Sitten taas maisteluun kotiolutta porilaiselta Roope Vähä-Aholta. Nyt onkin mielenkiintoisen oluen aika, sillä olen itse toiminut tässä innoittajana. Reseptiin on haettu mallia maaliskuussa vuonna 2014 julkaisemastani "Sahtibelgi" -reseptistä. Kyseessä oli aikanaan kolmas oma olutreseptini, enkä silloin juurikaan sen tarkemmin tiennyt mitä olin tekemässä, yritin vaan tehdä yksinkertaista vahvaa belgiä. Mausteeksi laitoin joulusahtia varten ostamani katajanmarjapurkin jämät, koska niitä nyt sattui siinä olemaan ja alkoholiprosenttia hain korkeammaksi vaalealla luomuruokosokerilla, kuten belgiassakin tapana on. Muita maltaita minulla ei silloin vielä ollutkaan kuin Viking Maltin valmista Sahtimallasrouhetta, joten käytin sitä. Hyväähän siitäkin sitten tuli.
Roopen versioinnin speksit:
Stargazing Elephant
8,1%, 37 IBU
Sahtimallas, Weyermann Abbey Malt ja tumma kandisokeri. Humalina Magnum ja Saaz. Katajanmarjoja keiton jälkeen. Hiivana WLP-530 trappistihiiva.
Tekijän kuvaus:
"Stargazing Elephant on sinun Sahtibelgistä innoituksensa saanut olut, jonka reseptiä päätin hieman muokata ja kokeilla. Mielestäni onnistuin tekemään melko hyvän sahtiviboja omaavan belgin ja sijoittui se Sonnisaaren taannoisessa kilpailussakin kärkikymmenikköön."
Kirkkaan punertava, kaunis olut. Tuoksussa on anismaisia, banaanisia ja mausteisia belgihiivan viboja. Katajanmarja tuo oman lisänsä hiivan mausteisuuteen ja pohjavire saa tumman hedelmäisiä sekä rusinaisia sävyjä. Kyllä tässä samaa fiilistä on kuin omassa sahtibelgissäni - mausteinen aromikkuus on samankaltaista, vaikka hiiva eri kantaa onkin. Maku on täyteläinen, tumman hedelmäinen ja tuntuu katkeroidummalta kuin alkuperäinen versiointini. Alkoholi on täysin piilossa runsaan rungon takana. Mausteisuutta tulee anismaisin, katajaisin ja yrttisin aalloin vahvuutta uhkuvan rungon takaa. Tasapaino on kohdillaan ja aitoa belgifiilistä huokuu niin mausta kuin tuoksustakin. Sahtimaiset piirteet kiteytyvät hentoon banaanisuuteen ja makeaan maltaisuuteen, mutta kyllä tämä selvästi enemmän belgityylinen ale on - kuten on aina omistakin kattiloistani ollut. Sahti tuli nimeen "vahingossa", kun maistelin jälkikäymistä vailla olevaa hiilihapotonta vierrettä ja se muistutti pitkälti sahtia. On tämä kyllä maukasta, runsasmakuista ja tasapainoista. Hienoa, että tällainen ei mitenkään hipsterimäinen tai muodikas olut pääsi kotiolutkisassa kärkikymppiin. Kiitokset tekijälle tästä nostalgiatripistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.