Olutarvio: Ballast Point Victory at Sea

0 kommenttia
 

Victory at Sea

Panimo: Ballast Point, Yhdysvallat
Oluttyyli: Imperial Porter
Alkoholipitoisuus: 10%
Saatavuus: Alko (7,50€ / 0,355l)

Pitkästä aikaa lasiin kovasti pidettyä ja isoa jenkkiläistä - edellisestä onkin jo melkein viisi kuukautta aikaa. Silloin maistossa oli erinomainen Founders KBS, joka on muuten sekin jälleen Alkon valikoimissa. Siis viisi kuukautta... kyllähän minun pitäisi ostaa tämän tyylisiä oluita useammin, koska ne järjestään uppoavat erittäin hyvin. Tässä on sisäisen pohdinnan paikka. 

Ballast Point operoi San Diegossa Kalifornian auringon alla. Perustaja Jack White rupesi panemaan olutta yliopistossa kämppiksensä kanssa, mutta koki raaka-aineiden hankinnan vaikeaksi. Vuonna 1992 hän otti ohjat omiin käsiinsä ja perusti ensin oluttarvikeliikkeen ja myöhemmin vuonna 1996 liikkeen takahuoneeseen oman panimon - Ballast Pointin. Mistään nyrkkipajasta ei enää ole kyse, sillä vuonna 2015 panimo oli Brewer's Associationin mukaan Yhdysvaltojen 17. suurin. Kun panimon omistus siirtyi Constellation Brandsin alaisuuteen niin ikään vuonna 2015, oli kauppahinta hulppeasti miljardin euron kokoluokkaa. Jackilla lienee nyt ns. "pinkka" kunnossa. Onhan se silti "craftia", vaikka iso raha liikkuu, eikä mäskiä enää käsin sekoitellakaan - siinä mielessä siis suomennus craft beer = käsityöläisolut tulisi hyvin nopeasti kuopata. 

Oluella siis vahvuutta jyhkeät 10,0%. Tyylinä Imperial Porter ja mausteina vaniljaa sekä San Diegolaisia Caffe Calabria kahvipapuja.


Lasiin kaatuu syvän tummaa olutta, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksu on kahvipapuisen kermakahvimainen, pähkinäinen ja toki myös vaniljainen. Iso meininki heti alusta alkaen. Kahvi tulee vastajauhetun tummapaahtoisena ja voimakkaana, mutta antaa hedelmäisyyttäkin. Maltaisuudessa on karamellia sekä pähkinäisyyttä ja vanilja toimii sitten pehmentävänä elementtinä taustalla. Vahvuus takaa iskevän intensiteetin. Maku jatkaa samalla anteeksipyytelemättömällä linjalla - heti alussa pinnalle nouseva kahvi on aitoa, eikä mitään Kulta Katriinaa ja mallaspohjan makeus seuraa pian perästä karamellimaisena ja voimakkaan paahteisena. Runsas katkeruus ehtii käymään näytillä, ennen kuin pehmeä kermaisen vaniljainen jälkiruokainen ote antaa pehmeän laskun loppua kohti. Jälkimaussa runsas katkeruus vielä kiusoitellen palaa espressomaisten sävelien saattelemana. Ensimmäiset nuuhkaukset ja maistit olivat häkellyttäviä - oluesta ei meinannut saada otetta, oli niin paljon kaikkea. Oli pakko alkaa jäsentelemään ja sitä kun oli tehnyt aikansa, niin kokonaiskuva hiljalleen muodostui. Paljon ja isosti kaikkea, mutta kuitenkin helposti siemailtavassa paketissa. Kahvisuus tosin on niin voimakasta, että tuskin maistuu jos et pidä kahvista, mutta kompromisseja ei isoissa oluissa sovi tehdä - välimallin ratkaisuja on nähty jo liikaa. Vähän kaikkea, on huonompi kuin paljon jotain. Tässä on paljon kaikkea hyvää ja iskevällä intensiteetillä - lopputulos onkin sitten ilmeisesti jonkin sortin moderni klassikko ja se on helppo ymmärtää.

Yhteenveto

Jykevästi kaikkea ja siihen päälle kahvi + vanilja
ARVOSANA: 9+

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.