Olutpropagandaa vuodelta 1853

8 kommenttia
 
Vuosi 2012: THL:lla on pääjohtaja Pekka Puskan johdolla menossa käsittämätön oluen demonisointikampanja. Yli 3,5% oluet halutaan siirtää Alkoon, jonka varapuheenjohtaja (n. 20 000 euron vuosipalkalla) Pekka Puska sattumoisin on. 

1850-luku: Oluen kulutusta haluttiin lisätä, koska sen havaittiin johtavan viinan kulutuksen laskuun. Verotusta ohjattiin voimakkaasti olutta suosivaksi ja oluen hyväksi tehtiin rajua propagandatyötä. 

Myös Zachris Topelius kirjoitti oluen taistelusta viinapirua vastaan, tämä kirjoitus on vuodelta 1853:
Viina on tarve, siinä sen salaisuus meidän maassamme. Sen väärinkäyttöä ei voida poistaa, ellei onnistuta sille hankkimaan jälkeläistä, joka samalla kun se vilkastuttaisi, vahvistaisi ja lämmittäisi olisi myös terveydelle hyödyllinen. Emme tiedä mitään niin sopivaa viinan tilalle kuin olut. Ominaisuudet, hinta ja valmistus kieltämättä antavat tälle juomalle suuren etumatkan. Olut on terveellistä, ravitsevaa ja lämmittävää, vaikka sitä juotaisiin jääkylmänä. Sitä voidaan helposti kuljettaa kaikkialle, se ei juovuta, ellei sitä nautita kohtuuttomasti - ja missäpä jumalanlahja, jota ei turmella kohtuuttomalla käytöllä. Pieni Daavid on käypä taisteluun Goljat-jättiläistä vastaan ja tappava hänet, pieni olutpullo on nielevä suuren viina-ankkurin - ja jokainen joka sanoin tai teoin lähettää näitä pieniä lasiapostoleja talonpojan tupaan, kalastajan venheeseen, merimiehen laivan kannelle ja rikkaankin asuntoon, missä juovutusjuomat korkeine etiketteineen tekevät kauppansa, hän on tavallaan edistänyt vankilain puhdistamista, kapakkain tyhjentämistä, sovun ja hyvinvoinnin palauttamista äsken niin kurjiin majoihin.
Tämä Topeliuksen kirjoitus antakoon voimaa ja intoa olutharrastajille taisteluun terveystalebanien hyökkäystä vastaan. Kuten Olutliiton puheenjohtaja Jari Vaara uusimman OlutPosti-lehden erinomaisessa kolumnissaan kirjoitti - Me emme peräänny!


Olutpropagandaa vuodelta 1966

8 kommenttia:

  1. Itsellä menossa määrittelemättömän pituinen tauko oluesta. Aloin vähän miettimään, vaikka käyttö ei juuri suurta ollutkaan. Ainakin uni pienenkin määrän jälkeen oli huonolaatuista. Ehkä sitten joskus...

    Olen alkanut epäilemään, että varsinaisia kohtuukäyttäjiä on erittäin vähän. Terveyshaitat ovat kaikilla varmasti tiedossa, ei siitä sen enempää. Mutta onko alkoholin nykyinen käytön riskiraja sopiva? Turvarajahan se ei ole, sillä yksilötaso vaihtelee, ja alkoholi on hermomyrkkynä haitallista pieninäkin määrinä. Mitä tai keiden intressejä raja sitten palvelee? Terveyden kannalta se ainakaan ole suotuinen.
    Tietysti jokainen itse vastaa omasta ajattelustaan ja käytöstään. Me olutharrastajat vetoamme mielellämme siihen, että ei ole niin vaarallista nauttia jokunen laatuolut hyvässä seurassa silloin tällöin kuin vetää kännit harvemmin. Ehkä niin, mutta tähän liittyy mielestäni itsepetoksen makua. Onko lopulta niin? Monet hyvät oluet ovat melko vahvoja. Kuinka moni jättää siihen yhteen tai kahteen viikossa? Mitä olutbongaus ja reittaus tekee kohtuudelle? Mitä on kohtuus? Kuinka moni pääsee edes viralliseen riskirajaan? Luulen, että melkeinpä jokainen suurkuluttaja on ollut kohtuukäyttäjä.

    Mielestäni olut ei ole olutta kuin nimellisesti tai teknisesti, jos siinä ei ole alkoholia. Vaikea sanoa, tyytyisimmekö vain makuun. Itse olen löytänyt korvaavan maisteluharrastuksen teiden maailmasta, joka on uskomattoman monimuotoinen, voisin sanoa, että ainakin olutmaailman verran. Olen ollut etuoikeutettu, ja saanut maistaa montaa herkullista olutta.
    En epäile etteikö olisi kohtuullista käyttöä. Itse haluan vain harrastaa enemmän (teetä), joka paivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän reittausblogin ylläpitäjä ainakin täyttää alkoholin liikakäytön kriteerit, sen verran suurta näyttää olevan alkoholin kulutus ja hyvin usein on vahvoja oluita.

      Poista
    2. Haters gonna hate, kuten meillä täällä internetissä on tapana sanoa.

      Poista
    3. Ja anonyymi täyttää trollailun liikakäytön kriteerit, sen verran suurta näyttää olevan trollailu ja hyvin usein on todella heikkoja trollauksia.

      Itse aloitin olutharrastuksen vuoden 2009 alussa, enkä ole enää sen jälkeen ollut krapulassa. Sitä ennen tuli vedettyä melkein jatkuvasti perinteiset viikonloppukännit.
      Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.
      Ja minä en edes reittaa, vaan pelkästään nautiskelen.

      Poista
    4. Erinomainen kommentti Simolta. Itselläni on juurikin samankaltaisia kokemuksia.

      Poista
    5. Minulla (ihan eri anonyymi) olutharrastuksen aloittaminen on kyllä vähentänyt "ördäystä" ja krapulointia, mutta aivan salonkikelpoiseksi juojaksi en ole vieläkään oppinut. Selkeiten muutos näkyy kohdallani siinä, että jos tarjolla ei ole maukkaita oluita, ei huvita juoda ollenkaan. Pelkkä humaltuminen ei kiinnosta. Mutta toisinaan on päiviä, jolloin maistettuja vahvoja oluita kertyy kahden käden sormille, ja noina kertoina en voi väittää olleeni aivan edustuskunnossa päivän päätteeksi. Kuitenkin jos Karjala/Karhu -aikoina krapula oli kerran viikossa, nyt se on ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa.

      Poista
    6. Pidän selviönä, että olutharrastuksen leviäminen vähentäisi alkoholiin liittyviä lieveilmiöitä ja sairauksia. Moni alkoholisti juo mäyräkoiran putkeen, mutta tuskin yksikään juo vaikkapa kuutta Orvalia samana päivänä. Ja mikä olennaisempaa: ne jotka juovat Orvalia, tuskin juovat mäyräkoiraa vastaavaa määrää alkoholia. Suomessa päättäjät eivät tätä tajua, vaan kaikki alkoholi isketään samalle viivalle. Sitten tehdään päätöksiä, jotka hankaloittavat olutkulttuurin asemaa ja tukevat perinteistä, humalahakuista ongelmajuomista, jossa maun arvo on lähinnä siinä, että alkoholi "menee helpommin alas".

      Poista
  2. Kyllä itse myönnän juovani laatuolutta ihan humaltumistarkoituksenakin. Juonnin tyyli on kyllä muuttunut entisestä 8-packin koffista 3xviikossa tyyliin; muutama hyvä 3,5%-8% olut muutaman kerran viikossa. Joskus voin ottaa pari elowehnää tms. vaikka töiden päätteeksi, lähes joka päivänä sillä viikolla. Se palkitsee raskaan työpäivän jälkeen. Ei tässä maailmassa mulla paljoa muita nauttimisen iloja ole, niin haluan nauttia edes oluesta. Se suotakoon minulle.
    Nykyään kuitenkin olutta juodessani mulla merkitsee enemmän maku, kuin humalaan pääseminen. Ennen join vain päästäkseni känniin, nykyään nautin muutaman hyvän oluen humaltuakseni hieman. Nykyään en mielestäni käytä niin paljon alkoholia,(en ole tarkkoja laskeskeluja tehnyt) koska erikoisoluet ovat paljon kalliimpia ja halpoja bulkkilagereita en enää osta/juo. Ei vaan pysty enää juomaan "huonompaa".

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.