Alkon käsityöläisoluet 2016: Hiisi Loviatar Rye Wine

2 kommenttia
 

Loviatar

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: Rye Wine (rukiinen Barley Wine)
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Alkon käsityöläisoluet (5,99€ / 0,33l)

Synnystänsä rummuteltu
vasaraksi vainotuksi
perkeleestä seuraavaksi
pahan perkeeks pohjolasta.
Näillä sanoin panimo kotisivuillaan avaa nautiskelijan matkan Loviatar oluen pariin. Hiisi on tässä oluttyylistä ja pullon ulkonäöstäkin päätellen lähtenyt sellaisella asenteella liikkeelle, että nyt tarjotaan Alkon vuotuiseen settiin paitsi panimon parasta osaamista, myös jotakin hieman erikoisempaa. Se onkin mielestäni juuri oikea tyyli, jolla tähän settiin kannattaa mukaan lähteä. Keskitien olut keskivertoa kovemmalla hinnalla harvemmin houkuttelee, mutta jykevästä Rye Winestä maksaa jo maistaakseen mieluusti hieman enemmän.

Raaka-aineiksi Alkon sivuilla kerrotaan: Pale ale-, ruis- ja karamellimaltaat, Columbus-, Chinook- ja Cascade-humalat. Lisäksi tumma leipomosiirappi.
 

Punertava, mahonkisen ruskea ja ilman hiivoja melko kirkas olut. Vaahtoa muodostuu maltillisesti, mikä on tyypillistä näin vahvoille oluille. Tuoksu on mansikkaisen hedelmäinen, hieman luumuinen ja runsaan karamellimaltainen. Mansikkaisuus on jännästi pinnalla ja korkea vahvuus yleisen intensiteetin peittämänä täysin piilossa. Ruismallas tulee oluen lämmetessä karamellisuuden rinnalle tuoksussakin - samalla mansikkaisuus pysyy, mutta sen rinnalle tulee rusinaisuuttakin. Monipuolinen ja voimakas tuoksu, mutta kaikki ei skulaa yhteen - mansikkaisuutta tuntuu olevan liikaakin. Liekö hiivan käymisestereitä? Maku on runsaan ruismaltainen, karamellistoffeinen, rusinaisen ja mansikkaisen hedelmäinen sekä lopussa karkeahkon mausteinen. Alun makeus kääntyy lopussa kuivempaan, mutta yhä tahmaavan toffeiseen tuntumaan. Mansikkaisuus häilyy taustalla herukkaisen marjaisuuden kera. Jännä suutuntuma - ruis on jotenkin niin framilla maussa, että se tulee pienoisena karkeutena muuten niin tahmaavan makean runsauden sekaan. Olen kahden vaiheilla onko se hyvä vai huono asia. Barley Winen karamellimaltaisuudesta se ainakin poikkeaa radikaalisti, mutta aivan niin nautittavaa se ei tunnu olevan. Tarjoaa kovan haasteen kokeneemmallekin maistelijalle. Omanlaisensa olut - ei täysin napakympissä, mutta omanlaisella suomalaisella rankalla ja raa'alla tavallaan varsin nautittavakin. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin.

Yhteenveto

Mansikkainen ruispuuro
ARVOSANA: 8½

2 kommenttia:

  1. Hiisin oluissahan mansikkaisuutta on ollut usein, ainakin Aarnissa ja Raivoavassa Rakissa. Muutenkin olutoppaan foorumilla joskus epältiin että se on johdettavissa ainoastaan Viking Maltin maltaisiin, kun ei sitä ulkomaisissa oluissa esiinny, mutta kotimaisissa kotioluista lähtien...

    VastaaPoista
  2. Tuota... en kyllä mansikkaa tästä saa millään... Luumua, sherrymäisyyttä ja rukiin leipäisyyttä tuoksussa, sekä alkoholia, joka turhan monen panimon perisyntinä alkaa näillä prosenteilla tunkea läpi. Maussa rukiinen hapahko leipäisyys, se sherrymäisyys, ja alusta asti tymäkät humalankatkerot, jotka jatkuu loppuun asti ja kuivattaa tuntumaa. Alkoholi valitettavasti myös maistuu läpi. Tunnistin kirpakan greippisen humaloinnin. Hieno paletti, joka varmaan vaan paranee kypsyttelyssä - onneksi on toinen pullo vielä jemmassa.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...