Runkosarja on (leikisti) taputeltu, pudotuspelit polkaistu käyntiin ja välierissä on enää neljä parasta jäljellä. Siinä on se tilanne mistä lähdetään liikkeelle. Vastakkain pudotuspeleissä T- ja M- lohkot, joissa molemmissa kaksi olutta. Maistelen molemmat lohkot erikseen rinnakkain ja niistä sitten parhaat finaaliin. Pronssiottelua ei järjestetä, kuten ei pitäisi järjestää oikeissakaan kisoissa (vaikka toki nyt futiskisoissa pronssiottelu oli yksi viihdyttävimmistä!).
T-lohkosta vastakkain Teerenpelin Kellariolut No.2 ja Tujun Multainen Noutaja. Teerenpeli 10% ja Tuju 10,5%. Ainesosina molemmissa vesi, ohramallas, humala ja hiiva, mutta Teerenpelissä lisäksi vehnämallastakin.
Väreiltään nämä ovat hyvin samanlaisia. Tujulla on kestävämpi ja pitsikkäämpi vaahto. Teerenpelin tuoksu on herkullinen. Noitapillimäistä suolaista paahteisuutta, suklaisuutta ja hennon hedelmäisiä käymisestereitä jotka johdattelevat ajatukseni jonkin brittikantaisen hiivan käyttöön. Tujun tuoksu on tymäkämpi - humalaa on reilusti ja paahteisuuskin tuntuu voimakkaammalta, vielä enemmän lakritsaiselta. Karamellisoidun tai jopa hieman palaneen sokerin tuoksua. Maku on Tujussa myös hyökkäävämpi ja intensiivisempi. Humalaisuus korostuu jälkikatkerossa ja on siellä aromipuolellakin tapahtumaa, mutta maltaisuuden alta hedelmät tulevat aika vaimeina eli ei aivan Siperian tyyliin. Runsasmakuinen ja intensiivinen on Tuju, tykkään tosi paljon. Teerenpeli viehättää eri syistä. Se on mallasvetoisempi ja paahteisen maltaan lisäksi maistuvat hennot karamellimaltaat sekä vehnä. Lisäksi hienovaraisemmat käymisesterien hedelmäiset ja marjaiset vivahteet. Ennen kaikkea tasapainoinen aitoon Teerenpelin tyyliin, tosi hyvää tämäkin. Alkoholipitoisuus on molemmissa hyvin piilossa. Lämmittää vaan kivasti nielaisun jälkeen. Tujun suutuntuma on rahtusen täyteläisempikin, mutta katkerot ja vahvuus kontraavat kyllä maltaan makeuden aika nopeasti.
Vaikea valinta, koska molemmat ovat tosi hyviä. Teerenpeli pääsee jatkoajalle, mutta lopulta Tuju tekee kultaisen maalin. Siinä on vähän enemmän sitä koukkua johon tarttua. Vähän sitä vaikeasti ilmaistavaa ”jotain”. Teerenpeli on kuin loistava runkosarjajoukkue, jolla jää pleijareissa vähän vajaaksi - me Raumalla samaistumme tähän helposti. Tuju menee finaaliin!
M-lohkosta seuraava taistelupari Mallaskoski versus Mufloni. Mallaskoski on nelikon kevyin, ”vain” 9,5%. Mufloni taasen vahvin, 11%. Molemmissa ainesosina vesi, ohramallas, kaura, humala ja hiiva. Mallaskoskella lukee vain kaura, Muflonilla kauramallas. Mufloni on kisan ainoana tynnyrikypsytetty. Islay Mist Blended Scotch Whisky.
Mallaskoski taitaa olla vaahdoltaan hieman runsaamman mokkainen, mutta värit muuten samankaltaiset - mustaa on! Mallaskosken tuoksu yllättää suhteellisen runsaan tuntuisella humaloinnillaan. Paahteisuus on lakritsaista ja espressomaista. Käymisaromit tuovat selkeästi mieleen Safalen S04:n, mutta tämä voi hyvin olla vain kaikuja kotipanijan menneisyydestä. Ainesosien veikkailu on muutenkin riskialtista puuhaa, joten ottakaa tuo nyt ihan vain heittona. Se oli kuitenkin se mielleyhtymä joka tästä paukahti joten dokumentoin sen. Muflonin tuoksussa tynnyrikypsytyksen aromit tekevät tammimaisina ja selkeän savuisina pesäeroa kisan muihin oluisiin. Kypsytys on kuitenkin taidokkaasti tehty, eli pohjaoluen aromit aina jenkkihumalien sitruksisuutta myöden pääsevät tuikkimaan esiin sieltä alta. Mallaskosken maku on mainio. Paahteista, hieman jopa limppuisen leipäistä maltaisuutta on runsaasti ja loppu vetää vahvuuden ja katkeron voimasta kuivemmaksi ja kahvimaisemmaksi kuin kisan muilla oluilla. Hyvä tasapaino kuitenkin, koska runko kantaa kaiken leikiten ja vahvuus on esimerkillisen hyvin piilossa.
Tämän parin voittaja on kuitenkin selkeä. Mufloni jyrää vastustamattomasti turpeisen savuisuutensa ja yleisen jykevyytensä ansiosta voittoon jo varsinaisella peliajalla. Toiselle puoliskolle asti Mallaskoski kuitenkin taistelee urheasti ja tasapäisesti, mutta porilaisten erikoistilannepelaaminen kääntää ottelun. Tynnyrikypsytys on vaan niin taidokkaasti tehty ja nämä savuisen viskin ja tumman paahteisen stoutin makumaailmat pelaavat suussani poikkeuksellisen hyvin yhteen. Eikä Mufloni siis todellakaan ole pelkkää tynnyriä, makeutta on, muhkeutta on ja maltaisuutta sekä jenkkihumalien syvyyttä tuovaa aromikkuutta - katkeroa unohtamatta. On paljon kaikkea, mutta kaikki osa-alueet pelaavat joukkueelle, eli oluen kokonaisuudelle. Sooloilijoita ei ole. Mufloni finaaliin!
Grand Final Mufloni versus Tuju
Kahden intensiivisen ja runsasmakuisen oluen kohtaaminen. Tuju näistä ekan kierroksen perusteella suoraviivaisempi ja Muflonissa enemmän syvyyttä. Molemmat tykkikamaa.
Ilta on jo pimentynyt eikä värieroja näe kukaan. Asialla ei sinänsä ole merkitystä, mustiahan nämä edelleen ovat. Muflonin turpeinen savuisuus viehättää kovasti edelleen, vaikka oluet ovat nyt jo hieman lämmenneet välierien ja finaalin välissä. Taukohan siinä oli nimittäin pidettävä. Ruokailua ja yksi lager, vettä myös tietenkin. Tuju tuoksuu tässä parissa jopa huomattavasti Muflonia raikkaammalta, jos nyt imperial stoutia raikkaaksi voi sanoa. Runsaampi aromihumalaisuus sen tekee. Tiukka on taistelu myös maistamisen jälkeen. Muflonissa on enemmän syvyyttä, on finesseä ja hyökätään monelta rintamalta. Tuju on suoraviivaisempi ja yrittää painaa sinnikkäästi enemmän keskeltä läpi. On todella herkullinen tuo Tujun hyökkäys, humalat tekevät jo hattutempun ja maltaan puolustuslinjakin näyttää kantavan. Lopulta kuitenkin jälleen erikoistilannepelaaminen on se joka porilaiset pelastaa. Lisäajalla löytyy vielä se viimeinen nyanssi. Se laitapakki joka nousee jostain takavasemmalta ja nikkaa sen ratkaisevan eron sisään. Mufloni voittaa!
Ja yleensähän olen monesti todennut että tynnyrikypsytyksen olisi voinut jättää tekemättäkin. Se vaan ohentaa olutta ja tynnyri maistuu liikaa. Perusolut on maistunut paremmalta. Nyt kuitenkin rankkaan Muflonin parhaaksi itsenikin yllättäen. Tölkissä lukee Barrel Aged & Blended, tarkoittaako tämä kenties sitä että vain osa oluesta on ollut tynnyrissä ja se on sitten blendattu eli sekoittu ns. pohjaoluen joukkoon? Voi hyvin olla, sillä niin taidokkaasti toteutetulta kokonaisuus vaikuttaa. Tynnyriä on juuri sopivasti, ei yhtään enempää. Ja tuo pieni savuisuus minkä tynnyri tuo on se viimeinen nyanssi mikä homman ratkaisee. Tujun suoraviivainen rytke oli kyllä kaikessa intensiivisyydessään myös omaan mieleeni, mutta se jäi nyt hopealle pienellä marginaalilla. Koko nelikko oli kyllä upeita oluita kaikki. Teerenpelin hienot nyanssit, Mallaskosken yllättävän tymäkkä paahteinen hyökkäys, Tujun humalat ja lakritsi, Muflonin Islay Mistin taika. Niin todellakin, myös Muflonissa vahvuus oli piilossa jossain siellä mallaspohjan takana - näin ei tynnyrikypsytetyillä kovin usein ole.
Melkoinen setti arvioitavaksi tällä tavalla. Selvinpäin ei selviä kukaan. Molempia finaalioluita on vielä hieman jäljellä ja molempia pudonneita ainakin puolet. Näillä mennään, mutta en tiedä minne.
Mufloni ostettu suoraan panimolta, muut Turun Länsikeskuksen Alkosta.





