• Twitter
  • Facebook
  • Instagram

Kotiolut: Kimmolut Melonimalja

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Nyt tarjolla olisi saksalaisella Hüll Melon lajikkeella humaloitua pale alea vaasalaiselta kotipanijalta. Maistoin aiemmin samalta tekijältä jo erittäin hyvän saisonin, joten laadukasta olutta lienee tarjolla nytkin. Alla reseptiikkaa ja tekijän kommentit sekä niiden alla tuttuun tapaan kommenttini oluesta.
 
Kimmolut Melonimalja Pale Ale 
(6%, 44 IBU, 10 l erä)

Viking Pale Ale 90%
Viking Caramel Sweet 10%
4 g kipsi

10 g Magnum 60 min
10 g Hüll Melon 15 min
0,5 tl Irish Moss 15 min
25 g Hüll Melon 0 min
50 g Hüll Melon kuivahumalointi 5 vrk 

Hiivana Safale US-05

Tekijän kommentit:
Tykkään pienistä eristä, joten olen tehnyt Bulldog Master Brewerillä myös 10 litran eriä. Se on aivan näppärää kun huuhtelun voi jättää pois, eikä tehokkuus kärsi silti liikaa. Olen pyrkinyt luomaan hyvin konstailemattoman pale ale -pohjan, johon voi sitten vaikka kokeilla erilaisia humalia. Tietyllä tapaa tavoitteena on ollut Sierra Nevada Pale Ale, mutta eurooppalaisilla humalilla, mikäli tässä ajatuksessa on mitään järkeä. Lähituotanto kunniaan! ;D


Väri on utuisen oranssi ja vaahto tiivis sekä kestävä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja hunajaisuutta, joka jollain tapaa toki tuo mieleen hunajamelonin aromit. Sen verran humalasta opiskelin, että se on saman kasvatusohjelman tulosta, kuin ehkä hieman tunnetumpi Mandarina Bavaria, joka taas muistuttaa aromeiltaan tietysti mandariinia. No juu, takaisin tämän oluen tuoksuun, joka on siis hyvä. Maltaisuus leijuu kevyen karamellimaisena humalaisuuden taustalla. Olut on suussa melko täyteläinen, mutta ei kuitenkaan liiaksi makea, eli yhdellä sanalla hyvärunkoinen. Alkumaku on heti hedelmäinen ja hunajainen, kaartuen sitten kivasti purevan katkeron myötä kuivempaan loppuun, johon saadaan maltaisiakin sävyjä hienoisen karamellisuuden muodossa. Esikuvana toiminut Sierra Nevada Pale Ale on toki kuivempi ja sitruksisempi, mutta kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Hüll Melonin maku on aika veikeä, mutta ei silti Cascaden veroinen, omaan makuuni ainakaan. Erittäin hyvää olutta joka tapauksessa. Laadullisesti virheetön ja juotavuudeltaan erinomainen. En muista aiemmin saaneeni maistaa näin oivallisesti Hüll Melonin esille nostavaa olutta, joten tämä oli oppimismielessäkin antoisa maistelu. Iso kiitos tekijälle!

Saisonkesä 2019: Ruosniemi special

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu Ruosniemi specialin merkeissä. Kävi niin iloisesti, että blogin sähköpostiosoitteeseen tipahti taannoin kutsu Ruosniemen uuden Lotskerissa (kuulemma Suur-Ruosniemen alueella) sijaitsevan panimorakennuksen avajaisiin. Avec oli sallittu, joten lähdimme TV:stä tutun Testo-Teron kanssa matkaan sateenkaarihengessä. Avajaisissa oli tarjolla raikasta olutta ja raikasta syötävää. Mandarina Pils ja Insinööri IPA kaatuivat hanasta omin käsin tuoppiin ja laajempaa varianssia eri tyylejä oli tarjolla pulloversioina. Uuden ja entistä kivinavettaa selvästi laajemman, joskin nyt perus teollisuushallissa sijaitsevan tilan maksimikapasiteetti olisi teoriassa ainakin 500 000 litraa. Toimitusjohtaja Isomäen ja kehitysjohtaja Karpaleen mukaan kasvu noihin litramääriin ei kuitenkaan ole se ensisijainen tavoite. Tänä vuonna tavoiteltava valmistusmäärä oli muistaakseni (saa korjata) noin 140 000 litraa. Ruosniemen primääripanomies Louhi painoi hommia taustalla samalla kun Tuopin Ääressä -blogistakin tuttu panomies Halonen piti vieraille kattavan panimoesittelyn. Loppuilta menikin vapaamman seurustelun parissa ja näkyipä paikalla (tietysti) myös porilainen reittaajalegenda Timo "TBone" Klimoff ja lisäksi muitakin tuttuja. Panimokauppa palveli ja lopulta poistuimme paikalta täysin repuin ja iloisin tunnelmin. 

Panimoa

Arto Halonen (kuvassa vasemmalla) vetää panimokierroksen
Tässä spesiaalissa siis arvioidaan kaksi Ruosniemen Panimon saisonia, joista Mustan Lomittajan olin jo ennen kutsun saamista tilannut Alkon verkkokaupasta ja päätin arvioida sen orientoitueksani avajaisia edeltävänä iltana. Lomittajan taas ostin panimokaupasta mukaan ja arvioin seuraavana päivänä kotona.

Ruosniemen Musta Lomittaja
Black Smoked Saison | 6,3% | Vesi, ohramallas, humala (Mandarina Bavaria, Magnum), hiiva


Bambergin savumaltaita tässä World Beer Awardsin parhaaksi savuolueksi vuonna 2017 valitussa saisonissa. Käytännössä musta olut, joka valoa vasten antaa reunoiltaan vain hieman rusehtavaa sävyä. Vaahto on mittava ja väriltään beige. Tuoksu on eksoottinen yhdistelmä savukinkkua ja saisonhiivan raikkaan päärynänkuorimaista ”belgihedelmää”. Tällaista yhdistelmää ei ole vielä toistaiseksi minkään muun oluen kohdalla tullut vastaan, joten uniikista tapauksesta voidaan puhua. Hyvä mausteisuuskin tuoksussa. Maku on hieman paahteisen maltainen, laihan kahvinen, terävä, savuinen, yllättävänkin hedelmäinen ja raikas. Siis kunnolla terävä ja raikas kuten saisonin tulee ollakin, mutta savuisella ja nokisella nuotiotwistillä. Kaikesta erikoisuudestaan huolimatta tämä on kuitenkin perin hyvää olutta, joten kisavoitto ja edelleen valmistettavien oluiden joukossa roikkuminen ei missään suhteessa hämmästytä. Jälkimaussa on jopa hiven salmiakkia ja suolaisuutta, joka vielä kruunaa kokonaisuuden. Tykkään edelleen ja nyt näin koti-iltana tuntuu maistuvan paremmin kuin esim. Winstonin festareilla joskus aiemmin. Olueen toki pystyy tässä ympäristössä paremmin syventymäänkin kuin hektisillä festareilla. Kerroksia siis on. Tämä on silti kuitenkin sijoitettava spesiaalien joukkoon, koska poikkeaa perinteisestä saisonista niin paljon, mutta todella hyvästä oluesta on kuitenkin kyse.

Ruosniemen Lomittaja
Table Saison | 4,7% | Vesi, ohramallas, humala (Mandarina Bavaria), hiiva


Kirkas ja väriltään kultainen olut. Tuoksu on mausteisen käymisesterinen, humalainen ja varsin tuntuvasti myös maltainen - maltaisempi kuin useimmat belgiveljet. Maku on päärynänkuorimaisen hedelmäinen, mausteisen käymisesterinen ja tyyliin nähden normia maltaisempi. Hyvä katkeruus kuitenkin johdattelee kuivaan ja miellyttävään jälkimakuun. Kevytrunkoisempana olisi raikkaampi ja iskevämpi, mutta kyllä tälläisenäänkin varsin jees, eli selkeästi keskimmäisen kategorian tavaraa. 

Nyt olisi siis 46 saisonia maistettuna ja fiilispohjainen eli perstuntumaan perustuva ranking näyttää alla olevan kaltaiselta. Oluet on eri kategorioiden sisällä arviointijärjestyksessä, ei paremmuusjärjestyksessä.

Fiilispohjainen ranking


Varsin jees:
Ruosniemen Lomittaja

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  
Ruosniemen Musta Lomittaja (erinomainen musta savusaison!)

Saisonkesä 2019: Kotisaisonit Timppa Teorialuento & Kimmolut Kesähuuma

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Sattui tähän heinäkuuhun yksi aurinkoinen iltapäivä ja vielä samalle iltapäivälle niin sopiva hetki, että viiden lapsen isäkin ehti hetkeksi terassille oikein päiväsaikaan nautiskelemaan pari saisonia. Nämä ovat siis molemmat kotioluita ja mukana on pitkälti molempien oluiden koko reseptiikkakin. Kiitos näistä oluiden tekijöille. Timppaa voit seurata instagramissa @timppatimppatimppa kuin myös Kimmolut Kimmo K:ta.

Timppa Teorialuento (Nelson Sauvin Saison)
Kotiolut | n. 6% | Reseptiikkaa kuvassa alla




Kirkas vaaleankultainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto on kestävä ja pitsikäs. Lasista nousee mm. Moose On The Loosen saisoneista tutut Belle Saisonin käymisaromit päärynänkuorimaisine ja runsaan mausteisine tuoksuineen. Nelson Sauvinia löytyy myös. Se on itselleni aina edustanut selkeää mustaherukkapuskaista aromikkuutta, jossa on joukossa vaikeammin kuvailtavaa eksoottista hedelmäisyyttä. Oikein pätevä ja ennen kaikkea raikas aidon saisonmainen tuoksu. Suutuntuma on miellyttävän kuiva ja terhakas, vehnän tuodessa myös omaa kuohkeuttaan ja runsauttaan joukkoon. Katkeroakin löytyy sopivasti. Makukin on raikas ja nautittava. Hyvin on kaverien kautta aikoijen toinen olut onnistunut, vaikka tietysti... köh köh... valmistusohjeetkin ovat olleet erittäin pätevät. Reseptiikka on kuitenkin miesten omaa käsialaa ja hyvin onnistunut sekin. Maku on lopulta jonkin verran yksioikoinen, kuten single hop oluet monesti ovat, mutta kokonaisuus toimii ja se on tärkeintä. Runsas Nelson Sauvinin aromipuoli toimii hyvin ja hiivan mausteiset esterit boostaavat lopun rapsakkuuden erittäin miellyttävälle tasolle. Suutuntuma on juuri oikeanlainen hiilihappojenkin suhteen eli runsaasti, mutta ei liikaa ja luulen, että vehnän pyöreyttävä vaikus kaltaiselleni hefeweizen friikille vielä kruunaa kokonaisuuden. Fiilispohjaisen arvioinnin kategoriavalinnan edessä olenkin nyt sangen vaikeassa paikassa. Runsauden puutteesta kärsivä maku periaatteessa ohjaisi keskikastiin, mutta raikas ja kuohkea suutuntuma vie olutta kärkipään suuntaan. Viimeisen kulauksen jälkeen tuntuma on se, että tätä olisi helposti juonut sen 0,75-litraisen lekankin ja hymyillyt päälle, joten luotetaan nyt arviointitavan nimenkin mukaan fiilikseen ja laitetaan kärkipäähän. Kun tuota kategoriaa silmäilen, niin on siellä muitakin vastaavin sanankääntein arvioituja sisällä. Hieno saison, kiitos siitä Timppa & crew.

Kimmolut Kesähuuma
Kotiolut | 5,5% | 24 IBU | Reseptiikkaa ja alla

Eräkoko 20 litraa
Viking Pilsner 80% 
Viking Munich 10% 
Viking Wheat 10% 

10 g kipsi 
30 g Perle 60 min 
10 g East Kent Goldings 15 min 
30 g makea appelsiinin kuori 15 min 
30 g East Kent Goldings 0 min 
Hiivana Lallemand Belle Saison 

Tekijän kommentit:
"Olen kokeillut kolmea eri saisonhiivaa. Pidän Belle Saisonista sen tuoman pienen kirpeyden ja kuivaksi käymisen vuoksi. Tehostan kuivaksi käymistä matalalla mäskäyslämpötilalla (64 C) ja osaltaan myös korkeahkolla käymislämmöllä (24 C), minkä ensisijaisena tavoitteena toki on hiivan esterien kutkuttelu. Aiemmin olen antanut saisonin kanssa käymislämmön nousta niin korkealle kuin on noustakseen (27 C on ollut maksimi), mutta nyt pidin lämmön tasaisesti 24 C tuntumassa, mikä mielestäni riitti tavoiteltavien hiivan aromien saavuttamiseen. Loppupaino oli tälläkin kertaa 1.002, joten kuivaa on, mistä syystä katkerohumalointi on jätetty hyvin maltilliseksi. Ainakin omissa kuvitelmissani makea appelsiinin kuori tasapainottaa tuota kuivuutta. 6% ABV on mielestäni saisonilleni optimi, varsinkin kun nyt tuli testattua tätä hiukan kevyempää 5,5% vahvuutta. Toivottavasti silti maistuu"


Kirkas ja vaalean kultainen tämäkin on, juuri tältä saisonin kuuluu mielestäni näyttää. Tuoksussa tässäkin Belle Saisonin tunnistettava ja raikas ”mausteinen belgihedelmä” toimii veturina, lisänä löytyy hunajaisuutta, hentoa vehnäisyyttä ja hedelmäisyyttä, joka ei nyt suoraan appelsiininkuoriin yhdisty vielä tuoksussa ainakaan. Pehmeä ja raikas tuoksu, eli houkuttelee! Tuntuma on tässäkin korkeasta käymisasteesta johtuen kuiva, mutta maltillisemmin katkeroituna edellistä Timppaa selvästi pehmeämpi. Makukin on Timpan Teorialuentoon verrattuna purennaltaan kesympi, joskin runsaamman ja monipuolisemman hedelmäinen. Suutuntumasta tulee mieleen jopa kolmen viljan Tripel Karmeliet, jossa on samanlainen hurmaava kuohkea pehmeys. Hiivan mausteisuuskin tuntuu jäävän vasta aivan jälkimaun hommiksi ja sellainen iskevyys, jossa itse saisonissa pidän, jää vähän vajaaksi. Hiilihappotasokin on ehkä hieman maltillinen tähän tyyliin ja sellaiseksi se saattaa omassa saisonissakin jäädä, kun en kuutta grammaa enempää jälkikäymissokeria litraa kohden uskaltanut kuohupommien pelossa laittaa. Juotavuus tässä on kuitenkin erinomaisella tasolla ja kategoriavalinta uhkaa jälleen mennä vaikeaksi, koska ei tässäkään juuri valittamista ole ja ne vähätkin valitukset menisivät jo ehkä nillityksen puolelle. Fiilis sanoo, että ylemmässä keskikastissa olisi tätä vastaavia oluita, joten laitetaan siis sinne ”varsin jees” osastolle, vaikka lähellä se ”kärkipäätäkin” on. Joka tapauksessa laadullisesti virheetöntä kotiolutta tältäkin tekijältä, Timpan reseptiikka vaan puri minun makuuni paremmin. 

Fiilispohjainen ranking

Varsin jees:

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Brussels Beer Project / Huyghe / Dupont

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Saisonien parissa jatketaan. Nämä ovat osoittautuneet mitä mainioimmiksi pihatissuttelujuomiksi. Onhan saison ehdottomasti parhaimmillaan juuri kesän makuinen. Tässä kolmikossa taas yksi olut legendaariselta Dupontilta. Kyseessä on Hirond Ale, jota en olekaan aiemmin maistanut.

Brussels Beer Project Soleil Levant
Flower Saison | 5,5% | Sisältää ohramallasta | Humalat Magnum, Hallerthau Blanc, Hersbrucker, Simcoe | Mausteena seljankukka, unikko, jasmiini



Mittavalla ainesosaluettelolla siunattua tavaraa. Olut alkaa kaatumaan lasiin maltillisesti vaahdoten ja kun yritin kaatoa koventaen muodostaa kunnon vaahdon, niin pullonpohjalta tuli myös aimo ripaus pienipartikkelista hiivaa lasiin, joka hieman sameutti ulkonäköä. Kuvassakin voi nähdä hiivaa leijailemassa oluen seassa juuri kaadon jälkeen.  Tuoksu on hyvin kukkainen ja seljankukan raikkaan sitrusmainen aromikkuus nousee voimakkaimpana esiin. ”Belgihedelmää” ja hiivan tuottamaa mausteisuuttakin hieman. Mausteena käytetyt kukat kuitenkin kärjessä. Maku on niin ikään alussa raikkaan sitrusmainen ja kukkainen, mutta keskivaiheilta loppua kohti liukuessa maku jotenkin katoaa. Katkero ja purenta tuntuu suurelta osin jäävän piippuun ja mausteinen loppu jää melko pliisun tuntuiseksi. Hyvä alkumaku, mutta jää siis jotenkin kesken. Suutuntuma on kuitenkin varsin hyvä ja runsaat hiilihapot tuovat sellaista tiettyä kipakkuutta, joka hieman paikkaa loppuvedon puutteita. Lopulta selkeästi keskikastin tavaraa, jolla olisi viimeistellympänä potentiaalia nousta vielä korkeammallekin.

Huyghe La Guillotine
8,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, humala, hiiva



Speksien perusteella jonkinlaista duvelmaista blondea ehkä tarjolla. Etiketti kertoo määritelmäksi Golden Blond. Giljotiini saattaa vertautua tässä helppoon juotavuuteen, eli napsahtanee jos liikaa nauttii - vahvuutta on kuitenkin sen verran. Tuoksu on viljaisen maltainen, hieman hunajainen sekä humalainen. Varsin tuntuvaa ja uskoakseni hiivan tuottamaa mausteisuutta löytyy myös. Ei hullumpi tuoksu, eikä sitä ole makukaan. Se on jopa varsin runsaani mausteinen ja jonkin verram katkeroitukin. Runkoa on Duvelia tukevammin ja voimakkuuskin silti hieman kurkkaa maun loppupuolella, joten aivan ylimmän kategorian hekumallisuuksiin ei kuitenkaan ylletä. Hyvä perustason vahva belgiblonde. Mausteisuudessaan saisonmainen, mutta raikkaudessa on tietysti tässä vahvuusluokassa jo annettava hieman periksi. Kesäisessä illassa kuitenkin varsin nautittava tuttavuus ja vaikutuksenkin huomaa.

Dupont Hirond Ale
5,7% | Vesi, ohramallas, speltti, sokeri, humala, hiiva
 

Vähän kuparissävytteinen on tämä duponttilainen ja vaahtoaa totutun iloisesti. Tuoksu on maltainen, hieman vehnäinen ja mausteisuudeltaan sekä humalaisuudeltaan tosi mieto. Hedelmäisyyttä on kevyesti, luultavastikin hiivan käymisestä tullutta. Alkumaku on makeahko, mutta se kuivuu kivasti loppua kohti katkeron kertyessä. Yleisfiilis on varsin maltainen ja blondejen tyyliin pehmeän ”belgihedelmäinen” sekä hieman hunajainen. Dupontin hiiva ei ole tähän juuri mausteisuutta tuottanut vaan lopun purenta jää pelkän katkeron varaan eikä se täysin riitä melko runsaankin makeuden leikkaamiseen. Muistuttaa jonkin verran De Ranken Saison de Dottigniesia. Maltainen, melko kesy, mutta kuitenkin jollain tavalla viehättävän belgimäinen. Hyvä suutuntuma. Keskikastiin ilman muuta, mutta ei mitään asiaa huippujen joukkoon.
 
Kolme lisäystä siis kategoriaan "Varsin jees". Kokonaissaldo nyt 42 eri saisonia ja muutamia on vielä maistamattakin. 

Fiilispohjainen ranking

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon 
Hitachino Nest Saison Du Japon
Moose On The Loose Appelsiison
Brussels Beer Project Soleil Levant
Huyghe La Guillotine
Dupont Hirond Ale

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Sori Brewing / Hitachino Nest / Moose On The Loose

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Saisonkesän hekuma jatkuu. Viime postaus päättyi maistettujen saisonien / blondejen / farmhouse alejen kokonaislukemaan 36 kappaletta. Tänään pistetään seuraava kymppi melkein auki ja arvioidaan kolme lisää. Joukossa hieman eksotiikkaa Japanin tyyliin ja taas yksi porilainenkin.

Sori & Dois Corvos Lost Crow
5,5% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta | French Saison yeast, Hallerthau Blanc, seljankukka


Virolais-portugalilais-suomalaista seljankukka saisonia seuraavaksi. Kyseessä siis suomalaisvoimin perustetun tallinnalaispanimon kollaboraatio portugalilaisen Dois Corvoksen kanssa. Vaalea olut vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on raikas, mausteinen ja jännällä tavalla kukkainen sekä sitrushedelmäinen. Seljankukka on uusi tuttavuus, mutta google kertoi, että mehua sillä ainakin maustetaan ja tässäkin vaikuttaa toimivan hyvin. Varsin uniikki tuoksu tähän kattaukseen taas. Saisonin mausteiset ja belgiset yleispiirteet toki, mutta sitten tätä kukkaista eksotiikkaa lisäksi. Maku on myös kuivakka ja raikas. Hallerthau Blancin ”jotain rypälemäistä”, mutta samalla raikkaan hedelmäistä aromikkuutta varsin runsaasti. En tosin osaa sanoa mikä osa tästä hedelmäisyydestä tulee tuosta seljankukasta, mutta sellainen terhakka sitruunankuorimainen fiilis tässä on. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen kuten tyylissä pitääkin ja loppuveto vetää mukavan kuivaksi. Mikää osa-alue ei kyykkää vaan homma toimii raikkaasti - kärkipäätä siis!

Hitachino Nest Saison Du Japon
5,0% | Sisältää ohramallas, vehnämallas | Yuzu Saison | Fermentation infused with yellow Koji yeast

Japanilaissaison kaatuu lasiin oranssihtavana ja melko kirkkaana. Tuoksu on jännän sitrusmainen, hieman teelehtimäinen ja ehkä limemäinenkin. Selvästi erilaista, mutta yhtä kaikki raikasta vibaa niin kuin eurooppalaisissakin saisoneissa. Selkeää mausteista belgihiivaisuuttakin menossa mukana, eli saisoniksi tunnistaa vaivatta. Sitrusmaisuus selittyykin googlettelulla, sillä yuzu on sitrushedelmä. Näin sitä olutta juomalla oppiikin taas jotain. Maku on myös varsin mainio aluksi, sillä sitrus ottaa omalla ja nyt siis ilmeisesti yuzumaiseksi lokeroitavalla twistillään ensin tilan haltuun. Parin siemauksen jälkeen alta paljastuu kuitenkin makeahko ja katkeroltaan melko pliisu pohja, jossa ei saisonhiivan tuottamaa esterisyyttäkään liiaksi ole ja hiilihapotkin turhan maltilliset tähän tyyliin. Hyvä sitruksen puraisu kuitenkin. Selvästi taas erilainen kokemus tähän kattaukseen. Sijoitan kategoriaan varsin jees, koska ilokseenhan tätä juo ja ottaisin vielä toisenkin, mutta huippujen hekumaan jää kurottavaa.

Moose On The Loose Appelsiison
5,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas (pilsner, cara pale, wheat), humala (Mandarina Bavaria), hiiva, mandariini, appelsiini


Utuisen samea oranssihtava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksussa on aitojen sitrushedelmien pirskahtelevaa raikkautta ja Belle Saison hiivan tuttua hieman omenankuorimaista ja mausteista käymisaromikkuutta. Hyvä raikkaus. Oluen suutuntumassa tuntuu sellainen tietty greippimäisen ”hedelmälihainen” karvaus ja makukin on miellyttävän ja ennen kaikkea runsaan hedelmäinen. Mandarina Bavarian makeamman mandariinimainen ja varsin uniikki humalaisuus tulee vielä hyvänä lisänä siihen päälle. Katkeroa ja kuivan purevaa loppua ei tule vaan pehmeämmän hedelmäiseksi jää. On laadukas ja ennen kaikkea kesäsesonkiin sopiva. Tämä voisi toimia lempeytensä ja suuta hyväilevän pehmeän hedelmäisyytensä vuoksi hyvänä porttioluena purevampien ja kuivempien saisonien pariin, mutta kokeneemmalle konkarille lopetus jää vähän kesyksi, vaikka runsasmakuinen muuten toki onkin. Lähellä kärkipäätä, mutta sijoitan nyt keskikastiin vähän liian "helppona". Joka tapauksessa laadukasta näyttöä saisonien saralla hirvipanimolta taas kerran.

Fiilispohjainen ranking

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere
Sori & Dois Corvos Lost Crow

Varsin jees:
Õllenaut Sesoon 
Hitachino Nest Saison Du Japon
Moose On The Loose Appelsiison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  
Tilaa: Kommentit (Atom)