Kotipanimon pullahiivalla käytetty Roggenbocken yli 1kk pullossa - vieläkö kunnossa?

2 kommenttia
 

Tein elokuun lopulla eräänlaisen rukiisen "vehnäbockin" ja käytin sen pullahiivalla. Vehnän osuus reseptissä on 37% ja rapiat, joten teknisesti tätä ei kai voi vehnäbockiksi kutsua - vehniksessä pitäisi "virallisesti" olla minimissään puolet vehnää. Maistoin olutta ensimmäistä kertaa kuukausi sitten, tarkemmin 19.9, jolloin se oli ollut vasta 5vrk pullotettuna. 

Olen maistellut tätä muutaman kerran tässä kuukauden kuluessakin ja se on ollut hyvää, mutta nyt suoritan maiston ensimmäistä kertaa sitten ensimaiston blogijutun vaatimalla analyyttisellä otteella. 


Pullahiivaa, eli Suomen Hiivan leivinhiivaa ei yleisesti pidetä niin puhtaana kuin erityisesti olutta varten kehitettyjä oluthiivoja, joten tällaisen oluen säilyvyys on epävarmempaa. Pullot on minulla olleet yläkerran ullakkotiloissa, joissa lämpötila vaihtelee hieman ulkolämpötilan mukaan - tällä hetkellä siellä on noin 13 astetta lämmintä. Tämän perusteella ei siis kannata vetää johtopäätöksiä siitä, miten pullahiivalla käytetty olut säilyy huoneenlämmössä. 

Alla olevan kuvan otin pari viikkoa sitten, mutta pistän sen tähän koska siinä on hyvä tunnelma. Todellisuudessahan näpyttelen nyt juttua arkisemmin sisällä näytön äärellä.


Pullo suhahtaa totutusti kun korkin kääntää auki, tavara pysyy pullossa eikä mitään kuohuntaa näy. Ensimmäinen laadun merkki siis täyttyy. Olut kaatuu lasiin mukavan vaahtoavana, aivan kuin tuossa kuvassakin. Väri ja kirkkaus, vai pitäisikö sanoa sameus tai utuisuus, on myös kuvan tasolla. Tuoksussa on pullahiivan mausteisuutta ja banaania. Jännää, että kuvittelen tuoksussa olevan katajaisuutta, vaikka en ole katajaa tähän käyttänyt. Se lienee mielleyhtymä sahdista, jossa käytetään katajaa ja pullahiivakin tietysti. Jokin hiivan käymisaromi se on, joka tuon mielleyhtymän tekee. Edelleen freesi tuoksu, ei mitään happamuuteen viittaavaa. Ruismallas tulee myös kauniisti esiin. Sama homma maussa - ei happamuutta tai mitään negatiivista ikääntymisen merkkiä, mutta kuivuutta on nyt tuoretta enemmän ja mausteisuutta sitä myöden myös. Hiivaisuuden luoma pehmeys on ajan myötä poistunut, kun olut on saanut kirkastua pullossa. Hiivat kun pyörittelee mukaan, niin kokonaisuus pyöristyy hieman ja mausteisuus lisääntyy. Hyvää ruisolutta, perusmakuja tasapainoisesti. Katkeruus tarkoitetun kesyä.
 
Reseptiä voisi vielä tuunata niin, että jättäisi vaikka vehnän kokonaan pois (kuten sahdissakin) ja lisäisi oikeasti sitä katajaa (kuten sahdissakin), myös loppuominaispainoa voisi hilata ylöspäin (kuten sahdissakin) lisäämällä jotain mukavaa punaista väriäkin tuovaa Vienna tai karamellimallasta. 
 
Sahdinkaltaista olutta siis... miksi ei siis suoraan sahtia? Siksi, koska 6% vahvuinen sahti ei ole riittävän tukevaa. Hiilihappojen tukema 6% olut sen sijaan on ja lisäksi se on erittäin miellyttävää ruokajuomaa grillikodan tunnelmointeihin. 10% sahti taasen on tällaista olutta maukkaampaa, mutta se ei taas toimi arkisena tissuttelujuomana niin hyvin, tuppaa olemaan turhan vahvaa siihen touhuun. 

Lopputulemana siis se, että olut on vieläkin priimakunnossa. Mitään happamuuden, oksidoitumisen tai muunkaan negatiivisen piirteen nousua ei ole havaittavissa. Mielenkiintoista kokeilua. Long live pullahiiva!

2 kommenttia:

  1. Paljon laitoit pullahiivaa? Minkälaisessa lämpötilassa olut kävi ja kuinka kauan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy sanoa, etten tarkkaan muista, mutta tämä juttu valaisee asiaa hieman: http://www.reittausblogi.info/2015/09/ensimaistossa-kotipanimon-roggenbocken.html?m=1

      Siis hiivaa "reilu nokare", ehkä siis noin 1/6 yhdestä hiivapalasta. Käyminen reseptikuvan perusteella 18 asteessa ja ns. loppuun asti.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.