Maistelussa Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Joker Hop (erä 8) ja Houston Brown Ale

0 kommenttia
 
Sitten arviointiin Saimaan Juomatehtaan hulppeasta näytepaketista Joker Hop -sarjan erä 8 ja täysin uusi Houston Brown Ale. Aiemmin maistetut uudet Brewer's Specialit Pacific Pale Ale ja California IPA eivät täysin vakuuttaneet.

Joker Hop erä 8

Maltaat: Pale Ale ja Wheat
Humalat: Ei tiedossa

Joker Hopin idea on joka erään vaihtuvat humalalajikkeet. Kaupan hyllyllä eränumeron löytää tölkin pohjasta ja kyseiseen erään käytetyt humalat näkee Saimaan Juomatehtaan nettisivuilta, kun eränumeron syöttää sinne. Tämän uusimman erän humalia ei nettisivusto vielä tunne, mutta ne varmasti ilmestyvät sinne, kunhan olut lähtee virallisesti myyntiin.

Aiemmin olen maistanut erät 1 ja 2, joista kakkonen maistui paremmin (olipa perverssiä!). Aiemmin reseptiikassa on ollut mukana mallastamatonta ruistakin, mutta se on nyt poistunut ja jäljellä on enää Pale Ale ja Wheat -maltaat.



Samea oranssihtava olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksussa on märän tiskirättimäistä tunkkaisuutta ja hiivaisen filtterin läpi yrittävää hedelmäistä humalointia. Aromit eivät ole selkeitä, vaan sekoittuvat hiivaisuuteen. Sekametelisoppa. Maku on hieman parempi, mutta edelleen tunkkainen. Humalointi ei pääse kunnolla framille aromien puolesta, mutta katkeruutta tuntuu kyllä. Vaikea tästä on nauttia. Yksinkertaisesti huono.

"Kansainvälisten laatuhumalien ennakkoluuloton käyttö takaa ainutkertaisen makunautinnon." Ainutkertainen kyllä. Nautinto? ... noooh, ei tällä kertaa. 

Houston Brown Ale

Maltaat: Pilsner, Münchener, Crystal, Red Ale, Wheat ja Smoked
Humalat: Cascade, Chinook ja Columbus

Houston Brown Ale on täysin uusi tuttavuus Brewer's Special sarjaan, jokohan nyt kolahtaisi meikäläisenkin makuun?



Tumman kuparinen, valoa vasten melko kirkkaanlainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on nyt hieman imelän leipäisen maltainen, hieman metallinen ja kevyesti paahteinen. Jenkkihumalien hedelmäisyyttä ja kypsää marjaisuuttakin nousee joukkoon. Sarjan maltaisin tuoksu. Olut on suussa jälleen kovahkon hiilihappoista - nauttiiko tällaisesta hiilihapotuksesta oikeasti joku? Suutuntuma katoaa kupliin ja röyhyttämäänkin moinen pistää kovasti. Itseltäni tämä ainakin syö suuren osan nautinnosta heti pois. Maussa tulee aluksi makeahkoa maltaisuutta kevyen toffeisesti ja imelän setsuurimaisesti, jälkimaussa ehkä sitä savuisuuttakin hennosti ja aavistus metallia. Hedelmäiset jenkkihumalat ovat hieman pois paikoiltaan tämän mallasrungon rinnalla, mutta maistuvat kuitenkin kohtuullisen raikkaina ja selkeinä. En nyt pääse tuosta suutuntumasta yli enkä ympäri - tämäkin potentiaalia omaava olut kaatuu teolliseen ylikovaan hiilihapotukseen, joka estää täysipainoisen nautiskelun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...