"There is no beer in heaven, so we drink it here"
-Inscription on the wall of the brew house at La Trappe
St. Bernardus Abt 12
- Panimo: Sint Bernard
- Maa: Belgia
- Alkoholipitoisuus: 10%
- Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista
- Oluttyyli: Quadrupel
Tänään lasissa on toista kertaa lyhyen reittausuran ja runsaan maltaisen elämäni aikana St. Bernardus Abt 12. Kyseessä on belgialainen luostariolut joka ei enää vuoden 1992 jälkeen ole ollut virallisesti trappist, sillä panimo ei ole enää luostarin tiloissa, vaan sen lähistöllä. Ensimmäisen kerran nautin tätä viime vuoden huhtikuussa. Tämä pullo joka minulla nyt on käsissäni on samaa erää, parasta ennen 29.10.14, eli luultavasti tällä hetkellä ikää on vuosi ja reilu kolmisen kuukautta päälle, kun viimeksi join reilun viiden kuukauden ikäistä. Toivottavasti tälle olisi käynyt samoin kuin Chimayn Bluelle, josta aiemmin blogissa kirjoitin. Kellarissa on tätä kirjoitettaessa kaksi 0,33-litraista ja kaksi 0,75-litraista ikääntymässä, joten asiaan palattanee vielä myöhemmin uudestaan vintage-raportin muodossa.
"Tällaista olutta nauttimalla taivaspaikka olisi taatusti varattu noutajan tullessa, pohtii Harkke-täti ja päättää ryhtyä toimeen. Vaikkei toisaalta helvetin syntiset pirskeetkään olisi huono vaihtoehto, alkoholia, lihallisia himoja ja kaiken kukkuraksi siellä voisi olla enemmän tuttujakin..."
Syvän tummanruskea ja melko niukkavaahtoinen olut. Ohut kerros vaahtoa kestää oluen pinnalla pitkään. Moniulotteinen, pehmeä ja vivahteikas tuoksu, jossa rusinaa, luumuja, pähkinäisyyttä, sekä anismaista alkoholia, hiven lakritsaisuutta ja tuntuvaa yrttisyyttä. Kevyesti makea maku, jossa päällimmäisenä tummia kuivattuja hedelmiä. Mukana myös anista, rusinaa ja yllättävän runsas yrttinen humalointi, joka äkillisesti kuivattaa suutuntuman pitkään ja hieman tahmaiseen jälkimakuun. Suutuntuma on heikoin lenkki tässä oluessa, sillä se jää vain keskitäyteläiseksi ja on hieman turhan hiilihappoinen sekä vaahtoava. Kuitenkin erittäin hyvä olut, jonka suutuntuma toivottavasti pehmenee ja paranee parin vuoden kellaroinnilla.
Makupaletti muistuttaa jonkinverran Rochefort kymppiä, mutta sen täyteläisyydestä ja nautittavuudesta jäädään jälkeen selvästi. Pitäisi ehkä suorittaa joskus rinnakkainvertailu näiden välillä, mutta antaa kaverusten nyt hetken maata kellarissa ennen sitä. Sen verran vielä, että hollantilainen yrttigouda sopi hyvin tämän St.Bernarduksen kaveriksi. Suosittelen!
Yhteenveto: Voimakasmakuinen tumma ja vahva belgiale.
Nautintasuositukset: 12 astetta ja ylöspäin. Kokeile myös juustojen kanssa.
KOULUARVOSANA: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.