Kotiolutta: Panimo Duuni Luostari Quadrupel

Nyt arvioinnissa Jyväskyläläisen kotipanoduon tulkinta belgialaisesta quadrupelista. Tämä tyyli, tai niin sanottujen "luostarioluiden" tyylihaara, lähtee rakentumaan dubbeleista, jotka ovat tavallaan belgialaisten bockeja - normaalia vahvempia ja yleensä tummahkoja oluita. Seuraavaksi tulevat tripelit, jotka ovat käytännössä aina vaaleita ja noin 9% vahvoja, eli noin 2-3% vahvempia kuin dubbelit. Tripelit ovat vaaleita, koska tyylin kantaisä Westmalle Tripel nyt vaan sattui olemaan vaalea. Tyylihaaran huipulla vahvimpana on sitten tietysti quadrupel, joka myös on käytännössä aina enemmän tumma kuin vaalea. Tyypillinen vahvuus quadille on yli kymmenen, kuten Panimo Duunillakin tässä heidän oluessaan. Yleisesti "maailman parhaan oluen" titteliä kantava Westvleteren 12 on tyyliltään quadrupel.

Oluesta tekijöiden kertomana: 

Luostari, eli sellainen Belgian quadrupel-tyyppinen viritys. Eka versio tästä meni hitusen persiilleen, kun lämpömittari näytti 20 astetta liian korkeita lukemia. Sulle nakatut pullot on myöhemmin tehtyä, onnistunutta erää. Tätä kanssa kypsyteltiin muutama kuukaus. 

Maltaat: Pale ale, Abbey, Cara Belge, Wheat 

Humalat: Warrior, Chinook, Hallertau Perle 

Hiiva: WYEAST XL 1762 Belgian abbey-2 

Alc.vol: 10,3%

Olut on pullotettu 13.2.15, joten ikää nyt hieman alle 8kk.

 

Punertava, melko kirkas ja vaahdoltaan niukka. Tuoksu on aidon belgityylinen – hieman anismaisuutta, kanelia ja pippuria sekä marjaisuutta. Mallaspohja vaikuttaa taustalla hieman karamellimaisena ja kevyen paahteikkaana. Alkoholi kätkeytyy aika hyvin, vaikka vahvuus lasista huokuukin. Maku alkaa mausteisena, lämmittävänä ja varsin maltaisena. Runko on varsin tuhti, mutta tämähän olikin täysmaltainen – monet belgipanimot käyttävät erilaisia sokereita runkoa keventämään ja tuomaan lisää kerroksia makuun. Tämä ei yllä monimuotoisuudeltaan tyylin parhaisiin, mutta makua löytyy silti mukavasti - iso osa mauista on todennäköisesti hiivan käymisen aikana tuottamia. Mausteisuutta tulee kielelle monessa osassa, aluksi hieman anista, sitten kanelia ja loppua kohti alkoholin voimakkuuden noustessa kielelle myös pippurisuutta. Alkoholi myös maistuu hieman, vaikka runkoakin löytyy. Jälkiveto muodostuu kuivaksi ja mausteiseksi. Lämmittävä ja miellyttävä olut hitaaseen nautiskeluun. 

Aito belgityyli tavoitetaan, mutta tyylin kovimpiin jää vielä matkaa. Seuraavaksi ehkä hieman sokerisiirappia ja korianteria tms. menoon mukaan – rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, kuten belgit konsanaan.