Pussimäskäämisen lyhyt oppimäärä - eli kuinka tehdä maistuvaa olutta helposti kotona

94 kommenttia
 
HUOM! TÄMÄ ON OHJEEN VANHEMPI VERSIO! PÄIVITETTY PUSSIMÄSKÄYSOHJE LÖYTYY NYT TÄSTÄ LINKISTÄ.

Olen nyt valmistanut omassa keittiössäni pussimäskäystekniikalla 5 satsia olutta. Näistä kolme on valmiita ja kaksi käymässä. Olen siis vielä aloittelija, mutta siitä huolimatta onnistunut tekemään huikean hyvää olutta, halvalla ja helposti. Valmistin tänään APA-tyylisen oluen (American Pale Ale), jossa käytin humalina Cascadea ja Amarilloa. Se saa nyt toimia esimerkkinä, kun kerron seikkaperäisesti ja runsaalla kuvituksella varustettuna sen, miten yksinkertaisella pussimäskäystekniikalla saa tehtyä hyvää olutta omassa keittiössä ja minimaalisella laitteistolla. Kotioluiden tekeminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin oluiden ostaminen kaupasta, saati sitten Alkosta. Tämän esimerkkinä käytetyn APAn raaka-aineiden hinnaksi muodostui noin 70c / 0,5l pullo.

Tarvikkeet, jotka tulee hankkia ennen oluen valmistusta:
  • Riittävän iso kattila (itselläni on 17-litrainen, jonka hankin Saksan Amazonista)
  • Kannellinen käymisastia (esim. Prismasta á 13,80€)
  • Vesilukko käymisastiaan
  • Siiviläpussi (esim. Prismasta, muistaakseni n. 8€)
  • Keittiövaaka (periaatteessa ei pakollinen, mutta helpottaahan se)
  • Ominaispainomittari (esim. Prismasta)
  • Lämpömittari (nesteille sopiva)
  • Mitta-astia 
  • Lappo pullottamista varten
  • Desinfiointiainetta 
  • IKEA:n Idealisk lävikkö (ei pakollinen, mutta pirun kätevä)
  • Joku vanha täkki tai muu, johon kattilan voi kääriä

Markettien kotiviiniosastoilta löytää kattilaa ja vaakaa lukuunottamatta varmaan kaiken tarpeellisen. Lisäksi tarvitaan toki myös raaka-aineita, joita Suomessa myy mm. Brewcat. Huom! Maltaat on tilattava valmiiksi rouhittuina, jos et omista mallasmyllyä (itselläni sellaista ei ole). Reseptien suunnittelussa ja panoprosessin hallinnassa auttaa ilmaisohjelma BrewMate. Valmiita reseptejä ja runsaasti lisätietoa löytää foorumilta kotiolut.com.

Käyttämäni pussimäskäystekniikka lyhyesti: Maltaat mäskätään mallaspussin sisällä kattilassa. Uunia käytetään apuna lämpötilan ylläpitämisessä. Mallaspussi huuhdellaan käymisastian yllä lävikköä apuna käyttäen. Huuhtelun jälkeen keitetään, keiton jälkeen annetaan jäähtyä hiivauslämpöön itsestään (esim. yön yli). Hiivataan, annetaan käydä rauhassa, pullotetaan, nautitaan. Panoprosessi ottaa aikaa noin 4 tuntia + jäähtyminen ja myöhemmin käymisen jälkeen sitten pullotukset ym.

Aloitetaan reseptin suunnittelulla. Ensimmäistä kertaa tehdessä on paras aloittaa yksinkertaisella reseptillä, jotta turhalta kikkailulta vältytään. Itse halusin tällä kertaa valmistaa American Pale Alea. Olin netistä tutkinut muiden reseptejä ja kaupallisten panimoiden tuotosten kloonireseptejä, joten tiesin hieman mitä tyylin oluet ovat syöneet. En kirjoita tähän mitään BrewMaten käyttö-opasta, mutta alla olevista kuvista näette mistä on kyse. Ohjelmalle annetaan eräkoko (kattilan koko on tässä tärkeä - sitä ei kannata ylittää), raaka-aineet, humalat, humalien keittoajat jne. ja ohjelma kertoo minkälainen vahvuus ja katkeroarvot näillä olisi suurinpiirtein saavutettavissa. Jos panimolaitteisto on niin yksinkertainen kuin minulla, eli mitään jäähdyttimiä ei ole, kannattaa vasemmasta reunasta napauttaa täppä No Chill kohtaan. Mäskäyslämpötila (Mash Temperature) on oletusarvona 66, joka on sellainen perushyvä lämpötila. Nyrkkisääntönä korkeammilla lämmöillä saa rungoltaan tuhdimman ja makeamman oluen (joka ei käy niin kuivaksi) ja matalammilla mäskäyslämmöillä kuivemman oluen.

Kun resepti on suunniteltu, näkee Brew Day napin takaa mitä panopäivänä pitäisi yrittää.

Tärkeitä lukemia tässä ruudussa on Strike Water, joka kertoo paljonko kattilaan laitetaan vettä. Tässä tapauksessa siis 11 litraa ja Strike Water Temp, joka kertoo kuinka lämpimäksi tuo vesi pitää lämmittää (tässä tapauksessa 72 astetta). Lisäksi huuhteluveden määrä, eli Sparge Water ja huuhteluveden lämpö Sparge Water Temp kannattaa laittaa muistiin. Huom! Minulla on tässä liian suuret määrät, koska ohjelma näyttää, että vierrettä olisi ennen keittoa 18,5 -litraa ja minullahan on vain 17-litrainen kattila. Strike Wateria voi säätää alemmas, jolloin ohjelma automaattisesti nostaa Sparge Waterin määrää tai toisinpäin. 

Sitten tekemään! Ensimmäisenä voi laittaa Strike Waterin lämpenemään liedelle ja samalla uunin lämpenemään n. 80 asteeseen. Tässä APA-panossani mittasin siis tuon 11 litraa vettä kattilaan ja sitten kattila liedelle. Mittakannu on kätevä olla tässä vaiheessa tai vaikkapa litran pullo tms. Sitten punnitaan maltaita sen verran kuin resepti huutaa. Ei ole mielestäni mitään grammapeliä harrastuksen tässä vaiheessa, vaan riittää kunhan on hehtaarilla (+-100g). Kun maltaat on punnittu, laitetaan ne siiviläpussin sisään. 




Kun kattilassa oleva vesi on lämmennyt ohjelman kertomaan lämpötilaan (tässä tapauksessa 72 astetta), lasketaan mallaspussi hitaasti veteen. Kun pussi on kokonaan vedessä, sekoitetaan puhtaalla kauhalla tai muulla niin, että kaikki maltaat ovat varmasti kunnolla kostuneet. Uunikin on tässä vaiheessa luultavasti jo lämmennyt ja se voidaan sammuttaa. Suljetaan kattila kannella ja vuorataan se jollain peitteellä. Sen jälkeen nostetaan vuorattu kattila uuniin, luukku kiinni ja annetaan olla siellä 90 minuuttia.

Kattila uunissa vuorattuna. Nyt vaan luukku kiinni ja odottelemaan.
Kattilaa hankkiessa kannattaa olla uunin sisämitat tiedossa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Uunin lämpötila ei ole millään tavalla kriittinen, riittää kun siellä on lämmin (n. 80 astetta alussa). Uunin ei ole tarkoitus lämmittää kattilan sisältöä, vaan ainoastaan toimia apuna lämmön ylläpitämisessä. Tarkasti kontrolloituihin mäskäyslämpötiloihin tällä metodilla ei päästä, mutta ei ole tarviskaan - sitä varten on sitten eri vehkeet ja metodit. Omaan kokemukseeni perustuen mäskäyslämpötila pysyy tällä tavalla riittävän hyvin tavoitellussa koko 90 minuutin ajan. Kattilassa ei tarvitse käydä välillä sekoittelemassa, vaan antaa rauhassa muhia siellä vaan. Odotellessa voi korkata vaikkapa oluen tai punnita humalat - tai miksei tehdä vaikka molemmatkin.

Mäskäysaikana kannattaa humalien punnitsemisen lisäksi valmistella huuhtelussa tarvittavat jutut. Puhdas käymisastia kannattaa laittaa lattialle ja lattia suojata pyyhkeellä, ellei olla vesieristetyssä tilassa. Lävikkö asetetaan käymisastian päälle, jos sellainen löytyy. Kun 90 minuuttia on kulunut, eli mäskäys on valmis, otetaan kattila uunista. Lämpötilan voi mitata, jotta tietää kuinka hyvin omat eristykset ovat toimineet, eli onko lämpötila vielä jossain siellä 60 asteen yläpuolella. Sitten nostetaan mallaspussi lävikön päälle - kannattaa nostaa pussi ylös ja antaa hetken valua kattilaan ennen lävikköön siirtämistä, jotta suuremmalta sotkulta vältytään ja kaikki kallisarvoinen tavara saadaan talteen. Itse olen tässä vaiheessa kaatanut kattilan sisällön varovasti lävikön vierestä käymisastiaan niin, että kattilan pohjalla mahdollisesti olevat mallasjyväset tai muut muhjut jäävät kattilaan, josta ne ennen keittoa sitten pestään pois. Huuhteluvedet on hyvä olla tässä vaiheessa valmiina toisissa kattiloissa ja mielellään tavoitelluissa lämpötiloissakin, jotta pääsee heti huuhtelemaan.

Kattila uunista ulos. Mallaspussi vielä kattilassa.


Mallaspussi nostettu lävikköön. Ennen huuhtelua saatu vierre vielä kattilassa, josta kaadan sen käymisastiaan (lävikön ohi)
Sitten vaan lämmitettyä huuhteluvettä pikkuhiljaa pussin päälle ja antaa rauhassa valua. Huuhteluun voi käyttää vaikka 30 minuuttia.

Nyt on siis mallaspussi lävikön päällä ja kattilassa olleet vierteet kaadettu käymisastiaan. Sitten huuhdellaan pussia, eli pyritään irrottamaan pussissa olevien maltaiden viimeisetkin sokerit vierteeseen, jotta saadaan mahdollisimman hyvä hyötysuhde maltaista irti. Muistetaan Brewmaten antama huuhteluveden määrä ja lämpötila, eikä sitten muuta kuin lorotellaan sitä vettä pussin päälle pikkuhiljaa ja annetaan valua. Tämä on hyvä tehdä ilman turhaa hätiköintiä. Tässä esimerkkinä olevassa APA oluessa huuhteluun meni noin 25 minuuttia. Kun kaikki huuhteluvedet on käytetty, voi pussia painellen vielä tiristää maltaista viimeisetkin "mehut" irti. Itse painelen tuolla kuvassa näkyvällä sinisellä kauhalla kaikessa rauhassa pitkiä painalluksia. Kannattaa myös seurata käymisastian asteikkoa, jotta näkee paljonko vierrettä on kasassa. Tämä siitä syystä ettei kattilan tilavuus ylity ja siitä syystä ettei vierteestä tule tavoiteltua laimeampaa (eli siihen tule liikaa vettä).

VINKKI: Vierteen voi keittää useammassakin kattilassa, ellei yhden kattilan tilavuus riitä. Mäskäystä varten tarvitset kuitenkin ison lämpöä kestävän astian (joka tässä ohjeen tapauksessa on tuo kattila).

Kun huuhtelu on valmis, kaadetaan vierre käymisastiasta takaisin kattilaan - itse olen huuhdellut kattilan ennen tätä vaihetta kuumalla vedellä puhtaaksi, koska sinne aina mäskäyksen aikana jotain pohjaan ja reunoille jää. Sitten ei muuta kuin kattila liedelle ja odottelemaan, että vierre saavuttaa kiehumispisteen.

 
Kiehumispiste lähestyy
Kiehuu! Ei muuta kuin katkerohumalat sekaan.

Vierre steriloituu kun se keitetään ja samalla se humaloidaan. Keittoaika on yleensä yksi tunti. HUOM! Keitä aina ilman kantta, jotta vältyt DMS-pitoiselta oluelta.  Keiton alussa lisätään katkerohumalat, eli humalat, joista on tarkoitus saada olueen riittävä katkeruus. Keiton loppupuolella sitten aromihumalat, joista niistäkin tulee aromin lisäksi hieman katkeroa. Brewmate kertoo laskennallisen IBU- eli katkeroarvon, eli voit olutta tehdessä tähdätä esim. jonkun sellaisen oluen lukemiin josta pidät. Tässä APA-oluessani lisäsin reseptin mukaisesti 15 grammaa Magnumia katkeroksi heti kun olut lähti kiehumaan. Sitten pistin puhelimeen herätyksen 50 minuutin päähän, koska tavoitteenani oli lisätä ensimmäinen erä aromihumalista siinä vaiheessa kun keittoa on enää 10 minuuttia jäljellä. Netistä löytää lukuisia valmiita reseptejä, joista humalaprofiileita voi väijyä, joten ei niistä tässä yhteydessä sen enempää. Keiton aikana pestään ja desinfioidaan huuhteluvaiheessa käytetyt tarvikkeet, eli käymisastia, lävikkö, kauha ja siiviläpussi. Nyrkkisääntönä kaiken mikä koskee vierteeseen keiton jälkeen täytyy olla desinfioitu, ettei keiton aikana steriloituneeseen vierteeseen mene mitään ylimääräisiä "pöpöjä", jotka mahdollisesti pilaisivat oluen. 

Kun keitto on valmis, asetetaan desinfioitu käymisastia lattialle, lävikkö päälle ja taitellaan siiviläpussi nelinkerroin lävikön päälle. Sitten kaadetaan kattilasta vierre lävikön (ja taitellun siiviläpussin läpi) käymisastiaan. Humalamuhjut jäävät kivasti siiviläpussin päälle ja käymisastiaan tulee siistiä vierrettä. Olen ennen kaatamista ottanut kattilasta näytteen ominaispainon mittaamista varten, mutta sen voi ottaa astiastakin. Huom! Kauhan tai millä sitten näytettä otatkin, on oltava desinfioitu. 

Tästä vierre kaadetaan läpi - kaikki desinfioituja
Muhjut jäävät siiviläpussiin
Käymisastiaan tulee siisti vierre.
Käymisastia kannattaa sulkea heti kannella ja vesilukolla, ja sitten roudata jonnekin kylmään paikkaan viilenemään, vaikka ulos mikäli mahdollista. Huoneenlämmössäkin toki onnistuu, mutta kestää vaan kauemmin. Sitten katsotaan ominaispainomittarilla mikä on näytteen ominaispaino eli Original Gravity (OG). Ominaispaino mitataan 20 asteisestä näytteestä, koska mittarit ovat siihen kalibroituja (useimmiten). BrewMatesta löytyy laskuri, mikä kertoo oluen lopullisen alkoholipitoisuuden ominaispainon mukaan. Siihen tietysti vaikuttaa myös se, kuinka matalaan arvoon olut käy, eli mikä on oluen Final Gravity (FG) käymisen jälkeen. Sitähän ei tässä vaiheessa voida tietää, mutta voidaan heittää arvauksena esim. tälle APA tyyliselle oluelle sopiva olisi noin 1.010. Jos ominaispaino tässä vaiheessa miellyttää, eli oluesta vaikuttaisi tulevan tavoitellun vahvuista, niin homma on hiivausta vaille valmis. Sitten vaan odotellaan, että pöntössä oleva vierre jäähtyy 20-asteiseksi ja hiivataan se hiivan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos ominaispaino on tavoiteltua suurempi, voidaan vierrettä laimentaa vedellä. Varman päälle pelaava panomies keittää (eli steriloi) veden, ennen kuin lisää sen astiaan. Laimennusta voi jatkaa niin kauan, kunnes vierre on halutun vahvuista. Huom! Muista jälleen, että kaiken vierteeseen keiton jälkeen koskevan pitää olla desinfioitu.

APAn ominaispaino keiton jälkeen. "Sattumat" ovat humalapartikkeleita, koska otin näytteen kattilasta, ennen "lävikkösuodatusta".
Esimerkkinä käytetyn APAn tapauksessa vierre oli keiton jälkeen vahvempaa kuin tavoiteltu, tämä oli toki tiedossa, koska huuhteluvettä olisi pitänyt olla enemmän, mutta kattilan tilavuus tuli siinä vastaan. Laimennushommiin päästiin odotetusti, eli keitin vettä ja lisäsin vierteeseen, kunnes näyte oli noin 1.050 vahvuista, eli tästä olisi odotettavissa 5,0-5,5%  olutta hieman käymisestä riippuen. Näytettä kannattaa myös maistaa, jotta voi todeta onnistuneensa erinomaisesti. 

Näyte lasissa
Kun käymisastiassa oleva vierre on jäähtynyt noin 20 asteiseksi, hiivataan se hiivan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tässä esimerkkinä olevassa APAssa käytin Safale US-05 kuivahiivaa, jonka ohjeistus löytyy valmistajan sivuilta tästä linkistä. Kuivahiivat ovat aloittelijoille helpompia, koska ne eivät nestehiivojen tapaan vaadi erillisiä starttereita. Tämän hiivan tapauksessa hiivan voi joko herätellä keitetyssä vedessä (muista jäähdyttää vesi ennen hiivan lisäämistä ettei hiiva kuole!) tai ripotella hiivan suoraan vierteen päälle, jättää 30 minuutiksi ja sitten ilmata, eli nostella vierrettä kauhalla ja kaataa korkealta takaisin käymisastiaan, jotta hiivaa saa happea käymistä auttamaan. Yleensä suositellumpi tapa on herätellä (dehydrate) hiiva ennen vierteeseen lisäämistä. Kun hiiva on pöntössä, asetetaan pönttö lämpötilaltaan suotuisaan paikkaan ja annetaan olla siellä minimissään viikon, mielellään kaksi tai pidempäänkin. Hieman oluesta riippuen tietysti. Oluesta voi välillä ottaa näytteen (muista desinfioida astia jolla otat näytteen!) ja mitata ominaispainosta, että kuinka alas se on käynyt eli mikä on oluen vahvuus käymisen siinä vaiheessa. Jos vaikuttaa loppuun käyneeltä, niin olut on valmista pullotettavaksi. Pullotukseen löytyy ohjeet mm. tästä kotiolut.comin uuteoluiden valmistusohjeesta.

Kokonaisuutena helppo homma siis. Rauhassa edeten, jatkuvasti puhtaudesta huolehtien ja jo hyväksi todettuja reseptejä noudattaen homman pitäisi onnistua keneltä tahansa. Toivottavasti tästä ohjeesta on jollekin aloittelevalle kotipanimomestarille jotain hyötyä - suosittelen kaikkia kokeilemaan, sillä tämä on mahtava harrastus ja harrastuksen lisäksi saat maistuvaa juotavaa edullisesti.

Kokeneemmat konkarit tai muut timantinkovat panomiehet kommentoikoon, jos unohdin jotain oleellista, kiitos!

Olutarvio: Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Blauw

8 kommenttia
 

Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Blauw

Panimo: Het Anker, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 11,0%
Saatavuus: Alko (12,11€ / 0,75l)

Servaalin Larkio sai tarjottua todellisen "talvijytkyn" Alkoon. Tämän oluen punainen versio, Keizer Rood, oli Alkon jouluolutvalikoimassa 2012 ja nyt tämä sininen, tummempi versio, tuli saataville 4000 kappaleen kertaeränä tässä helmikuun alkupuolella. Hinta on kova, mutta toisaalta pullokin on iso, vahvuutta on viinin verran ja makukin on parempi kuin yhdelläkään maistamallani viinillä - ja isolla marginaanilla. Olut on panimon kotisivujen mukaan vahvempi ja hieman tuunattu versiointi Gouden Carolus Classicista ja sitä valmistetaan vain kerran vuodessa. Minun kirjoissani tämä sininen on lukuisista Gouden Caroluksista toistaiseksi omaan suuhuni se kaikkein maistuvin, eli en voi muuta kuin suositella sitä kaikille belgioluiden ystäville ja miksei muillekin.



Tummanruskea, vaahdoltaan melko vähäinen, mutta sitäkin kestävämpi - kestää nimittäin isältä pojalle ja nyplää pitsit lasin reunoille siinä samalla. Tuoksu on tukeva. Tummaa kuivattua hedelmäisyyttä, paahtunutta sokeria, pirteämpää aprikoosia ja anislakritsaista mausteisuutta Het Ankerin tapaan. Todella voimakas, iskevä ja herkullinen tuoksu. Maku on makea ja aluksi sokerinenkin. Makeus meinaa kampittaa koko nautinnon, kunnes keskimaussa iskee silmään kuivempi ja hedelmäisempi vaihde, joka jatkuu pitkään ja lämmittävään loppuun asti. Onpa herkullinen tasapaino. Gouden Caroluksille tyypillinen anismaisuus ei tässä lyö yli, vaan asettuu kuivattujen hedelmien kanssa timangiin harmoniaan. Lopussa lämmittävyys iskee Chuck Norrisin roundhouse-kickin voimalla, mutta onnistuu ohittamaan viinaisuuden. Pelkkää lämmön hehkua ja hedelmää. Tässä on sitä tiettyä taikaa.

Yhteenveto

Taianomaisen hyvä kokonaisuus
ARVOSANA: 9½

Alkon käsityöläisoluet 2014: Bryggeri Helsinki Senaattori

0 kommenttia
 

Senaattori

Panimo: Bryggeri Helsinki, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 7,5%
Saatavuus: Alko (5,85€ / 0,33l)

Bryggeri Helsinki on panimoravintola, joka avattiin Helsinkiin Sofiankadulle viime keväänä. Paikka panostaa oluen ja ruuan yhdistämiseen ja olutvalikoima muodostuu pääasiallisesti suomalaisista pienpanimo-oluista. Tämä ei ole yllätys, sillä yksi paikan omistajista on pitkäaikainen Pienpanimoliiton puheenjohtaja ja Lammin Sahdin toimitusjohtaja Pekka Kääriäinen. Juuri muutama viikko sitten Kääriäinen itseasiassa luovutti Pienpanimoliiton puheenjohtajan pestinsä Beer Hunter'sia luotsaavalle Mika Heikkiselle. Tässä yhteydessä kiitokset Pekalle hänen panoksestaan Pienpanimoliiton ruorissa.

Bryggerin panimomestari on saksalainen Mathias Hüffner, joten saksalaistyylisten oluiden, kuten tämänkin doppelbockin, tekeminen pitäisi olla ihan jo veressäkin. Olut on pantu Bryggeri Helsingin vehkeillä, mutta pullotettu Lahdessa, ilmeisesti Teerenpelillä, koska panimoravintolassa ei tietenkään tarvita pullotusvehkeitä. Tämä selittää jonkin verran oluen korkeaa hintaa. Vahvuutta on tyyliin sopivan tymäkästi 7,5%, vaikuttaa ennakkoon aika hyvältä, sillä Bryggerin oluet ovat aiemminkin toimineet hyvin.

Lasiin kaatuu tummanruskeaa, keskiverrosti vaahtoavaa olutta. Vaikuttaa kirkkaalta, eli on ilmeisesti suodatettu.  Tuoksu on limppuinen, keveän paahteinen, hieman makea ja miellyttävän pehmeästi suklainen. Hieno, suht voimakas tuoksu - juuri kuten saksalaisissa esikuvissakin. Miellyttävän suklainen ja leipäisä maku. Sopivasti makeutta ja pieni puraisu lopussa. Kerrassaan herkullinen tuo vieno maltaan takaa esiin nouseva suklaisuus. Suussa olut on pehmeä, kohtalaisen täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Onpa maukasta. Keskivertoa ehkä hieman makeampi ja suklaisempi bock, unohtamatta tuhtia maltaisuutta. Ei muuta valittamista kuin korkea hinta.
 

Yhteenveto

Erinomainen suklainen doppelbock
ARVOSANA: 9

Mont des Cats - Chimaylla pantu trappist-olut

2 kommenttia
 

Mont des Cats

Panimo: Mont des Cats, Ranska (pantu Chimaylla Belgiassa)
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 7,6%
Saatavuus: Ostopaikka: Saveur Biére

Mont des Cats on ranskalainen trappist-luostari. Luostari on hiljattain aloittanut oluen valmistuksen, mutta heillä ei kuitenkaan ole omaa panimoa, vaan oluet valmistetaan trappist-panimoista kenties tunnetuimmassa, eli Abbaye Notre-Dame de Scourmontissa, jonka tuotteet tunnetaan nimellä Chimay - luostarihan sijaitsee Chimayn kunnassa Belgian länsiosassa. Mont des Catsin luostarissa oli omakin panimo vuoteen 1918 asti, mutta se tuhoutui ensimmäisen maailmansodan yhteydessä. 

Munkit keräämässä humalia Mont des Catsissa ennen pommituksia (kuva: Mont des Cats)
Luostarin tuhoja pommitusten jälkeen (kuva: Mont des Cats)
Chimayn ja Mont des Catsin luostareiden väliin mahtuu Belgian ja Ranskan maaperää yhteensä vain noin 180 kilometrin verran, eli loppujen lopuksi nämä trappist-veljet asuvat aika lähekkäin. Mont des Catsin kotisivuilla painotetaan, että olut on ihan omansa, eikä siis pelkkä etikettimuunnos jostain jo olemassa olevasta Chimayn oluesta. Oluella ei vielä ole "Authentic Trappist Product" -logoa, mutta se luultavasti saa sellaisen lähitulevaisuudessa. Mont des Catsin valmistamilta juustoilta tämä merkki löytyy, kuten tietysti Chimayn oluiltakin, eli molemmat luostarit siis täyttävät merkin kriteerit. Melko mielenkiintoinen maistelu tulossa, sillä kyseessä on minulle aiemmin maistamaton trappist-olut ja sen lisäksi se on valmistettu Chimaylla, jonka oluista suuresti pidän. Tässä on ainakin nettitietojen mukaan selvästi aistittavissa tiettyä "Chimayn vibaa". Hiivakanta voi ainakin hyvinkin olla sama ja vaikka reseptiä muutoin vaihdeltaisiinkin, niin oluessa käytetty hiivahan on merkittävä osa oluen kokonaisuutta.



Ensimmäinen lasillinen on melko kirkkaalta vaikuttava, väriltään kauniin meripihkainen ja vaahdoltaan ikuinen. Tuoksu on hyvä, siinä on kuivattuja hedelmiä ja aprikoosimaista pirteää hedelmäisyyttä. Tuoksun lopun mausteisuudessa on sitä tiettyä Chimayn vibaa - pikkuisen pippuria ja lakritsaa. Varsin raikas, vaikka tuhtia maltaisuuttakin taustalla tuntuu. Maku on aluksi hieman makea, mutta kääntyy nopeasti kuivempaan suuntaan. Keskivaiheilla rusinaisuutta ja kuivattuja hedelmiä pienellä sokerikuorrutteella varustettuna ja sitten lopussa kohtuullisen tiukka katkeron ja purevan mausteisuuden yhteisvaikutus, joka kuivattaa paletin tripelmäiseen jälkimakuun. Varsin miellyttävää siemailtavaa. Ei tahmaa, ei töki, mutta on tukevaa ja silti kohtuullisen raikasta. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen ja melko täyteläinen. Kyllähän tämän ilokseen kitusiinsa kippaa! Hiivojen mukaan kaataminen pullon lopusta muuttaa maun luonteen radikaalisti mausteisemmaksi - hedelmäisyys jää täysin jalkoihin. Ilman muuta parempi ilman hiivoja. Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä tuleman pitää ja mihin suuntaan maku kehittyy, jos pykäävät oman panimon luostariinsa Ranskaan.

Yhteenveto

Tumman ja vaalean belgin välimaastossa tasapainotteleva olut
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Weihenstephaner Original Bayrisch Mild

2 kommenttia
 

Original Bayrisch Mild

Panimo: Weihenstephan, Saksa
Oluttyyli: Helles
Alkoholipitoisuus: 5,1%
Saatavuus: Alko (3,53€ / 0,5l)

Maailman vanhimmaksi edelleen toiminnassa olevaksi panimoksi usein tituleeratun Weihenstephanin oluet ovat aina maistamisen arvoisia. Niin hyviksi olen ne ainakin itse kokenut. Tämä olut on näkynyt Alkon sivuilla jo kuukauden ajan, mutta hyllyille se pääsi vasta ihan hiljattain. Oma veikkaukseni myöhästymisen syystä on se, ettei oluen etiketissä ollut Suomessa vaadittavia merkintöjä, vaan pulloihin on pitänyt lisätä tuotetiedot vaadittavalla tavalla kertova tarra. Samapa tuo, koska nyt on käsityöläisoluissakin riittänyt mielekästä maisteltavaa, ja jopa ihan juotavaakin! Original Bayrisch Mild on panimon perustuote, eli se kaikkein bulkein lager, jos näin voidaan sanoa. Tyylinä tietysti saksalaiseen tyyliin helles.


Melko hailakan kultainen, täysin kirkas ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksu on puhtaan maltainen, viljainen, hieman metallinen ja mukavan ruohoisen aromikas - aivan perinteisen saksalaisen hellesin linjoilla mennään. Maussa on puhdasta ja runsasta maltaisuutta, mutta kuitenkin raikkaasti. Lopussa puraisee napakka, mutta lyhyt ruohoinen katkero. Kylmänä maussa on hienoisesti metallisuutta, joka kuitenkin oluen asetuttua katoaa. Raikas, mutta sopivan tuhti ja hiilihappoisuudeltaan keskiverto olut. Näitä voisi ostaa saksan hinnoilla useammankin grillauskavereiksi, mutta Alkon hinnoilla jäänee tähän yhteen, vaikka tämä varsin hyvä olut omassa tyylissään onkin.

Yhteenveto

Raikas lager
ARVOSANA: 7½

Kotiolutta: Glebin IPA #8

2 kommenttia
 
Eilis-ilta tuntui eräästä syystä oikealta hetkeltä korkata olut #8. Tällä ei toki ole olympiakiekon kanssa mitään muuta tekemistä kuin legendan pelinumeron kanssa yksiin sopiva eränumero, mutta kuitenkin. Fiilispohjalta vedetään, kuten aina. Tämän saman panijan IPA#6 ja IPA #7 olivat erittäinkin hyviä, joten tällekin ladattiin sopivasti odotuksia - ja kyllähän tämä ne täytti! Vahvuutta ennakkotietojen mukaan 6,6% ja käytössä jenkkihumalat.


Kirkkaan kuparinen, ilman hiivoja hyvinkin kirkas olut, jonka vaahto on runsas. Vain hieman karamellinen, kuivahko ja pirteän sitruksinen tuoksu. Tulee mieleen Sierra Nevada Pale Ale, mutta sopivalla lisäpotkulla varustettuna. Cascadea humaloinnissa, pakko olla. Maku on raikas, iskevä ja aitoon jenkkityyliin puhtaan ja hekumallisen humaloitu. Sitrusmaista pirteän purevaa humalaa. Ei kaikkein kovin katkero, mutta riittävä, ja se tärkein, eli kuivahko mallaspohja. Ei turhaa karamellia, ei ylimääräistä makeutta. Jonkin verran Rekolan Amerikan Enon kaltainen olut, eli huikean tasapainoinen, mutta IPA-asteikolla karvan verran kepeä katkeroltaan ja voimakkuudeltaan. Tasapaino, juotavuus ja nautittavuus ovat kuitenkin aivan tapissa. Jenkkityyliin puhdas, liukas ja herkullinen - juuri sellainen olut joita tykkäisin juoda useammankin.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 8
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 17
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 6
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 41/50

Resepti: Reittausblogin IPA

48 kommenttia
 
Joulukuun lopulla tein pussimäskäämällä omassa keittiössä IPA-tyylisen oluen, josta tuli satumaisen hyvää. Alkuperäisessä making of -jutussa on oluen resepti, mutta se on ripoteltuna muun tekstin joukkoon ja hukkuu sinne helposti. Tässä yleisön pyynnöstä siis vain pelkkä resepti. Ei muuta kuin kattilat kuumiksi ja IPAa tulemaan!

Kaikki IPAa maistaneet ovat sitä kehuneet ja itsekin pidän siitä hemmetisti, joten resepti voitanee laskea onnistuneeksi.

Ulkopuolisten arviot:
Arde arvioi
Tuopillinen
Olutkellari
Kaunis Humala

Reittausblogin IPA 
(noin 7% ja noin 100 IBU)

Eräkoko: 
  • 12,5 litraa

Maltaat & mäskäys:
  • 4kg Viking Maltin sahtimallas
  • 300g normaalia taloussokeria

Mäskäys 66-68 asteessa 90 minuutin ajan.

Humalointi:

60 minuutin keitto

  • 20g Magnum 60 min
  • 10g Centennial 20 min
  • 10g Centennial 15 min
  • 15g Citra 10 min
  • 15g Citra 5 min
  • 15g Citra, kuivahumalointi pääkäymisen jälkeen (5vrk)
  • 15g Centennial, kuivahumalointi pääkäymisen jälkeen (5vrk)  

Ei jäähdytystä keiton jälkeen (no chill). Annoin jäähtyä yön yli ja hiivasin aamulla.

Käyminen

  • Hiivana 1 pss Danstar BRY-97 kuivahiivaa 

Hiivauslämpötila 20 astetta. Käymislämpötilä 15-17 astetta. Pääkäyminen kahden viikon ajan, jonka jälkeen vielä 5 vuorokautta kuivahumalointia primääriastiassa.

Pullotuksen yhteydessä jälkikäymissokeria n. 5-6 grammaa / litra.

Resepti %-muodossa:

Speksit:

Original Gravity (OG): 1.061  (°P): 15.0
Final Gravity (FG):    1.008  (°P): 2.1
Alcohol (ABV):         7%
Bitterness (IBU):      108.5 

Maltaat:
93.02% Viking Sahtimallas
6.98% Cane Sugar
 
Humalat:
1.2 g/L Magnum (15% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
0.8 g/L Centennial (9.7% Alpha) @ 20 Minutes (Boil)
0.8 g/L Centennial (9.7% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.2 g/L Citra (11.1% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1.2 g/L Citra (11.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

1.2 g/L Centennial (9.7% Alpha) Dry Hop, käymisen jälkeen
1.2 g/L Citra (11.1% Alpha) Dry Hop, käymisen jälkeen

Alkon käsityöläisoluet 2014: Ridgeway Imperial Russian Stout

1 kommenttia
 

Russian Imperial Stout

Panimo: Hepworth, Englanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (4,51€ / 0,33l)

Alkossa niin usein nähtävän englantilaisen Ridgewayn uusimpiin oluisiin lukeutuva Imperial Stout on maistelussa tänään. Hinta on kotimaisiin verrokkeihin nähden jopa halpa. Neljä ja puoli euroa 10% oluesta, verrattuna lähes kuuden euron hintaisiin laitilalais- ja helsinkiläisoluisiin. Vedetäänkö isommalla kapasiteetillä vai ovatko raaka-aineet, työvoima ja energia jotenkin halvempia Englannissa, niin että merimatkan jälkeenkin olut on yli euron halvempaa kuin kotimaassa tuotettu? Mene ja tiedä. Tämän Russian Imperial Stoutin pullot ovat oikein numeroituja, omani on numero 1085. Pullojen kokonaismäärästä ei tietoa. Etiketti kertoo, ettei varsinaista parasta ennen päivää ole, vaan tätä voisi hyvin ikäännyttää kellarissa loputtomiin. Maistetaan ja todetaan onko toisen pullon ostamiseen tarvetta.


Musta olut, jonka vaahto tarrautuu pitsiä jättäen lasin reunoihin ikuisiksi ajoiksi. Tuoksu on tymäkän lakritsainen, voimakkaan paahteinen ja kovahkon alkoholinen. Pehmeän suklaisia ominaisuuksia ei oikein löydy, mutta hieman suolaisuutta nousee esiin oluen lämmettyä. Maku on voimakkaan paahteinen ja lakritsaisuus on tuoksun tavoin pinnalla. Sen verran yksipuoliseksi maku jää, että alkoholisuus nousee jo keskivaiheilla makuun ja voimistuu loppua kohti jo lähes polttavan viinaiseksi. Loppuvedossa on lämmittävyyden rinnalla kuivahkon kitkerää kahvisuutta ja runsasta katkeruutta. Jättää liian paahteisen, viinaisen ja ylihumaloidun fiiliksen - jos tässä Siperiaa yritetään kloonata, niin alkoholisuutta pari pykälää alas ja katkeron rinnalle aromihumalaakin. Kellarointiin tätä en ehkä laittaisi, sillä jos tämä vähäinen makeus tästä vielä kypsytyksellä ohenee, niin alkoholisuus ja katkeruus nousevat aivan liiaksi esiin. Nytkin se on jo siinä nautittavuuden rajoilla. Turhan kulmikas viritelmä tähän tyyliin. Kaipaa pehmeyttä ja sitä kautta saavutettavaa nautittavuutta. Ei huono olut, mutta omassa genressään korkeintaan keskitasoa, jos sitäkään.

Yhteenveto

Keskitason Imperial Stout
ARVOSANA: 8

Tax-freen taikaa: Olutta Viking Gracelta

3 kommenttia
 
Matkustajatuonnista on puhuttu paljon. Suurimman huomion saa, luonnollisesti, Suomen ja Tallinnan välille keskittynyt ns. "viinaralli". Halvalla saa hyvää muualtakin, se kävi taas selväksi kun heitimme perinteisen talvilomaristeilyn. Tällä kertaa ei kuitenkaan muumiristeilyä Silja Linellä vaan ehkä aiheeseen paremmin sopivan Simpsons aiheisen risteilyn Viking Linellä. Homer tuli tavattua, en tosin kehdannut halata, vaikka juniorit niin tekivätkin. Mietiskelin siinä samalla, että onkohan Homer noin muutenkaan kovinkaan hyvä esikuva lapsille, ja sitä, että moniko lapsi oikeasti tietää mikä hahmo on kyseessä. Simpsonit kun ei oikeasti ole lastenohjelma ollenkaan. No, iloisesti halailivat tätä keltaista hahmoa siitä huolimatta. Duffia ei ollut tarjolla, se myös tässä yhteydessä mainittakoon. 



Viking Linen Tax Free kaupan tarjonta on oluiden osalta pikkuisen parantunut. Peruslagerien (Karhusta Sakuun) lisäksi tarjolla oli laatikkotavarana tummaa peruslageria ja lisäksi Murphy's Stout, Affligem Blond, Newcastle Brown ja Krusovice tyylistä osastoa. Eli nimellisesti "erikoisempaa", mutta varsin peruskamaa kuitenkin. Eteenpäin on kuitenkin menty, hitaasti mutta varmasti. Hinnat näille löytyvät Viikkarin sivuilta. Iloisena yllätyksenä Tax Freen puolelta löytyi vielä ahvenanmaalaisen pienpanimon Stallhagenin US Red Ale ja Pale Ale. Nämä olivat siellä missä oli pientuottajien juustoja ja muitakin elintarvikkeita, eivät siis oluthyllyssä. Stallhageneilla oli hintaa 2,30€  / plo ja niitä myytiin yksittäin. Kaikkia muitakin oluita sai ostaa yksittäin ja nyt hinnat olivat kuten maissakin, eli yksittäinen pakkaus maksoi saman verran kuin monipakkauksessakin. Esim. Beck's tölkki 0,87€.

Oluen ystävän todellinen kiinnostuksen kohde oli kuitenkin laivan pub, Rockmore, josta saa Viking Linelle tuttuun tapaan ostaa oluita 6 pullon erissä mukaansa. Eli 6 pulloa samaa on minimiostos, jos ostaa oluita mukaansa. Silja Linellähän täytyy ostaa koko laatikollinen samaa - se on huonompi systeemi jos haluaa useampaa eri olutta, koska lasipullot painavat tolkuttomasti. Hinnastot ovat selkeästi esillä pubin seinustalla ja lisäksi tiskin takana oli iso näyttöruutu, jossa hinnasto pyöri jatkuvasti. Nappasin seinällä olevista hinnastoista kännykkäkuvat nopeasti heti kun ensimmäisen kerran siitä ohi kävelimme. Ajattelin, että otan paremmat kuvat blogia varten sitten myöhemmin kun on vähemmän ryysistä, mutta en sitten koskaan ottanut. Mutta eiköhän näistäkin selvää saa, vaikka salama polttikin kuvan keskustan.



Itse ostin heti suoraan siltä seisomalta 6 packin Duvelia ja Brewdogin Hardcore IPAa. HC IPA, jota juuri Reittaus-TV:ssä hekumoin, maksaa Alkossa 4,62€ / plo. Tax free hinta Vikingillä oli 14,40€ kuudesta pullosta, eli 2,4€ / plo. Lähes puolet halvempaa kuin Alkossa siis. Duvel, joka on Belgian Golden Strong tyylin arkkityyppi, kustansi tosiaan vain 12,60€ kuudelta pullolta, eli 2,1€ / plo, kun Alkon hinta on 3,98€ / plo. Tämäkin lähes puolet halvempaa siis. Myöhemmin oli aikaa istua pubiin oikein oluellekin. Otin testiin Lagunitas IPAn, joka osoittautui sen verran maukkaaksi, että ostin sitäkin 6 pulloa mukaan. Paljon muutakin mielenkiintoista olisi ollut, mutta nämä saivat nyt tällä reissulla riittää. 

Lagunitas IPA


Oli mukava huomata myös se, että ainakin tällä laivalla nämä artesaanioluet olivat levittäytyneet varsinaisen olutpubin ulkopuolellekin. Laivan "omaa" Rockmore olutta, joka todellisuudessa on Vakka-Suomen Panimon Prykmestar LuomuPilsiä, sai suurimmasta osasta ravintoloita ja yökerhostakin, samoin kuin mm. Samuel Adamsia. Buffet ruokailussa ainut hintaan sisältyvä olut oli totutusti Lapin Kulta. En selvittänyt olisiko tilauksesta saanut jotain muutakin, koska lappari meni ruokajuomana ihan ok. Jokainen kolmen alle 7v lapsen kanssa buffet-ruokailussa ollut tietää myös sen, ettei siinä tilanteessa ole varaa ylimääräiseen kikkailuun. Kaaos on selviö jo muutenkin. Päivällispaikaksi valikoitui laivan Frank's ravintola, josta sai pastaa, burgereita, pizzaa ja perinteisempää skandinaavista osastoakin. Olutvalikoima oli tässä ruokaravintolassa ilahduttavasti lähes yhtä laaja kuin pubissakin eikä siinä ruuassakaan valittamista ollut. Hyvä reissu oli, oluenystävän risteilykohde nr. 1 olkoon edelleen Viking Line, vaikkei mitään järisyttävää tarjolla olekaan. Erityishuomiona lapsiperheille se, että Gracen leikkipaikat olivat hyviä ja kohtuullisen tilaviakin.

Alkon käsityöläisoluet 2014: Laitilan Kievari Agricola

2 kommenttia
 

Agricola

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (5,91€ / 0,33l)

On suomalaisen alkoholipolitiikan absurdiutta, ettei Agricolaa saa ostaa Agrimarketista. Oli minulle yllätys, että Suomen suurimman pienpanimon olut maksaa litrahinnaltaan reilusti enemmän kuin esim. Suomen pienimpiin kuuluvan Hiisin reilusti humaloitu Pläkki. Onhan tämä toki vahvempaa, joten veroa menee enemmän, mutta silti. LWT on minulle lähipanimo. Ajelen siitä päivittäin ohi mennen tullen työmatkaa taittaessa. Kyse ei ole ihan pienestä pajasta enää, vaan kyllä sinne Sirppujoen rantaan on ihan nimensä mukaisestikin tehdas noussut. Mittasuhteet ovat aivan eri luokkaa kuin näillä pienimmillä toimijoilla. Silti 6€ pikkupullosta. Aika kova meininki, mutta itsekin jälleen ostin, joten siinä kai se selitys hinnalle - olemme valmiita maksamaan. Itse olut on kaiketi vaikeasti määriteltävään "luostariolut"-tyyliin tähdätty.



Hieman utuinen, punertavan kuparinen ja keskiverrosti vaahtoava olut. Tuoksu on tuhdin maltainen, karamellimaista ja marenkisen leivosmaista makeutta, belgihiivaista mausteisuutta ja hieman alkoholisuutta. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta se on sellaista pehmeää, kypsää ja hieman tunkkaista. Yleisilme on makeahko, mutta lopun mausteinen hiivaisuus ja aika kova alkoholisuus tasoittavat. Jälkimaussa jotain kovaa ja karkeaa, hieman pahvimaista fiilistä. Aika perustason belgiksi jää - tuoksu on hyvä, mutta maku lässähtää hieman tunkkaiseksi. Sellainen tietynlainen lennokkuus on hieman kateissa ja juotavuus jää raskaamman puoleiseksi.

Yhteenveto

Raskas vahvempi belgi
ARVOSANA: 7½

Reittaus-TV Episodi 14: Lammin Pyy & ystävämme lohi, lax

0 kommenttia
 

Lammin Pyy

Panimo: Lammin Sahti, Suomi (Pantu Bryggeri Helsingissä?)
Oluttyyli: Perinteinen Ale
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alkoista rajoitetun ajan (5,56€ / 0,33l)

Talviloma ja maanantai-illan lämmin grillikota. Illan eväänä toimi koskenlaskijalla ja kelttiläisellä merisuolalla maustettu kotimainen lohi, eli tuttavallisemmin lax. Juomaksi kaavailin Lammin Pyytä, mutta se kyllä juotiin jo kauan ennen kuin kala oli valmis. Oluen vika, mitäs oli niin maukasta. Tämä Hallerthaulla ja Magnumilla humaloitu ale on ilmeisesti pantu Bryggeri Helsingin ravintolapanimossa.


Yhteenveto

Tasapainoinen ja maukas brittivibainen ale.
ARVOSANA: 8½

Reittaus-TV Episodi 13: "Voitolla yöhön!" - Brewdog Hardcore IPA

3 kommenttia
 

Hardcore IPA

Panimo: BrewDog, Skotlanti
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 9,2%
Saatavuus: Alko (4,62€ / 0,33l)

Kodan uumenissa maisteltiin Alkoon paluun tehnyttä Hardcore IPAa voitokkaan päivän päätteeksi.


Yhteenveto

Tykisti humaloitu, ei niin makea DIPA.
ARVOSANA: 9+

Reittaus-TV Episodi 12: Stadin Double Oat Malt Stout nörttinurkkauksessa

0 kommenttia
 

Double Oat Malt Stout

Panimo: Stadin Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Alko (5,91€ / 0,33l)

Käsityöläisvalikoiman litrahinnaltaan hintavin olut Stadin Double Oat Malt Stout pääsi maisteluun nörttinurkkauksen uumenissa. Tuttuun stadilaiseen tapaan olut on suodattamaton, pastöroimaton, hopback-aromihumaloitu ja pullossa jälkikäyvä. Olutta aidoimmillaan!


Yhteenveto

Pehmeä, joskin hieman ohkainen stout
ARVOSANA: 8+

Alkon käsityöläisoluet 2014: Suomenlinnan Thor Bock

0 kommenttia
 

Thor Bock

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi
Oluttyyli: Dunkler Bock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alkoista rajoitetun ajan (5,38€ / 0,5l)

Suomenlinnan Panimo laajensi toissa vuonna mantereen puolelle ja pääsi isomman kapasiteetin siivittämänä Alkon hyllyillekin. Olen diggaillut kohtalaisesti Zander Winter Alesta, Helsinki Portterista ja Hoppe IPAsta. Myös panimon maitokauppavahvuiset ovat olleet tasoltaan ihan hyviä. Nyt Alkon käsityöläisoluiden joukossa saataville tuli Thor Bock, joka on 6% vahvuinen saksalaistyylinen tumma bock. 



Tumman punaruskea, vaahdoltaan niukka, mutta kohtuullisen kestävä ja pitsikäs. Tuoksu on runsaan leipäisen ja hieman suklaisen maltainen. Aivan perus saksabockin tuoksu, joka ei ihmeitä tarjoa, mutta toisaalta ei petäkään. Maku on samoin perus bockia - kohtuullisen runsas leipäinen mallas, pieni metallinen tuntu ja kuivaa yrttisyyttä lopussa. Jälkimaussa hieman suklaata. Olut on suussa melko täyteläistä ja hieman kovan hiilihappoista. Hyvä tasapaino ja liukas juotavuus. Ei ollenkaan pöllömpi.

Yhteenveto

Perus saksabock
ARVOSANA: 8-

Kotiolutta: Glebin IPA #7

0 kommenttia
 
Talviloma pärähti käyntiin tänään juhlallisin menoin, Lukko - Kärpät 2-1. Matsia seuratessa lasissa kävi oma Bitter ja oma IPA. Bitter oli ihan kelvollista sessiokamaa ja IPA puhdasta hekumaa. Nyt lasiin vielä lappeenrantalaisen kotipanimokollegan IPA eränumeroa 7. Luvassa on ennakkotietojen mukaan jenkkihumaloitu, pirteän sitruksinen IPA. Vahvuutta 7,2%. Glebin aiempi IPA erä #6, maistui itselleni erinomaisen hyvin, joten odotuksia on. Arvion asteikkona jälleen Olutoppaasta tuttu 5-50 pistettä, kuten kotiolutarvioissa tapana on. 



Utuinen, väriltään kultaoranssin ja kuparisen välimaastossa keikkuva ja vaahdoltaan mittava olut. Tuoksu on huikean humaloitu - havuja ja puhdasta tiukkaa sitruksisuutta, joka yhdistyy pellettimäiseen yleiseen humalan tuntuun.. Tässä tuoksussa ei karamellisuus tai trooppinen, pehmeä hedelmäisyys saa jalansijaa. Makukin jatkaa odotetusti tällä kuivemmalla linjalla. Todella aromaattinen, puhdas ja herkullinen sitrushedelmäisyys. Sitä pirteää, pirskahtelevaa sitruksisuutta ja taustalla pehmeä mallaspeti sekä pehmeät, mutta runsaat hiilihapot. Esimerkillisen helppoa, mutta iskevää nautittavaa. Juotavuus on melko tapissa, ellei vieroksu lopussa esiin hiipivää runsasta katkeruutta - ja harva IPA-fani vieroksuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen, ehkä hieman vähempikin hiilihappoisuus riittäisi, mutta muuten ei oikein löydy moitteen sijaa. Hyvä parannus edelliseen erään verrattuna. Edellisen erän runko sopisi hyvin Double IPAan, mutta IPAssa toimii ainakin omaan makuuni parhaiten tällainen hillitty runko ja iskevän sitruksinen humalointi. Vielä voisi ehkä monimuotoisuutta hakea jollain pihkaisen mäntyisellä aromihumalalla, mutta ne on niitä nyansseja ne. Erinomaisen hyvä, juotavuudeltaan helppo IPA. 

Pisteytys
  • Tuoksu 8 
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 8
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 16
Aistiarviot
  • Makeus 3
  • Katkeruus 6
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 40/50

Alkon käsityöläisoluet 2014: Vakka-Suomen Prykmestar Kahvistout

2 kommenttia
 

Prykmestar Kahvistout

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (5,00€ / 0,5l)

Vakka-Suomen Panimo on näitä keskikokoisia pienpanimoitamme. Vuosituotanto on Alkon sivujen mukaan 300 000 litraa. Alkon käsityöläisvalikoimaa varten on nyt loihdittu panimon ensimmäinen stout-tyylinen olut, jota on lisäksi maustettu kahvilla.



Tummanruskea, kirkkaanlainen ja varsin niukkavaahtoinen olut. Vaahto on kovin katoavaistakin. Voimakkaan vastajauhetun kahvinen tuoksu. Taustajoukoissa kovaa paahteisuutta ja vähäisiä suklaan sävyjä. Maku on kuivahko ja voimakkaan kahvinen, jopa kitkeryyteen saakka. Aika kova ja armoton. Pehmeys ja nyanssit ovat kateissa - olut jää yksipuolisen kahviseksi. Suklaan kanssa nautittuna toimii paremmin. Runko on kepeä, nippa nappa keskitäyteläinen ja hiilihapot pirteät. Mielestäni tässä oli liikaa kahvia ohuen rungon kannettavaksi. Sensaatiomaisesti ensimmäinen VASPin olut, joka tuntuu olevan jotenkin tasapainoton. Voin suositella kahvisten oluiden ystäville pienin varauksin.

Yhteenveto

Kovan kahvinen ja valitettavan yksipuolinen
ARVOSANA: 7-

Pari Alkon uutuutta ja asiaa valikoimaan-otosta

11 kommenttia
 
Käsityöläisoluiden vanavedessä Alkon valikoimiin laskeutui kolme muutakin uutuusolutta. Kaksi vehnäistä ja yksi mielestäni varsin kyseenalainen Quadrupel, eli vahva "luostariolut". Ne vehnäiset ovat:
  • Ettaler Benediktiner Weissbier (3,48€/0,5l), vaikuttaisi olevan perushyvä vehnäolut ihan kohtalaisella hinnalla. Vehnäoluiden ystävänä ottanen testiin myöhemmin.
  • Erdinger Pikantus, (4,09€/0,5l), tyyliltään Weizenbock, eli vahvempaa vehnäistä. Tämä on ollut Alkossa aiemminkin ja on täten minulle tuttu tuote.

Tuo kyseenalainen Quadrupel on Ridgeway Quadruple Strong (5,04€/0,33l). Kyseenalainen siinä mielessä, että kyse on jo ties kuinka monennesta Ridgewayn tuotteesta Alkon valikoimassa suht lyhyen ajan sisällä. On Ridgeway IPA, Imperial Porteria ja viimeisimpänä Imperial Russian Stout, joka kuuluu edellämainittuun käsityöläisolutsettiin. Lisäksi aiempina vuosina Lump Of Coal, Oxforshire Blue, Foreign Export Stout ja kausivalikoimissa useita erinäisiä Bad Elfejä. 

Näistä sekä Imperial Porter, että tämä Quadruple Strong, ovat sellaisia, että niitä ei ennen Alkoon tulemista ole löytynyt edes Ratebeeristä, eli käytännössä kyse on aivan uusista tuotteista. Ihan kiva, että Alkoon tulee uusia tuotteita, mutta Quadia Englannista? Belgiassa olisi, uskallan väittää maistamatta, parempiakin vaihtoehtoja. Tämän Quadin tuotehaussa kriteerinä oli yli 12% vahvuus - tämä herättää epäilyksiä ns. "täsmähausta", sillä vahvuus menee tunnetuimpien (ja parhaiden) belgialaisten quadien vahvuuden yli. Tämä ilmiselvä Ridgewayn suosiminen syö mielestäni Alkon valikoimaan-otto ohjeessa mainittujen tasapuolisuutta korostavien periaatteiden uskottavuutta:
Tuotteet valitaan pyydettyjen näytteiden perusteella tasapuolisuutta noudattaen ja käyttäen joko sokko- ja/tai avointa arviointia. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota tuotteen laatuun sekä muihin kuluttajalle lisäarvoa tuoviin näkökohtiin. Lisäksi tuotteen saatavuuden varmuus ja materiaalivirran toimivuus arvioidaan, jotta asiakaspalvelulliset vaatimukset voidaan täyttää.
En niuhottaisi tai kyhäisi salaliittoteorioita, jos Ridgeway olisi kansainvälistä mainetta niittänyt huippupanimo, mutta kun nämä oluet tuppaavat kovin usein olemaan - ja nyt seuraa reittauspiireissä kirosana - hyvinkin keskinkertaisia.

Tällaista tällä kertaa, mietäänpä jälleen hetki monopolin mielekkyyttä ja muistetaan seuraavissa äänestyksissä vapaamielisemmin alkoholipolitiikkaan suhtautuvia edustajia (onko heitä?).

Alkon käsityöläisoluet 2014: Rekolan Amerikan Eno

0 kommenttia
 

Amerikan Eno

Panimo: Rekolan Panimo, Suomi
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (6,99€ / 0,5l)

Rekolan Panimon panomies Jari Leinonen on yksi niistä harvoista oluidentekijöistä, joiden kanssa olen saanut istua alas oluelle ja toisellekin. Mukava mies. Rekolan oluet eivät tavoittele sitä Ratebeerin ykköspaikkaa extreemiydellään, vaan kyse on tasapainosta ja ennen kaikkea oluiden sopivuudesta ruualle. Jari on aiemmassa elämässä työskennellyt kokkina, joten näkemystä löytyy ruokapuoleltakin. Amerikan Enolle suositellaan, kuten monesti reilummin humaloiduille oluille tapana on, grilliruokia tai muita mausteisempia pläjäyksiä. Tämän oluen kevyempää, 4,5% versiota Amerikan Serkkua löytyy maitokaupoista. Raaka-aineina pils-, sahti- ja karamellimaltaat sekä Columbus-, Cascade- ja Centennial-humalat. Joku muukin käyttää sahtimallasta IPAssaan, mahtavaa!



Oranssihtava, vain hieman utuinen olut, jonka ylle rakentuu tiivis, kestävä ja pitsikäs vaahto. Runsaan havuinen, hieman passionhedelmäinen ja raa'an pellettimäisellä humaloinnilla jyräävä tuoksu. Huh. Sitrukset jäävät havujen jalkoihin. Talviurheilukauteen sopivasti voisi todeta, että "havuja perkele!". Maltaisuus ei nouse humaloinnin takaa esiin, se tarkoittanee tuoksun tapauksessa sitä, ettei makukaan voi kovin makea olla - eikä se olekaan. Hyvä, tasapainoinen runko ja pitkä, kuiva katkeroveto greippiliukuineen. Maku on tuoksua hieman hedelmäisempi, mikä on hyvä juttu - nyt olut ei mene yksipuoliseksi katkerojyystöksi, vaan nyanssejakin löytyy. Maku on pirteän ja purevan sitruksinen, greippinen ja vain hieman karamellinen. Tässä on sitä aidon jenkin tuntua - puhdas, pureva humalointi ja liukas, mutta pehmeä suutuntuma. Ei tunkkaisuutta, ei sivumakuja vaan 100% sitä itteään. Erinomaisen juotava.

Yhteenveto

Tasapainoinen kevyt IPA / raskas APA
ARVOSANA: 9

Alkon käsityöläisoluet 2014: Malmgård Emmer Tripel

0 kommenttia
 

Emmer Tripel

Panimo: Malmgård, Suomi (Pernaja)
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 8,3%
Saatavuus: Alkoista rajoitetun ajan (5,51€ / 0,5l)

Malmgårdin panimo on valmistanut käsityöläissettiin tällä kertaa tripel tyylisen belgioluen. Malmgårdin oluissa käytettävät viljat tulevat tilan omilta pelloilta ja tähän olueen on nyt lisätty ohramaltaiden rinnalle emmervehnää. Vehnän käyttö ei ole mitenkään tavatonta belgioluissa, mutta tähän niukkasatoiseen ja ikivanhaan emmer-lajikkeeseen en ole oluissa aiemmin törmännyt. Malmgård on laatupanimo, joten odotuksia tätä kohtaan on. 


Oranssihtava, kauniisti tulta vasten hohtava olut, jonka vaahto on melko pitsikäs. Näyttää todella herkulliselta. Tuoksu on hieman mausteinen, punaherukkaisen marjainen ja mandariinen. Belgihiivaisuuttakin löytyy - osuu siis kohteeseen. Pehmeä maku maalailee hieman mausteista ja marjaisen hedelmäistä maisemaa. Keskivaiheilla pirteän mandariinimaista hedelmää ja belgihiivaisuutta. Makeutta on tyylin normiin nähden reilusti, joten tämä menee juotavuudeltaan lähemmäs vahvoja sippailubelgejä, eikä tavoita tripeleille ominaista helppoa juotavuutta. Suutuntuma on makeudesta johtuen hieman raskas, mutta kuitenkin mukavan pehmeä. Ihanne-tripelissäni olisi hieman enemmän särmää, joten ehkäpä humalan määrää lisäämällä tästä saisi vielä paremmin omaan suuhuni sopivan. Hyvää hitaasti nautiskeltavaa herkkua kuitenkin - makeiden belgien ystäville.

Yhteenveto

Pehmeä ja makeahko tripel, siemailtavaksi
ARVOSANA: 8½

Alkon käsityöläisoluet 2014: Pyynikin Presidenttisahti

2 kommenttia
 

Presidenttisahti

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Sahti
Alkoholipitoisuus: 9,5%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (5,90€ / 0,33l)

Hattu pois päästä ja kiitos sekä kumarrus - Pyynikin suuntaan tietysti. Jotkut kumartavat mekkaan päin, minä Pyynikkiin. Ovat nimittäin Pyynikissä tehneet sahtia. Sahtihan on suomalainen perinnejuoma ja juhlajuomista jaloin. Tämä Presidenttisahti poikkeaa perinteisestä sahdista siinä mielessä, että se on humaloitu ja sitä on hieman käsitelty paremman pullosäilyvyyden takaamiseksi (keittäminen, hapen poisto pullosta jne.). Perinteinen sahtihan vaatii jatkuvan kylmäketjun tai se pilaantuu, eikä se kylmässäkään välttämättä säily kuukautta pidempään. Sahti on minulle lähellä sydäntä jo historiansakin vuoksi ja entistä rakkaammaksi se tuli viime marraskuun lopussa, jolloin polkaisin onnistuneet joulusahdit tulemaan mehumaijan kanssa kotona. Mielenkiinnolla Pyynikin sahdin kimppuun, tutusti grillikodan lämmössä ja poikkeuksellisesti jalallisesta lasista. Isompi pullo olisi kaatunut kunnon kolpakkoon, mutta pikkupullosta ei vaan riitä.


Kaadan koko pullon kerrallaan hiivoineen, näin se sahdin tapauksessa kuuluukin - kaikki parhaus kerralla lasiin. Sameaa, ruskeaa ja vaahdotontahan tämä on, kuten sahdin kuuluukin. Tuoksu on katajainen ja banaaninen - ehtaa tavaraa! Aventinusmainen weizenbock-fiilis ja lisäksi katajaa höysteeksi. Tällä tyylillä ei voi mennä vikaan. Maussa on katkeroa enemmän kuin sahdeissa on totuttu. Sitä voisi pitää jopa sahtikulttuurin rienauksena, mutta tosiasiassa se vie sahdeille ominaisen makeuden sopivasti mennessään ja tekee kokonaisuudesta entistä toimivamman. Makuprofiili noin muuten on banaaninen ja runsaan katajainen. Jälkimaussa kataja ja humala purevat tasapäisesti. Suutuntumaltaan tämä on täyteläinen ja käytännössä hiilihapoton, kuten pitääkin. Humalointi toimii tässä kokonaisuuden eduksi ja käytännössä tämä onkin eräänlainen Sahti 2.0 - nykyaikaan tuunattu, mutta perinteitä kunnioittaen pantu kokonaisuus. Upea tuote, jossa se tärkein, eli juotavuus, on kunnossa. 

Yhteenveto

Erinomainen sahti 2.0
ARVOSANA: 9

Minä niin mieleni pahoitin... Kyynisiä pohdintoja käsityöläisoluista ja vähän muustakin

7 kommenttia
 
 
On taas se aika vuodesta, kun Alko julistaa "saamme taas myymälöidemme hyllyille erikoiserän käsityöläisoluita".  Pakko heti tarttua tuohon "saamme" -sanaan, koska totuushan on se, että tämä oluiden markkinasegmentti on Alkolle niin pientä (eli siitä ei tule hilloa), että heidän on kenties ulkoisen kuluttajilta ja panimoilta tulevan paineen vuoksi kerran vuodessa panostaa edes tämän verran. Se on markkinataloutta se. Olutta myydään litramääräisesti Alkosta vähän kossuun ja suosituimpiin (bulkki) viineihin verrattuna - vaikka kossukin on tuntuvasti keskimääräistä olutta vahvempaa.

Lähes samaan hengenvetoon voin kyllä myöntää, että pienpanimo-oluiden määrä Alkossa on lisääntynyt männä vuosista. Toisaalta niin on pienpanimoidenkin määrä. Joka tapauksessa monopolin hyllyille on edelleen liian vaikea päästä, koska paikallisuutta ei tunneta. Ei ole mahdollista ottaa paikallista olutta paikallisiin myymälöihin, vaan kapasiteettiä tulisi panimolla olla niin paljon, että voitaisiin valloittaa koko maa. Harvalla pienpanimolla on. Alko on siis huono olutkauppa. Se ei johdu resurssien puutteesta, vaan siitä, ettei oluiden myyminen ole heille mielekästä (siitä ei tule hilloa). Pienpanimo-oluiden vähyyttä on perusteltu EU:n pelko perseessä myös tasavertaisuudella. Monopoliasemassa toimiva Alko ei saisi suosia suomalaisia tuotteita ulkomaalaisten kustannuksella, vaan muidenkin EU:n jäsenmaiden tuotteiden tulisi olla tasavertaisesti edustettuna. Paskan marjat. Olut on historiallisesti aina ollut nimenomaan paikallinen tuote - paikallisilta paikallisille, ekologisesti ja tuoreena.

En haluaisi nillittää, mutta Alkon tiedotteen osa - "Myyntiin tulee panimoiden uniikkeja käsityöläisoluita Suomesta, Englannista ja Skotlannista. Oluet ovat varta vasten meille tehtyjä, niitä ei löydy muualta." reväytti kyllä hersyvät naurut. Molemmat ulkomaalaiset ovat olleet viime syksystä lähtien saatavilla ulkomailla - niistä on reittauksia Ratebeerissä. Kotimaisista aiemmin ravintola-, tai festarimyynnissä olleita ovat Rekolan Amerikan Eno, Suomenlinnan Thor Bock, Lammin Pyy, Teerenpelin Mokkamatti ja Mufloni Keripukki. Näistä kaikista on Olutoppaassa reittauksia AEA (ajalta ennen Alkoa). Oluista siis vain 8/15 tekee nyt ensiesiintymisensä. Kotiin ostettavissa nämä ovat toki Suomessa ensimmäistä kertaa, koska eihän niitä muualta kotiin saa myydäkään.

Aiemmin käsityöläisoluiden saapuminen on aiheuttanut innostunutta liikehdintää, mutta nyt lähinnä näitä kyynisiä pohdintoja. Olen toki iloinen, että nämä oluet ja nämä panimot saavat EDES nyt tuotteensa Alkoon, mutta kaikki se muu hatuttaa mikä asian ympärille nivoutuu ja kai sitä on kyynistynyt, kun on jo muutaman vuoden seurannut tätä alaa kohtalaisen tiiviisti. Miksi meillä on tällainen järjestelmä, jossa alkoholikauppaa hallitsee mielivaltainen monopoli ja kauppaa Keskon ja S-ryhmän duopoli? Ravintolakulttuuriakin ollaan tappamassa. Muualla panimot voivat myydä oluitaan suoraan panimoilta ja alkoholin nettimyyntikin on arkipäivää. Monilla panimoilla on omat nettikaupat, joista voi myydä omia tuotteita juuri niin paljon ja juuri sinne mihin asiakas ne haluaa - se on nykyaikaa, mutta ei meillä. Asiaan vihkiytyneiden erikoisliikkeiden laajoista valikoimista voi tilata oluita Suomeenkin, sitä ei valtio pysty EU:n pelossa estämään. Suomessa Alkon monopoliasema torppaa sekä oluiden erikoismyymälät, että nettikaupan. Kenelle tämä on hyvää bisnestä? Valtion omistamalle Alkolle. Alkon pääjohtaja tienaa muuten kolme kertaa enemmän kuin pääministeri Katainen. Vertaappa tehtävien vaativuutta - johda hallitusta tai myy tuotteita, joita kukaan muu ei tässä maassa saa myydä. Kumpi lie haastavampi pesti...

Tekisi mieli tarttua myös käsityöläissetin oluiden hintoihin. Kuusi euroa pikkupullosta, eli lähes 18 euroa litralta, on jo rajusti yli ainakin henkilökohtaisen kipurajan. En haluaisi syyttää tästä panimoita, vaan vierittäisin syytä enemmän muualle. Alkon kiinteä kate, hinnoittelukerroin ja EU:n korkein alkoholivero. Energian hinnat ja kaiken jumalaton kalleus tässä maassa. Toisaalta on hyvä pohtia, miten Plevnan Siperia, joka valmistettiin panimoravintolan pikkupannuilla ja kuljetettiin Nokian Panimolle pullotettavaksi, myytiin Alkosta 4,5€ hinnalla. Nyt Suomen suurimman pienpanimon, Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan, olut maksaa 5,91€. Samankokoinen pullo ja suht sama vahvuus. Ostinko? Ostin - siinä ehkä vastaus kysymykseen, miksi hinta on noin korkea.

Tällaisia pyörittelin mielessäni tänään, enkä saanut oikein mitään järkeä mihinkään. Paha mieli tuli kyllä. Turha sitä on enempää pohtia. Olisi ehkä mielekkäämpääkin rentoutua hyvä itse tehty olut lasissa. Jatkaamme siis iloisemmista aiheista tulevaisuudessa.

Kotiolutta: Glebin IPA #6

0 kommenttia
 
Lauantaina suoritettiin pientä kotiolutvaihtoa lappeenrantalaisen Glebin kanssa. Gleb aka Juhani Repo oli liikenteessä länsirannikon suunnalla ja poikkesi visiitille. Kotioluet vaihtoivat omistajaa kahvikupposen ääressä. Glebiltä sain kolme erilaista India Pale Alea, kaksi Golden Alea ja Pumpkin Alen. Itselläni oli hänelle tarjota blogistanikin tuttuja IPAa, Bitteriä ja Smoked Alea.

Otin heti lauantai-iltana grillikodan uumenissa käsittelyyn ensimmäisen IPAn. Vahvuutta 7,5% ja reseptissä kuulemma 8 eri mallasta, jenkkihumalaa ja jenkkityylinen hiiva. Sounds good to me! Arvioin tämän muidenkin kotiolutjuttujen tapaan Olutoppaan asteikolla, 5-50 pistettä.



Utuinen, hehkuvan kuparinen ja runsasvaahtoinen olut. Hyvältä näyttää! Tuoksu on miellyttävän pehmeästi ja samalla runsaasti aromaattinen - aprikoosimainen trooppisuus on pinnalla. Maltaisuuttakin on tuoksussa runsaasti, sellaisena hieman karamellimaisen makeana tuntuna. Maltaisuus on ehkä jopa hieman liikaa esillä tähän tyyliin, koska se tuntuu verottavan humalien terävintä kärkeä. Näin ollen tuoksu on enemmän pehmeän aromaattinen, kuin iskevän sitruksinen tai pihkainen. Hyvä, voimakas tuoksu kuitenkin. Maku on tasapainoinen ja maukas. Maltaisuus ja humalointi ovat nyt paremmassa suhteessa keskenään - molemmat runsaina. Mallaspohja on makeampi mitä oma ihanne-ipani olisi, mutta ei paljoa. Humalointi esiintyy mukavan pihkaisena ja greippisenä, trooppisen hedelmäisyyden kompatessa. Katkero on pitkä ja kestävä - puree vielä jälkimaussakin. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja hieman ihanne-ipaa tuhdimpi. Tuhtius on pois juotavuudesta, joka on ipassa(kin) tärkeä ominaisuus. Hiilihappoisuus on sopivalla tasolla eikä suutuntuma missään nimessä tahmaa, vaikka olut hieman makeahko onkin. Hyvä balanssi ja hedelmät! Yksi naksaus pois rungosta ja makeudesta niin avot - vaikka on tämä kyllä erittäin hyvää näinkin. Laadullisestikin täysin kunnossa.

Pisteytys
  • Tuoksu 8 
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 8
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 15
Aistiarviot
  • Makeus 5
  • Katkeruus 6
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 39/50



Kellarin kätköistä: BrewDog Rip Tide

0 kommenttia
 

Rip Tide

Panimo: BrewDog, Skotlanti
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Poistui Alkon valikoimasta syyskuussa 2010

Kellarin kätköistä on tällä kertaa kaivettu noin viisivuotias tai ehkä hieman vanhempikin puteli. Pullon parasta ennen on 03/03/2011. Olen muistaakseni ostanut tämän Alkosta joskus vuonna 2009. Kyselin twitterin ihmemaassa panimolta tämän valmistuspäivää, mutta eivät ole vielä ainakaan palanneet asiaan. Tuoreena aggressiivisen humaloitu imperial stout oli tyylikkäästi ikääntynyt - harmi, että oli kellarin viimeinen.


Yhteenveto

Edukseen ikääntynyt
ARVOSANA: 9½
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...