Maistelussa Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Pacific Pale Ale ja California IPA

0 kommenttia
 

Saimaan Juomatehdas lähetti blogisteille taas mittavan setin oluita maisteltavaksi. Kuvasin laatikon antimista videonkin Facebookin puolelle. Uusia Brewer's Special -sarjan 0,5 -litraisia tölkkejäkin tuli siis neljää eri sortimenttia ja neljä tölkkiä kutakin. Koska olut on parasta yhdessä koettuna, niin nappasin sarjan terävimmin humaloidut eli Pacific Pale Alen ja California IPAn mukaan Rauman kotipanijoiden eiliseen kokoontumiseen. Tässä mietteet oluista.



Pacific Pale Ale
4,7%, 30 EBU
Maltaat: Pale Ale, Cara Pale, Wheat
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Equinox

Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksu on puhdas, sitrushumaloitu ja kevyen maltainen. Humalointi pääsee esiin terävästi ja tuoksu herättää jo lupauksia, vaikka toki intensiteetiltään onkin sitä mihin maitokauppavahvuisissa on totuttu, eli hieman pliisu. Makukin on terävä. Raikasta greippisen sitruksista, hieman karvaan hapanta hedelmäisyyttä ja mallastakin niin, että sen vaivatta maistaa. Katkeroakin löytyy varsin tuntuvasti. Suutuntuma on hieman kovahko ja omaan makuuni turhan runsaan hiilihappoinen. Eli yhteenvetona todettakoon, että sellainen runsaan humalaöljyinen, pehmeä ja soljuva tuntuma, joka tyylin parhaista näissäkin vahvuuksista löytyy, tästä vielä puuttuu. Muuten kyseessä on melko miellyttävä, joskin tavanomainen pikku-IPA.



California IPA
4,7%, 50 EBU
Maltaat:  Pale Ale, Cara Pale, Wheat
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic

Näistä kahdesta hieman kirkkaampi, Pacific Pale Alen kanssa saman värinen ja yhtä runsaan vaahtoava - reilulla kaadolla tietenkin. Saimaalla on yleensä reilusti hiilihappoja tölkkioluissa ja niistä haluan kaadolla poistaa ylimääräiset heti kättelyssä. Tuoksu on tässä hieman pihkainen, pellettimäisen humalainen. Taustalla on pieni tiskirättimäinen tunkkainen vivahde. Hedelmäisyyttäkin löytyy appelsiinimaisesti ja sitruunaisesti. Maussa on nyt mukavan tiukka katkero, jota ohut runko entisestään korostaa. Hedelmäisyys jää happaman greippiseksi ja hieman karvaaksi - sellainen nektarimainen tropiikki ja öljyinen pehmeys tästäkin puuttuu. Tiskirätti nousee taas esiin loppuvedossa. Kokonaisuus on jälleen kovahko ja turhankin kuiva. Mallasrunkoa kaipaisi lisää ja ehdottomasti myös maltillisempaa hiilihapotusta.

Kotipanijoiden raadissa olimme sitä mieltä, että turhan runsas ja kova hiilihappoisuus tekee sinänsä maistuvista oluista turhan teollisen makuisia - ero kotona tehtyihin ja pullossa luontaisesti jälkikäyneisiin nimenomaan suutuntumassa oli huomattava.

Ps. Facebookissa on mittavasti kuvamateriaalia eilisistä iltamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.