Kotiolutta: Kosoolan Selibaatti Dubbel #66B (Brettanomyses Claussenii)

Toukokuussa 2013, eli vajaat kaksi vuotta sitten, maistoin Kosoolan Panimon Selibaatti Dubbel kotiolutta. Nyt minulla on maistossa tästä samasta oluesta versio, joka on kypsynyt ja käynyt Brettanomyses Claussenii villihiivalla. Olut on siis käsittääkseni samaa tuotantoerää noin kahden vuoden takaa, mutta villihiivalla ja kypsyneenä. Tuoreen Selibaatti Dubbelin arvioin silloin 33/50 pisteen arvoiseksi Olutopas.infon arvosteluasteikolla. Samainen asteikko täytynee nyt kaivaa naftaliinista tätä arviota varten, vaikka olen jo hyvän tovin arvioinut kotioluet blogiin pelkällä sanallisella arviolla. Etukäteen ajateltuna tässä on erittäin mielenkiintoinen maistelu luvassa, sillä villihiivaoluet ovat aina arvaamattomia - niissä on sitä "jotain".  Kyseessä on siis Dubbel tyylinen olut, jolla vahvuutta noin 6,5%.

Pullossa olut näyttää täysin kirkkaalta, ajan myötä hiivat ovat tietysti laskeutuneet pohjalle. Lasiin kirkkaanlaista punertavaa olutta, joka vaahtoaa gobletissa melko maltillisesti. Tuoksu on omenainen, päärynäinen ja hieman hapan - sour alen tyyliä, mutta vivahteena. Siinä on myös rusinaisuutta, mausteisuutta ja ikääntyneelle belgille tyypillistä anismaista tuoksua. Olut on suussa edelleen turhan runsaan ja vaahtoavan hiilihappoista - ainakin näin ekalla suullisella. Täytynee pyöritellä hiilihappoja pois oluen lämmetessä. Maku on hyvä, belgityylistä päärynäistä hedelmäisyyttä, mausteisia hiivan käymisaromeita, kuivattua hedelmää, rusinaisuutta ja sitten sitä villihiivaista happamuutta kaiken kuorrutteena. Mitenkään yltiöhappamaksi yleisilme ei mene vaan happamuus on siinä dubbelin makujen rinnalla, jopa hieman niiden alla, ikään kuin taustatekijänä. Suutuntuma on ehkä rahtusen ohut, toisaalta niinhän se belgityylisissä tuppaa olemaan kun sokereilla ja siirapeilla pelataan. Jälkimakuun jää päärynäisen ja omenaisen makuinen, mausteinen ja jopa hieman hapokas (acidic) fiilis. Dubbel, jossa hieman, mutta vain hieman, sour alen fiilistä.

Pisteytys

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 13

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 2
• Happamuus 5
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 34/50

Maistelussa kotiolutta jyväskyläläiseltä Panimo Duunilta

Jyväskyläläiset Jouni Raninen ja Pekka Vesala valmistavat kotioluita yksinkertaisella pussimäskäysprosessilla ja minimaalisin välinein - pitkälti siis samalla tavalla kuin itsekin teen. Kotiolutpajansa he ovat nimenneet Panimo Duuniksi, duuniahan se oluen tekeminen hieman vaatiikin, mutta aina lopputulos on vaivan arvoinen. 

Maltaat mäskäimenä toimivassa käymisastiassa.

Sokeroitumistauko saunan lauteilla

Keitto käynnissä, suurimmassa kattilassa jäähdytin jo paikoillaan.

Mäskäys hoituu käymisastiassa kolmivaiheinfuusiona (beta-glukanaasi, proteolyysi ja sokeroituminen) niin, että saunaa käytetään apuna lämmön ylläpidossa sokeroitumistauon aikana. Mäskäyksen jälkeen keitto suoritetaan useammalla kattilalla ja lopuksi vierre jäähdytetään kuparisella immersiojäähdyttimellä. Kattilaan tuppaa tipahtelemaan keiton aikana humalaa ja etenkin jenkkityylistä sellaista - niinpä minulla onkin täällä nyt maistettavana kaksi IPA-tyylistä olutta, sekä Vehnä IPA, että Black IPA. Sain pullot jo viime viikon puolella, joten ne ovat saaneet Itellan mankelista selviytymisen jälkeen asettua kaikessa rauhassa reilun viikon verran.

Otetaan ensin tarkasteluun ja maisteluun Vehnä IPA. Jonka speksit ovat seuraavat: 

7,1%, 50 IBU

Mallaspohja: Viking Maltin Vehnä, Münich, Vienna ja Cara Plus 10 

Humalat: keiton aikana Simcoe ja Centennial, sekä erikoisuutena jo mäskäykseen mukaan nakattuna Cascade ja Chinook. Ei kuivahumalaa. 

Hiiva: Wyeast German Wheat

"Alunperin oli tarkoitus tehdä Vehnäbock, mutta kun taipumus on heitellä noita humalia vähän reilulla kädellä, niin IPAksihan se tämäkin meni. Saksalaisten säädösten mukaan tämä on vehnäolut, eli 50% maltaasta on vehnää, mutta kevyt runko yhdistettynä amerikkalaisiin humaloihin ei varmaan saksavehnäpuristeja miellytä" -J. Raninen (Panimo Duuni)

Kaunis oranssihtavan kuparinen väri ja hyvä kirkkaus - olut on vain hieman utuista. Oluen suojaksi kasvaa vehnäoluille tyypillisen suuri ja ilmavan höttöinen kumpuileva vaahto. Tuoksussa vehnäoluen happamuus ja neilikkaisuus yhtyvät greippiseen, appelsiinimaiseen ja raikkaan mäntymetsäiseen humalointiin. Yhdistelmä meinaa karata hieman saippuaisen puolelle, mutta pääpaino pysyy kuitenkin pitkälti hedelmäisyydessä. Tyylikäs ja laatutasoltaan virheetön tuoksu - prosessi on jätkillä siis kunnossa, sen tietää jo maistamattakin. Mallaspohja on maussa weizenbockmaisen runsas, jopa hieman leipäinen, mutta ei kuitenkaan liian raskas. On oikeastaan hyväkin, että runkoa löytyy, sillä humaloinnin katkeruus on terävää ja pitkäkestoista - aivan IPA meininkiä siis! Hedelmäisyys on appelsiinimaista ja raikkaan terävän sitrusmaista - tähän kun yhdistetään vehnämallaspohjan ja vehnähiivan hienoinen happamuus, niin efekti on samalla tavalla kiehtovan karvas kuin sitruunaa nuolaistaessa. Vehnähiiva lienee käynyt melko viileässä, sillä banaaniesterisyyttä ei oluesta löydy - toisaalta kantakin saattaa olla vähäbanaaninen, eikä banaania tässä hedelmätykityksessä toisaalta kaivatakaan. Jälkimaussa on pienoista karkeutta ja sellaista suussa tuntuvaa vaikeasti selitettävää "jauhoisuutta". Ehkä karvan verran makeampi suutuntuma toisi sittenkin lisää tasapainoa ja pehmeyttä, mutta toisaalta se voisi olla sitten raikkaudesta pois. Ne on niitä panomestarin valintoja ne. Erittäin hyvä olut, hyökkäävän pureva ja raikas. Hieno onnistuminen Duunin jätkiltä.

Toisena oluena maisteluun otetaan "Sekameteli Black IPA", joka on valmistettu ns. kaapintyhjennysoluena, eli siihen on käytetty pakastimeen kertyneet jämähumalat. Speksit ovat seuraavat:

7,6% alc vol, 92 IBU

Mallaspohja: Pale Ale, Crystal 100 ja Carafa Special 3 

Humalat: keiton aikana Simcoe, Centennial, Magnum, Chinook, Perle ja kuivahumalana Cascade

Hiiva: Wyeast Scottish ale

Tummanruskea ja mittavasti vaahtoava olut. Vaahto täyttää lasin reunat kauniilla ja erittäin tiheällä pitsikuvioinnilla. Tuoksu on havuisen, mangomaisen ja greippisen humaloitu. Hieman ruohoisuuttakin. Jälleen Black IPA, jossa omaan nenääni on pientä autonrengasmaista kumituoksua - se tulee aromihumalasta ja paahteisuudesta yhdessä. Tässä hedelmäisyys on kuitenkin pinnalla ja kumimaisuus löytyy sieltä alta, jos etsimään lähtee. Maussa ei kumimaisuutta ole, se on tuoksun ongelma ja sitä on monessa kaupallisessakin tyylin edustajassa. Maussa on paahteisuutta ja hiven suolaisuuttakin - rungossa on hieman pyöreyttä, mutta mitenkään makeasta oluesta ei ole kyse, vaan runko on tyyliin sopiva ja toimiva. Humalointi on hieman greippimäinen, mutta enimmäkseen pihkaisen havuinen ja jälkimaussa jopa hieman mentholisen mausteinen. Sitä on siis runsaasti ja katkeruus velloo suussa pitkään nielaisun jälkeen suolaisena ja hieman mausteisena. Laadukas kokonaisuus jälleen, mutta ei tämä omaan makuuni osu niin hyvin kuin tuo aiempi vehnäinen. Black IPA ei toisaalta kyllä ole suosikkityylejäni - paahteisuus ja runsas aromihumala eivät vaan toimi tällaisessa kepeämpirunkoisessa oluessa. Tuhtirunkoisessa Imperial Stoutissa sitten taas... No, makuasioita. Laatutaso kuitenkin taas korkea ja reseptikin kuivahkon suolaisena ja voimakkaasti humaloituna varmasti Black IPA faneille mieluinen.

Hienoa kotiolutosaamista Panimo Duunin äijiltä. Prosessi on kunnossa ja reseptit toimii - mikäs siinä nauttiessa! Jälleen todiste siitä, ettei kotipanimolaitteistoon tarvitse investoida satoja euroja, jotta saa hyvää olutta tehtyä. Se riittää, kun ymmärtää oluentekoprosessin lainalaisuudet ja osaa tehdä tai kopioida toimivan reseptin. Tietää lämpötilat eri vaiheissa ja pitää niistä kiinni. Tietää hygienian merkityksen ja osaa desinfioida oikeassa kohdassa. Tietää mistä hiiva tykkää ja antaa sille suotuisat olosuhteet käyttää vierteestä maistuvat olut. Ei se muuta vaadi ja nettihän on ohjeita pullollaan.

Kiitokset oluista Jounille ja Pekalle ja onnea jatkoon!

 

Olutarvio: Köstritzer Meisterwerke Pale Ale

Meisterwerke Pale Ale

Panimo: Köstritzer Schwarzbierbrauerei, Saksa
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,4%
Saatavuus: Tilattu Bier-Deluxesta (2,49€/0,5l)

Köstritzerin panimo on yksi Saksan perinteikkäimmistä, sen olemassaolo on mainittu historian kirjoissa jo vuonna 1543. Vuosituotanto on peräti 400 000 hehtolitraa, eli Suomen mittakaavassa kyse on isosta panimosta - tuotanto on noin satakertainen esim. Vakka-Suomen Panimoon verrattuna. Panimon Meisterwerke olutsarjaa voisi ehkä verrata kotoisen Sinebrychoffimme tekemiin Olutmestarin Vehnä ja Olutmestarin 777 IPA -oluisiin - niin sanottua "craft beeriä", mutta ison panimon tekemänä. Oluessa on käytetty humalina jenkkiläisiä Citraa, Deltaa ja Calypsoa sekä saksalaista Hallerthau Blancia ja australialaista Galaxya. Yritystä siis on. Päiväys on valitettavasti jo 06/03/15, eli parin hieman reilun kuukauden päässä - tästä voi vetää sen johtopäätöksen, ettei olut ole enää nykyiselläänkään aivan tuoreimmillaan. 

Kultaoranssi, kirkas olut, joka vaahtoaa runsaasti ja pitsikkäästi.  Tuoksu on APA/IPA-tyyliseksi olueksi varsin mieto humaloinniltaan, mutta toisaalta päiväyskin alkaa jo lähenemään. Tuoksussa on kevyen marmeladimaista karamellimallasta, kypsää trooppista hedelmäisyyttä ja greippisyyttä. Ei mitenkään lasista heti sieraimiin kohoavan hyökkäävä yleisilme, vaan enemmän sellainen jo hieman aikaa nähneen lässähtänyt - kuten toisaalta odottaa sopikin. Palikat ovat paikallaan, mutta paras terä on ajan myötä heikentynyt. Maku on greippinen, aprikoosimaisen nektarinen ja loppua kohti enemmän ja enemmän katkeroituva. Hieman ruohoisuutta puskee loppua kohti ja karamellimainen makeuskin puskee katkeron edelle. Kunnollisessa tykisti humaloidussa jenkki-IPAssa näin ei saisi käydä, vaan maltaan pitäisi pysyä taustalla kun humalat hoitavat shown. Loppu- ja jälkimaussa on miellyttävää pehmeää greippisyyttä, mutta kyllä tästä se paras aromikkuus ja paras puraisu nyt uupuu. Isohkon panimon olueksi kuitenkin näin kohtalaisen vanhanakin kuitenkin oikein hyvä. Ihan todellista yritystä on ja tuoreena meininki olisi varmasti astetta huikeampi. Onnistunut ostos.

Yhteenveto

Hieman liiaksi elämää nähnyt - ei siis tuore - APA/IPA

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Lehe Lõbus Njuufa

Lõbus Njuufa

Panimo: Lehe, Viro
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Rimi, Tallinna, 2,37€/0,33l)

Virolaisen Lehen edellisessä maistamassani oluessa Aus Karu Tulebissa liikuskeltiin samalla tavalla eläinaiheissa kuin tässä Lõbus Njuufassakin. Aus Karu oli rehti karhu ja Lõbus Njuufa on "Jolly Newfie" eli iloinen newfoundlandinkoira. Näin panimo olutta sivuillaan kuvailee:

If dogs are not against the grain, then at some point you surely have admired a Newfoundland (‘Newfs’ or ‘Newfies’). This dog is an eye catcher and with a reason – majestic, massive, and strong dog who shines with dignity and kindness.

This gentle giant has given the inspiration to “Jolly Newfie”. This beer is also large, black, and friendly. Pilsner malt, Vienna and Munich malt give the beer its powerful body, roasted malt gives the dark black color, Cascade and Citra Brand hops give the friendly taste of hops.

Unlike the dog breed legendary for its bravery, Newfie beer is unable to save your life. However, it can warm up a night out with friends.

Tummanruskea, punertava ja vaahdoltaan melko niukka olut. Tuoksussa on varsin aromaattisen trooppista, mansikkaista ja greippistä humalointia sekä karamellimaista ja hieman paahdetun limpunkuorimaista maltaisuutta. Pääpaino on kuitenkin humaloinnilla, jos sokkona nuuhkisi niin veikkaus menisi varmaan IPA/APA -kategoriaan - sen verran vähäistä paahteisuus on. Maussa paahtomallas pääsee enemmän esiin, mutta kunnolla kuitenkin vasta loppumaun puolella. Alkumaku on makeahkoa ja runsasmaltaista karamellia, sitten kehiin hyökkää greippivetoinen ja mansikkainen (Citra) aromikas humalointi ja loppuvedossa sitten sitä paahdetta ja hieman suklaa-kahvi komboakin. Katkeruus jää yllättävänkin kepeäksi ja siitä syystä yleisilme on aivan turhan makea. IPA-tyylistä purentaa ei löydy - eikä oikeastaan paljoa muutakaan purentaa, vaikka aromaattisuutta on kiitettävästi. Lupaava ja hyvä alku, mutta vajaaksi jää - toisaalta taas sopii kyllä panimon kuvaukseen lempeästä koirasta.

Yhteenveto

Lempeä Black IPA

ARVOSANA: 7½

Testowitin kaupallisen erän ensimmäinen maisto

"Ja tapahtui niinä päivinä suuri ihme. Kaksi länsirannikon maltaista tietäjää näkivät Pyynikin suunnalta loistavan kirkkaan valon ja kohtasivat häikäisevän näyn - Testowit oli ilmestynyt."

Tänään se tapahtui. Pyynikin Käsityöläispanimolta tipahti postipaketti, jossa oli maistettavaksi parit putelit joulukuun alussa panimolla työstämäämme "Testowitiä". Kyseessä on siis Ruokapuoti Lumon omaolut, joka on teetetty Pyynikin Käsityöläispanimolla minun reseptilläni, jonka työstin Lumon Tero Suhosen ideasta. Oluen taustoihin voit perehtyä lisää täällä, sillä tässä jutussa keskitytään tähän hienoon maistamishetkeen. 

Istumme Ruokapuoti Lumon takahuoneeseen ja ilmassa leijailevaa jännitystä voisi leikata veitsellä. Tero suhauttaa ensimmäisen pullon korkin auki ja kaataa oluen lasiin. Vaahtoa muodostuu enemmän kuin niukasti kuohunneisiin testiversioihimme. Toinen pullo auki ja toiseen lasiin. Sitten tuoksu... samankaltainen kuin testierämme! Maku... samankaltainen kuin testierämme! Väri on nyt hieman tummempi - toki vaalea edelleen, mutta ei niin hailakan keltainen kuin testierässä. Tämä johtunee epäilemättä pakurin uuttoajasta, joka tähän kaupalliseen versioon oli tarkoituksella huomattavasti pidempi kuin koe-erässä. Ei siitä silti mustaa tullut vieläkään, vaikka aiemmin vitsailimme miten olisi perverssiä ja hienoa tehdä "Black Wit". 

Maitokauppavahvuiseksi olut on hyvinkin runsasmakuinen. Päällimmäisenä on witbiermäinen happamuus, sitten sitruksisuutta ja ananasta. Humalankatkeron sijaan lopussa puraisee hieman suuta supistava hapokkuus ja mausteisuus. Testierän yleisilme on ajan myötä muuttunut jopa hivenen lambicmaiseksi ja sama tapahtunee myös tämän kaupallisen erän kanssa - merkit ovat samalla tavalla ilmassa. Hyvin raikas ja maukas olut ja tässä vaiheessa siis hyvinkin samanlainen mitä testiversiomme saman ikäisenä. Testiversiossa olueen käytetyt yrtit ja tämä hapokas suuta supistava efekti ovat hiljalleen voimistuneet ja lopputulos on mennyt oikeastaan koko ajan mielenkiintoisempaan suuntaan. 

Olimme Teron kanssa molemmat hyvinkin tyytyväisiä lopputulokseen. Vielä on jäljellä hieman etikettihommia ennen kuin olut lasketaan Ruokapuoti Lumon hyllyille myyntiin. Tiedotan ajankohdasta heti kun se on tiedossa, sillä odotan innolla mitä mieltä kansan syvät rivit ja kanssahörhöt oluesta ovat.

Me onnistuimme!

Olutarvio: Rogue Juniper Pale Ale

Juniper Pale Ale

Panimo: Rogue Ales, Yhdysvallat
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Netistä (Ostopaikka: Bier-Deluxe, 2,99€/0,335l)

Tilasin tämän jenkkiläisen Rogue Juniper Pale Alen Bier-Deluxesta toissa viikolla. Olut on nimensä mukaisesti katajanmarjoilla maustettu ja sitä ilmeisesti valmistetaan ainoastaan talvisesonkiin. Nettilähteiden mukaan oluessa on humalina käytetty tyypillisesti Sloveniassa kasvatettavaa Styrian Goldingsia ja jenkkiläistä Amarilloa. Katkeruutta on 34 IBUn verran. Valmistin eilen kotipanimossa tumman ja vahvan "Neljän Viljan Sahdin", johon löysin satumaisella tuurilla lähimetsästä oikein kunnon kataja-apajat. Taitoin mukaani muutamia freesejä ja runsaan marjaisia oksia - tajusin samalla, että tämä jos joku olisi oivaa nautittavaa sahdinteon päätteeksi.

 

 

Utuinen, oranssihtavan kultainen, vaahdoltaan keskiverto. Tuoksu on melko mieto. Hieman karamellimaltainen ja greippinen, jotain pientä mausteisuutta, mutta ei suoranaisesti katajanmarjaa ainakaan sellaisena jona itse sen tunnen. Jenkeissähän on todennäköisesti hieman erilaista katajalajiketta kuin meillä. Maku on greippinen ja tiukan katkera. Maltaisuus on aika kevyttä, vain hieman karamellimaista ja siitä syystä humalointi pääsee hyvin esille. Jotain tiettyä havuisuutta ja mausteisuutta greippisen katkeruuden syleilyyn kietoutuu, mutta ei mitenkään voimakkaasti. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tasapainoinen, ei ihan perus-APA. Toimi hyvin myös ruokajuomana vehnäoluessa kuullotetulle hapankaalille, tiukalle sinapille ja chorizolle.

Yhteenveto

Ei ihan perus-APA

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Iso-Kallan Syys-Rapa

Syys-Rapa

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: American Pale Ale (Ruis-APA)
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Olutravintolat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Sain Iso-Kallan Panimolta maistettavaksi Syys-Rapa nimellä tunnettua ruismaltaalla ryyditettyä american pale alea.  Panimon kotisivut kertovat reseptin koostuvan seuraavista ainesosista. Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Cookie, Ruis. Humalat: Magnum, Centennial, Amarillo, Cascade. Katkeroinnissa luotetaan siis saksalaiseen vanhaan kunnon alfahappojyrä Magnumiin, jota olen itsekin kotioluissani käyttänyt. Aromipuolen lajikkeet ovatkin sitten taattuja klassisia jenkkejä. Pullon parasta ennen on 11/2015 ja kun päiväys on vuosi pullotuksesta, niin kyseessä on varsin tuore puteli. Oluen saatavuus rajoittuu olutravintoloihin ja paras mahdollisuus bongaamiseen lienee Kuopion seuduilla.

Utuinen, hieman rusehtavan oranssi olut, jonka vaahto on runsas ja ilmava. Tuoksussa on hieman saippuaista, yrttimäistä ja mansikkamaista humalaa. Taustalla omenainen ja hieman rukiinen vire. Tuoksu ei ole kovinkaan APAmainen, mutta maku on onneksi enemmän siihen suuntaan - greippinen humalavire jatkuu suun etuosasta nieluun. Pehmeämpää hedelmäisyyttä tulee greipin rinnalle ja yleisilme on miellyttävän kuiva ja rapsakan katkera. Loppuvedossa hieman karkeampaa ruohoisuutta/yrttisyyttä. Maltaisuus on vain hieman karamellimaista, eikä siis kovin makeaa ja ruis tulee loppumaussa tyylikkäästi esiin tuoden jopa hieman mausteisuutta mukanaan. Olisi varmasti oiva paritettava mausteiselle pihville. Kokonaisuutena ihan kohtalaisen hyvä olut ja laatutasokin täysin kunnossa.

Yhteenveto

Ruis-APA ruokajuomaksi

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Tanker Kylmale Maale (Mint Stout)

Kylmale Maale

Panimo: Tanker, Viro (valmistettu Õllenautin panimossa)
Oluttyyli: Stout (maustettu)
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Drink Shop, Tallinna 4,00€/0,33l)

Nyt arvioitavana on varsin mielenkiintoinen olut - Mint Stout - eli mitä ilmeisimmin mintulla maustettu, vaikka sitä ei ainesosaluettelossa mainitakaan. Olut on virolaisen "mustalaispanijan" tai Arde Juntusen termillä "käkipanijan" tuotos, joka on valmistettu Õllenautin panimolla noin 20 kilometriä Tallinnan Viru-aukiolta lounaaseen. Ostin tämän joulukuiselta Tallinnan matkalta Drink Shopista ihan heräteostoksena, koska se vaikutti mielenkiintoiselta. 

Musta, vaahdoltaan runsas ja miellyttävän rusehtava sekä pitsikäs. Tuoksu on jylhästi stoutmaisen paahteinen ja samalla hammastahnaisen mentholisen raikas. Hämmentävää aluksi, mutta sitten sävyjäkin alkaa löytymään - vaniljaa, lakritsia ja kylmää espressoa. Maku on aluksi lakritsainen ja mentholimainen, keskivaiheilla paahteisuutta ja suklaisuutta, loppuvedossa hitunen suolaisuutta. Välillä tulee mieleen After Eight minttusuklaat ja välillä hammastahna - kyllä tässä minttua varmasti käytetty on ja se tuo itsensä aika jännällä tavalla esiin sekä tuoksussa, että maussa. Alkoholi lämmittää taustalla ja suutuntuma on täyteläinen. Jotain jännää viehätystä tässä on ja juotavuus on hämmentävän helppo - täyteläinen, mutta samalla raikas. Tähän samaan minttuviinankin menekki varmaan perustuu. Ihmeellinen, hyväkin, mutta ehkä loppujen lopuksi hieman sellainen "yhden tempun poni".

Yhteenveto

Erikoinen

ARVOSANA: 8

Reittaus-TV Episodi 37: Olutta nettikaupasta Bier-Deluxe

Viime viikon maanantaina tilasin 23 pulloa olutta Bier-Deluxesta Saksasta. Kahteen laatikkoon pakatut oluet saapuivat tämän viikon maanantaina, eli tasan viikko tilauksen jälkeen. Oheisessa videossa avataan laatikot ja käydään läpi miten Bier-Deluxe oluet pakkaa ja mitä ihmettä se raumalainen hörhö oikein tilailee...

Olutarvio: Põhjala Must Kuld

Must Kuld

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 7,8%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Rimi, Tallinna 2,77€/0,33l)

Virolaisten pienpanimoiden terävintä kärkeä edustavan Põhjalan oluet ovat toistaiseksi olleet pääpiirteittäin vakuuttavia eikä tämä lauantaina maistettu Must Kuld tee poikkeusta sääntöön. Maltaita on kahdeksaa eri laatua (Pale, Munich, Cara pale, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate) ja humalina saksalainen Magnum sekä brittiläinen Goldings. Lisäksi oluessa on käytetty laktoosia, joka antaa sille kermaisen pehmeän suutuntuman. Tietojeni mukaan tämä olut on tulossa tässä kevään aikana myös Alkon tilausvalikoimaan ja onkin jännä nähdä miten Alkon hinta vertautuu Tallinnan Rimissä tästä maksamaani alle kolmen euron hintaan. Pulloni on erää #34 ja päiväys 27/05/2015 - varsin tuoretta siis, jos päiväys on 6kk pullotuksesta eteenpäin. Etiketistä ensimmäisenä mieleen tulee... noh, jonkinsortin kuivattu hedelmä kai... Kuvassa on harmittavasti heijastus juuri kriittisessä kohdassa.

Musta, vaahdoltaan runsas ja kumpuilevan kuohkea. Tuoksussa on hitunen merisuolaa, pehmeää suklaisuutta ja kermaista kahvimaisuutta - sokeripalakin lienee kahviin tipautettu. Laktoosi tulee hienosti esiin kahvin rinnalla. Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen, oikein linnunmaitoa... Maku on runsaan lakritsainen, suolainen, intensiivisen kahvimainen ja kermainen - joku laittoi espressoon hermesetaksen ja se vaikuttaa toimivan. Laktoosi tekee kermaisen pehmeän ja maitosuklaisen kaakaomaisen filiksen. Katkeroakin on, mutta sopivan miedosti, nyt annetaan pehmeydelle tilaa ja nautitaan siitä täysin siemauksin. Kokonaisuutena siis pehmeää kermakahvia, joka antaa välillä muistutuksen suolaisen lakritsaisesta sivupersoonastaan. Erittäin hyvä olut - tällainen täyteläinen ja pehmeä toimii mulle.

Yhteenveto

Kermaisen pehmeä portteri

ARVOSANA: 9+

Kotiolutta: J #12 Cascadian Dark Ale

Isoveljen espoolaisyksiön kotioluista viimeisin on eränumeroltaan #12 ja tyylinä on Cascadian Dark Ale, eli tutummin Black IPA. Join tätä pienen lasillisen joulupäivän iltana kun jaoimme veljen kanssa yhden pullollisen ja silloin vaikutti erittäinkin hyvälle. Alla oli kyllä muutama kierros jo ennen maistoa. Nyt sitten jääkaapissa maistoa odotellut pullo auki ja analysoimaan.

Speksit:

~6,2% ABV
Hiiva: US-05
Maltaat: Pale Ale, Munich, Carafa special II, Cara Pale
Humalat: Simcoe, Chinook, Citra, Columbus

Lähes musta, punertavan tummanruskea ja sen verran mitä nyt valoa läpi päästää niin melko kirkkaalta näyttää. Vaahto on runsas niin kooltaan kuin pitsikkyydeltäänkin. Tuoksu on havuinen, pihkainen, sitrusmaisen greippinen ja kahvimainen. Runsas aromihumalointi ja paahtomallas saavat tämäntyylisissä oluissa monesti yhdessä aikaan sellaisen kumimaisen, hieman autonrengasmaisen vaikutelman ja niin tässäkin. Kasuaalissa naukkailussa se ei ilmene, mutta tarkemmassa syynissä tulee tuoksussa häiritsevästi esiin. Positiivisen puolelle jäädään tuoksussa kuitenkin - tämä kumimaisuus ei oikeastaan ole virhe, vaan alkaa tuntumaan jo tyylin ominaisuudelta, mutta se ei silti tarkoita, että siitä pitäisi tykätä. Maussa on paahteisuutta, suolaisuutta ja hailakkaa kahvimaisuutta ennen kuin greippivetoinen ja loppua kohti tiukemman havuinen humalointi saavuttaa makunystyrät. Yllättävän raikas kokonaisuus - suutuntuma on kepeä ja aromihumalointi toimii. Hiilihappoja on miellyttävän maltillisesti. Mitään kumimaisuutta ei maussa ole, eikä karkeuttakaan, mutta katkeroa on tyylinmukaisesti, eli paljon. Hyvä olut, mutta ei tämä vaan ole suosikkityylejäni.

Iso-Kallan Savo Pale Ale uudelleenarvioinnissa

Savo Pale Ale

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokakaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Marraskuussa arvioin tämän saman oluen ja totesin laadun olevan pielessä - olut oli selvästi pilaantunut. Panimon edustaja otti minuun yhteyttä facebookin välityksellä, mutta viesti oli mennyt "roskapostien" puolelle ja huomasin sen vasta joulun jälkeen. Pahoittelivat sattunutta ja kertoivat, että juttuni jälkeen oluet vedettiin myynnistä ja kaikkiin maitokauppavahvuisiin oluisiin vaikuttanut kontaminaation lähde paikallistettiin runkovesilinjaan ja poistettiin lopullisesti. Tästä eteenpäin laatu siis olisi kunnossa. Korvauksena halusivat lähettää kurantin pullon pilaantuneen tilalle ja samalla pari muutakin olutta arvioitavaksi. Otin paketin tyytyväisenä vastaan ja nyt siis ensimmäisenä heti uusintamaistoon Savo Pale Ale. Päiväys on 12/15, eli pullotettu siis mitä todennäköisimmin joulukuussa - nyt pitäisi olla tuoretta! Päiväys on siis hieman optimistisesti siis peräti vuodeksi eteenpäin - 6 kuukautta on enemmän pienpanimoiden normi Suomessa ja hyvä niin, sillä sekin on useimmille oluille liikaa.

Utuinen, väriltään kultainen ja vain hieman oranssiin kääntyvä olut, jonka vaahto jättää runsasta pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on tällä kertaa raikkaan sitruksinen ja hyvin tuoreenoloinen, kuten päiväyskin antoi ymmärtää. Terävää sitruksisuutta, greippiä, aprikoosia, havuisuutta ja hieman ruohoisuutta. Maltaisuus tuntuu vaalean leipäisenä ja hieman viljamaisena taustalla. Nyt tuoksu on hyvä ja raikas - aivan tyystin erilainen kuin aiemmassa pilaantuneessa erässä. Maku on myös raikkaampi, hieman ruohoinen ja yllättävänkin viljaisen maltainen, mutta loppua kohti myös greippinen ja havuinen. Joku jännä aprikoosimainen taustavire on sekä tuoksussa, että maussa - hyvää! Rapsakkaa katkeruutta kertyy loppuvetoon mukavan runsaasti ja huomattavan vähäkaramellisen mallasrungon vuoksi yleisilme muodostuu varsin kuivaksi. Onhan tämä ihan erilainen nyt kunnossa ollessaan ja tuoreena. On se hyvä, että muut panimot osaavat vielä Pale Alen tehdä, kun Nokia ei enää siihen pysty.

Kiitos Iso-Kallan Panimon väelle käsitykseni korjaamisesta. Jos näette kaupoissa niin katsokaa ennen ostamista, että päiväysmerkin perusteella olut on valmistunut joko joulukuussa tai alkuvuodesta.

Yhteenveto

Kuivakan rapsakka ale

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Thornbridge Bracia

Bracia - Rich Dark Ale

Panimo: Thornbridge, Englanti
Oluttyyli: Perinteinen Ale
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Nettikaupoista

Minulla on ollut tämä pullo viime helmikuusta asti kellarissani, mutta en ole tohtinut korkata sitä, koska se keikkuu Ratebeerin top-listausten kärkisijoilla ja olen odotellut sitä kuuluisaa "oikeaa hetkeä". Pohdiskelin asiaa tovin tässä viikolla ja tulin siihen tulokseen, että korkkaan tämän oluen nyt ihan kasuaalisti normi-iltana sohvalla istuskellen - jos olut on niin julmetun hyvää, niin eiköhän se tee tästä hetkestä ikimuistoisen ja "sen oikean". Mikä tekee tästä oluesta sitten niin erikoisen? Osa viehätystä lienee nimi ja sen tarina - Bracia on keltinkielinen nimi rautakaudella Euroopassa valmistetulle alkoholipitoiselle juomalle, joka todennäköisesti valmistettiin viljasta ja hunajasta. Thornbridge on lähtenyt hakemaan tähän samaa fiilistä käyttämällä oluessa mausteena Koillis-Italiassa kerättyä tummaa kastanjahunajaa. Maltaita on kahdeksaa eri laatua, joista yksi on savustettua (peated). Humalakattaus on mielenkiintoinen. Löytyy brittiläiset Target ja Pioneer, saksalainen Hallerthau Northern Brewer ja Japanista lähtöisin oleva, mutta amerikassa kasvatettu Sorachi Ace. Olutta valmistetaan ilmeisesti vain neljä kertaa vuodessa. Oma pulloni on päiväykseltään 27.02.2017 ja googlettelun perusteella se vaikuttaisi olevan valmistettu jo helmikuussa 2012, eli olisi nyt noin kolmen vuoden ikäinen. Itse tilasin pullon Saveur-Bièrestä viime helmikuussa, joten minulla se on ollut vasta hieman alle vuoden verran. En muista viime vuoden hintaa, mutta nyt hinta on peräti 11,20€ / 0,5l plo. Maistetaanpa mistä tässä oikein on kyse. 

Olut kaatuu lasiin mustana ja varsin kestävällä mokkavivahteisella vaahdolla varustettuna. Tuoksu on monisyinen - päällimmäisenä taatelimaista hunajaisuutta, sitten suolaista lakritsia, portviinimäisen tammimaista tuntumaa ja hitunen paahtomaltaan kahvimaisia ja suklaisia piirteitä. Hunaja vetää kuitenkin pääroolia ja tuoksuu kieltämättä herkulliselle. Sopivasti uniikki tuoksu, vastaavaa ei ole tullut aiemmin eteen. Ensimmäisillä nuuhkauksilla, kun olut oli kylmempi, herätti se mielenkiinnon uniikeilla piirteillään, mutta ei avannut täyttä hekumallisuuttaan. Nyt lämmettyään tuoksun kerrokset pääsevät kunnolla esiin, hunaja saa vierelleen savuisuutta, kukkaisuutta ja välillä tuoksuu vaniljajäätelökin. Ihmeellinen olut. Maultaan Bracia on aluksi pehmeän rusinainen ja taatelimainen - nämä ovat ne kaksi asiaa joihin tämän hunajaisuuden päässäni linkitän. Keskivaiheilla paahtomaltaan "imperial stout" -vaihde iskee kehiin suolaisen lakritsaisena ja hieman savuisena. Kuivattuja hedelmiä, kahvimaisuutta, tammimaisuutta. Suutuntuma on pehmeä ja melko täyteläinen, hieman tahmaava ja lämmittäväkin - sellainen tyypillinen ison oluen runsas suutuntuma. Tätä analysointia voisi jatkaa pitkään, mutta se ehkä vain hämärtäisi totuutta - sitä totuutta, että kovaa tavaraahan tämä on. Parempi on tässä vaiheessa kaataa seuraava pikkulasillinen ja nojata taakse. Kyllähän tästä jonkinlainen hetki syntyi.

Yhteenveto

Hämmästyttävän monipuolinen olut

ARVOSANA: 10-

Olutarvio: Pyynikin Käsityöläispanimo Ronya

Ronya

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Tilattu Papabeersistä

Vehnä-, ohra-, savu- ja ruismaltaista valmistettu Ronya on valmistettu Tampereella Pyynikin Käsityöläispanimolla. Kävin paikalla joulukuun alussa tekemässä olutta ja totesin, että käsityöläispanimossa olut tehdään nimensä mukaisesti käsityönä. 400-litraiseen mäskäysastiaan nostetaan lämmin vesi ja maltaat käsin, niitä hämmennetään käsin, lämpötilat mitataan käsin... siivilöidään käsin - keittoastia sentään keittää ilman, että lämpö tuotetaan käsin, mutta nimensä veroinen panimo on siis kyseessä. Panimon prosessin näkeminen ja tekijöihin tutustuminen antaa selkeää lisäarvoa myös oluiden maisteluun - siitähän lähioluessa on periaatteessa kyse - tiedät mistä se on tullut, tiedät sen juuret. Tämä olut on tullut siis Tampereelta, mutta ei suoraan, vaan Viron kautta kiertäen - Papabeersin kapinallisesta, mutta täysin laillisesta verkkokaupasta tietysti! Suosittelen tutustumaan.

Musta, vaahdoltaan runsas ja pitsikäs olut. Tuoksu on lakritsainen ja savuisen rukiinen - lasista huokuva tunnelma vie heti etiketin suomalaisiin maalaismaisemiin. Seuraavilla nuuhkauksilla irtoaa karamellimaistakin maltaisuutta, ruisleipäisyyttä, mallaslimppua - kokonaisuutena hyvin maltainen ja lempeä tuoksu. Makukin on pehmeä, hieman makean maltainen ja miellyttävän täyteläinen. Savuisuus nousee enemmän esiin loppu- ja jälkimaussa, samoin ruismallas. Humalointi on miellyttävän kevyt ja se sopii tähän pehmeyteen erittäin hyvin. Loppuveto meinaa käydä hieman imeläksi, mutta sitten kuitenkin viimeisellä hetkellä oluen vahvuus kontraa makeuden hienoisella lämmöllään. Maussakin on siis hyvin perinteisia suomalaisia makuja - limppua, ruisleipää ja vanhan mallassaunan savuisuutta. Suutuntuma on sopivan runsas, pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Yllättävän "vehnätön" vehnis - vehnä tuntuu ehkä enemmän suutuntumassa yleisenä pehmeytenä ja runsautena, kuin vehnäisyytenä maussa.

Yhteenveto

Runsasmakuinen pehmeä savuvehnä

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Lehe Aus Karu Tuleb

Aus Karu Tuleb

Panimo: Lehe, Viro
Oluttyyli: Spiced Stout
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Rimi market, 2,73€/0,33l)

Lehen olutta maistelin ensimmäistä kertaa Pub Winstonin pienpanimojuhlilla viime elokuussa. Silloin maistossa oli panimon 2,7% kevyt-IPA, joka oli omassa kategoriassaan ihan mukava. Talvella nautitaan kuitenkin paremmin talveen sopivia juomia, jollainen tämä joulusesongin Aus Karu Tuleb epäilemättä on. Kyseessä on 7,5% stout, joka on maustettu Ceylon-kanelilla ja madagascarilaisella neilikalla. Oluen nimi viittaa edellisen arvion "sammakko-oluen" tavoin jälleen johonkin virolaiseen "legendaan" - Aus Karu Tuleb kääntyy jotenkin niin, että "reilu karhu tulee". Reilu karhu on jonkinlainen hahmo, joka tulee joulunaikoihin katselemaan koristeltuja pihoja ja saattaa joskus tulla taloon sisäänkin kertomaan tarinoita ja nauttimaan pöydän antimista. Mielenkiintoista, mutta ei niin huikeeta kuin tuhoa kylvävä sammakko. 

Lähes täysmusta olut niukalla mokkaisella vaahdolla. Tuoksu on paahdetun limppuinen, kanelisen joulumausteinen ja maitosuklainen - tai peräti kahvikonvehtinen. Maku on runsas. Paahtomaltaan seassa on appelsiinimaista hedelmää, joulumausteita ja kermakahvia. Lopussa napakka katkero nivoo paketin yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi ja johdattelee pitkään kahvimaiseen jälkimakuun. Laatutaso jälleen priimaa ja erittäin hyvä on makukin. Paahteisuuden, hedelmäisyyden ja mausteiden "sekametelisoppa" pysyy hyvin kasassa ja olutta on miellyttävä juoda. Toisella hörpyllä raikas, yhdellä runsaamman stoutmainen, kolmannella jouluisen mausteinen.

Yhteenveto

Onnistunut joulusesongin olut!

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Põhjala Põhja Konn Double IPA

Põhja Konn

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,8%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Koht Õllepood, Tallinna, 4,00€/0,33l)

Joulukuun Tallinnan matkan tuomisia kävi maistelussa jälleen. Tälläkin kertaa lasiin kaatui jo matkan aikana vakuuttaneen Põhjalan olut - Double IPA Põhja Konn. Oluen nimi kääntyy panimon kotisivujen mukaan englanniksi "Frog of the North" - kyseessä on jonkinlainen virolaisen myytin pohjoisen sammakko, joka kylvää tuhoja minne sitten meneekään. Mielenkiintoista. Sammakko-oluessa humalina jenkkiläiset Centennial, Chinook ja Columbus. Vahvuutta 8,8% ja katkeruuden ilmaisevia IBUja 100+. Vertailun vuoksi mainittakoon Koff III IBU-arvo, joka on 13. Oluen päiväys on 06/02/15, eli arviolta se on nyt noin 5kk vanhaa - ei aivan tuoreimmillaan.

Vain hieman utuinen, oranssihtavan kuparinen ja vaahdoltaan runsas sekä runsaan pitsikäs olut. Tuoksussa on voimakasta havuisen pihkaista humalointia joka lyö hieman yli jopa ruohoisuuteen ja pippurisuuteen asti. Samanlaista karkeaa pellettimäistä ylihumaloinnin tuntua kuin Brewdogin Jack Hammerissa. Maku on järjettömän katkera, havuinen, pihkainen ja lopuksi myös greippinen. Maltaisuus tuntuu lähinnä münichmaltaan tyylisenä hieman paahteisena leipäisyytenä, jonka seasta pilkahtelee karamellisemman makeita osioita. Yleisilme on kuitenkin kuivakan katkera, raaka ja brutaali. Extremeä extremen vuoksi, mutta nautinnollisuus unohdettuna. Jälkimaku yrttinen ja ruohoinen. Kokonaisuutta leimaa jonkinlainen ylikorostunut karkea katkeruus - humalaa on paljon, mutta väärällä tavalla. DIPA saisi olla smoothimpi ja nektarimaisempi - karkeana katkeropommina, kuten tämä, olut ei ole kovinkaan nautittava. Ei ehkä tuoreimmillaan, mutta en usko, että resepti sen suuremmin vakuuttaisi tuoreenakaan. Pettymys muuten vakuuttaneelta Põhjalalta.

Yhteenveto

Karkea, ylikatkera, tympeä

ARVOSANA: 6+

Olutarvio: Põhjala Uus Maailm

Uus Maailm

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Vehnäale
Alkoholipitoisuus: 4,9%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Stockmann, Tallinna 2,58€/0,33l)

Uus Maailm, eli uusi maailma - tällä kertaa virolaisoluen nimi on helppo suomentaa. Kyseessä on "California-inspired wheat beer" - eli uuden maailman vehnäolut. Ajattelin, että tämä varmasti maistuisi janojuomaksi nyt illalla, kun on iltapäivä ja ilta lätkitty laminaattia lattiaan. Humalina saksalainen Magnum (tyypillinen katkerohumala eurooppalaisilla panimoilla korkean alfahappopitoisuutensa vuoksi), australialainen Galaxy ja jenkkiläinen Mosaic. Vehnämaltaan ja ohramaltaan lisäksi mukana myös kaurahiutaleita. Nautin pullollisen tätä alle kuukausi sitten Tallinnan Hell Hunt pubissa ja tykkäsin. Nyt maisteluun tulee Tallinnan Stockmannilta ostettu pullo, jonka viinarallittelin Suomeen. Pullon päiväys 10.05.15 ja eränumero #30. Jos päiväys on 6kk eteenpäin niin varsin tuoretta kamaa on tarjolla.

Ilman pullokäymishiivoja melko kirkas ja hiivojen kanssa utuinen olut. Vaahtoa muodostuu maltillisesti. Tuoksu on trooppisen ananasmainen, persikkainen ja hieman pihkainen ja greippinen - aromihumalien show. Lievää tunkkaisuutta taustavireenä, eli ihan tuoreimmalla potkulla ei tämä pullollinen nyt liikkeellä ole, vaikka päiväyskin on kunnossa. Suussa keskitäyteläistä ja ennen lopun humalanpuraisua varsin pehmeääkin. Maku on aluksi pitkälti trooppisen hedelmäinen, hieman pihkaisen havuinen sekä tuntuvan katkera. Loppupuolella vehnäinen happamuus nousee esiin ja johdattelee greippiseen, jopa hieman mausteiseen jälkimakuun. Raikkaus jälleen hieman tiessään - ei tunnu niin pirteältä kuin Hell Huntissa nautittu versio, vaikka sekin oli pullo. Se myös vaahtosi huomattavasti aktiivisemmin kuin tämä. Toisaalta kyseessä oli baarikierroksen jälkeen illan viimeinen olut, joten kyseisen illan arviossa saattaa olla hieman "taiteellisia vapauksia". Mukava naukkailtava näinkin, mutta epäilemättä parhaimmillaan aivan tuoreena ja hanasta.

Yhteenveto

Toimiva resepti, mutta tämä pullo ei enää parhaimmillaan

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Kross 5

Kross 5

Panimo: Kross Cerveza Independiente, Chile
Oluttyyli: Belgityylinen ale
Alkoholipitoisuus: 7,2%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima - loppuunmyyty

Pukinkontista paljastui isännälle tarkoitettu iso pullonmuotoinen paketti. Kutkuttavin tunnelmin kääreet pois ja alta paljastui suureksi yllätykseksi chileläinen olut Kross 5. Ensimmäinen chileläinen olut, ainakin muistaakseni, jota pääsen maistamaan. Kyseessä on tammilastujen seassa kypsytelty belgityylinen ale, jossa on käytetty kahdeksaa eri mallaslaatua ja viittä eri humalaa. Humalat ovat Glacier, Horizon, Mount Hood, Cascade ja Goldings. Jännää, sillä belgityyliset oluet ovat harvemmin tunnettuja siitä, että niissä olisi mittava määrä erikoismaltaita - värikin niihin tulee usein tummasta kandisokerisiirapista. Eivätkä belgit ole liiemmin tunnettuja siitäkään, että niissä olisi useita eri humalalajikkeita ja vieläpä eri mantereilta - mitä turhaan, koska humalointia maussa harvemmin korostetaan. Miten tällainen chileläinen olut sitten päätyy Alko Arkadian erikoisvalikoimaan? Se selittyy sillä, että viinijätti Concha y Toro omistaa panimosta 40% ja kuljettaa jatkuvana virtana viinejään Alkoon. En olisi hirveän yllättynyt, mikäli panimolta nähtäisiin jossain vaiheessa Alkossa lisääkin oluita. Kummallisesti nämä muiden diilien kylkiäisinä tulevat oluet tuppaavat ne Alkon täysin puolueettomat makupruuvit läpäisevän. Mitäpä tuosta, nyt oluen pariin. 

Kirkas, meripihkaisen punertavan värinen ja vaahdoltaan melko runsas olut. Tuoksussa lastukypsytys nousee esiin tammimaisena ja vaniljaisena. Taustalla on punaviinimäisiä sävyjä ja marmeladimaista makeahkoa maltaisuutta. Belgiaa on tuoksusta vaikea löytää - mieleen tulee enemmän tammikypsytetyt Old Alet. Maussa on enemmän belgityyliä, hieman mausteisuutta ja kuivattua hedelmää, mutta tammikypsytys puskee hieman liiaksi makuun punaviinimäisine, tammimaisine ja vaniljaisine piirteineen. Yleisilme on enemmän makeahko kuin kuiva. Kaipaisi lisää voimaa - 7,2% ei ole belgiassa vielä mitään. Oud Brugge juuston kanssa yhdessä nautittuna nousee parempiin sfääreihin, mutta sellaisenaan vaikeasti digattava kokonaisuus - makeutta ja tammea on liiaksikin ja se alkaa pullon loppua kohti jo tökkimään.

Yhteenveto

Hieman liikaa tammilastuja pojat

ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Hiisi Boheemi Papu Breakfast Stout

Boheemi Papu Breakfast Stout

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: Oatmeal Stout
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Olutravintolat (nautittu Pub Winstonissa Porissa)

Parin viikon takaiselta Porin reissulta julkaisen nyt arvion Pub Winstonissa nautitusta varsin mainiosta jyväskyläläisoluesta. Käväisin Pub Winstonissa toimittamassa pullon kotona tekemääni Kokkovuori APAa paikan pääjehu Kasper Toroskalle, joka on Suomen Olutmestari kisoissakin ansioitunut ravintola-ammattilainen. Lupasin toimittaa pullon elokuussa Pub Winstonin pienpanimotapahtumassa ja nyt noin neljä kuukautta lupauksen antamisen jälkeen se oli täytetty. Jälkeenpäin sain tietää, että tekemäni APA oli maistunut hyvin - which was nice. Vastalahjaksi sain hanasta lasketun lasin Hiisin Boheemi Papu Breakfast Stoutia, jota muistin Olutkellarin jo aiemmin hehkuttaneen. Olut on luomua ja tyyliltään siis "Breakfast Stout" tai "Oatmeal Stout". Ohramaltaiden joukkoon on sekoiteltu luomukaurahiutaleita ja olut on maustettu Hiisin tavoin Jyväskylästä ponnistavan Paahtimo Papun paahtamalla guatemalalaisella luomukahvilla.

Mustanpuhuva olut, jonka beigesävytteinen vaahto on hyvin tiivis, lähes kermavaahtoinen. Tuoksusta ei hanakylmänä irtoa espressoa kummempaa, mutta lämmettyään hieman se alkaa avautumaan kauraiseen ja hieman maitomaiseen suuntaan. Hieman hedelmäinen kahvimaisuus pysyy kuitenkin edelleen dominanttina. Maku on myös hyvin kahvimainen, miellyttävällä pehmeällä tavalla. Marjaisuutta ja karamellimaltaisuutta löytyy myös. Runko on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus pehmeää. Loppuvedon katkeruus nousee melko napakaksi - kahvi katoaa hetkeksi marjaisan ja hedelmäisemmän vaiheen tieltä ja tekee paluun sitten pitkässä jälkimaussa. Hyvä olut, kahvi on onnistuneesti istutettu makupalettiin.

Yhteenveto

Onnistunut kahviolut

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Fuller's Imperial Stout

Fuller's Imperial Stout

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 10,7%
Saatavuus: Ei tietoa (Ostopaikka: Alko Arkadia, Helsinki - loppuunmyyty)

Kuuluisan lontoolaispanimon paljon odotettu ja hypetetty Imperial Stout julkaistiin vuoden 2013 loppupuolella ja se sai heti julkaisunsa jälkeen päälleen paljon kritiikkiä - liian makea, liian yksitoikkoinen - ja muuta vastaavaa. Olut oli pantu neljä kuukautta ennen julkaisuaan ja vielä siis 10,7% vahvuiseksi olueksi nuorta ja kypsymätöntä - kritiikki oli siinä mielessä siis aiheetonta. Eri asia on tietysti se, että kannattiko panimon ylipäätään laskea olutta vielä niin nuorena markkinoille, mutta sen spekuloiminen oli liian myöhäistä siinä vaiheessa kun köntsä oli jo housuissa. Nyt oluen valmistamisesta on kuitenkin jo yli 1,5 vuotta aikaa, eli sillä on ollut hyvin aikaa kypsyä ja asettua. Parasta ennen on vasta vuonna 2023 - eli kymmenen vuotta valmistumisesta eteenpäin, kuten panimon herkullisessa Vintage Alessakin tätä nykyä. Suomessa tätä olutta sai Alko Arkadian erikoisvalikoimasta Helsingistä, josta Reittaus-TV:stä tuttu Tero Suhonen minulle ystävällisesti pullon kiikutti. Kyseessä ilmeisesti kertapano tai ainakaan toistaiseksi olutta ei tiettävästi ole valmistettu kuin tämä yksi erä. Oluen speksit ovat kutkuttavat, vahvuutta siis 10,7%, humalana ainoastaan jenkkiläinen Centennial ja lisäksi mausteena kuivattuja ruusunnuppuja (rose buds). Otin oluen maistoon loppiaisen aattona grillikodassa ja rakastuin siihen. 

Musta olut, jonka ylle rakentuu pitkäkestoinen, runsaan pitsikäs mokkavivahteinen vaahto. Tuoksu on runsaan suklainen ja pehmeä. Lisäksi löytyy luumua, liitulakua, merisuolaa... näiden lisäksi tuoksu on samaan aikaan aromaattisen kukkea, greippinen ja ajoittain siirappimainen. Monipuolinen, herkullinen tuoksu. Maku... makupa maku... pari ensimmäistä siemausta menee ihmetellessä ja fiilistellä - jumalauta, ne teki sen taas - ylittivät odotukset, jotka olivat jo muutenkin valmiiksi korkealla. Maku on pehmeän suklainen, taatelimainen, erittäin täyteläinen ja makeahko - ja silti tuoksun tavoin tuntuvan greippinen ja aromaattisen kukkainen. Lopussa nousee esiin lakritsimaista suolaisuutta - mutta suurin taika on kuitenkin suutuntumassa, joka on todella täyteläinen, runsas ja pehmeä. Hiilihappojakin on maltillisesti. Maagisen hyvä olut, jossa on jälleen sitä Past Masters -sarjan tyylistä "old school" tuntua, mutta nyt jylhemmin ja isommin. Hipoo täydellisyyttä, ei voi muuta sanoa. Suklainen ja suolainen, makeahkokin, mutta ei kuitenkaan kovinkaan kahvimainen tai paahteinen - tämä on kai sitten sitä tyylisuuntaa mistä minä pidän. Huikea olut!

Yhteenveto

Pehmeän suklainen ja erittäin täyteläinen IS

ARVOSANA: 10

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Juhlaolut

Marsalkka Juhlaolut

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Premium lager
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: K-Supermarket Laitila, 3,39€/0,5l)

Huomenna kun on Harrin nimipäivän kunniaksi kansallinen vapaa, niin ajattelin juhlistaa asiaa Marsalkka Juhlaoluella. Juhlaolut on luomulager, jossa on käytetty kotimaisia luomuohramaltaita, itävaltalaista luomuvehnämallasta. Myös humalat ovat luomua, tsekkiläistä Saazia ja Uudessa-Seelannissa kasvatettua Cascadea - lajikehan on jenkeistä lähtöisin, mutta mahdetaanko siellä luomua tunteakaan? Lisäksi on vielä brittiläistä Targetia, joka sekin siis luomua. Hiivaksi panimon kotisivuilla mainitaan belgialainen pintahiiva (ale-hiiva), mutta mahtaneeko pitää lagerissa paikkansa? Hyvät kotisivut kuitenkin, erittäin selkeästi esitetty kaikki mitä olut on syönyt.

Kauniin kuparinen väri ja runsas vaahto. Oikea kaunotar. Tuoksussa on runsasta leipäistä maltaisuutta ja aromaattisen kukkaista sekä greippistä humalointia. Hyvä tuoksu maitokauppaoluelle, maltaisuus tulee hyvällä voimakkuudella ja hedelmäisyys tukee. Ei selvästi lokeroitavissa saksa, tshekki tai mihinkään muuhunkaan lagerlokeroon, se on hyvä. Maussa humaloinnin hedelmäisyys ottaa vielä suurempaa roolia ja katkerokin nousee mukavan purevaksi. Cascaden greippisyys tulee selkeästi esiin heti alkumaussa ja maltaisuuden leipäisyys korostuu enemmän keskivaiheilla ja lopussa. Runko on maitokauppaoluelle tyypillisen kevyt, mutta kuitenkin riittävä. Suutuntuma on pehmeä ja keskiverrosti hiilihappoinen. Oikein miellyttävä siemailtava, tasapainoinen hyvä lager!

Yhteenveto

Tasapainoinen hyvä lager

ARVOSANA: 8

Resepti: Reittausblogi Kokkovuori APA

Tässä viimeisimmän kotiolueni resepti. Idea oluen tekemiseen tuli ensilumen raikastamassa Kokkovuoren maastossa, mäntymetsän tuoksut veivät mielen jenkkihumaloinnin maisemiin. Lähdin nyt hakemaan hieman tukevampaa runkoa kuin aiemmin tekemissäni pelkästään sahtimallasta tai muita melko vaaleita maltaita sisältävissä resepteissäni. Lähdin tasapainottamaan runsaampaa runkoa myös runsaammalla humaloinnilla ja onnistuinkin mielestäni oikein hyvin. Lopputuloksena on tasapainoinen runsaasti humaloitu APA, jolla on hyvä runko vain 5,2% olueksi. Mäntymetsää, greippisyyttä ja eksotiikkaa. Jännästi vain kuivahumalaksi mukaan laitettu pieni määrä Pacific Gemiä tulee erityisesti tuoksussa humalista kaikkein selvimmin esiin. Vaikuttaa melko dominantilta lajikkeelta, mutta onneksi sen tuoksu on hyvä. BRY-97 hiiva oli jälleen varmatoiminen ja lopputuloksena on ennen pullotusta tehdyn "cold crashin" jälkeen hienosti kirkastunut ja maukas olut. Joskus jos jossain nettikaupassa tulee eteen hyvä valikoima uusi-seelantilaisia humalia, niin teen samalla mallaspohjalla uudestaan, mutta vaihdan kaikki humalat NZ-lajikkeisiin. 

Kokkovuori APA
American Pale Ale

Speksit:

Original Gravity (OG):    1.050 
Final Gravity (FG):       1.010
Alcohol by Volume (ABV):  5.24 %
Colour (SRM):             11.7   (EBC): 23.1
Bitterness (IBU):         91.3   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
80% Viking Sahtimallas
14,29% Viking Munich
5,71% Viking Crystal 100

Mäskäys:
Yksivaiheinen infuusiomäskäys. Lämpötila: 66°C Aika: 90 minuuttia.

Keittohumalat:

1.2 g/L El Dorado Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
0.4 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.8 g/L El Dorado Pellet (15.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.4 g/L g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.4 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
0.8 g/L El Dorado Pellet (15.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
0.4 g/L Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) ()
0.4 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 0 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
0.8 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) @ 0 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
0.8 g/L El Dorado Pellet (15.8% Alpha) @ 0 Minutes (Boil) (0.8 g/L)

Kuivahumalat:

Lisäsin kuivahumalat kahden viikon käymisen jälkeen käymisastiaan ja annoin uuttua kahden viikon ajan, jonka jälkeen tein oluelle "cold crashin" ja pullotin. Jälkikäymissokeria (taloussokeri) 6g/litra.

1.3 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha)
0.8 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha)
2.1 g/L El Dorado Pellet (15.8% Alpha)
0.8 g/L Pacific Gem Pellet (13.7% Alpha)

Käyminen:

17°C, hiivana Danstar BRY-97

Viisi virolaista IPAa maistelussa

Olen maistellut nyt läpi kaikki viisi Tallinnasta tuomaani virolaista IPAa. Oluet olivat pääosin laatutasoltaan kunnossa, mutta resepteissä oli vielä osittain viilattavaa.

Oluet ovat: 
Tanker Kyte Peale
Hopster Pearu IPA
Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist
Põhjala Virmalised IPA
Õllenaut Humala Padrun

Lähdetään käymään listaa läpi järjestyksessä. Ensimmäisena Tanker Kyte Peale, joka on valmistettu Sauessa Õllenautin panimolla 20 km Tallinnan Viru-aukiolta lounaaseen. Kyseessä siis mustalaispanija tai sopimuspanija - millä nimellä näitä nyt haluaakaan kutsua. Panimo ilman panimoa. 

Tämän oluen kanssa tein virheen. En katsonut ostaessa parasta ennen päiväystä, joka on 20.12.2014 - olut oli siis jo ostaessa elinkaarensa ääripäässä ja nautin sen vasta 30.12. Pullo löytyi Drink Shopista hintaan 2,92€ / 0,33-litraa. Vahvuutta 6,66%, IBU lukema 50, joka on IPAlle aika alhainen.

Oranssihtava, hieman utuinen ja vaahdoltaan runsaan höttöinen olut. Tuoksussa on voimakasta leipäistä maltaisuutta, jossa on hieman paahdetta laidoilla. Aromihumalointi tuntuu katoavan maltaan alle ja ilmenee lähinnä yrttisyytenä. Maussakin on samaa paahteisuutta - paahtoleipää, medium toastia. Makeahkoa toffeekaramellia tulee mukaan myös. Katkeruutta kertyy tyylille ominaisen runsaasti, mutta aromikkuus on suureksi osaksi tiessään - osittain varmasti ylittyneestä päiväyksestäkin johtuen. Suutuntuma on hieman liiaksi hiilihappoinen, jopa bulkkien vichyvesimäisellä tasolla. Runko vaikuttaa melko tuhdilta ja tuo pieni paahteisuus on kyllä omituinen veto tähän tyyliin. Tuoreen testaan vielä myöhemmin, jos vastaan tulee. Tälle ei ylittyneestä päiväyksestä johtuen pisteytystä, vaikka laatutaso kunnossa olikin. 

Seuraavaksi vuoroon Hopster Pearu IPA, joka sekin on mustalaispanijan tuotos - tällä kertaa Lehellä, noin 20 kilometriä Tallinnan keskustasta lounaaseen valmistettua. Pullossa on mainittuna eränumero, joka on #2 - varsin tuore toimija siis lienee kyseessä. Tämänkin oluen ostin Drink Shopista, hintaan 3,42€ / 0,33-litraa. Parasta ennen on tällä kertaa kunnossa 05/05/2015, olisi varsin tuoretta, mikäli päiväys on 6kk pullotuksesta eteenpäin, niin kuin monesti tapana on. Tässäkin katkerospeksi varsin vaisu, IBUja vain 40, vahvuutta sentään tyylinmukaiset 6,5%. Etiketti on ihan kuin Mikkelleriltä kopioitu - samanlaista kynällä piirrettyä grafiikkaa. Tribuutti tai yritys ratsastaa jo tunnetun brändin lookilla? Mene ja tiedä. 

Kirkas, väriltään enemmän Amber kuin kultaoranssinen ja vaahdoltaan keskirunsas, tiheä ja pitsikäs. Nyt tuoksussa on aitoa hedelmäsokerisen trooppista IPA-meininkiä! Citramaista mansikkaisuutta, persikkaisuutta ja hunajamelonimaista tuntua. Maussa karamellimaisuus tulee alussa melko makeana ja tuhtina. Alun makeus taittuu keskivaiheilla katkeruuteen, mutta aika kesyksi puraisu jää. Aromihumalointikin jää tuoksusta poiketen melko yksioikoiseksi - greippisyyttä ja trooppista vivahdetta on, mutta ne kääntyvät loppua kohti ruohoisuuteen. Yritystä on, mutta hieman vajaaksi jää. Suutuntuma jää katkeron maltillisuuden vuoksi turhan tuhdiksi ja lempeäksi, hiilihappoisuutta on IPAan sopivan maltillisesti, mutta nyt sekin kääntyy pikemminkin makeutta korostavaksi tekijäksi - raikkaus puuttuu. Rungosta napsaus pois ja humalaa rohkeammin, niin mentäisiin parempaan suuntaan. Laadullisessa mielessä jälleen ok, mutta reseptissä on vielä omaan makuuni reilustikin viilattavaa. Pisteet: 7/10

Tämän jälkeen vuorossa Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist. Tämä panimo oli minulle ennen reissua täysin tuntematon, en ollut koskaan kuullutkaan. Osoitteen perusteella alle parin kilsan päässä Tallinnan keskustasta. Laitteisto ilmeisesti keittokooltaan satalitrainen eli aivan nanopanimon tasoa. Hinta pullolle Drink Shopissa 4,42€ / 0,33-litraa. Ei ole nanopanimon olut halpaa Virossakaan siis. Armastuskiri tarkoittaa ilmeisesti rakkauskirjettä. Vahvuutta 6,4% ja IBUja IPA-tasolle alhaiset 58. Ainesosaluettelossa myös katajanmarja mainittu. Turhan varovaiselta vaikuttaa humalankäyttö naapurimaassakin. Tyylikkäässä etiketissä on paikka parim enne päiväykselle, mutta se on tyhjä...

Lisäys: Heikki Kähkösen kommentti 6.1.2015

"Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist IPA on pantu Vormsin panimolla (Metsamees OÜ, www.pruulimester.ee), joka ei sijaitse nimensä mukaan Vormsin sarella, vaan Koerun kylässä Järvamaalla, reilut 110 km Tallinnaasta kaakkoon. Hampelmann Pruulikoda (Hampelmann OÜ) ei varsinaisesti ole oikea panimo siinä mielessä, että yrityksellä ei ole kaupallisten oluiden valmistuslupaa eikä Viron alkoholirekisterissä yhtään omaa olutta. Kyseessä on aktiivinen kotipanija, joka on perustanut kuitenkin firman ja toimii mustalaispanijana."

Hieman utuinen, oranssihtavan kultainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksussa on nyt ensimmäistä kertaa häivähdys laatuongelmasta - hienoista diasetyyliä, eli voimaista aromia. Muuten tuoksu on parfyymimäisen kukkea ja hieman trooppishedelmäinen. Sellainen IPA-tyylinen lasista huokuva humalan aromikkuus ja voima kuitenkin puuttuvat. Maku on parempi ja raikkaampi, diasetyyliä ei noteeraa. Mallaspohja vaikuttaa jälleen hieman turhan tuhdin leipäiseltä, mutta katkeruus nousee kuitenkin rapsakan purevaksi ja jatkuu pitkälle jälkimakuun. Katajanmarjojen vaikutuksesta makuun ei mitään tietoa, ei pysty ainakaan sellaisenaan aistimaan. Katkero tuntuu paikoin hieman tuhkaisen karkealta. Sitrusmaista hedelmäisyyttä on, mutta jotenkin tukahdutetusti - se ei nouse lentoon. Pearu IPAn tasoa, ehkä hieman parempi, mutta parannettavaa on. Pisteet: 7+/10.

Neljäntenä minut jo reissun aikana hurmannut Põhjala Virmalised IPA. Maistoin tätä Toit's City olutkahvilassa hanasta ja toimi erinomaisen hyvin. Puhdas jenkkityylinen IPA. Toivoin, että pulloversio toimisi samalla intensiteetillä. IBUja tässäkin vain 50, vaikka hanaversion perusteella uskoisin jotain aivan muuta. Vahvuutta 6,5%. Humalina Magnum, Amarillo, Centennial ja Citra. Alle 10 kilometria Tallinnasta etelään sijaitsevan Põhjalan Head Brewer on aiemmin Brewdogillakin työskennellyt britti Chris Pilkington. Keittokoko on 1200 litraa. Ostin pullon Tallinnan Stockmannilta, hintaa 2,60€ / 0,33-litraa - panimon isompi koko näkyy siis heti hinnassa. Parasta ennen on 02/06/2015, luultavasti siis hyvinkin tuoretta. Põhjala on suunnannäyttäjä virolaisessa pienpanimokulttuurissa.

Oranssihtavan kuparinen olut, jonka vaahto on runsaan pitsikästä. Tuoksussa on voimakkaasti ja aromaattisesti havuisen pihkaista humalaa sekä mansikkaisen ja trooppisen hedelmäisiä sävyjä. Humalan tuoksu tulee oikein kunnon IPAn intensiteetillä, todella tuoreen oloinen. Maltaisuus velloo hedelmäsokerisen karamellisena siellä jossain humalan taustalla. Maku on länsirannikkoa, puhdasta IPAa. Toffeiskaramellisen rungon päälle rakentuu pihkaisen, havuisen ja sitrushedelmäisen humaloinnin pyhä liitto. Katkeruus nousee korkeaksi ja teräväksi, mutta ei missään vaiheessa mene tuhkaisen tai pellettimäisen karkeuden puolelle vaan puhdas greippiliuku jatkuu loppuun asti. 50:n IBUn lukema tuntuu maistelun perusteella käsittämättömältä, mutta pitää muistaa, että lukema ei suoraan korreloi aistimuksen kanssa. Tämä on laatuolutta - se sentään on varmaa faktatietoa. Todella hyvä IPA, hyvät hedelmät ja tuju katkeruus. Runko ei missään vaiheessa käy raskaaksi vaan on riittävällä, juuri ja juuri humaloinnin kantavalla tasolla. Voisin juoda ainiaan! Pisteet: 9/10.

Viimeisenä sitten Õllenaut Humala Padrun, tämä siis valmistettu samassa Õllenautin panimossa kuin ensimmäisenä maistettu Tanker Kyte Peale, mutta nyt panimon itse kehittelemällä reseptiikalla. Kuvien perusteella panimolla on samanlainen englantilainen laitteisto kuin Rekolan Panimollakin. Vahvuutta oluella 7% ja humalalajikkeiden perusteella ehtaa jenkkikamaa tiedossa - Cascadea ja Centennialia käytetty. Pullo ostettu Stockmannilta hintaan 2,85€ / 0,33-litraa. Etiketin mukaan erää #57, parasta ennen 01/03/2015.

Oranssihtavan kuparinen, vain hieman utuinen ja suurikuplaisen "saippuavaahtoisesti" vaahtoava olut. Tuoksussa on Cascaden leimallista sitrusmaisuutta ja greippisyyttä, mutta valitettavasti myös parfyymimäistä astianpesuaineen tuoksua. Lisäksi hieman toffeekaramellista maltaisuutta. Ilman astianpesuainemaista vivahdetta tuoksu olisi erinomainen, nyt vain ok. Maku on parempi, runkoa on vain nimeksi ja humalat saavat loistaa. Katkeruus puree heti alkumaussa tiukan greippisenä ja sitrusmaisena sekä neulasmaisen pisteliäänä - runsas hiilihappoisuus lisää pisteliäisyyden tunnetta, mutta siitä pääsee onneksi lasia pyörittelemällä eroon. Loppuveto on klassisesti pitkän greippinen ja puhdas - leipäisyyttä nousee hieman greippisyyden rinnalle, mutta muuten maltaisuus pysyy siellä missä IPAssa pitääkin, eli taustalla. Tuoksun astianpesuainemaisuus tuntuu hieman kaikkoavan lasin edetessä, ehkäpä se laantuu hiilihappojen vähetessä tai sitten siihen tottuu. Laatuolut. Pisteet: 8½/10.

"Vertailun" tulokset:

1. Põhjala Virmalised IPA 9/10
2. Õllenaut Humala Padrun 8½/10
3. Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist 7+/10
4. Hopster Pearu IPA 7/10
5. Tanker Kyte Peale (ei arvosanaa, ylittynyt päiväys)

Kahden kärki erottui selvästi muista maistetuista. Kolmen viimeisen reseptiikassakin olisi omaan makuuni jonkin verran viilattavaa. Ihan IPAn perisyntejä niin Suomessa kuin muuallakin - liikaa mallasta ja liian vähän humalaa. Laadullisesti huomautettavaa ei ollut, paitsi Hampelmannin oluen tuoksussa pieni diasetyylin häivähdys - joka ei sekään välttämättä oluessa ole virhe, mutta ei se IPA-tyyliin kyllä kuulukaan. Virolaista pienpanimo-olutta on siis turha karsastaa huonon laadun pelossa, panimot vaikuttavat osaavan asiansa.

Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että Virmalised IPA on tulossa Alkon tilausvalikoimaan Servaalin maahantuomana vielä tänä vuonna, viimeistään silloin kannattaa iskeä kiinni ja ottaa maistoon.