Reittaus-TV: Helmikuun kotasessio osa 4: Ylläriputeli kellarin kätköistä

Blogijuttu vuodelta 2013

Eeppisen IPA-vertailun jälkeen kotasessiossa siirryttiin rauhallisemman tunnelmoinnin pariin jälkiruokajuustojen, Jarkko Martikaisen ja ylläripullon sisällön merkeissä. Olin kaivanut kellarin kätköistä esiin vuonna 2012 pullotetun monsterimaisen Imperial Stoutin - Bergsta The New Blackin - joka on Stadin Panimolla nykyään (2013 alkaen) olutta työkseen panevan Sebastian Grenin kotiolut. Vahvuutta 15+% ja muutenkin tymäkät speksit. Pullo oli lajinsa viimeinen...

Kotiolut: Bergsta Smoked Porter

Viimeistä viedään tämän porvoolaisen kotipanijan oluista tällä erää. Vuorossa nyt Smoked Porter.

Smoked Porter

Portteri, 6,0%, 56 IBU

Savumaltailla höystettyä portteria - kuulostaa näin etukäteen hyvin omaan makuuni sopivalta. Portterissa savu toimii aina, jos se on tasapainoisena elementtinä menossa mukana. Kunnon maltaisuus on toinen ominaisuus mitä arvostan ja se taas vaatii tasapainon vuoksi tarvittavan määrän humalaakin. 56 IBUa vaikuttaa lukujen perusteella lupaavalta, sehän on kuitenkin melko paljon. Esim. Koffin Portterissa, jota pidän tuntuvan katkerana, on 38 IBUa. Valmistusaineina tässä seuraavat: Maltaat: Pale Ale, Rauchmaltz, Crystal 100, Black Malt, Chocolate sekä kaurahiutaleita. Humala: Chinook.

Lasiin kaatuu syvän ruskeaa olutta. Lähes täysin mustaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin tällä kerralla vaahtoon, joka on varsin runsas ja lisäksi hyvin tiivis, maitokahvisen värinen ja pitsiä jättävä. Kokonaisuutena hyvinkin näyttävä. Savuisuus on tuoksussa se hallitsevin elementti ja se on lähes sellaista Schlenkerlamaista savukinkkuista tyyppiä. Lisäksi löytyy tuntuvaa paahteisuutta, limpunkuorisuutta tai runsaasti paahdettua (hieman ylipaahdettua?) limppua muistuttavaa tuoksua ja varsin mukavasti humalien havuista otetta. Maku on pehmeän savuinen, hieman puinen ja jotenkin katajainenkin. Tuntuvaa havuisuutta, mutta ei kuitenkaan liiallista katkeroa, vaan juuri sitä arvostamaani tasapainoa. Maltaisuus on paahteista ja leipäistä. Jälkimaussa esiin nousee suolaisuuttakin yhä tuntuvan savuisuuden rinnalle. Suutuntuma jää hieman optimaalisesta, ollen "vain keskitäyteläinen". Esim. Schlenkerlan Urbock (johon kaikkia savuoluita verrataan maailman tappiin asti) on pykälän tai kaksi täyteläisempi. Hieman olisin siis kaivannut lisää täyteläisyyttä, mutta lähellä optimaalista ollaan. Hiilihapot ovat lähestulkoon täydelliset, niitä löytyy keskiverrosti ja ne ovat pehmeitä. Oluen maltaisuus on aika pehmeä ja pyöreä (kaurahiutaleet ehkä vaikuttavat tähän), mutta silti siinä on särmää - savuisuus ja tuntuva havuisuus purevat suorastaan makuhermojani hivelevällä tavalla. Kokonaisuutena todella hyvä olut, jossa kaikki osa-alueet toimivat, mutta mikään ei nouse ylitse muiden. Kaupallisista verrokeista lähimpänä ehkä Stallhagenin kevyesti savuinen Winter Porter (sama kuin Baltic Porter), mutta savuisuus on tässä selvästi tuntuvampaa ja tämä on enemmän omaan makuuni. Havuisuudesta tulee mieleen myös hieman tuoreempi tuttavuus Haandbryggeriet Nissefar, joka oli Alkon viime vuoden jouluoluissa, tässä on jotain sellaista samaa primitiivistä ja metsäistä fiilistä, joka kolahtaa meikäläiselle.

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Kokonaisuutena todella hyvä, havuisuus rulettaa!
• Ulkonäkö 4 - Kaunis olut, hieno vaahto.
• Maku 8 - Tasapainoinen ja moniulotteinenkin. Savua & havua!
• Suutuntuma 4 - Hyvä pehmeys. En panisi pahakseni jos olisi vielä täyteläisempi.
• Yleisvaikutelma 16 - Todella hyvä olut, jossa kaikki osa-alueet toimivat.

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 6
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 40/50

Tämä oli viimeinen Bergstan viimeisimmän lähetyksen oluista. Jälleen kerran on todettava se jo tiedossa ollut fakta, että laatuvalmistajasta on kyse. Yhdestäkään oluesta en löytänyt virhearomeita, tunkkaisuutta tai muitakaan oluen laatuun liittyviä murheita. ESB:n resepti ei aivan itseeni kolahtanut, mutta varsinkin Polar Night oli aivan uskomattoman hieno olut. Jos tämän miehen oluita joskus jossain myydään, niin olen ensimmäisenä jonossa lyömässä rahaa tiskiin. On se ihme äijä, mistä se näitä repii?

Kotiolutta: Bergsta Polar Night (12,5% Imperial Stout)

Lisää kotitekoista imperial stoutia Porvoon Bergsta Breweryltä, joka on Sebastian Grenin aka Olutoppaan nimimerkki Olutsiepon kotipanimo. Viimeksi toissapäivänä maistelin saman tekijän The New Blackin ja nyt on vuorossa hieman "kevyempi" Polar Night, tässähän on vitamiineja ainoastaan 12,5%.

Polar Night

Imperial Stout, 12,5%, 62 IBU

Tässä jälleen valmistuksesta Olutsiepon omin näppäimin: 

Tällä kertaa tein triplamäskäyksen, eli tunnin välein vaihdoin maltaat uusiin. Yhteensä 3 * 6,1kg mallassatsia, jotka mäskäsin aina edellisen mäskäyksen vierteessä. OG tässä oli 1.141 ja olut kävi alas 1.046. 18,3 kiloa mallasta meni reiluun kymmeneen litraan valmista olutta, eli ei mitenkään kustannustehokasta. 

Niin kuin edellisessä oluessa (The New Black) tässäkin pidetty hiilihapot minimissä ja molemmat suosittelisin juomaan melkein huoneenlämpöisinä.

Maltaat: Pilsner, Chocolate, paahdettu ohra, Crystal 100 ja Vienna. Humalana Columbus ja IBU:ja 62. 

-Olutsieppo

Mies on itse kehunut tätä olutta varsin onnistuneeksi, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Aika hulvaton määrä maltaita...

Tämä pullo piti aukaistaessa vielä vaimeamman suhauksen kuin edellinen The New Black. Lasiin kaatuukin täysin vaahdotonta olutta, mutta viskositeetti vaikuttaa heti moottoriöljyn paksuiselta, jos nyt hienoinen liioittelu sallitaan. Tuoksu on runsaan pehmeän paahtomaltainen ja todella voimakkaan lakritsainen, oikein aitoa lakritsia ja ehkä hieman jopa salmiakin sävyjä. Paahteisuus, kuten mainitsin, on todella pehmeän pyöreää ja lisäksi maukkaan tumman suklaista. Tuoksun lopussa tuntuu kuivaa puuta ja sopivaa alkoholinpotkua ilman viinaisuutta. Sellainen kova kahvi- tai espressomainen paahteisuus tai jopa palaneisuus loistaa poissaolollaan - tässä on nyt kyse pehmeydestä. 

Suussa pehmeys jatkuu, aivan tajuttoman upea tuntuma! Olut on todella täyteläistä, öljyistä ja oikeastaan täysin hiilihapotonta, eikä kuitenkaan tahmeaa tai alkoholista - tämähän on oikea siemailuolut. Maussa runsas tumma ja pehmeä suklaisuus hivelee kieltä, välillä tuntuu lähes siltä kuin sulatettua suklaata olisi suussa. Paahteisuus on edelleen pehmeää sorttia. Lakritsaisuus nousee alkumaussa esiin, sitten hieman katoaa suklaan tieltä ja jälkimaussa nousee taas esiin - tällä kertaa suklaan rinnalle. Humalointi luo pientä pehmeää katkeruutta loppuliukuun ja sopivaa katkeruutta jälkimakuun. Alkoholi lämmittää mukavasti nielaisun jälkeen. Ei minkäänlaista viinaisuutta ja ainoastaan pientä tahmeutta suussa. Erittäin miellyttävää nautittavaa, mikään ei töki vaan kokonaisuus soljuu vaivatta alas. Hekumallinen kokemus - en muista aivan vastaavan tasoista pehmeyden ja täyteläisyyden liittoa aiemmin maistaneeni. 

 

Hiilihappoja ei ole, mutta en niitä tähän kyllä osaa kaivatakaan. Jos olut olisi tahmeampaa, niin ehkä silloin niiden puutos häiritsisi, mutta nyt se on osa kokonaisuutta ja kaiken lisäksi harkitusti - sehän kerrottiin valmistajan saatteessa. Aivan upea hitaasti siemailtava olut, erittäin täyteläinen ja pehmeä kokonaisuus.

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Voimakas, pehmeä, runsas. Hyvä, lähes erinomainen, mutta ei enempää.
• Ulkonäkö 3 - Vaahdon puute hieman verottaa, mutta musta on musta.
• Maku 9 - Aivan huikean suklainen, pehmeää paahdetta, erityisen maukas.
• Suutuntuma 5 - Täydellinen pehmeyden ja täyteläisyyden liitto.
• Yleisvaikutelma 18 - Huikea kokonaisuus, kaikki toimii.

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 4
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 10

Kokonaispisteet: 43/50

Kotiolutta: Bergsta The New Black (+15% Imperial Stout)

Porvoolaisen nimimerkki Olutsiepon kotipanimon, Bergsta Breweryn, kotioluilla herkutellaan tänäänkin. Nyt on sopivasti muilta velvoitteilta vapaa ilta, joten lasiin valikoitui ennakkoon se haastavin ja eniten aikaa vaativa olut The New Black.

The New Black

Imperial Stout, +15%, 90 IBU

Massiivinen monsteri-IS, jonka valmistus on ollut Olutsiepolle varmasti eräänlainen haaste, niin ainakin uskoisin. Hieman on siis koeteltu rahkeita ja katsottu miten tällaisen "jytkyn" valmistaminen onnistuu. Helppoa se ei ole "ihan oikeiltakaan panimoilta". Näin kaikki tapahtui, eli The Making of Olutsiepon omin näppäimin:  

"Tuossa on siis pantu ensin perus IS käyttäen kohtalaisen paljon enemmän paahdettuja maltaita kuin normaalisti, ja ensimmäisen käymisen jälkeen prosentteja oli 8%. Tämän jälkeen lisäsin viinihiivan jolla on parempi alkoholitoleranssi ja sitten kahden viikon ajan ruokin päivittäin hiivaa 200 grammalla muscovadosokeria ja panimosokeria vuoronperään. Lopullinen ABV on jossain 15-16% välillä. Olut oli kolmisen viikkoa kypsymässä Jack Daniel's lastuilla. En itse ollut alkuun ollenkaan tyytyväinen tähän, mutta nyt tuntuu että maut on pikkasen alkanut tasoittumaan. -Olutsieppo"

Valmistusaineina: Pale Ale, paahdettu ohra, Chocolate, Black Malt, Muscovadosokeri ja panimosokeri. Humalana Columbus. Olut on pullotettu 15.10.2012. Nyt jännittää, sillä tässä on jonkinlainen kokemus ja elämys tulossa, mutta minkälainen?

Vain vaimea suhahdus säestää pullon avausta. Lasiin kaatuu täysin mustaa olutta, joka ei vaahtoa käytännössä ollenkaan. Tuoksu on voimakas, kuten olettaa saattoikin. Siinä on portviinimäistä tammea ja tummaa hedelmää yhdistelevää tuntua, hieman bourbonia, pehmeää vaniljaa ja tymäkästi alkoholin potkua. Taustalla on myös perinteisempiä imperial stoutin aromeita kuten paahteisuutta ja kahvimaisuutta. Alkoholisuus tietysti kuuluu tällaiseen monsteriolueen ja se myös istuu vaivatta bourbonin aromeihin, mutta omasta mielestäni se puskee tässä läpi hieman liikaa.

Niksinurkka: Tällaisia oluita ei kannata tuoksutella liian läheltä - silloin alkoholi polttaa nenässä ja peittää muut aromit alleen. Pieni lasin pyörittely ja sitten hieman kauempaa, niin nyanssit erottuvat paremmin.

On aika maistaa... Olut on suussa melko täyteläistä pehmeää, aika kuivaakin, eli mikään tahmeuspommi ei ole kyseessä. Varsin miellyttävää ja alkoholi tietysti lämmittää heti ensimmäisen siemauksen jälkeen. Maku on aluksi hieman kaakaoinen ja konvehtimainen, joku kookostäytteellä varustettu suklaapatukka tulee myös mieleen - melko erikoisia mielleyhtymiä, mutta hyvällä tavalla. Mieleenpainuvimmat oluet ovatkin yleensä niitä, jotka tavalla tai toisella yllättävät. Keskivaiheilla portviinimäinen olemus ottaa vallan - se koostuu hieman makeasta ja osin liköörimäisestä hedelmäisyydestä yhdistettynä tuntuvaan, mutta pehmeään alkoholimaisuuteen. Lopussa sitten tammea ja bourbonia, sekä pitkä jälkimaku, jossa myös  lakritsaisuus nousee esille. Varsinaiset perinteisen imperial stoutin ominaisuudet, kuten voimakas paahteisuus ja kahvimaisuus ovat koko ajan menossa mukana, mutta taustarooleissa. Katkeruuttakin tuntuu, mutta pehmeästi ja hitaasti rakentuvasti, eikä sittenkään aivan niin voimakkaasti kuin odotin IBU-lukeman luettuani. Lastu- tai tynnyrikypsytys taitaa syödä humaloinnin terää, sillä tein saman havainnon myös Malmgårdin Oak Porterista.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja käytännössä hiilihapoton, mutta ei kuitenkaan kovinkaan tahmea, vaikka hieman sellaista vahvan oluen nahkeutta toki mukana on. Kyllä tämä nautittavaa on ja ainahan tällainen vahva olut jotenkin säväyttää. Nämä ovat sellaisia harvinaisia herkkuja, joita ei nauttisi edes joka viikko, saati sitten päivittäin, vaikka jatkuvasti saatavilla olisikin.

Kokonaisuutena varsin tasapainoinen olut, jossa lastukypsytys on mielestäni juuri siinä rajoilla, että onko hieman liikaa vai sopivasti. Hieman vähemmän niin ehkä ne perinteiset IS:n piirteet olisivat enemmänkin esillä. Toisaalta sitten olut olisi saattanut olla liiallisen makea, mene ja tiedä. Alkoholisuus on maussa vahvuuden huomioon ottaen kohtuullisen hyvin kurissa, se on kova suoritus. Lähes kaksi tuntia on mennyt ja vielä on viimeinen siemaus ottamatta - makuja on niin monia ja olut on niin lämmittävää ja vahvaa, että sen nauttiminen on samankaltaista hidasta nautiskelua kuin portviineillä. Olutsieppo, nostan hattua jo pelkästä yrityksestä valmistaa tällaista ja maistamisen jälkeen olen nöyrää poikaa - äijä vielä onnistuikin!

Olut omaa hyvän kypsytyspotentiaalin ja minulla on vielä toinen pullo tätä kellarissa juuri sitä varten. Maistellaan se vaikka sitten kun valmistaja kertoo oluen olevan perfekto.

Pisteytys

• Tuoksu 7 - Massiivinen, portviiniä & bourbonia ja hehkuvaa alkoholisuutta
• Ulkonäkö 3 - Mustemmaksi ei enää päästä, mutta vaahdoton on aina vähän "vajaa"
• Maku 8 - Tuoksua parempi, koska alkoholisuus peittyy yleiseen massiivisuuteen.
• Suutuntuma 4 - Pehmeä ja täyteläinen, ei kuitenkaan tahmaa. Täydellinen jos mukana olisi hieman hiilihappoisuutta.
• Yleisvaikutelma 16 - Nautinnollinen, lähes elämyksellinen nautiskeluolut. Todella hitaaseen nautiskeluun.

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 4
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 7

Kokonaispisteet: 38/50

Kotiolutta: Bergsta El Camino Real & ESB (Extra Special Bergsta)

Porvoon rankin panomies, nimimerkillä Olutsieppo tunnettu Sebastian Gren, pisti viime viikolla paketillisen kotioluitaan jälleen Reittausblogin konttorin suuntaan. Aiempia Bergstan oluita käsitteleviä juttuja löytää tästä ja Seban kotipanimosta enemmän ensimmäisen Bergstaa käsittelevän jutun alusta, eli täältä. Olen saanut näitä Sebastianin oluita maistella jo useammankin ja kaikki ovat olleet maukkaita, osa jopa aivan huipputasoa. Voisi jopa sanoa, että olen miehen fani, mutta täytyy yrittää silti pitää tarvittavan kriittinen ote arvioinnissa.

El Camino Real

American Pale Ale, 4,7%, 36 IBU

Aloitan paketin kevyimmästä päästä, sillä ensiksi lasiin kaatuu 4,7% vahvuinen APA, eli American Pale Ale. Oluen nimi on El Camino Real ja tässä Sebastian on yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvää maitokauppavahvuista olutta - sellaiseen prosenttirajaan kun täällä Suomessa joudutaan oikeilla panimoillakin kuumeisesti tähtäämään (joka on tietysti aivan perseestä, mutta se ei ole enää tämän jutun asioita käsitellä sitä). Tuntuva ja hedelmäinen humalointi sekä oiva tasapaino ja timanttinen juotavuus ovat ne tärkeimmät jutut tässä tyylissä. Näihin on tähdätty seuraavalla ainesosaluettelolla. Maltaina Pale Ale, Biscuit, Crystal 25 ja Vienna. Humalina Citra, Simcoe, Columbus ja keiton lopussa aavistus kuivattua appelsiininkuorta. Olut on kuivahumaloitu Citralla ja Columbuksella.

Kauniin oranssista ja kullanhohtoista, kevyesti utuista olutta. Vaahto jää ehkä osin varovaisesta kaadosta johtuen melko niukaksi, mutta pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja minusta tuntuu siltä, että appelsiininkuorella saattaa olla tähän suuri kontribuutio pienestä käyttömäärästä huolimatta, sillä se on hienosti esillä - hieman kuin Suomenlinnan Zander Winter Alessa, jos aivan lähiaikojen tuoksumuistia kaivellaan. Appelsiinin lisäksi löytyy hyvin pehmeästi tarjoiltua aprikoosia ja greippiä sekä monista oluista tuttua "yleistä sitruksisuuden tuntua". Kevyen karamellista maltaisuutta tuntuu taustalla, mutta kyllä tässä sellainen hallitseva kaupan hedelmäosaston yleisfiilis on. Miellyttävä tuoksu. Maussa maltaisuus on paremmin esillä - paremmin kuin monessa muussa saman vahvuusluokan oluessa. Se tuntuu edelleen vain kevyen karamelliselta ja tiettyä leipäisyyttäkin on mukana - suutuntumakin on aivan keskitäyteläisen tuntumassa, lähes kuin "aidon vahvuisilla" pale aleilla. Pehmeän aromaattinen ja runsas hedelmäisyys on kuitenkin maussakin se päällimäinen aistimus, siinä on hieman samankaltaista tuntua kuin Stadin Panimon maitokauppavahvuisissa hopback-aromihumaloiduissa tuotoksissa. Tässä vaan katkero puraisee astetta kovemmin, vaikka IBUja on ilmoitettu saman verran kuin suuressa osassa Stadin tuotoksiakin. Kenties hopback tekee pehmeämpää? Pidän tästä tuntuvammasta puraisusta kuitenkin enemmän, sillä se kuivattaa jälkimaun hellään, mutta pitkäkestoisesti kieltä halaavaan katkeruuteen. Appelsiinisuus on edelleen hallitsevassa roolissa ja sen taustalta samaa runsasta tropiikin hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Tulipas pitkät selostukset periaatteessa yksinkertaisesta oluesta - tiivistettynä erittäin hedelmäinen, riittävän kuiva (ei makea) ja riittävän katkera. Suutuntumakin on kunnossa, sillä alhaisesta alkoholipitoisuudesta huolimatta se on lähes keskitäyteläinen, pehmeä ja melko maltillisen hiilihappoinen. Tykkään kovasti! Maitokauppojen valikoimissa tällainen olisi ehdotonta eliittiä, eikä kovin kauas jäädä tyylin huipuistakaan.

Pisteytys

• Tuoksu 7 - Appelsiinisuus herkullisesti esillä ja muutenkin hedelmäisyyden show
• Ulkonäkö 4 - Upea väri, mutta melko vähäinen vaahto (kaatajan vika?)
• Maku 8 - Yksinkertaisesti hyvä, herkullisen hedelmäinen, eikä liian makea
• Suutuntuma 4 - Pehmeä, nautittava, erittäin juotava (sessiokamaa!)
• Yleisvaikutelma 15 - Toimiva kokonaisuus

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 5
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 4 (4,5...)

Kokonaispisteet: 38/50

Extra Special Bergsta

ESB, 5,8%, 39 IBU

ESB, Extra Special Bitter ja tässä tapauksessa siis osuvasti Extra Special Bergsta. Legendaarinen Fuller's ESB:n aloittama oluttyyli. Aito ja alkuperäinen ESB kuuluu omiin suosikkeihini, se on vaan perkuleen hyvää. On todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä porvoolaisen tyylisuunnan versio. Valmistusaineina tässä: Maltaina Maris Otter, Crystal 25 ja Crystal 100. Humalana East Kent Goldings.

Oranssihtavan kuparinen, utuinen ja melko vähävaahtoinen olut, vaikka nyt kaadoinkin ronskimmin. Se vaahto joka muodostuu on kuitenkin tiivistä ja kestävää. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, marmeladimaisen makeahkon tuntuinen ja kukkainen. Maltaisuus on tuntuvan toffeista ja siitä tulee itseasiassa mieleen hopeatoffee karamellit, sillä jonkilaista lakritsaisuutta on myös mukana - joskin häivähdyksenä. Hieman myös maanläheistä hiivaista tuntua. Hyvä tuoksu, ei kovinkaan tyylin kantaisän kaltainen, mutta eihän sellaista toisaalta missään ole väitettykään. Maku alkaa hyvin toffeisen maltaisena, onpa pehmeää ja miellyttävää. Keskivaiheilla meno hieman latistuu, karamellimaisuutta tulee mukaan sekä hieman hedelmäisyyttä ja makeutta. Katkero ei puraise silloin kun pitäisi vaan laskusuunta jatkuu loppuun asti. Jälkimaussa taas esille hieman hopeatoffeeta, mutta kovin lyhyesti. Hyvän alun jälkeen jotain tapahtuu ja loppumaku on valjuhko - selvästi heikointa Bergstaa mitä olen maistanut. Se ei tarkoita vielä huonoa suoritusta, sillä olut on täysin juotava ja ihan nautittavakin, mutta se tietty ryhti tästä nyt puuttuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Tässä on vielä parantamisen varaa.

Pisteytys

• Tuoksu 7 - Hopeatoffeinen brittiläistyylinen tuoksu
• Ulkonäkö 3 - Miellyttävä väri, mutta vähäinen vaahto pudottaa yhden pisteen
• Maku 6 - Hyvä alku, mutta keskivaiheilla ja lopussa meno latistuu lähes täysin
• Suutuntuma 3 - Pehmeä, mutta maltillinen katkero + maltilliset hiilihapot = vaisu
• Yleisvaikutelma 12 - Täysin juotava ja miellyttäväkin olut, mutta rahkeita on parempaankin.

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 2
• Happamuus 2
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 31/50

Luvassa vielä lähiaikoina Bergstalta seuraavat vähintäänkin mielenkiintoiset oluet:

• Smoked Porter (6,0% savuinen portteri)
• Polar Night (12,5% monsteri triplamäskätty imperial stout)
• The New Black (+15% übermonsteri tammilastuilla kypsytetty imperial stout)

Jotenkin minulla on se tuntuma, että hekumallisia hetkiä on luvassa... se nähdään sitten aikanaan. Pysykää kanavalla!

Kotiolutta: Bergsta Horny Monk

Hyvää syntymäpäivää minulle! Lasissa tänään taas porvoolaista kotiolutta Sebastian Greniltä, aka Olutsiepolta, joka lähetti minulle viime viikolla 5 eri olutta maisteltavaksi. Jätin tämän vahvan belgityylisen alen varta vasten viimeiseksi, aikomuksenani nauttia se synttäreiden kunniaksi. I'm so excited titti-tii-dii! ja niin edelleen...

Horny Monk

Belgityylinen vahva ale / Quadrupel, 9.3%, 20 IBU

Hienosti nimettyä vahvaa belgityylistä olutta, jonka esikuvana on toiminut trappist-klassikko Chimay Blue. Valmistusaineissa maltaina Pale Ale, Vienna, Special-B, vehnämallas sekä tumma kandisokeri ja aivan tavallinen pöytäsokeri. Humalana Hallertau Mittelfrueh ja hiivana Wyeast 3787 Trappist High Gravity. Olut on myös hauskana yksityiskohtana pullotettu belgiputeliin.

Trappist-lasiin kaatuu ruskeaa ja sameaa olutta joka vaahtoaa runsaasti. Suurin osa vaahdosta katoaa nopeasti, mutta muutaman millin vahvuinen kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Näyttää pitkälti esikuvaltaan. Tuoksuu aivan belgioluelta ja tämä on yksi seikka jota jaksan vieläkin ihmetellä - kaikki Bergstan oluet ovat tuoksuneet aivan kuin aidoilta belgeiltä, jenkeiltä tai briteiltä, riippuen siitä minkä tyylistä kulloinkin on lasissa ollut. Raaka-aineet sen tietysti tekee, mutta kuitenkin - taas osui ja upposi. Niin, tuoksu on tosiaan belgityylinen ja voimakas. Siinä on kosolti kuivattuja hedelmiä, rusinaa, taatelia, luumua, hieman banaaniakin ja tyylille ominaista belgihiivaista mausteisuutta. Hieman sokerista otetta ja asiaankuuluvaa nenän reseptoreihin huokuvaa alkoholin lämpöä, kuten esikuvassaankin. Maku on erittäin hyvä, voimakas ja tasapainoinen. Siinä on tuoksun ja esikuvansa kaltaista kuivattua hedelmäisyyttä, rusinaisuutta, hieman lakritsia ja yrttistä mausteisuutta. Varsinkin kuivahko loppuliuku ja jälkimaku ovat belgihiivaisen mausteisia. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa, mutta lämmittää toki miellyttävästi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen. Muistuttaa todella paljon tuoretta Chimay Blueta, mutta suutuntuma on kenties karvan verran parempi, tämä ei ole niin vaahtoavaa ja hyökkäävän hiilihappoista suussa. Maun puolella hienoinen lakritsaisuus tekee pesäeroa esikuvaan. Kaikkeen sitä kotipanimossa pystyy, jos vain taitoa on. Hyvä Sebastian! Näitä kannattaa varmaan yrittää ikäännyttää parikin vuotta ja katsoa sitten miten on kehittynyt.

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Voimakas, tasapainoinen, hämmentävän "belgialainen"
• Ulkonäkö 4 - Tältä tyylin oluen tuleekin näyttää
• Maku 8 - Samat sanat kuin tuoksustakin ja alkoholi täysin piilossa.
• Suutuntuma 4 - Hiilihappoisuus juuri oikealla tasolla
• Yleisvaikutelma 16 - Kokonaisuutena erittäin hyvä, yhtä hyvää kuin Chimay Blue.

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 2
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 40/50 

Kiitokset Sebastianille näistä hienoista oluthetkistä jälleen kerran. Miehen signature Olutoppaan foorumilla kertoo kaiken oleellisen: "In the progress of becoming a legend". Siihen voin yhtyä.

Kotiolutta: Bergsta American Black Ale ja Dagny Double IPA

Lisää arvioita Porvoon Bergsta Breweryltä, eli Sebastian Grenin kotipanimolta. Viime lauantaina sain nauttia kahdesta hyvästä oluesta ja nyt on tarkoitus nauttia kaksi lisää. Tänään lasiin päätyvät American Black Ale ja Dagny Double IPA. Niiden jälkeen jäljelle jää vielä yksi olut Bergstalta ja se on belgityylinen Horny Monk, jonka säästän huomiselle syntymäpäivälleni. Käytän tässä taas Olutoppaasta tuttua pisteytystapaa, josta voit lukea lisää tuosta aiemmasta jutusta.

American Black Ale

American Black Ale, 6,5%, 71 IBU

Pale Ale-, vehnä- ja Carafa III maltaista valmistettu jenkkityylinen Black Ale. Katkeruutta on komeasti 71 laskennallista IBUa ja humalina on käytetty Chinookia, Columbusta ja Styrian Goldingsia. Lisäksi olut on vielä kuivahumaloitu Chinookilla. Tämä on panijan mielestä joukon heikoin suoritus, otetaanpa selvää mistä on kyse. 

Näyttävä olut! Lasissa hyvin tumman ruskeaa, lähes mustaa olutta, joka vaahtoaa reilusti. Vaahto on tiivis, kestävä ja beigevivahteinen. Tuoksu on hedelmäinen ja havuinen, muistuttaa aluksi kylmänä tuhdisti humaloitua pale alea, eikä ole juurikaan ollenkaan paahteinen. Yllättävää, melkoinen kontrasti oluen ulkonäköön. Hienoista tuhkaisuuttakin tuoksussa on. Hieman lämmettyään esiin nousee myös kevyttä paahdetta ja hienoista suklaisuutta ja hieman enemmän lämmettyään myös kahvimaisia piirteitä. Korkkaus taisi tapahtua liian kylmänä, mutta onneksi oli malttia lämmitellä. Maku on kuivahko ja katkera, humalointi on pisteliään havuista ja sitä on kasaantuu kielen päälle ja suun perukoille runsaasti ennen loppuliukua. Hedelmäisyyttä ei ole esillä läheskään tuoksun veroisesti, mutta kevyt paahteisuus ja muut tummat sävyt ovat vastavuoroisesti tuoksua paremmin esillä. Jälkimaussa hieman karheutta ja vihannesmaisuutta. Yleisilme on kuivahko, runsaan katkera ja hieman hedelmäinen. Tätä juodessa tulee selkeitä mielleyhtymiä Nynäshamnsin Brännskar Brown Aleen, josta minulla on vielä arvio blogiin kirjoittamatta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen, yleisestä kuivuudesta huolimatta lasin loppupuolella on myös hienoista tahmeutta havaittavissa. Hyvää olutta, pientä tuhkaista karkeutta lukuunottamatta ei mitään varsinaisia vikoja, mutta ei ehkä aivan omaa suosikkityyliäni. Voisin kuvitella sopivan erittäin hyvin yhteen grillatun lihan kanssa.

Pisteytys

• Tuoksu 7 - Eräänlainen pale alen ja brownin risteytys, ei hullumpi
• Ulkonäkö 4 - Herkullisen näköinen olut hienolla vaahdolla.
• Maku 7 - Pointsit kuivuudesta ja katkeruudesta, hieman miinusta karheudesta.
• Suutuntuma 4 - Hyvä ja raikkaasti hiilihappoinen suutuntuma.
• Yleisvaikutelma 14 - Kokonaisuutena hyvä, kuin hedelmäinen brown ale, ruokapöytään

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 6
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 36/50 

Dagny Double IPA

Double IPA, 8,0%, 88 IBU

Magnum, Simcoe ja Cascade humaloitua Double IPAa, joka on vielä kuivahumaloitu Cascadella. Vaikeahan tällaisesta on kieltäytyä. Pullotuksesta taitaa nyt olla kaksi tai kolme viikkoa maksimissaan, eli tuoretta tavaraa on tarjolla ja sehän on vain eduksi tällaisessa runsaasti humaloidussa tyylisuunnassa. Valitsin lasiksi ison, yli 0,6-litraa vetävän viinilasin, jotta voisin kaataa mahdollisimman paljon olutta lasiin ilman pullon pohjaan pullossa jälkikäymisen vuoksi kasaantunutta hiivaa, joka saattaisi verottaa parhaan terän humaloinnista pois.

Tummahkon kuparista, utuista ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Vaahto on tiivistä, kestävää ja höttöistä. Tuoksu on hyvä ja voimakkaasti hedelmäinen, siinä on mansikkaista tai mansikkamehuista hedelmäisyyttä jollaiseen ei oluessa kovinkaan usein törmää. Lisäksi eksoottisia tropiikin hedelmiä, aprikoosia ja mangoa ainakin ja lisäksi hedelmäsosemaisesti hedelmäsokerista otetta. Erittäin pehmeä ja erittäin aromaattinen tuoksu. Alkoholia ei havaitse millään tavalla, ei edes sellaista lämpöistä nostetta tai huokua. Olut on suussa melko täyteläinen ja pehmeä. Hiilihappoja on mukavan runsaasti, niin ettei makeus pääse liiaksi tahmaamaan. Maultaan tämä on oikein miellyttävä, toki hieman makeahko, mutta erittäin aromaattisen hedelmäinen ja loppua kohti kasvavan katkera tapaus. Maussa on trooppista hedelmäisyyttä, pehmeää ja aromaattista sellaista, samanlaista kuin Stadin Panimon hopback-aromihumaloiduissa oluissa. Röyhtäisyssä esille nousee sama mansikkaisuus kuin tuoksussakin. Todella hyvää! Hienoinen makeus ja tahmaisuus ei haittaa, sillä olut on hienosti pehmeä ja todella hedelmäsoseinen - siinä on vahvojen brittioluiden kaltaista arvokkuutta, vaikka makuprofiili onkin selvästi amerikkalainen. Alkoholi ei maistu, mutta asiaankuuluvaa lämpöä tuntuu. Jälkimaussa on sitruksisuutta ja greippisyyttä, joka hieman supistaa suuta, mutta pehmeys jatkuu silti yhä. Puhdas ja nautittava maku, josta huokuu sellaista tuoreutta joihin merten takaa kuljetetut oluet harvoin yltävät. Kokonaisuutena erinomainen!

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Voimakas, runsaan hedelmäinen ja puhdas tuoksu
• Ulkonäkö 4 - Iso vaahto!
• Maku 8 - Hedelmäsosetta, kiisseliä. Hieno pehmeys. Erinomainen nautittavuus!
• Suutuntuma 4 - Ilman hienoista tahmeutta tulisi täydet pisteet. Pehmeä ja täyteläinen.
• Yleisvaikutelma 16 - Kokonaisuutena erinomainen olut. Makeamman tyylisuunna DIPA.

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 7
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 7

Kokonaispisteet: 40/50

Kotiolutta: Bergsta 4 Dumb Blondes & Barrett's Privateer

Porvoon luultavasti kovin panomies Sebastian Gren, joka alan foorumeilla tunnetaan nimimerkillä Olutsieppo, lähetti minulle taas kotioluitaan arvioitavaksi. Ensimmäinen kohtaaminen Olutsiepon kotipanimon tuotoksien kanssa minulla oli heinäkuussa, jolloin sain nauttia kolmesta hyvästä oluesta. Heinäkuisesta iltamasta ja Olutsiepon kotipanimosta voit lukea tästä linkistä. Nyt paketissa oli peräti viisi erityylistä olutta - American Black Ale, Belgityylinen ale, Belgityylinen vahva ale (luostariolut), Old Ale ja Double IPA. Monipuolista tyylikirjoa, se on hienoa. Seba on ilmeisesti painanut Braumeister kuumana menemään ja mikä ettei, sillä heinäkuussa maistellut oluet olivat sen verran hekumallisia, että olisi syntiä olla valmistamatta lisää.

Otan tänään ensimmäisinä lasiin pari valikoitua yksilöä, ensimmäisenä belgityylinen 4 Dumb Blondes ja toisena brittityylinen Barrett's Privateer. Mitään tiettyjä valintakriteereitä ei sen enempää ollut, nämä nyt vain tuntuivat tähän iltaan sopivilta. Arvostelen oluet tällä kertaa samalla pisteskaalalla kuin arvostelen kaupallisetkin oluet Olutoppaaseen. Tavoitteena on antaa Olutsiepolle mahdollisimman tarkka palaute ja Olutoppaan eri osa-alueisiin jaoteltu ja aistiarvioin terästetty pisteskaala sopii siihen parhaiten. Pisteskaala on siis 0-50, se jaetaan niin, että tuoksusta annetaan 0-10, ulkonäöstä 0-5, mausta 0-10, suutuntumasta 0-5 ja yleisvaikutelmasta 0-20 pistettä. Nämä kun lasketaan yhteen saadaan kokonaispistemäärä. Lisäksi annetaan aistiarviot makeudesta, katkeruudesta, happamuudesta ja täyteläisyydestä asteikolla 0-10. Tästä lähtee, ensimmäisenä 4 Dumb Blondes.

4 Dumb Blondes

Belgityylinen blond ale, 6,8%, 20 IBU

Korianterinsiemenillä ja kuivatuilla appelsiininkuorilla maustettua belgiblondea - kuulostaa omaan makuuni erittäin hyvin sopivalta. Reseptissä kolmea eri ohramallasta, vehnää ja kandisokeria. Fiilis on hyvä ja jopa hieman jännittää, pullostahan voi paljastua ihan mitä tahansa. 4 Dumb Blondes on pullotettu Chimayn pulloon, jonka suusta kuuluu vaimea sihahdus kun väännän korkin auki. Voimakas appelsiininkuorinen tuoksu leijailee pullosta ulos, samalla kun olut kaatuu lasiin. 

Väriltään oranssihtavaa ja melko maltillisesti vaahtoavaa olutta, utuista. Näyttää kauniilta valoa vasten. Tuoksu on kerrassaan mainio, siinä on voimakkaasti, muttei kuitenkaan ylilyödysti raikasta appelsiinista hedelmäisyyttä sekä belgityylistä päärynäistä tai päärynänkuorista hedelmäisyyttä. Hieman myös hedelmäsokerisen tuntuista taustalta huokuvaa makeutta. Tuoksu on melko lähellä mm. Affligemin Blondea, ainoastaan parempi, sillä appelsiinisuus toimii meikäläiselle aina. Puhdas, raikas, voimakkaan hedelmäinen ja todella hämmästyttävän belgialainen tuoksu. Tuoksun perusteella menisi sokkotestissä aidosta belgiassa valmistetusta oluesta. Maku on myös hyvä ja voimakas, yleisilme on makeahko ja hedelmäinen. Appelsiini on eniten esillä ja nyt ehkä hieman turhankin voimakkaasti, se tuntuu peittävän muita makuja alleen. Tuoksun raikas päärynäisyys ei nouse appelsiinisuuden alta kunnolla esille ja lopputulos on tuoksua raskaampi, eikä niin raikas. Taustalla tuntuu belgihiivaista hieman pisteliäistä mausteisuutta, joka omalta osaltaan myös johdattelee makua kohti kuivempaa loppua. Humalointia ei juuri noteraa lopun kevyttä katkeroa lukuunottamatta ja niinhän sen tässä tyylissä pitääkin olla. Tässä kyseisessä oluessa katkeroa olisi voinut kuitenkin olla hieman enemmänkin tai sitten vähemmän makeutta - nyt suu jää nielaisun jälkeen hieman tahmaiseksi kun lopun kuivattava pyyhkäisy jää vajaaksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähän päälle, hiilihappoisuutta on maltillisesti. Ehkä runsaampi hiilihappoisuuskin olisi tehnyt kokemuksesta raikkaamman, tällaisenaan olut on hieman raskas, eikä niin raikas kuin parhaat belgiblondet. Vallan hyvää silti, upea tuoksu ja hieman heikompi maku, mutta kokonaisuutena hyvän kaupallisen tason belgi.

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Raikas aidon belgin tuoksu ja appelsiinisuus toimii!
• Ulkonäkö 3 - Kaunis väri, mutta vähäinen vaahto
• Maku 7 - Hyvä maku, jossa ei kuitenkaan raikkautta tuoksun veroisesti
• Suutuntuma 3 - Miellyttävän täyteläinen, mutta lisähiilihapot eivät olisi välttämättä pahitteeksi
• Yleisvaikutelma 15 - Hyvä ja täysin kaupallisen tason belgiolut belgien ystäville!

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 2
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 36/50

Seuraavaksi lasiin Barrett's Privateer, joka on brittityylinen ale, nimellisesti ainakin Old Ale tyylisuuntaa. Olut on brittihiivalla käytetty ja neljä viikkoa kypsynyt 7,5% ale. Tästä neljästä viikosta yhden viikon ajan seassa on ollut myös ranskalaisia tammilastuja. Humalana on käytetty Northdownia, joka on brittiläinen lajike. Perinteisimmät Old Alet valmistetaan sekoittamalla vanhaa ja tuoretta olutta keskenään. Vanha olut on saanut kypsyä yleensä vähintään vuoden verran tammitynnyrissä ja ennen pullotusta se blendataan nuoremman oluen kanssa. Kypsymisaika ja tammen kanssa kosketuksissa vietetty aika on tässä aika vähäinen, eli ehkä kyseessä on enemmänkin strong ale, kuten Olutsieppo itsekin ounastelee. Genrellä nyt ei ole mitään väliä, sillä pisteytys tehdään puhtaasti oluen perusteella. Kunnianhimoinen projekti kuitenkin, harva se tällaisia kotonaan virittelee, kyseessä kun ei ole se kaikista "seksikkäin" oluttyyli vaan ehkä jo hieman sellainen unohduksiin painumassa oleva helmi oluttyylien moninaisessa kirjossa.

Barrett's Privateer

English Strong Ale, 7,5%, 32 IBU

 
Ulkonäöltään sameaa, läpinäkymättömän tumman ruskeaa olutta. Oluen päälle muodostuu ohut, erittäin tiivis ja pitkäkestoinen luonnonvalkoinen vaahto. Tuoksu on rusinainen, hieman taatelinen ja marjaisen hedelmäinen sekä hieman tammipuinen. Aromaattista hieman sitrusmaista humalointiakin  löytyy. Maltaisuus tuoksuu aavistuksen toffeisena, paahteisena ja paahtoleipäisenä. Tunnistettavasti brittityylinen ja tasapainoinen tuoksu. Maussa on enemmän tammea ja old ale vibaa, mikä on hyvä. Maku alkaa hieman makeana ja tammipuisena ja jatkuu kevyen karamellisena sekä toffeisen maltaisena. Maltaisuus saa myös hieman paahteisia sävyjä. Alkoholi lämmittää ja tuntuu sopivana potkuna, mutta ei tunge mausta läpi. Taustalla vaikuttaa hienoista hedelmäisyyttä, johon ei oikein pääse tarkemmin kiinni ennen kuin juuri jälkimakua ennen häivähtää aromaattinen sitrus joka jatkuu liukuna jälkimakuun saaden hieman greippisen happamiakin piirteitä. Jälkimaussa on myös hieman sokerista tahmeutta. Voimakasta ja tyylikkään makuista olutta, niin kuin vain britit osaa (ja ilmeisesti porvoolaisetkin). Makeutta on omaan makuuni vielä hieman liikaa ja olut yleisestikin tuntuu siltä, että se todennäköisesti hyötyisi muutamasta kellarissa vietetystä kuukaudesta tai useammastakin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja keskiverron hiilihappoinen. Hyvä olut, tällaista on mukava siemailla menemään kiireettömänä iltana. Hitaasti nautittavaa ja kokonaisuutena toimivaa sekä teknisesti täysin virheetöntä olutta. Kaupallista tasoa tämäkin.

Pisteytys

• Tuoksu 7 - Hyvä brittioluen tuoksu
• Ulkonäkö 3 - Kestävä vaahto ja tyylinmukainen väri
• Maku 8 -Miellyttävästi tamminen ja tasapainoinen maku
• Suutuntuma 4 - Täyteläinen, kantaa vahvuutensa onnistuneesti
• Yleisvaikutelma 15 - Hyvä ja täysin kaupallisen tason brittiherkku

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 3
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 7

Kokonaispisteet: 37/50

Kaksin kappalein onnistuneita oluita Olutsiepolta jälleen kerran. 4 Dumb Blondes toimii belgien ystäville ja Barrett's Privateer brittioluista pitäville. Itse pidän molemmista, onneksi, ilokseenhan näitä nautiskelee. Vielä jäi kolme Bergstan pulloa nautittaviksi, niistä lisää myöhemmin.

Olutta Porvoosta - Bergsta Brewery

Alkosta ei tahdo mielenkiintoista reitattavaa oikein löytyä, mutta kotipanimorintamalta löytyy. Sain ilokseni yhteydenoton Porvoolaisen Bergsta Breweryn panimomestarilta, joka Olutopas.infossa ja Kotiolut.comissa tunnetaan nimimerkillä "Olutsieppo". Hän halusi puolueettoman mielipiteen omista oluistaan ja minä halusin ehdottomasti maistaa hänen oluitaan, se oli win-win situation! Olutsieppo valmistaa oluita kotonaan ja harrastuksekseen, mutta kuitenkin täysin ammattimaiseen tapaan, eli tekemällä kaiken itse aina maltaiden mäskäyksestä alkaen. Täysin eri tason meininki kuin omassa yksinkertaisessa uutteisiin nojaavassa kotipanimossani siis. Panimon selkärankana Olutsiepolla toimii 50-litrainen Speidels Braumeister, jollaisesta olen itsekin salaa haaveillut. Jo senkin takia suhtaudun tähän maisteluun erityisen suurella mielenkiinnolla.

Bergsta Breweryn uljas trio.

Vastaanotin Olutsiepolta kolme Bergsta Breweryn tuotetta. 5,9% Pale Ale, joka on Nelson Sauvin humalalla kuivahumaloitu. 8,7% Imperial Stout, jossa on jylhät 85 IBUa katkeruutta ja reseptistä löytyy mm. Malmgårdin kartanon kaurahiutaleita. Viimeisenä vielä 6,2% Jack Daniel's Porter, joka on kypsynyt Jack Daniel's bourbontynnyristä tehtyjen savustuslastujen seassa. Reseptejä kun tiirailee niin huomaa ettei Olutsiepolta ainakaan kunnianhimoa puutu, eivät nimittäin ole mitään aivan yksinkertaisimpia oluita. Harrastaja tietysti valmistaa sellaisia oluita joita itsekin joisi. Sain oluet eilen ja olen antanut niiden nyt seistä reilun vuorokauden ajan ennen maistelua.

Ensimmäisenä maisteluun kevyin, eli 5,9% Pale Ale. Panimomestari itse kertoi, ettei ole tähän täysin tyytyväinen, mutta maistetaanpa ja otetaan selvää mistä oikein on kyse. Tässä Pale Alessa on 38 IBUa ja käytetyt humalat ovat Columbus, Citra ja Nelson Sauvin, lisäksi vielä kuivahumalointi Nelson Sauvinilla. Nelson Sauvin on minulle melko tuttu humala, sillä käytin sitä itsekin ensimmäisessä kotioluessani. Sillä on myös hyvin tunnistettava ja uniikki aromi.

Tutun muotoinen, 0,33-litrainen lasipullo avautuu ja pitää mukavan sihauksen. Lasiin kaatuu sameaa ja väriltään oranssia olutta, joka vaahtoaa mukavasti. Jätin hiivat pullon pohjalle. Herkullisen näköistä. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on hyvä, Nelson Sauvinin omintakeinen hieman karviaismarjainen ja rypäleinen aromi dominoi tuoksua. Jos Nelson Sauvinista pitää, niin pitää taatusti tästä tuoksustakin. Lisäksi löytyy eksoottista hedelmäisyyttä ja ajoittain hieman pistävän humalaistakin aromia, jota joskus kissanpissaksikin kutsutaan, tämä on ilmeisesti Citra-humalalajikkeen eräs ominaisuus. Miellyttävää, menisi tuoksun perusteella aivan täysin kaupallisesta tuotteesta. Maku on myös miellyttävä ja hyvin aromikas, muistuttaa jonkin verran Stadin Panimon pale aleja kaikessa hedelmäisyydessään. Löytyy eksoottista tuoreen kirpeää hedelmäisyyttä, sekä voimakkaasti Nelson Sauvinin murskattuja rypäleitä muistuttavaa makua. Lopussa on pitkä greippinen loppuliuku, joka kestää pitkään. Katkeruutta on suurin piirtein saman verran kuin esim. Sierra Nevada Pale Alessa ja suutuntumakin muistuttaa sitä pitkälti, ollen keskitäyteläinen ja hieman nipistävästi hiilihappoinen.

Maunkin puolesta tämä Pale Ale oli mielestäni täysin kaupallista pienpanimotuotetta vastaava olut. Jäi mietityttämään, että minkähän tasoisia oluita nuo kaksi muuta ovat, jos tämä on se mihin panimomestari "Olutsieppo" itse ei ollut täysin tyytyväinen? No, hetken päästähän tuo selviää. Nelson Sauvinin voimakas ja uniikki aromi on hieman sellainen, että siitä joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää ja tässä oluessa se on se dominoivin tekijä.

Seuraavaksi lasiin kaatuu Jack Daniel's Porter, joka onkin hieman spesiaalimpi tapaus. Reseptissä on käytetty Pale Ale-, Crystal 100-, Carafa III- ja suklaamaltaita sekä paahdettua ohraa ja Muscovado sokeria. Olut on humaloitu Challengerilla niin, että laskennallinen katkeruus on noin 40 IBUa. Sitten siihen erikoisempaan osaan, eli nimestäkin löytyvään Jack Daniel'siin, joka on tietysti kaikkien tuntema jenkkibourbon, jota musiikkinsa takia suuresti kunnioittamani Lemmykin juo. Olutsieppo on nimittäin yrittänyt "tynnyrikypsytystä" ilman varsinaista Jack Daniel's tynnyriä. Hän on lisännyt pääkäymisen jälkeen sekundääri-, eli kypsytysastiaan Jack Daniel's tynnyristä valmistettuja savustuslastuja ja antanut niiden liota oluen seassa parisen viikkoa. Mielenkiintoinen projekti. Noita savustuslastuja näyttäisi löytyvän ainakin Verkkokauppa.comin valikoimista.

Bergsta Jack Daniel's Porter

Musta olut, jonka päälle muodostuu parin sentin kerros mokkavivahteista pitkäkestoista vaahtoa. Tuoksu yllättää, bourbonmaiset tynnyrikypsytyksen aromit ovat voimakkaasti esillä, vaikkei olut siis tynnyrissä ole kypsynytkään. Tämä on hyvä tietää mahdollisia omiakin kokeiluita varten. Tuoksu on vaniljainen, tammipuinen ja yleisesti bourbonmainen. Myös perinteisempiä porterille ominaisia aromeita, kuten paahteisuutta ja tummaa suklaata löytyy, ja lisäksi lopussa on hienoisesti sitrusmaista humalaa. Maussakin bourbonmaiset elementit ovat mukana, aluksi vaniljaisuus kaikkein vahvimmin, mutta nielua kohti liukuessa se korvautuu kuivalla tammipuulla. Myös paahteisuutta, erittäin tummaa ja katkeraa suklaata sekä suolaista ja kevyen hapanta otetta löytyy. Olueen käytetty Muscovado-sokeri ei maistu ainakaan liiallisena makeutena. Erinomaisen hyvänmakuista olutta, mutta suutuntumassa olisi vielä parantamisen varaa. Olut tuntuu nimittäin melko kevyeltä suussa, ei yllä aivan keskitäyteläiseksikään. Olutoppaan aistinvaraista arvioasteikkoa (0-10) käyttäen antaisin täyteläisyydestä 3 tai 4. Saattaisi myös hyötyä parista lisäprosentista alkoholipitoisuutta, sillä itse pidän vahvoja viskimäisiä aromeja omaavissa oluissa siitä, että mukana on alkoholinpotkua ja reilua lämmittävyyttä. Kuuluuhan se viskiinkin. Hieno olut kuitenkin, en olisi uskonut, että näin aitoja tynnyrikypsytyksen aromeita voisi saada aikaan ilman varsinaista tynnyriä. Heräsi valtaisa mielenkiinto koittaa itsekin joskus jotain vastaavaa. Tämäkin täysin kaupallista tasoa oleva tuote jo nykyisessä muodossaan.

Viimeisenä lasiin 8,7% Imperial Stout, oluttyylien kuningas. Tämän valmistusaineluettelo kertoo seuraavaa: Pale Ale-, Carafa III- ja suklaamallas, paahdettu ohra, Malmgårdin kartanon kaurahiutaleet. Humalana Olutsieppo on käyttänyt Chinookia, jota ei ole liiemmin säästellyt, sillä laskennallista katkeruutta on mukavat 85 IBUa. Panimomestari kertoo olutta kypsytetyn 12 viikon ajan ennen pullottamista, ei mitään hätähousujen hommaa tuo laatuoluiden valmistaminen.

Isoon konjakkilasiin kaatuu täysin mustaa olutta, jonka ylle rakentuu näyttävän mokkavivahteinen vaahto. Tuoksu on todella portviinimäinen - siinä on samankaltaista kuivan puista ja kuivatun hedelmäistä aromia. Lisäksi vaniljaa, suolaista lakritsia ja jonkunlaista pähkinäisyyttä sekä toffeeta. Humalointi on voimakas ja alkoholikin potkaisee asiaankuuluvasti. En ole aivan vastaavankaltaista tuoksua oluessa aiemmin kokenut, ja tämä oli kehu, sillä tuoksu on uskomattoman hyvä ja todellakin hämmentävän portviinimäinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla, portviinimäistä makeutta ja kuivattuja hedelmiä, mutta samalla kuivaa puumaisuutta ja tymäkkää alkoholinpotkua sekä erittäin voimakas humalointi joka pyyhkäisee suun kuivaksi niin ettei makeus pääse yhtään tahmaamaan suutuntumaa. Jotkin belgialaiset hieman hedelmäisemmät imperial stoutit saattaisivat olla tälle lähimpiä kaupallisia verrokkeja. Aivan huippuluokan olut, tyrmäävän upea humalointi. Tässä runkoakin riittää, sillä olut on täyteläinen ja matala hiilihappoisuus nostaa nautittavuuden aivan tappiin. Mistään easy drinking oluesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä syvyyttä löytyy ja olut suorastaan vaatii huomiota.  Lämmittääkin hekumallisesti. Taidan muuttaa Porvooseen... Rehellinen mielipide on se, että tämä on Suomen tasolla aivan todellinen huippuolut, taakse jää Koffin Porterit ja Laitilan Imperiaalit, Siperiaakin hätyytellään, mutta en nyt uskalla sanoa, että ohitetaan.

Mahtava päätös erittäin mielenkiintoisille ja hekumallisille iltamille. En usko, että Olutsiepon tarvitsee paljoa kaupallisiin oluisiin rahojaan tuhlata, ellei sitten tee sitä ihan tutkimusmielessä reseptejä suunnitellessaan. Nostan virtuaalihattua todella korkealle ja olen vilpittömästi kiitollinen, että sain maistella näitä. Kaikki oluet olivat täysin puhtaan makuisia, ei mitään virhemakuja tai "kotiolutmaisia" piirteitä, vaan niin laadultaan kuin maultaankin täysin kaupalliset mitat täyttäviä ja herkullisia oluita. Kaikkea hyvää Olutsiepolle Porvooseen - käyköön Braumeisterisi jatkossakin kuumana ja olkoon maltaisen hekuman voima kanssasi! En olisi kovinkaan yllättynyt vaikka tästä miehestä kuultaisiin vielä kotimaisella olutrintamalla. Nyt vielä imperial stoutin viimeisen desin kimppuun... Tämä on kesälomaa parhaimmillaan.