pelattu kivi-paperi-sakset päättyi tälläkin kertaa oluen voittoon. Olen nyt avannut neljä RPS:n olutta ja voittanut näistä vain yhden, saatana. Ilmeisesti harjoituksen puutetta.




Kuparinen, kirkas olut, joka vaahtoaa keskirunsaasti. Tuoksu on voimakkaasti Mosaicin mustaherukkapuskainen. Tuoretta ja pellettimäisen vihreää humalaa runsaasti. Trooppinen hedelmäisyys avautuu pienellä pyörittelyllä ja karamellimaista mallastakin löytyy vivahteena. Tuoretta on, siitä ei ole epäilystäkään. Maku on alussa hieman makean karamellinen ja paahtoleipäinen. Keskivaiheilla katkero alkaa rakentumaan ja pihkaiset sekä trooppisen hedelmäiset humalien aromit nousevat esiin. Loppua kohti edetessä Mosaicin herukkapuskan pakkosyöttö kytkeytyy päälle ja katkeruus yltyy makeuden pois pyyhkäisevälle tasolle - ei övereitä, mutta ei vajareitakaan. Hallittu balanssi, se on toisaalta avain juotavuuteen, toisaalta hienoiseen tylsyyteen - kumman luulette myyvän (hörhöpiirien ulkopuolella) paremmin? Hyvää olutta. Hieman makea omaan ihanteeseeni verrattuna, mutta tuoreeltaan nautittuna oikein miellyttävä juotava.

Yhteenveto

Tasapainoinen IPA

Kotiolutta: Panimo Duuni Ökymöhkö Triple IPA 11.7%

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanoduo Panimon Duunin toistaiseksi vahvin blogistille päätynyt olut on nyt arvioinnin alla. 11,7% Triple IPA, jossa humalaa 0,5kg / 15 litraa eli ns. tarpeeksi.

Ökymöhkö -Tripla IPA 
11,7 alc.vol, 133 IBU

Maltaat: Pale Ale, Cara Red, Crystal 100, Cara Plus 10 
Humalat: Citra, Chinook, Centennial, Columbus, Cascade, Mosaic 
Hiiva: US-05

Tekijöiden kommentit:
"Tehtiin tuossa vuodenvaihteessa Möhkö -imperial ipa, joka oli vähän reilu 10% alc.vol. Tästä vahvemmasta versiosta tuli luonnollisesti sitten Ökymöhkö. Ideahan tässä oli vetää humalointi ihan överiksi (0,5kg / 15 litraa) ja se siitä. Jonkun verran sitä mallasrunkoa siellä pitää joka tapauksessa olla ja toisaalta hienoinen kypsytys tekee hyvää, eli nyt kun sulla on siellä sen reilu kk:n vanha pullo, niin pitäs alkaa olee aika täydellisimmillään. Sen verran tossa tuli mokattua, että pullokäymisessä tuli hitusen reippaasti happoja, mutta niitä saa lasia veivaamalla sitten pois, eli "parempi överit ku vajarit" tässäkin."

Utuisen sameaa ja tummahkon kuparista olutta, joka vaahtoaa vahvuuteen nähden yllättävänkin railakkaasti. Tuoksu on toffeefudge- ja karamellimallaskonsentraattia havuisen pihkaisella ja hieman sitrushedelmäisellä humalapedillä. Oluen tuhtiuden todella aistii tuoksun intensiteetistä ja maltaan "tiiviydestä". Tuoksun hieman avauduttua pienen pyörittelyn jälkeen, nousee esiin myös monipuolisempaa hedelmäkattausta. Maku on tiukka ja tuhti, mutta ei alkoholinen. Se on täyteläisen ja runsaan maltainen toffeemaisella ja karamellimaisen makealla Barley Winen tavalla, mutta vain alkumaussa - keskimaku on kypsän hedelmäinen ja loppuvedossa havumetsäinen katkero pyyhkäisee homman kuivaksi ja lämmittävä alkoholisuus takaa miellyttävän loppuliu'un. Nyt ei puhuta mistään kevyestä kesäjuomasta, vaan makua ja runsautta todella löytyy. Maku ei ehkä ole se monipuolisin vaan karamellistoffeinen mallas hallitsee ja pihkaishavuinen humalointi komppaa, mutta intensiivinen ja voimakas se on. Ei jää epäselväksi, että nyt ollaan ison oluen parissa. Alkoholi on todella hyvin piilossa - mallasta on niin runsaasti ja se on sen verran makeaa, että asia hoituu jo sillä. Katkeruus on monesti kunnolla humaloidussa IPAssa iskevämpää, koska se pääsee ohuemman rungon takaa voimakkaammin esiin, mutta aistimus on tässäkin runsas ja ennen kaikkea pitkäkestoinen. Kielen päällä jytisee vielä pitkään nielaisun jälkeenkin. Melkoista linimenttiä on pojat kyllä tehneet. Käytiin ennen oluen maistelua lasten kanssa uimassa tuulisessa Meri-Raumassa ja voin kertoa, että kylmästä melkein tärisevälle keholle tekee nielaisun jälkeinen lämpöaalto melkoista eetvarttia. Tuntuu, että koko verenkierto avautuu ja mieli rentoutuu samalla. Heetkinen... nyt mentiin alueelle, josta ei saa puhua, eli alkoholin myönteisiin vaikutuksiin, joten lieneekin aika poikkaista lähetys täältä tähän. Hieno olut siis Panimo Duunilta jälleen kerran!

Olutarvio: RPS Rock An Allday, Everyday Lager

0 kommenttia
 

Rock An Allday, Everyday Lager

Panimo: RPS Brewing, Kuopio
Oluttyyli: Lager
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Uusi kuopiolainen pienpanimo RPS eli Rock Paper Scissors on saanut ensimmäiset tuotteensa myyntiin. Rauman lähistöllä tuotteita löytää tällä hetkellä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälästä ja ne tulevat saataville myös piakkoin Vanhaan Raumaan avautuvaan Sydvest ravintolaan sekä Ruokapuoti Lumoon. Helsingissä ja Espoossa palvelee Pien.

Panimon konsepti on veikeä, RPS eli suomalaisittain KPS, kivi-paperi-sakset. Peliä voi pelata vaikka istuisit oluella yksinään, sillä korkin alta paljastuu aina satunnaisesti joku symboli. Tässä esimerkkitapauksessa maistelin kaksi Rock lageria, ensimmäiselle hävisin, tarjosin itse kiveä kun korkin alta paljastui paperi, mutta toisessa sentään rökitin putelin sakset antamalla itse kiveä. Panimo on aloittanut heti 2000 -litran keittolaitteistolla ja vuosituotantoa on tarkoitus kasvattaa ensimmäisen vuoden 160 000 litrasta 500 000 litraan vuoteen 2020 mennessä. Mistään yhden hengen nyrkkipajasta ei siis puhuta, vaan tavoitteet on suuremmat. Nimi ja sloganit on englanniksi, koska yhtenä selkeänä tarkoituksena on vientimarkkinoille lähteminen. 

Juomien Suomi kirjankin julkaissut JP Jylhä, kollega Olutkellarista, kirjoittaa: 
Uuden panimon taustalta löytyy runsaasti ravintola-alan kokemusta viimeksi Tahkolla hotelli-ravintola Ukkoa luotsanneen Samuli Huuhtasen sekä kuopiolaisten olutmekkana tunnettua ravintola Maljaa pyörittävien Janne Seppälän ja Petteri Pirhosen muodossa. Juoman valmistuksen tietotaitoa joukkoon tuo Skotlannin Heriott Watt –yliopistossa panimo- ja tislaamomestari –opinnot suorittanut, Lignell & Piispasen palkkalistoilta loikkaava moniosaaja Aki Railanmaa.
Panimon taustalla on siis väkevää kokemusta juoma-alalta sekä viimeisen päälle koulutettu ja jo alaa nähnyt Panimomestari. Onnistumisen elementit on siis kasassa. Se oli itseasiassa Panimomestari Railanmaa, joka pullot toimitti pakettiautollaan tuohon etupihalle kurvaten. Aivan pelkästään minun takiani mies ei sentään Kuopiosta asti ajellut, vaan seudulle oli muutakin asiaa. Mies on lähtöisin Luvialta, joka sijaitsee tuossa Rauman ja Porin välimaastossa ja itseasiassa kuuluu nykyisellään Eurajokeen, eli samaan kuntaan josta itse olen kotoisin. Vaihdettiin siinä hieman kuulumisia ja Railanmaa mainitsi, että yksi yliopiston opiskelukavereista oli sittemmin erään pienen panimon perustanut Martin Dickie. Miehet pitävät edelleen yhteyttä, mutta jostain syystä Martin tuntuu olevan nykyään hieman kiireinen...

Samplet toimitettu, voidaan poseerata. Kuvassa Maltainen Noutaja Bella, blogisti ja Panimomestari Railanmaa

Nyt arvioinnissa oleva Rock on osa panimon peruskatalogia, jota täydentävät Paper Rye Candy Red Ale ja Scissors Indie Pale Ale. Otan heti brutaalisti maistoon juuri sen herkimmän tyylin, joka armotta kertoo panimon iskukyvyn. Oluen speksit siis 4,7%, 20 IBU, 6 EBC. Ainoana humalana toimii Loral (HBC291), joka on uudehko jenkkilajike.

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa suoralla kaadolla juuri sopivasti. Tuoksu on heti alusta lähtien vakuuttava - raikas, tuore, puhdas ja laadukas. Positiivinen ensikosketus uuteen panimoon. Tuoksussa on vaalean leipäistä maltaisuutta ja runsaan aromaattinen kesäkukkainen humalaisuus. Sateen jälkeinen niitty ja hieman pehmeää hedelmäisyyttä siihen tykö. Single hopit ovat joskus yksipuolisia, mutta tässä on riittävästi kulmia pureksittavaksi. Maku on myös laadukas - raikas, pirteä ja pureva. Panimo vaikuttaa tietävän mitä tekee. Maku on lagermaisen puhtaasti maltainen ja taas humaloinniltaan tuoksun tavoin kesäisen kukkainen. Hellesmäinen aromikkuus ja pilsiä kevyempi puraisu. Tykkään kyllä. Juontiolutta, mutta makua, ja hyvää sellaista, löytyy riittävästi. Suutuntumakin pysyttelee vaivatta miellyttävällä sektorilla - riittävä täyteläisyys ja sopivat hiilihapot. Voisi juoda toisenkin ilman eksessiivisen röyhtäilyn tarvetta ja niin itseasiassa taidankin tehdä!

Toista yksilöä maistellessani ja makkaroita käännellessäni aloin ajatuksissani vertaamaan tätä Kukko Hellesiin, jota on tullut tässä kevään ja kesän aikana maisteltua jokunen päkki. Maltaisuudessa on paljon samaa ja aromikas hedelmäisyyskin on samansuuntaista. Maukasta!

Yhteenveto

Raikas ja miellyttävän hedelmäinen lager

Olutarvio: Hopping Brewsters Finnjävel

0 kommenttia
 

Finnjävel

Panimo: Hopping Brewsters, Akaa
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (4,29€ / 0,33l)

Hopping Brewstersin gruit-asiantuntija Kimmo Kyllönen on luonut Helsingissä operoivalle Finnjävel ravintolalle oman oluen, joka on pohjaltaan amerikkalaistyylinen pale ale, mutta se on maustettu gruitilla. Gruit tarkoittaa mausteseosta, jolla oluita maustettiin ennen kuin humala tuli kuvioihin. Kyseessä on siis yhdistelmä uutta ja vanhaa. Finnjävelissä mausteina on puolukka, lime, appelsiini ja lakritsijuuri. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Katkeruutta on 40 EBUa eli American Pale Alen tasoisesti.


Mehumaisen samea kultaoranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on screwdrivermaisen appelsiinimehuinen ja todella hedelmälihaisen hedelmäinen. Onpas veikeä tuoksu. Vaikuttaa lonkerolta. Maku on karvaamman hapan, edelleen appelsiinimaisen ja greippimäisen hedelmälihainen sekä nektariinimaisen makea. Hyvä tasapaino makeuden ja happamuuden välillä. Loppuvedosta löytyy sopivasti katkeruutta. Kyllä mausta mallastakin erottaa, eli linjanveto oluen ja lonkeron välillä on selkeä, mutta varsin mehumaisen veikeä hedelmäisyys tässä kyllä on. Nielaisun jälkeen jää pieni suuta supistava tuntuma kitalakeen ja poskiin, joten kyllä sitä särmääkin mehumaisuudesta huolimatta löytyy. Mausteista lime ja appelsiini ovat selkeinä elementteinä mukana, mutta puolukan ja lakritsajuuren osuus ainakin omalla kohdallani tuntuu hukkuvan runsasmakuisen kokonaisuuden sekaan. Uniikki luomus. Oluen rajoja venyttävä kokemus. Tykkäsinkö? Kyllä, tykkäsin!

Yhteenveto

Gruit Pale Alen hahmossa

Olutarvio: Top Fuel Hippie In A Can

1 kommenttia
 

Hippie In A Can

Panimo: Top Fuel, Lohja
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tehtaanmyymälä, 3,60€/0,33l)

Lohjalainen Top Fuel Beer Company jätti itsestään vähemmän mairittelevan kuvan pilalle menneellä Hop Lite Pale Alellaan vuonna 2015. Sen jälkeen en ole panimon tuotteisiin kajonnut ennen tätä päivää. Hippie In A Can iskeytyi verkkokalvojen reseptoreihin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juuri avatussa tehtaanmyymälässä, josta tietysti saa riisin ja tonnikalan lisäksi maltaisia juomiakin. Ja siis muidenkin juomia kuin heidän omiaan. Panimon kotisivuilla eteen avautuu pelkkä logo, eikä facebook-sivutkaan tuotteesta nopealla selailulla kerro mitään, joten edetään tölkin tekstien perusteella; kyseessä pitäisi olla tiukasti humaloitu trooppinen hedelmäpommi. 50 IBUa katkeruutta. Päiväys on ilmeisesti vuoden päähän tölkityksestä, 11.7.2018, tuote olisi nyt siis vain kolmen päivän ikäistä ja absoluuttisen tuoreessa kuosissa.

Samean oranssihtava ja maltillisesti vaahtoava olut kaatuu Wirvoitusjuomatehtaan jalalliseen lasimalliin. Tuoksu tarjoilee humalapellettimäisen ananasbuffetin mangomaisella otteella. Ulosanti on ylihumaloidun mentholisen yrttimäinen. Melko roisia menoa heti ensiaskelista lähtien. Maku on sentään alkuvedossa pehmeämmän hedelmäinen; tropiikin hedelmiä ananasmehumaisesti ja  greippiä hieman karvaasti. Keskivaiheilla pellettimäistä havuisuutta, joka laajenee runsaan katkeraksi neulastykitykseksi. Loppuveto onkin silkkaa greippitiivistettä ja pihkaista mäntyä. Överi toiseen potenssiin, mutta puhtaan ja raikkaan humalavetoisesti silti perverssimäiseen tapaan viehättävää. Laadullisesti siis täysin kunnossa ja huumaavan tuoreen humaloitu. Jalasjärven turkistarhaajat ei keskeisintä asiakassegmenttiä.

Yhteenveto

Humalaperverssien ikioma nektari

Kotiolutta: Sun Brew Altbier

0 kommenttia
 
Paikallista kotiolutta taas Pirisen Mikan eli Sun Brewn kattiloista. Maistossa on nyt Altbier, joka on saksalaista alkuperää oleva oluttyyli. Alt tarkoittaa vanhaa eli tyyliä nimitetään siis "vanhaksi olueksi" - nimi juontaa siitä, että altit käytetään saksalaisittain vanhalla tavalla eli pintahiivalla. Tyylin oluita tyypillisesti kuitenkin kypsytetään kylmässä, kuten lagereitakin. Väriltään altbierit ovat tyypillisesti tummahkon kuparisia. Sun Brewn Altbier on vahvuudeltaan 5,0% ja pullotettu toukokuun lopulla.



Punertavan kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on Altbierille tyypillistä Vienna-lagermaista maltaisuutta sekä pähkinäisyyttä. Neutraalit käymisaromit ja hieman yrttistä humalaa. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään turhaa. Mallasta ja humalaa, puhtaasti. Maku on hyvä. Makeahkoa maltaisuutta, leipää ja jälleen hieman jopa brittialemaista pähkinäisyyttä. Puraisu on kohtalaisen terhakka ja kokonaisuus jälleen kliinisen puhdas. Laadukas kokonaisuus. Hyvää perusolutta, jossa mallas ja humala maistuvat selkeinä. Täysin virheetön.

Olutarvio: Great Divide Colette Farmhouse Ale

0 kommenttia
 

Colette

Panimo: Great Divide, Yhdysvallat
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko (5,30€ / 0,355l)

Otetaanpa tähän väliin ihan oikea itse ostetun kaupallisen oluen arvio. Tällaiset jutut tuntuvat jääneen viimeisen parin vuoden aikana vähemmistöön, mutta näin on nyt edetty ja edetään - määräänsä enempää ei blogistikaan juomaan pysty ja vielä kun kotitekoista laatutavaraa lähetellään tähän suuntaan edelleen ympäri Suomea, niin ei oikein valittamaankaan pysty.

Great Divide on yksi Suomessa varsin hyvin saatavilla ollut jenkkipanimo, jonka oluet ovat pääsääntöisesti aina paitsi laadultaan kunnossa, myös erinomaisen hyvän makuisia. Colette on belgityylinen Saison, jota Farmhouse Aleksikin kutsua voi. Valmistuksessa on käytetty ohraa, vehnää ja riisiä. Olut on käytetty mielenkiintoisesti neljän eri hiivan sekoituksella. Vahvuutta on tuntuvat 7,3% ja katkeroa laskennallisesti kevyet noin 20 EBU.



Kullankeltainen olut joka vaahtoaa kauniisti ja vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on witbiermäistä korianterisuutta sekä hedelmäisyyttä ja saisonille tyypillistä pippurisuutta. Raikas ja maustevetoinen tuoksu on pirteä sekä houkutteleva. Maku on vehnäisen maltainen ja asiaankuuluvan kuiva sekä katkera. Pientä happamuuttakin löytyy napakan katkeron kera. Aivan rutikuivaksi kokonaisuus ei kuitenkaan taitu, vaan vieno maltainen makeus löytyy vielä jälkimaustakin. Tasapainoista, runsasmakuista ja pehmeän, mutta melko runsaan hiilihappoista tavaraa. Menisi täysin aidosta belgistä, eli jenkkihumalakikkailut on onneksi jätetty välistä. Hyvää olutta - ei sen hintaista, että ostaisin toistamiseen, mutta sen hintaista ja makuista, ettei kertaosto kuitenkaan jää kaivelemaan.

Yhteenveto

Pehmeä ja vahva saison.

Kotiolutta: BBHBC & Reittausblogi Rantojen Toveri

0 kommenttia
 
Teimme kesäkuun alussa BBHBC:n Mikon ja Miikan kanssa Grainfatherilla yhteistyöoluen, joka oli tarkoitettu jalkapallo/salibandyjoukkueemme Lapijoen Toverien käyttöön Otanlahden Urheilukarnevaaleille. Karnevaaleilla pelattiin juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna beachfutista ja katusählyä. Toverit osallistuivat molempiin lajeihin ja etenivät alkusarjasta pudotuspeleihin. Katusählyssä oltiin lopulta ainoastaan maalin päässä finaalipaikasta, joten turnausta voi pitää varsin onnistuneena. Pelejäkin tärkeämpi seikka, hauskanpito, onnistui myös erinomaisen hyvin, eikä vähiten hyvän oluen ansiosta.

Kyseessä on 5% vahvuinen belgityylinen farmhouse ale, johon yritimme saada punaista väriä uuttamalla punajuuresta mehua, joka lisättiin keiton lopussa kattilaan. Raportti oluen valmistuksesta löytyy tästä linkistä.

Reseptiikka: 



Etiketti:

 
Vaalea, hieman punertava ja belgimäiseen tapaan tiivistä vaahtoa päälleen muodostava ale. Oluessa on punertava vivahde, mutta ei siitä missään nimessä niin punaista tullut kuin oli tarkoitus. Tuoksussa belgihiivan mausteiset sävyt lyövät kättä hedelmäisen humalakatraan kanssa ja kokonaisuus nivoutuu parfyymimäiseksi, sitrushedelmäiseksi ja hieman minttumaisen yrttiseksi. Mallastakin on taustalla keksimäiseen ja leipäiseen tapaan. Maku on kuivakka ja riittävän katkeroitu - farmhouse ale sellaisena kuin se tehdessäkin kuviteltiin. Punajuuriuutteesta ei ole irronnut minkäänlaista sivumakua, vaan puhtaasta ja laadukkaasta tavarasta on kyse. Maussa on alkuvedossa heti keksimäinen, hyvin kevyen karamellisoitu maltaisuus, sitten hedelmäcocktailia trooppisella suuntautumisella ja lopussa yrttejä sekä riittävä, jopa varsin terhakas puraisu. Toimii! Saimme huomata myös tavaran tekevän kauppansa, sillä päivän edetessä Toverien maitokärryjen sisältö väheni tehokkaasti, vaikka muutakin nautittavaa oli tarjolla riittämiin. Mielestäni tästä tuli juuri sellainen kuin tehtäessä tarkoitettiin, jos väriä ei lasketa, ja ajoi siis asiansa täydellisesti.

Kotiolutta: Mäkisen Katajainen Ruis Ale

0 kommenttia
 
Maistovuorossa jälleen paikallisväriä Mäkisen Katajaisen Ruis Alen muodossa. Resepti on variaatio aiemmin julkaisemastani reseptistä, josta olen jo maistanut erittäin maukkaita versiointeja sekä Moukarkylän, että Ylhäisen kotipanimoiden suunnalta.

Katajainen Ruis Ale (Mäkisen versio)

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           22.0
Total Grain (kg):         6.110
Total Hops (g):           128.00
Original Gravity (OG):    1.052  (°P): 12.9
Final Gravity (FG):       1.010  (°P): 2.6
Alcohol by Volume (ABV):  5.57 %
Colour (SRM):             18.3   (EBC): 36.0
Bitterness (IBU):         55.7   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 62
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.000 kg sahtimallas (81.83%)
1.000 kg Cararye (16.37%)
0.110 kg pullotus sokeri (1.8%)

Hop Bill
----------------
13.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
10.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (0.5 g/L)
25.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (1.1 g/L)
40.0 g Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)
40.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 2 Minutes (Boil) (1.8 g/L)

Misc Bill
----------------
30.0 g Juniper Berries @ 0 Minutes (Mash)
30.0 g Juniper Berries @ 10 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with Safale US-05



Tummanruskea olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksussa on toffeisen rukiista maltaisuutta runsaan makeasti ja leipäisesti. Katajaisuus kutittelee mausteisena taustalla ja humalointi tuo peliin havuisiakin sävyjä. Herkullinen tuoksu. Runko on melko tuhti ja pehmeä. Aiai miten maukasta. Cararyen ja jenkkihumalien yhteispeli toimii katajan kompatessa jälkipotkussa - juuri niin kuin alkuperäisreseptissäkin. On kyllä todella hieno toteutus tästä lempireseptistäni. Loppu- ja jälkimaku kruunaavat kokonaisuuden - toffeinen ja ruisleipäinen maltaisuus jää hieman makeana leijumaan ja katajanmarjan mausteisuus häärää siinä seassa. Jättää niin tosi hyvän maun suuhun. Harmi, ettei yksi pullo riitä loputtomiin. Tämä on sellaista tavaraa, että voisi ottaa loppumattoman hanan autiolle saarelle, eikä jäisi kaipaamaan juomapuolelta enää mitään muuta. Olut minun makuuni!