Kotiolut: Väinölän Panokerho Maailmanpalo Imperial Stout

Maistoon nyt Väinölän Panokerhon eli Roope Vähä-Aho & Co. kotiolutta. Aiemmin maistettu Deus In Absentia Quadrupel oli pilalla, joten nyt on pojilla näytönpaikka! Speksit on jälleen tasoa "vitun kova", joten mielenkiinnolla maistoon.

Maailmanpalo

Smoked Imperial Stout, 9%, 73 IBU

Maltaat: Pale Ale, Cara Plus 10, Cara Plus 150, Black Malt, Brown Malt, Chocolate Malt, Peat Smoked Malt

Humalat: Magnum (@ First Wort), Cascade ja Willamette (@20 ja 5 min)

Hiiva: Fermentis K-97 (German ale yeast)

Mausteet: Itsetehty kuusenkerkkäsiirappi (lisätty käymisen aikana)

Tekijöiden kommentit:

"Myös tämän takana on Väinölän Panokerho ja HERMS-laitteisto, tuttavallisemmin Panokone 2000 Mk. 1 Ultron Class. Olut tosin on tehty Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla, jossa järjestimme oman versiomme Oktoberfestistä ja keitimme kaikkiaan viiden vai kuuden laitteiston voimin oluita ja rääkkäsimme paikallista sähköverkkoa säälimättä. Myös tässä lähdetty työntämään kattilaan kaikki mitä ei ole pultattu kiinni ja lopputuloksena savumaltaalla ja kuusenkerkkäsiirapilla maustettu järkäle. Toisin kuin Deus In Absentia, tämä on ollut hyvin juotavaa heti alusta saakka ja itsepuolustuskurssi ei ole niin tarpeellinen ennen korkin avaamista"

Lasiin kaatuu viskositeetiltaan paksua mustaa olutta, jonka vaahto on mokkaisen värinen. Tuoksu on tuhti kattaus kaikkea Imperial Stoutille ominaista - Tummaa suklaata, suolaista lakritsaa, yrttimäistä humalaa ja lisäksi vielä kuusenkerkälle ominaista vihreää neulasmaisuutta. Savuisuus sekoittuu jykevän tuoksun sekaan, mutta kai tuossa kerkän metsäisyydessä voi nuotiosavunkin kuvitella löytyvän. Tumma, herkullinen ja smoothi suklaisuus on kuitenkin pinnassa niin tuoksussa kuin maussakin. Maun puolella loppuveto kääntyy voimakkaasti suolaisen lakritsaiseksi, runsaan katkeraksi ja jälkimaussa on tuntuvasti metsäisiä kuusenkerkän sävyjä. Nyt savumallaskin erottuu paremmin. Suutuntuma on täyteläinen, melko pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Laatutaso on nyt täysin kunnossa. Hiiva on pysynyt tyytyväisenä olutta työstäessään. On melkoisen hyvää - paljon voimakkaita makuja, mutta hyvässä balanssissa ja riittävällä rungolla.

Kotiolutta: Vähä-Ahon Irrelephant Hefeweizen

Maistovuorossa Vähä-Ahon Roopen vehnäolut. Porilaist bissee hei! Eiku tämähän onkin tehty Mouhijärvellä... No, kuitenkin.

Irrelephant Hefeweizen 

5,0%, 9 IBU

Maltaat: Wheat, Münich, Pilsner, Eloveena (=kaurahiutaleet)

Humalat: Magnum @30 min, Hallerthau Mittelfrüh @15 min

Mausteena porilaisia korianterinsiemeniä ja pari tähtiänista @boil-off / 30 min uutto

Tekijän kommentit:

Pantu Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla. Kuurna ja vahakattila laitteina ja keitimme vierrettä vain puoli tuntia. Mukaan korianterinsiemeniä porilaisen mehiläistarhurin tiluksilta ja tähtianista. Kaikkiaan tästä keitosta tehtiin kolme versiota eri hiivoilla, mutta tässä itselleni Poriin päätynyt pullokäytetty versio. Pullotettu toukokuun alussa 2017.

Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan melko maltillinen vehnis. Raikkaassa tuoksussa witbierille enemmän tyypilliset mausteet nousevat päärooliin, mutta korianterinen ote saa rinnalleen kypsää hefemäistä banaaniakin. Maku jatkaa samaa rataa - korianteri ottaa omaa voimakkaan mausteista rooliaan ja jostain tuntuu löytyvän appelsiininkuorimaista tuntumaakin siihen rinnalle. Hiivan kypsä banaanisuus ja neilikkaiset vehnän aromit taistelevat päästäkseen esiin loppuvedossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Suutuntuma on asiaankuuluvan runsaan hiilihappoinen ja raikas. Hyvin witbiermäinen kokonaisuus korianterista johtuen, vaikka saksavehnän piirteet yrittävätkin mestoille. Jännä hybridi ja laadullisesti täysin OK.

Kotiolutta: Väinölän Panokerhon Deus In Absentia Quadruple 10,5%

Kävin viime tiistaina Linden Breweryn Mikon kanssa Porissa keittelemässä Moose On The Loose Brewingillä hieman sahtia. Paikalle pölähti myös panimolla satunnaisesti autteleva Roope Vähä-Aho, jonka kotioluita on tässä blogissa maisteltu jo useampikin. Miehellä oli tietysti näytepullot mukana, joten nyt arvioimme sitten niitä. Heti kärkeen tällä kertaa tuhdein tapaus, belgityylinen luostariolut Quadrupel. 

Saatteessaan Roope kirjoittaa: 

"Oluen takana on Väinölän Panokerho, johon kuuluu itseni lisäksi Pauli Vänttilä, Markus Kannisto, Jon Ekberg, Joonas Salli, Juha Ruohonen sekä Joonas Romppanen. Keitämme itse rakennetulla 30 litran HERMS-laitteistolla Porin Väinölässä ja toteutamme kaikkia mahdollisia korkealentoisiakin ideoitamme ja taputtelemme toisiamme selkään jälkeenpäin."

Deus In Absentia

Quadrupel, 10,5%, 43 IBU

Maltaat: Pilsner, Chateau Abbey, Chateau Diastatic, Chateau Special-B, Colorado Honig, lisäksi muscovadosokeria. 

Humalat: Nugget @60 min, Jarrylo @15 min. 

Hiiva: Fermentum Mobile FM25 Monastery Meditation

Tekijöiden kommentit:

"Tämän oluen tavoitteena oli tehdä Rochefortin ja kumppanien hengessä raskaansarjan Quad, jota voidaan tarpeen tullen kellaroida vuosia ja tutkia, miten kotona keitetty tavara kestää aikaa. Tuoreeltaan aivan älyttömän tuhtia tavaraa. Muscovadon salmiakkinen meininki yhdistettynä hiivan aromeihin pieksi luulot pois heikoimmilta. Puolen vuoden kypsyttely on tehnyt ihmeitä ja mielestämme olut on parantunut huomattavasti, eikä pahoinpitele enää juojaansa. Toivottavasti"

 Olut on pakattu tyylikkäästi 0,375-litraiseen samppanjatyyliseen pulloon.

Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten punertavan rusehtavaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on varsin yskänlääkemäinen ja mielestäni siinä on selkeää virhearomia; laastarimaisen liimaista ns. "band-aid" aromia. Virhe viittaisi tietämykseni mukaan stressaantuneeseen hiivaan. Tämän takaa erottuu lakritsaisia ja kuivatun hedelmäisiä aromeita, mutta eihän tuoksu tietenkään erityisen nautittava ole. Tymäkkä maku peittää osan virheestä, mutta on kuitenkin erittäin salmiakkisen ja yskänlääkemäisen fenolinen. Maltaisuus on varsin runsasta ja suutuntuma täyteläinen, mutta taidan kuitenkin jättää oluen arvioimisen tähän. Olut ei ole virheen takaa miellyttävän makuinen. Harmittava paikka.

Kotiolutta: Vähä-Ahon Klustermus Lager

Ei ole kotipanijaa karvoihin katsominen. Käytiin tänään ihan koko perheen voimin pienellä parin tunnin piknikillä Klustermus festareilla eli Suomen toisiksi vanhimmilla epäkaupallisilla ilmaisfestivaaleilla. Siellä viltin päällä nautimme naposteltavia kun tuttu karvanaama pölähti pulloineen paikalle - Vähä-Ahon Roopehan se siinä ja kädessä tapahtumaa varten pantu Klustermus Lager. Miehen oluita on arvioitu blogissa aiemminkin. Olutta on tarjolla ilmeisesti festarin bäkkärillä artisteille ja muille siellä pyöriville. Oluen spekseistä ei ole etiketin tarjoamaa tietoa enempää tiedossa, mutta siis Bavarian Lager, 4,5% ja 33 IBU.

Utuinen, syvän kultainen olut, jonka vaahto on suurikuplaista ja ilmavaa. Tuoksussa on puhdasta maltaisuutta, leipää ja ruohoisen kukkaista humalaa. Aivan tyylipuhtaan lagerin tuoksu, mutta selvästi bulkkia maltaisemmin - mallas tulee esiin Vakka-Suomen Panimon peruspilsin tyylisesti. Hyvä tuoksu, erittäin houkutteleva. Maku on myös hyvä. Siinä mallas saa rinnalleen hedelmäisempääkin humalaa ja katkerokin raapaisee sopivasti. Ei mitään ongelmia käymisprosessissa, vaan tavara on tyylipuhdasta lageria alusta loppuun. Raikas ja maukas. Simppeliä tavaraa - kuten tietysti pitääkin, että tavara uppoaa artisteille backstagen puolella. Jos itse olisin edelleen bändihommissa mukana, niin arvostaisin tämän kyllä kovimpien backstagejuomien joukkoon. Hyvää kamaa!

Kotiolutta: Vähä-Ahon O))) Smoked Porter

Porilaispanija Roope Vähä-Ahon olutsettiä on tullut viime aikoina makusteltua läpi ja nyt on viisiosaisen paketin viimeisen oluen vuoro.

O)))

Savuportteri, 7,3%, 63IBU

Maltaat: Pale Ale, Brown, Black, Peat Smoked, maissihiutaleet, vehnähiutaleet

Humalat: Magnum, Goldings ja Fuggles

Hiiva: US-05

Tekijän kuvaus:

O))) on dronebändi SunnO))):lta nimensä saanut savuportteri, jonka oli tarkoitus kuvata bändin viime kesäistä Ilosaarirockin keikkaa, eli olla talon kokoinen ja julma. Siinä olen käyttänyt 7% mallaspohjasta turvesavustettua viskimallasta, jolla olen saanut aikaan tuhdin savun. Olut on pullotettu toki jo viime heinäkuussa, eli meininki saattaa olla jo ihan eri. En ole maistanut aikoihin, eli tässä pieni ullatuuus ;)

Syvän ruskea, miltei musta olut, joka vaahtoaa aluksi suurikuplaisesti, mutta vaahto laskee sitten ohueksi seitiksi oluen pinnalle. Tuoksussa on nokipannukahvia, nuotiosavua ja muutenkin metsäistä erätunnelmaa. Paahteinen maltaisuus saa välillä suolaisen lakritsaisiakin sävyjä. Täysin kunnossa, vaikka pullotuksesta siis on jo 10 kuukautta aikaa - hygienia on ollut porilaispanijalla kunnossa! Oikein mainio tuoksu. Maku on sekin tuntuvan savuinen - palvikinkku tulee mieleen, mutta ei Schlenkerlamaisesti vaan jotenkin paahteisemmin. Tummapaahtoista kahvia keskivaiheilla ja loppuvedossa kuivaa ruohoista humalaa. Makukin laadullisesti kunnossa ja reseptiikkakin tuntuu toimivan - ei varmasti enää sama olut kuin tuoreena, mutta savuisuus on ainakin tallella ja kokonaisuus toimii. Maltaan makeus jää aluksi pienenä tahmakerroksena toffeen ja tumman suklaafudgen vivahteisena kitalakeen ja katkero lyö tasapainottavat stepit sitten loppuvedossa maun siirtyessä kahvimaisempaan loppuvetoon. Yrttisruohoinen jälkimaku jää suuhun elämään ja lasin loppupuolella oluen lämmettyä, alkaa siellä oluen ikäkin tuntumaan pienenä oksidoitumisena, kun savuun sekoittuu hienoista pahvisuutta - tämä on toki ymmärrettävää. Maukas ja mainio savuportteri, harmi ettei tullut korkattua kotasessiossa, jossa tämä olisi kenties kermaisen savujuuston kanssa noussut vielä toiseen potenssiin. 

Nyt on Vähä-Ahon lähettämä paketti maisteltu loppuun asti ja tulin kyllä vakuuttuneeksi miehen kyvyistä. Imperial Stoutista sattui huono pullo, mutta muut oluet kyllä puhuivat puolestaan. Kiitokset tekijälle oluista!

Rinnakkaisvertailu: Kolmen kotipanimon Imperial Stoutit (Rabbit Street, Kouvostoliitto, Vähä-Aho)

Nyt on maistajalla tiukka setti edessä - kolme kotitekoista Imperial Stoutia jo kykynsä todistaneilta kotipanijoilta. Vastaikkain tai rinnakkain, miten sen nyt ottaa, Rabbit Street, Kouvostoliitto ja Vähä-Aho. Eiköhän tästä kuitenkin jollain tavalla joku "voittaja" saada julistettua, joten pientä kilpailuasetelmaakin kieltämättä kodan savussa leijuu. Päivä on ollut loistava tähän asti, joten on mukava päättää se korkealla nuotilla tällaiseen ekstriimiin maisteluun. Vietiin puoliltapäivin lapset hoitoon ja lähdettiin rouvan kanssa "treffeille". Ensin ravintolaan syömään ja sitten päivänäytökseen Poriin katsomaan "romanttista" The Revenantia, jossa elokuvasta Oscarinkin voittanut DiCaprio pistää ensin pataan karhua ja sen jälkeen Tom Hardya. Kova ja brutaali pätkä. Metsien mies, savuisen kodan sankari, katseli kaksi ja puoli tuntia komeaa maisemaa ihan fiiliksissä. Naisväkikin kesti loppuun asti.

Rinnakkainmaistelu ei ole mitenkään suunniteltu, mutta minulla nyt sattui olemaan kolme eri kotitekoista Imperial Stoutia kaapissa, joten päätin ottaa ne rinnakkain kisaamaan. Tekijät eivät siis ole lähettäneet oluitaan tätä vertailua silmällä pitäen.

Oluiden speksit lyhyesti:

Rabbit Street Imperial Stout 

~9,5%

Maltaat: Munich, Pilsner, Vienna, Bambergin savumallas, Special B, Roasted barley, Chocolate, Medium peated, Black malt, Caramunich. Lisäksi vaaleaa mallasuutetta ja tummaa ruokosokeria.

Humalat:  Chinook, Columbus ja Warrior (kaikki amerikkalaisia)

Hiiva: T-58 (belgityylinen)

Kouvostoliitto HC IS 2

9,7%, 120 EBU, 150 EBC

Maltaat: Pale Ale, karamellimaltaat, paahdettua ohraa, paahdettuja maltaita, hiutaleita, sokeria.

Humalat: Magnum (GER), Columbus (USA), Goldings (Englanti) ja Styrian Goldings (Slovenia)

Hiiva: Jenkkihiiva

Lisäksi mausteena tammilastuja.

Vähä-Aho Godmason

10,1%, 100 IBU

Maltaat: Pale Ale, Dark Ale, Smoked Malt, Munich, Crystal 300 EBC, Chocolate, Roasted barley, tumma siirappi. 

Humalat: Columbus (USA)

Hiiva: US-05.

Mielenkiintoinen setti siis. Kaikki kolme miltei samanvahvuisia. Kahdessa on savumallasta, yhdessä belgityylinen hiiva ja yksi on tammilastujen päällä kypsytetty. Rabbit Streetin Imperial Stoutin jenkkihiivalla käytetty versio (sama erä, mutta vierre jaettu eri pönttöihin) pääsi taannoisessa Sonnisaaren kotiolutkisassa kärkikymmenikköön. Kouvostoliiton alkuperäinen HC (Handicap), pärjäsi aikoinaan kohtalaisesti Taisto -kotiolutkisassa ja maistui blogikollega Jaskalle. Vähä-Ahon Godmason on taasen saanut innoituksensa #AvoinOlut -kampanjan suosituimmasta reseptistä, Hiisin Iku-Turso Imperial Stoutista.

Olen valinnut oluille kolme erilaista lasia, etten pysty vahingossa sekoittamaan niitä keskenään. Jos joku menee ns. "hukkaan", voin aina tsekata kamerasta kuvaa, jossa oluet ovat alkuperäisjärjestyksessä rinnakkain. 

Ensin Rabbit Street, sitten Kouvostoliitto, sitten Vähä-Aho. Asetelma on kutkuttava... eiköhän korkata. Kaadan ensin pulloista noin puolet ja pistän sitten korkit takaisin päälle. Toinen kierros sitten myöhemmin.

Laseihin kaatuu mustia oluita. Kouvostoliiton tammilastukypsytetty lähtee vaahtoamaan aivan julmetusti. Rabbit Street vaahtoaa kohtuudella ja vaahto on näyttävän mokkaista. Vähä-Aho ei juuri vaahtoa.

Tuoksultaan Rabbit Street on selvästi kahvisin, siinä on oikein kunnon tumman kahvipapuista meininkiä. Kouvostoliiton oluessa tuoksuu vaniljainen tammi ja pehmeämmän karamellimainen maltaisuus. Vähä-Ahon olut on joukon hedelmäisin ja tumma siirappi tuntuu tuoneen hieman hunajaistakin aromikkuutta peliin.

Tarkemmalla nuuhkuttelulla Rabbit Streetin belgihiiva tulee selvästi esiin hieman anismaisena mausteisuutena. Kouvostoliiton vaahdon asetuttua tuoksuun alkaa tulemaan monimuotoista kahvimaisuutta ja noitapillimäisen suolaista lakritsaisuuttakin. Vähä-Ahon olut on kenties kolmikosta se epätyypillisin Imperial Stout. Siinä ei paahteisuus ole niin suuressa roolissa kuin tumma siirappisuus, hunajaisuus ja jopa mämmimäisyys. Rabbit Street ehkä keulilla näin ekalla tuoksukierroksella, mutta Kouvostoliitto seuraa läheltä. Vähä-Ahoon en täysin saa otetta, sitä pitänee maistaa ensin.

Maultaan Vähä-Aho on myös jännän siirappimainen, muistuttaa oikeastaan enemmän vahvaa belgialea kuin Imperial Stoutia. Hiilihappoisuus on melko maltillista ja katkero puraisee kohtuullisesti. Pientä happamuuttakin nousee makuun - olisiko jopa sattunut huono pullo kohdalle? Kokonaisuus ei tunnu aivan tarkoitetulle.

Kouvostoliiton olut laskeutuu kielelle kuivakan katkerana ja tuntuvan tammimaisena. Bourbonmainen vaniljaisuus lähtee keskivaiheilta lentoon ja katkeron puraisu terävöityy loppua kohtia. Jälkimaku on espressomainen ja suolainen. Aiai, nyt pisti kyllä Kouvostoliitto kovat pohjat, on nimittäin namia! Katsotaanpa miten Rabbit Street vastaa. Hörppy vettä kuitenkin väliin.

Rabbit Street on makeampi ja täyteläisempi, mutta ei heti iske aivan niin lujaa kuin Kouvostoliitto. Maku rakentuu hitaammin ja kokonaiskuvan saavuttamiseen vaaditaan useampi hörppy. Maltaisuus on tässä suklaisempaa ja runsaampaa, kahvimaisuus tulee pehmeämmin ja jälkimakuun jää vielä tahmaavaa makeutta. Katkero jää hieman makeuden jalkoihin, mutta kyllä se sieltä pitkältä takamatkalta loppumakuun vielä tunkeutuu. Savuisuutta ei juuri tunnu, mutta belgihiivan mausteisuus on nätisti framilla. Kouvostoliitto tässä vaiheessa niukasti keulilla. Yleensä nämä makeammat ja täyteläisemmät impyt, kuten Rabbit Streetillä nyt, maistuvat minulle hyvin, mutta tammisuus ja iskevyys viehättää Kouvostoliiton HC:ssa nyt kovasti.

Alkoholisuus on kaikissa aika hyvin piilossa. Lämpöä nousee rintaan, mutta makuun ei viinaisuutta tule. Harmittaa tuo Vähä-Aho nyt, sillä lievä etikkainen vire vaan nousee oluen lämmettyä - se ei siis mitä ilmeisimmin ole tarkoitetussa kunnossa, vaan jotain on nyt sattunut. Kisa on nyt kahden kauppa. Tässä välissä nautiskelen yhden grillaamani ulkofilepihvin ennen toista maistelukierrosta.

Pihvin jälkeen totean, että Vähä-Ahon Godmason on edelleen sitä samaa - ei tarkoitetussa kunnossa. Se saa nyt jäädä lopullisesti sivuun tästä maistelusta. Kiitämme kuitenkin osanotosta, harmi, että nyt kävi näin.

 Round 2 - FIGHT!

Vertailu on nyt aiempaa helpompaa, kun kilpakumppanit mahtuvat samaan aikaan käsiin. Tuoksut kisaavat tasapäisesti. Rabbit Street on humalaisempi, kahvimaisempi ja suklaisempi. Kouvostoliittoa hallitsee vaniljainen tammisuus, jota tukee lakritsaisuus, suolaisuus ja pieni alkoholin vire. Rabbit Street on tasapainoisempi ja hemmetin hyvä. Kouvostoliitto taas enemmän extremen puolella balanssin suhteen, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen. En nyt aio olla tuttuun tapaani tylsä ja mainita toisen toimivan toisena päivänä ja toisen toisena päivänä paremmin - nyt selvyyttä ja rankingiä peliin! Tuoksun perusteella pidän enemmän Kouvostoliiton vaniljaisesta tammisuudesta ja lämmöstä. Se iskee nyt lujemmin, kuin Rabbit Street, ja sekin tosin on kaikin tavoin herkullinen.

Sitten makuun. Rabbit Street edelleen täyteläinen, runsasmakuinen ja tyylikäs imppi. Jenkkihumala nousee esiin ja belgihiivan mausteisempi ote tuntuu selvänä, mutta ei dominoivasti. Ei todellakaan olla kaukana tyylin kaupallisesta kotimaisesta huipusta. Kouvostoliitto on kuivempi, ehkä jopa vielä katkerampi ja viskimäisyydessään hieman alkoholisempi kuin kilpakumppaninsa. Ei niin tasapainoinen ja varma, vaan yllättävämpi ja intensiivisempi. Tammisuus on kyllä runsasta, ehkä jopa liiaksikin, sillä loppua kohti alkaa jo hieman tökkimään. Rabbit Street sen sijaan kaatuu vaivatta loppuun asti. Belgihiivan efekti korostuu täysin lämpimänä ja jenkkihiivan greippiliuku puree. Maultaan näin lasien loppupuolella Rabbit Street tuntuu olevan hieman edellä.

Lopullinen ratkaisu on vaikea tehdä - Kouvostoliitossa on brutaalia voimaa, mutta Rabbit Street suorittaa varmemmin. Lopulta käy kuitenki niin, että Kouvostoliitto kompastuu hieman liian pinnalla olevaan tammimaisuuteen, joka tosin ekalla kierroksella vielä piti kisan kärkipaikkaa. Loppupeleissä Rabbit Streetin herkullinen ja sopivan maltillisesti belgivivahteinen "perus-impy" on nautittavampi - hemmetti, sitä voisin ottaa vaikka toisenkin, mutta Kouvostoliiton HC:ta tuntuu riittävän jo vajaat kaksi lasillista. Julistettakoon siis maistelun voittajaksi Rabbit Street erittäin maukkaalla ja tasapainoisella oluellaan!

Kouvostoliitolle 9, Rabbit Streetille 9+ ja Vähä-Aholle ei pisteytystä ilmeisen laatuongelman vuoksi.

Kiitokset tekijöille oluista, olipa hemmetin hieno ilta näiden parissa!

Kotiolutta: Vähä-Ahon Stargazing Elephant

Sitten taas maisteluun kotiolutta porilaiselta Roope Vähä-Aholta. Nyt onkin mielenkiintoisen oluen aika, sillä olen itse toiminut tässä innoittajana. Reseptiin on haettu mallia maaliskuussa vuonna 2014 julkaisemastani "Sahtibelgi" -reseptistä. Kyseessä oli aikanaan kolmas oma olutreseptini, enkä silloin juurikaan sen tarkemmin tiennyt mitä olin tekemässä, yritin vaan tehdä yksinkertaista vahvaa belgiä. Mausteeksi laitoin joulusahtia varten ostamani katajanmarjapurkin jämät, koska niitä nyt sattui siinä olemaan ja alkoholiprosenttia hain korkeammaksi vaalealla luomuruokosokerilla, kuten belgiassakin tapana on. Muita maltaita minulla ei silloin vielä ollutkaan kuin Viking Maltin valmista Sahtimallasrouhetta, joten käytin sitä. Hyväähän siitäkin sitten tuli.

Roopen versioinnin speksit:

Stargazing Elephant

8,1%, 37 IBU

Sahtimallas, Weyermann Abbey Malt ja tumma kandisokeri. Humalina Magnum ja Saaz. Katajanmarjoja keiton jälkeen. Hiivana WLP-530 trappistihiiva.

Tekijän kuvaus:

"Stargazing Elephant on sinun Sahtibelgistä innoituksensa saanut olut, jonka reseptiä päätin hieman muokata ja kokeilla. Mielestäni onnistuin tekemään melko hyvän sahtiviboja omaavan belgin ja sijoittui se Sonnisaaren taannoisessa kilpailussakin kärkikymmenikköön."

Kirkkaan punertava, kaunis olut. Tuoksussa on anismaisia, banaanisia ja mausteisia belgihiivan viboja. Katajanmarja tuo oman lisänsä hiivan mausteisuuteen ja pohjavire saa tumman hedelmäisiä sekä rusinaisia sävyjä. Kyllä tässä samaa fiilistä on kuin omassa sahtibelgissäni - mausteinen aromikkuus on samankaltaista, vaikka hiiva eri kantaa onkin. Maku on täyteläinen, tumman hedelmäinen ja tuntuu katkeroidummalta kuin alkuperäinen versiointini. Alkoholi on täysin piilossa runsaan rungon takana. Mausteisuutta tulee anismaisin, katajaisin ja yrttisin aalloin vahvuutta uhkuvan rungon takaa. Tasapaino on kohdillaan ja aitoa belgifiilistä huokuu niin mausta kuin tuoksustakin. Sahtimaiset piirteet kiteytyvät hentoon banaanisuuteen ja makeaan maltaisuuteen, mutta kyllä tämä selvästi enemmän belgityylinen ale on - kuten on aina omistakin kattiloistani ollut. Sahti tuli nimeen "vahingossa", kun maistelin jälkikäymistä vailla olevaa hiilihapotonta vierrettä ja se muistutti pitkälti sahtia. On tämä kyllä maukasta, runsasmakuista ja tasapainoista. Hienoa, että tällainen ei mitenkään hipsterimäinen tai muodikas olut pääsi kotiolutkisassa kärkikymppiin. Kiitokset tekijälle tästä nostalgiatripistä!

Kotiolutta: Vähä-Ahon Honey IPA

Aiemmin arvioidun Antikamnia IPAn jälkeen on aika ottaa Roope Vähä-Aholta maistoon Honey IPA, joka on nimensä mukaisesti maustettu hunajalla. Mallaspohja on 100% Sahtimallasta ja humalina toimivat perinteiset jenkkilajikkeet Columbus, Cascade ja Centennial. Lisäksi olut on maustettu hunajalla, joka tuo paitsi makua, myös hiivalle lisää käymiskelpoisia sokereita, eli vahvuutta.

Tekijän saate:

Honey IPA on toinen erä suunnittelemastani hyvin yksinkertaisesta reseptistä. Hunaja tulee mouhijärveläisen Pesosen Mehiläistarhan varastoista ja on lisätty keiton jälkeen ennen jäähdytystä. Tutustuin tarhan isäntään Esaan, joka osoittautui innokkaaksi olutmieheksi ja tämä erä onkin pantu hänen tiluksillaan ja hänen laitteistollaan, joka sisältää 70 litran vahansulatuskattilan mäskäykseen ja keittoon, sekä aidon puisen sahtikuurnan historian hämäristä. 

Kauniin kirkkaan kuparinen olut, joka suorastaan loistaa kevätauringossa. Vaahto on tiheä ja kestävä. Tuoksussa on heti kaatamisen jälkeen runsaasti  ja raikkaasti miellyttävää kukkaista hunajaa, joka hetken kuluttua joutuu tekemään tilaa kovemmalle jenkkihumalan greippisyydelle ja havuisuudelle. Selkeät ja puhtaat aromit tässäkin - tekijä selvästi osaa asiansa. Maku alkaa kuivahkona ja miellyttävän hunajaisena. Katkeruus iskee heti kielelle varsin runsaana, kuten pitääkin. Runko on kevyt, mutta pieni hunajainen makeus pyöreyttää runkoa niin, että se kantaa katkeruuden hyvin. Aromihumalointi ei nouse erityisen raikkaasti esiin - siinä ei ole juurikaan hedelmäisyyttä, vaan enemmän sellaista tunkkaisempaa pellettimäisyyttä ja tiukempaa, hieman karvastakin sitrusmaisuutta. Pitkällä jälkimaussa nousee miellyttävää hunajaisuutta taas esiin. Mukavaa juotavaa tämäkin on. Hunaja toimii mukavasti, mutta voisi kenties toimia vielä paremmin pehmeämmän katkeroinnin aromipommissa. 

Kotiolutta: Vähä-Ahon Antikamnia IPA

Nyt maistoon olutta porilaiselta kotipanijalta Roope Vähä-Aholta, joka pari viikkoa sitten ajeli Porista Raumalle vaihtamaan kanssani pari sanaa ja muutaman oluen. Roope on tehnyt olutta puolitoista vuotta. Laitteistona on 15 litrainen kattila ja Melkkon perinteinen kotiviinipönttö hanalla ja pesuvatisiivilällä. Tulevaisuuden haaveissa siintää Grainfatherin hankinta tai paranneltu itse rakennettu laitteisto. 

Antikamnia IPA on 7,5% vahvuinen ja laskennallista katkeroa on 100 IBU. Mallaspohjassa sahtimallasta (Viking Maltin sahtimallasekoitetta), Abbey Maltia ja panimosokeria (dekstroosia). Humalina keitossa Columbus, Amarillo ja Cascade. Kuivahumaloinnissa Amarillo ja Cascade. Hiivana US-05. Olut on pullotettu 28.1.2016.

Tekijän saate oluelle: 

Antikamnia IPA on saanut nimensä 1800-1900 lukujen taitteen ihmelääkkeestä, jonka piti parantaa kaikki säryt. Niin se tekikin, mutta valitettavana sivuvaikutuksena oli mm. myrkytyskuolema. Nomikäettei! Tämä olut ei myrkytä, mutta olen pyrkinyt voimakkaaseen humalan hedelmäisyyteen maltillisella katkerolla. Olut on pullotettu sokerin sijaan mouhijärveläisen Pesosen mehiläistarhan hunajalla.

Kirkas, kultainen olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa asiaankuuluvasti. Tuoksussa on yllättävän suuressa roolissa raikas kukkainen hunajaisuus, vaikka hunajaa on käytetty ainoastaan pullotusvaiheessa jälkikäymissokerin sijaan. Aprikoosisosetta, mangoa ja sitruunaisuuttakin nousee. Hyvin puhdas ja raikas tuoksu, mutta sellainen intensiivinen "voimakas humalaisuuden noste", joka parhaissa tyylin edustajissa suorastaan puhaltaa lasista ulos, osittain puuttuu. Tykkään kyllä tuoksusta kovasti, hunajaisuus sopii hedelmänektarimaiseen aromikkuuteen hyvin. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, sessio-ipan tasoa ja katkeruus lyö välittömästi tiukasti kitalakeen. Onpas kuiva - maltaan makeutta ei löydy, mutta pieni hunajainen makeus sen sijaan löytyy. Loppu on suorastaan pilsmäisen purevan kuiva - mielleyhtymä johtunee voimakkaasta, osin yrttiseksi puskevasta humaloinnista. Saatteen mukaan tavoiteltu hedelmäisyyttä katkeron kustannuksella, mutta mielestäni tässä on nyt hieman päinvastoin - kevyt runko ja tiukka katkerointi eikä tuoksun hedelmäisyys juurikaan toistu maussa. Aromikkuus on enemmän tiukkaa greippisyyttä.

Ikäkin on tässä jonkinlainen tekijä. Ikääkin kun jo jonkin verran on - tunnistan efektin omista oluistani. Aromi- ja kuivahumalointi alkaa heikkenemään kuukausi pullotuksen jälkeen selvästi ja tällä on ikää jo yli kaksi kuukautta. Kaupallisella puolella tämä on pienempi ongelma, sillä siellä olut ei joudu, tai ei ainakaan pitäisi joutua hapen kanssa kosketuksiin pullotusvaiheessa, joten se kestää pullossa hyvänä pidempään. Ihailen sekä ulkonäön, että aromien ja makujen kirkkautta - laatutaso on korkea. Reseptiin voisi hakea mallaspohjaan lisää runsautta esim. kaurahiutaleilla (kirottu olkoon Tuopin Ääressä blogikollega Arto Halonen, kun tämän nallepuuron päähäni istutti). Humalointia on vaikeampi kommentoida kun ikä selvästi ainakin aromipuolta verottaa. Edelleen täysin kunnossa oleva, nautittava olut. Huikea kirkkaus. Tykkään!