Olutarvio: Struise St. Amatus – Oostvleteren 12

0 kommenttia
 

Struise St. Amatus – Oostvleteren 12

Panimo: De Struise Brouwers, Belgia
Oluttyyli: Quadrupel
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Ulkomailta

Belgialaisen Struisen quadrupel lasissa tänään. Kyseessä on arvostettu panimo, jolta olen parin viime vuoden aikana nauttinut useammankin laatuoluen. Struisen surkeilta kotisivuilta on vaikea löytää oikeastaan mitään tietoa, mutta so not, näillä mennään. Pullo on vuosikertaa 2011 ja ainesosaluettelo kertoo, että olueen on käytetty mallasta, humalaa, irlanninsammalta (irish moss) ja hiivaa. Olut on suodattamaton ja pastöroimaton.



Tummanruskea, samea ja Struisen olueksi yllättävänkin niukkavaahtoinen tapaus. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, aprikoosinen, belgihiivainen ja puinen. Todella kuivan oloinen, ei ollenkaan sokerinen tuoksu. Hieman myös tallimaista maanläheisyyttä. Maku on tasapainoinen ja hyvä, ehdottomasti hieno suoritus tähän tyyliin, sen havaitsee heti ensisiemauksella. Siinä on todella voimakkaasti kuivattua hedelmäisyyttä, joka on rusinaista ja aromaattisen aprikoosista. Aprikoosi hiipii hämmentävästi esiin. Se on siellä, vaikkei sen pitäisi olla siellä ja se toimii - parhautta. Lisäksi maussa on mausteista hiivaisuutta ja myös alkoholi tuntuu voimakkaasti. Maun loppupuoli on alkoholin potkusta johtuen kuiva ja jälkimaku pitkän mausteinen. Rochefortin ja Chimayn vahvimpiin verrattuna tämä on selvästi kuivempi ja rankempi, ei mitään easy-drinkingiä, vaikka tasapainoista onkin. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastosta ja hiilihappoisuus pisteliästä. Laatutuote, mutta Struisen tapaan hieman vinksahtaneesti tarjoiltuna.

Yhteenveto

Kuiva, mausteinen ja hieman omintakeinen quadrupel
ARVOSANA: 9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.