Ensimaistossa kotipanimon "Ihan Vaan Hefe" - 9 päivää keittämisen jälkeen

2 kommenttia
 
Lauantaina 7.2 tein kotipanimossa saksalaistyylisen vehnäoluen mahdollisimman perinteisellä reseptillä. 55% Viking Maltin Vehnää, 45% Viking Maltin Pilsneriä, humalaa vain ripaus katkeroksi keiton alussa ja hiivaksi Safalen kuivahiiva WB-06. Käytin olutta 6 vuorokautta 23-24 asteisessa tilassa, mittasin ominaispainon ja totesin että tavoitteessa on, lopullinen vahvuus noin 5%, ja sitten pistin pullottaen. Olut on nyt ollut 3 vuorokautta pullossa ja nyt aion maistaa sitä ensimmäisen kerran. Vain 9 vuorokautta siis "from grain to glass", niin kuin alan piireissä sanotaan. Olen aiemmin pitänyt oluita aina vähintään kaksi, usein kolme viikkoa käymisastiassa ja sen jälkeen vielä vähintään viikon pulloissa. Eli aiemmin nopein valmistumisaika on ollut jossain kolmen viikon kieppeillä.

Halusin koittaa nyt näin, jotta selviäisi mikä on se paras tapa tehdä vehnis - pidemmällä kypsytyksellä ennen pullotusta vai heti käymisen jälkeen pulloon ja siitä heti pian jo lasiinkin. Molemmille tavoille on kansainvälisillä foorumeilla omat kannattajakuntansa. Nyt olut on ainakin absoluuttisen tuoretta.

Reseptistä sen verran, että halusin tehdä mahdollisimman simppelin perinteisen vehnäoluen ja sitten käyttää sen aika korkeissa lämpötiloissa, jotta näen saako WB-06:sta kunnon banaanisuutta irti. Hefeweizen on yksi suosikkioluttyyleistäni ja tykkään, että banaaniakin saa olla. 



Pullo suhahtaa avattaessa hieman kesysti, mutta suhahtaa kuitenkin - selvä merkki siitä, että hiilihappoja on muodostunut. Olut kaatuu lasiin tyypillisen sameana, joskin aivan lasin alaosassa on läpikuultavampaakin osastoa. Väri on juuri niin haljun vaalea kuin tällaisella mallaspohjalla olettaa sopii ja vaahtoakin muodostuu, ei kuitenkaan vielä näin aikaisessa vaiheessa niin runsaasti kuin vehniksissä yleensä. Tuoksu on hyvä, perusvarmaa perusvehnää - tosin tässä on jälleen enemmän neilikkaisuutta sekä sitruunaisuutta ja purukumia kuin sitä himoitsemaani banaania. Ehkä WB-06 ei ole valintani enää jatkossa. Täysin tyylinmukainen, raikas vehniksen tuoksu. Maunkin perusteella tavara on valmista, joskin hiilihappoja saisi olla enemmän ja eiköhän niitä vielä pidemmällä pullokäymisellä enemmän tulekin. Erittäin vehnäinen, hieman hiivainen, neilikkainen ja kukkainen maku. Vehnän makeus ja hiivan happamuus ovat hyvässä balanssissa ja lopussa on kesysti näykkäisevä katkero. Ei tämä mitään Ayinger Bräuweissea ole, mutta Sandels Vehnäoluelle ja Kukko Vehnälle tämä pärjää hyvin. Täytyy myöntää, että olen hieman yllättynyt, en odottanut tavaran maistuvan näin valmiilta näin aikaisessa vaiheessa. Vehnäolut on ehkä juuri se tyylin johon tällaista valmitustapaa voi soveltaa - luonnollisesti samea ja pitkälti hiivan tuottamiin käymisaromeihin luottava.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen setti. Oletko kokeillut myöhemmin samalla tavalla, mutta toista hiivaa käyttäen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida olla tän jälkeen tehny ky yhden vehnän. Ei ne kauaa pöntössä viihdy.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...