Olutarvio: Cantillon Gueuze

4 kommenttia
 

Cantillon Gueuze

Panimo: Cantillon, Belgia
Oluttyyli: Lambic (gueuze)
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Alko (6,96€ / 0,375l)

Alkon vakiovalikoimiin tuli Oktoberfestoluiden kanssa samalla rysäyksellä ensimmäistä kertaa myös aito makeuttamaton gueuze-tyylinen lambic, Cantillonin Gueuze. Cantillon on maailman kenties tunnetuin lambicpanimo, se sijaitsee Pajottenlandin alueella Brysselissä, se on ainut alue jolla aitoja lambiceja saa valmistaa. Lambic on historiallinen oluttyyli, jolla on pitkät perinteet. Jotta niitä pystyy täysin arvostamaan, on tunnettava niiden valmistustapa, joka on nykyoluelle melko epätyypillinen.

Kuva: Cantillon
Cantillon valmistaa lambicinsa edelleen samalla tavalla kuin reilut 100 vuotta sitten kun panimo perustettiin. Kupariastiat ja osa tynnyreistäkin ovat vielä alkuperäisiä. Lambicin valmistuksessa käytetään ohramallasta, vehnää ja humalaa, kaikki näistä ovat lisäksi luomuviljeltyjä. Humalat eivät ole tuoreita, vaan kuivattuja ja vähintään kolme vuotta vanhoja. Niiden tarkoituksena ei ole tuottaa aromeita tai katkeruutta, vaan säilyvyyttä ja niitä käytetään paljon, 5 grammaa litraa kohti. Se on vähintään kolminkertaisesti se määrä mitä "normaaliin" olueen käytetään. Vierre valmistetaan kuten olutvierre normaalistikin, mutta siihen ei lisätä hiivaa. Vierre jäähdytetään avoimessa, pinta-alaltaan suuressa astiassa, jossa sen annetaan tulla kosketuksiin ilman kanssa. Ilmasta vierteeseen leijailee villihiivoja ja bakteereita, jotka saavat aikaan vierteen käymisen olueksi. Tämä villihiivojen avulla tapahtuva spontaanikäyminen on lambic-oluiden suurin erikoisuus ja juuri sen takia aitoja lambiceja saa valmistaa ainoastaan tällä tarkoin määritetyllä alueella - siellä villihiivakanta on juuri oikeanlainen. Lambicien varsinainen pääkäyminen tapahtuu puisissa tynnyreissä, joissa olut saa käydä vähintään vuoden verran. Tynnyrit ovat pääasiassa tammea. Lopullinen gueuze-lambic valmistetaan sekoittamalla vuoden ikäistä nuorta lambicia ja vanhempia lambiceja keskenään. Nuori lambic, joka sisältää vielä käymiskelpoisia sokereita, saa sekoituksen jälkeen aikaan pullossa tapahtuvan jälkikäymisen. Seokseen käytetyt vanhemmat lambic-erät tuovat makuja ja aromeita, joista lopullisen gueuzen viehätys pitkälti muodostuu. Panimomestarin taito on kaikki kaikessa kun eri-ikäisiä lambiceja sekoitetaan, sillä tuotteen lopullinen maku määräytyy eri ikäisiä lambiceja maistelemalla ja tarkoin yhdistelemällä. Se on taito, johon ei yksikään kone edes useiden miljoonien arvoisissa huippupanimoissa pysty. Kun eri-ikäisistä lambiceista yhdistelty sekoitus, eli gueuze, on valmis, se pullotetaan ja pullon annetaan vielä maata vuoden verran ennen myyntiä. Eli aikaa vievää ja taitoa vaativaa hommaa. Gueuze-lambicien säilyvyys on todella pitkä, jopa kymmeniä vuosia, ja makukin jatkaa kehittymistään kellaroinnin aikana, jos vaan olosuhteet ovat suotuisat - pimeää ja mielellään viileää. 

Tätä Cantillon Gueuzea sai Alko Arkadian erikoisvalikoimasta vuonna 2009, mutta vakiovalikoiman puolella se on nyt siis ensimmäistä kertaa. Oli hieno veto Alkolta ottaa tämä valikoimiin, mutta suurin kiitos kuuluu ilman muuta maahantuoja Ultimatorille, joka tätä on Alkolle tarjonnut. Cantillonin kysyntä on valtavan suuri, jo esimerkiksi jenkit yksinään ostaisivat panimon koko vuosituotannon, mutta onneksi Cantillon myy muuallekin. Tämä on melko harvinaista herkkua Belgian ulkopuolella, joten siitä on nyt syytä nauttia. Gueuzet ovat itselleni lähinnä sellaisia kiireettömänä kesäiltana nautittavia oluita eli ajankohta ei ehkä ole tälle nyt kaikkein suotuisin, mutta ainakin on hyvää aikaa täyttää kellaria kesän varten tässä talven mittaan. Hintakaan ei ole olosuhteet huomioon ottaen kovinkaan paha. Suosittelen kokeilemaan. 



Hieman utuinen olut, joka on väriltään vaalean kultainen ja vaahtoaa melko vähäisesti. Valkoviinimäinen tuoksu on hapan, pirskahtelevan hapokas, kirpeän sitruunainen ja tammipuinen. Olutta siemaistessa kielenpäälle iskeytyy ensimmäisenä kirpeää iskevää hapokkuutta ja sen perään suuta supistavaa happamuutta, joka johdattelee kuivan tammipuiseen loppuun. Melko haastavaa. Hetken olutta maisteltuaan ja suussa pyöriteltyään suu alkaa tottua hapokkuuteen ja happamuuteen ja hedelmäisetkin maut nousevat esiin - viinimarjaisuutta, kirpeää karviaista, greippisyyttä, viinirypäleitä ja hivenen omenaisuuttakin. Kokonaisuutena melko valkoviinimäinen, haastava ja monimuotoinen olut. Ote oluenvalmistuksen historiaa nestemäisessä muodossa.

Yhteenveto

Hapan, hapokas, moniulotteinen
ARVOSANA: 9-

4 kommenttia:

  1. Asiapitoinen juttu. Arvosanan 9- korottaisin piruuttani ysiin siitä "ulko-oluellisesta" syystä että Cantillon, niin historiallinen ja vakavastiotettava panimo kuin onkin, kehtaa lyödä tuotteeseensa tuon kuvassakin näkyvän etiketin. Tietäen Gueuzen haastavuuden tuosta etiketistä lienee vitsailtu noin ∞ kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, on ollut munaa laittaa...

      Tuo patsashan on tietysti Brysselin tunnetuin maamerkki Manneken Pis, jos nyt 60 senttiä korkeaa patsasta voi maamerkiksi kutsua. Se sijaitsee parin kilsan päässä Cantillonilta.

      Poista
  2. Kiitos taas tästä. Sopii muuten loistavasti myös ruuan laittoon, kermassa ja gueuzessa haudetuttu pyy... loistavaa...

    VastaaPoista
  3. Itselläni on tällä hetkellä maisteltuja oluita kertynyt 395 erilaista (eli höyhensarjalainen edelleen). Viikonlopun aikana olisi tarkoitus rikkoa 400 ja kävin ostamassa juuri tätä Cantillon Gueuzea ostamassa nro. 400:ksi. Mielenkiinnolla odottelen, että mille maistuu, koska tämän hetkinen gueuze kokemukseni on ainoastaan Lindemans Gueuze. Lindemanssista en tykännyt yhtään. Eikä näitä kahta varmasti voikkaan toisiinsa verrata.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.