Kotiolutta: Kotiolutmestari Harri Puhakan Copper Mallet Red Ale kotiversiot

0 kommenttia
 
Nyt sitten suurella mielenkiinnolla maistoon Kotiolutmestari 2016 kisan voittaneen kotkalaisen Harri Puhakan Copper Mallet kotiversiot. Oluen nimi saattaa kuulostaa tutulta, sillä sitä valmistettiin yksi erä Saimaan Juomatehtaalla viime marraskuussa (29.11.2016) ja helmikuun alussa se tuli saataville Alkoihin kautta maan. Otin Saimaan valmistaman kaupallisen version maisteluun helmikuussa ja annoin arvosanaksi 8/10. Jos ette ole jo lukeneet, niin suosittelen lukemaan myös Puhakan kirjoittaman taustatarinan Saimaan Juomatehtaan blogista.

Harri Puhakka (Kuva: Heikki Kähkönen)
Minulla on oluesta nyt käsillä kolme Harri Puhakan lähettämää kotiversiota. Ensimmäinen versio on samaa kuin viime vuonna kisan voittanut erä. Se on keitetty jo viime syksynä ja toimii yli-ikäisenä tässä nyt vain verrokkina pohjalla. Seuraavat kaksi erää on valmistettu täsmälleen samoilla raaka-aineilla kuin Saimaan Juomatehtaalla valmistettu kaupallinen erä. Harri oli paikalla mukana oluen teossa ja sai mukaansa keitossa käytettyjä mallas- ja humalaeriä kotiversion tekemiseen. Näissä kahdessa eri kotiversiossa on vain yksi ero - toinen on käytetty Saimaan hiivalla ja toinen WLP001:llä.

Otetaanpa ensiksi siis maistoon se alkuperäinen viime syksyllä keitetty Copper Mallet. Tästä alkuun kotiolutmestarin saatesanat ja perään oluen reseptiikka:
Numeroimaton ”kotiolutmestari” on joskus viime syksynä alkuperäisellä reseptillä tehtyä erää. Tämä kyseinen kärsii jo ikääntymisestä, mutta siitä voi vielä saada jotain ideaa reseptin skaalauksen onnistumisesta kun sitä vertaa Saimaan versioon. Alkuperäisessä Magnumia on keitetty 0,8g/l 70 min kun taas Saimaalla määrä pudotettiin 0,2g/l . Alkuperäisessä keiton jälkeen kuuma vierre on suodatettu Citra ja Styrian Golding kukintojen läpi käymisastiaan kun taas Saimaalla tämä hoidettiin lisäämällä pelletit whirlpooliin.
Copper Mallet (alkuperäinen)

Maltaat:
Vienna 80% 
Crystal 100 10% 
Red Ale 10% 

Humalat:
Magnum 12,8% 0,8g/l  70min 
Perle 3,9% 1g/l 60min 
Centennial 10,1% 0,5g/l 15min 
Centennial 10,1% 0,5g/l 10min Centennial 10,1% 0,5g/l 5min 
Cascade 6,9% 1g/l 1min 
Citra 1,5g/l + Styrian Goldings 1g/l hopback 

Hiiva:
Wyeast American Ale 1056 

Lisäksi kuivahumalointi Citra 2g/l


Kirkas, kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Todella kauniin värinen olut. Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta ja viinikumikaramellia. Humalien aromikkuus vaikuttaa kääntyneen iän myötä hieman jo saippuaiseen suuntaan, mutta on siellä pihkaisuutta ja sitrushedelmääkin vielä joukossa. Maussa onkin sitten jo selkeämpiä iän merkkejä, nimittäin rahtunen happamuutta on päässyt jo muodostumaan. Mallaspohjan runsas ja leipäisen karamellinen sekä toffeemainen ote tarjoaa samanlaista tuntumaa kuin Saimaan Copper Mallet, mutta humaloinnin aromikkuus on jo parhaat päivänsä nähnyt ja tiivistynyt neulasmaiseksi greipiksi sekä saippuaisuudeksi. Katkeruus tuntuu selvästi rapsakkaammin kuin kaupallisessa versioinnissa. Ikä on vienyt tästä jo parhaan terän, mutta tulipa nyt maistettua pohjille.

Seuraavaksi sitten tuoreempaa lasiin. Harrin erät #31 ja #32, joissa siis käytetty Saimaan Juomatehtaalta saatuja tismalleen samoja raaka-aineita kuin kaupallisessa versiossa. Kotiversiot on keitetty samalla viikolla kuin Saimaan kaupallinenkin, eli marraskuun lopulla tai aivan joulukuun alussa. Alla jälleen mestarin itsensä kuvaukset:
#32 on orjallisesti samalla reseptillä tehty Copper Mallet kuin Saimaan Juomatehtaalla. Tai ei ihan. Toki säädin huoneen, jossa käymisastiat olivat lämpötilan samaan kuin Saimaalla käytetty arvoon, mutta omissa Melkon saaveissa ei ole lämpömittareita saati jäähdytystä, joten käymislämpötilan kontrollointi ei omilla vermeillä onnistu. Toinen pieni poikkeama on kuivahumalointi, joka on tehty pellettien sijaan kukinnoilla. #31 on muuten sama kuin #32, mutta Saimaan hiivan sijasta on käytetty White Labs WLP001:stä. Keitossa oli vierrettä reilu 30l, jonka jaoin kahteen käymisastiaan. Astiat olivat vierekkäin samassa tilassa, joten näiden kahden hiivan työn tulokset ovat tässä nyt hyvin vertailtavissa.
Todella mielenkiintoista nyt maistaa Copper Mallet kenties sellaisena kuin se on tarkoitettukin, vaikka hiivat toki ovat eri kantaa kuin alkuperäisessä. Varsin neutraaleja jenkkikantoja ovat kuitenkin kaikki, tai Saimaan hiivasta en ole varma, mutta niin ounastelisin.

Copper Mallet #31 & #32

Nyt siis vasemmalle lasiin #31 eli WLP001:llä käytetty versio ja oikealle Saimaan hiivalla käytetty #32, joka on kaupallisen toisinto.  



WLP001 kaatuu lasiin maltillisesti vaahtoavana ja kirkkaan tummanpunaisena. Rubiinimaisena. Saimaan hiivalla käytetty vaahtoaa hieman enemmän, mutta väri ja kirkkaus on tismalleen sama. WLP001:n tuoksu on raikkaan aromihumalainen, mutta kuitenkin tuhdilla amber alemaisella karamellisen toffeisella pohjalla. Humaloinnin raikkaudessa on iso ero Saimaan hieman tunkkaiseen kaupalliseen versioon. Saimaan hiivalla käytetty tuoksuu voimakkaamman hedelmäiseltä ja siinä on hieman punaista marjaisuuttakin. Sama raikkaus humalissa, mutta WLP001 vaikuttaa muodostaneen neutraalimmat käymisesterit. Maltaisuus tulee paremmin esiin WLP001:llä, mutta humalat korostuvat Saimaan hiivalla enemmän ja hiivaprofiili tuntuu tukevan niitä paremmin. Saimaan hiivalla käytetyssä on hieman parempi tuoksu. Samansuuntaiset, mutta selvästi erilaiset tuoksut. Hiivalla on iso merkitys. 



Aloitetaanpa maistelu Saimaan hiivalla käytetystä. Runsas, raikas ja täyteläinen olut. Katkeruus jää kuitenkin melko kesyksi - liekö tosiaan tehty tismalleen samalla reseptillä kuin Saimaalla, eli katkeroa olisi skaalattu alkuperäisestä alaspäin? Humalien raikkaudessa jälleen iso ero kaupalliseen. Saimaalla ei vaan tahdo reilusti humaloidut oluet onnistua, vaan ne tulevat prosessista ulos tunkkaisina. Hyvä maltaisuus, hieman toffeeta, mutta enemmän sellaista tummaa karamellisuutta. Ei kuitenkaan turhan makeasti. WLP001 versio on maultaan nyt hieman terhakamman oloinen, se ei ole aivan niin makea, mutta maltaisuuden tuntu on kuitenkin jotenkin runsaampi tai ennen kaikkea pehmeämpi - samalla pehmeän makoisat ja raikkaat aromihumalat nivoutuvat suutuntuman kanssa yhdeksi pehmeäksi kokonaisuudeksi. Kyllä, uusintamaistelu ja useampikin varmistavat tilanteen. WLP001:n makuprofiili vaikuttaa pehmeämmältä ja miellyttävämmältä. Hiilihappoja sanoisin molemmissa olevan saman verran - miellyttävän maltillisesti, jotta runsas runko pääsee esiin. 



Laadukkaita oluita on nämä molemmat versioinnit. Ei mitään virhearomeita saati makuja. Täysin puhdasta ja priimaa tavaraa. Vaikea on saada pesäeroa oluiden keskinäiselle paremmuudelle, mutta kaupalliseen versioon muodostuu kuitenkin selkeä ero. Kyllä se näihin kotiversioihin verrattuna vaan armottoman tunkkainen oli - raikkaus puuttui ja maku oli yhtä hedelmäkiisseliä. Kotiversioissa maltaat ja humalat erottuvat selkeästi, eivät yhtenä mössönä. Huomattava makuero hiivoissa. WLP001 tuntuu tuottavan enemmän pehmeää hedelmäisyyttä makuun ja Saimaan hiiva taas terävämpää, hieman brittityylistä suutuntumaa ja pientä marjaisuutta, jonka senkin yhdistän brittihiivoihin. Saimaan hiivalla käytetty voisi humalat vaihtamalla käydä hyvästä ESB:stä ja se on paljon sanottu se. WLP001:llä käytetty on taas klassista amerikkalaista amber alea. Hyviä molemmat, erittäin hyviä. Hiivat sekaan kaatamalla vaikutelma vaan korostuu. Kisaversion runsaammalla katkerolla varustettuna nousisivat vielä seuraavalle tasolle - kenties sille voittajatasolle - yhtään siis kisan muuta tasoa tietämättä, mutta kuulemani mukaan taso oli korkea. 

Kiitokset kaimalleni Harrille tästä mielenkiintoisesta maistelusta! Myöhemmin luvassa vielä Harrin lähettämien kahden Scotch Alen maistelu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...