Alkon pääsiäisoluet 2013 ja uutuuksia Alko Arkadiassa

1 kommenttia
 
Olutoppaan foorumille paukahti listaus Alkon tämän vuoden pääsiäisoluista. Viime vuonna pääsiäisoluet tulivat 12.3 ja tämän vuoden päivän veikkaisin olevan 13.3 (se on aina keskiviikko). Toisaalta joskus ovat tulleet jo maaliskuun alussakin... mene ja tiedä. Oluita on yhteensä 6 kpl, joista yksi tulee ilmeisesti valikoimaan hieman pysyvämmin kuin kausioluet.

Pääsiäisoluet 2013

St Feuillien Cuvée de Pâques [Olutopas, Ratebeer]
Gouden Carolus Easter Beer 0,75l [Arvio blogissa, Olutopas, Ratebeer]
Neuzeller Apfel Bier [Olutopas, Ratebeer]
Neuzeller Bock [Ratebeer]
Laitilan Kievari Mämmi [Arvio blogissa, Olutopas, Ratebeer]
Svaneke Påskebryg [Ratebeer]

Neuzeller Bock tulee saataville ilmeisesti hieman muita aiemmin, eikä näin ollen kuuluisi pääsiäisen kausivalikoimaan, vaan tulisi valikoimaan hieman pysyvämmin. Listassa ei mitään varsinaisen järisyttävää ole, mutta eipä toisaalta ole pääsiäisoluissa välttämättä yleensäkään. Feuillienin Cuvee oli pääsiäisvalikoimassa viimeksi vuonna 2011, GC Easter Beer ja Kievari Mämmi vuonna 2012. Neuzeller Apfel Bier taasen oli kesävalikoimassa 2011.  Näin ollen täysin uusia ovat vain Neuzeller Bock, jota ei varsinaisesti kehuta missään ja Svaneke Påskebryg, joka lienee varsin kelvollinen, mutta luultavasti riistohintainen, kuten Svaneket yleensä.

Uutuuksia Alko Arkadiassa:

Alko Arkadiaan on viime aikoina tipahdellut varsin mielenkiintoisia uutuuksia, mutta ne nyt eivät tuttuun tapaan täällä Rauman suunnalla lämmitä juuri paskan vertaa - niitä kun saa ostaa ainoastaan Helsingin keskustassa sijaitsevasta Alko Arkadian myymälästä. Hyviä uutuuksia kuitenkin kaikille pääkaupunkiseudulla asuville tai siellä vieraileville.

Fuller's Brewer's Reserve No. 4 Oak Aged Ale [Arvio blogissa, Alkon sivut, Olutopas, Ratebeer]
Stone India Pale Ale [Alkon sivut, Olutopas, Ratebeer
Ægir Natt Imperial Porter [Alkon sivut, Olutopas, Ratebeer]
Stone Oaked Arrogant Bastard Ale [Alkon sivut, Olutopas, Ratebeer]

Kotiolut: Bergsta Smoked Porter

0 kommenttia
 
Viimeistä viedään tämän porvoolaisen kotipanijan oluista tällä erää. Vuorossa nyt Smoked Porter.

Smoked Porter
Portteri, 6,0%, 56 IBU

Savumaltailla höystettyä portteria - kuulostaa näin etukäteen hyvin omaan makuuni sopivalta. Portterissa savu toimii aina, jos se on tasapainoisena elementtinä menossa mukana. Kunnon maltaisuus on toinen ominaisuus mitä arvostan ja se taas vaatii tasapainon vuoksi tarvittavan määrän humalaakin. 56 IBUa vaikuttaa lukujen perusteella lupaavalta, sehän on kuitenkin melko paljon. Esim. Koffin Portterissa, jota pidän tuntuvan katkerana, on 38 IBUa. Valmistusaineina tässä seuraavat: Maltaat: Pale Ale, Rauchmaltz, Crystal 100, Black Malt, Chocolate sekä kaurahiutaleita. Humala: Chinook.


Lasiin kaatuu syvän ruskeaa olutta. Lähes täysin mustaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin tällä kerralla vaahtoon, joka on varsin runsas ja lisäksi hyvin tiivis, maitokahvisen värinen ja pitsiä jättävä. Kokonaisuutena hyvinkin näyttävä. Savuisuus on tuoksussa se hallitsevin elementti ja se on lähes sellaista Schlenkerlamaista savukinkkuista tyyppiä. Lisäksi löytyy tuntuvaa paahteisuutta, limpunkuorisuutta tai runsaasti paahdettua (hieman ylipaahdettua?) limppua muistuttavaa tuoksua ja varsin mukavasti humalien havuista otetta. Maku on pehmeän savuinen, hieman puinen ja jotenkin katajainenkin. Tuntuvaa havuisuutta, mutta ei kuitenkaan liiallista katkeroa, vaan juuri sitä arvostamaani tasapainoa. Maltaisuus on paahteista ja leipäistä. Jälkimaussa esiin nousee suolaisuuttakin yhä tuntuvan savuisuuden rinnalle. Suutuntuma jää hieman optimaalisesta, ollen "vain keskitäyteläinen". Esim. Schlenkerlan Urbock (johon kaikkia savuoluita verrataan maailman tappiin asti) on pykälän tai kaksi täyteläisempi. Hieman olisin siis kaivannut lisää täyteläisyyttä, mutta lähellä optimaalista ollaan. Hiilihapot ovat lähestulkoon täydelliset, niitä löytyy keskiverrosti ja ne ovat pehmeitä. Oluen maltaisuus on aika pehmeä ja pyöreä (kaurahiutaleet ehkä vaikuttavat tähän), mutta silti siinä on särmää - savuisuus ja tuntuva havuisuus purevat suorastaan makuhermojani hivelevällä tavalla. Kokonaisuutena todella hyvä olut, jossa kaikki osa-alueet toimivat, mutta mikään ei nouse ylitse muiden. Kaupallisista verrokeista lähimpänä ehkä Stallhagenin kevyesti savuinen Winter Porter (sama kuin Baltic Porter), mutta savuisuus on tässä selvästi tuntuvampaa ja tämä on enemmän omaan makuuni. Havuisuudesta tulee mieleen myös hieman tuoreempi tuttavuus Haandbryggeriet Nissefar, joka oli Alkon viime vuoden jouluoluissa, tässä on jotain sellaista samaa primitiivistä ja metsäistä fiilistä, joka kolahtaa meikäläiselle.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Kokonaisuutena todella hyvä, havuisuus rulettaa!
  • Ulkonäkö 4 - Kaunis olut, hieno vaahto.
  • Maku 8 - Tasapainoinen ja moniulotteinenkin. Savua & havua!
  • Suutuntuma 4 - Hyvä pehmeys. En panisi pahakseni jos olisi vielä täyteläisempi.
  • Yleisvaikutelma 16 - Todella hyvä olut, jossa kaikki osa-alueet toimivat.
Aistiarviot
  • Makeus 3
  • Katkeruus 6
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 40/50

Tämä oli viimeinen Bergstan viimeisimmän lähetyksen oluista. Jälleen kerran on todettava se jo tiedossa ollut fakta, että laatuvalmistajasta on kyse. Yhdestäkään oluesta en löytänyt virhearomeita, tunkkaisuutta tai muitakaan oluen laatuun liittyviä murheita. ESB:n resepti ei aivan itseeni kolahtanut, mutta varsinkin Polar Night oli aivan uskomattoman hieno olut. Jos tämän miehen oluita joskus jossain myydään, niin olen ensimmäisenä jonossa lyömässä rahaa tiskiin. On se ihme äijä, mistä se näitä repii?

Kotiolutta: Bergsta Polar Night (12,5% Imperial Stout)

0 kommenttia
 
Lisää kotitekoista imperial stoutia Porvoon Bergsta Breweryltä, joka on Sebastian Grenin aka Olutoppaan nimimerkki Olutsiepon kotipanimo. Viimeksi toissapäivänä maistelin saman tekijän The New Blackin ja nyt on vuorossa hieman "kevyempi" Polar Night, tässähän on vitamiineja ainoastaan 12,5%.

Polar Night
Imperial Stout, 12,5%, 62 IBU

Tässä jälleen valmistuksesta Olutsiepon omin näppäimin: 

Tällä kertaa tein triplamäskäyksen, eli tunnin välein vaihdoin maltaat uusiin. Yhteensä 3 * 6,1kg mallassatsia, jotka mäskäsin aina edellisen mäskäyksen vierteessä. OG tässä oli 1.141 ja olut kävi alas 1.046. 18,3 kiloa mallasta meni reiluun kymmeneen litraan valmista olutta, eli ei mitenkään kustannustehokasta. 

Niin kuin edellisessä oluessa (The New Black) tässäkin pidetty hiilihapot minimissä ja molemmat suosittelisin juomaan melkein huoneenlämpöisinä.

Maltaat: Pilsner, Chocolate, paahdettu ohra, Crystal 100 ja Vienna. Humalana Columbus ja IBU:ja 62. 

-Olutsieppo

Mies on itse kehunut tätä olutta varsin onnistuneeksi, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Aika hulvaton määrä maltaita...



Tämä pullo piti aukaistaessa vielä vaimeamman suhauksen kuin edellinen The New Black. Lasiin kaatuukin täysin vaahdotonta olutta, mutta viskositeetti vaikuttaa heti moottoriöljyn paksuiselta, jos nyt hienoinen liioittelu sallitaan. Tuoksu on runsaan pehmeän paahtomaltainen ja todella voimakkaan lakritsainen, oikein aitoa lakritsia ja ehkä hieman jopa salmiakin sävyjä. Paahteisuus, kuten mainitsin, on todella pehmeän pyöreää ja lisäksi maukkaan tumman suklaista. Tuoksun lopussa tuntuu kuivaa puuta ja sopivaa alkoholinpotkua ilman viinaisuutta. Sellainen kova kahvi- tai espressomainen paahteisuus tai jopa palaneisuus loistaa poissaolollaan - tässä on nyt kyse pehmeydestä. 

Suussa pehmeys jatkuu, aivan tajuttoman upea tuntuma! Olut on todella täyteläistä, öljyistä ja oikeastaan täysin hiilihapotonta, eikä kuitenkaan tahmeaa tai alkoholista - tämähän on oikea siemailuolut. Maussa runsas tumma ja pehmeä suklaisuus hivelee kieltä, välillä tuntuu lähes siltä kuin sulatettua suklaata olisi suussa. Paahteisuus on edelleen pehmeää sorttia. Lakritsaisuus nousee alkumaussa esiin, sitten hieman katoaa suklaan tieltä ja jälkimaussa nousee taas esiin - tällä kertaa suklaan rinnalle. Humalointi luo pientä pehmeää katkeruutta loppuliukuun ja sopivaa katkeruutta jälkimakuun. Alkoholi lämmittää mukavasti nielaisun jälkeen. Ei minkäänlaista viinaisuutta ja ainoastaan pientä tahmeutta suussa. Erittäin miellyttävää nautittavaa, mikään ei töki vaan kokonaisuus soljuu vaivatta alas. Hekumallinen kokemus - en muista aivan vastaavan tasoista pehmeyden ja täyteläisyyden liittoa aiemmin maistaneeni. 
 
Hiilihappoja ei ole, mutta en niitä tähän kyllä osaa kaivatakaan. Jos olut olisi tahmeampaa, niin ehkä silloin niiden puutos häiritsisi, mutta nyt se on osa kokonaisuutta ja kaiken lisäksi harkitusti - sehän kerrottiin valmistajan saatteessa. Aivan upea hitaasti siemailtava olut, erittäin täyteläinen ja pehmeä kokonaisuus.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 - Voimakas, pehmeä, runsas. Hyvä, lähes erinomainen, mutta ei enempää.
  • Ulkonäkö 3 - Vaahdon puute hieman verottaa, mutta musta on musta.
  • Maku 9 - Aivan huikean suklainen, pehmeää paahdetta, erityisen maukas.
  • Suutuntuma 5 - Täydellinen pehmeyden ja täyteläisyyden liitto.
  • Yleisvaikutelma 18 - Huikea kokonaisuus, kaikki toimii.
Aistiarviot
  • Makeus 6
  • Katkeruus 4
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 10
Kokonaispisteet: 43/50

Olutarvio: Mikkeller Sort Gul

6 kommenttia
 

Sort Gul

Panimo: Mikkeller, Tanska (pantu Belgiassa De Proefilla)
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko (5,02€ / 0,33l)

Viimeinen arvioimani olevista Alkon käsityöläisoluista oli Mikkeller Sort Gul, joka on Black IPA. Tässä tyylissähän on ideana höystää perinteistä India Pale Alea (IPA) pienellä annoksella värimallasta, jolloin sen väri muuttuu mustaksi ja se saa hieman tummempia sävyjä makuunkin. Tämä on oluttyylinä suhteellisen uusi vouhotus, lienee vain muutamia vuosia vanha.

Kuvassa  taustalla näkyvän kruunun sain Olutoppaan ylläpidolta kolmannen perättäisen Vuoden Olutarvioijan tittelin varmistumisen jälkeen. Se on aitoa kultaa ja koristeltu hintavimmilla timanteilla mitä löytyy. True story.


Hyvin tummanpuhuva, lähestulkoon musta olut, jonka vaahto on mittava ja hieman beigevivahteinen. Tuoksussa on voimakkaasti humalaa, aivan siihen tuttuun Mikkellerin IPA tyyliin - sellaista iskevän sitruksista, hyvin havuista sekä mäntyisen pihkaista. Maltaisuus ei ole järin karamellista, kuten yleensä, vaan nyt siinä on hieman paahteen sekä tuhkan aromia mukana. Tuskin sokkomaistelussa silti erottaisi Black IPAksi. Maussa paahteisempi puoli on paremmin esillä, heti alkuvaiheissa mukana on lakritsaisuutta, keskivaiheilla dominoi havuinen ja tymäkästi katkera humala ja jälkimaussa on kahvia. Humalointi ei ole kovin hedelmäistä parhaaseen IPA-tyyliin, vaan se kääntyy jopa enemmän yrttiseen suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen, keskiverrosti hiilihappoinen ja hieman karkea. Tasapaino on hieman hakusessa, tämä on varmasti vaikea tyyli valmistaa ja napakympit ovat harvassa. Hyvää, mutta mieluummin nautin IPA:t hedelmäisempinä ja pehmeämpinä - runsaasta katkeruudesta tinkimättä.

Yhteenveto

Katkeraa kahvia, josta paras hedelmäisyys kateissa.
ARVOSANA: 8+

Kotiolutta: Bergsta The New Black (+15% Imperial Stout)

3 kommenttia
 
Porvoolaisen nimimerkki Olutsiepon kotipanimon, Bergsta Breweryn, kotioluilla herkutellaan tänäänkin. Nyt on sopivasti muilta velvoitteilta vapaa ilta, joten lasiin valikoitui ennakkoon se haastavin ja eniten aikaa vaativa olut The New Black.

The New Black
Imperial Stout, +15%, 90 IBU

Massiivinen monsteri-IS, jonka valmistus on ollut Olutsiepolle varmasti eräänlainen haaste, niin ainakin uskoisin. Hieman on siis koeteltu rahkeita ja katsottu miten tällaisen "jytkyn" valmistaminen onnistuu. Helppoa se ei ole "ihan oikeiltakaan panimoilta". Näin kaikki tapahtui, eli The Making of Olutsiepon omin näppäimin:  

"Tuossa on siis pantu ensin perus IS käyttäen kohtalaisen paljon enemmän paahdettuja maltaita kuin normaalisti, ja ensimmäisen käymisen jälkeen prosentteja oli 8%. Tämän jälkeen lisäsin viinihiivan jolla on parempi alkoholitoleranssi ja sitten kahden viikon ajan ruokin päivittäin hiivaa 200 grammalla muscovadosokeria ja panimosokeria vuoronperään. Lopullinen ABV on jossain 15-16% välillä. Olut oli kolmisen viikkoa kypsymässä Jack Daniel's lastuilla. En itse ollut alkuun ollenkaan tyytyväinen tähän, mutta nyt tuntuu että maut on pikkasen alkanut tasoittumaan. -Olutsieppo"

Valmistusaineina: Pale Ale, paahdettu ohra, Chocolate, Black Malt, Muscovadosokeri ja panimosokeri. Humalana Columbus. Olut on pullotettu 15.10.2012. Nyt jännittää, sillä tässä on jonkinlainen kokemus ja elämys tulossa, mutta minkälainen?



Vain vaimea suhahdus säestää pullon avausta. Lasiin kaatuu täysin mustaa olutta, joka ei vaahtoa käytännössä ollenkaan. Tuoksu on voimakas, kuten olettaa saattoikin. Siinä on portviinimäistä tammea ja tummaa hedelmää yhdistelevää tuntua, hieman bourbonia, pehmeää vaniljaa ja tymäkästi alkoholin potkua. Taustalla on myös perinteisempiä imperial stoutin aromeita kuten paahteisuutta ja kahvimaisuutta. Alkoholisuus tietysti kuuluu tällaiseen monsteriolueen ja se myös istuu vaivatta bourbonin aromeihin, mutta omasta mielestäni se puskee tässä läpi hieman liikaa.

Niksinurkka: Tällaisia oluita ei kannata tuoksutella liian läheltä - silloin alkoholi polttaa nenässä ja peittää muut aromit alleen. Pieni lasin pyörittely ja sitten hieman kauempaa, niin nyanssit erottuvat paremmin.

On aika maistaa... Olut on suussa melko täyteläistä pehmeää, aika kuivaakin, eli mikään tahmeuspommi ei ole kyseessä. Varsin miellyttävää ja alkoholi tietysti lämmittää heti ensimmäisen siemauksen jälkeen. Maku on aluksi hieman kaakaoinen ja konvehtimainen, joku kookostäytteellä varustettu suklaapatukka tulee myös mieleen - melko erikoisia mielleyhtymiä, mutta hyvällä tavalla. Mieleenpainuvimmat oluet ovatkin yleensä niitä, jotka tavalla tai toisella yllättävät. Keskivaiheilla portviinimäinen olemus ottaa vallan - se koostuu hieman makeasta ja osin liköörimäisestä hedelmäisyydestä yhdistettynä tuntuvaan, mutta pehmeään alkoholimaisuuteen. Lopussa sitten tammea ja bourbonia, sekä pitkä jälkimaku, jossa myös  lakritsaisuus nousee esille. Varsinaiset perinteisen imperial stoutin ominaisuudet, kuten voimakas paahteisuus ja kahvimaisuus ovat koko ajan menossa mukana, mutta taustarooleissa. Katkeruuttakin tuntuu, mutta pehmeästi ja hitaasti rakentuvasti, eikä sittenkään aivan niin voimakkaasti kuin odotin IBU-lukeman luettuani. Lastu- tai tynnyrikypsytys taitaa syödä humaloinnin terää, sillä tein saman havainnon myös Malmgårdin Oak Porterista.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja käytännössä hiilihapoton, mutta ei kuitenkaan kovinkaan tahmea, vaikka hieman sellaista vahvan oluen nahkeutta toki mukana on. Kyllä tämä nautittavaa on ja ainahan tällainen vahva olut jotenkin säväyttää. Nämä ovat sellaisia harvinaisia herkkuja, joita ei nauttisi edes joka viikko, saati sitten päivittäin, vaikka jatkuvasti saatavilla olisikin.

Kokonaisuutena varsin tasapainoinen olut, jossa lastukypsytys on mielestäni juuri siinä rajoilla, että onko hieman liikaa vai sopivasti. Hieman vähemmän niin ehkä ne perinteiset IS:n piirteet olisivat enemmänkin esillä. Toisaalta sitten olut olisi saattanut olla liiallisen makea, mene ja tiedä. Alkoholisuus on maussa vahvuuden huomioon ottaen kohtuullisen hyvin kurissa, se on kova suoritus. Lähes kaksi tuntia on mennyt ja vielä on viimeinen siemaus ottamatta - makuja on niin monia ja olut on niin lämmittävää ja vahvaa, että sen nauttiminen on samankaltaista hidasta nautiskelua kuin portviineillä. Olutsieppo, nostan hattua jo pelkästä yrityksestä valmistaa tällaista ja maistamisen jälkeen olen nöyrää poikaa - äijä vielä onnistuikin!

Olut omaa hyvän kypsytyspotentiaalin ja minulla on vielä toinen pullo tätä kellarissa juuri sitä varten. Maistellaan se vaikka sitten kun valmistaja kertoo oluen olevan perfekto.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Massiivinen, portviiniä & bourbonia ja hehkuvaa alkoholisuutta
  • Ulkonäkö 3 - Mustemmaksi ei enää päästä, mutta vaahdoton on aina vähän "vajaa"
  • Maku 8 - Tuoksua parempi, koska alkoholisuus peittyy yleiseen massiivisuuteen.
  • Suutuntuma 4 - Pehmeä ja täyteläinen, ei kuitenkaan tahmaa. Täydellinen jos mukana olisi hieman hiilihappoisuutta.
  • Yleisvaikutelma 16 - Nautinnollinen, lähes elämyksellinen nautiskeluolut. Todella hitaaseen nautiskeluun.
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 4
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 7
Kokonaispisteet: 38/50

Kotiolutta: Bergsta El Camino Real & ESB (Extra Special Bergsta)

0 kommenttia
 
Porvoon rankin panomies, nimimerkillä Olutsieppo tunnettu Sebastian Gren, pisti viime viikolla paketillisen kotioluitaan jälleen Reittausblogin konttorin suuntaan. Aiempia Bergstan oluita käsitteleviä juttuja löytää tästä ja Seban kotipanimosta enemmän ensimmäisen Bergstaa käsittelevän jutun alusta, eli täältä. Olen saanut näitä Sebastianin oluita maistella jo useammankin ja kaikki ovat olleet maukkaita, osa jopa aivan huipputasoa. Voisi jopa sanoa, että olen miehen fani, mutta täytyy yrittää silti pitää tarvittavan kriittinen ote arvioinnissa.

El Camino Real
American Pale Ale, 4,7%, 36 IBU

Aloitan paketin kevyimmästä päästä, sillä ensiksi lasiin kaatuu 4,7% vahvuinen APA, eli American Pale Ale. Oluen nimi on El Camino Real ja tässä Sebastian on yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvää maitokauppavahvuista olutta - sellaiseen prosenttirajaan kun täällä Suomessa joudutaan oikeilla panimoillakin kuumeisesti tähtäämään (joka on tietysti aivan perseestä, mutta se ei ole enää tämän jutun asioita käsitellä sitä). Tuntuva ja hedelmäinen humalointi sekä oiva tasapaino ja timanttinen juotavuus ovat ne tärkeimmät jutut tässä tyylissä. Näihin on tähdätty seuraavalla ainesosaluettelolla. Maltaina Pale Ale, Biscuit, Crystal 25 ja Vienna. Humalina Citra, Simcoe, Columbus ja keiton lopussa aavistus kuivattua appelsiininkuorta. Olut on kuivahumaloitu Citralla ja Columbuksella.



Kauniin oranssista ja kullanhohtoista, kevyesti utuista olutta. Vaahto jää ehkä osin varovaisesta kaadosta johtuen melko niukaksi, mutta pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja minusta tuntuu siltä, että appelsiininkuorella saattaa olla tähän suuri kontribuutio pienestä käyttömäärästä huolimatta, sillä se on hienosti esillä - hieman kuin Suomenlinnan Zander Winter Alessa, jos aivan lähiaikojen tuoksumuistia kaivellaan. Appelsiinin lisäksi löytyy hyvin pehmeästi tarjoiltua aprikoosia ja greippiä sekä monista oluista tuttua "yleistä sitruksisuuden tuntua". Kevyen karamellista maltaisuutta tuntuu taustalla, mutta kyllä tässä sellainen hallitseva kaupan hedelmäosaston yleisfiilis on. Miellyttävä tuoksu. Maussa maltaisuus on paremmin esillä - paremmin kuin monessa muussa saman vahvuusluokan oluessa. Se tuntuu edelleen vain kevyen karamelliselta ja tiettyä leipäisyyttäkin on mukana - suutuntumakin on aivan keskitäyteläisen tuntumassa, lähes kuin "aidon vahvuisilla" pale aleilla. Pehmeän aromaattinen ja runsas hedelmäisyys on kuitenkin maussakin se päällimäinen aistimus, siinä on hieman samankaltaista tuntua kuin Stadin Panimon maitokauppavahvuisissa hopback-aromihumaloiduissa tuotoksissa. Tässä vaan katkero puraisee astetta kovemmin, vaikka IBUja on ilmoitettu saman verran kuin suuressa osassa Stadin tuotoksiakin. Kenties hopback tekee pehmeämpää? Pidän tästä tuntuvammasta puraisusta kuitenkin enemmän, sillä se kuivattaa jälkimaun hellään, mutta pitkäkestoisesti kieltä halaavaan katkeruuteen. Appelsiinisuus on edelleen hallitsevassa roolissa ja sen taustalta samaa runsasta tropiikin hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Tulipas pitkät selostukset periaatteessa yksinkertaisesta oluesta - tiivistettynä erittäin hedelmäinen, riittävän kuiva (ei makea) ja riittävän katkera. Suutuntumakin on kunnossa, sillä alhaisesta alkoholipitoisuudesta huolimatta se on lähes keskitäyteläinen, pehmeä ja melko maltillisen hiilihappoinen. Tykkään kovasti! Maitokauppojen valikoimissa tällainen olisi ehdotonta eliittiä, eikä kovin kauas jäädä tyylin huipuistakaan.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Appelsiinisuus herkullisesti esillä ja muutenkin hedelmäisyyden show
  • Ulkonäkö 4 - Upea väri, mutta melko vähäinen vaahto (kaatajan vika?)
  • Maku 8 - Yksinkertaisesti hyvä, herkullisen hedelmäinen, eikä liian makea
  • Suutuntuma 4 - Pehmeä, nautittava, erittäin juotava (sessiokamaa!)
  • Yleisvaikutelma 15 - Toimiva kokonaisuus
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 4 (4,5...)
Kokonaispisteet: 38/50



Extra Special Bergsta
ESB, 5,8%, 39 IBU

ESB, Extra Special Bitter ja tässä tapauksessa siis osuvasti Extra Special Bergsta. Legendaarinen Fuller's ESB:n aloittama oluttyyli. Aito ja alkuperäinen ESB kuuluu omiin suosikkeihini, se on vaan perkuleen hyvää. On todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä porvoolaisen tyylisuunnan versio. Valmistusaineina tässä: Maltaina Maris Otter, Crystal 25 ja Crystal 100. Humalana East Kent Goldings.



Oranssihtavan kuparinen, utuinen ja melko vähävaahtoinen olut, vaikka nyt kaadoinkin ronskimmin. Se vaahto joka muodostuu on kuitenkin tiivistä ja kestävää. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, marmeladimaisen makeahkon tuntuinen ja kukkainen. Maltaisuus on tuntuvan toffeista ja siitä tulee itseasiassa mieleen hopeatoffee karamellit, sillä jonkilaista lakritsaisuutta on myös mukana - joskin häivähdyksenä. Hieman myös maanläheistä hiivaista tuntua. Hyvä tuoksu, ei kovinkaan tyylin kantaisän kaltainen, mutta eihän sellaista toisaalta missään ole väitettykään. Maku alkaa hyvin toffeisen maltaisena, onpa pehmeää ja miellyttävää. Keskivaiheilla meno hieman latistuu, karamellimaisuutta tulee mukaan sekä hieman hedelmäisyyttä ja makeutta. Katkero ei puraise silloin kun pitäisi vaan laskusuunta jatkuu loppuun asti. Jälkimaussa taas esille hieman hopeatoffeeta, mutta kovin lyhyesti. Hyvän alun jälkeen jotain tapahtuu ja loppumaku on valjuhko - selvästi heikointa Bergstaa mitä olen maistanut. Se ei tarkoita vielä huonoa suoritusta, sillä olut on täysin juotava ja ihan nautittavakin, mutta se tietty ryhti tästä nyt puuttuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Tässä on vielä parantamisen varaa.

Pisteytys
  • Tuoksu 7 - Hopeatoffeinen brittiläistyylinen tuoksu
  • Ulkonäkö 3 - Miellyttävä väri, mutta vähäinen vaahto pudottaa yhden pisteen
  • Maku 6 - Hyvä alku, mutta keskivaiheilla ja lopussa meno latistuu lähes täysin
  • Suutuntuma 3 - Pehmeä, mutta maltillinen katkero + maltilliset hiilihapot = vaisu
  • Yleisvaikutelma 12 - Täysin juotava ja miellyttäväkin olut, mutta rahkeita on parempaankin.
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 2
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 31/50

Luvassa vielä lähiaikoina Bergstalta seuraavat vähintäänkin mielenkiintoiset oluet:
  • Smoked Porter (6,0% savuinen portteri)
  • Polar Night (12,5% monsteri triplamäskätty imperial stout)
  • The New Black (+15% übermonsteri tammilastuilla kypsytetty imperial stout)
Jotenkin minulla on se tuntuma, että hekumallisia hetkiä on luvassa... se nähdään sitten aikanaan. Pysykää kanavalla!

Olutarvio: Nørrebro Kings County Brown Ale Økologisk

2 kommenttia
 

Kings County Brown Ale

Panimo: Nørrebro Bryghus, Tanska
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (5,42€ / 0,4l)

Alkon "käsityöläisoluiden" toinen tanskalainen on Kings County Brown Nørrebrolta. Tämä olut on luomua ja sitä myydään varsin harvinaisessa 0,4-litraisessa pullossa. Valmistusaineina luomuviljellyt carafa-, caramünch-, münchner-, pale ale- ja vehnämaltaat, luomuhumalina Summit ja Palisade, vesi ja hiiva. Tämän panimon viimeisimmät Alkoon tulleet uutuudet eivät ole oikein viehättäneet, mutta ostin nyt viikko sitten kuitenkin parin viikon mittaisen talviloman ensihuumassa tämän kohtalaisen kovalla hinnalla siunatun putelin.

Kääpiösnautseri photobomb!


Nimensä- ja tyylinsämukainen, eli väriltään tummanruskea olut. Suoralla kaadolla vaahtoa muodostuu muutaman sentin kerros, joka nopeasti kuitenkin laskee ohueksi, mutta kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on varsin hienovarainen, eli suomeksi vaisu. Siinä on hieman leipäistä maltaisuutta, karamellia, yrttisyyttä ja jonkinlaista mausteisuutta josta en tarkemmin saa kiinni. Maku on hieman makea, karamellinen ja kevyen paahteisesti maltainen. Selvästi enemmän luonnetta kuin tuoksussa, mutta ei mitään spektaakkelimaista. Lopussa hieman maitosuklaista tai kaakaomaista liukua ja humalointikin tuntuu aromaattisen sitruksisena ja tuntuvana katkeron puraisuna. Melko täyteläinen ja pehmeä suutuntuma tekee tästä miellyttävän juotavan, mutta tähän hintaan se ei varsinaisesti enää kokonaispakettia pelasta. Ihan maukas olut, mutta ei säväytä sen suuremmin.

Yhteenveto

Nautittava, mutta ei säväyttävä brown ale.
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Glebin Saison vs Struise Catso

3 kommenttia
 
Reittausblogi esittää - förevisar. Saisonien taistelu! - Saison kamp!

Lappeenrantalaisen Olutopas-nimimerkki Glebin kotioluista Saison pistetään tänään kovaan testiin, sillä rinnakkainmaistelussa vastaan asettuu aito belgisaison Struise Catso. Tämä saison on Glebin ensimmäinen täysmäskäyksellä, eli ilman uutteita oikeista maltaista valmistettu olut. Kuulostaa siis ihan reilulta "kamppailulta". Katkerohumalina Gleb on käyttänyt Brewer's Goldia ja aromipuolella Saazia. Lisäksi mukaan on sujahtanut appelsiinikuorta ja neilikkaa. Ei mikään kaikkein vaatimattomin "neitsyt-täysmäskäys". Olut on käytetty Wyeastin saison-hiivalla ja alkoholipitoisuutta on n. 5,7%. Struisen Catsosta ei ole juuri muita tietoja kuin alkoholipitoisuus, joka on 5,0%. Etiketissä lukee, "a blond belgian ale fermented with french saison yeast" ja lisäksi siinä on jostain käsittämättömästä syystä Matti-Esko Hytösen kuva. Struise on varsin arvostettu panimo, joten on jännä verrata miten lappeenrantalainen ja belgialainen eroavat - ja kumman eduksi. Oluet arvioidaan Olutoppaan asteikolla 5-50 pistettä.

Vasemmalla Gleb, oikealla Matti-Esk... Struise Catso.

Ulkonäkö
Oluet kaatuvat lasiin, ensin Struise, sitten Gleb. Struise on vaaleampi, sanoisin kultainen ja sen vaahto on melko runsas, sekä tiivis. Glebin Saison on tummempi, kultaoranssi ja sen vaahto on massiivinen sekä höttöinen. Molempien vaahto on pitkäkestoista. Oluiden sameudessa ei ole mainittavaa eroa. Tasuriksi menee, molemmille pisteitä 4. 

Tuoksu
Hahaa, tämähän on mielenkiintoista - oluiden tuoksut ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat ovat huomattavan "belgialaisia". Struise on aromaattisen hedelmäinen (päärynää), huomattavan mausteinen (pippuria), saippuainen ja melko kevyesti, mutta hienon kukkaisesti humaloitu. Glebin tuotos on hieman happamampi, siinä on omenankuorimaisuutta ja samaa tuttua "belgipäärynää" kuin Struisessa, lisäksi neilikka on selkeänä vehnäolutmaisena piirteenä esillä. Hiivaista mausteisuutta on hieman, mutta vähemmän kuin Struisessa. Molempien tuoksut ovat raikkaita ja maistuvia. Hyviä molemmat, mutta Glebin Saisonin tuoksussa on samaa viehkeää happamuutta kuin hollantilaisen t'IJ:n oluissa ja pidän myös sen vehnäolutmaisesta neilikkaisuudesta. Struisen kukkaisuus on myös hieno, mutta kokonaisuutena se on hieman heikompi. Struise 7, Gleb 8 pistettä. 

Maku
Vaihdetaanpa vuoroa ja aloitetaan Glebin oluesta. Maku on hyvä ja hiilihappoja on runsaasti. Aivan aidolta kunnon belgisaisoniltahan tämä maistuu - ei sillä että olisin sitä tuoksun jälkeen enää epäillytkään. Siinä on kuivattua belgihedelmää, tuntuvaa mausteisuutta ja kuiva, hieman hapan loppu, jossa sekä humalointi, että runsaat hiilihapot nipistävät kieltä. Taas samaa viehkeää kevyttä happamuutta kuin tuoksussakin. Raikas ja tasapainoinen kokonaisuus. Struise on vielä mausteisempi, siinä on jopa kanelia ja samaa iskevää pippurisuutta kuin esim. Chimayn Triplessä. Humalointi tuntuu tuoksua runsaammalta ja loppu onkin kuivan katkera - kuivempi ja katkerampi kuin Glebin oluessa. Hedelmäisyyttä on taas vastustajaa vähemmän, mutta se on hyvin samankaltaista. Kokonaisuutena Struise on hieman kuivempi ja katkerampi. Struise viehättää kuivuudella ja kukkaisuudella, Gleb pehmeämmällä hedelmällä ja hentoisella happamuudella. Tästä molemmille 8 pistettä.

Suutuntuma
Struise on keskitäyteläinen ja keskiverrosti, mutta nipistävästi hiilihappoinen. Glebin saison on myös keskitäyteläinen, hiilihappoja on runsaasti, mutta ne käsittelevät kieltä pehmeämmin kuin Struisen vastaavat. Molemmat raikkaita ja nautittavia kokonaisuuksia. Ei eroa, pisteet 4 molemmille.

Kokonaisuus
Kokonaisuuden arvioinnissa omat mieltymykset pääsevät suurempaan rooliin. Arvostan oluessa ennen kaikkea tasapainoa ja siinä molemmat maistelun oluista onnistuivat hyvin. Struisessa kuivakka katkeruus ja kukkaisuus toimii - kunnon kesäjuomaa. Glebin oluessa viehättää t'IJ-mäinen happamuus ja tietynlainen pehmeys tekee siitä miellyttävän juotavan. Kumpikaan ei ole aivan huippusaison, sellainen jossa jokin tietty ominaisuus olisi aivan erinomaisella tasolla, mutta molemmat ovat hyviä, todella hyviä. Kummallekin kokonaisuudesta 15 pistettä. 

Lopputulos:
Glebin Saison 39 - Struise Catso 38

Onnittelut Lappeenranta ja Gleb. Tässä oli toistaiseksi omaan suuhuni se maistuvin Glebin oluista. Hienoa työtä siellä itärajan tuntumassa! Toki tiesin jo aiemmin, että kotioloissa pystyy valmistamaan todella hyviä oluita, mutta tämä sessio vahvisti tuntemusta entisestään. En ollutkaan itseasiassa aiemmin maistellut kotiolutta ja kaupallista rinnakkain. Oikeastaan kaupallisen ja kotioluen vastakkainasettelu ei ole mitenkään ihmeellinen asia - kyseessähän on sama prosessi, mutta eri mittakaavassa. Samat lainalaisuudet pätevät molemmissa. Kiitos Glebille näistä kotioluista, Dubbel on vielä maistamatta, mutta sen annetaan kypsyä panijan pyynnöstä kellarissa ainakin kevääseen. 

Tänään sain ilokseni vastaanottaa myös seuraavan kotioluthaasteen, kun Olutoppaan nimimerkki Joppo lähetti kolme kotioluttaan maisteltavaksi. Kyseessä ei olekaan aivan perinteinen maistelu, sillä en tiedä oluista ennakkoon kuin alkoholipitoisuuden. Tarkoituksena olisi maistella ja sitten veikkailla tyyliä, sekä mahdollisesti oluisiin käytettyjä humalalajikkeita jne. Joppo liitti mukaan QR-koodit, jotka voin maistelun jälkeen skannata ja katsoa kuinka vituralleen veikkaukseni meni. Mielenkiintoinen haaste luvassa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.


Olutarvio: Suomenlinnan Zander Winter Ale

5 kommenttia
 
Arkkitehtuuria Suomenlinnan Susisaaressa (Kuva: Wikipedia, Oula Lehtinen)

Zander Winter Ale

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Alko (4,56€ / 0,5l)

Suomenlinnan Panimon "käsityöläisolut" on Zander Winter Ale - vahva brittityylinen olut joka on maustettu pomeranssilla ja appelsiininkuorilla. Humalajikkeita on kolme, kaikki Uudesta-Seelannista - NZ Pacific Gem, NZ Pacific Jade ja NZ Motueka. Sangen mielenkiintoista. Suomenlinnan Panimo toimi aiemmin ainoastaan panimoravintolana Suomenlinnan merilinnoituksessa, mutta laajensi viime vuonna avaamalla isomman, pullotuslinjalla varustetun panimon mantereen puolelle. Nyt me kauempana asuvatkin pääsemme nauttimaan panimon tuotteista, mikä on sangen mukavaa. Maitokaupoista löytyy Suomenlinnalta mm. nämä kolme olutta ja Alkosta tämän Zanderin lisäksi vielä Helsinki Portteri.


Kirkkaan kuparista olutta, joka muodostaa päälleen tiiviin kermaisen vaahdon. Vaahto kuvioi tuopin reunat kaunilla pitsillä laskiessaan. Tuoksu on kerrassaan maittava ja selkeästi brittityylinen. Siinä on karamellimaista ja toffeista maltaisuutta, hieman pähkinäisyyttäkin sekä runsas aromaattinen hedelmäisyys, joka tuo mieleen Fuller'sin Golden Priden. Löytyy appelsiinia, kiiviä ja hyvin miellyttävää pehmeää hedelmäsokerista mangoa - aivan kuin pilttipurkkia nuuhkisi. Olipa positiivinen yllätys tämä tuoksu. Maku on myös runsaan hedelmäinen ja tuntuvasti humaloitukin - edelleen vahvoin brittivivahtein. Siinä on karamellimaista maltaisuutta, mutta ei kovin makeaa sellaista, sitten runsasta appelsiinimaista ja eksoottista hedelmäisyyttä sekä lopuksi vielä rapsakasti puraiseva brittityylisen puinen ja hieman sitrusvivahteinen humalointi. Jälkimaku on pitkä ja kuivan puinen, eli vahva brittiassosiaatio tälläkin osastolla. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja keskivertoa hieman maltillisemmin hiilihappoinen. Vallan erinomaisen nautittavaa ja maistuvaa olutta - kuin hedelmäistä nektaria, mutta kuivaa ja sopivan katkeraakin.

Yhteenveto

Erittäin hedelmäinen ja nautittava.
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Teerenpeli Vehnäväinö

0 kommenttia
 

Vehnäväinö

Panimo: Teerenpeli, Suomi (Lahti)
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,98€ / 0,33l)

Alkon "käsityöläisoluista" arviointivuorossa nyt tämä lahtelainen vahva vehnäolut. Tällaiset weizenbockit ovat yleensä pintahiivaoluita, mutta tämä on ainakin etiketin mukaan pohjahiivaolut, eli lager. Vehniksille ominaiset banaaniesteriset aromit ovat juuri lämpimässä käyvän pintahiivan tuotoksia, joten hieman ihmettelen tätä ratkaisua. Varsinaisen etiketin mukaan valmistusaineissa ei olisi ollenkaan ohramallasta (ainoastaan vehnämallas mainittu), mutta pulloon on kuitenkin lätkäisty "sisältää ohramallasta"-tarra. Yleensä vehniksien mallaspohjasta yli puolet on ohraa, joten ilmeisesti kyseessä on vain etiketin tekstejä naputelleen inhimillinen erehdys. 


Samea, ruskea ja vehnikseksi vähävaahtoinen olut. Tuoksussa on kypsää banaania, talkkunaa, pullaa, hiivaa ja navettamaista happamuutta - melko erikoinen yhdistelmä, josta tulee hieman sahti mieleen. Maku on aluksi makeahko, hieman tumman leipäinen ja banaaninen. Nopeasti mukaan tulee myös roima annos happamuutta ja mausteista hiivaa, jotka yhdessä pyyhkivät makeuden pois ja johdattelevat kuivaan jälkimakuun. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Kokonaisuutena melko haastava olut, jossa happamuus ottaa suuren roolin.

Yhteenveto

Happaman puoleinen vehnis
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Beer Hunter's Mufloni Saison De Randonneur Kataja Edition

0 kommenttia
 

Mufloni Saison De Randonneur Kataja Edition

Panimo: Beer Hunter's, Suomi (Pori)
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (16,84€ / 0,75l)

Pitkällä nimellä ja roisilla hinnalla siunattua olutta naapurikaupungistani Porista. Asialla on tietysti Beer Hunter's, joka laajensi toimintaansa merkittävästi syksyllä 2012 avaamalla Ravintola Panimon Sinebrychoffin entisen Karhupanimon tiloihin, Porin vanhan sähkölaitoksen taloon. Paikassa on siis ravintola ja panimo, tilat ja panimolaitteiston omistaa Sinebrychoff. Alkuperäinen, vuoden 2012 olutravintolaksikin valittu Beer Hunter's Panimoravintola on tietysti edelleen myös toiminnassa Porin Antinkadulla. Panimoravintolasta Ravintola Panimoon - tuossa on jotain syvällistä neroutta.

Tämä Saison De Randonneur Kataja Edition on katajanmarjoilla höystetty versio viime keväänä lanseeratusta Saison De Randonneurista, jonka miedompaan pulloversioon itse ihastuin. Tämä olut kuuluu Alkoon 4.2 myyntiin tulleisiin "käsityöläisoluisiin", vaikka myöhästyikin lähdöstä hieman. Myöhästymisen syitä lienee kaksi. Ensin Italiasta Belgian kautta tilatut tyylikkäät shampanjamalliset pullot myöhästyivät hieman ja toiseksi tuote jumittui Alkon laadunvalvontaan, sillä parasta ennen päiväykset ovat pulloissa suttaantuneet. Asia on fiksattu laittamalla päiväykset kertovat tarrat pulloihin, se tietysti otti oman aikansa myös. Nyt tuote on kuitenkin myynnissä. Erä lienee niin pieni, että vanha reittaajien sananlasku "vain nopeimmat juovoavat" pitänee tässäkin tapauksessa kutinsa. Ulkonäköön on selkeästi panostettu - pullo on todella näyttävä ja uusi pelkistetty Mufloni "M"-logo toimii. Mielestäni ihan oikea ratkaisu pakata olut isoon pulloon, vaikka hintaa onkin nyt reilusti enemmän. Erottuu taatusti joukosta. Tämänkaltaista rohkeutta ja tietynlaista omaa tuotetta kohtaan osoitettua ylpeyttä olutkulttuuri Suomessa tarvitsee. Yhdellä korkinnarautuksella on hintaa, mutta eiköhän tuon raaski korkata. Jos tämä onnistuu olemaan vielä parempaa kuin maitokauppavahvuinen normiversio niin olen erittäin tyytyväinen. Tavoite on varsin realistinen, sillä tämä on aidoissa saisonin vahvuuksissa ja minulla on pieni perversio katajaan oluessa.



Korkki on todella tiukassa, totesin parhaaksi poikkaista pään ja hoitaa avauksen korkkiruuvilla. Kun korkki viimein napsahtaa auki, niin lasiin kaatuu hohtavan kultainen olut, jonka päälle muodostuu höttöistä, kestävää vaahtoa, joka jättää paksua pitsiä lasin reunoille laskiessaan. Tuoksu on aidon belgityylinen ja odotusten mukainen, eli herkullinen. Ensivaikutelmassa on belgihiivaista ja raikkaan pippurista mausteisuutta, sekä tuntuvaa brettaista happamuutta. Seuraavaksi huomio kiinnittyy greippiseen ja appelsiiniseen hedelmäisyyteen. Katajanmarjaa en tuoksusta varsinaisesti löydä, mutta tiettyä havuisuutta on mukana. Hyvin raikas, rapsakka ja aromaattisen hedelmäinen tuoksu, jossa bretta hyvin esillä. Maku on todella hyvä ja tasapainoinen - aivan huippua, nautittavuus on tapissa. Belgihiivaa, tuntuvasti brettaista happamuutta, mausteisuutta ja tiettyä hellästi nipistävää kirpeyttä, joka saattaisi olla katajanmarjojen tekosia. Loppupuolella tyylinmukainen runsas katkeruus, joka saa havuisia, yrttisiä ja kuivaa ruohoa muistuttavia sävyjä - belgialaiseen tyyliin. Belgipuristit pitäköön pyhäinhäväistyksenä, mutta mielestäni tässä on aivan Saison Dupontin veroinen olut tai parempikin. Suutuntuma on tässä selvästi maitokauppavahvuista perusversiota ryhdikkäämpi ja nipistävän raikkaasti hiilihappoinen. Raikas, brettainen, belgihiivaisen mausteinen ja hedelmäinen - ennen kaikkea upea kokonaisuus. Selkeä parannus maitokauppavahvuiseen perusversioon.

Yhteenveto

Belgityylinen brettainen saison - upea kokonaisuus
ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Marsalkka Savu

0 kommenttia
 

Marsalkka Savu

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Lappeenranta)
Oluttyyli: Savuolut
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (3,33€ / 0,33l)

Mikkeliin parhaillaan uutta panimoa pykäävä, ja sinne kohta Lappeenrannasta muuttava Saimaan Panimo on tehnyt Marsalkka-sarjaansa uutuudeksi savuoluen. Tämäkin olut kuuluu Alkon käsityöläisoluiden joukkoon. Panimo sai taannoin huomattavaa näkyvyyttä valtamediassa Ylen Marsalkka Mannerheim produktion takia. Siinähän oli mustaihoinen Mannerheim, jonka varjolla sitten uutisoitiin kaikesta aiheeseen edes etäisesti liittyvästä - myös Saimaan Panimon tummasta lagerista "Marsalkka Tumma". Kuulemma myyntiluvut lähtivät uutisointien myötä nousuun ja hyvä niin. No, itse aiheeseen, eli tähän savuolueen. Alkon tietojen mukaan tässä on peräti 81,8 EBU-yksikköä katkeruutta, eli IPA-lukemissa liikutaan, sangen mielenkiintoista. 


Tummanruskeaa, colamaisen väristä olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on paahteista, saaristolaisleipäistä ja hieman tuhkaisen oloista maltaisuutta sekä hieman suolaista savupekonia. Taustalla vaikuttaa jonkinlaista marjaista hedelmäisyyttä ja hapanta maanläheistä tuntumaa, joka tuo mieleen ehdan lehmänlannan. Olut on suussa kevyen oloista, eikä runko kestä vertailua tyylin parhaisiin. Maussa savuisuus on tuoksun tavoin yllättävänkin vähäisessä roolissa ja kun maltaisuuskin jää ohueksi niin aika pliisuksi menee. Paahteisuutta on hieman, lisäksi samankaltaista maanläheisyyttä kuin tuoksussa ja hieman kirpeää katajaista tuntua. Lopussa on hieman yrttistä humalankatkeroa ja savu nousee paremmin esiin jälkimaussa. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa ja hiilihappoisuus keskivertoa. Täyteläisempi maltaisuus tasapainottaisi, nostaisi tämän seuraavalle tasolle ja tekisi kokonaisuudesta eheämmän - tällaisenaan turhan yksiulotteinen.

Yhteenveto

Hieman pliisu savuolut, jossa savuisuus hieman kateissa.
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Stadin American Saison

8 kommenttia
 

American Saison

Panimo: Stadin Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Saison (Farmhouse IPA?)
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (5,03€ / 0,33l)

Stadin Panimon Amerikka-sarja saa jatkoa jenkkihumaloidulla saisonilla, eli ns. farmhouse alella. Saison on belgialainen oluttyyli, jonka tunnetuin edustaja lienee Saison Dupont. Tämäkin olut kuuluu Alkon ns. käsityöläisvalikoimaan. Tässä on käytetty saison-hiivaa ja brettanomyces-hiivaa. Humalointi on hoidettu hopbackilla ja lisäksi olut on kuivahumaloitu. Hyvin tunnistettavan aromin ja maun omaavaa brettanomycesiä on käytetty mm. trappist-olut Orvalissa, joka on tunnetusti taikuutta. Tuttu Stadin etikettimalli on saanut yläreunan väritykseen hieman humalakukintojen kuvioita ja näyttää nyt varsin komealta. Oma pulloni on erää  #476-7D ja tuttuun tapaan suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton.



Utuinen, kauniin kultaoranssi olut, joka vaahtoaa belgityylisen runsaasti. Vaahto on kestävää ja jättää paksua pitsiä lasin reunoille. Erinomaisessa tuoksussa on brettaista happamuutta, joka yhdistyy erittäin aromaattiseen greippis-mäntyiseen ja melkein brutaalin havuiseen hopback-humalointiin lähes saumattomasti. Taustalla on mausteista belgihiivaa ja appelsiinimaista hedelmäisyyttä. Brettan ja runsaan humaloinnin yhteisvaikutuksesta syntyvä kissapissamaisuuskin onnistumaan välttämään kohtuullisen hyvin, mutta perinteistä saisonia tämä ei hirveästi muistuta, vaan enemmänkin brettaista IPAa. Maku on hyvin appelsiinisen hedelmäinen, greippisen ja brettaisen hapan sekä hieman belgihiivainen. Pääpaino on selvästi hedelmäisyydellä ja yleisilme on hieman makeahko. Runsas humalointi luo tymäkän, joskin hitaasti rakentuvan katkeruuden loppuun ja se tasapainottaa tämän hedelmäisyyden ja happamuuden sekasikiön niin hyvin kuin suinkin pystyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runsaahkon hiilihappoinen. Tasapaino on hieman kateissa, mutta kokonaisuudelle pitää silti nostaa hattua - nyt on hyvällä tavalla rohkeaa ja haastavaa olutta lasissa!

Yhteenveto

Tyylikäs ja rohkea IPA-tyyliin humaloitu saison.
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Nokian Tuplakeisari

1 kommenttia
 

Tuplakeisari

Panimo: Nokian Panimo, Suomi (Nokia)
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (3.52€ / 0,33l)

Vahva, suodattamaton, pirkanmaalainen bock-olut. Starkt, ofilterad bock-öl av Birkalands typ - kertoo etiketti. Kyseessä on Nokian Panimon olut Alkon "käsityöläisoluet" nimellä esiintyvään tarjontaan. Normaalien valmistusaineiden lisäksi tässä on käytetty hapettumisenestoainetta eli askorbiinihappoa eli c-vitamiinia. Tavoitteena mitä ilmeisemmin säilyvyyden parantaminen. Tämä on oluissa normaalia, myös käsityöläis sellaisissa. Usein Tuopin Äärestä tavoitettu kollegani tietää kertoa, että oluesta oli kenties tarkoitus tulla bockia, mutta se kävikin doppelbockiksi, eli hieman vahvemmaksi asti. Humalina tässä Hallertau Magnum, Perle ja Spalter Select. Nokian maitokauppavahvuisista Kellari, Elowehnä ja Luomu ovat itselläni sellaisessa suht säännöllisessä käytössä, niitähän saa ihan mistä vaan, mutta panimon vahvemmat oluet ovat harvinaisempia.



Tumman kuparinen, hyvin utuinen, lähestulkoon samea ja niukkavaahtoinen olut. Vaahto myös katoaa nopeasti. Tuoksu on voimakas. Se on hyvin voimakkaan karamellimaltainen, hiivainen, hieman tumman leipäinen ja melko runsaan alkoholinen. Aika sahtimainen kokonaisuus, mutta banaani ja pehmeys puuttuvat. Maku on runsaan maltainen, täyteläinen ja makea. Melko suoraviivainen tapaus, jossa loppuliukuun johdattelee humaloinnin sijaan tymäkkä alkoholisuus, joka menee jo viinaisuuden puolelle. Suutuntuma on melko täyteläinen, vähähiilihappoinen ja suuta tahmaava. Saksalaisiin tyylin kuninkaisiin verrattuna tämä on makeampi, tahmaisempi, vähemmän leipäinen ja enemmän karamellinen. Lisäksi kaikki nyanssit kuten mahdollinen suklaisuus tai hedelmäisyys puuttuvat. No, lämmittää ainakin jos ei muuta. Pettymyshän tämä ilman muuta on.

Yhteenveto

Makea ja turhan alkoholinen pirkanmaalainen.
ARVOSANA: 6½

Olutarvio: Malmgård Huvila Oak Porter

2 kommenttia
 

Huvila Oak Porter

Panimo: Malmgård, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Portteri
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (5,09€ / 0,5l)

Viime vuonna näihin aikoihin saatiin nauttia erinomaisesta Malmgårdin Huvila X-Porterista, sillä Alko oli suvainnut ottaa sen valikoimiinsa 80-vuotisjuhliensa kunniaksi. X-Porteria saanee tällä hetkellä olutravintoloista ja Tallinnasta. Se kuuluu lisäksi myös Alkon tilausvalikoimaan, josta voit tilata sitä laatikoittain hintaan 103,80€ (20x0,5l). Joissain Alkoissa X-Porteria saattaa olla hyllyissäkin, saatavuuden näet parhaiten olutoppaasta oluen omalta sivulta (saatavuus välilehti).

Oak Porter on X-Porter, mutta hieman eri humalalajikkeilla ja tammilastukypsytyksellä. Varsinaista tynnyrikypsytystä ei ole siis tehty, vaan olut on kypsynyt viskitynnyristä vuollettujen tammilastujen seassa. Tällä tavoin saadaan myös yllättävän "aito" tynnyrikypsytyksen maku aikaiseksi. Sen olen voinut todeta ainakin parista lastuilla kypsytetystä kotioluesta joita olen maisteltavakseni saanut. Pidin X-Porterista erittäin paljon ja tynnyrikypsyttelyt ovat aina maistuneet hyvin.



Näyttävän mustaa olutta, jonka vaahto on mokkavivahteinen, runsaan pitsinen ja melko kestävä. Oluen tuoksu on herkullinen - siinä on tummaa suklaata, pehmeää paahteisuutta, hieman savua ja miedosti, mutta selkeästi tammea, vaniljaa sekä bourbonmaista tuntua. Tammikypsytys ei hypi nenille, vaan pysyy hyvin aisoissa ja antaa tilaa erinomaiselle pohjaoluelle. Olut on pehmeän nautittavaa ja tasapainoista ja maukasta. Alkumaussa on jylhää paahteisuutta, tummaa kahvia ja se X-Porterista tuttu herkullinen suklaisuus - nannaa on, sen tietää heti ensimmäisestä siemauksesta. Keskivaiheilla mukaan tulee kuivempi puinen liuku, hieman alkoholin potkua ja savuista viskimäisyyttä. Lopussa on keskirunsaasti katkeruutta ja pitkä edelleen bourbonmainen jälkimaku. Maussa tammikypsytys on voimakkaammin esillä kuin tuoksussa, mutta tasapaino säilyy silti hyvin. Suutuntuma on hieman X-Porteria ohuempi ja se onkin ainut pieni moite tässä oluessa. Oiva valinta rauhallisiin nautiskeluhetkiin. 

Vinkkinä: suklaa ja viskimäisyys eivät pelaa kovin hyvin yhteen. Maistui siis paremmin ilman konvehteja.

Yhteenveto

Tammikypsytetty viskimäinen portteri hitaaseen nautiskeluun.
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock

2 kommenttia
 

Prykmestar Schwarzbock

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Dunkler Bock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (4,71€ / 0,5l)

4.2 Alkoissa tuli myyntiin erikoiserä "käsityöläisoluita", joihin tämä vakka-suomalainenkin kuuluu. Tämä Schwarzbock lienee vahvempi versio panimon maitokauppavahvuisesta ja varsin maukkaasta Schwarzista. Kyseessä on pohjahiivaolut, eli lager, jollaisia schwarzbierit tai kotimaisittain mustaoluet tunnetusti ovat. Saksassa Bock on normaalia vahvempi maltaisuutta painottava oluttyyli ja lisäksi bock-mainintaa käytetään muissakin oluttyyleissä kuvaamaan vahvempaa kokonaisuutta. Esim. vahvat vehnäoluet ovat Weizenbockeja ja normaalia vahvemmat bockit tuplabockeja, eli doppelbockeja. Schwarzbock on tyylinä hieman harvinaisempi ilmestys, joten jo siitäkin syystä tähän VASPin uutuuteen kohdistuu, ainakin omalla kohdallani, erityisiä odotuksia.

Normaalisti schwarzbierit ovat saattavat olla hieman makeahkoja, kevyen paahteisia ja huomattavan suklaisia, lakritsaisia sekä kahvisia. Usein ne ovat makeudesta huolimatta yleisilmeeltään kuivahkoja ja helposti nautittavia. Tyylin maistuvin esimerkki taitaa olla Alkosta tällä hetkellä löytyvä ja varsinkin ruokaolueksi erinomainen Mönchshof Schwarzbier, jota suosittelen varauksetta. Vahvemmalta schwarzilta odottaisin täyteläisempää maltaisuutta ja voimakkaampaa yleisilmettä, samalla toivoen ettei mene turhan makeaksi.



Lähes täysin musta olut, jonka päälle muodostuu melko runsas ja erittäin tiivis vaahtokukka. Vaahto jättää pitsiä lasin reunoille laskiessaan ja lopulta jää muutaman millin vahvuiseksi pitkään kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on hyvin paahteisen maltainen, siinä on saaristolaisleipää, limpunkuorta, suolaisuutta, tummaa kahvia ja herkullista suklaisuutta. Hieman myös kuivan ruohoista humalaa. Maku on aluksi runsaan maltainen ja hieman makea. Maltaisuus on runsaan paahteista, tumman leipäistä ja miellyttävän pehmeän suklaista. Keskivaiheilla mukaan tulee hieman suolaisuutta ja lakritsia - samalla kevyt mutta puraiseva ruohoinen katkero alkaa kuivattaa suutuntumaa. Jälkimaku muodostuukin melko kuivaksi, suolaiseksi, hieman kahviseksi ja edelleen suklaiseksi. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja keskivertoa hieman maltillisemman hiilihappoinen. Tasapainoinen ja nautittava kokonaisuus - ei moitteen sijaa. Hieno suoritus VASP! Suosittelen nauttimaan melko lämpimänä - suklaisuus jää kylmänä kokematta.

Yhteenveto

Tasapainoinen vahvempi mustaolut.
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Laitilan Kukko Ale 5%

0 kommenttia
 

Kukko Ale 5%

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (2,69€/0,33l)

Alkon valikoimiin tuli maanantaina 11 erilaista pienpanimo-olutta, 9 suomalaista ja 2 tanskalaista. Tämä Laitilan Kukko Ale on osa tuota satsia. Oluet ovat valikoimissa niin kauan kuin tavaraa riittää. Saldojen seuraaminen käy kätevimmin suoraan Olutoppaan etusivulta. Tämä Kukko Ale lienee vain vahvempi versio maitokaupoissa jo pitkään saatavilla olleesta 4,3% versiosta. Kyseessä on suodattamaton pintahiivaolut, jossa on käytetty australialaista Galaxy-humalaa. Oikeastaan aika tylsä veto tältä Suomen suurimmalta pienpanimolta tehdä tällainen olut tähän paikkaan, nyt kun olisi ollut sauma räväyttää joku rohkeampi olut markkinoille. 4,3% versio ei aikanaan vakuuttanut, mutta ajattelin tämänkin testata, sillä hinta on varsin hyvä.


Vaivatta avattava rengaskorkki suhahtaa auki ja olut kaatuu lasiin. Lopetan kaadon ennen kuin pullon pohjalla makaavat hiivat pääsevät lasiin, jotta oluen raikkaus mahdollisimman hyvin säilyisi. Olut on väriltään kuparista ja vaahtoaa melko maltillisesti. Vaahto on aika lyhytikäinen ja vain ohut rinkula jää lasin reunoille pidemmäksi aikaa. Tuoksu on karamellimaltainen ja aromaattisen sitruksinen sekä limemäinen. Lisäksi hieman ruohoisuutta. Jos lasia pyörittelee ennen nuuhkaisua, niin Wirvoitusjuomatehtaan vihannesmainen "talon aromi" pääsee esiin. Se kuitenkin taas katoaa, kun lasin alkaa hetken aikaa seisoa ja hedelmäiset aromit pääsevät esiin. Mielenkiintoinen ilmiö. Kokonaisuutena pehmeän hedelmäinen ja karamellinen tuoksu, joka saisi olla hieman raikkaampi. Maku on myös pehmeä ja hedelmäinen - ei oikeastaan pöllömpää. Hedelmäisyys on hieman sitruunaruohoista sekä greippivivahteista ja maltaisuus hieman karamellista sekä pähkinäistä. Hiilihappoisuutta on maltillisesti ja katkeroakin vain nimeksi. Molempia kaipaisin hieman lisää, jotta kokemus olisi raikkaampi. Tällaisenään muistuttaa yllättävän paljon Stadin Panimon 4,5% pale aleja, ollen vain hieman täyteläisempi ja vähemmän raikas - aika tylsähkö veto. Toisaalta helppo nautittava, joten voi toimia karhumiehien käännyttäjänä parempien oluiden pariin. Muistikuvien perusteella tämä oli vähemmän katkera, mutta hedelmäisempi kuin maitokauppavahvuinen versio. En ole 2011 syksyn jälkeen tosin miedompaa maistanut, joten mene ja tiedä.

Yhteenveto

Pehmeän hedelmäinen ale - voisi olla raikkaampi.
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Höss Doppel-Hirsch

4 kommenttia
 

Höss Doppel-Hirsch

Panimo: Privatbrauerei Höss der Hirschbräu , Saksa
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 7,2%
Saatavuus: Ulkomailta

Olutoppaan foorumilla on pitkään aikaan ollut käsitteenä UV-olut, se ei tarkoita ultraviolettiolutta, vaan Uutisvuoto-olutta. UV-olut on olut joka nautitaan Uutisvuotoa katsellessa. Se on hyvä ohjelma, jopa loistava, mutta en kuitenkaan seuraa sitä aktiivisesti. Olutta nauttiessa pidän mieluummin etäisyyttä politiikkaan ja muihin ihmisten "ongelmiin". Seuraan ennemmin Avaraa Luontoa. Luontoa ihmetellessä voi rauhoittua ja syventyä pohtimaan kaiken elämän tarkoitusta. Nautin usein AL-oluen, katsoessani digiboxiin tallennettua Avaraa Luontoa lasten nukkumaanmenon jälkeen. Sehän tulee niin aikaisin, että perheellisen on turha haaveilla rauhallisesta katseluhetkestä "suorana". Viime lauantai-illan AL-olueni oli saksalainen Höss Doppel-Hirsch doppelbock, jossa sattui olemaan eläinaiheinen etikettikin. Hössin oluita on nähty viimeaikoina Alkossakin, mm. viime vuonna kesäolutvalikoimassa oli erityisen maukas Hüttenbier. Tämä Doppel-Hirsch ei kuitenkaan kuulu Alkon valikoimiin, vaan se piti hankkia ulkomailta. Hinta Saksassa tälle 1,45€ / 0,5-litraa. Se on aika kaukana Alkon lähes 5€ hinnoista näille Hössin oluille, mutta hei, semmosta se on Saksassa, jossa olut on elintarvike eikä päihde. Tämä oli oikein miellyttävä ja perinteinen saksalaisolut, jota kippaili ilokseen yhden AL-jakson verran. En ole Hössiltä vielä huonoa olutta maistanut, tasalaatuinen panimo. 



Patenttikorkki napsahtaa auki iloisesti ja lasiin kaatuu kaunista rubiininkaltaisesti punertavaa olutta. Olut on suodatettu, eli kirkas ja vaahtoaa keskiverrosti. Lopuksi kun kolpakon kaataa täyteen asti jää vaahtoa reilun sentin kerros, josta osa kestää pitkään. Tuoksu on voimakkaan maltainen, tietysti, onhan tässä saksalaisen laatupanimo doppelbock käsillä. Maltaisuus on limppuisen leipäistä, lisäksi löytyy pieni häivähdys kukkaista humalaa ja aivan aavistus metallisuuttakin, joka kuitenkin katoaa oluen lämmettyä kunnolla. Hyvin mallaspainotteinen ja simppeli, mutta hyvä tuoksu. Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Maltaisuus on siinä leipäistä ja hieman limppuista, sekä täyteläisen pehmeää. Lopussa on kevyt katkeron häivähdys, mutta muuten maku on täyttä mallasta ilman krumeluureja. Alkoholi toki lämmittää jälkimaussa asiaankuuluvasti. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Yksinkertainen, mutta maistuva ja erittäin miellyttävä juotava kaikessa pehmeydessään. Taattua Höss laatua.

Yhteenveto

Voimakkaan maltainen olut - nestemäistä leipää.
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Gusswerk Nicobar India Pale Ale

1 kommenttia
 

Nicobar India Pale Ale

Panimo: Gusswerk, Itävalta
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,4%
Saatavuus: Ulkomailta

Itävaltalaista IPAa. Hintaa tällä Saksassa 2,79€. Itävallassa on melko runsaasti panimotoimintaa, on aina ollut, mutta oluiden tyylikirjo vastaa pitkälti saksalaista mallia - pääasiassa lagereita niissä kaikissa perinteisissä tyyleissä. Poikkeuksiakin toki löytyy, yksi niistä on Salzburgissa operoiva Gusswerk. Gusswerk tunnetaan myös Suomessa, sillä Alkon valikoimissa on ollut kolme panimon olutta, joille Alko on itse toiminut maahantuojana - erinomainen vehnis Weizenguss, keskiverto Steinbier ja melko heikko Hom Mali Rice. Steinbieriä ei Alkosta enää saa, Weizenguss on poistumassa ja Hom Mali Rice edelleen listoilla normaalisti. Kaikki panimon oluet ovat luomua. Nicobarin saaret olivat Itävaltalaisten ainoa siirtomaa Intianmeren alueella. Panimon kertoman mukaan sinne vietiin Triestestä laivoilla Itävaltalaista olutta. Tämä IPA ei sitä jäljittele, mutta tarina on kuitenkin toiminut inspiraation lähteenä olutta valmistettaessa.



Rubiininpunainen, hieman utuinen ja melko runsaasti vaahtoava olut. Vaahto jättää hieman pitsiä lasin reunoille laskiessaan. Tuoksussa on karamellista maltaisuutta, hieman ananasmaista eksootiikkaa, ruohoa ja tuhkaa. Ei kovin lennokas, eikä ollenkaan niin humalainen tuoksu kuin IPA:lta odottaisi. Maku on karamellimaltainen, karkeahko ja hieman vetinenkin. Humalointi on tyyliin nähden hyvin vaisu ja aromeiltaan pääosin ruohoinen. Hedelmäisyyttä ei ole juuri nimeksikään, ainoastaan jotain pientä eksoottisen hedelmäistä sävyä löytyy. Eihän tämä hääviä ole, ei tosiaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Kokonaisuutena kehno IPA-viritys, joka ei vakuuta millään osa-alueella. Tai no, etiketti on sentään hieno. Alkon ostotoimintaa jo jonkinaikaa seuranneena voisin tämän maistelun jälkeen veikata, että tässä on vahva ehdokas johonkin kesäolutvalikoimaan - sen verran aneeminen olut tämä on.

Yhteenveto

Kehno IPA-viritys
ARVOSANA: 6+

Olutarvio: Fuller's Brewer's Reserve No. 4

4 kommenttia
 

Fuller's Brewer's Reserve No. 4

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Ulkomailta

Sain Saksasta hankittua Fuller'sin Brewer's Reserve sarjan uusimman julkaisun, hintaa oli 8,99€, eli ei aivan ilmaista sielläkään. Brewer's Reserve sarjan oluet ovat tynnyrikypsytettyjä ja niissä Fuller's on nettitietojen perusteella käyttänyt pohjana Golden Pridea, jota on sitten lykätty erilaisiin tynnyreihin kypsymään. Tätä nelososaa on kypsytetty armanjakkitynnyreissä yli 365 päivää, eli reilun vuoden verran. Armanjakki on konjakin ja brandyn sukuinen rypäleistä valmistettava viinitisle. Se on tuotenimisuojattu ja siihen käytettäviä rypäleitä saa valmistaa ainoastaan kolmella alueella Ranskan Armagnacin alueella.

Aiempien Brewer's Reserve versioiden arviot luettavissa näistä linkeistä (No. 1 on maistamatta):

Odotettavissa lienee tälläkin kertaa makuelämys, jonka pohjavireenä tuntuu Golden Priden ikoninen vahvan brittialen maku, johon tynnyrikypsytys tuo sitten oman voimakkaan säväyksensä. En ole armanjakkia koskaan maistanut, mutta brandyt ja konjakit ovat tutumpia. Olut on julkaistu hanatuotteena Great British Beer Festivaleilla elokuussa 2012 ja pullotettuna joskus syksymmällä. Aiemmat versiot ovat tulleet Alko Arkadian erikoisvalikoimaan myyntiin, joten ehkä tätäkin saa joskus tulevaisuudessa pääkaupungin kirkkaiden valojen alta. Olut on tuttuun tapaan pakattu tyylikkääseen pahvilootaan, pullo on numeroitu ja muutenkin ulkoasuun on selkeästi panostettu - tykkään! Parasta ennen on rohkeasti vedetty aina vuoteen 2022 asti.




Pullo sihahtaa voimakkaasti ja vaahto pyrkii verkkaisesti ulos pullon suustakin. Kaato lasiin, eikä kallisarvoista tavaraa pääse hukkaan. Olut on kauniisti kuparinen, vaahtoa muodostuu voimakkaasti, mutta se myös nopeasti, lähes kohisten, laskee. Ensimmäinen lasillinen on täysin kirkas, eikä pullonpohjallakaan kovin kummoista hiivalaskeumaa näy, mutta jotain pientä kumminkin. Armanjakkitynnyrin vaikutus on tuoksussa heti esillä, kuten olettaa sopiikin, mutta tuoksu ei kuitenkaan ole kovin voimakas. Tynnyrinkypsytyksen tuoma tammi ja vanilja ovat hyvin esillä, mutta selkeästi hillitymmin kuin bourbontynnyrikypsytyksissä. Golden Pridemäinen hieman appelsiininen hedelmäisyys, vahvan brittioluen marmeladimaisuus ja karamellisuus nousee esiin myös. Päällimmäisenä on kuitenkin uunijäätelön mieleen tuova marenkia, vaniljaa ja omenaa yhdistelevä hedelmäkakkumaisuus, jossa on mukana tyylikäs ripaus lambicmaista otetta. Maku on varsin hyvä, mutta sama hillitty linja jatkuu siinäkin, aiemmat Reservet olivat yleisilmeeltään voimakkaampia. Maku on miellyttävän kuiva ja Fuller'sin tyyliin todella tasapainoinen. Tammitynnyrin puumaisuus ja brandynkaltainen rypäletisleinen makumaailma ovat aluksi pinnalla, sitten hieman mausteista omenaisuutta ja lambicmaista hapanta otetta ja lopuksi hieman karamellimaisuutta ja kaikuja Golden Priden hedelmäisyydestä. Alkoholi pysyy hienosti piilossa, paremmin kuin esim. Golden Pridessä. Hyvää, mutta ei spektaakkelimaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aluksi hieman vaahtoavan hiilihappoinen. Suosittelen lasia pyöritellen hankkiutumaan liiallisista hiilihapoista eroon, niin nautittavuus paranee, eikä röyhytäkään samalla tavalla. Yhteenvetona siis hyvä nautiskeluolut, jossa Golden Pride selkeästi taustalla ja sen päällä moniulotteista brandymäistä tynnyrikypsyksen tuomaa makua - ja kaikki tämä melko hillitysti. Ei omasta mielestäni aivan niin hyvää kuin aiemmat Reservet, mutta kuten arvata saattaa, niin ilokseenhan tätä nauttii.

Yhteenveto

Brandymäisin vivahtein höystetty vahva britti
ARVOSANA: 9-

Kotiolutta: Glebin Imperial Stout

4 kommenttia
 
Lappeenrantalaisen Glebin kotioluista seuraavana vuorossa on Imperial Stout. Tämä poikkeaa lähetyksen muista oluista siten, että sen valmistuksessa on käytetty suurimmaksi osaksi uutteita. Gleb on kuitenkin mäskännyt sekaan hieman lisää mustamallasta (ns. osittaismäskäys) ja lisännyt myös kandi- sekä muscovadosokeria. Humaliakin on uutekittien sisältämän humaloinnin lisäksi heitelty messiin. Tämä lienee jo ainakin reilusti yli puolivuotiasta, mikä on usein näin vahvalle (noin 8,5%) oluelle ainoastaan eduksi.



Imperial Stout
(Imperial Stout, ~8,5%)

Nyt on jylhän mustaa tavaraa. Täysin läpinäkymätöntä. Olut sihahti kohtalaisen voimakkaasti avatessa, joten päätin purkaa "ylimääräistä" hiilihappoisuutta kaatamalla oluen lasiin suoraan, ilman mitään kallistuksia.  Beigeä vaahtoa muodostuukin tällä tavoin todella runsasti ja se kestää todella pitkään. Näyttävä olut. Tuoksu on hyvä - siinä on voimakkaasti paahteisuutta, jota tukee tuju annos suolaista lakritsia. Lisäksi humalaa, joka erottuu yrttisenä ja hieman hedelmäisenä. Kahviakin löytyy hieman ja alkoholi on hyvin piilossa, vaikka sen toki aistii jos vie nenän aivan lähelle oluen pintaa. Hieman suoraviivainen, eikä niin kompleksinen kuin parhaat kaupalliset esimerkit, mutta hyvä ja voimakas tuoksu kuitenkin. Maku on aluksi makeahko, mutta kuivuu esimerkillisesti lopussa. Siitä löytyy voimakasta paahteisuutta, sokerisuutta sekä hieman hapanta ja suolaista lakritsaisuutta. Humalointiakin on tuntuvasti, mutta katkeruus ei nouse liiaksi esiin. Jälkimaussa on hillitysti kahvin ja tumman suklaan piirteitä. Yleisilmeeltään yllättävänkin kuiva ja melko kovakin nautittava tähän tyyliin. Suutuntuma jää keskitäyteläiseksi - sellainen tietty pehmeys ja täyteläisyys jää hieman puuttumaan. Alkoholi on esimerkillisen hyvin piilossa - sitä ei huomaa kuin runsaana lämmittävyytenä. Hiivojen lisääminen lasillisen puolivälissä täyteläistää ja pehmentää kokemusta hieman. Tässäkään ei ole minkäänlaista huomautettavaa oluen yleisestä laadusta, eli prosessi ja puhtaus on Glebillä kunnossa. Uutteistakin saa pienellä tuunauksella hyvää imperial stoutia, hieno suoritus!

Pisteytys
  • Tuoksu  8 - Voimakas ja iskevä tuoksu. Tästähän tässä tyylissä on kyse!
  • Ulkonäkö 4 - Komea olut.
  • Maku 8 - Maukas ja hyvällä tavalla haastava.
  • Suutuntuma 3  - Hieman kevyt ja kovahko (tähän tyyliin).
  • Yleisvaikutelma 15 - Hyvä imperial stout, joskaan ei aivan niin moniulotteinen kuin parhaat kaupalliset. Yleinen laatu kunnossa.
Aistiarviot
  • Makeus 5 
  • Katkeruus 5
  • Happamuus 3
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 38/50
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...