Kotiolutta: Oluttoverit Toveri Red Ale

0 kommenttia
 
Sitten maistoon punaista olutta Oluttoverit -blogikollegoiden kotipanimon pannuista. Minulla ei ole tästä oluesta muuta tietoa kuin saatteeksi lähetetty email:
Moi Harri!

Tässä me Oluttoverit lähestymme sinua tiedustellaksemme löytyisikö kiinnostusta vastaanottaa pullolinen meidän red alea maistoon? Ensimmäistä kertaa lähdettiin yrittämään mitään punaista ja osallistuttiin tällä kyseisellä oluella tuohon viikonloppuiseen Brewdogin ja Fat lizardin himabisse -kisaankin.

Koska olet Tovereille olutbloggarien korkein auktoriteetti, ja blogisi on syy mikä ylipäätänsä ajoi meidät kotioluen pariin, ajattelimme että olisi mukava kuulla mielipiteesi.

Jos kiinnostusta löytyy, niin pistähän osoitetta kehiin niin laitetaan Toveri Red Alea kulkemaan Rauman suuntaan! =)

Ystävällisin olutterveisin,

Oluttoverit: Juha, Joona, Mikko, Mikke, Eetu


Punertavan kuparinen, melko runsasvaahtoinen olut, joka on ilman hiivoja täysin kirkas. Tuoksu on puhtaan laadukas - kevyttä hedelmäisyyttä, hunajamelonimaisuutta ja karamellisvireinen mallaspohja. Humalat voisivat olla brittityylisiä - sillä puumaisia, hieman kukkaisen yrttisiäkin aromeita löytyy. Maku on maltaisuudeltaan makeahko ja karamellimainen. Brittivivahteinen maku muuttuu kuitenkin loppua kohti miellyttävän kuivaksi ja katkerokin on terhakas. Myös kevyttä hedelmäisyyttä löytyy. Loppumaku on erittäin miellyttävän kuivan karamellimainen, hieman pähkinäinen ja pitkän yrttinen. Vahvuus liikkunee 5,5% tietämissä ja voi olla hieman enemmänkin - suutuntuma ei ole erityisen täyteläinen, mutta pientä lämpöä nousee loppuun. Kokonaisuutena hyvä ja laadukas olut. Mikäli tämä olisi sosialistisen Suomen kansanolut, se ainoa joka olisi tarjolla, niin en kuitenkaan vielä olisi ensimmäisenä barrikadeilla aatesuuntaa muuttamassa - sen verran jätetään kavereille parantamisen varaa. Resepti OK ja laatutaso moitteeton, eli prosessi toimii!

Kiitos oluesta Toverit!

Ohje panimosiman valmistamiseen

7 kommenttia
 
Vappu on tulossa, joten kohta on ajankohtaista laittaa pienet panimosimat tekeytymään. Tällä ohjeella siman tekeminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Tarvitset vain käymisastian ja muutaman litran vetoisen kattilan. Aikaa menee puolisen tuntia. Lämpömittari helpottaa tekemistä ja ominaispainomittarin avulla saat laskettua siman vahvuuden, mutta ne eivät ole pakollisia välineitä.

PANIMOSIMA (4,5%)

Raaka-aineet noin 15 litraisen erän tekemiseen:

700g hunajaa (kuvassa 500g juoksevaa kesäkukkahunajaa ja 200g appelsiininkukkahunajaa)
500g kandisokeria
500g fariinisokeria
kolmen sitrunaan kuoret ja mehu
Olut- tai leivinhiiva

Aluksi sokerit ja sitruunankuoret kiehautetaan (viitisen minuuttia) muutamassa litrassa vettä - sekoittele, jotta sokeri liukenee kunnolla eikä pala pohjaan. Tämän jälkeen keitos kaadetaan käymisastiaan ja sitruunakuoret siivilöidään pois. Lasketaan kylmää vettä päälle, niin että käymisastiassa on yhteensä 16 litraa tavaraa (vähintään litra menee siman käytyä hiivakakun mukana hävikkiin). Sitten sekoitellaan hunajat ja sitruunoista puristettu mehu joukkoon. Hunaja lisätään vasta tässä vaiheessa, ettei sen aromikkuus kärsi kiehautuksessa. Siman lämpötilaksi pitää saada 20-25 astetta, joka on sopiva hiivauslämpötila. Anna käydä huoneenlämmössä. Ominaispainon pitäisi olla noin 1.033-1.035, tämä kun käytetään kuivaksi eli loppuun asti, asettuu vahvuus noin 4,5% tietämiin.

Jos haluat käyttää oluthiivaa (puhtaamman hunajainen maku), voit käyttää esim. 1pss US-05 kuivahiivaa. Jos käytät leivinhiivaa, murenna joukkoon noin 1/6 leivinhiivapalasta. Anna käydä vähintään viikon verran tai loppuun asti (ominaispaino lähellä 1.000), jonka jälkeen voit pullottaa tai siirtää astian vielä viikoksi kylmään kirkastumaan. Pullottaessa käytä jälkikäymissokeria 4g/litra tai hunajaa 5g/litra. Hunaja ja sokeri kannattaa molemmat liuottaa veteen ennen pullotusta. Anna tekeytyä pulloissa huoneenlämmössä viikon verran ja nauti sitten viilennettynä pois.

Tällä reseptillä valmistuu kevyt keväinen sima. Voit myös lisätä hunajaa ja sokeria tai vähentää vettä, oman mieltymyksesi mukaan. Erittäin vahvan siman kannattaa antaa käydä ja kypsyä hieman pidempään. Simaa voi tuunata myös keittämällä mukaan humalaa tai kuivahumaloimalla, eli lisäämällä humalaa suoraan käymisastiaan käymisen loppupuolella.

Siman tekeminen ei kestä puolta tuntia kauempaa, mutta pullotuksessa on tietty oma vähtinsä. Vappu menee kuitenkin mukavammin kun tarjolla on hyvää simaa.

Kotiolutta: Apinko Brewing Belgiale ja ESB

0 kommenttia
 
Sitten jälleen maisteluun entisen taistelutoverini Paavo "Larvake" Mustosen kotiolutta Lappeenrannasta. Laajempi taustoitus Apinko Brewingistä löytyy aiemmin arvioitujen Hefen ja APAn blogikirjoitusesta.

Belgiale
5,2%, pullotettu 3.1.2017

Maltaat: Pale ale, vienna, crystal 100, vevhnä
Humalat: Magnum, saaz
Hiiva: Mangrove Jack's belgian ale M27
Lisäksi lakritsijuurirouhetta

Tekijän kommentit: 
Halusin kokeilla tuota rouhetta, ei ainakaan liikaa tullut laitettua. Ihan jännää tavaraa, käymislämpötila olisi varmaan saanut olla korkeampi niin hiiva olisi toiminut paremmin. Ihan juotavaa tämäkin.


Utuinen oranssihtava olut, joka vaahtoaa runsaan höttöisesti. Tuoksussa on belgihiivan pippurisen mausteista ja päärynäisen hedelmäistä esterisyyttä sekä hieman kukkaisuutta humalasta. Lakritsi tuoksuu hieman ja tuntuu sopivan hyvin yhteen mausteisten käymisaromien kanssa. Maku on hyvä - belgihiivahan tekee oluen melkein itsekseen, jos vain malttaa hieman ripsauttaa katkerohumalaa joukkoon ja aina se ei tunnu tarvitsevan sitäkään. Kaikki oleellinen tulee hiivan käymisestä. Maussa on aluksi raikasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta sekä sitten jälkimaussa sitä pientä lakritsaisuutta, joka voisi sekin aivan yhtä hyvin olla hiivan käymisaromi, mutta ehkä se sitten nousi maussa jo aiemmin esiin. Hyvän makuinen ja laadultaan moitteeton olut. Sopii hyvin keväiseen iltapäivään.

ESB
6,5%, pullotettu 28.9.2016

Maltaat: Pale ale, sahtimallas, pilsner, vehnä
Humalat: Palisade, challenger
Hiiva: S-04

Tekijän kommentit:
Maltaat jälleen kerran mitä kaapista löytyi. Ei se mitään Fullersia ole, mutta ihan hyvä ale saunan jälkeen nautittavaksi. 



Kultaoranssi olut, joka tämäkin vaahtoaa vaivattomasti. Tuoksussa on nyt S-04:n tunnistettava hieman marjainen aromi sekä kevyen vaniljainen ja puumainen humalointi, jossa on hieman myös sitä brittisitrusta, joka on aivan eri asia kuin jenkkisitrus - termiä on vaikea kuvailla sen tarkemmin. Maku on myös hyvä. Brittityylinen golden ale, mutta vahvempana ja hieman lämmittävänä. Belgeillä on oma golden strong ale kategoria, johon mm. Duvel kuuluu, joten olisiko tämä nyt sitten sama brittiläisittäin. Hyvät hedelmät, pehmeä vaalea maltaisuus ja pitkäkestoinen nautinnollinen katkero. Jälkimaussa on hieman alkoholin hehkua ja S-04:n marjaisuutta. Runsasmakuinen ja maukas, mutta eihän se ESB:ltä sinänsä maistu, jos Fuller'siin verrataan. Enemmän juuri English Strong Alen kaikuja, mutta vaaleammalla mallaspohjalla. S-04 on monesti marjaisuudessaan hieman tunkkainen ja niin tässäkin, mutta vain jälkimaussa. Mielestäni S-04 toimii paremmin tummissa brittityyleissä, vaaleissa kaartuisin melkein ennemmin nestehiivojen puolelle. Hyvälaatuinen ja maukas olut tämäkin - ei minkäänlaista merkkiäkään oluen laadun heikkenemisestä, vaikka se on jo viime syyskuussa pullotettu. Prosessi toimii!

Olutarvio: Nokian Keisari 25 Ginger Ale

0 kommenttia
 

Keisari 25 Ginger Ale

Panimo: Nokian Panimo, Nokia
Oluttyyli: Maustettu olut
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Nokia 2,59€/0,5l)

Käväisin eilen heittämässä työn puolesta reissun Tampereen suunnalla ja takaisin tullessa poikkesin hakemaan evästä Citymarketista. Mukaan tarttui myös hyllyssä houkuttelevasti kuiskutellut Keisari 25 Ginger Ale, joka on Nokian Panimon kevään uutuusolut. En inkivääristä juurikaan pidä, mutta mielenkiinto vei voiton. Nokialta tulee muutenkin uutta niin harvakseen. Panimon kotisivuilta löytyy oluesta hyvä kuvaus ja raaka-aineet:
Keisari Ginger 25 on panimon 25-vuotisjuhlaolut. Keisari on lähtenyt uusille urille maustettujen hybridioluiden maailmaan. Keisari Ginger 25 on hienostuneen mallaspohjan ja säväyttävän, aidon inkiväärimehun ansiosta uudenlainen olut, johon ripaus appelsiinia antaa vielä pirteän loppusilauksen. Nokian Panimo ostaa Kaukoidässä kasvaneen inkiväärin, ja se puristetaan mehuksi Suomessa. Itämaisuutta korostaa vielä japanilainen Sorachi Ace-humala, joka aromatisoi oluen tavallisuudesta poikkeavaksi. Katkerohumalina toimivat amerikkalainen Columbus ja saksalainen Tradition. Tuttuun, keisarilliseen tapaan Ginger 25 on tuhdin maltainen, ja siihen onkin käytetty neljää eri mallasta. Tumman punaruskea väri tuo mieleen punatukkaisen brittineitosen hiusten värin: Ginger. Keisari Ginger 25 on käytetty pintahiivalla, joten on ale-olut.
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Dark Ale, Caramel.
Humalat: Columbus, Tradition, Sorachi Ace
Katkeruus: EBU 25 Väri: EBC 25



Tumman kuparista, hieman punertavaa olutta, joka muodostaa päälleen tiheäkuplaisen tiiviin vaahdon. Tuoksussa on vahvasti inkivääriä, mutta myös tummempaa hieman karamellista mallasta ja kevyttä humalaisuutta. Inkivääri hallitsee raikkaasti. Maku on samansuuntainen - aluksi lähes pelkkää inkiväärisyyttä, mutta sitten myöhemmässä vaiheessa myös varsin täyteläistä maltaisuutta. Appelsiinit jäävät itseltäni nyt aistimatta, mutta ehkä maussa sellaista pientä sitrusmaista kirpeyttäkin on. Kyllä nimi ihan kutinsa pitää - inkivääri on se hallitseva elementti, mutta kyllä tämän silti kaikessa maltaisuudessaan olueksi helposti tunnistaa. Kuten jo mainittua, niin en ole inkiväärin ystävä - se voi toimia maltillisissa määrin esim. witbierissä tai muussa vehnäoluessa, mutta näin voimakkaana en siitä pidä. Tästä syystä jätän tällä kertaa arvioista poikkeuksellisesti pisteytyksen kokonaan pois. En halua antaa huonoja pisteitä laadullisesti moitteettomalle oluelle, josta jo etukäteen osasin aavistaa, ettei se maultaan luultavasti toimi minulle. Ostin kuitenkin, koska uteliaisuus vei voiton. Varmasti hyvä olut, jos pidät inkivääristä.

Yhteenveto

Voimakkaan inkiväärinen ja hieman karamellimaltainen

Kotiolutta: Kotiolutmestari Harri Puhakan Copper Mallet Red Ale kotiversiot

0 kommenttia
 
Nyt sitten suurella mielenkiinnolla maistoon Kotiolutmestari 2016 kisan voittaneen kotkalaisen Harri Puhakan Copper Mallet kotiversiot. Oluen nimi saattaa kuulostaa tutulta, sillä sitä valmistettiin yksi erä Saimaan Juomatehtaalla viime marraskuussa (29.11.2016) ja helmikuun alussa se tuli saataville Alkoihin kautta maan. Otin Saimaan valmistaman kaupallisen version maisteluun helmikuussa ja annoin arvosanaksi 8/10. Jos ette ole jo lukeneet, niin suosittelen lukemaan myös Puhakan kirjoittaman taustatarinan Saimaan Juomatehtaan blogista.

Harri Puhakka (Kuva: Heikki Kähkönen)
Minulla on oluesta nyt käsillä kolme Harri Puhakan lähettämää kotiversiota. Ensimmäinen versio on samaa kuin viime vuonna kisan voittanut erä. Se on keitetty jo viime syksynä ja toimii yli-ikäisenä tässä nyt vain verrokkina pohjalla. Seuraavat kaksi erää on valmistettu täsmälleen samoilla raaka-aineilla kuin Saimaan Juomatehtaalla valmistettu kaupallinen erä. Harri oli paikalla mukana oluen teossa ja sai mukaansa keitossa käytettyjä mallas- ja humalaeriä kotiversion tekemiseen. Näissä kahdessa eri kotiversiossa on vain yksi ero - toinen on käytetty Saimaan hiivalla ja toinen WLP001:llä.

Otetaanpa ensiksi siis maistoon se alkuperäinen viime syksyllä keitetty Copper Mallet. Tästä alkuun kotiolutmestarin saatesanat ja perään oluen reseptiikka:
Numeroimaton ”kotiolutmestari” on joskus viime syksynä alkuperäisellä reseptillä tehtyä erää. Tämä kyseinen kärsii jo ikääntymisestä, mutta siitä voi vielä saada jotain ideaa reseptin skaalauksen onnistumisesta kun sitä vertaa Saimaan versioon. Alkuperäisessä Magnumia on keitetty 0,8g/l 70 min kun taas Saimaalla määrä pudotettiin 0,2g/l . Alkuperäisessä keiton jälkeen kuuma vierre on suodatettu Citra ja Styrian Golding kukintojen läpi käymisastiaan kun taas Saimaalla tämä hoidettiin lisäämällä pelletit whirlpooliin.
Copper Mallet (alkuperäinen)

Maltaat:
Vienna 80% 
Crystal 100 10% 
Red Ale 10% 

Humalat:
Magnum 12,8% 0,8g/l  70min 
Perle 3,9% 1g/l 60min 
Centennial 10,1% 0,5g/l 15min 
Centennial 10,1% 0,5g/l 10min Centennial 10,1% 0,5g/l 5min 
Cascade 6,9% 1g/l 1min 
Citra 1,5g/l + Styrian Goldings 1g/l hopback 

Hiiva:
Wyeast American Ale 1056 

Lisäksi kuivahumalointi Citra 2g/l


Kirkas, kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Todella kauniin värinen olut. Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta ja viinikumikaramellia. Humalien aromikkuus vaikuttaa kääntyneen iän myötä hieman jo saippuaiseen suuntaan, mutta on siellä pihkaisuutta ja sitrushedelmääkin vielä joukossa. Maussa onkin sitten jo selkeämpiä iän merkkejä, nimittäin rahtunen happamuutta on päässyt jo muodostumaan. Mallaspohjan runsas ja leipäisen karamellinen sekä toffeemainen ote tarjoaa samanlaista tuntumaa kuin Saimaan Copper Mallet, mutta humaloinnin aromikkuus on jo parhaat päivänsä nähnyt ja tiivistynyt neulasmaiseksi greipiksi sekä saippuaisuudeksi. Katkeruus tuntuu selvästi rapsakkaammin kuin kaupallisessa versioinnissa. Ikä on vienyt tästä jo parhaan terän, mutta tulipa nyt maistettua pohjille.

Seuraavaksi sitten tuoreempaa lasiin. Harrin erät #31 ja #32, joissa siis käytetty Saimaan Juomatehtaalta saatuja tismalleen samoja raaka-aineita kuin kaupallisessa versiossa. Kotiversiot on keitetty samalla viikolla kuin Saimaan kaupallinenkin, eli marraskuun lopulla tai aivan joulukuun alussa. Alla jälleen mestarin itsensä kuvaukset:
#32 on orjallisesti samalla reseptillä tehty Copper Mallet kuin Saimaan Juomatehtaalla. Tai ei ihan. Toki säädin huoneen, jossa käymisastiat olivat lämpötilan samaan kuin Saimaalla käytetty arvoon, mutta omissa Melkon saaveissa ei ole lämpömittareita saati jäähdytystä, joten käymislämpötilan kontrollointi ei omilla vermeillä onnistu. Toinen pieni poikkeama on kuivahumalointi, joka on tehty pellettien sijaan kukinnoilla. #31 on muuten sama kuin #32, mutta Saimaan hiivan sijasta on käytetty White Labs WLP001:stä. Keitossa oli vierrettä reilu 30l, jonka jaoin kahteen käymisastiaan. Astiat olivat vierekkäin samassa tilassa, joten näiden kahden hiivan työn tulokset ovat tässä nyt hyvin vertailtavissa.
Todella mielenkiintoista nyt maistaa Copper Mallet kenties sellaisena kuin se on tarkoitettukin, vaikka hiivat toki ovat eri kantaa kuin alkuperäisessä. Varsin neutraaleja jenkkikantoja ovat kuitenkin kaikki, tai Saimaan hiivasta en ole varma, mutta niin ounastelisin.

Copper Mallet #31 & #32

Nyt siis vasemmalle lasiin #31 eli WLP001:llä käytetty versio ja oikealle Saimaan hiivalla käytetty #32, joka on kaupallisen toisinto.  



WLP001 kaatuu lasiin maltillisesti vaahtoavana ja kirkkaan tummanpunaisena. Rubiinimaisena. Saimaan hiivalla käytetty vaahtoaa hieman enemmän, mutta väri ja kirkkaus on tismalleen sama. WLP001:n tuoksu on raikkaan aromihumalainen, mutta kuitenkin tuhdilla amber alemaisella karamellisen toffeisella pohjalla. Humaloinnin raikkaudessa on iso ero Saimaan hieman tunkkaiseen kaupalliseen versioon. Saimaan hiivalla käytetty tuoksuu voimakkaamman hedelmäiseltä ja siinä on hieman punaista marjaisuuttakin. Sama raikkaus humalissa, mutta WLP001 vaikuttaa muodostaneen neutraalimmat käymisesterit. Maltaisuus tulee paremmin esiin WLP001:llä, mutta humalat korostuvat Saimaan hiivalla enemmän ja hiivaprofiili tuntuu tukevan niitä paremmin. Saimaan hiivalla käytetyssä on hieman parempi tuoksu. Samansuuntaiset, mutta selvästi erilaiset tuoksut. Hiivalla on iso merkitys. 



Aloitetaanpa maistelu Saimaan hiivalla käytetystä. Runsas, raikas ja täyteläinen olut. Katkeruus jää kuitenkin melko kesyksi - liekö tosiaan tehty tismalleen samalla reseptillä kuin Saimaalla, eli katkeroa olisi skaalattu alkuperäisestä alaspäin? Humalien raikkaudessa jälleen iso ero kaupalliseen. Saimaalla ei vaan tahdo reilusti humaloidut oluet onnistua, vaan ne tulevat prosessista ulos tunkkaisina. Hyvä maltaisuus, hieman toffeeta, mutta enemmän sellaista tummaa karamellisuutta. Ei kuitenkaan turhan makeasti. WLP001 versio on maultaan nyt hieman terhakamman oloinen, se ei ole aivan niin makea, mutta maltaisuuden tuntu on kuitenkin jotenkin runsaampi tai ennen kaikkea pehmeämpi - samalla pehmeän makoisat ja raikkaat aromihumalat nivoutuvat suutuntuman kanssa yhdeksi pehmeäksi kokonaisuudeksi. Kyllä, uusintamaistelu ja useampikin varmistavat tilanteen. WLP001:n makuprofiili vaikuttaa pehmeämmältä ja miellyttävämmältä. Hiilihappoja sanoisin molemmissa olevan saman verran - miellyttävän maltillisesti, jotta runsas runko pääsee esiin. 



Laadukkaita oluita on nämä molemmat versioinnit. Ei mitään virhearomeita saati makuja. Täysin puhdasta ja priimaa tavaraa. Vaikea on saada pesäeroa oluiden keskinäiselle paremmuudelle, mutta kaupalliseen versioon muodostuu kuitenkin selkeä ero. Kyllä se näihin kotiversioihin verrattuna vaan armottoman tunkkainen oli - raikkaus puuttui ja maku oli yhtä hedelmäkiisseliä. Kotiversioissa maltaat ja humalat erottuvat selkeästi, eivät yhtenä mössönä. Huomattava makuero hiivoissa. WLP001 tuntuu tuottavan enemmän pehmeää hedelmäisyyttä makuun ja Saimaan hiiva taas terävämpää, hieman brittityylistä suutuntumaa ja pientä marjaisuutta, jonka senkin yhdistän brittihiivoihin. Saimaan hiivalla käytetty voisi humalat vaihtamalla käydä hyvästä ESB:stä ja se on paljon sanottu se. WLP001:llä käytetty on taas klassista amerikkalaista amber alea. Hyviä molemmat, erittäin hyviä. Hiivat sekaan kaatamalla vaikutelma vaan korostuu. Kisaversion runsaammalla katkerolla varustettuna nousisivat vielä seuraavalle tasolle - kenties sille voittajatasolle - yhtään siis kisan muuta tasoa tietämättä, mutta kuulemani mukaan taso oli korkea. 

Kiitokset kaimalleni Harrille tästä mielenkiintoisesta maistelusta! Myöhemmin luvassa vielä Harrin lähettämien kahden Scotch Alen maistelu.

Olutarvio: Pyynikin Black IPA

0 kommenttia
 

Black IPA

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (4,99€ / 0,33l) arvioitu pullo saatu panimolta

Arviointivuorossa Pyynikin Black IPA, joka voitti Tsekissä järjestetyssä World Beer Idol -kilpailussa kultaa tämän vuoden tammikuussa. Pääsin maistamaan olutta viime vuonna Pub Winstonin pienpanimojuhlilla Porissa ja totesin varsin maukkaaksi. Vuotta aiemmin samassa tapahtumassa olut valittiin tuomariston toimesta tapahtuman parhaaksi. Varsin kehuttu ja pidetty tuote siis ja nyt sitä saa nyt sitä saa vatsansa täyteen... Black IPAa, nimittäin Alkosta. Vitosen pullo. Ei mahdottoman paha.

Black IPA festareilla



Reseptiikkaa: 

Maltaat: Pale ale, Crystal, Cara, Black, Chocolate, Roasted barley, Suklaavehnä
Humalat: Target, Saaz, Centennial, Cascade, Amarillo, Citra

Ilmoitettu katkeruus 60 EBU, Alkon mittauksissa 79,3 EBU - molemmissa tapauksissa tarpeeksi. 

Black IPA kotona

Mustaa, vaahdoltaan mokkaista olutta. Tuoksusta kohoaa lakritsaisia, paahteisen maltaisia ja pihkaisen greippimäisiä sävyjä. Pienen lasin pyöräyttelyn jälkeen löytyy pehmeämpääkin hedelmää, joka taas kaikkoaa ilman uutta kiepautusta. Maku on tuhti ja olut suussa melko täyteläinen. Tarjonnassa on aluksi suolaista lakritsia ja sen kylkeen tasapainottavasti pientä karamellimaista makeutta, jonka jälkeen sitten kahvimaisempaa paahdetta ja suklaisuuttakin. Katkeruutta on runsaasti, mutta ei ärhäkän katkerasti ja humalien IPA-tyylinen hedelmäisyyskin jää jokseenkin Imperial Stoutmaisen runsaan maltaisuuden jalkoihin - ja se on itseasiassa hyvä niin, sillä Black IPA ei ole koskaan kuulunut suosikkityyleihini. Rungossa on pehmeyttä ja maussa on voimaa - intensiteetti pysyy alusta loppurutistukseen asti korkeana. Genrepoliisien mielestä siis ehkä väärin nimetty, mutta paskanko väliä, koska olut on kuitenkin ensiluokkaisen hyvä.

Yhteenveto

Runsasrunkoinen, voimakasmakuinen herkku
ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Kaaripanimo Metsola 1st

0 kommenttia
 
Olutblogaajan elämässä tapahtuu joskus ihmeellisiä asioita. Puhelin soi eräänä lauantaina hieman ennen vuorokauden vaihtumista:

"Ootko hereillä?"

-"No, joo"

"Ootko kotona, kaveri tois pari olutta?"

-"Olen kyllä, no mikäs siinä."

Soittajan kuriiri toimitti sitten pari pulloa Kaaripanimon uutta tuotantoa ja samalla pari puolalaista vahvempaa ison panimon lageria. Ihan vaan maistettavaksi. Näin se elämä etenee. 

Kaaripanimon oluita on blogissa arvioitu aiemminkin, niiden pariin tästä linkistä

Metsola 1st

Maltaat: Viking Vienna ja Cara Plus
Humalat: Magnum ja Hallerthau Mittelfruh

"5-6% lager oli asetettu tavoitteeksi ja lopputuloksena takuu-uniikki Metsola 1st"


Todella voimakkaasti vaahtoava utuisen oranssinen olut. Tuoksu antaa puhdasta maltaisuutta ja ruohoisuutta sekä keväistä kukkaketoa - käyminen on ainakin mennyt nappiin. Ihan lagerille tyypillinen ja raikas puhdas tuoksu. Maku on aivan liian hiilihappoinen, kuten jo oluen kuohuaminenkin antoi olettaa - tästä toki päästään pyörittelyllä eroon. On ehkä jälkikäynyt pullossa odotettua enemmän. Maku on varsin hyvä myös. Mallasta kevyen toffeemaisesti - ei leipäiseen saksalaistyyliin vaan jotenkin tosiaan toffeemaisemmin, Katkeruutta terhakkaasti, mutta ei juuri aromipuolta. Suutuntuma jää ehkä osittain liiallisen hiilihappoisuuden myötä turhankin kepeäksi ja liekö vahvuuskaan osunut tavoiteltuun 5-6% akseliin. Tuntuu ja maistuu kevyemmältä. Ei kovin runsasmakuinen, mutta puhdas ja liiallisten hiilihappojen kaikottua myös miellyttävä ja helposti nautittava olut. Tällaista tällä kertaa, mielenkiinnolla odotellaan taas seuraavaa. 

Olutarvio: Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

0 kommenttia
 

Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 13,0%
Saatavuus: Alko (8,71€ / 0,33l) Arvioitu pullo saatu panimolta

Pyynikin tynnyrikypsytetty Imperial Stout oli Alkon tämän vuoden käsityöoluiden suurin ja mahtavin. 13% vahva Heaven Hill tislaamon bourbontynnyreissä kypsynyt "iso olut" on sellainen, joita saamme kotimaisilta tekijöiltä vain harvoin nauttia. Vastaavaa on tuskin koskaan aiemmin ollut saatavilla näin laajalla jakelulla. Olutta on kypsytelty vaaleassa amerikan tammessa neljästä seitsemään kuukautta, jonka jälkeen tynnyreistä on Solera-tyyliin otettu osa pois ja laskettu taas tuoretta kypsymätöntä olutta tilalle - näin sekoittamalla on päästy haluttuun lopputulokseen. Työlästä ja tarkkaa hommaa, mutta panimo vaikuttaa olevan ylpeä lopputuloksesta ja varmasti näin onkin, sillä olut on saanut ylistäviä arvioita. 

Vahvuutta siis 13%, katkeruutta 44,4 EBU ja väriä 301 EBC. Hinta, 8,71€ / 0,33 litraa on mielestäni erittäin kohtuullinen, ottaen huomioon oluen erikoisuuden ja sen valmistukseen käytetyn ajan sekä panostukset. Vastaavat ulkomaalaiset maksavat yleensä vähintään saman verran.

Kuva: Pyynikin Käsityöläispanimo


Mustanpuhuvaa ja viskositeetiltaan öljymäistä olutta kaatuu lasiin. Suoralla kaadolla päälle muodostuu mokkainen ja pitsikäs vaahtokukka. Tuoksu on tiukan bourbonmainen vaniljaisine ja tammipuumaisine dominointeineen, mutta aineen lämmetessä taustalta avautuu konvehtimaista suklaata ja humalien hedelmäisyyttäkin. Voimakas, iskevä ja puhutteleva tuoksu. Aivan huikeaa! Maku on voimakas. Ensisiemaus ja toinenkin menee ammentaessa runsauden sarvesta. Tynnyristä tullut vaniljainen tammipuu hyökkää paletille ensin, mutta jotenkin niin täyteläisen maltaisen pehmeästi, ettei sen viskimäistä alkoholin tujausta tahdo aluksi edes noteerata. Keskivaiheilla katkero alkaa syövyttämään reikää pehmeyden ikeeseen havuisine ja yrttisine purentoineen. Loppumaussa Chuck Norrisin roundhouse kickin veroinen alkoholinpotku ja sopiva katkeruus tasoittavat vaniljaisen makeuden ikuiseen harmoniaan. On todella hyvä - ihan esikuvina taatusti toimineiden jenkkien veroinen. Ei tällaistä jytkyä Suomessa ole aiemmin valmistettu. Hieman turhan terävä loppumaun alkoholisuus verottaa sen verran, ettei ihan täyttä kymppiä pysty antamaan, mutta nostan joka tapauksessa hattua Pyynikin suuntaan ja mykistyn oluen hyvyydestä.

Yhteenveto

Bourbonia ja vaniljaa tummalla mallaspedillä
ARVOSANA: 10-

Olutarvio: Hiisi Pecko Brett IPA

0 kommenttia
 

Pecko

Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä
Oluttyyli: Hapan Ale / Wild Ale
Alkoholipitoisuus: 6,3%
Saatavuus: Alko (4,96€ / 0,33l)

Havaitsin pari viikkoa sitten Raision Myllyn Alkossa oluthyllystä pullon Hiisin tunnistettavalla etikettityylillä. Mushimaltin kovasti kehuma Peckohan siellä lymyili, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua ostotoimenpiteeseen. Ostokynnyksen olin asettanut korkealle ja satojen oluiden joukosta raaskin sijoittaa ainostaan jo aiemmin arvioimaani Ballast Pointin jykevään Imperial Porteriin ja tähän Hiisiläiseen. Olut on siis ns. Bretta IPA, eli brettanomyces hiivojen hieman funkahtavamman käymisen ja oletettavasti runsaan humaloinnin väkisinmakaaminen. Katkeruutta on 50 IBUa. Oluessa käytetään Pekko -humalaa, joka nimestään huolimatta on yhdysvaltalaista. Tässä tyylissä toistaiseksi mieleenpainuvimman elämyksen on tarjonnut ehdalle kuselle tuoksunut Evil Twin Femme Fatale, eikä pelkästään hyvässä.


Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksu on havuisen pihkainen ja villihiivaisesti satulanahkaisen hikinen. Myös tuoreen appelsiininkuorimaista hedelmäisyyttä löytyy ja hieman mausteisuuttakin. Tuoksu vie ajatukset lähemmäs Belgian maaseutua kuin IPAa. Maku on sekä katkera, että hapan, mutta ulosanti tapahtuu miellyttävän runsaalla hedelmäisyydellä. Hikistä pukukoppitunnelmaa, mutta kuitenkin appelsiineja ja aprikooseja siihen tykö. Katkeraa purentaakin on, mutta enemmän greippimehuisen karvaalla kuin havuisen hiovalla tuntumalla. Suutuntuma on hieman suuta supistavan hapokas, kohtalaisen hapan ja sopivan pirtsakan hiilihappoinen. Hyvä kokonaisuus - onnistunut yhdistelmä funkkia ja humalaa.

Yhteenveto

Raikas, rapsakan hapan ja hedelmäinen
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Laitila & Koulu Kakolan Kalpea

1 kommenttia
 

Kakolan Kalpea

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Olin keskiviikkona Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla seuraamassa kun Vares -dekkaristi Reijo Mäki käynnisti Laitilan ja turkulaisen Koulun yhteistyöoluen Kakolan Kalpean ensimmäisen tölkityksen. Pääsin tilaisuudessa maistamaan tuotetta pienen annoksen heti tuoreeltaan. Todella kesäinen ja raikkaan humalainen ensivaikutelma. Nyt sitten Kaarojärven laavulla pimenevässä illassa testiin tehtaalta näytteeksi annettu tölkki. 

Kakolan Kalpea on tyyliltään Pale Ale. Vahvuutta on kauppamaksimi eli 4,7%. Perusmaltaan lisäksi mäskiin on mennyt vienna- ja vehnämallasta. Humalina toimii Northern Brewer (Saksa), Galaxy (Australia), Cascade (USA) ja Citra (USA). Katkeruutta on tuntuvat 50 IBUa.

Lasiin kaatuu utuista syvän kultaista olutta, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksu on raikkaan aprikoosimainen, passionhedelmäinen ja pirtsakan sitruksinen - nyt on kuivahumalaa reilusti. Tuoksu on voimakas ja iskevä, tällainen intensiteetti ei ole kauppavahvuiselle mikään itsestäänselvyys. Mallaspohja on taustalla vaaleana ja antaa tilaa humalalle. Olut on suussa kuohkea ja öljyinen - humalat paitsi maistuvat, myös tuntuvat, kuten nykyään muodikasta on. Hedelmäisyys on maussa yhtä raikasta ja runsasta kuin tuoksussakin. Nyt sivellään laajalla paletilla, eikä pelkällä greipillä. Aromaattisen alkumaun jälkeen isketään peliin vielä tuntuva katkeruus, joka kruunaa kokonaisuuden Nyt on kyllä todella onnistunut olut. Mallaspohjan vehnäinen kuohkeus ja sopiva keveys avaavat estradin hedelmäisille humalille, joita käytetäänkin sitten säästelemättä.

Yhteenveto

Raikas ja todella hedelmäinen - kauppavahvuisten aatelia
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Laitilan Kukko Bitter

0 kommenttia
 

Kukko Bitter

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Oluttyyli: Bitter
Alkoholipitoisuus: 4,2%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Englantilainen klassinen pubiolut, eli bitter, ei ole nykyisessä olutbuumissa kovinkaan muodikas tyyli. Hyvässä bitterissä kevyen toffeinen ja keksimäinen mallaspohja yhdistyy terävään katkerointiin ja humalien tyylikkääseen aromikkuuteen. Juotavuuden pitäisi olla tapissa ja oluen kokonaisuutena virkistävä kokemus. Suomalaisilla panimoilla on mielestäni ollut usein vaikeuksia sen aidon brittityylin tavoittamisessa. Laitila lähestyy dilemmaa nyt loogisesta suunnasta - maltaat ja humalat ovat kaikki brittiläistä alkuperää. 

Maltaat: Maris Otter, Pale Ale, Light Crystal
Humalat: Target, Challenger, East Kent Goldings, Fuggles
Katkeruus 29 IBU, väri 15 EBC


Kirkas, syvän kultainen olut, jonka vaahto jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksussa on puisen pähkinäistä ja kukkaista humalaa, sekä kevyen toffeinen ja leipäinen maltaisuus. Ihan aidon brittityylinen, yksinkertainen, mutta toimiva tuoksu. Maussa on kepeä, mutta riittävä mallasrunko ja kohtalaisen rapsakka purenta. Humalat tuovat kehiin hentoa hedelmäisyyttä, marjaisuutta ja kuivaa puuta. Jälkimaku on katkeron voimasta kuiva ja yrttinen. Aito brittityyli tavoitetaan. Ei mitään räiskyvää tykitystä - sellainen ei toki tyyliin kuuluisikaan - mutta miellyttävää juotavaa. Olen antanut rahtusen raikkaamman hedelmäiselle Robinsons Trooperille kasin ja pidän sitä hieman parempana, joten laitetaan tälle kasi miinus.

Yhteenveto

Toimiva bitter
ARVOSANA: 8-

Kotiolutta: Apinko Brewing Hefe ja APA

0 kommenttia
 
Sitten maistoon olutta kaukaa Lappeenrannasta. Oluet on tehnyt vanha taistelutoverini Paavo "Larvake" Mustonen, jonka kotipanimo sai tässä yhteydessä samalla nimen Apinko Brewing. Asiaa liene tarpeen taustoittaa hieman. 

Pelasimme Paavon kanssa aikanaan samassa klaanissa loistavaa peliä nimeltä Action Quake 2, kyseessä oli Quake 2:n modi, jossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita actionleffojen tyyliin. Muistatteko pelin? Loistava peli, jota tuli kyllä aikanaan hakattua varmaan useita satoja tunteja loistavalla porukalla. Klaanimme ^FwD ei ollut kaikkein paras, mutta hyvänä päivänä pystyimme päihittämään kenet tahansa. Klaanilla oli kerran lanit, eli kokoontuminen jossa ryyp... pelattiin. Paavo alias "Larvake" ilmoitti silloin suureen ääneen ottavansa seuraavaan erään aseeksi "apinkot", jolloin me muut repesimme. Pelissä oli, tai siis on tuplapistoolit nimellä Akimbo Pistols. Apinko-letkautusta on sittemmin muisteltu useasti, vaikka tapahtuneesta on ensi kesänä jo kymmenen vuotta aikaa.  Itsehän pelasin nimimerkillä Hayke, joka on sittemmin vakiintunut muuhunkin nettikäyttöön. Vielä tänä päivänä saattaa World Of Tanksissa tai CS:GO:ssa tulla kyseinen nimimerkki vastaan - harvoin kylläkin.

Viime vuonna Paavo rupesi sitten pussimäskäysohjeideni saattelemana harrastamaan kotipanemista ja nyt eriä on takana jo useita. Tässä arvioon ensimmäisenä Hefe ja APA.
 
Hefe
5,5%, pullotettu 28.8.2016

Maltaat: Pilsner, vehnä
Humalat: Magnum, Hallertau Mittelfrueh
Hiiva: Wyeast XL 3068 Weihenstephan weizen

Kommentit: Olut on tehty pikkusiskon hääoluen hiivakakun päälle. Mielestäni onnistui loistavasti. Erittäin helposti juotava hefe. 



Kyllähän sieltä vehnislasiin aito vehnis kaatuu. Oluen vaahto muodostaa lasin päälle komean hatun. Oluen ikä paljastuu tuoksussa hienoisena banaanin ja neilikan takaa nousevana pahvimaisena oksidaation vivahteena. Muuten kyllä pirteät banaanit ja aidon vehnismaiset neilikat, sekä rahtunen kukkaisuuttakin löytyy. Maussa on vehnäisen maltaan makeutta, banaania, neilikkaa ja nyt myös purukumia - pieni pahvivivahde käy loppumaussa, mutta pirteät hiilihapot pyyhkäisevät sen taka-alalle. Tuoreena varmasti ollut vielä täyteläisemmän banaaninen ja runsaampi - maku on selvästi kuivunut ja kevyesti oksidoitunut iän myötä ja se on täysin luonnollista. Hyvä saavutus, että vehnis on pysynyt yli puoli vuotta nautittavana ja miellyttävänä, sillä ilokseenhan tätä nauttii. 

APA
6,5%, pullotettu 4.1.2017

Maltaat: Sahtimallas, Pale Ale, Vienna, Crystal 100
Humalat: Magnum, Ahtanum, Cascade, Citra
Hiiva: US-05

Kommentit: Ihan ok apa. Maltaat oli mitä kaapista löytyi. OG oli 1.052, FG 1.000 mittarin mukaan. Kävi kummallisen alas, siitä prosentit.


Aivan kirkas kultaoranssi olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa asiaankuuluvasti. Tuoksu on kukkaisen humaloitu ja kevyen sitrusmainen, mutta sellainen paras iskevyys puuttuu. Mallas tuntuu keksimäisenä taustalla. Tuoksun perusteella kaipaisi aromi- ja kuivapuolelle reilusti enemmän pellettiä. Maku on raikas ja terävästi katkeroitu - keiton alussa on ainakin sujahtanut sopiva määrä Magnumia kattilaan. Alkumaussa maltaisuus ja katkero nousevat esiin, mutta sitten aromipuoli tyhjenee - ei oikein nouse hedelmää, eikä muutakaan humalaisuutta. Greippistä happamuutta kertyy loppuun hieman, mutta siinä se. Maltaisuus ja katkero tulee kyllä nätisti, laatutaso on kirkkautta myöden viimeisen päälle, mutta aromihumalaa kaipaisi kyllä omaan makuuni huomattavasti lisää. Maltaan makeutta on vielä jäljellä, joten ei tämä ihan nollaan asti ainakaan maun perusteella käynyt ole, eikä aivan 6,5% vahvaltakaan vaikuta. Ei oluessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta reseptin humalointi kaipaa omaan makuuni peilaten vielä viilausta.

Maistoon tulossa vielä Paavolta ESB, Red Ale, Belgiale, Dubbel ja versiointi Reittausblogin Sahtibelgistä

Kakolan Kalpean ensimmäinen tölkitys Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla

1 kommenttia
 
Sain alkuviikolla kutsun seuraamaan Panimoravintola Koulun ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan yhteistyöoluen Kakolan Kalpean ensimmäistä tölkitystä Laitilaan. Olutta ideoimassa ollut Vares -kirjailija Reijo Mäki oli tänään järjestetyssä tilaisuudessa paikalla käynnistämässä tölkityslinjan ja kertomassa aiheesta ja aiheen vierestäkin. Paikalla oli myös lehdistöä, joten lähipäivinä aiheesta saa lukea ihan ammattimiestenkin kynästä.

Reijo Mäki käynnisti oluen tölkityksen lehtikuvaajille poseeraten



Kakolan Kalpea debytoi aika lailla tasan vuosi sitten Panimoravintola Koulun keittämänä 5,0% ravintolaversiona, jota sattumalta pääsin maistamaan juuri sen ilmestyttyä. Olut myi Turussa kesällä hyvin, joten sitä päätettiin täksi kesäksi tehdä Laitilassa isompi keitto. Lisäpontta oluen keittämiseen toi Reijo Mäen seuraava Vares, toukokuussa ilmestyvä - yllättäen - Kakolan Kalpea. Tekijät kuitenkin tähdentävät, että olut tuli jo ennen kuin saman nimisestä kirjasta oli edes kalpeaa aavistusta. Wirvoitusjuomatehtaan Aarikka kertoi vielä varmistaneensa Valviralta onko ok, että olut ja kirja ovat samannimisiä, vai saisimmeko jälleen todistaa jotain uutta mainontakohua tai vastaavaa. Valviran lakinainen ei ollut nähnyt tilanteessa ristiriitoja ja hyvä niin.

Toimitusjohtaja Rami Aarikka tarjosi näytteet


Kakolan Kalpea on tyyliltään Pale Ale. Vahvuutta on kauppamaksimi eli 4,7%. Pale Ale maltaan lisäksi mäskiin on mennyt vienna- ja vehnämallasta. Humalina toimii Northern Brewer, Galaxy, Cascade ja Citra. Katkeruutta löytyy tuntuvat 50 IBUa. Voin heti paljastaa, että maistiainen suoraan tölkityksen jälkeen oli erittäin hyvä. Raikas, erittäin hedelmäinen, riittävän rapsakka ja liukkaan humalaöljyinen. Sekä aromi- että kuivahumalaa käytetään reilusti. Vaalea, ei ollenkaan karamellimaltainen runko korosti humalaa hienosti. Laitila on myös viimeisen reilun vuoden aikana saanut prosessinsa viilattua huippuiskuun ja nyt Kaspar Schultzin maineikkaat panimolaitteet tuntuvatkin Sirppujoen varrella puskevan pelkkää priimaa.

Kakolan Kalpeaa lähtee jo tällä viikolla suoratoimituksina lähialueen kauppoihin Raumalle, Turkuun ja tietysti myös Laitilaan. Keskusliikkeiden kautta olut tulee valtakunnalliseen jakeluun viimeistään huhtikuun alussa.
Reijo Mäki ja Panimomestari Juha Kylä-Kaila kertoivat oluen taustoista


Toisena uutuutena sain kotiinviemisiksi Kukko Bitteriä, joka on 4,2% brittibitteri. Maltaina ja humalina pelkkiä brittiläisiä - maltaat Maris Otter, Pale Ale ja Light Crystal sekä humalat Target, Challenger, East Kent Goldings, Fuggles. IBUja 29. Kevyet brittioluet ovat mielestäni olleet suomalaisille panimoille hankalia, mutta nyt on ainakin raaka-aineista lähtien autenttista yritystä. Tätä en paikan päällä maistanut, joten en osaa vielä antaa mausta kommenttia, mutta molemmista on tuttuun tapaan luvassa arviot lähiaikoina.


Olutarvio: Olvi American Cream Ale

0 kommenttia
 

American Cream Ale

Panimo: Olvi, Iisalmi
Oluttyyli: Cream Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Olvin viides craft-olut  IPAn, APAn, Black IPAn ja Xmas IPAn jälkeen on American Cream Ale. Olut sekä ale, että lager - se on pääkäytetty pintahiivalla ja lageroitu (eli varastokäytetty, kuten panimo asian ilmaisee) pohjahiivalla. Informatiivinen tölkki tarjoaa taas humalalajikkeet kansan tietoon ja niitä on tällä kertaa eksoottiset Monroe ja Fantasia sekä rahtusen tutumpi tshekkiläinen Kazbek. Monroe vaikuttaisi ihan omalta humalalajikkeeltaan, mutta Fantasia on taas näitä Barth-Haas Groupin humalasekoitteita. Katkeruutta on maltilliset 25 IBUa eli likimain liikutaan siinä Olvi III:n (15 IBU) ja Olvi IPAn (55 IBU) välissä.
 

Kirkas, syvän kultainen olut, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksussa on neutraalin lagermainen pohja, jonka päälle asettuu kukkainen, hunajainen ja pehmeän sitrushedelmäinen humalointi. Hiivan käymisestereitä ei ole, vaan yleisilme ja maltaisuus on lagermainen. Maku on pehmeähkö, hieman makea ja kohtalaisen runsaasti aromihumaloitu. Hiilihappoja on turhan runsaasti ja lagermainen pohja maistuukin aluksi aivan bulkilta. Kun hiilihapot saa pyörittelemällä työstettyä miellyttävämmälle tasolle, antaa mallaspohja hieman toffeisiakin sävyjä. Hedelmää löytyy pehmeästi ja keväistä kukkaisuuttakin. Maku päättyy kevyeen katkerointiin ja greippiseen loppuliukuun. Jälkimaussa taas toffeemaisuutta. Itselleni Olvin IPA oli jotenkin liian karkea, joten pidän tätä kyllä miellyttävämpänä juotavana. Raumalla on jäähallissa tällä kaudella ollut tarjolla näitä Olvin crafteja ja täytyy toivoa, että ensi kaudella joukossa olisi myös tämä American Cream Ale. Helppo ja miellyttävän makuinen olut, jonka pystyy helposti vartin erätauon aikana - josta jonotat olutta ensin kymmenen minuuttia - tempaisemaan kitusiin.

Yhteenveto

Runsaan hedelmäinen ja lagermainen, helppo.
ARVOSANA: 8

Puolan craftia: Browar Zakładowy

0 kommenttia
 
Juuri viime viikolla yksivuotisbileet pitänyt Browar Zakładowy sijaitsee Puolan itäosan Poniatowassa, melko lähellä Lublinin kaupunkia. Tämä on ihan oikea fyysinen panimo, eikä sopimuspanija, kuten monet muut puolalaiset. Kotisivujen gallerian perusteella vaikuttaa aika tyypilliseltä pikkupanimolta - tällaisia iso osa Suomessakin aloittavista uusista panimoista on. Olen nämäkin maistetut oluet tilannut Browariumista

100% Normy Belgisjkie IPA
7%, 60 IBU

Humalina Simcoe ja Mosaic. Hiivana Fermentum FM21.



Kirkas kultaoranssi olut joka vaahtoaa reilusti, Tuoksu on runsaan appelsiinimaisen ja greippisen humaloitu - todella raikas hedelmänkuorimainen tuntuma. Belgihiiva tuo omaa mausteisuuttaan kehiin ja mukana on myös hedelmäpastillisen sokerista tuntumaa. Maku on terhakka - katkero puree ja belgihiiva luo happaman mausteista taustavetoa. Loppu on pihkaisen pureva. Nyt on kyllä kovaa tavaraa. Belgihiivan on annettu työstää ja aromi- sekä kuivahumalaa on lapattu säästelemättä. Hiilihappoisuutta on omaan makuuni hieman turhan reilusti, mutta asian kanssa pystyy elämään. Erinomainen olut!

Destruktor Barley Wine
9,5%, ~99 IBU

Humalina Tomahawk, Chinook ja Cascade. Hiivana US-05.


Kirkas punaruskea olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on jykevän toffeekaramellinen, siis nyt on mallasta! Taustalla pihkaista humalaa ja marjaisuutta. Intensiteetti on kohdillaan ja vahvuus tuntuu pienenä nosteena tuoksussa. Maku on aluksi makea ja olut suussa erittäin täyteläinen. Toffeeta, mmmmm... mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi, ainakaan pahasti, sillä humalan katkeruutta on myös tuntuvasti. Olut on päässyt ulkona ehkä optimaalista lämpötilaa kylmemmäksi, mutta lämmittää kyllä sisältä päin. Alkoholi kätkeytyy täysin runsaan rungon lomaan. Greippiä ja pihkaa tihkuu maltaisen rungon raoista. Voimakkaita ja runsaita makuja aitoon jenkkityyliin. Vahvuudesta huolimatta käyminenkin on onnistunut laadukkaasti. Erinomainen olut tämäkin!

No johan on markkinat. Nyt löytyikin erinomainen pikkupanimo jostain Itä-Puolan tuppukylästä. Tämä nimi täytyy laittaa muistiin.

Kotiolutta: Sun Brew Puusuksi Imperial Stout (tynnyrikypsytetty)

0 kommenttia
 
Hieman reilu vuosi sitten naatiskelin raumalaisen Mika Pirisen kotioluita kolmin kappalein. Joukossa oli myös Suksi Imperial Stout, josta nyt muutama viikko sitten sain mieheltä tynnyrikypsytetyn version. Olut on samaa erää kuin aiemmin maistettu ja kypsynyt vuoden verran viiden litran metallitynnyrissä ja kaksi kuukautta viskitynnyrissä, siis kirjaimellisesti tynnyrissä, eikä lastujen seassa. Tekijä asuu Vanhassa Raumassa ja kertoo 1550 luvulla tehdyn holvikellarin olevan täydellinen kypsytyskokeiluihin. Tynnyrikypsytetty erä on pieni, ilmeisesti vain 30 pulloa, joista oma 0,33-litraiseni on numero 29/30.  Alkuperäinen Suksi oli 6,8% vahva, mutta kypsytyksessä olut on käynyt pidemmälle, sillä vahvuus on nyt 7,9%. Olut on pantu 30.10.2015 ja pullotettu 11.2.2017. Nyt on siis spessua kamaa tarjolla. Oluen nimi - Suksi - tulee Pirisen kaverin sukunimestä, jolle olut on alunperin tehty. Raaka-aineina nokialainen vesi, ohramallas, humala, hiiva ja siirappi.

Sun Brew Puusuksi
Imperial Stout, 7,9%



Mustaa, pirteästi vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Annoin pullon lämmetä miltei tunnin ennen korkkaamista. Tuoksussa on kahvimaisen paahteista, suolaista ja kevyesti tammipuumaista tuntumaa, mutta ei kuitenkaan juuri vaniljaa. Viskitynnyrissähän tämä toki onkin ollut, eikä bourbonissa. Viskimäisiä piirteitä löytyy, mutta ei niin intensiivisen hyökkäävästi kuin monesti paljon vahvemmissa kaupallisissa verrokeissa. Kandisokerimaista etäisesti belgityylistä tuntumaa löytyy myös, se tullee käytetystä siirapista - joka toki voi olla vaikka kandisokerisiirappia, siltä se ainakin tuoksuu. Maussa on maltaisempi tuntuma mitä muistin ja viskisyys laskeutuu kielelle tuoksua terävämmin. Loppu kuivuu katkeron puraisun jälkeen puumaisen viskimäiseksi ja vahvuus lämmittää samalla kun olut nielaisun jälkeen siirtyy eteenpäin. Jälkimaussa on kevyttä merisuolaista tuntumaa ja yrttejä sekä lakritsia. On kyllä selvästi monimuotoisempi tapaus kuin aiemmin liian kevyeksi dumaamani perusversio. Tuoksu avautuu lasin loppua kohti vielä paremmin ja viski alkaa nousemaan esiin. Pehmeän hiilihappoinen suutuntuma kruunaa nautinnon. Nyt on kova! Pitkään on kypsytelty ja astiasta toiseen on siirrelty, mutta laatutaso vaan pysyy korkeana. Kyllä se puukypsytys vaan uuden elementin olueen tuo. Seuraavaksi vaan voimakkaammin, tuhdimmin ja pidempään. 

Olutarvio: Ballast Point Victory at Sea

0 kommenttia
 

Victory at Sea

Panimo: Ballast Point, Yhdysvallat
Oluttyyli: Imperial Porter
Alkoholipitoisuus: 10%
Saatavuus: Alko (7,50€ / 0,355l)

Pitkästä aikaa lasiin kovasti pidettyä ja isoa jenkkiläistä - edellisestä onkin jo melkein viisi kuukautta aikaa. Silloin maistossa oli erinomainen Founders KBS, joka on muuten sekin jälleen Alkon valikoimissa. Siis viisi kuukautta... kyllähän minun pitäisi ostaa tämän tyylisiä oluita useammin, koska ne järjestään uppoavat erittäin hyvin. Tässä on sisäisen pohdinnan paikka. 

Ballast Point operoi San Diegossa Kalifornian auringon alla. Perustaja Jack White rupesi panemaan olutta yliopistossa kämppiksensä kanssa, mutta koki raaka-aineiden hankinnan vaikeaksi. Vuonna 1992 hän otti ohjat omiin käsiinsä ja perusti ensin oluttarvikeliikkeen ja myöhemmin vuonna 1996 liikkeen takahuoneeseen oman panimon - Ballast Pointin. Mistään nyrkkipajasta ei enää ole kyse, sillä vuonna 2015 panimo oli Brewer's Associationin mukaan Yhdysvaltojen 17. suurin. Kun panimon omistus siirtyi Constellation Brandsin alaisuuteen niin ikään vuonna 2015, oli kauppahinta hulppeasti miljardin euron kokoluokkaa. Jackilla lienee nyt ns. "pinkka" kunnossa. Onhan se silti "craftia", vaikka iso raha liikkuu, eikä mäskiä enää käsin sekoitellakaan - siinä mielessä siis suomennus craft beer = käsityöläisolut tulisi hyvin nopeasti kuopata. 

Oluella siis vahvuutta jyhkeät 10,0%. Tyylinä Imperial Porter ja mausteina vaniljaa sekä San Diegolaisia Caffe Calabria kahvipapuja.


Lasiin kaatuu syvän tummaa olutta, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksu on kahvipapuisen kermakahvimainen, pähkinäinen ja toki myös vaniljainen. Iso meininki heti alusta alkaen. Kahvi tulee vastajauhetun tummapaahtoisena ja voimakkaana, mutta antaa hedelmäisyyttäkin. Maltaisuudessa on karamellia sekä pähkinäisyyttä ja vanilja toimii sitten pehmentävänä elementtinä taustalla. Vahvuus takaa iskevän intensiteetin. Maku jatkaa samalla anteeksipyytelemättömällä linjalla - heti alussa pinnalle nouseva kahvi on aitoa, eikä mitään Kulta Katriinaa ja mallaspohjan makeus seuraa pian perästä karamellimaisena ja voimakkaan paahteisena. Runsas katkeruus ehtii käymään näytillä, ennen kuin pehmeä kermaisen vaniljainen jälkiruokainen ote antaa pehmeän laskun loppua kohti. Jälkimaussa runsas katkeruus vielä kiusoitellen palaa espressomaisten sävelien saattelemana. Ensimmäiset nuuhkaukset ja maistit olivat häkellyttäviä - oluesta ei meinannut saada otetta, oli niin paljon kaikkea. Oli pakko alkaa jäsentelemään ja sitä kun oli tehnyt aikansa, niin kokonaiskuva hiljalleen muodostui. Paljon ja isosti kaikkea, mutta kuitenkin helposti siemailtavassa paketissa. Kahvisuus tosin on niin voimakasta, että tuskin maistuu jos et pidä kahvista, mutta kompromisseja ei isoissa oluissa sovi tehdä - välimallin ratkaisuja on nähty jo liikaa. Vähän kaikkea, on huonompi kuin paljon jotain. Tässä on paljon kaikkea hyvää ja iskevällä intensiteetillä - lopputulos onkin sitten ilmeisesti jonkin sortin moderni klassikko ja se on helppo ymmärtää.

Yhteenveto

Jykevästi kaikkea ja siihen päälle kahvi + vanilja
ARVOSANA: 9+

Puolan craftit: Browar Brodacz

0 kommenttia
 
Puolan crafteihin tutustuminen jatkuu ilouutisen voimalla. Tänään sain nimittäin tiedon, että Browarium, josta nämä oluet alkuvuonna tilasin, toimittaa taas ympäri Eurooppaa. Toimitukset olivat nimittäin melko tarkkaan kuukauden päivät poikki. Back in business ja hyvä niin, nyt heviäijät voivat tilata esim. maukasta Behemothia maistoon.

Tarkastelun alle otetaan nyt Browar Brodacz, joka on ilmeisesti sopimuspanija. Ratebeerin mukaan oluet on valmistettu panimoravintola Stary Browarissa, joka sijaitsee Kościerzynassa lähellä Gdanskia. 

Informaatiota löytyy
 
Salvia American Saison
5,6%, BBE 2017.01

Maltaat: Pale ale, Pilsner, Wheat, Munich, ruishiutaleet
Humalat: Citra, Amarillo, Calypso, Ahtanum
Hiiva: Danstar Belle Saison

Mausteet: Persilja, sitruunatimjami, rosmariini, salvia




Kirkas kultaoranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on belgihiivan raikasta hedelmänkuorimaista aromikkuutta, joka sekoittuu iloisesti mausteisuuteen. Käytetyistä yrteistä tunnistan ainakin rosmariinin, joka vaikuttaa toimivan saisonissa ihan kivasti. Tuoksun perusteella laatukin vaikuttaa moitteettomalta. Maku on hyvä. Belle Saisonille ehkä hieman epätyypillisesti olut on jopa hieman makea, eikä siis ilmeisestikään aivan rutikuivaksi käynyt. Mausteet eivät lyö yli vaan maistuvat selkeimmin vasta jälkimaussa yleisen saisonmaisuuden ja hedelmäisen jenkkihumaluuden jo kaikottua. Jenkkihumalatkaan eivät tule liikaa belgielementtien tielle. Ei mitenkään räiskyvä, mutta puhdasmakuisena ja aidon saisonmaisena kyllä varsin miellyttävä juotava. Laadukas ja puhdasmakuinen olut. 



Duży Volt
Polish Double IPA, 9,0%, BBE 4.2017

Maltaat: Pale Ale, Pils, Wheat, Vienna
Humalat: Lunga, Cascade (PL), Oktawia, Pulawski, Sybilla
Hiiva: US-05

Punertava, vaahdoltaan maltillinen olut. Tuoksussa on pehmeästi hunajaisuutta, toffeeta ja karamellia sekä kypsää rusinaista hedelmäisyyttä. Ruohoista kukkaketoa on hieman, mutta muuten humalaisuus tuntuu jäävän rungon jalkoihin. Maussa sama tarina jatkuu, ainakin osittain. Makeahko mallaspohja, ehkä hieman diasetyyliä ja kukkainen, mutta myös hieman greippimäinen humalointi. Katkeruutta on tuntuvasti, mutta ei se kokonaisuutta enää pelasta. Liian makea, eikä diasetyylisyydessään kaikkein puhtaimman tuntuinen. Polskihumalat eivät tässä vakuuta, mutta toimivat kyllä hyvin AleBrowarin Hop Sasa Polish IPAssa. Vika ei siis mielestäni suinkaan ole humalissa, vaan enemmänkin käymisprosessin hallinnan puolella - diasetyyli ja tällainen raskaus ei tyyliin kuulu.

Yksi osui ja toinen meni hudiksi, joten olen hieman kaksijakoisissa fiiliksissä tämän tekijän suhteen. Puolalaisista Browar Pinta, Stu Mostów ja varsinkin Kormoran ovat vakuuttaneet enemmän.  

Olutarvio: Sonnisaari Pils

0 kommenttia
 

Sonnisaari Pils

Panimo: Sonnisaari Panimo, Oulu
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Oululainen Pils erottui oluthyllystä silmään kun olin Ruokapuoti Lumossa makkaraostoksilla. Maitokauppojen uutuusoluet ovat jääneet viime aikoina itselläni täysin testaamatta, ellei näytepakettia ole lähetetty ihan kotiin asti. Alkon tarjonta on parantunut ja kotioluitakin on maistojonossa pitkälti toistakymmentä, joten ei ole tarvinnut päätä vaivata usein keskinkertaisilla ja silti kovan hintaisilla kauppavahvuisilla. Mutta Sonnisaaren pelkistetty etiketti siis kiinnitti huomioni ja loisteliaan Humalajan jälkeen tietysti ylitti ostokynnyksen. Hinnan muistaisin olleen 3,9€, mutta en ole siitä täysin varma.

Panimon kotisivuilta ei oluen speksejä löydy, mutta 5,5% Rivo Pils sieltä sen sijaan löytyy. Lähden tässä nyt siitä oletuksesta, että tässä olisi kauppavahvuuteen tuunattuna samansuuntaista tavaraa, jolloin maltaat olisivat Pils, Pale ja Cara Pale ja humalat Magnum, Saaz sekä Centennial. Olut on kuivahumaloitu, sen kertoo jo ihan etikettikin.


Kirkkaan kultainen ja lopuksi hiivoilla enemmän oranssihtava olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksussa on pilsmäistä otetta viljaisan maltaisesti ja aromaattisen kukkaketomaisesti - humalointi on raikasta ja runsasta. Puhdas tuoksu. Lagerkäyminen on onnistunut hienosti. Maku on tietysti myös hyvä - mallas tulee puhtaasti ja humalointi saa nyt lopussa kukkaisten sävyjen lisäksi rinnalleen hieman sitrusmaisuutta. Katkeroaistimus on napakka ja pureva sekä pitkäkestoinen, mutta ei missään nimessä kohtuuton. Hyvä tasapaino - pilsin kuuluukin purra terhakkaasti. Pieni lisävahvuus, jos se olisi lainsäädännöllisesti mahdollista, voisi tuoda vielä rahtusen lisää makoisaa maltaisuutta, jota jään tässä hieman kaipaamaan. Realiteetit huomioon ottaen kuitenkin vallan mainio pils ja mikä tärkeintä, laatutaso on ensiluokkainen.

Yhteenveto

Mainio runsaan katkeroitu pils
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Browar Perun Behemoth Sacrum Belgian IPA

0 kommenttia
 

Behemoth Sacrum

Panimo: Browar Perun, Puola
Oluttyyli: Belgian IPA
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Puola

Puolan metalliylpeys, vuonna 1991 perustettu Behemoth on jo vanha tekijä myös olutmarkkinoilla, sillä työstössä on tällä hetkellä jo yhtyeen viides olut. Kaikki oluet on tehty Perun -panimolla, joka sijaitsee Puolan keskiosissa Piasecznon pikkukaupungissa. Oluita ei valitettavasti ole Suomeen asti tullut myyntiin, joten jos pulloja on halunnut, on ne pitänyt tilata Puolasta netin välityksellä. Arvioidun pullon tilasin heti alkuvuonna puolalaisesta Browarium -verkkokaupasta, joka suureksi harmiksi on sittemmin joutunut pistämään oluiden toimitukset stoppiin. Kaupan sivuillakin mainitaan, että oluita voi ostaa nykyään ainoastaan paikan päältä, joten liekö maan lainsäädäntö sitten muuttunut?

Alla olevalla lyhyellä videolla on tarjolla bändin vierailu panimolle valmiin tuotteen äärelle. Videon lopussa bändin nokkamies Nergal (Adam Darski) toteaa tyhjentävästi:
"Olemme hemmetin ylpeitä. Nyt meidän täytyy vaan upottaa yhteiskunta tähän, sillä maailman menoa katsoessa on selvää, ettei sitä kestä selvinpäin."

Sacrum on tyyliltään Belgian IPA - käytännössä siis voimakkaasti humaloitu India Pale Ale, joka on käytetty neutraalin amerikkalaisen hiivakannan sijaan voimakasaromisemmalla belgihiivalla. Vahvuutta oluella on 6,2% ja ohramaltaan lisäksi mallaspohjassa on käytetty vehnämallasta ja kaurahiutaleita. En oikein tiedä mitä tältä odottaisi. Entinen bändikaverini, nykyään Wrathronessa kitaraa kurittava Lauri Holm totesi enteellisesti: "Behemothin kuuluu sitten olla PAHAA!"


Behemoth soi ja liha  tirisee infernaalisissa bakkanaaleissa. Kruunukorkki napsaistaan varmaotteisesti auki ja kirkas, punertavan oranssi olut kaatuu lasiin. Valkea vaahto jättää runsaasti pitsikuvioita lasin reunoille laskiessaan - se on merkki runsaasta humaloinnista. Tuoksu on herkullinen. Siinä belgityylisen hiivan päärynäinen hedelmäisyys, karamellimaltaan toffeisuus ja greippisen pihkainen jenkkihumalointi yhtyvät syntisen maukkaasti. 

Oluen suutuntuma on täyteläinen, runsaan ja pehmeän karamellimaltainen sekä maltillisesti hiilihappoinen. Belgihiivan käymisessä tuottamat kuivatun hedelmäiset vivahteet nousevat maussa päällimmäisiksi runsaan toffeisen mallaspohjan antaessa tulitukea taustalla. Katkeruus jää IPA-tyyliselle oluelle melko kevyeksi, mutta raikkaus ja juotavuus pysyvät kuitenkin varsin hyvin uomissaan - maltaan makeus ei siis pääse lyömään yli. On kyllä runsasmakuinen ja miellyttävä olut, mutta jotenkin odotin tiukempaa katkerointia ja muutenkin räväkämpää otetta. 

Kokonaisuus on hedelmäinen, pehmeä, hieman makea ja kaikin puolin lempeä - siis todella iso kontrasti bändin aggressiiviseen musiikkiin. Räjähtävyys siis puuttuu, mutta kyllä tämä tyylissään mallikas suoritus on. Belgihiivan tuottama aromikkuus on esillä tasapäin maltaisuuden ja humalan kanssa. Juotavuus on todella hyvä - mielellään ottaisin toisen... ja sen neljännenkin. 

Yhteenveto

Tasapainoinen ja raikas belgi-ipa
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Mustan Virran Martti Tripel

1 kommenttia
 

Martti Tripel

Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Rajoitettu (arvioitu pullo saatu panimolta)

Reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi tehty tripel olisi nyt sitten arviointivuorossa seuraavana. Oluen ovat ideoineet Mustan Virran Panimon olutmestari Pasi Kosonen ja Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Olutta on tehty vain pieni erä, joka tuli saataville parin savonlinnalaisravintolan lisäksi ainakin Turun Old Bankiin, mutta lisääkin on ilmeisesti tulossa. Saatavuuden selvittämiseksi kannattanee seurata panimon omia tiedotuskanavia, esim. facebookia. 

On sanomattakin selvää, että tällaisen kirkko-oluen julkaiseminen aiheuttaa seurakuntapiireissä joillekin ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja niinpä aiheesta saatiin iltapäivälehtiin aikaiseksi pienimuotoista kuohuntaakin. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta 23.1.2017:
"Uskonpuhdistuksen sanoman levittäminen oluen voimalla on kuitenkin herättänyt myös kritiikkiä. Muun muassa sulkavalainen kirkkovaltuutettu Touko Hämäläinen ihmettelee sitä, mikä into seurakunnilla on lähteä markkinavoimien kelkkaan oluita markkinoimaan.
– Se menee erittäin pahasti yli sen, mikä on seurakunnan tehtävä. Olut on alkoholijuoma. Luulisi suomalaisten jo juovan tarpeeksi ilman että seurakuntien taholta siihen vielä lisäsytykettä annetaan. Reformaatio ja Luther ovat juhlimisen arvoisia asioita, mutta sitä ei tarvitse tehdä oluen voimalla.  
Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen myöntää, että oluthankkeeseen mukaan lähtöön sisältyi tietoinen riski, ja siksi sitä aluksi seurakunnissa arasteltiin. – Arasteltiin, koska oli kaksi mahdollisuutta; toiset paheksuvat ja toiset naureskelevat, että joihan se Lutherkin olutta ja juovat ne papitkin. Kummassakin tapauksessa on vaarana, että reformaation varsinainen sanoma peittyy. – Ajattelimme kuitenkin, että tämän avulla saisimme ihmisiä mukaan juhlavuoden tapahtumiin. Ja ainakin Savonlinnassa tässä onnistuttiin erinomaisesti. Saimme hyvin tuotua esille sitä, mitä reformaatio oikeasti on."
Niinpä niin. Jeesuksen kerrotaan muuttaneen veden viiniksi, tokkopa sekään alkoholitonta sentään oli. Oluen spekseistä tiedossa on vahvuus, 7,0%, joka on tyylin normia hieman matalampi ja raaka-aineet; Vesi, Ohramallas, Vehnämallas, Kandisokeri, Humala ja Hiiva. Olut on ilmeisesti erää 72 ja päiväys on 03.01.18.
Martti Lutherin Käthe-vaimo valmisti kotipanimossaan olutta miehelleen - joten Marttia ja Kätheä voidaan hyvällä syyllä pitää käsityöläisoluen edelläkävijöinä. "Totisesti" sanoi Luther, "joka ei rakasta viiniä, laulua ja naisia, pysyy typeränä koko elämänsä ajan"

Utuinen oranssihtava olut, joka vaahtoaa belgityylisen runsaasti ja kumpupilvimäisesti. Tuoksu on belgityylisen hedelmäinen, mausteisen käymisarominen ja nahkean lakritsaisen kumimainen. Viimeksi mainittu on ilman muuta virhearomi - samankaltaisen tuoksun oli Hannu Nikulainen löytänyt viimeisimmässä OlutPOSTIssa arvioidusta St. Olaf Pale Alesta. Maussa on sama kemikaalisen kumimaisen aromin vitsaus, uudet lenkkarit tai sisäkumi tulee mieleen - todellinen harmi, sillä muutoin olut vaikuttaisi pätevältä ja aidon belgityyliseltä tripeliltä. Kyse voi olla jostain bakteerista tai esim. käymisessä aiheutuvasta virhearomista, jos hiivan määrä on ollut alhainen ja lämpötila liian korkea tai vierre huonosti ilmattu. Joka tapauksessa olut on pilalla. Harmin paikka.

Yhteenveto

Valitettavasti pilalla
ARVOSANA: ei arvosanaa