Ensimaistossa kotipanimon Savuvehnä(bock)

0 kommenttia
 
19.9.2015 tein kotipanimossani monivaihemäskäyksellä Savuvehnäbockia. Käytin oluen Mauribrewn Weiss hiivalla ja ominaispaino jäi peräti lukemiin 1.020. Annoin olla pöntössä kolme viikkoa, mutta ei se siitä ensimmäisen viikon jälkeen enää miksikään muuttunut. Lopputuloksena siis reilun 6% tavoitteen vastaisesti noin 5,1% vahvuinen olut ja jos siihen pullokäymisellä 0,2-0,3% tulee lisää niin jossain 5,4% kieppeillä ollaan. Savuvehnää siis, mutta ei vehnäbockia - vahvuus ei riitä. Ehkä vika oli hiivassa tai sitten monivaihemäskäyksessäni. Alla ensin se mitä piti tulla ja sen alapuolella lopputulos.
 


Maistelin pullotellessa olutta, enkä osannut olla kovinkaan pahoillani, vaikka ominaispaino nyt jäi hieman ylös. Näyte maistui nimittäin varsin hyvältä. Weyermannin savuvehnä oli tehnyt hienon palvikinkkumaisen savuisuuden makuun. Olut on nyt ollut 10 vuorokautta pullotettuna, joten on aika ottaa ensimaisto. 

Täytyy toivoa, että hiiva oli oikeasti kolmessa viikossa käyttänyt vierteen loppuun, eikä vaan uinahtanut kesken kaiken. Siinä tapauksessa pullossa on nyt flättiä olutta, koska hiiva ei ole enää toimintakunnossa, tai jos hiiva on uudelleen herännyt, niin pullot ovat mahdollisia räjähteitä (keskenjäänyt käyminen + jälkikäymissokerit = KABOOM!) Mikäli hiiva taas oli käyttänyt vierteen loppuun, niin nyt homma on bueno.

Varovaisesti korkkia raottaen...


...Suhahtaa melko voimakkaastikin, mutta tavara pysyy paikoillaan. Lasissa vaahtoavuus on kuitenkin melko maltillista. Huh... pahin pelko on ehkä sivuutettu. Sameahko hiivojen kera kaadettuna, kuten asiaan kuuluu. Väri on karamellisoidun ruismaltaan johdosta odotetusti enemmän dunkles kuin perushefe. Kyllä, kuten kotioluttouhujani viime aikoina enemmän seuranneet jo tietävätkin, oli minun tähänkin pistettävä tuota Weyermannin loistavaa CaraRye mallasta. Se on vaan hyvänmakuinen mallas. Saksalaista, mutta maistuu jotenkin niin suomalaiseen sielunmaisemaan sopivalta. 

Tuoksu on jännällä tavalla hieman happaman ja mausteisen hiivainen - tein perusvehniksen tällä samalla hiivalla ja siinä oli tuota samaa, jotenkin hieman pullataikinaista vibaa. Etualalla neilikkaisuutta ja päärynäisyyttä, sitten kepeää savuisuutta vasta tuoksun jälkinosteessa. Rukiinen tuntu tulee savun rinnalle kauniisti - pientä sellaista heinäpellon kulottamisen meininkiä. Aromihumalaksi vähänlaisesti lisätty Amarillo ei anna kokonaisuuteen oikein mitään. Olisi melkein sama, vaikka sen olisi jättänyt poiskin. Ei huono tuoksu ollenkaan, mutta näytteen perusteella olisin ounastellut savun olevan enemmän pinnalla. Puolet maltaastakin kuitenkin savustettua. 

Maussa savuisuus on paremmin esillä ja mielleyhtymiä tulee paljaan ruisleivän päälle asetettuun reiluun siivuun palvikinkkua. Mauribrewn Weiss on ehkä väärä hiiva tähän olueen, aivan liian neilikkainen ja hedelmäinen - pitäisi olla tuhdimpaa banaania ja laajempaa esterisyyttä. Toki vedin sen neilikkaisuutta korostavan mäskäystauonkin tähän - kuten aiemmin kirjoitin: "43 asteessa tapahtuva ensimmäinen vaihe on  "ferulic acid rest". Tässä vaiheessa maltaissa tapahtuu reaktio, joka vapauttaa neilikkaisia aromeita olueen tuovaa "4-vinyl guiacolia". Loppuvetoon kertyy hieman banaanisuuttakin, mutta liian vähän liian myöhään. Katkeruutta tulee normivehnistä enemmän ja pehmeää greippisyyttäkin kerääntyy loppuliukuun - olisiko siinä sitten Amarillon kosketus? Suutuntuma on melko täyteläinen ja makeuttakin on tyylin normia enemmän - tietysti, koska ominaispainokin on ylhäällä. Hyvä runko, tuhti peräti.

Tarjoilee kyllä puhtaita makuja - ruis on hyvin esillä, samoin savu ja hedelmäisyyskin tulee raikkaasti. Onnistunut käyminen, mutta ei toivottu lopputulema. Banaania ei irronnut vaikka pidin 23 asteessa pääkäymisen ajan - siihen nähden oikeastaan yllättävänkin puhdasta jälkeä. Tämä Mauribrewn hiiva vaan ilmeisesti on sellainen melko blandi. Mieleeni tulee jatkuvasti yksi asia - kaupan 20 senttiä maksavalla pullahiivalla lopputulos olisi varmasti parempi. 

Ei pidä silti ymmärtää väärin. Tämä on onnistunut olut ja oikein miellyttävä juotava, mutta se ei ole sellainen kuin kuvittelin sen olevan ja se on minulle itselleni pieni pettymys. Olen reseptiä suunnitellessa epäonnistunut - en ole osannut etukäteen naulata reseptiä vastaamaan haluamaani lopputulosta. Erinomainen oppitunti tämä kyllä on. Mäskäykselle ja käymiselle hiivavalintoineen kaikkineen täytyy antaa enemmän huomiota. Mallas- ja humalavalinnat eivät merkitse paljoakaan, mikäli muu osasto ei ole hanskassa. 

Hyvää olutta. Nautin ilolla satsin loppuun ja tarjoan varmasti kotavieraillekin, siitä ei ole epäilystäkään. Olen taas oppinut jotain ja matka jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...