Olutarvio: Sori Brewing Vanilla Cake Fever

3 kommenttia
 

Vanilla Cake Fever

Panimo: Sori Brewing, Tallinna
Oluttyyli: Imperial Baltic Porter
Alkoholipitoisuus: 9,9%
Saatavuus: Alko (5,20€ / 0,33l). Arvioitu pullo saatu panimolta

Tallinnan Sori on lähtenyt mukaan tähän viimeisen vuoden aikana yleistyneeseen "jälkiruokaolut" villitykseen. Olemme nähneet mm. sellaisia oluita kuin Omnipollo Noa Pecan Mud Cake tai Chocolate Ice Cream Brown Ale ja nyt Sori lähestyy samaa asiakaskuntaan juuri Alkon valikoimiin tipahtaneella Vanilla Cake Feverillä. En ole noita Omnipollon eksotiikkaa tihkuvia oluita maistanut, joten tuntemattomilla vesillä sikäli liikutaan - toki oluiden maustaminen vaniljalla tai kahvilla ei ole nykypäivänä mitenkään erikoista. Aiheesta kertoo enemmän mm. Olutkoira -blogi, juuri osuvasti tänään julkaistussa jutussaan

Sorin oluella vahvuutta 9,9%, mutta pullo tai panimon kotisivut sen enempää kuin Alkonkaan sivut eivät oluen mahdollisista mausteista kerro mitään, joten sen suhteen mennään sokkona.


Mustanpuhuvaa maltillisesti vaahtoavaa olutta. Vaniljaisuus ottaa tuoksussa heti vallankahvan jäätelöisellä tavalla ja yleisilme huokuu Baileys kermalikööriä sekä maitokaakaota. Aavistus kahvimaisuutta taustalla ja humalaisuuttakin, joten olutmaisia piirteitäkin löytyy. Herkullinen tuoksu, joka herättää valtaisan halun maistaa olutta. Maku on myös vaniljainen, mutta tuoksun pehmeys vaihtuu nyt melko katkeraan humalointiin ja aavistuksen ohkaiseen suutuntumaan - tuoksun perusteella odotin pehmeämpää ja runsaampaa, miltei kermaista kokonaisuutta. Maku onkin enemmän espressomainen ja loppuvedossa jopa suolaisen lakritsainen sekä yrttinen. Alkoholi lämmittää taustalla asianmukaisesti. Suklaakonvehtien kanssa nautittuna kokonaisuus pehmenee, mutta ottaisin silti mielelläni pari napsausta makeutta ja runkoa lisää ja pari napsausta katkerosta pois, jolloin olut toimisi jälkiruokana ihan yksinäänkin. Propsit kuitenkin rohkeasta maustamisesta, tuoksu osui jo napakymppiin!

Yhteenveto

Rohkeasti "vaniljoitu" Imperial Porter
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Sori Brewing Soulmate Saison

0 kommenttia
 

Soulmate

Panimo: Sori Brewing, Tallinna
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Ravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Tallinnan Sorilta testiin seuraava lahjuspullo, joka on Soulmate Saison. Tämä belgityylinen maalaisolut on 5,5% vahva ja humaloitu amerikkalaisin Chinook ja Citra -humalalajikkein. Mausteena on käytetty appelsiininkuoria. Ohramaltaan lisäksi etiketti mainitsee vehnämaltaankin.

 
Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa runsaan suurikuplaisesti. Tuoksussa valloittavat hieman hapokas belgihiivainen nahkaisuus sekä pirskahtelevan terävä hedelmäisyys, jossa on sitruksen sävyjä ja parfyymimaista kukkaisuutta. Tietynlaista pippurisuutta on myös eli ihan aitoja saisonin sävyjä ja hieman jääkaappikylmästä lämmettyään myös appelsiinimaisuutta. Hyvä tuoksu - tuoksuu kesältä! Maku on terävän katkeroitu, kuivakka ja hieman nahkean hapan. Appelsiininkuoret jäävät humalaisuuden ja hiivan mausteisuuden alle - tai ainakaan en mausta pysty niitä yksilöimään. Yleisilme on enemmän kuivemman ja happaman kuin makean puolella - IBUja on ilmoitettu olevan 24, mutta katkeruus tuntuu kovemmalta. Hiilihappoisuuskin on runsasta, kuten tyylissä pitääkin, mutta se on myös jotenkin kovan tuntuista. Aidoissa belgeissä tuntuma on monesti pehmeämpi ja siten miellyttävämpi, vaikka hiilihappotaso olisi sama. Jälkimaussa hieman suuta supistavaa nahkeutta ja mausteisuutta. Kokonaisuutena varsin hyvä kuivakka saison, mutta vielä pitää ainakin suutuntumaa hieman parantaa mestariluokkaan yltääkseen.

Yhteenveto

Kuivakka kesäinen saison
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Sori Brewing Dog Sled Fuel

2 kommenttia
 

Dog Sled Fuel

Panimo: Sori Brewing, Tallinna
Oluttyyli: Imperial Red Ale
Alkoholipitoisuus: 8,8%
Saatavuus: Olutravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

4,4% Red Alert IPAn perään 8,8% Dog Sled Fuel - tästä herääkin kysymys, että onko olut peräti Red Alert, mutta kaikki tuplasti? Ken tietää, mutta ei kertonut. Panimon saatteessa ja kotisivuillakin sanotaan katkeroyksiköitä, eli IBUja, olevan 15 eli saman verran kuin KOFF III:ssa - tämä tosin saattaa olla virhe, koska Ardekin on maininnut oluessa peräkärryn olevan kytketty ja uusimmassa Olutposti lehdessä reittauslegenda Hannu Nikulainenkin mainitsee runsaan katkeruuden.



Punertavan kuparinen, kirkas ja melko maltillisesti vaahtoava olut. Tuoksussa on pellettimäistä humalaisuutta mentholimaisen yrttimäisesti ja oluen nimen huomioon ottaen jännästi myös hieman bensiinimäisesti.  Myös pehmeää hedelmää ja karamellimaista mallasta nousee, mutta jokseenkin raa'an humalainen vire jää päällimmäiseksi. Olut on syyssä öljyisen humalainen, täyteläinen ja voimakkaasti katkeroitu. Humalaisuus on havuisen pihkaista, pellettimäisen "vihreää" ja hieman hedelmäistä. Katkerointi ansaitsee kiitosta, mutta maltaisuus ei pysty niputtamaan kokonaisuutta pehmeään syleilyynsä vaan kokonaisuus jää hieman karkeaksi ja mentholimaiseksi. Ei panimon parasta osaamista - ikävä tulee Delirious DIPAn pehmeää öljyisyyttä.

Yhteenveto

Karkeahko koiravaljakkobensiini
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Sori Brewing Red Alert IPA

0 kommenttia
 

Red Alert

Panimo: Sori Brewing, Tallinna
Oluttyyli: Session IPA
Alkoholipitoisuus: 4,4%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Tallinnaan suomalaisvoimin perustettu Sori Brewing lähetti oluitaan maistettavaksi. Red Alert on 4,4% pikku-IPA, jossa katkeruuden ilmaisevia IBU-yksiköitä on linjaan sopien passelisti 44. Mukana tullut saate tai panimon kotisivut eivät oluesta sen tarkemmin speksejä kerrokaan, joten pidemmittä alustuksitta asiaan. Saatavilla Suomesta ainakin Keskon, eli K-puolen kaupoista.


Punertava olut, joka vaahtoaa mukavan runsaasti. Raikkaassa tuoksussa on mangomaista kypsän hedelmäistä sekä mäntymetsäisen havuista humalaisuutta. Karamellimallasta nousee tuoksuun taustalta, mutta kevyesti - yleisilme onkin raikkaan humalainen, kuten odottaa sopikin. Maussa varsin terhakas takapurenta ja tuoksun maukkaan mangomaisia makuja päästää maiskuttelemaan vasta jälkimaun puolella. Alkumaku on dedikoitu kevyen karamellimaiselle maltaalle ja sitruksisemman humalaiselle purennalle. Katkeruuden tullessa mäntymetsäiset sävyt ottavat vallan. Humalaa on mukana mukavan monipuolisella kattauksella. Kokonaisuutena raikas ja moitteeton pikku-IPA, jossa tällä kertaa katkeruuttakin sopivan runsaasti. Perushyvää tekemistä, eli kyllä näitä mielellään särpii, mutta suurempiin hekumointeihin ei tietysti näissä vahvuuksissa vielä ylletä.

Yhteenveto

Mukava pikkuisen punaisempi pikku-IPA
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Nøgne Ø Rød Jul

0 kommenttia
 

Rød Jul

Panimo: Nøgne Ø, Norja
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (6,98€ / 0,5l)

Alkon joulun kausivalikoimasta oli tuttuun tapaan hankittava norjalaisen Nøgne Ø:n panos, joka tällä kertaa on kuivatuilla aprikooseilla ja viikunoilla maustettu Double IPA Rød Jul. Maltaina oluessa Maris otter-, münich-, karamelli-, crystal- ja paahdetut ohramaltaat. Humalina Chinook, Galaxy ja Cascade. Raaka-aineiden perusteella siis ehkä hieman tummempaa, mutta tiukasti jenkkihumaliin tukeutuvaa ja mielenkiintoisesti maustettua. Galaxy tosin on australialainen humalalajike, mutta muistuttaa aromeiltaan pitkälti sitruksisia jenkkilajikkeita. Katkeruutta Alkon mittauksissa DIPAlle varsin maltilliset 67,5 EBUa.



Utuinen punertava olut, jonka vaahto jättää runsaat pitsikuviot lasin reunoille. Keittoon lisätyt kuivahedelmät tuntuvat heti tuoksussa... noh, kuivahedelmäisinä. Viikuna siellä vahvimpana on ja yleinen sokeroitujen kuivahedelmien tuoksu. Karamellistoffeemainen mallaspohja pääsee paremmin esiin oluen hieman lämmettyä ja lopulta yleiseen kuivahedelmäisyyteen sekoittuu nektarimaisen humalaisuuden sävyjäkin - mausteet, lähinnä viikuna, silti voimakkaimpana. Maussakin kuivahedelmäinen, miltei hedelmäkakkuinen yleisvire jatkuu - kieltämättä luoden melko festiivisen tunnelman. Katkeruus lähtee heti alkumausta rakentumaan, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa nouse järin voimakkaaksi, vaan toffeemainen maltaan makeus pysyy mukana aina jälkimakuun asti. Keskivaiheilta loppua kohti siirtyessä on tarjolla voimistuvaa mausteisuutta ja havuisuutta. Tasapainoinen, mukavan täyteläinen ja melko pehmyt kokonaisuus. Juhlasesonkiin mausteet tuovat oman säväyksensä, mutta mieluummin otan norjalais-DIPAn ihan au naturel.

Yhteenveto

Sesonkiin sopiva
ARVOSANA: 8+

Kotiolutta: Panimo Duuni Eläkevirka Barley Wine

0 kommenttia
 
Jyväskylän kotipanotandem Panimo Duuni on esiintynyt Reittausblogin sivuilla useaan otteeseen ja usein edukseen. Nyt tarjolla olisi jo tovin kypsynyt "big beer" Eläkevirka Barley Wine, joka on pullotettu jo viime vuoden joulukuussa.
Eläkevirka
-Pale Ale, Munich, Cara Plus 150
-Chinook, Centennial, Simcoe
-US-05
-10,9% alc.vol, 87 IBU
Meidän ensimmäinen yritelmä Barley Winestä. Tätä voi sitten siemailla takan ääressä, kun laskeskelee puoluekirjalla saadusta eläkevirastaan kuppaamia tienestejä. -Panimo Duuni


Lasiin kaatuu tummaa punertavaa olutta, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksu on tietysti vahva ja intensiivinen - karamellimallasta, toffeeta ja hieman suklaisiakin aromeita. Lisäksi havuisuutta, kuivahedelmää ja pihkaakin. Voimakas ja tuhdin maltainen tuoksu, jossa hieman sherrymäisiä kuivahedelmäisiä piirteitä. Maku on hyvä. Tuhdisti makeaa maltaisuutta alussa, mutta loppu kuivuu melko katkeriin ja jälleen sherrymäisen kuivahedelmäisiin tunnelmiin. Vahvuus pysyy aivan loppua lukuun ottamatta hyvin piilossa. Toffeeta, humalien hedelmäisyyttä ja metsäisyyttä, leipäisyyttä ja aavistus paahteisuuttakin. Laadukas kokonaisuus. Vahvuus tuntuu lämpönä, mutta mitään sikunaisuutta ei esiinny, eli hiiva on saanut työstää vahvaa vierrettä hyvässä lämpötilassa ja elinvoimaisena. Maltaan, katkeruuden ja vahvuuden kolminaisuus toimii, eli maltaan makeutta on, mutta katkeruus ja vahvuus tasapainottavat sen menemättä kuitenkaan yli. Toisin sanoen runko kantaa humaloinnin ja vahvuuden hyvin. Oikein miellyttävä siemailtava. Hyvä resepti ja hyvä toteutus. Megajytkyjen luokkaan vaadittaisiin vielä kaikkea enemmän tai sitten jotain onnistunutta twistiä, mutta ne onkin sitten helpommin ideoitu kuin toteutettu. 

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock

0 kommenttia
 

Prykmestar Talvibock

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 9,2%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,33l)

Vakka-Suomen Panimo on Suomen saksalaisin panimo. Saksassa Panimomestarin koulutuksen saanut Jani Vilpas on luotsannut Prykmestar-laivaa eteenpäin varmoin ottein panimon alkutaipaleesta lähtien ja nyt Alkon kausivalikoimassa on tarjolla uskoakseni panimon kautta aikojen vahvin olut, joka sekin on totta kai saksalaistyylinen. Nyt mukana ei ole mitään mausteita, joista viime vuoden Doppelbockia kevyesti kritisoin ja vahvuuttakin on lisätty peräti Eisbockin vahvuuteen saakka, joten lupaavalta vaikuttaa. 
 
Raaka-aineet: Pilsner-, münich- ja karamellimaltaat, Hallertauer Magnum -humalat. Kypsytellään reilut kolme kuukautta.

 
Tumman punertava, kauniin kirkas olut. Tuoksussa on runsasta limppuista ja leipäistä maltaisuutta sekä heinäisyyttä tai kuivaa ruohoisuutta sekä kevyesti kuivahedelmäisyyttä. Lasini ei ehkä ole optimaalinen tuoksujen aistimiseen, mutta miehekäs ja kouraan sopiva se on. Alkumaussa on runsaasti limppuisen leipäistä maltaan makeutta ja hieman kuivahedelmäisyyttä, joka keskivaiheilla rapsakan katkeron ja alkoholin voimasta kuivuu rapsakampaan lopetukseen. Vahvuus kätkeytyy mallikkaasti rungon lomaan ja miellyttävän täyteläinen, lämmittävä sekä pehmeän hiilihappoinen suutuntuma on tosiasia. Jälkimaussa jälleen ruohoisuutta tai heinäisyyttä. Miellyttävä tuhdin täyteläinen talven lämmittäjä. Hieman häviää yleisessä pehmeydessä parhaille saksalaisille, mutta toki vahvuuttakin on enemmän. Saatan ostaa toisenkin vielä kotasessioon nautiskeltavaksi.

Yhteenveto

Tuhti, täyteläinen ja lämmittävä
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: Ukonmalja Juuret Saskatoon Sour Ale

3 kommenttia
 
Löysin kellarista Ukonmalja -blogistin eli Tommi Särkän tekemää kotiolutta. Juuret Saskatoon Sour Ale on saanut alkunsa jo syksyllä 2013 ja pulloteltukin jo syksyllä 2014, eli ikää nyt panopäivästä jo yli kolme vuotta ja pullotuksestakin kaksi. Olut on kypsynyt villihiivojen ja saskatoon -marjojen (Wyeast Lambic Blend) kanssa lasisessa käymispullossa vuoden päivät. Tommin kirjoittama juttu oluen synnystä avaa yksityiskohtaisesti tämän Sour Alen pitkäjänteisen valmistusprosessin ja jokaisen Sour Alen tekemisestä kiinnostuneen kannattaa lukea se: http://ukonmalja.blogspot.fi/2013/09/juuret-saskatoon-heimo-omena-pihlaja-sour-ale.html
"Teen ensin melko yksinkertaisen "perusvierteen", jonka käytän belgialaisella luostarihiivalla. Sitten lisään satsiin "lambic-bakteereja" (Wyeastin Lambic Blend), kenties spraymallasta ja jaan oluen kahtia. Toiseen puoleen lisään saskatoonia ja toiseen omenaa ja todennäköisesti pihlajanmarjaa."
Omena-pihlaja & Saskatoon versiot ennen vuoden mittaista villihiivakäymistä. Kuva: Ukonmalja
Tuon omena-pihjalaversion tästä oluesta olen arvioinut uudenvuodenaattona vuonna 2014. Täytyy kyllä arvostaa Tommin malttia oluenteossa. Itse en äkkiseltään voisi kuvitella lähteväni näin pitkäkestoiseen prosessiin. Sahdin kolmen viikon valmistusprosessi ja siitä kuukauden sisään erän nauttiminen on optimaalinen sykli minulle. Ennätykseni on vehnäolut yhdeksässä päivässä "from grain to glass" ja hyvää oli sekin.


Punertavan kuparinen, kirkas ja käytännössä vaahdoton olut. Tuoksussa lambicmaista hapokkuutta, pirtsakkuutta ja omenaista hedelmäisyyttä sekä marjaisuutta. Todellakin lambicmainen ja myös tallimaisen nahkainen sekä siiderimäinen tuoksu. Maku on miellyttävän hapan ja kevyesti hapokas, ei ole ihan sellaista suuta supistavaa irvistämään laittavaa lambicin kirpakkuutta, vaan pehmeämpää ja jotenkin myös runsasmaltaisempaa meininkiä. Maku on lopulta melko yksiulotteinen, tallimaista happamuutta, marjaisuutta ja tiettyä nahkeutta. Hiilihappoja kevyesti. Mukava ottaa hieman hapanta pitkästä aikaa. Kaunis väri ja pehmeä, miellyttävä maku.

Olutarvio: Kanavan Sulku Pils (4,7%)

1 kommenttia
 

Sulku

Panimo: Kanavan Panimo, Vääksy
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Turku Kupittaa 3,99€/0,33l)

Veljesten Jukka ja Jan Karlstedtin sekä heidän isänsä Kyöstin Lahden lähelle Vääksyyn tänä vuonna perustama Kanavan Panimo on minulle taas uusi panimotuttavuus. Tutustumisolueksi Turun Kupittaan Citymarketin valikoimista poimin Sulku pilsin - tällainen vaalea lager on kenties se vaikein valmistettava, sillä pienikin prosessivirhe tulee tämän tyylisessä oluessa helposti esiin. Oluesta on olemassa myös 5,2% ravintolaversio.

Maltaat: Pilsner, Munich, Caraplus 10, Kaurahiutale 
Humala: Magnum, Hallertau Hersbrucker
Tsekkityyppinen Pilsner. Kullankeltainen ja raikkaan kesäinen olut, josta löytyy myös miellyttävän kevyttä katkeroa. Oluen valmistuksessa käytetty myös Vääksyn Myllyn kaurahiutaleita.

Kirkas kultainen olut, jonka vaahto on kestävä. Nenään nousee miellyttävä tshekkiläisen pilsin tuoksu - kevyesti diasetyyliä, kukkaista ja ruohoista humalaa sekä puhdasta maltaisuutta. Olut on suussa pehmeä ja mukavan täyteläinen maitokauppalageriksi. Hiilihappoisuus on miellyttävän maltillista. Maussakin on hieman diasetyyliä, viljavaa maltaisuutta ja kevyesti kukkaista humalaa. Katkeruus jää hieman omasta ihanteestani, eli rapsakkuutta voisi olla enemmänkin. Nyt on kuitenkin laatutaso uudella panimolla kohdallaan ja vieläpä lagerissa ja niinkin herkässä tyylissä kuin pils. Itselleni tshekkityyliset ovat aina toimineet, myös ne kaikkein härskeimmän voiset. Olisi peräti erinomainen, jos katkeruus nousisi edes Urquellin lukemiin. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa!

Yhteenveto

Maukas pils
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Honkavuoren Valo Vehnäolut

1 kommenttia
 

Valo

Panimo: Panimo Honkavuori, Joenuu
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Turku Kupittaa 3,59€/0,33l)

Joensuulainen Panimo Honkavuori on jälleen itselleni uusi tuttavuus Suomen pienpanimokartalta. Oluenvalmistus Joensuun Raatekankaalla alkoi keväällä 2016, joten tuoreesta tulokkaasta on taas kyse. Panimotohtorit Jani O. Honkanen ja Ville Vuorio ovat tulleet kyllä somessa tutuiksi - kaksikko seisoo somekuvissa aina eri tilanteissa kivikasvoisina ja tohtoritakit yllä. Honkavuoren tavoitteet ovat melko korkealla, sillä Juomien Suomi kirjan mukaan tarkoitus olisi vakiinnuttaa valmistusmäärä 200 000 litraan vuodessa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 
"Valo on raikas vehnäolut, jonka runsasarominen tuoksu ja maku ovat pitkän ja huolellisen etsimisen tuloksia. Valon humalakatkero on hyvin alhainen. Valo sopii nautittavaksi sellaisenaan janonsammuttajana tai ruokajuomana kaikkina vuodenaikoina syksystä kesään. Valo on ilmiö."
Keltaoranssi olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksussa on vehnäisyyttä, happamuutta ja hieman sitruunaista hedelmäisyyttä. Sellainen kuivemman hapan, ei juuri banaaninen yleisvire ja hieman jotain pahvimaistakin ilmassa leijuu. Simamainen olisi kai hyvä sana kuvaamaan tätä. Maku on myös happamamman vehnäinen, hieman jotenkin muovinen ja yllättävän kirpakka. Suutuntuma on kevyt ja loppuveto kuivuu hieman kirpeäksi. Hiilihappoja on runsaasti. Muovimaisuus ja kevyt kirpakka hapokkuus kielii taas siitä, että olut tuskin on tarkoitetussa kunnossa, mikä on taas harmi uuden pienpanimon kohdalla. Vehnäolut on lempityylini, mutta tämä ei nyt toimi.

Yhteenveto

:(
ARVOSANA: 6

Olutarvio: Hiisi Ruisperkele

0 kommenttia
 

Ruisperkele

Panimo: Hiisi, Jyväskylä
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (5,48€ / 0,33l)

Jyväskyläläisen, jo asemansa Suomen pienpanimoscenen kärkikahinoissa vakiinnuttaneen Hiisin yksi alkouutuus on Ruisperkele Double IPA. 8,5% olutta on humaloitu valmistuksen jokaisessa vaiheessa. Pellettiä on sujahtanut mäskiin, ensivierteeseen, keittoon, keiton jälkeen (whirlpool/hopback) ja kuivahumalointina käymisastiaan. Mäskihumalointi on näistä se eksoottisin, muistaisin maistaneeni aiemmin vain yhtä kaupallista mäskihumaloitua olutta, joka oli De Dochter van de Korenaarin Extase, tyyliltään Double IPA sekin.  Lisäksi olen kokeillut mäskihumalointia yhdessä kotipanimoni IPAssa.

Brew Your Own on julkaissut mäskihumaloinnista varsin kattavan artikkelin. Tekstissä verrataan mäskihumalointia kuivahumalointiin - siitä pitäisi jäädä olueen humalien aromikkuutta, mutta ei juuri ollenkaan katkeruutta. 
“Mash hopping, on the other hand, is seen as a replacement for dry hopping. Little or no bitterness is imparted to the beer, but the hop flavor and aroma of mash hopping are considered by some homebrewers to be highly desirable.”
Ruisperkeleessä humalina Chinook ja Simcoe, katkeruutta Alkon mittauksissa 81,3 EBUa.


Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa suoralla kaadolla juuri sopivasti. Tuoksussa on pihkaisen havuista ja eksoottisen hedelmäistä humalaa kovalla intensiteetillä. Ruismaisen mausteista mallasta tuntuu taustalla varsin vahvasti. Vaikuttaa hyvältä. Suussa olut on runsaan rukiinen, öljymäisen liukas ja pehmeä, mutta lopussa kuitenkin tiukan katkeroitu. Aromit ovat mäntyisen ja pihkaisen humaloituja sekä hieman mustaherukkapuskaisen sekä trooppisen hedelmäisiä. Nyt on katkeruus, joka on runsasta, sekä hedelmäisyys, joka sekin on runsasta, hyvässä balanssissa - eli molempia on ja paljon. Alkoholi on ensiluokkaisesti piilossa ja olut on maltillisen hiilihappoisena ja tuhtirunkoisena oikein miellyttävä siemailtava. Runsas kuivahumalointi tuntuu öljyisen runsaana suutuntumassa ja jatkuu pitkälle jälkimakuunkin - näin sen pitää ollakin. Tuoksusta en nyt saa ehkä irti kaikkea, joten se tuntuu maun rinnalla jotenkin vaatimattomalta. Maku on kuitenkin todella hyvä, vahva ja runsas. Tykkään kovasti.

Yhteenveto

Runsaan rukiinen humalatykki
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Lapin Panimo Kero Ale

0 kommenttia
 

Kero

Panimo: Lapin Panimo, Rovaniemi
Oluttyyli: Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Turku Kupittaa)

Rovaniemellä lokakuussa 2015 perustettu Lapin Panimo on Suomen pohjoisin panimo. Panimon ensimmäiset oluet tulivat myyntiin syyskuun alussa, joten käsilläni lienee nyt yksi panimon ensimmäisistä oluteristä. Lapin Kansa kirjoitti panimon taustoista 24.8.2016. Kaksi työntekijää työllistävän panimon keittokoko on 1000 litraa ja tavoitteet tuntuvat olevan lähinnä paikallisilla markkinoilla, joita Lapissa matkailijoiden ansiosta toivottavasti riittää. Kero Alen reseptiikkaa ei avata sen tarkemmin. 
"KERO ALE on pintahiivalla käytetty helposti juotava ale. Siihen uskaltaa tutustua, vaikka erikoisoluet eivät vielä tuttuja olisikaan."
Kuva: Anna-Reetta Kytölahti

Väriltään kultaoranssi ja utuinen olut. Tuoksussa on selkeää US-05:n persikkaista käymisaromia, hiivaisuutta ja leipäisyyttä. Sellainen hieman hiivaleipäinen yleisvire, ennemmin kuin rapsakan raikas. Maku on pehmeä, hieman hedelmäinen ja sitten hiivaleipäisen maltainen. Katkeruutta kerääntyy varsin tuntuvaan puraisuun, mutta maku muuten on melko vaatimaton. Hedelmäisyys on enemmän hiivan esterisyyttä kuin humalien hekumaa ja mallas on esillä sen verran kun maitokauppavahvuisessa yleensäkin - eli ei kovin voimakkaasti. Loppuvedossa on hieman ruohoisuutta. Laadullisesti hyvässä iskussa, mutta reseptiikaltaan kenties tarkoitetuksellisestikin vaatimaton.

Yhteenveto

Laadukas, mutta mauiltaan mieto ale
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Someron Somerolut

0 kommenttia
 

Somerolut

Panimo: Someron Panimo, Salo
Oluttyyli: Savuolut
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Turku Kupittaa 4,99€/0,5l)

Someron Panimon toimii Salossa, mutta sen juuret ovat Somerolla. Panimon ovat perustaneet toimitusjohtajana toimiva Ahti Kukkonen ja hänen poikansa Antti ja Mikko, jotka kaikki ovat Somerolta kotoisin. Panimo toimii Antin autotallissa, jossa on pinta-alaa noin 40 neliömetriä, joten nyt on kirjaimellisesti autotallipanimosta kyse. Panimon ensimmäinen erä lähti myyntiin tämän vuoden huhtikuussa ja vuodessa on tarkoitus tuottaa kokonaisuudessaan vain noin 9600 litraa. Oluiden tyylikkäitä etikettejä koristaa Someron vaakunasta vaikutteita saanut tervaskanto, joka lienee toiminut samalla myös tämän savuisen Someroluen innoittajana.

Maltaat : Pale Ale, Black Malt (korkean paahtoasteen mallas), Smoked (savustettu mallas) ja pehmeyttä tuomaan kaura.

Humalat : Northern Brewer & Bramling Cross


Tumman punertava, yleisilmeeltään enemmän ruskea kuin stoutin musta olut. Vaahtoa muodostuu mukavan runsaasti ja se jättää nättiä pitsikuviota lasin reunoille. Intensiteetiltään maltillisessa tuoksussa on marjaisuutta, hieman laktoosista happamuutta ja kevyesti nuotiomaisen savuista tuntumaa. Ei kovin paahteinen tai stoutmainen tuoksu, vaan enemmän brittialemainen. Maku on myös yllättävän marjainen, hieman laktoosimainen ja tallimaisen hapan sekä lopussa vain kevyen savuinen. Stoutmaista paahteisuutta ei juuri ole. Happamuus ja pieni kirpakka hapokkuus kielii jonkin sortin epäpuhtaudesta, vaikka olut ihan juotava onkin. En usko että on tarkoitetussa kunnossa, mikä on sääli, sillä ensikosketuksessa kun menettää luottamuksen, niin ostokynnys tulevia eriä kohtaan nousee merkittävästi. Harmittava tapaus ja hukkaan heitetty vitonen.

Yhteenveto

Tuskin aivan tarkoitetussa kunnossa
ARVOSANA: 6½

Olutarvio: Brasserie Dupont Bière de Miel

0 kommenttia
 

Bière de Miel

Panimo: Brasserie Dupont, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Nettikaupat (Ostopaikka: Saveur-Bière)

Legendaarista Saison Dupontia valmistavan panimon oluet kiinnostavat aina. Bière de Miel on vahva luomuolut, jossa on käytetty mausteena hunajaa. Vastaavaa olutta kerrotaan valmistetun jo vuonna 1880, mutta vuodesta 1920 asti se oli pois tuotannosta, kunnes palasi portfolioon 1997. Olueen on käytetty akaasiapuiden hunajaa, jota mehiläiset keräävät akaasioiden kukinnoista.



Utuinen oranssihtava olut, joka vaahtoaa runsaasti, mutta vaahto sitten melko nopeasti katoaa oluen pinnalta. Tuoksussa on Dupontin tuttua pippurimaisuutta, päärynänkuorimaista hedelmää ja pehmeämpää aidon hunajaista otetta. Appelsiinimaista hedelmäisyyttäkin nousee kuvioihin. Varsin miellyttävä, Dupontin perussaisonia hieman pehmeämpi ja hedelmäisempi tuoksu. Maku on sitten selvästi makeamman hunajainen, varsinkin alkupuolella. Keskivaiheilta loppuun alkaa Dupontin hiivan pippurisuus ja saisonmainen mausteisuus nostaa päätään ja lopullisesti se pääsee pinnalle loppuvedossa katkeron laskeutuessa pehmeästi mukaan. Pikkasen on turhankin makean hunajaista omaan makuuni ja varsinkin nyt kun on iso pullo työstössä, niin loppu alkaa olemaan jo pusertamista. Hunaja tekee kokonaisuuden hieman raskaaksi nauttia, vaikka maku onkin miellyttävä ja pehmeä. Suutuntuma on kuitenkin kuivahko ja pirteän hiilihappoinen. Alkoholikin hieman vilahtelee loppumaussa, etenkin pullon jo lämmettyä. Kannatti maistaa, koska Dupont, mutta jäänee kertakokeiluksi. Hunajaoluena OK, Dupontin Saisoniin verraten kehno.

Yhteenveto

Hunajainen vahva ale
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Stone Go To IPA

0 kommenttia
 

Go To IPA

Panimo: Stone Berlin, Saksa
Oluttyyli: Session IPA
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Kupittaa, Turku)

Yhdysvaltalaisen Stone Brewingin Berliiniin avaama panimo puskee tölkkikamaa tasaista tahtia. Suomessa on nyt arviointiin tulevan Go To IPAn lisäksi tavattu myös Stone IPA, Stone Arrogant Bastard, Cali-Belgique IPA ja Ruination 2.0 Double IPA. Go To IPA on näistä ainut maitokauppavahvuinen ja irtosi Turun Kupittaan Citymarketista hintaan 3,49€.

Humalajikkeita on peräti kymmenen: Magnum, Amarillo, Chinook, Crystal, Cascade, Mosaic, Ahtanum, Citra, Sterling & Hallertauer Mittelfrüh. Tölkitetty 04 AUG 2016.
"For Stone Go To IPA, we embrace our hop obsession by using hop bursting, a technique wherein an irrational amount of hops is added during the final brewing phase to bring out vibrantly hoppy flavours and aromas while also imparting a burst of desirably mellow bitterness. The result is a session IPA that delivers all the fruity, piney character of a much bigger beer."
Kullankeltainen, hieman utuinen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Tuoksussa on tuoretta mustaherukkaista ja tiukan trooppista humalaisuutta - vaikuttaa niin runsaan kuivahumaloidulta, että tuosta voisi desin ottaa, kuivattaa ja puristaa uudelleen pelletiksi. Kymmenen humalajikkeen kokonaisuudesta huolimatta luulen tunnistavani joukosta Mosaicin voimakkaan aromin. Raikas ja miellyttävän runsaan humalainen tuoksu, ilman mitään sellaista ikävää karkeutta tai överihumaloitua tuntua. Maku on myös hyvä, katkeruutta on melko maltillisesti, mutta humalaöljyistä pehmeää aromaattisuutta sitten sitäkin enemmän ja hyvin puhtaasti sekä raikkaasti. Näin se kauppavahvuinen tehdään miellyttävän makuiseksi - kuivahumalaa on niin paljon, että humalaöljyisyys tekee suutuntumastakin runsaan tuntuisen. Runsasmakuinen ja helppo, miellyttävä juoda. Mitäs siihen enää lisäämään.

Yhteenveto

Genrensä parhaimmistoa
ARVOSANA: 9

Olutarvio: Mustan Virran Panimo St. Olaf Pale Ale

0 kommenttia
 

St. Olaf

Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket Kupittaa, Turku)

Savonlinnalainen Mustan Virran Panimo on kiehtonut jo pelkästään somea seuraamalla, vaikka en ole panimon olutta vielä päässyt maistamaankaan. Pullon muoto ja etiketin graafinen ilme ovat aivan huikeita ja lisäksi panimolla on kesällä ollut idyllisissä maisemissa vanhan tyylikkään auton ympärille rakennettu panimobaari, jonka pihalla on käyskennellyt ihan oikea palkattu ritari - Pyhä Olavi. Asiallista meininkiä sanon minä. 

Kuva: Mustan Virran Panimo
Kuva: Mustan Virran Panimo
St. Olaf on siis Pale Ale -tyylinen olut. Siinä on käytetty kotimaista ohra- ja vehnämallasta ja se on sinkkuhumaloitu Yhdysvaltalaisella Citra -humalalajikkeella. Nyt pääsen siis vihdoin jo panimon oluttakin maistamaan, kun Turun Kupittaan Citymarketista pullon bongasin. Vanhimmalla pojallani oli jääkiekkomatseja Varissuon hallissa ja siitähän ajoi kymmenessä minuutissa kätevästi Citymarketiin, jonka olutvalikoiman sanotaan olevan Suomen parhaimpia. Menin siis ostoksille ihan tositarkoituksella ja löysinkin viiden aiemmin maistamattoman suomalaisen pienpanimon olutta ja ostin jokaiselta sen mielenkiintoisimman. Ensimmäinen kosketus uuden panimon olueen. Tämä on aina se ratkaiseva hetki.
"Panimomme ylpeys, St. Olaf on perinteinen Pale Ale joka sopii niin kuninkaille kuin ratsumiehillekin. Olut on saanut nimensä Pyhästä Olavista, jonka mukaan on nimetty myös Pohjoismaiden parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoitus - Olavinlinna."
Utuinen kultaoranssi olut, jonka keskirunsas vaahto jättää tiheät pitsit lasin reunoille. Tuoksussa on terävää greippisitrusta ja kukkaisuutta sekä hieman ruohoisuuttakin. Kokonaisuus on tietysti humalavetoinen, vaikka maltaisuuttakin kevyesti erottuu. Kun kyseessä on ensikosketus uuden panimon olueen, niin se tärkein kriteeri on laatutaso - tässä puhtaus ja raikkaus saavutetaan kiitettävin arvosanoin. Maussa on sitruunaruohoista ja hieman persikkaista tuntumaa ja tiettyä vehnän tuomaa kuohkeutta. Kovin on tuttu maku - ettei vaan hiivana olisi US-05. Humalointi on maussa enemmän kukkaista kuin greippistä ja jälkimaussa on hieman ruohoisuutta. Takapotkussa on melko maltillisesti, mutta riittävästi katkeruutta. Tasapainoinen ja miellyttävä olut. Hyvä ensikosketus Mustan Virran Panimoon.

Yhteenveto

Tasapainoinen, perushyvä APA.
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Mallaskosken Black Imperial Rye

0 kommenttia
 

Black Imperial Rye

Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Oluttyyli: Ruisolut
Alkoholipitoisuus: 11,4%
Saatavuus: Alko (5,97€ / 0,33l)

"This beer is a tribute to rye", näillä sanoilla alkaa takaetiketin esittelyteksti. Kuulostaa hyvältä! Tässä on nyt siis olut, joka toimi innoittajana kauppavahvuiselle Dark Mood ruislagerille, jota pidin varsion mainiona. 11,4% vahvana tämä olut on selvästi jykevintä mitä Mallaskosken Panimolta on tullut laajaan jakeluun kenties koskaan. Tyyliksi Alko mainitsee Barley Winen, eli kenties tämä voisi olisi jonkinlainen Rye Wine Hiisin Loviattaren ja Stadin Rongoteuksen tapaan. Maistamallahan se selviää.

Raaka-aineet: Pale ale-, pilsner-, vienna- ja ruismaltaat, suklaamaltaat ja savumaltaat, Simcoe-humalat.


Musta olut, jonka reunoilta kajastaa hieman punertavaa ja rusehtavaakin sävyä. Vaahtoa kerääntyy maltillisesti. Tuoksu on makeahkon limppuisen ja ruisleipäisen maltainen, hieman kukkaisen humalainen ja paahteisia sekä suklaisiakin sävyjä nousee. Tumma mallas on kuitenkin leipäisenä pinnalla ja oluen jylhä vahvuus tuntuu yleisenä intensiteettinä. Maku on aluksi pehmeähkö, makeahko ja täyteläisen maltainen. Suklaisuutta, siirappisuutta, limppua ja sitten keskivaiheilta loppuun mentäessä voimistuvaa ruisleipäisyyttä, joka jatkuu loppumakuun asti. Katkeruus tuntuu, mutta jää kevyeksi - pääpaino on pehmeällä ja runsaalla maltaisuudella. Humalaisuus tuntuu vaimeasti kukkaisen ja hieman havuisen aromikkaana. Makeus jatkuu oikeastaan jälkimakuun asti. Runko pysyy kasassa ja peittää vahvuuden hyvin. Lopussa on toki hehkua, mutta se kuuluu näin vahvassa oluessa olennaisena osana palettiin. Kokonaisuus on makean maltainen ja Barley Winemainen sekä sopivasti rukiinen. Miellyttävä siemailla, kun alkoholisuus on piilossa, mutta jotain iskevyyttä tästä hieman puuttuu, jotta nousisi kiitettävään arvosanaan. Lempeä jättiläinen.

Yhteenveto

Runsasmaltainen ja makea "Rye Wine"
ARVOSANA: 8½
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...