Alkon 80-vuotisjuhlaoluet osa I

Alko täyttää 80-vuotta kuluvan vuoden huhtikuussa, sen kunniaksi valikoimiin on tullut rajoitettu erä "uniikkeja" (osa on ollut ravintolatarjoilussa jo aiemmin) oluita kymmeneltä eri pienpanimolta. Oluita on saatavilla noin 150:stä Alkosta ympäri Suomen, myynnissä on vain yksi erä kutakin, eikä lisää tule. Tarkat saatavuustiedot voit tsekata Alkon sivuilta.

Tämä on ensimmäinen kerta kun Alkon vakiovalikoimassa nähdään esim. Porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin tai Helsinkiläisen Stadin Panimon tuotteita, hieno ele Alkolta tähän paikkaan, mutta miksi vasta nyt?

Minulla on maistelussa tänään viisi näistä juhlaoluista. Tsekkaa arviot alta.

Nokian Keisari Juhla Ale

Nokian Panimon tuotteista Elowehnä ja Luomu kuuluvat kestosuosikkeihini, ne ovat hyviä, edullisia ja helposti saatavilla yleisimmistä marketeista. Keisari Juhla Ale on suodattamaton ja pastöroimaton Bitter/ESB-tyylinen pintahiivaolut, jonka alkoholipitoisuus on 5,0%. Humalalajikkeina Hallerthau, Columbus ja Amarillo.

Väriltään punaruskeaa ja sameahkoa olutta, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto kestää pitkään ja muodostaa höttöisiä kumpuja laskiessaan. Tuoksu on erikoinen, mutta melko hyvä - se on punaherukkaisen marjainen, vehnäolutmaisesti hiivainen ja jopa hieman banaaninen, karamellinen ja hieman karkean vierremäinen. Maku on hedelmäinen, herukkainen, hieman keskenkäyneen oloisesti vierremäinen ja mausteisen hiivainen. Eksoottisisen hedelmäisiäkin vivahteita erottuu ajoittain. Tuoksu oli erikoinen ja melko hyvä, mutta maku on ainoastaan erikoinen, eikä oikein kolahda minulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman runsaan ja pistävän hiilihappoinen. Täysin erilainen kuin Nokian Panimon aiemmat oluet, joka on hyvä, kokeilla saa ja pitääkin. Näitä lisää, josko ensi kerralla syntyisi minunkin makuuni paremmin sopiva resepti.

Laitilan Kukko Kellariolut

Suomen suurin pienpanimo löytyy Laitilasta. Kukko Kellariolut on suodattamaton pils ja luullakseni se on suodattamattomuutta lukuun ottamatta sama olut kuin Kukko Vahva Pils. Alkoholipitoisuus 5,5% ja humalina Northern Brewer ja Hersbrucker.

Kullankeltainen, utuinen olut, jonka vaahto on melko matala, mutta tiivis. Tämän erottaa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olueksi heti tuoksun perusteella, sillä heti ensimmäisenä hajuaistimiin kantautuu tuttu hernekeittoisen yrttinen vivahde, jota osasin kyllä odottaakin. Lisäksi tuoksusta löytyy viljaista maltaisuutta, hieman hedelmäisyyttä ja tuntuvasti ruohoista humalointia. Olut on suussa mukavan pehmeää ja nautittavuus on hyvä. Maussa puhdas pilsmäinen maltaisuus ja tuntuva ruohoinen humalointi ovat parhaiten esillä, aivan kuten Kukko Vahva Pilsissäkin. Lisäksi hieman hedelmäisyyttä ja sitä Laitilan talonmakua, josta joko pitää tai ei. Jälkimaussa hieman mausteista yrttiä ja ruohoisuutta. Jos pidät normi-Kukosta, niin pidät varmasti tästäkin.

Beer Hunter's Mufloni Indian Pale Ale

India Pale Ale, 6,0% ja humalina Golding, Challenger ja Columbus. Ei mitään ennenkuulumatonta, paitsi se, että tämä on Porista! Kerrassaan hienoa nähdä Olutoppaan vuosiäänestyksissä Vuoden Suomalaiseksi Panimoksi 2011 valitun porilaisen panimoravintolan olut Alkon hyllyllä. Panimo saa yhdellä keitolla valmistettua vain 200 litraa olutta ja pullotuskin tehdään käsityönä.

Tummahkon kuparinen olut, jonka osin suurikuplainen vaahto viipyy pitkään pienenä kerroksena oluen pinnalla. Tuoksu on yllättävän mieto, mutta kuitenkin miellyttävä, siinä karamellisen mallaspohjan päällä makaavat humalan sitrushedelmäiset ja greippiset aromit, joiden lisäksi löytyy vielä hieman marjaisuuttakin. Maku alkaa karamellisella ja marjaisella otteella, kasvaen siitä hiljalleen greippisen happamaan ja katkeraan loppuunsa. Siinä välissä on hedelmäistäkin otetta ja kaiken kruununa melko voimakas katkeruus - sellainen joka tässä tyylissä pitääkin olla. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivahko ja maltillisen hiilihappoinen. Mieto tuoksu ja maun tietty karkeus hieman verottavat nautittavuutta, mutta kyllä tämä kokonaisuutena hyvää on.

Stallhagen India Pale Ale

Ilahduttavasti neljä kymmenestä juhlaoluesta edustaa IPA tyyliä, ainakin nimellisesti. IPA on kenties edelleen maailmanlaajuisesti kuumin oluttyyli, se on nyt niin sanotusti in. Tyylin valioyksilöt hurmaavat nauttijan voimakkaalla ja aromaattisen hedelmäisellä humaloinnillaan. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin IPA on vahvuudeltaan 6,0% ja humalina on käytetty perinteisiä brittihumalia Northern Brewer, Styrian ja Fuggles.

Kauniin kuparinen ja lähes kirkas olut, jonka keskirunsas vaahto on melko kestävä. Mieto tuoksu on karamellimaltainen ja ruohoinen sekä hieman sitruksinen. Kokonaisuutena kuitenkin turhan vaisu, aromipuolen humalointiin voisi satsata rankemmallakin kädellä. Maku on tuoksua parempi, siinä on makeahkon karamellinen mallaspohja, sitrus- sekä eksoottishedelmäinen humalointi ja hieman herukkaisuuttakin. Katkeroa on tuntuvasti, mutta kuitenkin pehmeästi ja jälkimaku kuivuu ruohoisempaan suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman hyökkäävän hiilihappoinen. Varsin onnistunut Suomi-IPA, josta kuitenkin vielä puuttuu se viimeinen silaus.

Vakka-Suomen Prykmestar Hunajabock

Vakka-Suomen panimon Hunajabock näytti olleen ainakin täällä Rauman suunnalla suosituin näistä juhlaoluista. Paria hassua pulloa lukuunottamatta Hunajabockin hyllypaikka kumisi tyhjyyttään, kun muita oluita oli vielä tänään reilusti jäljellä. Suosion selittänee Vakka-Suomen Panimon muidenkin oluiden hyvä saatavuus näillä seuduin. Tuttu panimo myy, vaikka tuote olisikin hieman eksoottisempi. Hunajabock on 6,6% vahvuinen bock, johon on lisätty paikallista hunajaa.

Oranssivivahteisen kultainen ja keskiverrosti vaahtoava utuinen olut. Makeahko hunaja dominoi tuoksua voimakkaasti, hentoa hedelmäisyyttäkin löytyy, mutta muut oluelle ominaiset tuoksut ovat tehokkaasti peitossa jossain hunajaisuuden alla. Maku on makeahkon maltainen, hieman ruohoinen ja loppua kohti voimistuvan hunajainen. Suutuntuma kuivuu jälkimakuun melko voimakkaasti hunajan maistuessa yhä taustalla ja alkoholin lämmittäessä nielua varsin miellyttävästi. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja keskirunsaan hiilihappoinen. Hunajan ystäville ehdoton, muille enemmänkin kuriositeetti. Itselleni pieni annos upposi helposti hitaalla tahdilla, mutta puolivälissä alkoi jo tökkimään.

Siinä oli ensimmäinen osio vuosioluiden maisteluista. Yhteenvetona voidaan todeta, että varsin hyviä, muttei kuitenkaan aivan huippuoluita. Näiltä jutussa esiintyneiltä panimoilta löytyy valikoimistaan jokaiselta parempiakin tuotteita, joita toivottavasti tulevaisuudessa nähdään Alkossakin.