Maistelussa Panimo Hiisi Iku-Turso

1 kommenttia
 
Perjantain myöhäisillan maisteluun nyt erittäin mielenkiintoinen olut Jyväskylän Hiisi Panimolta. Olen odotellut tämän oluen maistamista siitä lähtien kun Hiisi ystävällisesti viime lokakuussa julkaisi sen koko reseptin aloittamani #AvoinOlut –kampanjan tiimoilta. Resepti on luettavissa täältä Reittausblogista.


Tämä Iku-Turson resepti oli ensimmäinen joka haasteeseen tuli ja on edelleen aina prosessin kuvausta myöden täydellisin haasteeseen tullut kokonaisuus. Olutta on kotona valmistettu jo usealla eri paikkakunnalla ja se mitä olen lopputuloksista kuullut, on ollut pelkkää positiivista. Itsekin olen päässyt maistamaan raumalaisen kotipanijan versiointeja, joissa tosin reseptin suhteen oltiin tehty tiettyjä muokkauksia raaka-aineiden varastotilanteen mukaan.

Olut tuli ihan tässä hiljattain Alkon valikoimiin, josta olen nyt sitten omankin pulloni poiminut. Speksejä tarkastellessa voidaan todeta alkoholimäärän täsmäävän reseptiin (9%), mutta Alkon mittauksissa väri- ja katkeruusarvot poikkeavat reseptin laskennallisista arvoista totuttuun tapaan. Reseptin väri 82 EBC on mitattu tummemmaksi 147 EBC ja reseptin katkeruus 100 EBU mitattu hieman kevyemmäksi 75,9 EBU. Katkeruuden kanssa on yleensä aina sama homma, eli Alkon mittaama on alempi kuin panimon ilmoittama laskennallinen katkero.

Tässä vielä lyhyesti speksit ja reseptin raaka-aineet. Tarkempi valmistusprosessi löytyy täältä.

Speksejä
OG 20° Plato / 1.084
FG ~4°P / (1.016) 
Alkoholia 9 til.-%
Katkerot 100 IBU 
Väri 82 EBC
Raaka-aineet:

Maltaat + muut sokerilähteet 
Viking Malt Pale Ale - 55% 
Viking Malt Dark Ale - 18.5% 
Viking Malt Munich - 6% 
Viking Malt Crystal 300 - 3,5% 
Viking Malt Chocolate Malt - 3%
Thomas Fawcett Roasted Barley - 1,5%
Leipomosiirappi - 12,5% (myös taloussiirappi käy)

Humalat
Columbus 100 IBU @ 60 min 
(irish moss / protafloc / tms. @ 10 min) 

Hiiva
US-05 / Muu chico-kanta tai vastaava

Korkataanpas ja katsotaan miten mausta löytää tai kuvittelee löytävänsä reseptin eri ainesosia. Humalointi nyt ainakin on erittäin mielenkiintoinen, sillä reseptissä on tehty vain yksi ainoa massiivinen humalalisäys, kaikki Columbukset heti 60 minuutin keiton alussa eli ns. katkerohumalana. Reittaukset maailmalta kuitenkin kertovat aistimuksia myös sitruksisesta aromihumalasta, joten jännä kokea, miten paljon 60 minuutin keiton jälkeen vielä aromikkuuttakin voi säilyä. Otin pullon jääkaapista ja pidin sitä miltei tunnin huoneenlämmössä ennen korkkaamista.


Pullo suhahtaa auki ja lasiin kaatuu aluksi tummahkon ruskeaa, mutta lasin täyttyessä mustemman yleisilmeen saavaa olutta. Vaahto on valkeahkoa ja runsaan pitsikästä. Ei yllätyksiä tällä osastolla.

Tuoksussa on suolaisen lakritsainen pohjavire, johon sekoittuu tummaa kuivattua hedelmäisyyttä ja jopa hunajaisuutta. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se on enemmän US-05:n kevyen persikkaista käymisaromia, kuin humalan sitruksisuutta. Kuivattu hedelmäisyys ja hentoinen hunajaisuus tulee oletettavasti leipomosiirapista. Paahteisuus on yllättävänkin kevyttä, mutta lakritsaisuutta erottuu ja kunnolla lämmettyään myös suklaata ja hienoista toffeevivahdettakin, joka lienee Crystal 300 -maltaan tuotoksia.


Maku on oletettua kuivempi ja melko suolaisen lakritsainen sekä katkera. Loppuveto todella kuivuu katkeron ja alkoholin yhteisvoimasta, mutta alkoholisuutta ei kuitenkaan makuun tule - mallaspohja on riittävän tukeva. Loppuvedossa lakritsaisuus ja suolaisuus korostuu ja ollaan jo lähellä tuhkaisuutta - paahdettua ohraa ja erittäin tummapaahtoista suklaamallasta reseptissä on kuitenkin yhteensä vain 4,5%, joten ei se paljoa vaadi. Maussa on kyllä greippivetoista tuntumaa ennen tiukan katkeron iskeytymistä, joten kai sieltä humalasta makuakin irtoaa. Katkeruutta on Black IPA tai sanotaanko Black DIPAn tasoisesti - peräkärry on siis todellakin kytketty, nyt ei ajella pelkällä nupilla, kuten Arde sanoisi.


Kokonaisuus on voimakasmakuinen, erityisesti lakritsainen, ei niinkään paahteinen. Humalointia on runsaasti ja alkoholi lämmittää, mutta ei tule häiritsevästi makuun. On kyllä jämäkkä ja tietyllä tapaa armoton tapaus - maltainen pehmeys vilahtaa, mutta väistyy sitten kaiken brutaalimman lakritsaisuuden, intensiivisen vahvuuden ja katkeron tieltä. Puhuttelee.

Suosittelen.

1 kommentti:

  1. Tätä on jo useampi pullo ostettu Alkosta. Jouluksi koitan tehdä vielä omankin satsin tätä. Olen aikeissa korvata osan siirappia Muscovadosiirapilla, toiveena vielä hieman lakritsaisempi ja ehkä kahvinpaahteisempi maku.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...