Tamperelaisen Käsityöläispanimo Kapon kotiolutta maistossa Yamato Barley Winen muodossa. Ainesosina vesi, ohramallas ja hiiva, joilla etiketin mukaan tavoitettu 17,9% alkoholipitoisuus. Kyselin hiivasta, niin kuulemma pelkästään US-05:sta käytetty ja itsekin yllätytty, miten se käytti oluen yksinään tavoitteeseen. Oli kuulemma valmiudet pistää paremmin alkoholia kestävää hiivaa lisäksi, mutta ei tarvinnut. Googlettelin hieman ja löysin kyllä reseptejä, joissa US-05 on vetänyt 14% asti, mutta tämä vetää kyllä pohjat jos paikkansa pitää. Olut on pullotettu jo tämän vuoden maaliskuussa, eli kypsymisaikaakin on jo kertynyt. Mielenkiintoista. Vahvin toistaiseksi juomani kotiolut on ollut Bergstan The New Black (15%).
Yamato on toisen maailmansodan aikainen japsien taistelulaiva.
Mahongin ruskeaa olutta. Pullo suhahti avatessa, mutta vaahtoa ei muodostu. Se on ihan tyypillistä näissä vahvuuksissa. Tuoksu on lakritsainen, mämmimäisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Hyvä, voimakas intensiteetti. Sherrymäisiä ja hieman tammipuumaisia vivahteita tulee oluen lämmetessä - aloituslämpökin oli kyllä pitkälti yli 10 asteen, eihän tällaisia paljoa kannata viilennellä. Alkoholin hehkua nousee tuoksussa pehmeän miellyttävällä ja asiaankuuluvalla tavalla. Entäs maku?
...alkoholi potkaisee lopussa hieman ja lämpöä nousee rintakehään. Kyllä tässä vahvuutta on, mutta kukapa sen maistamalla varmaksi sanoo, että paljonko. On luotettava valmistajan sanaan. Runko on todella tuhdin mämmimäinen ja se pitää viinaisuuden poissa - voimakkuudesta on pelkkä hehku ja pitkä jälkimaku jäljellä. Hyvin portviinimäinen, makeahko, mutta loppua kohti sherrymäisiin vivahteisiin kuivuva maku. Paletissa on mämmiä, suolaista lakritsaisuutta, kuivahedelmäisyyttä ja hitunen kikkomania, eli soijakastiketta. Moniulotteinen, tummahko makumaailma. Jälkimaku on peräti salmiakkimainen ja alkoholin lämmittäessä luo etäisiä mielleyhtymiä salmarisnapseihin ... joista ei kyllä järin hyviä muistoja nuoruusvuosilta ole. Vahvuus alkaa kyllä tuntumaan pullon tyhjentyessä, mutta ei maussa, vaan nousuna nauttijan fiiliksessä - ja puolet on vasta juotu, joten voin myöntää, että vahvuutta oikeasti on.
Hyvin tasapainoinen kokonaisuus vahvuudestaan huolimatta ja toisaalta myös siitä johtuen - runkoa on massiivisesti, mutta vahvuus tasapainottaa sen ja vice versa. 54 IBUn katkeruus tuntuu kihelmöintinä loppuvedossa, mutta mallasvetoinen tämä yleisilmeeltään on.
Kaupallisiin extreme-oluisiin jos verrataan niin kyllä tämä Mikkeller Blackin omissa kirjoissani selvästi voittaa, mutta BrewDogin Tokyo*:n mahtavuuteen ei kuitenkaan ylletä. Todella hyvä olut kuitenkin. Harvinaisia herkkuja nämä tällaiset on. Kiitokset Kapolle elämyksestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.