Ayingerin perusoluet - Lager, Pils ja Kellerbier

9 kommenttia
 

Ayinger on saksalainen laatupanimo, jonka oluiden saatavuus on Suomessakin ollut kohtalaisen hyvällä tasolla, vaikka rajoittuukin Alkon tarjontaan. Ayinger on perheomisteinen panimo, jonka nykyiset omistajat ovat kuudetta sukupolvea. Panimon erikoisuutena on oma 176-metrisestä porakaivosta otettu vesi, jota ei käsitellä mitenkään. Lisäksi kaikki panimon maltaat ovat läheisiltä maatiloilta peräisin ja humalina he käyttävät ainoastaan saksalaisia Hallertaun alueen humalia. Kuulostaa helposti siltä, että tällaisilla "rajoituksilla" ei oluiden monimuotoisuudella juuri päästä juhlimaan, mutta siinä kohtaa mennään metsään - varianssia nimittäin löytyy, mutta toki samalla monista panimon oluista se tietty hunajais-kukkainen talon aromikin löytyy.

Hyvän panimon tuntee laadukkaista perusoluista, niistä, jotka muodostavat panimon tuotannon rungon ja ytimen. Niinpä tänään käsittelen tässä jutussa muutaman aiemman viikon aikana nauttimani Lager Hellin, Altbairisch-Pilsin ja Kellerbierin. Nämä ovat kaikki sellaisia oluita jotka lainsäädäntömme meiltä, ilman Alkon monopolin jumalallista väliintuloa, haluaa kieltää. Tästä syystä olen joutunut hankkimaan nämä(kin) oluet Saksasta. Alkon valikoimista löytyy tällä hetkellä kaksi Ayingerin olutta, ne ovat Jahrhundert-bier ja Celebrator - suosittelen molempia. 

Lager Hell
(Helles, 4,9%)

Nimi ei tarkoita Lager Helvettiä vaan vaaleaa lageria. Tämä on siis se perusoluiden perusolut. Puhdas, maukas ja pehmeän maltainen. Hienoisia kukkaisia ja yrttisiä vivahteita sekä kevyttä katkeron hyväilyä. Suutuntumaltaan prosentteihin nähden miellyttävän täyteläinen, eli teollisuuslagerien vetisyydestä pysytellään sopivan etäisyyden päässä. Yksinkertaista ja toimivaa olutta. Hinta Saksassa varmasti reilusti alle euron puolen litran pullolta - mikäs siinä siemaillessa. Sellainen kuin odotinkin, eli laadukas perusolut. 

Arvosana 7+

Altbairisch-Pils
(Pils, 5,0%)

Pils on lähtökohtaisesti tyyliltään reilusti humaloitu vaalea lager. 0,33-litraisen pullon etiketissä tekstit myös suomeksi, vaikka siis Saksasta hankittu (ehkä toiveissa olisi saada Alkoonkin?). Kirkas kullankeltainen väri ja runsas, kestävä sekä hieman pitsiä jättävä vaahto. Tyylipuhdasta tavaraa. Tuoksussa on viljaista ja kevyen diasetyylistä (voimaista) maltaisuutta sekä hieman ruohoisuutta. Maussa on runsaasti leipäistä maltaisuutta ja hieman diasetyylin säväystä. Lopusta löytyy tuntuva ruohoinen katkeruus, jossa hieman metallistakin vivahdetta. Yleisilmeeltään puhdas ja pehmeän maltainen tapaus, jossa suoraviivaisen katkera, ei kovin aromikas humalointi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aluksi melko pistävän hiilihappoinen. Janon sammuttava tapaus. 6-pack kamaa!

Arvosana 8-
 

Kellerbier
(Kellerbier, 4,9%)

Kellerbierit eli kellarioluet ovat suodattamattomia lagereita, joista hiivaa ei ole suodatettu pois. Sellaisinaan ne ovat erittäin ravitsevia ja terveellisiäkin. Tämän loisteliaan oluen korkkasin takaterassilla. Pakkasta oli kevyesti aste tai kaksi kun hyppäsin suoraan saunasta saunatakki päällä nautiskeluhommiin. Puoli tuopillista meni jo janoon, kunnes hyppäsin sisälle nopeaa arvion kirjausta varten. Utuinen, kultainen ja hieman oranssivivahteinen olut, jolla on tiivis ja kestävä vaahto. Tuoksussa on viljavaa maltaisuutta, hunajaisuutta, hieman hedelmäisyyttä ja yrttisiä sekä kukkaisia vivahteita. Tässä on selkeästi paljon samaa panimon Hellin kanssa, mutta kokonaisuus on selvästi yrttisempi ja kukkaisempi. Pehmeä maku on runsaan maltainen, hieman diasetyylinen, kevyen hunajainen, tuntuvan yrttinen ja kukkainen. Katkero nipistää hieman lopussa ja jälkimaussa häivähtää ruohoinen humalan aromi. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja keskiverron hiilihappoinen. Hiilihappoisuus on kuitenkin pehmeää ja lempeää. Erittäin nautittavaa juotavaa - näitä voisi juoda useammankin!

Arvosana 8+

Mukavan maukkaita ja laadukkaita oluita kaikki, vaikka parasta ennen päiväykset olivatkin jo muutaman kuukauden päässä. Ajatella miltä maistuisivat panimon omassa ravintolassa... No, ehkä tieni vie joskus sinne, on se ainakin yhtenä "must-see" paikkana loputtomalla listallani.

9 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Ja hauska yhteensattuma, sillä itselläni heräsi päivällä ajatus vastaavanlaisesta jutusta koskien Suomenlinnan oluita,sillä nuo maitokauppavahvuiset ovat vielä kaikki maistamatta. Katsoo jahka tuollaisen ehtisi tässä tekemään. Aina mukava lukea myös näistä "normaalemmistakin" oluista, eikä pelkästään tammi-sitä-tätä-ja-erikoishiiva-vintage. Pitäisi itsekin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä se vaan tekee mieli tällaista "peruskamaa" ja arviointikin käy nopeasti, koska oluet ovat usein yksinkertaisia. Niinhän näitä yleensä nautinkin jonkin tekemisen lomassa, kun taas monesti tuollaiset "tammi-vintage-specialit" nautin niin, ettei oluen lisäksi ole mitään oheistoimintaa vaan silloin keskitytään ainoastaan niihin. Se vaatii aina enemmän aikaa ja sen tietynlaisen hetken, jotka ovat harvinaisempia. Siitä syystä mm. Black Ops odottelee edelleen nauttijaansa.

      Poista
    2. Jep, itsellänikin varasto väärällään vaikka mitä, mutta kun pitäisi löytää se aika ja paikka kullekin oluelle. Vaikeaahan se välillä on. Opsin laitoin suosiolla odottamaan, ei raaski eikä ehdi. Mutta kuten sanottua, tämä oli hieno juttu, joka inspiroi ainakin minua. Cheers!

      Poista
  2. Jos tulee muuta reissua Müncheniin päin, niin Ayingissa käynti on helppo homma: Münchenin lähijunat (S-Bahn) kulkevat sinne asti - kuten myös Freisingiin (aivan eri suunnassa tosin), jossa on Weihenstephanerin panimo (ja toinenkin panimo, joka tekee hyvää vehnää). Myös Erdingiin sillä pääsee...

    Sääli, että Ayinger Ur-Weisse poistui Alkon valikoimista jo vuosia sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Saksan reissulle jos joskus lähden niin Münchenin edelle menee Bamberg (savuolutta!) ja Köln (aitoa Kölschiä).

      Poista
    2. Nuo kaksi ovat itseltänikin kokematta. Münchenissä vieraileville voin erityisesti suositella Augustiner-Kellerin terassia (terassikeliaikaan): sen lisäksi, että siellä tarjoillaan Edelstoffia painovoimalla puutynnyristä, on siellä tarjoilijan mukaan viisituhatta istumapaikkaa ja kuulemma lisäpaikkoja joudutaan järjestämään, kun Bayern München pelaa.

      Poista
    3. Kovin erilaiselta (ja hienommalta) kuulostaa tuo Saksan olutkulttuuri kuin meillä täällä.

      Poista
  3. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oskari, otatko yhteyttä blogin info-sivuilta löytyvään emailiin tai yksityisviestillä Reittausblogin facebook-sivun kautta niin ohjaan oikeille jäljille :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.