Rinnakkainvertailu: Saimaan Joker Hop erät 1 ja 2

2 kommenttia
 
Nyt mielenkiintoiseen rinnakkainvertailuun. Rinnakkain Saimaan Juomatehtaan uuden Joker Hop konseptin erät 1 ja 2. Joker Hop oluen idea on se, että olueen käytetyt humalat vaihtuvat jokaiseen valmistuserään, mutta olut niiden takana pysyy samana. Skeptikko sisässäni sanoisi, että tässäpä nerokas tapa päästä eroon kaikista jämähumalista, joita ei panimon perustuotteissa voi hyödyntää, mutta ehkä taustalla on jotain ihan aitoa kokeiluakin. Eri eriin käytetyt humalat näkee syöttämällä tölkinpohjaan printatun eränumeron panimon kotisivuille. Mallaspohjassa on ohramallasta, vehnämallasta ja mallastamatonta ruista - panimo kuvailee mallaspohjaa samettiseksi. 

Erä 1, päiväys 14.03.16 (tölkitetty 14.6.2015?), Humalat: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia), Mt. Hood (USA) ja Summit (USA)

Erä 2, päiväys 30.04.16 (tölkitetty 30.7.2015?), Humalat: Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Amarillo (kaikki USA:sta).

Erä 1:ssä siis selvästi enemmän kokeilevampaa meininkiä, kun taas erä 2 on silkkaa klassikko-osastoa. Maistetut tölkit ovat osa Saimaan Juomatehtaan minulle lähettämää näytepakettia.



Ulkonäkö:

Molemmilla tietysti identtinen väri - kultaoranssi, hieman reunoilta rusehtava. Erä 2 on hieman sameampi, se voi johtua esim. öljyisemmistä humalista tai jostain prosessin vaihtelusta. Erä 2:n vaahto jättää hieman enemmän pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu:

Erä 1:n tuoksu on hedelmäinen, mutta pieni tunkkaisuus vaivaa. Hedelmä ei ole raikasta sitruksisuutta, vaan kypsempää mangomaisuutta ja hunajamelonimaisuutta. Hieman jotain tiskirättimäisyyttä tms. epäpuhtautta tuntuu olevan. Erä 2:n tuoksu on odotetusti selvästi sitruksisempi - jenkki on jenkki! Greippiä, sitruksisuutta, pientä toffeisuutta - selvästi raikkaampi tuoksu kuin verrokissa. Erä 1 vaikuttaa tosiaan jotenkin epäonnistuneelta, siinä ei maltaisuuskaan pääse esiin tuon märän rätin tuoksun alta. Erä 2:ssa taas tuoksuu toffeinen maltaisuus ja hienoinen karamellimaisuus, joka tukee jenkkihumalien vyöryä. Erä 2 selvästi parempi!

Maku:

Erä 1:ssä tunkkaisuus jatkuu maussa ja purenta on hentoa. Erä 2 on niin paljon raikkaampi ja purevampi, ettei uskoisi kyseessä olevan humalia lukuunottamatta sama resepti. Erä 2 on itse asiassa oikein mainio maitokauppaolut. Humalaa on aromikkaasti ja katkeroakin juuri sen verran kuin runko tasapainoisesti kantaa saattaa. Sitruksisuutta, mäntyisen pihkaista menoa ja loppua kohti voimistuvaa greippiä. Erä 1 tarjoilee pehmeämpää, hieman toffeemaista ja nahkeamman hedelmäistä tuntumaa. Hento hedelmäisyys kääntyy lopussa kukkaisuudeksi ja katkero jää kesyhköksi. Jälkimaussa nousee sitten esiin tuo virhearomina pitämäni tunkkaisuus.

Suutuntuma:

Molemmat ovat kohtalaisen kevyitä ja keskiverron hiilihappoisia. Erä 2 jättää öljyisemmän kuorrutteen suuhun kuin erä 1 - humalien öljyisyys erilainen kenties?

Kokonaisuus:

Aloitetaan paremmasta, eli erä 2:sta, kuten selväksi on varmasti jo käynyt. Näillä perusjenkkilajikkeilla ei nyt vaan voi vetää vihkoon. Mainio raikas maitokauppaolut hyvällä purennalla. Erä 1 taas sortuu tunkkaisuuteen, en usko olevan ihan tarkoitetussa kuosissa - kaikki tämä ero ei voi tulla humalista, vaan prosessissakin lienee käynyt jotain. Tämän maiston perusteella vaikuttaa todella siis melkoiselta arpapeliltä mitä tölkistä tulee. Tölkinpohjia kannattanee pitää silmällä ostellessa.

2 kommenttia:

  1. Erä kakkosta tuli maistettua tuossa joku aika sitten ja oma tölkki oli aivan pirun hiivaisen ja tunkkaisen makuinen. Erän sisällä ei kuitenkaan luulisi olevan suurta laatuvaihtelua, joten voi olla oma makukalibraatiokin vaan nenillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se olla jotain viimeisenä astioituja tölkkejä, johon on päässyt vähän sameutta messiin.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...